keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Pure! Eli ruokaa bistrossa


ohratto


On oma syyni, että olen käynyt niin vähän missään ulkona viime aikoina. Kyllähän sitä pääsee, kun vaan lähtisi.  Mutta jokainen pienen kanssa kotoileva äiti varmasti arvaa, millaisen mekkalan I pistää pystyyn jos äiti katoaa näkökentästä. Vaikkei Mitään Hätää olisikaan, äiti on hyvä olla taustalla. Nii-in, vaikka leikkiin ei äitiä juuri nyt tarvittaisikaan niin hyvä on olla saapuvilla, varmuuden vuoksi.

Ja tunnustettava on, että minä olen ihan liian pehmo ja ihan I:n pompotettavissa. Suloinen hymy tai anova katse ja taas äiti on sulaa vahaa ;) Ehkä tässä on nyt selitystä vähän liikaakin, mutta samalla kun kirjoittelen tätä, koitan asennoitua siihen, että perjantaina yritän oikeasti päästä vähän likkojen kanssa ulos. Kyllä ilman I:tä, illalla ja kyllä, sinne pitää lähteä ennenkuin I on unilla. Puuh - edellisillä kerroilla kun olen sopinut jotain ja yrittänyt ulkoontua ilman pikkumiestä aikuisten rientoihin olen lopulta päätynyt kahdesti Jorviin ja kerran sukujuhliin ;) Mitähän tällä kertaa - ihan jännittää. Toivottavasti ei ainakaan Jorviin tarvitse lähteä tällä kertaa.

Vaikka elämä taaperon kanssa välillä tuntuukin kulkevan kriisistä toiseen (Herttaa lainatakseni "ei se ole helppoa olla pieni"), niin usein me ollaan sitten vaan suunnattu tien päälle yksissä tuumin. Ja kun ystäviäkin olisi hyvä nähdä, niin yhtenä kauniina päivänä pakkasin I:n kärryihin ja karautimme yhdessä M:n kanssa Pure Bistroon.


Olin kuullut paikasta hurjasti hyvää etukäteen. Myös Pure Bistron nettisivut ovat kyllä harvinaisen näyttävät ja ihan kuin reväisty jostain fantasiaromaanista. Ainakin minä olin ihan haljeta uteliaisuudesta kun kävelimme sisään.

Tietysti sillä, että menee tuollaiseen paikkaan taaperon kanssa on vaikutuksensa elämykseen. I oli nimittäin päättänyt olla nukkumatta toisia päiväunia autossa. No tämän seurauksena mies oli tietysti vähän ylivilkkaana ravintolassa ja päätti olla syömättä keittiön hänelle ihan kattilassa lämmittämää kotoisaa muusia ja grillikanaa, ilmaisi tahtovansa kaikkea äidin lautaselta (mutta maistettuaan totesi, että niitäkään ei voinut syödä), söi vain hätävararuokana olleet mandariinit, heitteli lelunsa lattialle ja taaperoi koko ajan pois syöttötuolistaan ikkunalaudalle tai ovelle katsomaan laivoja. Ja kaikki tämä pelkän alku- ja pääruuan aikana! Onneksi ravintola oli heti avaamisen jälkeen lähes tyhjä, ettemme olleet pahemmin häiriöksi isolle joukolle ihmisiä. :) Niinpä niin, vähän meni äidillä pikaisen ravinnonhankinnan puolelle tämä elämys.

skagen
Hyvää ja raikasta, mutta turhan konservatiivinen upean ruskistetun voin ja yrttisen leivän jälkeen...

Ruoka oli hyvää ja osittain I:n rauhattomuuden takia haluaisin ehdottomasti päästä käymään ravintolassa kunnolla illallisaikaan, ajan kanssa ja mukavalla seurueella. Tarjolla olisi nimittäin ollut myös herkullisen kuuloinen erikoisannos listan ulkopuolelta joka tarjoiltiin vain kahdelle. Emme kuitenkaan päätyneet siihen, koska M oli jatkamassa kotiin ruuanlaittopuuhiin myöhemmin. Listalla on hauskasti mahdollisuus syödä pelkkiä pikkuannoksia tai normaalit alku-, pää- ja jälkiruuat. Lisäksi lista ilmeisesti vaihtuu aika usein, mikä takaa sen, että uusia annoksia riittää vaikka kävisi useamminkin.

M tilasi pari pikkuannosta; tartar- pihvin ja skagenin, minä tilasin alkuruuaksi skagenin ja pääruuaksi sieniohraton. Kaikki oli laadukasta ja hyvää, mutta jollain lailla minulle jäi olo, että vain pääruuassa oli samaa fiilistä kuin nuo nettisivut henkivät. Se oli todella hyvää, syksynmakuista ohrattoa, jonka reunoille oli tehty krhm, jotain raikasta vihreää :) Vähän suorastaan hävettää, ettei tullut beebonoinnin keskellä kysyttyä mitä se vihreä ja ruskea maukas tahna olivatkaan... Sarjakukista älysin kysyä, mutta nimi oli kuulemma kokin suomennos latinasta ja siitä huolimatta kukat olivat syötäviä! ;) Olisi varmaan alkupalaa tilatessa pitänyt kysyä tarjoilijalta, mitä hän suosittelisi pääruuan alle, sillä skagen oli kaikin tavoin raikasta ja hyvää, mutta ehkä turhankin konservatiivinen annos innovatiivisen, kauniin ja hyvänmakuisen ohraton rinnalle. Jotenkin olisin ajatellut, että paikan tyyliin olisi sopinut kehittää skageniin joku hauska twisti vaikka esillepanoon. Tietysti klassikkoannoksen tuunaus tuo aina omat riskinsä. Mutta kun ravintolan ilme verkossa vaikutti niin raikkaan modernilta ja rehellisen irtioton tekevältä, niin minä ainakin olisin hyväksynyt tai suorastaan toivonut näkeväni jonkin raikkaalla tavalla uudenlaisen skagenin :)  Kaikkeen muuhun olikin saatu mukaan jotain uutta, kuten nyt vaikka niihin leipiin, jotka tuodaan pöytään kun asiakas saapuu.

ruskistettu voi
Ruskistettua voita - jumalaisen hyvää fenkolisen leivän kanssa...

Kuten Spississäkin taannoin, myös Puressa tuotiin pöytään alkupalaleivät muodikkaasti pussissa. Pussin sisällä oli kahdenlaista leipää, jotka selvästi jakoivat mielipiteet - M ei tykännyt yhtään siitä fenkolilla maustetusta leivästä kun minä taas tykkäsin siitä hurjasti. Erityisen hauskana pikkujuttuna täytyy mainita leipien kanssa tarjottu upea, ruskistettu voi. Etenkin sen ruskistetun voin kanssa fenkolileipä oli minusta täysosuma. Raikas mauste leivässä sopi niihin tummempiin, paahtuneisiin voin aromeihin kuin pieni nenä pikkuprinsesssan päähän. Voi tarjoiltiin dramaattisen mustan kiven päältä, joka korosti sen kaunista väriä.

Jälkkäritkin näyttivät listassa ihan houkuttelevilta ja ensi kerralla toivottavasti pääsen niihinkin käsiksi, mutta pääruokien jälkeen alkoi tuntua siltä, että I:n pitää päästä ulos katselemaan laivoja, raitiovaunuja ja kaikkea sitä jännää, mikä Siellä Ulkona surisee ja pörisee. Ja nopeasti sittenkin.

Joten mitä minulle oikeastaan jäi reisusta mieleen oli se upea voi ja vielä upeampi pääruoka. Ehdottomasti uudelleen käymään, mutta ajan kanssa ja vähän myöhemmin, kun puheensorina täyttää ilman.

p.s. Parhaita kaveritreffipaikkoja keskustassa tuommoisen taaperon kanssa ovat toistaiseksi olleet Stokkan ravintolakeidas (aika kallis ja täynnä, mutta siellä on leikkipaikka) ja kesällä mattolaituri (kahvin kanssa tarjottavat leivät eivät ole ihmeellisiä, mutta kahvi on hyvää ja siellä on hiekkalatikko! ) :) Jos tiedätte jotain kivoja paikkoja näin synkeää syksyäkin ajatellen niin puhukaa tietonne heti :)

Ei kommentteja: