torstai 7. toukokuuta 2009

Mutakakkuja muffinssivuuissa


Mutakakku on kyllä ehdottomasti yksi suosikkijälkiruokiani. Mitä parempi suklaa, sen parempi lopputulos - eli tummana suklaa hyvä tässä tapauksessa. Koska pidän tummasta suklaasta olen vuosien mittaan jättänyt tästä lisätyn sokerin vähän kerrallaan kokonaan pois. Joskus - kuten nyt, laitoin pari teelusikallista vanilijasokeria koska pelkkää vanilijaa ei ollut saatavilla ja halusin kakkuun vähän vanilijaista aromia.

Tällä kertaa kokeilimme myös laittaa mutakakkutaikinan fondant - tyyppisiksi pieniksi annosleivoksiksi muffinssivuuassa. Tilanne ei ollut täysin optimi mutakakkujen onnistumiselle; muistelin reseptiä ulkomuistista ilman Intternettiä eikä käytössä ollut mikroa enkä jaksanut vesihaudutellakaan... (Kyllä... mökki, wappu... ). Vähän huoletti lisäksi, miten nuo kakkuset irtoavat silikonisesta muffinssipellistä (jälleen, mökki, wappu...)?

Yön jo synkistyessä apuun hyökkäsi kuitenkin yllättäen Gordon Ramsay - ei ihan omassa persoonassaan kuitenkaan, vaan fondant - vuokien voiteluvinkkinsä kautta.

Kiitos Ramsayn, mutakakut kupsahtivat ihan kivasti irti vuuistaan joten nyt korvat hörölleen setä Ramsayn ohjeille: Voitele muffinssivuuat ensin huolellisesti. Laita ne sen jälkeen hetkeksi pakastimeen tai jääkaappiin jolloin vuoka viilenee ja rasva jähmettyy. voitele uudelleen ja laita taas pakkaseen jäähtymään. Sitten jauhota kakkuvuuat juuri ennen täyttämistä.

Paistumisen ja tässä tapauksessa pienen jäähdyttelyn jälkeen kakkunen irtoaa ihan kivasti. Se resepti, jota yritin epätoivoisesti muistella, löytyy täältä. Mutta eipä se näytä niin väliä olevan koskapa "mutamuffareista" tuli aivan ihania myös tällä versiolla resptistä...

Oikeastaan melkein ihanampia kun jätin kaikki sokerit ja makeutusaineet ihan minimiin (muutenkaan tykkää keinomakeista yhtään) ja paistoaika arvottiin paikalla olleen kotitalouteen pahasti sotkeutuneen ystäväni M:n vinkeillä n. 7-8 minuuttiin. Muffinssivuokaan tehty mutamuffari kypsyy pienuutensa vuoksi kakkua nopeammin. Sisus jäi tällä paistoajalla (ja suklaan sekä rasvan märällä) täysin juoksevaksi ja leivoksen päällä oli ohut, ihanuutta koossa pitävä kuori. Oi Nam.

Huom: Tällä ohjeella tehtyä taikinaa muuten en kaataisi ainakaan kokeilematta isompaan kakkuvuokaan - kananmunan suhteellinen määrä lienee liian pieni pitämään homman koossa isossa vuuassa. Alkuperäisessä ohjeessa kun suklaata ja voita oli vähemmän ja sitovaa kananmunaa enemmän.

Sydämenmuotoiset "mutakakkufondantit" (n. 8 kpl)

300g tummaa suklaata
300g voita
4 munaa
2tl vanilijasokeria (tai hieman vanilijaa)
1,5 rkl vehnäjauhoa (tai mantelijauhoa)

vuokien voiteluun voita ja jauhoja

Päälle:
kermaa, mascarponea ja vanilijasokeria
mansikoita


Sulattelimme voita kattilassa ihan liedellä. kun voi alkoi sulaa, pienensin levyn lämpöä ja palastelin suklaan sekaan. Sekoittelin koko ajan kunnes suklaa ja voi oli sulaa ja sekoittuneet toisiinsa. (kotona voi käyttää mikroa tai vesihaudetta, kuten alkuperäisessä ohjeessa...)

Anna seoksen hieman jäähtyä ennen kananmunien lisäämistä. Kun seos on n. kädenlämpöistä tai hieman lämmintä (muttei kuumaa!!) voit sekoittaa mukaan munat yksitellen.

Seoksen jäähtyessä voit antaa käyttämillesi kakkuvuuille G. Ramsay - käsittelyn pakkasessa.

Vatkaa seosta koko ajan kun lisäät munat. Lopuksi lisää jauho ja vanilijasokeri tai vanilija. Paista 200 asteessa n. 7-8 min, jolloin täyte jää ihanan valuvaiseksi.



Annoimme leivosten jäähtyä kunnolla ennenkuin yritimme irrottaa niitä vuuasta. Hieman veitsellä irrotin ensin reunoista, niin kakkuset lähtivät ihan hyvin.

Tarjolle laitoin mascarpone - kermavaahtoa jota oli makeutettu hieman vanilijasokerilla sitäkin. Koristukseksi ripotin Ameriikasta roudattuja sokeroituja auringonkukan siemeniä. Olivat hyviä, mutta pelkkä tuore mansikka ja mascarponekin riittävät hyvin!

11 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Nam,mutakakut on munkin herkkua! Kiitos tuosta Ramsayn voiteluohjeesta! Mä kyllä käytän yleensä silikonivuokia,josta kaikki irtoaa aika helposti.

Dea kirjoitti...

Oi, mutakakkua! Se oli aikoinaan suosikkijälkiruokani ja söin sitä AINA Santa Fe'ssa. Nykyään nuokin käynnit ovat jääneet minimiin, kurjat nostavat jatkuvasti hintojaan... Pitääpä ottaa neuvosta vaarin ja kokeilla joskus näitä.

Nelle kirjoitti...

Yaelian: kyllä nuokin silikonivuuissa majailivat uunissa, mutta koska sydänmuotti on tasareunainen eikä kapene ylöspäin niin pelkäsin että lähtevätkö irti. Tarkoitus kun oli myös, että kakun sisusta on ihan juoksevaa... Ajattelin että pienikin reikä ja koko kakku on pitkin pöytää ;) Omaa hermostuneisuutta aiheutti myös, että pellissä on useampia kakkuja niin että mitäs jo kaikki lähtevät eri tavalla irti? :)

No, yksitellen ne halusivat lopulta irrota, mikä helpotti urakkaani paljon.

Dea: mutakakku on niin hyvää. Ja jos innostut kokeilemaan itse, tätä taikinaa voi hyvin maustaa vaikka limen kuorella tai likööreillä. Vain mielikuvitus on rajana... :)

Virpi kirjoitti...

Oi miten herkullisen näköistä! Tähän henkeen on kyllä pakko kokeilla mutakaakkua joskus :)

aleksi kirjoitti...

just meinasin tänään blogata lähes samasta aiheesta, ehkä huomenna.. mutta en vaan juuri pidä tollasesta raa'asta :)

Nelle kirjoitti...

virpi: om nom nom... ;)

aleksi: mä olen vähän sen tyylisuunnan kannattaja, että kunhan tuo mutamuffari pysyy kasassa kun sen lautaselle kippaa niin bueno. ;) Hyvää tämä oli kyllä seuraavana päivänäin kun osa vieraista oli (köh) ehkä uupuneet (?) ennen mutakakkujen tarjoamista vapun päivänä... Kun kaku on yön jääkaapissa se tarvitsee kyllä tovin temperoitumiseen, mutta siloin täyte ei oel niin juoksevaa enää. Se on enemmän lusikoitavaa.

Lapsi söi myös kotona hyvällä halulla hänelle säästetyn fondantin hieman jäähtyneempänä ;)

Hyppysellinen kirjoitti...

oi nam! mä on kans valuvan, raaán ystävä. sokeroidut siemenet on mainio juttu!

huomasitteko muuten että Siwan yms. Me-lehden noutopöytäartikkelissa teidän bloginne mainitaan yhdessä Bella Vanillan ja PioneeriWomanin kanssa? Mainitsijana oli Atrian tuoteryhmäpäällikkö Katja Kivimäki, joka pitää em. blogeja suosikkiblogeinaan.

Nelle kirjoitti...

Hyppysellinen: no enpä ollut huomannut, täällä "maalla" kun noita siwoja on vähän harnakseltaan... :) Aika ylläri!

Mimmu kirjoitti...

Oho! Enpäs ollut huomannut minäkään. Kiva kun kerroit, täytyy kurkata. :)

Kermaperse kirjoitti...

Noni. Kiitos nyt vaan. Just aattelin, että hetkeen en leivo, mutta kun kävit vinkkaamassa mun blogissa, ni päädyin tänne. Ensin olin ihan cool, mutta sitten kun näin ton viimisen kuvan...! Mun on pakko saada! Näyttää ihanalta! Tätä voiskin leipoa kakkumuodossa iskän synttäreille :)

Nelle kirjoitti...

Kermaperse: Anteeksi vaan :) Sen siitä saa kun yrittää olla avuliasta-aatua ;) Tuo kakku on itselleni semmoinen superherkku jota teen sitten kun on suklaahimo ylimmillään. :) Tuoreet mansikat on ihania tuon kanssa, jos niitä saa jostain.