tiistai 15. tammikuuta 2013

Kikhernepihvi, tsatzikia ja kanaa - eli eräänlainen "avoin burgeri"


Minä uskon vakaasti siihen, että luovuus syntyy niukkuudesta tai pakosta. Usein maailmalla ne ovat jopa saman asian kääntöpuolet. Meillä täällä länsimaissa välillä tuntuu että pakko tulee ennen niukkuutta - tavalla tai toisella.



Jos ihmettelette tätä pseudosyvällistä avausta niin selitettäköön, että minulla itselläni on joulun jälkeen ollut "hieman ylensyönyt" olo. Tätä juttua siis värittää sellainen sisäinen pakko tehdä jotain tälle meikäläisen ruokavaliolle. Tuntuu, että pieni niukkuus olisi paitsi hyväksi ruumiille, myös mielelle. Joulun kaiken ihanuuden ja yltäkylläisyyden jälkeen arkea tervehtii ihan ilolla. Sillä millekä mikään edes maistuu enää, jos koko ajan pöydässä on toinen toistaan upeampaa ja harvinaisempaa elämystä.

Näistä syvällisistä mietteistä pääsenkin sitten aasinsiltaa kätevästi siihen illalliseen, jonka pykersin kasaan viime viikolla. Uskokaa tai älkää; on ihan virkistävää, että jääkaapissa on joskus lähinnä paketti kanan rintafileitä - joo, niitä aneemisia ja nahattomia, yksi salaatti ja kulhollinen liotettuja kikherneitä. "Sopii hyvin", tuumailin niiden edessä. Loppiaisen jälkeen olen ottanut projektikseni syödä enemmän vihanneksia, valita paremmin hiilarini ja juoda paljon vettä. Nyt puhdistetaan ruokavaliota, ihoa ja makuaistia.


Ja mitä luovuuteen tulee, niin en mitenkään muistanut, miten hyvää ihan tavallinen broilerikin on, kun se paistetaan ohuina siivuina kunnolla ruskeaksi, sen kanssa tarjoillaan mintulla reilusti ryyditettyä kotitekoista tsatzikia ja miten hyvää kikhernepihvi on. Tämä ruoka paitsi maistuu hyvälle, on myös järkevää purtavaa. Ja mikä parasta, riittää että kikherneet vain liottaa - niitä ei esikeitetä tähän ollenkaan. Koska massa on raakaa, pihvi pitää paistaa kunnolla kauniin väriseksi molemmin puolin jotta massa varmasti kypsyy.


Minä tarjoilin tämän kuten jutun aloituskuvasta näkyy ja V tykkäsi, että kun päälle ripottelee srirachaa, se potkaisee kikherneet eloon. No, Srirachaa kannattaa lisätä maltillisesti - kullekin oman maun mukaan. Minusta tämä ei välttämättä tarvitse sitä, mutta sopii kyllä erinomaisesti jos haluat tähän vähän enemmän potkua ja luonnetta. Kikherneet kyllä nousevat paremmin esiin, se on totta.

Ja kävisi tuo pihvi ihan erinomaisesti myös kasvishampurilaisen väliin - mutta silloin lisäisin kanan tilalle vaikka paholaisen hilloa ja vuohenjuustoa. Jogurttikastike on joka tapauksessa ihan must.

Näillä nuoteilla hyvää arjen alkua itse kullekin säädylle; isännille ja emännille - jokaiselle kuin talossa on.

Kikhernepihvejä, kanaa ja tsatzikia (n. 8 pihviä - kanaa riittää  3 fileestä hyvin neljällekin)

n. 300g kuivia kikherneitä liotettuna
1/2 sitruunan mehu
1 appelsiinin mehu
n. 0,5-0,7 dl öljyä (en mitannut, kunnon loraus)
1 valkosipulin kynsi
ripaus cayannepippuria
ripaus mustaa pippuria
1 tl suolaa (profumo di chianti)
1 mieto punainen chili
2-3 oksaa rosmariinia

paistamiseen öljyä

lisäksi
kanan rintafilettä 1 pkt (3 kpl-> riittää neljälle, kahdeksalle tarvitsee 2 pkt)
Big Dad's Roast blend -mausteseosta
öljyä paistamiseen
suolaa

1 sipuli

tsatzikia, maustettuna runsaalla määrällä minttua
salaattia

Laita kikherneet likoamaan vähintään 6h tai yön yli. Tee tarvittaessa tsatziki. Kaada lionneet kikherneet tehosekoittimen silppurikippoon. Lisää mukaan sitrusten mehut, öljy, valkosipulin kynsi kuorittuna, chilisilppu, mausteet, suola ja nypityt rosmariinit. Aja tasaiseksi massaksi.

edit: vinkki! voit tehdä massan jääkaappiin etukäteen. Muutaman tunnin maustuminen vaan syventää makuja ja valmis taikina helpottaa illalla kokkaamista.

Leikkele kanafileet siivuiksi ja levitä siivut leikkuulaudalle. Ripottele moemmin puolin mausteseosta. Siivuta kuorittu sipuli renkaiksi. Huuhtele salaatti. Laita nämä odottamaan siksi aikaa kun paistat pihvit. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Laita pannulle loraus öljyä ja paista pihvejä keskilämmöllä ensin toiselta puolelta kunnes pihvi on jämäköitynyt, irtoaa itsestään pannusta ja kauniin ruskea. Käännä pihvi isolla lastalla ja paista myös toinen puoli. Nosta paistetut pihvit uuniin odottamaan kun paistat kaiken muun.

Kun pihvit on paistettu, kuumenna taas tilkka öljyä pannulla ja paista kanapalat kahdessa erässä kauniin ruskeiksi molemmin puolin. Lisää suolaa ja pippuria. Minä nakkasin sipulirenkaat viimeisten kanapalojen kanssa kuullottumaan, mutta voit kuullottaa sipulit myös erikseen.

Kokoa sitten jokaiselle lautaselle keko; ensin kikhernepihvi, sitten vähän tsatzikia, salaattia, kanafileitä, lisää tsatzikia ja sipulirenkaita. Päälle mustaa pippuria ja halutessa Srirachaa.

9 kommenttia:

Liina kirjoitti...

Testiin menee: olen etsinyt hyvää kikhernepiffien ohjetta. Kiitos!

Mitenkä helppo nuo oli paistaa, hajosivatko kovasti? (Tämä paistovaihe on sellainen, että meinaan luhistua henkisesti :D)

Nelle kirjoitti...

Liina: kun laitat öljyä niin että ne ei tartu ja sitten maltat mielesi etkä töki niittä lastalla ennenkuin ne on oikeasti kypsyneet alapuolelta ruskeaksi niin hyvin menee. Ei mulla ollut ainakaan mitään ongelmaa. Mutta jos sitä massaa yrittää saada liukumaan pannulla ennenkuin se on jämähtänyt kuumasta niin se vaan tarttuu kiinni pannuun eikä liiku mihkää.

Vinkkinä muuten tein taikinan jo päivällä I:n päikkäreiden aikaan jääkaappiin ja paistoin pihvit illalla. Vähensi ahdistusta illallisen laittamisesta kun lapsella on iltaväsy ja bonuksena se massa ehti maustua kunnolla.

Liina kirjoitti...

Däng juu!

Maustumisjuttu on hyvä vinkki. Viimeksi kun tein kikhernepiffejä, niihin tuli jotain maitoa tahi muuta substanssia, joka viimeistään varmisti kätevästi, että piffeissä ei ollut maun poikastakaan! Oon aika innoissani tästä ohjeesta nyt :)

Nelle kirjoitti...

Liina: toivottavasti tykkäät! Mä laitoin aika konservatiivisesti chiliä, kun halusin antaa tätä myös I:lle, mutta jos tykkäät vahvemmasta niin laita enempi. Söin just äsken lounaaksi viimesen tommosen pihvin ja oikein maiskuttelin sitä; eniten maistuu rosmariini noilla määrillä joten oman maun mukkaan! Myös sitruunan kuortakin voi raastaa mukaan jos tykkää. Vetäytyminen tosiaan auttaa ettei se maistu puulta. Ja joo, ei kannata sekoittaa mitään maitoa tai muuta - kun raakaa kikhernemassaa paistaa se pysyy kyllä koossa ja jämähtää itsekseen. Maitotuotteet soosissa valmiin pihvin päälle sit! ;)

btw. olisin laittanut tähän varmaan lehtipersiljaa mutta kun ei ollut ja aika hyvä niin - toimii myös rosmariinilla erinomaisesti.

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Tätä pitää testata. Näyttää herkulta ja meilläkin on ruvettu syömään enemmän ja enemmän kasviksia. Siis testataan varmaan ilman kanaa tällä kertaa, vaikka sitä muuten kyllä syödään oikein urakalla aina.

Minä olen muuten tullut siihen tulokseen, että avoimet hampparit ovat aina parempia. Kotona teen omani aina pelkällä pohjalla. Vaikka onko se sitten hamppari enää ollenkaan vaan ihan vaan herkkuleipä.... ?

Jael kirjoitti...

Nuohan ovat eräänlaiset falafelit;niissäkään kikherneitä ei keitetä vaan jauhetaan liotettuna.Kiva tuo maustamispuoli pihveissäsi:)

Nelle kirjoitti...

Minna vuo-cho: no, jos on tarpeeksi hyvä itsetehty leipä niin sen hanpparin syö mielellään kansineen, mutta monesti se kyllä jää itseltäkin syömättä. Mutta hauska miettimisen aihe; mikä tekee burgerista burgerin - onko se se että sen voi ottaa käteenja haukata vai se, että on pihvi, salaatti ja paljon hyviä lisukkeita... hmm...

Ostin muuten purkin savupaprikajauhetta tänän ja mietin, että pitää varmaan tehdä tällä perustaikinalla uudelleen pihvejä - mutta maustaa ne savupaprikalla...

Yaelian: joo, ihan sama idea, totta. En tullutkaan miettineeksi sitä - tein vaan arkiruokaa sellaisella oikosulkuevaluaatiolla :)

Krisu kirjoitti...

Olin tulossa kysymään, että miten pihvit pysyvät kasassa, mutta täällähän olikin jo kyselty samaa ja saatu vastaukset. En ole osannut kikherneitä oikein koskaan käyttää, paitsi hummus on tuttu. Tämä menee meillä pannulle aika pian.

Nelle kirjoitti...

Krisu: toivottavasti tykkäät, näissä on tosiaan sama idea kuin falafeleissa - raaka kikhernemassa jämähtää kypsyessään pannulla. Öljyä ja malttia oheen niin mulla onnistui juuri noin hyvin kuin kuvissa. Mutta riittävän pitkään pitää malttaa paistaa per puoli.