Punasipulia mintulla

Sain jo viime vuonna ystävältäni lahjaksi mökille Marja Lindforsin Cucina Povera & ruokia eteläitaliasta - keittokirjan. Tavallaan tämä köyhän keittiön keittokirja sopii hyvin juuri mökille, vaikkei täällä suomessa nyt kasvakaan valtoimenaan munakoisoja, punasipulia ja mangoldia. Mangoldista elättelin kyllä toiveita ryytimaata laittaessani, mutta peltomyyrät söivät joka ainoan pienen mangoldin taimen. Niin että nyt on tultava toimeen ilman.


Kivaa kirjassa on, että kovin montaa raaka-ainetta ruokiin ei tarvita, niinpä mökilläkin voi inspiroitua vaikka kauppaan ei niin helppoa ole päästäkään. Eilen sitten kokeilin ensimmäisen kerran suoraa kirjan reseptiä, vaikka kirjaa olen selaillut monta kertaa ja inspiroitunutkin jostain lukemastani.

Minttu on viihtynyt uudessa kodissaan hyvin ja sitä löytyy. Lisäksi täällä penkeissä kasvaa piparminttua, jota en ole kyllä istuttanut, mutta jostain sekin on tiensä tänne löytänyt. Ensin epäilin että kyseessä voisi olla rantaminttu, jota kasvaa villinä rannoilla. Kuulemma siinä on hieman piparminttuinen maku. Mutta lehdet ja varsi ovat kyllä liian tummia ollakseen rantaminttu ja maku ei ole mitenkään "hieman piparminttuinen" :). Vaikka jotkut ovat sitä mieltä että piparminttu tuoksuu hamamstahnalle, olen käyttänyt kyseistä piparminttua kyllä myös halloumin marinoinnissa sekä erilaisissa halloumisalaateissa. Halloumissa on niin paljon makua, että piparminttu ei pääse jyräämään kaikkea muuta.



Mutta tällä kertaa siis sipulilisäkettä ihan tavallisella mintulla. Keittokirjassa kerrotaan, että Calabriassa on poikkeuksellisen makeita punasipuleita, joista ruokaa valmistetaan. Vinkkinä kerrotaan myös, että tavallisista suurta punasipulia liottamalla vedessä siitä saadaan pois ylimääräinen kirpeys. Varmasti myös nuorista punasipuleista tulisi aivan ihanaa ihan liottamatta. Mutta minulla oli vain "vanhoja" punasipuleita. Niinpä kuorin ja halkaisin punasipulit ja laitoin ne lillimään veteen. Sitten lähdimme pelailemaan ilta-aurinkoon lapsukaisen kanssa. Varmasti ainakin tunnin päästä aloitin sitten ruuan valmistuksen.

Punasipuleita ei ollut kuin kolme, joista niistäkin yksi oli pilaantunut täysin sisältä. Ninpä puolitin alkuperäisen ohjeen määrät kahdelle sipulille sopivaksi. Tästä tuli hyvää ja teen tätä varmasti lähiaikoina uudelleen :) Erityisen mukavaa oli, että valmistamiseen ei tosiaan kulu kovin paljon aikaa, eikä ohje ole yhtään työläs. Maku on raikas ja makean sipulinen samalla kertaa. Lisäkkeen voi tehdä minttua vaille valmiiksi jääkaappiinkin odottelemaan. Sopii kesäkokkaukseen kuin nenä päähän.

Ohjeen määrät kirjan alkuperäisestä reseptistä.



Punasipulia ja minttua (neljälle)

5-6 punasipulia
1/2l vettä
1/2 dl valkoviinietikkaa (laitoin valkoista balsamicoa)
neitsytoliiviöljyä
tuoretta minttua



Kuori ja halkaise punasipulit ja laita ne tarvittaesa veteen kellimään n. tunniksi. Leikkaa sitten sipulit keskikokoisiksi paloiksi ja laita palat ja viinietikka kiehuvaan veteen. Kirjan ohjeessa käsketään keittää minuutti, mutta ainakin itselläni sipulimäärä kylmensi vettä niin, että sipulit olivat kuumassa vedessä enemmänkin 2-3 min, niin että vesi ehti hetken kunnolla kiehuakin hetken. Joka tapauksessa olin epluuloinen lyhyestä kypsytysajasta. Se kuitenkin riitti ja sipuli ei ollut yhtään kitkerää ja pistävän makuista. Purutuntuma säilyi hauskan kiinteänä ja maku raikkaana.

Kaada keitetyt sipulit lävikköön ja valuta vesi pois. Anna sipulien jäähtyä ennen mintun lisäämistä. Kaada sitten sipulit sopivaan kippoon, valele neitsytöljyllä, silppua mukaan minttu ja kääntele kaikki aineet sekaisin.


Sitten nosta lisäke pöytään tarjolle vaikka kaslerkyljysten tai lampaan kaveriksi. Varmasti myös halloumi ja roseviini kävisivät tämän lisäkkeen kylkeen paremmin kuin hyvin. :)

Ei kuitenkaan täydellinen omena-aprikoosipiirakka

Mökillä ollessa piti saada omenapiirakkaa. Muistelin yhden suosikkikahvilani, Tamminiemen kahvilan omenapiirasta. Se on kyllä parasta tai ainakin lähellä parasta omppupiirasta jota olen kuunaan syönyt. Tässä kyseisessä piiraassa ei ole lainkaan pohjataikinaa vaan ihanan, maukkaan ja sopivan hapokkaan omenameren päällä on vain ohut, rapea kuori. Tein jotain tämän tyyppistä kotona aikaisemmin, mutta kaikki kirjat ja ohjeet olivat tietysti kotona. Niinpä sovelsin ihan ulkomuistista.

Piirakasta ei tullut ihan täydellistä ja se vaatinee vielä jonkin kokeilun. Raportoin sitten kun saan suhteet mielestäni kohdalleen. Hyvää tämä kuitenkin oli kuin mikä, calvados tekee täytteelle (ja myös omenahillolle!) ihmeitä, samoin pieni määrä tuoretta aprikoosia. Pinnan taikina saisi mielestäni olla vielä vähän rapsakampi jotenkin. Mutta ehkä se tästä, vähitellen. Tällaista tällä kertaa.



Täyte vaatii jotain saostavaa sekaansa. ensimmäisellä yrityskerralla laitoin vain tavallista sokeria ja täytteessä oli liiaksi mehua. Tästä viisastuneena tuumasin, että hillosokeri olisi ollut se ykkösvaihtoehto, mutta sitäpä juuri ei ollut. Perunajauhoja oli, mutta niillä saostaminen vie mielestäni mausta omenaisuutta pois ja tekee mausta jauhoisen. Yritin korjata asiaa käyttämällä täytteeseen Paljon calvadosta. Lopputulos jäi vähänjauhoiseksi seuraavalla yrityskerralla hillosokeria, ehdottomasti. Silti piiras katosi kuin kaste maasta ja lapsi söi viimeiset palat hyvällä halulla vielä ison illallisen jälkeen. Selvästi omenapiirakalle on oma masunsa.



Täyte
3 aprikoosia
5 vihreää, isoa ja hapanta omenaa (esim. Granny Smith)
1,5 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
1,5 dl vettä
1,5 dl calvadosta
1/2 sitruunan kuori
muskottia
kanelia

kuoritaikina (suurinpiirtein)

150g voita
2,5 dl jauhoja
3 rkl sokeria
hippunen suolaa
1 rkl vettä
1 kananmunan valkuainen

Säästä keltuainen voiteluun

tässä piiras niinkuin toteutin sen, ei välttämättä siis optimaalisin tapa.

Sekoita lämmennyt voi ja muut pohja-aneet hieman tarttuvaiseksi taikinaksi. Laita taikina sitten pakastuspussiin tai pieneen kulhoon ja jäähdutä sitä jääkaapissa tai pakastimessa kunnes taikina hieman jähmettyy. Meillä taikina ehti olla pakkasessa n. 20 min ja sen enempää ei olisi voinut oikeastaan pitää, alkoi muuttua jo melkein liiankin kovaksi kaulimista varten.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Kun taikina vetäytyy pakkasessa tai jääksspissa tee täyte. Kuori ja pilko omena ja pilko tuoreet aprikoosit. Kiroile, kun juuri ostamasi hillosokeri jäi kotiin ja ota sen jälkeen käyttöön tavallinen sokeri. Paahda sokeria kasarissa kunnes se on hieman ruskeaa ja kaada sekaan 1 dl calvadosta. Sitten lisää omenat ja aprikoosit ja kääntele niitä sokeriseoksessa.

Tässä vaiheessa seoksesta alkoi irrota nestettä enemmän kuin on tarpeen. Keittele seosta muutama minuutti, niin että omenat alkavat vähän pehmetä. Sitten ota perunajauho ja sekoita sitä paniikissa vesitilkkaan ja kaada vesi-perunajauhoseos ohuena nauhana täytteeseen sekoittaen koko ajan . Sitten täyte jämähtää vähän melkein liikaakin. Kaada siis täyte piirasvuuan pohjalle ja raasta päälle sitruunan kuorta, muskottia ja ripottele kanelia. Kaada vielä 0.5 dl calvadosta täytteen päälle. Sitten totea, että siitä tulee varmaan ihan okei.

Kauli sen jälkeen taikina sen muotoiseksi, että se sopii peittämään vuuan. Minulta hieman jäi reunataikinaa yli, kun vuoka oli sen verran pieni, enkä halunnut liian paksua kantta. Painele kansi piirakkatäytteen päälle ja tee siihen reikiä veitsellä, niin että saat aikaan hengitysaukot piiraalle. Voitele piirakan kansi keltuaisella.

Paista piirakkaa n. 25-30 min uunissa keskitasolla tai kunnes kansi saa kauniin värin. Anna piirakan vetäytyä n. 10 min pöydällä ennen tarjoilua.

Tarjoile piirakka vanilijakastikkeen kanssa.



Vanilijakastike (iso kannullinen!)

1 l maitoa
1-2 dl kermaa (jos on)
1 kananmuna
n. 3-4 rkl perunajauhoa
1,5 dl sokeria (tai maun mukaan)
2-3 tl vanilijasokeria

Täytä allas kylmällä vedellä valmiiksi. Vettä tarvitaan valmiin vainilijakastikkeen jäähdyttämiseen. Laita kattilaan perunajauho, maito, kerma ja kananmuna. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes vanilijakastike alkaa sakeutua ja muuttuu sopivaksi. Jos tahdot paksumpaa vanilijakastiketta, käytä enemmän perunajauhoa. Perunajauhopaketin kyljesä on ihan pätevä annostelutaulukko. Tästä tulee juoksevaa vanilijakastiketta.

Kun kastike alkaa saostua, nosta se kylmään veteen ja sekoita sitä jäähtymisen alussa. Jos kastike pääsee kuumentumaan liikaa, se löystyy uudelleen kun perunajauho ja kananmuna kuumenevat "yli". Kun kastike on jäähtynyt, lisä sokeri ja vanilijasokeri. Jos jostain oudosta syystä johtuen haluat käyttää vaniliinisokeria, kiisselin jäähdyttäminen ensin on vieläkin tärkeämpää. Vaniliini nimittäin muuttuu kitkeräksi jos sen lisää kuumaan kiisseliin.

Jos vanilijakastike ei tullut mieleen tehdä ensimmäisenä ja jos on lämmin kesäpäivä, voit laittaa kannullisen kastiketta tarjolle kylmäkallejen kansa isoon vatkauskulhoon jossa on vettä. Sulavat kylmäkallet pitävät soosin ainakin viileänä, ehkä jopa jäähdyttävät sitä vielä hieman lisää.

Lopuksi kaksi totuutta omenapiirakoista:

1) Riittävän mittaustarkkuuden rajoissa kaikki miehet pitävät omenapiirakasta. Myös lapset.
2) Älä koskaan usko miestä joka väittää syövänsä hyvän aterian päälle litran vanilijakastiketta. Enimmillään kastiketta kulunee kolme-neljä desilitraa ko. mieshenkilöön ja sekin on jo paljon se. :) Muista kuitenkin hymyillä ja nyökkäillä - litran vanilijakastike riittää neljälle, vaikka joukossa olisi suuriakin ahmatteja!

Kebakkoja, uudestaan!

Sateinen sää on houkutellut harvinaisen vähän kokkausambitioita. Lisäksi olemme vielä siivonneet mökkiä ja kotia ja muutenkin laittaneet paikkoja parempaan kuntoon - kun kerrankin on aikaa... Ja sataa.

V ihastui kebakoihin kun tein niitä viimeksi. Täytyy nyt vielä kehua oikein erikseen, että ne ovat kyllä hyviä ja vielä parempia tällä kertaa. Nyt laitoimme niihin n. 300g hirven jauhelihaa jota Salon Citymarket meille möi tarjoushintaan ja siihen sekaan n. 400g nauta-sikajauhelihaa, vaikka lihaa oli enemmän mausteiden

määrät pysyivät kutakuinkin samana, koska en halunnut peittää hirven makua.



Smetanaakin laitettiin siis tällä kertaa suhteessa lihaan vähemmän kuin viimeksi ja täytyy myöntää, että se teki taikinasta helpommin käsiteltävää. Lopputuloksestakin tuli söpömpi kun kebakot pysyivät paremmin kasassa. Lisäksi laitoimme joka kabakkoon kaksi siivua pekonia ja tiukemman taikinan sekä parempien pekonikannustusjoukkojen ansiosta kebakot pysyivät koossa ilman ongelmia.

Pakkasessa on vielä toinen puolista hirvenlihasta, näitä syntynee tässä viikolla jälleen uudestaan!;)

V muuten osti kaasugrilliin valurautaritilän josta kebakkojen komeat raidat ovat peräisin. alkuperäisellä ritilällä tuollaisten raitojen aikaansaaminen ei kyllä luonnistunut. V kuumensi ensin ritilän oikein kuumaksi, sitten kebakot sisään ja lämpöä pienemmälle. Näin se käy kun osaa ;)

Kebakkojen kaveriksi tehtiin kirvelillä maustettua vahapapusalaattia. En kirjannut aineita ylös, enkä muista enää tarkkoja määriä, mutta papujen sekaan laitettiin kirveliä, sitruunan kuorta (ja loraus mehua), hieman chiliä ja valkosipulia, kevätsipulia ja oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria. Ei se niin tarkkaa ole :)

Muistattehan muuten, että kuivatut vahapavut pitää ensin liottaa yön yli ja sitten keittää kypsäksi. Raakoja papuja ei pidä syömän. Myös fenkoliöljy sopii tosi hyvin vahapapujen kaveriksi - lorautin sitä joskus ruokalusikallisen isohkoon vastaavantyyppiseen papusalaattiin ennenkuin kirvelit tulivat ja lopputulos oli nam.

Tästäpä herää ajatuksia, että tuohon papujen sekaan voisi kyllä pilkkoa vaikka grillattuakin fenkolia :) Kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti...

Jos ette ole vielä kebakoita kokeilleet, ottakaapa tästä vinkkiä ja edetkää ;)

Kuohuviiniä, chiliä ja tequilaa - loma alkoi

Loma alkoi. Luonnollisesti siis satoi viikon vaakatasossa ja tuuli kuin sotahenkisissä itäisemmän tuotannon elokuvissa. Kun sitten aurinko viimein näyttäytyy tehdään lasiin virkistävä juoma ja siirrytään ystävien kanssa terassille.

Käydessämme Hill Countryssä Nykissä vetäydyimme ruokailun jälkeen ravintolan baariin. Heillä oli hurja määrä erilaisia tequiladrinkkejä ja tämä kyseinen jäi mieleen yllättävyytensä takia. Ehkä hieman yllytettynä ja luontaisen uteliaisuuteni ohjaamana onnistuin tilaamaan tequila-kuohuviini-chilidrinkin baarissa. Kuohuviini keventää tequilan hauskasti ja chilipalon palaa voi heilutella drinkissä kunnes tulisuus on sopivalla tasolla. Oikein kiva kesädrinkki.

Tähän kelpaa halvempi, kuiva kuohuviini. Me kaadoimme tequilamme päälle Santa Julia kuohua. Alkuperäisessä drinkissä oli käytetty Don Julio Blancoa mutta sitä ei nyt sattunut olemaan. Otimme sitten toisen, vähän miedomman makuisen tequilan Sauza Hornitos jota pitäisi saada myös alkosta. Todistetusti drinkki toimii myös Olmeca - tequilalla.... :)


Kuohuviinidrinkki chilillä (1 annos)

3 cl teuilaa
1/2 vihreää chilipalkoa
n. 1 dl kuohuviiniä (tai drinkkilasi täyteen)

Poista chilistä siement ja kaada juomat coktail - lasin puuttuessa vaikka on the rocks lasiin tai muuhun juoma-astiaan. Anna chilipalon maustaa drinkkiä kunnes tulisuus on sopiva. Muista käyttää aurinkorasvaa terassilla.

Timjamiporkkanoita ja lipstikkalanttua

Muistatteko kun sanoin että päädyin ideoimaan ja toteuttamaan illallista kuudelle muiden ideoilla? Joskus käy niin, ettei tarkasti lopulta muistakaan mitä ne muiden ideat olivat ja syntyy taas uusi idea! Näin kävi minulle.

Muistelin että Polkkapossu olisi laittanut lanttua pannulla, kermassa paistaen ja maustaen koko komeuden yrtillä. Ei se ihan niin mennyt, kyseessä oli nauris, ranskankerma ja yrtin lisäksi mukaan tuli sinappiakin! Lupaan kokeilla sitäkin tässä jonain kauniina päivänä - niin hyvälle tuo kuulosti. Mutta minä ja harva pääni päädyimme siis hataran muistikuvan perusteell siipaloilaan lanttuja ja käyttämään ihan kermaa. Hyvää tuli silti, vaikka taatusti erilaista. Lipstikan valintaan taas vaikutti Perniöstä, taimitarhalta mukaan napattu yrttiohje jossa lipstikkaa kehotettiin kokeilemaan lantun kanssa.

Toiseksi lisäkkeeksi tein vielä timjamiporkkanoita, joka lienee jonkinlainen klassikko. Klassikko tai ei, tässä oivat ja hieman erilaiset lisäkkeet vaikka grillikalalle! Meillä tarjolla oli Appikokelaani hankkimia ja paistamia ahvenfileitä. Ihania. Enkä tainnut löytää yhtään piikkiä fileistä.



Lipstikkalanttuja (n. 4:lle)

2-3 lanttua kuorittuna ja siivutettuna ohuesti
n. 2 dl kermaa
voita paistamiseen
pari oksaa (tai haluttu määrä) lipstikkaa
muskottia
mustaa pippuria myllystä
suolaa

Paista lanttuja voissa pienissä erissä molemmin puolin, niin että saavat vähän väriä. Lopuksi kaada mukaan kerma, rouhaise suolaa ja pippuria sekä muskottia päälle ja kaada uunivuokaan. Silppua joka erän päälle vähän lipstikkaa.

Nosta lantut uuniin kypsymään loppuun, voit kaataa loput kermapurkista lanttujen päälle niin saat kermasta hyvän kastikkeen vaikka kaloille. Kypsennä lanttuja paistamisen jälkeen n. 15-20 min tai kunnes lantut ovat kypsiä. Koristele vielä halutessasi pienellä määrällä tuoretta lipstikkaa.


Timjamiporkkanat (4:lle)

n. 500 g pussukka porkkanoita kuorittuna ja kuutoituna
8-10 oksaa timjamia
1-2 valkosipulin kynttä silputtuna
öljyä (ehkä joku 0.5 dl)
suolaa
pippuria
(hunajaa)

Sekoita porkkanat, öljy ja mausteet keskenään ja levitä uunipellille tai laakeaan vuokaan. Paista n. 200 asteessa ensin folion alla n. 20 min ja sen jälkeen poista folio ja paista vielä 10-15 min tai kunnes porkkanat ovat kypsiä. Korista halutessa tuoreilla timjamin kukkasilla.


Tarjoa vaikka ruisjauhoissa pyöriteltyjen ja voissa paistettujen ahvenfileiden kanssa. Kaikesta tuli varsin hekkua ja etenkin porkkanat ja ahvenfileet saivat ylistystä osakseen:)

Lammas grillissä. Tällä kertaa vain jalka.

Kun nyt useimmilla on loma ja meikäläiselläkin se alkanee viimeistään maanantaina niin otetaan tämmöinen projektiruoka esittelyyn :)

Olemme grillailleet lammasta useamman kerran ja siitä tulee aina ihan täydellistä. Aikaa vaaditaan lampaan marinointiin - hyvä on jos lammas voi lilliä punkussa useamman päivän. Kerran pääsiäisbäätä liottelinkin viitisen päivää välillä käännellen ja väännellen Reinin lihasta saamienin ohjeiden mukaan. Mutta onnistuu se pakastetusta koivestakin ja parin päivän liottelulla. Oikeastaan se, paljonko marinadiin laittaa etikkaa on tässä salaisuus nopeampaan marinoitumiseen.

Tuoreeseen koipeen olen yleensä tehnyt veitsellä pieniä taskuja joihin sujauttelen kokonaisia valkosipulin kynsiä. Yhteen hyvänkokoiseen koipeen niitä saa tungettua yhden sipulillisen verran kun oikein yrittää ;) Koska täll kertaa kyseessä oli jäinen jalka, taisin vaan pilkkoa valkosipulit marindin sekaan. Mutta niin tai näin, lämpimästi voin suositella tätä projektia. Paistamiseen aikaa pitää varata n. pari tuntia, mutta paistimittari on hyvä apu jos sellaisen omaa. Grillin kuumuus ja muut seikat vaikuttavat eläimen kypsymiseen. Meillä ei sellaista ollut ja lammas vaikutti kypsältä siinä parin tunnin paikkeilla. Niinpä sitten ihan rohkeasti avasimme lampaasta yhtä kohtaa, totesimme sen roseeksi ja kävimme kiinni herkkuun.



Mutta mitä tarvitaan:

Lampaanviulua grillissä (lisäkkeistä ja nälästä riippuen n. 6:lle)

yksi 4,5 kg lampaan jalka
1 valkosipuli
ainakin 6 oksaa rosmariinia
(nippu timjamin oksia jos on)
1 plo punkkua
(voit lorauttaa sekaan myös 0.5-1 dl balsamicoa jos on kiire)
2 dl öljyä
mustapippuria

Soosi kostutteluun grillauksen aikana

180 ml espressoa tai pari pikakahvipussukkaa + kuumaa vettä
0.5-1 dl hunajaa
4 rkl balsamicoa
2-3 rkl balsamicosiirapia (ei pakollista)
n. 1 dl öljyä
(valkosipulia)

Lisäksi:
1 hiiligrilli
1 valuma-astia
pussi hiiliä (tai brikettejä)
2h aikaa
grillimestari tai kaksi
Grillausjuomia: jallua, viskiä tai tequilaa grillimestarien voiteluun


Jos jalka on jäässä, jätä se marinadissaan sulamaan huoneen lämpöön ja vasta sen jälkeen jääkaappiin tai laita se vuorokaudeksi-pariksi vähän viileämpään - esimerkiksi 10 asteiseen kellariin tms. Jalka sulaa tosi hitaasti jos laitat sen jäisenä jääkaappiin -> marinoitumiseenkin enee pidempi aika.

Minulla oli niin tajuton kiire kun viimeksi tein tätä herkkua että muistin laittaa lampaan marinoitumaan vasta 2 vuorokautta ennen h-hetkeä. Sekin näytti riittävän, mutta yleensä pidempi aika on parempi. Pääsiäisenä olen yleensä varammut sen 4-5 päivää marinointiin.

Kääntele lammasta marinadissa. Yksi vinkki lampaan marinointiin on laittaa lammas ja marinadi paistopussiin ja sitten paistopussi muovipussiin. Sen jälkeen otetaan iso kulho tai pesuvati ja vuorataan se (tummilla) pyyhkeillä niin, että lampaalle jää "pesäkolo" keskelle. Kun lammaspussi sitten laitetaan pesään, pyyhkeet "nostavat" marinadin pussukassa korkeammalle ja suurempi osa lampaasta jää marinadiin piiloon. :) Lisäksi pesuvadissa sottaista punkkupotkaa on helppo roudata vaikka mökille tai kyläpaikkaan. Kylmäkalleja vaan päälle ja pyyhkeiden sekaan. :)



Vähintään n. 3-4h ennen paistoa nosta lammas viileästä huoneen lämpöön. Vaikka marinadiin tulee yrttejä, voit myös sitoa narulla yrttien oksia lampaan pintaan jos haluat. Joskus on tehty niinkin, että lammas on marinoinnin jälkeen kuivattu talouspaperilla, sivelty hunajalla ja sitten sidottu ja taputeltu pinta täyteen yrttejä. Yrtit kyllä palavat grillissä, mutta ajatus oli, että soosia jäisi paremmin lampaan pintaan ja yrttikerros hidastaisi kuivumista. Tällä kertaa vaan sutikoimme ahkerasti kun oli vielä niin aikainen kevät ettei timjameita ollut käytettävissä tolkuttomasti ryytimaalla. Joskus olen miettinyt, että onko se yrttien ympärille sitominen enemmän uskon asia kuin, että siitä olisi ihan oikeaa hyötyä. Mene ja tiedä hyvin olemme onnistuneet joka kerta; yrteillä ja ilman.

Lämmitä grilli ja kasaa hiilet reunoille. Keskelle grilliä tulee valuma-astia. Jalka asetetaan valuma-astian päälle ja sitä käännellään grillissä 5-10 min välein joka kerta soosilla sutikoiden. Grillissä pidetään kansi kiinni voiteluiden välillä. Voitelun tarkoitukena on estää lammasta kuivamasta. Myöskään grillimestarit eivät saa kuivaa parin tunnin grillausurakan aikana, joten varaa mieleisiä grillausjuomia ja lisäksi jotain vähemmän vahvaa nestettä etenkin kesähelteillä:) Kaksi käsiparia grillillä on muuten tosi hyvä lampaan kanssa, toinen voi availla grillin kantta kun toinen kääntää ja sutikoi. Lisäksi voi vielä höpötellä ja tappaa kilpaa hyttysiä.

Kun paistimittari näyttää kypsää tai rouvaparaati on käynyt grillillä ja Virallisesti Hyväksynyt (tm) lampaan, sen pitää antaa vetäytyä vielä pöydällä muutaman minuutin ennen leikkaamista.

Leikkaa lampaasta ohuita tai paksumpia siivuja ja nauti lammas valkosipulimajoneesin, salaatin ja grillivihannesten tai vaikka rosmariinipottujen kanssa - mistä nyt tykkäätkin lisäkkeenä. Varo ähkyä. :)


Putsaa luu vielä lopuksi - jämäksi jääneistä pienistä lampaan paloista saa seuraavana päivänä hyvän lämpimän salaatin, kun ne käärii folioon ja laittaa sekaan hieman öljyä ja valkosipulia ja lämmittää folionyytin uunissa tai grillissä.

Mitä voi tehdä nektariineista?

Kahvila Vegaanin Okriina pohti nektariinien käyttökohteita tuossa taannoin. Onkin totta, että nektariinit ovat harmittavan usein vähän raakoja kun ne kotiin kantaa. Taisin sinne Okriinan kommenttilootaan sanoakin, että nektariinit ovat herkkua grillattuna ja tarjoiltuna balsamicosiirapin ja yrttiöljyn kanssa. Niin me valmistamme niitä aika usein. Grillaaminen poistaa liian raakuuden ja makeuttaa hedelmää. Toisaalta makeutta voi lisätä vähän sillä siirapilla :) Okriinan piirakka näytti myös hyvältä nektariinin käyttökohteelta ja tässä tulee yksi konsti lisää: viikonlopun hyötykäyttö kahdelle nektariinille jotka orpoina olivat jääneet pöydälle. Ja mitä minä sanoin siitä romanttisesta kokkaamisesta tässä viimepäivinä? ;)



Nektariineja ja ruusunlehtiä (n. 2:lle lettujen tms. päälle)

2 nektariinia
0.5 dl ruusun terälehtiä
loraus (n. 1,5-2 rkl) ruususiirappia, calvadosta tai vaikka drambuie - likööriä
(vanilijaa)


halkaise nektariinit, siivuta ne ja laita pannulle hieman voita. Laita nektariinit pannulle ja kun alkavat vähän kypsyä lisää sekaan ruusun lehdet, kääntele ja lorauta mukaan siirappia tai alkoholia. Halutessasi voit lisätä myös vähän vanilijaa.



Tarjoile suosikkilettujesi ja jogurttikermavaahdon kanssa vaikka aamupalalla.