Mutakakku otto II, eli täysikokoinen kaverus

Äitienpäivän kunniaksi ajattelin ottaa toisen yrityksen mutakakusta. Tällä kertaa ihan normaalikokoiseen irtopohjavuokaan (kun ei pienempää ollut) ja isoon vuokaan soveltuvalla reseptillä (tarpeeksi kananmunaa!).



Kakun uhriksi joutunut V:n äiti sanoi haluavansa reseptin tähän hänen mielestään parhaaseen mutakakkuun jota hän on syönyt. Joten kehuista kiitollisena naputan tämän reseptin kaikkien iloksi :)

Mutakakku täysikokoiseen irtopohjavuokaan (n. 6:lle - tai riippuu vähän suklaan himosta)

300g suklaata
300g voita
2 rkl vehnäjauhoa
6 munaa
1 ja 1/2 maustemitallista vanilijaa (tai 3-4 tl vanilijasokeria)

Voita ja jauhoja vuan G. Ramsay - käsittelyä varten. (aiheesta lisää jorinaa mutamuffareiden yhteydessä)

Sulatin voin kattilassa (luin tuolta Aleksin maailmasta vinkin, että sitä voi halutessaan ruskistaakin vähän, mutta tämä kakku tuli tehtyä jo ennen Aleksin vinkkien lukemista). ...Kun suurin osa voista oli sulaa, pienensin levyn lämmön ja pilkoin suklaan sekaan ihan sulattamatta. Sitten hämmensin seosta kunnes suklaa oli n. puoliksi sulanutta ja sitten otin kattilan pois liedeltä ja sekoittelin vielä kunnes kaikki suklaa oli sulaa. Tässä tavassa sulatella suklaata pitää olla varovainen, ettei polta koko hommaa. Suklaan ja voin voi sulattaa turvallisesti myös mikrossa. Sitten jäädytin seosta ulkosalla, kunnes seos oli vähän kädenlämpöä lämpimämpää. Ei se niin tarkkaa ole, mutta kuumaa seos ei saa olla, ettei kananmuna juoksetu.



Kun seos jäähtyy, kakkuvuoka voidellaan perusteellisesti. Eli räpsäisin nyt ihan kuvan siitä, miltä vuoka näyttää G. Ramasy - käsittelyn jälkeen (ennen jauhotusta). Ideana on siis tuplavoitelu ja jäähdytykset molempien voiteluiden päälle. Oikeasti kerran voidellun ja jäähdytetyn vuuan pintaan tarttuu ihan älyttömän hyvin toinen kerros voita. Mikään painonvartijan voitelutekniikka tämä ei ole, voita kuluu vuokaan ihan toiseen tapaan. Mutta pinnasta tulee paksu ja tasainen. Kakku irtosi kuin unelma. Kun vuoka on jäähdytetty toisen voitelun jälkeen, se jauhotetaan. Itse käytin ihan vehnäjauhoa tähän jauhotukseen, mutta mantelijauhollakin tulee hauskaa makua pintaan.

Sitten rikoin taikinaan tarvittavat kananmunat yksitellen kannuun (ja tarkistin että olivat kunnollisia). Kannun olen havainnut käteväksi apuvälineeksi, koska siitä kananmunia voi lumpsautella helposti suklaan sekaan kun toisella kädellä pitää kiinni sähkövatkaimesta. Ei tarvitse hätistellä miehiä apuun rikkomaan kananmunia yksitellen seokseen :)

Sitten vatkataan suklaata ja tosiaan lisätään munat yksi kerrallaan. Uusi muna kaadetaan sekaan aina kun edellinen on kunnolla sekoittunut tasaiseksi. Lopuksi vatkaa sekaan jauho ja vanilija.

Kakkua ei saa paistaa liikaa, jos haluaa että sisus jää "mutaiseksi". Tätä luomusta Aioin paistaa 10 min 200 asteessa mutta tulin paistaneeksi 13 min... Mökille tarvitaan aikuisten oikeasti se munakello. Kakku oli mielestäni kuitenkin ihan täydellisen mutaisaa tuolla paistoajalla. Jotain tekemistä saattaa olla mökin uunillakin asian kanssa - se on vanha ja luotettava, mutta vähän epätasainen paistosaan. Luulen että 13 min on kuitenkin suurinpiirtein oikea paistoaika, koska annos on hieman isompi kuin se, mitä olen yleensä tehnyt 18 cm vuokaan. Mutaisuuden määrää voi säädellä täysin paistoaikaa muuttelemalla.



Tarjolle laitoin kakun kanssa tuoreita mansikoita ja lisäksi kermavaahtoa johon laitoin sekaan turkkilaista jogurttia. En ole mikään maailman suurin kermavaahtofani ja jogurtti piristää minusta mukavasti kermavaahtoa - etenkin näin täyteläisen kakun parina.

Nellen jogurttivaahto

2 dl kermaa vaahtona
1,5 tl vanilijasokeria
1,5 dl turkkilaista (tai kreikkalaista) jogurttia
( ripaus kanelia jos haluaa vähän eksotiikkaa)

Vaahdota kerma ja sekoita sitten muut aineet mukaan vaahtoon. Vatkaa jogurttia vain sen verran, että saat seoksesta tasaista.

Chilien kasvatus osa 1

Täällä taas!

Eli nyt palaan pienen blogitauon jälkeen bloggailemaan uuden kategorian voimin, eli kyseessä on vieraileva kynä.

Vierailevana kynänä tällä kertaa eräs ystäväni kertoo kuinka kasvattaa ja hoitaa chilejä kotioloissa. Ystäväni on Suomen chiliyhdistyksen jäsen ja on nyt harrastanut chilien kasvattamista muutamia vuosia. Chilien kasvatusohjeesta tuli sen verran pitkä, että laitan jatkoa muutaman päivän päästä. Sen pitemmittä puheitta asiaan.




Yleistä

Paprikat eli chilit (Capsicum) kuuluvat koisokasvien heimoon ja ovat alunperin kotoisin Etelä-Amerikasta. Paprikan päälajeja tunnetaan useita kymmeniä ja näistä ainakin viittä ihminen on kasvattanut ja jalostanut useiden tuhansien vuosien ajan. Näistä jalostetuista lajeista Etelä-Amerikan ulkopuolella ylivoimaisesti yleisin on capsicum annuum, johon kuuluu mm. vihannespaprika. Yksin capsicum annuumin sisällä on tuhansia eri lajikkeita. Muut neljä jalostettua lajia ovat capsicum chinense (mm. Habanero), capsicum frutescens (mm. Tabasco) sekä meillä lähes tuntemattomat capsicum baccatum ja capsicum pubescens. Lisäksi villichileistä löytyy toinen toistaan erikoisempia kasveja. Kaikki paprikakasvit ovat monivuotisia ja erityisesti joidenkin villichilien tiedetään eläneen kymmeniä vuosia. Tämä kasvatusohje on pääasiassa suunnattu yleisimmille jalostetuille lajeille eikä ole tarkoitettu luettavaksi minään ehdottomana totuutena kasvien erilaisuuden takia.

Kotioloissa kasvatus ei ole erityisen vaikeaa ainakaan lajien c. annuum ja c. baccatum kohdalla. Tärkeintä on tarjota riittävä valaistus ja kohtuullinen lämpötila, monet lajikkeet viihtyvät aivan hyvin ikkunalaudallakin. C. chinense, c. frutescens ja c. pubescens ovat keskimäärin huomattavasti vaativampia olojensa suhteen mutta niidenkin kasvatus kotona onnistuu kyllä.

Kuvassa: Bolivian Rainbow, koristepaprika, tulinen, mutta ei maukas. Tämä chili vaihtaa väriään iän myötä.

Tulisuus

Tulisuuden chilissä aiheuttaa kapsaisinoidit, merkittävimpänä niistä kapsaisiini. Toisin kuin jotkut luulevat, polte ei tuhoa makuaistia eikä muutenkaan aiheuta vahinkoa. Sille kehittyy kyllä nopeasti toleranssi, jolloin sama määrä chiliä ei enää poltakaan niin paljoa. Tulisuutta mitataan scovilleyksikköinä, SHU, vihannespaprikan ollessa nolla ja puhtaan kapsaisiinin 16 miljoonaa. Tulisimmat tunnetut chilit tällä hetkellä yltävät noin miljoonaan scovilleen, mutta tulisuus vaihtelee todella paljon samankin lajikkeen sisällä. Vertailun vuoksi tavallinen Tabasco-kastike on noin 2500 scovillea ja Habanero Tabasco suunnilleen 5000.

Scoville-asteikon lisäksi käytetään usein asteikkoa 1-10. Vihannespaprikat ja muut täysin tulettomat jäävät asteikon ulkopuolelle nollaan ja meille tutut kebabin mukana tarjottavat pepperonit (joita monet luulevat jalapenoiksi) ovat yleensä 1-3. Jalapeno ja kaupan nimettömät punaiset chilit ovat yleensä noin 5, Tabasco (se chili, ei kastike) 7-8, Rawit 8-9 ja Habanero ja tulisemmat 10. Toisinaan habaneroa useita kertoja tulisempia chilejä merkitään erikseen 10+.

Kuvassa Chocolate Bell Pepper, capsicum annuum. Kuin normaali vihannespaprika mutta kypsyy kauniin ruskeaksi.

Idätys

Ellei tarkoitus ole kasvattaa pelkästään lamppujen avulla, paras aika idättää on useimmille lajikkeille alkuvuosi tammikuusta maaliskuuhun. Idätysalustaksi sopii hyvin esimerkiksi multa, turve tai kivivilla. Mustaa multaa tulee kuitenkin välttää. Idätysalusta on hyvä desinfioida kiehuvalla vedellä ja antaa sitten jäähtyä ennen kuin siihen laitetaan siemenet. Alustan tulee olla läpikotaisin kostea (ei kuitenkaan aivan vetinen) kun siemenet kylvetään. Mikäli idätät useita eri lajikkeita, merkitse selvästi mikä on mitäkin.

Multaan tai turpeeseen istutettaessa siemenet kannattaa kylvää juuri ja juuri niin syvälle että ne peittyvät. Mikäli idätys tapahtuu suljetussa idätysastiassa, ilmanvaihdosta täytyy huolehtia. Optimaalinen idätyslämpötila on noin 24-28 astetta, mutta monet lajikkeet itävät riittävän hyvin huoneenlämmössäkin. Liikaa kuumuutta tulisi kuitenkin välttää. Etenkin pienet taimet kuolevat siihen herkästi.

Idätysalustan ei pidä antaa täysin kuivua kertaakaan. Muuten mahdollisesti jo itämään alkaneet mutta yhä pinnan alla olevat taimet kuolevat. Mikäli multa on useissa kaupoissa myytävässä turveruukussa (näyttää hieman ryppyiseltä ruskealta pahvilta), tulee noudattaa erityistä varovaisuutta sillä nuo ruukut haihduttavat vettä todella nopeasti.

Lopuksi voisi sanoa että idättäessä kannattaa olla kärsivällisyyttä. Toisinaan siemen voi itää jo päivässä tai parissa, toisinaan voi kestää kuukausi. Villien lajikkeiden kohdalla vuosikaan ei ole mahdotonta. Useimmiten kuitenkin jalostetut lajikkeet itävät muutaman viikon sisällä.


Taimet

Mikäli siemenet ovat olleet kannen tai esimerkiksi muovikelmun alla, se tulee ottaa pois heti kun taimet ovat itäneet. Tässä vaiheessa voi olla hyvä miettiä miten kasvinsa haluaa kasvattaa. Yleisimpiä vaihtoehtoja ovat multa (vältä mustaamultaa ja kaktusmultaa) ja turve, mutta erilaisilla vesiviljelyjärjestelmillä pääsee erittäin hyviin tuloksiin. Vesiviljelystä ei itselläni ole vielä kokemusta, joten en siitä kerro tässä. Ohjeita löytyy kuitenkin paljon netistä.

Mikäli taimet ovat kivivillassa, ne kannattaa siirtää multaan tai turpeeseen heti, kun juuret kasvavat kivivillakuutiosta ulos. Kuutio tulee haudata niin että kivivillaa ei näy lainkaan. Muutenkin taimien varret voi huoletta haudata multaan. Varresta alkaa siten kasvaa uusia juuria.

Kuvassa Aij Cristal

Jos taimet ovat mullassa tai turpeessa, voi ruukkuunsiirtoa odottaa siihen asti kunnes ne ovat kasvattaneet ensimmäisen oikean lehtiparinsa sirkkalehtien (aivan ensimmäiset lehdet) jälkeen. Tuon jälkeen ei kannata kuitenkaan enää ruukunsiirtoa lykätä, mikäli taimia on useita samassa astiassa. Juuret sotkeutuvat herkästi toisiinsa ja taimet voivat kärsiä juuria erotellessa.

Ensimmäiseksi ruukuksi ei kannata valita kovin isoa. Itse olen käyttänyt noin 10cm halkaisijaltaan olevia ruukkuja. Leikattu maitotölkkikin toimii hyvin jonkun aikaa. Liian iso ruukku houkuttelee tuholaisia joita pieni taimi ei kestä hyvin.

Mikäli taimien multa on turveruukuissa, kannattaa ehdottomasti repiä turveruukku pois ennen taimen istutusta kunnon ruukkuun. Turveruukkujen mukana saattaa tulla ohje jossa sanotaan että kasvi kasvattaa juuret ongelmitta märän ruukun läpi, mutta tämä vaatisi mullan pitämisen jatkuvasti läpimärkänä ja se on kasville erittäin haitallista.

Multaan tai turpeeseen on hyvä sekoittaa reilusti kevytsoraa (jopa kolmasosa), jolloin juuret pääsevät helpommin kasvamaan eikä multa pääse tiivistymään liikaa.

Kun kasvit ovat uusissa ruukuissa, niiltä menee hetki uusien juurten kasvatuksessa. Tänä aikana saattaa vaikuttaa että kasvi ei kasva mutta siitä ei kannata huolestua. Mikäli kasvuolot ovat hyvät, kasvi kyllä lähtee todella nopeaan kasvuun pian. Tässä vaiheessa taimi on hyvä totuttaa auringonvaloon vaikkapa ikkunalaudalla, ellei käytettävissä ole kunnollisia valaisimia. Auringossa olevaa taimea kannattaa tarkkailla sillä se saattaa haihduttaa todella paljon vettä. Älä anna kasvin kuivua.

Taimea on hyvä tuulettaa. Tavallinen pöytätuuletin riittää hyvin heiluttamaan kasvia ja pitämään lämpötilan sopivana. Ilman tuuletusta taimi kasvaa hennoksi eikä tuota niin paljoa satoa.

Kuvassa siemenestä kasvattamamme habanero. Tämä yksilö oli lähes kuollut talvilevon ja pienen paleltumisonnettomuuden jälkeen, lehdet pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tämän habaneron kasvua ei pysäytä mikään. :)

Pari sanaa vapun kuohusadosta ja pikaruokaa haasteista inspiroituneella mangokastikkeella

Jos joku nyt on hurjan innostunut Janszin rose -kuohusta niin anteeksi ja kiitos. Me ei tykätty siitä. Ei se pahaa ollut, ei lainkaan, mutta 18+ euron hintaan odotin jotain "enemmän". Ehkä vika oli taas odotuksissa (koska pidämme tavallisesta Jansz - kuohusta) tai ruuassa joka saattoi jyrätä viinin, mutta meihin kyseinen kuohu ei tosiaan suurta vaikutusta tehnyt.

Varaan option muuttaa mieltäni uusintamaistelulla ilman ruokaa, mutta viini oli minusta lähinnä lattea esitys rose - kuohuviiniksi. Etenkin Janszilta. Ostakaa vaikka Taltrania sen sijaan.

Toisaalta auringon paistaessa kesäisesti ja vapun iloisissa 30-lukuhenkisissä jazztunnelmissa korkkasimme kokeellisena pullona kemuihin kuskatun Yellowglen Pink - kuohuviinin. Alle kympin hintaiseksi tuotteeksi tämä vaaleanpunainen pantteri oli raikas ja hedelmäinen ja siinä oli mukavasti pienehköjä kuplia. En tiedä olisinko itse tullut ostaneeksi pulloa, sen verran epäluuloinen olen kaikenmaailman teemaviinejä kohtaan. Ei se mikään shampanja ole, mutta sanoisin, että tässä on hedelmäisyytensä vuoksi ihan loistava pari kakkujen kylkeen erilaisia juhlia ajatellen.

Viinin ostajakin taisi todeta ihan ääneen, että tätä olisi voinut olla toinenkin pullo. ;) Agreed. Sitäpaitsi, kun juot tätä myös tisut pelastuvat! ;)

Mitä me sitten söimme Janszin parina? Ni niitä kevätkaalikääryleitä lämmitettynä ja kalkkunan minuuttipihviä joka oli pippuroitu rosepippurilla ja cayannella.

Sen lisäksi tein mango-rosmariinikastiketta osaksi tukeutuen muistikuvaan ameriikan reissulta ja toisaalta chilin lisäsin Chocochilin ruokahaastepostauksen innoittamana.

Kuvassa tehdään jotain ihan muuta, mutta näin mango teurastetaan...

Mangokastike kalkkunalle (3-4:lle)

1 mango
2-3 oksaa rosmariinia
1/3 mietoa chiliä
nokare voita
loraus öljyä
(vaaleaa balsamicoa)

Freesaa mangon palasia pannulla hieman voissa ja rosmariinissa. Kaada lämmenneet palaset kannuun ja surista tasaiseksi sauvasekoittimella. Mausta chilillä ja hyvällä öljyllä sekä pienellä määrällä vaaleaa balsamico-etikkaa. Tarjoa vaikka rosepippurilla maustetun ja pannulla voissa paistetun kalkkunan minuuttipihvin ja kevätkaalikääryleiden kaverina. Lisää vain mansikat.

Aurinkoista äitienpäiväviikonloppua kaikille! Erityisesti Äidille.

Mutakakkuja muffinssivuuissa

Mutakakku on kyllä ehdottomasti yksi suosikkijälkiruokiani. Mitä parempi suklaa, sen parempi lopputulos - eli tummana suklaa hyvä tässä tapauksessa. Koska pidän tummasta suklaasta olen vuosien mittaan jättänyt tästä lisätyn sokerin vähän kerrallaan kokonaan pois. Joskus - kuten nyt, laitoin pari teelusikallista vanilijasokeria koska pelkkää vanilijaa ei ollut saatavilla ja halusin kakkuun vähän vanilijaista aromia.

Tällä kertaa kokeilimme myös laittaa mutakakkutaikinan fondant - tyyppisiksi pieniksi annosleivoksiksi muffinssivuuassa. Tilanne ei ollut täysin optimi mutakakkujen onnistumiselle; muistelin reseptiä ulkomuistista ilman Intternettiä eikä käytössä ollut mikroa enkä jaksanut vesihaudutellakaan... (Kyllä... mökki, wappu... ). Vähän huoletti lisäksi, miten nuo kakkuset irtoavat silikonisesta muffinssipellistä (jälleen, mökki, wappu...)?

Yön jo synkistyessä apuun hyökkäsi kuitenkin yllättäen Gordon Ramsay - ei ihan omassa persoonassaan kuitenkaan, vaan fondant - vuokien voiteluvinkkinsä kautta.

Kiitos Ramsayn, mutakakut kupsahtivat ihan kivasti irti vuuistaan joten nyt korvat hörölleen setä Ramsayn ohjeille: Voitele muffinssivuuat ensin huolellisesti. Laita ne sen jälkeen hetkeksi pakastimeen tai jääkaappiin jolloin vuoka viilenee ja rasva jähmettyy. voitele uudelleen ja laita taas pakkaseen jäähtymään. Sitten jauhota kakkuvuuat juuri ennen täyttämistä.

Paistumisen ja tässä tapauksessa pienen jäähdyttelyn jälkeen kakkunen irtoaa ihan kivasti. Se resepti, jota yritin epätoivoisesti muistella, löytyy täältä. Mutta eipä se näytä niin väliä olevan koskapa "mutamuffareista" tuli aivan ihania myös tällä versiolla resptistä...

Oikeastaan melkein ihanampia kun jätin kaikki sokerit ja makeutusaineet ihan minimiin (muutenkaan tykkää keinomakeista yhtään) ja paistoaika arvottiin paikalla olleen kotitalouteen pahasti sotkeutuneen ystäväni M:n vinkeillä n. 7-8 minuuttiin. Muffinssivuokaan tehty mutamuffari kypsyy pienuutensa vuoksi kakkua nopeammin. Sisus jäi tällä paistoajalla (ja suklaan sekä rasvan märällä) täysin juoksevaksi ja leivoksen päällä oli ohut, ihanuutta koossa pitävä kuori. Oi Nam.

Huom: Tällä ohjeella tehtyä taikinaa muuten en kaataisi ainakaan kokeilematta isompaan kakkuvuokaan - kananmunan suhteellinen määrä lienee liian pieni pitämään homman koossa isossa vuuassa. Alkuperäisessä ohjeessa kun suklaata ja voita oli vähemmän ja sitovaa kananmunaa enemmän.

Sydämenmuotoiset "mutakakkufondantit" (n. 8 kpl)

300g tummaa suklaata
300g voita
4 munaa
2tl vanilijasokeria (tai hieman vanilijaa)
1,5 rkl vehnäjauhoa (tai mantelijauhoa)

vuokien voiteluun voita ja jauhoja

Päälle:
kermaa, mascarponea ja vanilijasokeria
mansikoita


Sulattelimme voita kattilassa ihan liedellä. kun voi alkoi sulaa, pienensin levyn lämpöä ja palastelin suklaan sekaan. Sekoittelin koko ajan kunnes suklaa ja voi oli sulaa ja sekoittuneet toisiinsa. (kotona voi käyttää mikroa tai vesihaudetta, kuten alkuperäisessä ohjeessa...)

Anna seoksen hieman jäähtyä ennen kananmunien lisäämistä. Kun seos on n. kädenlämpöistä tai hieman lämmintä (muttei kuumaa!!) voit sekoittaa mukaan munat yksitellen.

Seoksen jäähtyessä voit antaa käyttämillesi kakkuvuuille G. Ramsay - käsittelyn pakkasessa.

Vatkaa seosta koko ajan kun lisäät munat. Lopuksi lisää jauho ja vanilijasokeri tai vanilija. Paista 200 asteessa n. 7-8 min, jolloin täyte jää ihanan valuvaiseksi.



Annoimme leivosten jäähtyä kunnolla ennenkuin yritimme irrottaa niitä vuuasta. Hieman veitsellä irrotin ensin reunoista, niin kakkuset lähtivät ihan hyvin.

Tarjolle laitoin mascarpone - kermavaahtoa jota oli makeutettu hieman vanilijasokerilla sitäkin. Koristukseksi ripotin Ameriikasta roudattuja sokeroituja auringonkukan siemeniä. Olivat hyviä, mutta pelkkä tuore mansikka ja mascarponekin riittävät hyvin!

Sitruunalihapullia tomaatti-kermakastikkeessa ja kvinoaa

Kun tuossa aikaisemmin menin sanomaan, että kevätkaalikääryleiden kanssa maistuivat lihapullat kermaisessa soosissa niin tässäpä ohje noihin ihastusta herättäneisiin lihapulliin. Nämä syntyivät kyllä todellisuudessa ennen kääryleitä ja niitä syötiin ensin kvinoan kanssa. Lopun (jämä) kvinoan käärin sitten kääryleiksi seuraavana päivänä. Lapsi sai muuten itse valita mitä kastikkeeseen tulee. Taisi olla vaihtoehtoina sitruunainen kermakastike, tomaattinen kermakastike tai aurajuustoinen kastike. Olin oikeastaan vähän yllättynyt että valinta päätyi tomaattiin :) Oivallinen valinta kuitenkin. Sitruunan kuorella ja valkosipulilla maustettu kermakastike jäi kuitenkin ajatuksiin itämään, ehkä joskus... :)

Nellen sitruunaiset lihapullat (n. kolmelle-neljälle)

lihapulliin:
400g jauhelihaa (käytin vähärasvaista nautaa, kun tulee kermakastike)
1 rkl kokojyväsinappia
1 muna
loraus kermaa (n. 0.5 dl)
1-1,5 ison sitruunan kuori (riippuen miten sitruunaista haluat)
4 oksaa timjamia
1 oksa rosmariinia
tomaus cayannepippuria

kastikkeeseen:
1 pieni prk (70g) tomaattipyrettä
n.3 dl kermaa /ruokakermaa
2 valkosipulin kynttä
mustapippuria
savusuolaa maun mukaan
(lehtipersiljaa koristeluun)

Lisäkkeenä voi tarjota kaalikääryleitä tai vaikka:

1,5 dl quinoaa + 3 dl vettä ja ripaus suolaa (riittää kahdelle)



Laita uuni kuumenemaan n. 180 asteeseen. Sekoita kaikki lihapulla-ainekset kunnolla sekaisin. Vaivaa taikinaa kunnes se alkaa olla tasaista ja vähän sitkoista. Sen jälkeen kuumenna pannu ja laita sille voita. Kun voi on sulaa laita taikinasta palleroita pannulle paistumaan ja paista niihin kaunis väri joka puolelle.

Lihapullataikinasta saa muuten helpommin söpöjä palleroita kun varaa toimitukseen pienen kulhon jossa on kylmää vettä. Pese käsiä välillä siinä, niin kosteilla käsillä pallojen muotoilu sujuu sukkelammin.



Kaada paistetut lihapullat uunivuokaan. Kun kaikki lihapullat on paistettu sekoita toisessa kipossa akstikeainekset niin, että tomaattipyre on kunnolla sekaisin kerman kanssa. Kaada lihapullien päälle. Kerman määrä ei ole niin tarkkaa, olen saattanut lorauttaa vielä vähän kippoon jos pullat eivät ole peittyneet kokonaan tai lähes kokonaan. Myös jos on kuiva lisäke on mukavaa että kastiketta on paljon. Jos laitat hurjasti enemmän kermaa kuin tuossa ohjeessa, lisää myös pyreen ja valkosipulin määrää :)

Pistä pullat uuniin hautumaan kypsiksi n. 30-35 min.

Tarjoa kvinoan (quinoan) tai muun lisäkkeen kanssa.

Ryytimaan edistymisen seurantaa, eli ryytimaan kevät osa II

Jopa oli urakka, mutta nyt on uutta juurimattoa alla ja kivet paikoillaan. Jotain on jo istutettukin tämän kuvan ottamisen jälkeen... :) Istutuksille tein pienet karsinat tikkujen ja langan avulla, että muistan mitä mihinkin laitoin. Täytyy sitten harventaa ja siirtää taimia muualle jos tuli kylvettyä liian tiuhaan.

Huomatkaa muuten uusi astinkivi pajutuen takana, olen huomannut, että koska penkki on niin leveä hoitotoimenpiteet vaativat astumista penkin keskelle. Tuosa on hyvä paikka, koska siinä on hieman varjoisampaa ja siksi kasvit eivät tykkää tuosta kohdasta. Voihan sitä sitten siirtää jos ei mennyt ihan nappiin, mutta kokeillaan tuossa. Multaa pitänee tuoda pari pussia lisää tähän etukulmalle. En istuttanut siihen vielä mitään, multaa jotenkin aina hukkuu näissä myllistyksissä ja sitten tuli vappu ja kaikkea.

Kotona ikkunalaudalla itää pensasmainen kirsikkatomatti kaverinsa toisen pensasmaisen kirsikkatomaatin kanssa. Tomaattien siemenpussissa luki 'super early'. Kuulemma ei tarvitse edes nyppiä "varkaita" (eli haarautuvia versoja). Niissä on jo sirkkalehdet. Ihmettelen niitä työnteon lomassa; ainakin tuolla etuvasemmalla syntyy jotain uutta.

Pähkinäiset kevätkaalikääryleet quinoalla

Vappu ja muut huvitukset ovat saaneet aikaan pienenpientä päivitystaukoa blogiin. Eiköhän tässä kuitenkin eloon herätä vähitellen.



Näitä kääryleitä tein jo ennen vappua kun törmäsin kevätkaaliin. Niitä alkaa näkyä enemmän ja enemmän koko ajan. Ihanan pehmeät lehdet ovat loistavia vaikka tälläisiin kääryleisiin tai cole slaw - salaattiin jota pykersimme yhedstä kevätkaalista wapun aikaan. Kääryleistä piti ensin tulla lisäke pihville, mutta teinkin niiden kanssa lihapullia kermakastikkeessa. Lapsukainen tykkäsi näistä kovasti (etenkin lihapullien kanssa) vaikka vähän pelkäsin, että peppadewta tuli liikaa hänen makuunsa... :)


Peppadew tekee näistä kääryleistä hieman tulisia, jääkaapista löytämäni juuston jämä ei tuossa määrässä juurikaan maistu. Sen voi siis hyvin jättää poiskin ja korvata vaikka niillä saksanpähkinöillä joita ripottelin ruuan päälle. Näin jälkikäteen ajateltuna ne olisivat kyllä sopineet hyvin myös kääryleiden sisään. Jos juustoa haluaa käyttää, tähän voi käyttää ihan hyvin myös mustaleimaemmentalia, jossa on vähän pähkinäinen maku. Ja laittakaa sitten juustoa rohkeammin mukaan, vaikka tuplamäärä (100-140g).

Kääryleet käyvät hyvin lisäkkeeksi, mutta tykkäsin että jokin kastike on niiden kansa ihan paikallaan. Vaikka jokin jogurttinen, valkosipulilla maustettu kastike.

Pähkinäiset kevätkaalikääryleet (n. 6:lle)

300g kypsää quinoaa
1 sipuli
(kevätsipulin varsi ja lehtiperisljan jämät jos on)
1 sellerin varsi
70g siitakesieniä
70g guyereä (tai muuta vahvaa juustoa - vegaaniversioon paahdettuja saksanpähkinöitä)
3 valkosipulon kynttä
1 sitruunan kuori
3 rkl valkoista balsamicoa tai (balsamic reduction)
4 peppadew:ta
cayannepippuria
suolaa
kaalin lehtiä
saksanpähkinöitä


Kiehauta vettä kattilassa. Dippaa kaalia veteen niin, että kevätkaalin lehdet hieman ppehmenevät käsittelystä. Silloin ne on helpompi kääriä. Koska kevätkaali on niin pehmeää muutenkin, kaalia ei tarvitse keittää. Otin veden pois kuumenemasta ja kaaduon veden laakeampaan vatkauskulhoon, missä kaalia pyörittelin ja leikkelin lehtiä irti. Oli helpompaa niin, kuin ahtaassa kattilassa.

Selleri, sipuli, siitakkeet ja valkosipuli kuullotetaan paistinpannulla öljyssä tai voissa (minä laitoin voita). Sekaan lisätään kypsennetty quinoa, peppadew pilkottuna, sitruunan kuori raastettuna ja muut mausteet. Mukaan voi paahtaa myös saksanpähkinöitä ja murustaa ne täytteeseen. Raasta sekaan lopuksi juusto.



Täyte sekoitetaan hyvin.

Leikkaa jokaisesta lehdestä lehtiruodin paksu kanta pois. Täytä jokainen kaalin lehti 1,5-2 rkl täytettä ja kääri se kokoon. Laita uunivuokaan ja kun olet käärinyt jokaisen kääryleen voitele hyvin seoksella, jossa on yhtä paljon:

balsamicoa
sitruunan mehua
öljyä

Voit ripotella pinnalle saksanpähkinöitä koristeeksi ja paahtumaan. Sitten kääryleet uuniin 180 asteeseen. Omat kääryleeni olivat uunissa n. 2h ja voitelin niitä pari kertaa tuona aikana. Paistoaika riippuu aika paljon uunista ja sen ärhäkkyydestä. Kevätkaaleille voisi riittää vähän vähempikin, mutta minä pidän ruskettuneesta kaalista :)



Eli oman maun mukaan paistelette. Ainakin tunnin kääryleet tarvitsevat ihan varmasti, ruskettumiseen tällä tavalla kaksi tuntia. Tarjoa lisäkkeenä vaikka kermakastikkeessa uiskenteleville lihapullille tai pääruokana raikkaan salaatin ja jogurttikastikkeen kanssa.