Pari sanaa ruukkuyrteistä ja kesän kaamein jäde.

Sen hävikistä herkuksi -kampanjan hengessä piti taannoin laittaa vinkiksi että ne ruukkuyrttien käytetyt jämät kannattaa tökkiä multaan ulos, jos vaan löytyy jokin pihan nurkka tai parvekkeen kulma.  Se sitten jäi - syystä ja kolmannesta, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Tässä meidän tyylinäyte keväisistä yrteistä. Persiljaa, timjamia ja ihan kuollut-nääntynyt salviakin näyttävät nyt tältä. Ja näistä on otettu yrttiä jo monen monituista kertaa kesän mittaan. :) 

... Ja jos donitsipersikat ovat ehdottomassa nousussa aidon ja raikkaan makunsa kanssa, niin nämä Ingmannin uutuusjäätelöt ovat jo valmiiksi pohjalla. En valehtelematta KOSKAAN aikaisemmin ole joutunut heittämään jäätelöä pois. Mutta nyt sekin on nähty. Eli hävikkiä välttääkseen nuo ingmannin uudet kannattaa jättää niille, jotka tykkäävät snörenin makuisesta mansikkageelistä jäätelössään. Tätä kauhistusta kutsutaan vielä kaiken huipuksi Romanoffin mansikoiksi. Sanoisin että yhteyttä olisi suorastaan mahdotonta keksiä, ellei niin paketissa väitettäisi. Minä menin ostamaan paketin muistellen sitä erinomaista Romanoff vanilla -jätskiä jota Mövenpick aikanaan möi. Se oli ihanaa; laadukasta vaniljaa ja raikkaita mansikkasorberttiraitoja seassa. Tämä ei ole sinnepäinkään. Jäätelö on ylimakeaa tahmasittaa jonka seassa on sitä esanssipommi-mansikkageeliä. Lisäksi pinnalle on vielä ripoteltu muutamia pakastekuivattuja mansikkapaloja ikäänkuin korostaakseen tuotteen teollista alkuperää. Tätä eivät pelastaneet edes tuoreet mansikat, joita tarjosin jätskin kanssa Mimmulle ja puolisolleen. Kuvistakin tuli huonoja :)

Eipä sillä, että olisin niitä muita makuja tästä setistä halunnut edes maistaa, mutta kälyni vielä kertoi että se kakkupaloja sisältävä jäätelö oli heidän nelilapsisessa perheessään päätynyt myös roskiin. Ja se jos mikä on jotenkin tosi vahvaa todistusta ;) Liian makeaa, sanoivat hekin. Itse jäin miettimään miten nuo ovat ikinä menneet mistään makuraadista läpi sillä kai Ingman nyt jotain tuotemaistatusta tekee, ennenkuin tuotteita pukkaa ulos.

Mutta, kai näistäkin sitten JOKU tykkää.

Lipstikkavoita sitruunalla eli inspiroitumista ruotsalaisesta kokkauslehdestä

Minä tykkään ruotsinkielisistä kokkauslehdistä. Muistin sen taas tuossa taannoin, kun ostin muutaman sellaisen Taalintehtaalta. Jollain tavalla reseptit ovat erilaisia - en tiedä, ehkä se on vaan jokin pieni vivahde, joka sitten vaan iskee ja osuu. Niinkuin nyt esimerkiksi tämä Gourmet - lehdestä napattu lipstikkavoi - tyksinkertainen mutta hieman yllättäväkin makupari joka toimii.

Vaikka lipstikkaa on kyllä käytetty taas tänäkin kesänä hurjasti, en ole koskaan ajatellut että se menisi niin hyvin sitruunan kanssa yhteen. Mutta kyllä, sitruuna ja lipstikka antavat voille raikkaan, persoonallisen ja aromikkaan vivahteen. Lehdessä voi oli tarjottu villisian ulkofileen kanssa. Varmaan ihan taivaallista... Mutta kun minulla nyt oli mökillä mukana naudan sisäfile, niin tuumasin jotta miksipä ei.

Ja koska silloinkin satoi, kipaisin kumpparit jalassa yrttipenkille ja leikkelin tuuheista puskista mukaan ison kasan sekalaisia yrttejä.  yrtit silppusin öljyn ja valkosipulin kanssa kulhoon, päälle pilkoin perunat ja kohta uunista purkautuva yrttien tuoksuinen lämpö täytti koko mökin. Sisäfileen V kävi grillaamassa hiiligrilli sateessa savuten ja höyryten. Eikä Nigelin sisukka taaskaan pettänyt meitä.


Ja kun sitä sisäfilettä sitten jäi, lopusta tehtiin lämpimiä leipiä. Leipiin kasattiin kaikki jämäksi jääneet grillivihannekset, lihaa ja nokare voita. 

Ja kun kaikkiin leipiin oli vielä lisätty tuoreitakin yrttejä, ne peitettiin mornay - kastikkeella ja juustoraasteella, työnnettiin grillivastuksen alle uuniin ja annettiin saada kaunis väri pintaan.

Siinä jääkylmän rose - viinin kanssa näitä nauttiessani mietin, miten se omakin kokkus lähtee ihan erilaisille raiteille kun saa vaikka vain yhden ainoan uuden inspiraation. Niinkuin nyt sitten sen  lipstikkavoin.

Lipstikka-sitruunavoi (lehden ohje, oma annokseni taisi olla isompi... )

75g huoneenlämpöistä voita
1 rkl lipstikkaa tai varsisellerin lehtiä hakattuna
1/2 sitruunan kuori hienoksi raastettuna ja 1-2 tl mehua
1/2 tl juoksevaa hunajaa
1 ml suolaa (laitoin ripauksen sormisuolaa)

Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa joko kiposta suoraan tai kääri voi jääkaappiin leivinpaperissa, jolloin saat voinappeja; tyyli vapaa.

Donitsipersikka; parhautta paketissa

Olipa se taas kerran ja eräänä niistä harvoista kauniista tämän kesän päivistä Sellossa, kun eräs kiireisen näköinen daami puheli handsfreehinsä hedelmäosastolla. Puhuessaan hän lastasi molemmin käsin pitkulaisia hedelmäpaketteja kärryyn kaksi kerrallaan: "... joo, nää on ihan jumalaisen hyviä, mä olen syönyt niitä jo ainakin viisi pakettia - mun piti tulla hakemaan lisää - onneksi niitä on vielä..." ja kasattuaan ainakin reilun puolenkymmentä pakettia kärryynsä hän siirtyi kiireisenä hyörien seuraavaan hyllyväliin ja uuteen aiheeseen. Minä jäin seisomaan siihen hedelmälavan viereen I kärryissäni ja tavasin lavan päälle ripustetusta kyltistä "donitsipersikoita".

Vähän piti uteliaana sormella tökätä paketissa kelmun läpi näkyvää littanaa hedelmää. Joo-o, vaikuttaa kypsältä. Olin kyllä nähnyt niitä jo aikaisemminkin citymarketissa, mutten ollut ostanut vielä koskaan. "Mitenköhän nuo nyt sitten mahtavat poiketa tavallisista persikoista?" pohdin puoliksi itsekseni ja nostin yhden paketin kärryyn. Olivathan ne tarjouksessa - vaikka onkin pahin pilaantumiskausi niin ehkä nuo saadaan syötyä - ehkä I voisi maistaa ainakin yhden. Ja jos ei maistu, ne voi aina soseuttaa muiden hedelmien kanssa I:lle.  Ja niin päädyin kotiin sen ensimmäisen donitsipersikkapaketin kanssa. Enkä ole laskenut montako pakettia niitä on sen jälkeen syöty, mutta voisin sanoa samoin kuin se kiireinen daami; AINAKIN viisi pakettia ja harmitella samaan hengenvetoon, että en haalinut niitä mukaan kaksin käsin :) 

Donitsipersikka on makeaa, mehukasta, pehmeää ja jotenkin vaalealihaisempaa kuin perinteinen persikka. Lisäksi hedelmän kivi on tosi pieni ja ihan "donitsin" keskellä, niin että se on tosi helppoa poistaa. Ja kyllä, I rakastaa donitsipersikoita. Ja mikä on rakastaessa ne ovat ihania ja istuvat pieneen käteen tosi hyvin. Ensi-istumalta nuorimies veteli puolitoista donitsipersikkaa ja sittemmin kun äiti on oppinut niiden salatun voiman, donitsipersikalla on tehty vahvoja tekoja. Leikkikentältä poislähtö ei tunnu missään kun äiti lahjoo donitsipersikalla, autolla voi käydä kauempanakin äidin kanssa kun autoilussa palanut pinna paikataan persikalla ja niin edelleen:) Haittapuolena on tietysti, että lapsi ei muuta söisikään kuin donitsipersikoita. :) 

Ja kun maistelin niitä itse tuumasin että lapsen makuaistissa ei ole mitään vikaa; maku on pehmeämpi, pyöreämpi - suorastaan mantelinen. Ja jotenkin hedelmäliha lohkeaa ihanan siististi; se ei mene hampaiden väliin lainkaan kuten tavallinen persikka. Ja kun hedelmää haukkaa, se kaikki mehukkuus ei päädy pitkin puseroa. Kertakaikkisen ihanaa kamaa. 

Ja kaikeksi hämmästyksekseni kun hehkutin näitä V:lle aamiaispöydässä hän totesi jotain japanilaisista ja heidän pitkästä persikanjalostusperinteestään tyyliin; että oikealla puolen Fujia kasvaneesta täydellisen nukan omaavasta persikasta voidaan maksaa huikeita summia. Tietenkin V tiesi kaiken tämän, tuumasin ja puraisin kädessä lepäävää donitsipersikkaani, josta maksoin muistaakseni viitisen euroa kilolta. ;) Minä en oikeastaan tämän täydellisemmästä ymmärrä :)

Mutta pieni googleus kertoi lisää; Donitsipersikka ei ole geenimuuntelun ihme vaan todellakin kiinassa jo 1800 - luvulta viljelty lajike. Olen ihan samaa mieltä Zoe Williamsin kanssa; käsittämätöntä että niitä on kaupoissa vasta nyt. Maailmassa onneksi riittää vielä ihmeellisiä asioita hämmästeltäväksi ja kummasteltavaksi meille isommillekin taapertajille. :)

Satay - kastike eli Satay - kanaa uunissa

Istuin taas kerran mökin terassilla untuvatöppöset jalassa kun aurinko nousi ja kuuntelin kun ympärillä surisi. Mietin tätä Suomen vähälumista kesää. Puiden latvustoissa pikkupörriäiset olivat kirpeästä aamusta huolimatta heränneet täyteen tohinaan. Ja vaikka terassi oli vielä yökasteen jälkeen kostea, myös jaloissani auton kanssa pärisevä poikalapsi oli leikkiensä lumoissa. Siemaisin huikan vahvaa ja kuumaa kahvia miettiessäni mistä tämäkin kokemus olisi tullut jos I ei palavasti haluaisi ulos heti silmät avattuaan. Sillä siitä voitte olla ihan varmoja, etten varmasti ja mitenkään vapaaehtoisesti nousisi ennen kuutta istumaan terassille mistään muusta syystä. :) Korkeintaan voisin istua vilttiin kääriytyneenä sohvalla lämmin läppäri sylissäni kirjoittamassa blogia. Mutta nyt mennään näin, tuumaan ja kiinnitän uudelleen sen pienen sandaalin, joka on leikin tohinassa irronnut. Onhan tässä aika paljon samanlaista ainutkertaisuuden fiilistä kuin aina jos onnistuu olemaan jossain kun kukaan muu ei ole. Siitäkin on syytä osata nauttia.

Ja vaikka välillä onkin sydäntäriipaisevaa katsella pientä ihmistä sandaali kädessään ulko-oven vieressä hokemassa kä-kä kun ulkona sataa harmaana vettä - tällaisessa sateisessakin kesässä on puolensa. Pieni nenä ei pala läheskään niin helposti kun aurinko on harvinaista herkkua ja pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet suojaavat ahnailta hyttysiltä paremmin huin helleasu.

Ruokapuolella on välillä tuntunut, että uuni on grilliä parempi kaveri näillä keleillä ja erilaisia yhden astian uunituksia on tullut tehtyä paljon. Tuossa taannoin tein mökillä satay - kanamuunnelmaa ja kun en ollut saanut aikaiseksi tätäkään ohjetta blogiin asti en muistanut mitä siihen kastikkeeseen oikein meni. Mutta sovelsin sujuvasti ja sain aikaan jotain, mikä oli tosi hyvää muttei kyllä muistuttanut tätä juurikaan :) Jatkoa ajatellen tuumasin, että olisihan se kyllä kätevää että se satay - ohje kuitenkin olisi netissä ;)

Vaikka pataruuilla on tosiaan kesää kulutettu, niin jos kelit tästä kohentuvat, mikään ei estä leikkaamasta kanan rintafileistä suikaleita ja marinoimasta niitä tässä soosissa myös grilliä varten. Sitten vaan puutikkuja likoon ja taittelette marinoituneet filesuikaleet tikkuihin ja tikut grilliin. :) Ja kieltämättä toivon, että kelit tästä kirkastuisivat jotta siihenkin asti päästään :)

Ainoa hämmennys kastikkeessa oli, että alkuperäinen ohje kuvailee kastiketta tummahkoksi, öljyiseksi ja ruskeaksi - meillä soosi jäi kuitenkin tosi vaaleaksi ja ohuemmaksi kuin kuvittelin. Totesin, että en varmaan keittänuyt sitä tarpeeksi kauaa alkuvaiheessa jolloin kastike sai lopullisen muotonsa vasta uunissa kanojen kanssa kauduttuaan. Sitten se oli kyllä juuri sellaista kuin kuvittelin sen olevankin. Uuniruuassa tämä ei haitannut, mutta grillatessa suosittelen tekemään kyllä kastikkeen valmiiksi asti keittämällä jotta se tarttuu kunnolla lihaan. 

Keitin varmaan satay - kastikettani alussa liian vähän aikaa, sillä väri oli hyvin vaalea. Vasta uunissa kastike kypsyi minusta kunnolla loppuun.

Tämän ruuan laitoin kuitenkin uuniin ja paahdoin kanat siellä kypsiksi. Lisänä tarjosin vain raikasta melonisalaattia ja riisiä. Hyvää tuli näinkin taiteillen. Alkuperäinen ohje kastikkeelle (jota kirjassa käytettiin possun kanssa) on David Thompsonin isosta oranssista nimeltä Thai Street Food ja se menee näin:

Satay - kastike (riittää isommallekin määrälle kanaa tai possua)

4 kuivattua pitkää chiliä (käytin pirkan kuivattuja chilejä)
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl jeeraa (siemeninä)
1 rkl silputtua sitruunaruohoa
1/2 rkl silputtua galangal - juurta
1/2 rkl hienoksi raastettua kaffirlimetin kuorta (laiton tavallista limen kuorta ja kaffirlimetin lehden)
1 rkl silputtua punaista shalottia
2 rkl silputtua valkosipulia
1/2 rkl puhdistettua ja pienittyä korianterin juurta (etnisistä kaupoista saa korianteria, jossa juuret mukana)
340 ml kookoskermaa
2 rkl jauhettua (shaved) palmusokeria
50g maapähkinöitä, hienoksi jauhettuna (käytin maapähkinävoita, kun oli kaapissa)
125 ml lientä, kookosmaitoa tai vettä
1 pandamuksen lehti, knotted (valinnainen, jätin itse pois)
1 rkl kalakastiketta - maun mukaan
hippunen paahdettua chilijauhetta (laitoin savupaprikajauhetta)

Poista chilien kanta, halkaise ne ja poista siemenet. Sen jälkeen liota n. 15 min vesitilkassa kunnes ovat pehmenneet.

Sillä aikaa kun chilit likoavat, paahda kuivalla, paksupohjaisella pannulla korianterin siemenet ja jeera erikseen. Kumpiakin paahdetaan sen verran, että mausteet alkavat tuoksua. Ravistele siemeniä paahtamisen aikana, jolloin tulos on tasainen. Sitten jauha paahdetut siemenet joko sähköisessä jauhimessa tai ihan vaan morttelissa kuten minä. Siirrä sivuun odottamaan.

Purista sitten chileistä pois kaikki vesi mikä irtoaa ja silppua ne pieneksi. Lisää mortteliin suolaa ja chilisilppu ja möyhi niitä keskenään. Kun aineet ovat sekoittuneet lisää samoin yksi aine kerrallaan mukaan jauhaen sitruunaruoho ja sen jälkeen galangal, limen kuori, shalotit, valkosipuli ja pilkottu korianterin juuri. Vaihe on käsin tehtynä melko työläs mutta palkitsee kyllä. Idea on siis muodostaa käsin jauhamalla tahna johon lisätään uusi aine vasta sitten kun tahna on tasaista.

Tahnan jauhaminen morttelissa on tietynlainen rakkaudentyö - mutta toisin kuin rakkaudessa, siinä voi vähän oikaista ;)

Minä oikaisin valkosipulin, shalottien ja korianterinjuuren kanssa ja sekoitin ne silpuksi bamixin jauhantaosalla. Tämän lisäsin sitten morttelissa muista aineista valmistamaani seokseen ja jauhoin kunnes seos oli taas tasaista. Kirja vinkkaa että jos tahnan tekee sähkölaitteesssa, mukaan voi joutua laittamaan hieman vettä. Sitä kannattaa kuitenkin laittaa nin vähän kuin mahdollista ja tahnaa voi joutua kaapimaan alas laitteen reunoilta, jotta sen saa sekoittumaan tasaiseksi.

Lopuksi seokseen lisätään aiemmin jauhetut mausteet.

Kuumenna 250 ml kookoskermasta esim. kastikekasarissa ja anna sen hiljalleen kiehua minuutti tai pari ennenkuin lisäät valmistamasi tahnan seokseen. Sitten keittele seosta hellästi 4-5 min sekoitellen koko ajan niin ettei se pala pohjaan, mutta maut alkavat irrota ja kastike tuoksuu ihanasti ja näyttää hieman öljyiseltä. Sitten mausta palmusokerilla ja lisää loppu kookoskerma.

Sitten keittele taas hiljaisella tulela pari minuuttia ennenkuin lisäät maapähkinäjauheen. Keitä sitten 5 min. Lopuksi mausta kalakastikkeella, chilijauheella ja hyppysellisellä suolaa. Kirjan mukaan kastikkeen pitäisi olla öljyistä, rikasta, suhteellisen paahtuneen väristä ja makeaa. Minun soosini ei ollut kovin tummaa, todennäköisesti sen olisi pitänyt antaa paahtua pidempään, jotta se olisi saanut vähän väriä.

Kuitenkin kun kaadoin soosini kanoille uunissa niin väri muuttui paistamisen aikana ihan oikeaksi.

Kirjassa neuvotaan lisäksi, että kastikkeen kannattaa antaa seistä ainakn tunnin ennen käyttöä - se tekeytyy hienosti saadessaan levätä.

 

M-herkkukauppa Espoossa, pieteetillä pidetty kyläkauppa

Olin kuullut V:ltä, joka taas oli kuullut lähderannassa asuvalta tutultaan että lähderannassa on hauska pieni kyläkauppa, joka myy kaikkea epätavallista; erikoisempia mausteita, luomutuotteita ja muuta kivaa. Ja kun meillä on I:n kanssa tapana tehdä pitkiä kärrykävelyitä, otimme eräänä kauniina päivänä kohteeksi laaksolahden M herkkukaupan. Ja kyllä kannatti, olen löytänyt vähittäismyymälän, josta saa kaikkea sitä ihanaa, mitä olen roudannut kotiini toiselta puolen maailmaa ja vielä ihan järjelliseen hintaan!

Suolakapriksia, joita olen metsästänyt vaikka mistä ja vielä hieman halvemmalla kuin delidelin verkkokaupassa.

M herkkukauppa on olemukseltaan sellainen perinteinen rakkaudella pidetty kyläkauppa, josta ulospäin tulee vähän mieleen edesmennyt Sesto. Ja sisälläkin on vähän jotain samaa; tiiviisti ahdetut eripariset hyllyrivistöt notkuvat tavaraa. Hyllyistä löytyy niin Espeletten chilijauhetta, chilikastikkeita, bonnen hedelmäsoseita, beluga - linssejä, käsin tehtyjä italialaisia pastoja (joissa on vielä alle kympin kilohintakin!), Delidelin suolakapriksia (!!), tryffelillä maustettua rypäleöljyä, kotimaisten pienjuustoloiden juustoja, arctic milkin vuohenmaitorahkoja, paavolan juustolan Hannen kotijogurtteja ja kaikkea sitä, mitä olen roudannut kotiin maailmalta ja stokkan herkusta. Huomaatteko, miten innoissani olen tästä lähderannan aarteesta? ;)

 

Eikä siinä vielä kaikki! ;) Kauppias ylläpitää yritykselleen verkkosivuja, joista mm näkee minä päivinä liikkeestä on saatavana tuoretta sushia tai eri leipomoiden tuotteita (mitä sanoisit vaikka tuoreesta Rezen maalaisleivästä tai Hanna Partasen muikkukukoista?). Niin, ja tietysti kauppaan voi tilata etukäteen herkkuja ja kassalla voi kauppiaalle itselleen esittää toiveita kuten kunnon kyläkaupan henkeen kuuluu.

 

 Tuoretavaraa on tietysti rajoitetusti, mutta se mitä on, on tuoretta ja hyvää. I:n erityissuosikiksi ovat nousseet italalaiset luomupäärynät, joita on ollut tarjolla pariakin eri sorttia. Ne pienet punaiset päärynät olivat niin raikkaita ja ihania, että meinasin itsekin pyörtyä onnesta kun maistoin vähän yhdestä I:n päärynästä. Totesin, että näitä olisi pitänyt ostaa ainakin kilo! ;)

Se, mitä tuollaisessa pienessä kaupassa ei ole, on palvelulihatiski. Mutta pakatuissa lihoissakin löytyy; tarjolla on mm. west sharkin pihvejä ja nuo viimeksi ostamiani talouskyljykset löysin valmiiksi pakatuista lihoista. Kyllä M herkkukaupassa asiointi ainakin meillä vähentää tarvetta lähteä Tapiolan herkkuun - M-herkkukauppa on paljon kotoisampi ja parkkitilaakin löytyy suoraan kaupan edestä ;)

Kyllä, suosittelen käymään vaikka vähän kauempaakin jos autolla liikkuu. Jos ei muten niin saadakseen suolakapriksia, tryffeliöljyä ja autenttisen kyläkauppakokemuksen:) Älkää siis uskoko minun sanaani vaan käykää katsomassa itse. Ja kauppakeikan jälkeeen (mikäli maltoit olla ostamatta pakasteallasta tyhjäksi herkkujäätelöistä) voit siirtyä kaupan vieressä olevaan pieneen jäätelökahvilaan  :)

Talouskyljykset - eli minkä nuorena oppii...

Kun olin lapsi, kyljykset ja muusi olivat ihan suosikkiruokaani. Joskus äidin kyljykset olivat täydellisiä; käsittämättömän ihania ja mureita, sellaisia missä panerointi pinnalla on rapsakkaa ja aromikasta ja leikatessa liha lohkeaa mehukkaana ja maukkaana. Niin ja tietysti rasva sulaa suuhun. Eilen koin yhden isohkon ahaa - elämyksen; possusta saa myös talouskyljyksiä, joista tulee Juuri Sellaisia kuin äidin parhaat.

Jostain syystä en ole koskaan tullut kysyneeksi äidiltä miksi joskus kyljykset olivat niin käsittämättömän hyviä ja joskus taas selvästi kuivempia, sellaisia peruskyljyksiä joissa oli vain pinnassa kerros läskiä. Ja mitä ohuempi läski, sitä kuivempi kyljys. Silloin harvoin kun kaupasta on possunkyljyksiä tullut ostettua ne ovat olleet juuri niitä kuivemman sorttisia ohuen rasvan kyljyksiä, eikä niistä vaan saa oikein herkkua.

Mutta jotenkin muistelin lapsuudesta, että äiti oli saanut niistä läskittömistäkin kyljyksistä tosi herkkua. Ja tähän asti piti tulla, että koin jonkinsorttisen kyljysvalaistumisen. Oikein itseäkin hymyilyttää kun en ollut koskaan tajunnut että kyseessä on kaksi eri lihanpalaa;) Se tavallinen possunkyljys on luullista ulkofilettä ja kyllä, se on mehevää vain kun siinä on on kunnon läski paistossa lihaa mehustamaan. Ja se kaupasta löytämäni talouskyljys taas on luullinen pala niskaa tai lapaa, joka valmistetaan kyljyksen tapaan. Talouskyljyksessä rasva on siellä lihan seassa, sillä lapa ja kassler on valmiiksi rasvaista lihaa. Ja niille jotka miettivät asiaa - niskahan on siis kassleria. Noita talouskyljyksiä ei vaan kovin usein näe, mutta jos näette kannattaa hankkia muutama sillä ne olivat nostalgiaherkkua ihan parhaimmillaan.

Ja ne kyljyksethän tietysti valmistin kuten mummu on opettanut: ensin annetaan lämmitä huoneenlämpöön. Sitten jauhotellaan pariin kertaan korppujauholla (tai jauholla ja korppujauholla) ja lopuksi paiston jälkeen ne laitetaan uuniin hautumaan ihan mureiksi ja meheviksi. Lisäkeeksi tietysti voilla silattu kunnon muusi. Suosittelen, verraton arkiherkku joka maistuu kaikille.

Ja huom! Korppujauho kannattaa tehdä vaikka blenderillä itse niistä hävikiksi jääneistä kuivista maalaisleivän palasista!

Possun talouskyljykset perinteisesti

1 talouskyljys per nenu (meillä 3 kpl)
1-2 munaa
n. 2 dl korppujauhoa
suolaa
pippuria

Paistamiseen öljyä ja reilusti voita

Anna kyljysten lämmetä huoneenlämpöön. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Riko kananmunat lautaselle ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Laita toiselle lautaselle korppujauhot. Suolaa ja pippuroi kyljys molemmin puolin ja painele sitten liha korppujauhoon.Sen jälkeen pyörittele korppujauhotettu liha kananmunassa ja sitten uudelleen korppujauhoon. Toista kaikille kyljyksille.

Anna pannun kuumentua kunnolla ja lisää sitten pannuun loraus öljyä ja nokare voita. Kun voi lakkaa kiehumasta raivoisasti laita kyljys pannulle. Paista kyljykset yksitellen samalla tavalla kauniin kullanruskeiksi molemmin puolin. Nosta ne sitten uunivuokaan ja laita kyljykset uuniin hautumaan. Anna hautua uunissa melko pitkään, kunnes liha ihan lohkeaa, muttei ole vielä kuivaa. Meillä vauvan nukuttelujen ja muiden takia possut olivat uunissa varmaan 45 min-60 min, en katsonut niin tarkasti kelloa. Joka tapauksessa kuorrutus oli pinnasta rapeaa ja liha mureaa.

Tarjoa kylmän maidon, muusin ja puolukan kanssa!

Vaniljaa ja ruohosipulia eli vauvanruokaa 6kk->

.. Mutta vaikka välillä on ollut tiukkoja tilanteita vauvanruokaosastolla, niin pääasiassa se pienen ihmisen muonitus on ollut palkitseva ja hupaisakin löytöretki makujen maailmaan. Kirjoittelin tämän jutun jo kauan sitten ja tähän tuli nyt aika paljon tajunnanvirtaa. Mutta toivottavasti tästä on iloa teille, jotka laittelette itse vauvanruokia. Disclaimerina on tietysti pakko sanoa, että lukiessa kannattaa muistaa näiden olevan minun kokemuksiani eivätkä kaikki vauvat tietysti tykkää ihan kaikesta. Lisäksi vauvan on hyvä saadaa tutustua kaikkiin uusiin makuihin rauhassa ja omaehtoisesti. Jokainen käyttäköön siis omaa harkintaa ideoita adoptoidessaan. :)

On ollut ihan mahtavaa katsella, miten silmä tarkkana I seuraa mitä me muut syömme ja miten rohkeasti pieni laittaa suuhunsa juttuja, mitä äiti eteen antaa. Ja aikalailla kaikkea I onkin saanut maistaa - sillä seurauksella että näin kesän koitettua  I:n on ollut hankalaa ymmärtää miksi äidin ulkoruukuista yrttejä (ja kukkasia) ei voi syödä multineen päivineen ja miksi nurmikko kokonaisuudessaan ei ole valtava yrttipelto;)

Kun I kasvaa olen koittanut tuoda hänen ruokiaan lähemmäs sitä, mitä itse syömme. Taustalla on tietysti ajatus, että aina ei tarvitsisi tehdä kahta ruokaa; vauvalle ja meille muille. Ja jo nyt ruuan saa usein tehtyä samasta pääraaka-aineesta tai sen jämästä seuraavana päivänä - etenkin jos suolan voi lisätä vasta jälkikäteen. Tietysti chilien ja muiden kanssa olen toistaiseksi ollut nollalinjalla beebispöperöissä - mutta alkukesän herkät maut sopivat hyvin myös pikkuihmiselle.

Vaikka aluksi ajattelin, että purkkiruokia tulisi varmaan ostettua jonkin verran niin itse asiassa I ei ole montaakaan purkkia syönyt valmismuonaa. Toissaviikonloppuna otin mökille mukaan muutaman purkin mangososetta ja pienen kummastelun jälkeen I jotain niistä söikin. Vaikka täytyy tunnustaa, että I katseli minua silmät suurena ihan kuin sanoakseen: "Äiti, tämä näyttää mangososeelta, tämä tuntuu mangososeelta mutta maistuu jollekin muulle..." Mutta kyllä se lopulta kelpasi ja hyvä niin; kesällä tuollainen pitkään säilyvä hätävararuoka tulee taatusti välillä tarpeeseen.

Mutta; kyllä se hätävararuuaksi taitaa meillä jäädä sillä kun annoin sitä mangososetta I:lle tulin vilkaisseeksi sitä purkin tuoteselostetta. Ja kun V tuli illalla kotiin, tenttasin että arvaa paljonko siinä mangososeessa on mangoa? V arvasi ilmeestäni, että ainakaan mikään 100% mangoa - tuote se sose ei sitten ole ja heitti arvaukseksi 12%. ;)

No, oikeasti tilanne ei nyt sentään niin heikko ole; mangoa oli soseessa sentään reilu kolmannes, 38%. Ja tämän jälkeen jatkoin;"arvaa mitä se loppu on?" V heitti että se olisi omenasosetta, mutta arvaus oli väärä. Nuo valmiit mangososeet eivät todellakaan ole edes 100% hedelmää - se loppu on vettä, hedelmäsokeria ja riisitärkkelystä. :) Kyseessä oli siis tällainen piltin versio mangososeesta. Olin kyllä vähän yllättynyt itsekin - jotenkin kuvittelin myös että noissa vauvanruuissa olisi enemmän, ainakin 60% hedelmää. Tuli kyllä mieleen että melkein mieluummin ostaa sitten jotain noita luomuhedelmäsoseita joissa on 100% hedelmää ja keittelee ne riisivellit erikseen sinne sekaan. Eiväthän nekään ihan samalle maistu kuin tuoretavara, mutta jotenkin tuntuu paremmalle lorauttaa puuron sekaan vaikka tätä Bonnen luomupäärynäsosetta, joka on lisäaineeton ja sisältää vain päärynää ja vettä. Tuntui kelpaavan I:lle ihan ok - etenkin kun pistin vielä pari rkl pakastepuolukkaa sinne puuron sekaan keittelyvaiheessa. Myös Valio on muuten myös tuonut markkinoille tuollaisia hedelmäsoseita, mutta ainakin niissä kaupoissa joissa minä käyn, nuo Valion soseet ovat olleet kaksi tai kolme kertaa bonnen soseita kalliimpia.Niin ja vähän vaniljaa olen ripauttanut myös puurojen ja vellien sekaan, jos ei ole ollut mitään ihmeellistä hyvää tarjota puuron kanssa.

Ja nyt kun grillikausi on täydessä vauhdissa ja meillä oli se hävikistä herkuksi -kampanjakin niin haluan muistuttaa, että vauvanruokaan voi hienosti käyttää edellisen illan grillikasviksia. Ainakin meillä grillaillaan paprikaa, kesäkurpitsaa, munakoisoa ja parsaa ihan vaan sipaisemalla vihannekset kevyesti oliiviöljyllä. Tuollaisilla vihannesjämillä vauvanmössö saa ihan kummasti uutta eloa. Ja voipa sinne grilliin pistää pienen pihvinpalankin beebistä varten. :) Hiilariksi tuollaiseen grillimössöön voi perunan sijaan tehdä vaikka pienen polentapuuron, quinoaa tai jos vauva voi syödä viljaa, laittaa vähän cous-cousia. Mikä nyt helpoimmalta tuntuu. Sillä välillä se helppo on tosi hyvä.

Paahdetusta kanasta, perunasta ja tankoparsan jämistä saa hyvää ruokaa vauvalle. Lisäksi vauvan omaa maitoa.

Meillä suurin osa vauvamuonista on tehty perunaan, vaikka se voi tuntua joistain vähän tylsältä. Mutta I tykkää perunasta ja olen koittanut tuoda uusia makuja sekoittamalla siihen peruspotaattimössöön sitten niitä grillivihanneksia, yrttejä ja hyviä öljyjä. Ainakin I liikkuu niin valtavasti, että neuvolassa toistuvasti käsketään lisäämään ruokaan öljyä - vaikkei I mikään ruipelo ole, pieni mies voisi kuulemma painaa vähän enemmänkin.

Pääsiäisen aikaan selvisi että I:n suosikkimuona on, ei mikään vähempi kuin grillattu, yrttimarinoitu lampaan paahtopaisti ja timjamiperunamuusi. ;) Vähän minua nauratti kun V myhisi tyytyväisenä jotain isin pojasta kun pieni tykkää grilliruuasta ;) Mutta totuuden siemen tässä minusta piilee; kyllä lapsi oppii niihin tuoksuihin ja makuihin mitä kotona on. Jo ihan kohdusta lähtien. Vaikka maistaminen aika pitkälle onkin opittua, niin kyllä se vanhemmilta lapselle välittyy mitä "meillä syödään" ja mikä on herkkua.

Ja onhan se grilli kova. Mutta grillistä tai pannulta, yksi tosi kova juttu meillä on paistettu munakoiso. Sitä voi syödä sormiruokana tai sitä voi laittaa bataatti-perunamuusin sekaan, jolloin tylsä potaattimössö alkaa muistuttaa melkein moussakaa. Ja uunissakin voi paahtaa; I syö paahtuneilla kasviksilla maustettuja pöperöjä kuin metsämies. Eli jos teet muulle perheelle uuniruokaa voit hyvin tunkea toiseen kippoon bataatin ja perunan paloja, pyöritellä niitä vähän öljyssä ja paahtaa uunissa herkkuruuaksi. Tosi simppeleistä aineksista saa aika monen makuista muonaa kun ruuan valmistaa vaan eri tavalla.

Quinoaa voi kokeilla lisäkkeeksi perunan sijaan. Tomaatista saa blenderillä "vauvan ketsuppia":)

Ja tuollaisella melkein taaperolla sitä virtaa kuluu. I on alkanut tuossa 8,5kk iässä kävellä tukea vasten. Nyt pyykkikorilla ja taaperokärryillä cruisaillaan jo kovaa vauhtia ja välillä koitetaan seisomistakin jo ilman tukea! Käytännössä se on vielä aina vahinko; I keskittyy johonkin kädessään olevaan - seisoo 2 sekuntia tuetta ja panikoi tajuttuaan ettei ole tukea. Sitten käydään kiinni lähimpään tarjolla olevaan tukeen - uein äidin hiuksiin. :)  Neuvolassa vinkattiinkin liikkeelle lähdön aikaan, että ruokiin voi lorauttaa vähän laadukasta öljyä (rypsi, oliivi tms) jotta pieni saa tarpeeksi energiaa sekä kasvamiseen että tutkimusmatkoille. Rypsi ja auringonkukkaöljyllä aamupuuron seassa aloitettiin, mutta nyt olen laittanut peruna- ja muihin suolaisiin ruokiin pehmeän makuista kylmäpuristettua oliiviöljyä ja joskus "juhlaruokiin" jopa vähän tryffelillä maustettua rypäleensiemenöljyäkin ;) Eikä lapsen makuaistissa tunnu olevan mitään vikaa - hienosti uppoaa ;) 

Olen koittanut ottaa I:n mukaan keittiöpuuhiin aina kun se on tuntunut mahdolliselta. Usein nostan vaan laatikosta jonkin kapustan miehen käteen ja käännän vatkauskulhon lattialle, jotta siihen voi paukuttaa. :) Usein olen myös kantanut syöttötuolin keittiöön ja siinä I on saanut katsella kun äiti kokkaa. Ja siinä kokkaillessa I:n tarjottimelle on ilmestynyt niitä yrttejä; niin basilikan, mintun kuin korianterinkin lehtiä, ruohosipulin varsia ja mitä nyt on sattunut soveliasta olemaan käsillä. Kun I on saanut itse rauhassa tutustua yrtteihin ja maistella niitä erikseen olen alkanut vähin erin lisätä samoja yrttejä myös ruokiin. Ruohosipuli on ollut hyvä aloitus sipulien kanssa. Meillä kuitenkin sipulia ruuassa on, joten hyvä sen makuun olisi totutella vähin erin. Ja ruohosipulin jälkeen otin perunamössön sekaan grillatun sipulin. Puristin vaan kokonaisena grillatusta sipulista sitä l'pukuultavaa, pehmeää ja makeaa sipulin sisustaa vähän lihan joukkoon kun soseutin sitä blenderillä. Lisäsin vielä vähän tuoretta timjamia ja taas maistui. Sipulin kanssa kannattaa tietysti olla varovainen - se voi myös aiheuttaa ilmavaivoja ja vatsanväänteitä joten vähän kerrallaan ja lasta kuunnellen. Mutta vuoden ikään mennessä pienen pitäisi kai speksin mukaan pystyä syömään suurelta osin samaa muonaa kuin me muutkin joten vähän kerrassaan uusia raaka-aineita esiin.

Vauvanmuona ei ole aika herkuimman näköistä, mutta parhaimmillaan se on ihan hyvää ja perusmaut ovat kohdallaan.

Ja maistakaa ihmeessä itse, miltä se vauvalle annettava ruoka maistuu. Ei se ole myrkyllistä tai inhottavaa. Jos on, älä anna sitä vauvalle ;) Sanon tämän pilke silmäkulmassa, mutta olen kyllä ihan tosissani siitä, että vauvanruokaakin pitää haistaa ja maistaa. Ei sen nyt mikään tajunnan räjäyttävä makuelämys tarvitse olla, mutta saisi siinä jotain makuakin olla. Ja mikä tärkeintä, kun nykyisin puhutaan, että ihmiset ovat vieraantuneet siitä, miltä ruoka tuoksuu ja maistuu niin tässä on oiva mahdollisuus palata niihin hyviin perusmakuihin itsekin. Ja tämä makuasiakin tuli vastaan kantapään kautta kun olimme kipeänä. Kun valmis, pakastettu ruoka loppui en oikein jaksanut panostaa beebismuonaan ja keitin vaan perunaa jota muusasin maidon ja kypsän kanan kanssa. I söi tosi huonosti. Sitten vihdoin tajusin itse maistaa sitä muonaa eikä se tietysti täysin ilman yrttejä ja öljyä tai mitään oikein millekään maistunut. Pikakorjauksena lisäsin lautaselle pikkuisen survottua, kevyesti sokeroitua  puolukkaa ja tadaah, ape alkoi kadota lautaselta. :) Yksi purkkimuonan kirous ainakin minulle on, että sen maistaminen tuntuu kyllä vastenmielisemmältä, kuin itse, alusta asti tehdyn muonan maistaminen.

Ja toinen mitä syöttäessä kannattaa tarkistaa on, että se ruoka ei ole a) kuumaa ja että se b) on vielä lämmintä. Kuka sitä nyt kylmää perunamuusia tai polentaa tahtoo syödä. OK, A raportoi, että toisessa kodissa pikkuveli kuulemma suostuu syömään vain kylmää muonaa, mutta I:n kanssa syöttäminen tyssää siihen, jos ruoka on päässyt jäähtymään. Ja niin käy tämän tästä, vauvalla kun joskus saattaa tuo syöminen kestää tovin jos toisenkin. Ja jos mikroa ei ole (kuten mökillä) ruoka kannattaa tarjota posliinikupista tms - muovi-/melamiinilautasella olevaa ruokaa on hankalaa uudelleenlämmittää esim. vesihauteessa, koska se muovi on hyvä eriste.

Olen pyrkinyt siihen, että I:llä olisi kivaa, kun hän on keittiössä ja koitan pitää kiinni ruoka-aikatauluista siinä määrin kuin nyt arjessa on mahdollista. Vähitellen oman lapsensa alkaa tuntea; I haluaa yleensä ruokaa aina n. puolisen tuntia heräämisen jälkeen. Joten vauhdin alkaessa kasvaa, ruokaa on hyvä alkaa peraproimaan; joskus otan pakkasesta valmiin mössön ja tarjoan sen kanssa jotain tuoretta - toisinaan väännän perunat kiehumaan ja teen sen ruuan edellisen illan grillitähteistä - vähän nyt fiiliksen, väsymyksen ja yleisen paniikin mukaan. :) Ja sitten tietysti hassutellaan; kun keittelen I:n puuroa, olen laulaa lurauttanut ihan-umpipöhkön-itsekeksityn laulun, jonka tyyppisiä meidän äitikin aina meille aina (hätäpäissään varmaan?) lauleskeli. :) Ja sitten I:tä naurattaa kun hän tietää mitä nyt käy ja äiti on höpsö jne ja hän malttaa odottaa sen pari minuuttia kun puurolla vielä menee kiehua. Tai sitten I mönkii äitiä kohti, nykii helmasta jotta ota syliin, sillä haluan nähdä kun puuro kiehuu. Ja siitä äidin sylistä sitä sitten tuijotetaan ihan hiljaa sitä kuplivaa puuroa.

Että semmoista meillä täällä on puuhattu. Laitan tähän alle muutaman hyvän vinkin ja ohjeen I:n suosikkimössöistä. 

Nellen beebismuonavinkkejä - löydetty yrityksen ja erehdyksen kautta  ;)

1. Anna vauvan maistaa ja haistaa itse yrttejä, ennenkuin lisäät niitä ruokaan näin vauva oppii erilaisiin makuihin rauhassa ja itsekseen. 
2. Pakasta paitsi valmista, myös puolivalmista ruokaa
   Illallisen tähteenä saattaa jäädä grillattua kanaa, kalaa ja vihanneksia - niistä voi tehdä pakastimeen proteiini-kasvismössöä hyvän öljyn kanssa blenderillä. Siitä tulee helposti hyvää vauvalle, kunhan vaan keittää perunan ruuan pohjaksi.  
3. Grillatun, maustamattoman lihan voi marinoida myös jälkikäteen herkällä yrttimarinadilla, jolloin se sopii myös vauvalle. 
4. Liha menee parhaiten mössöksi blenderissä ihan kuivana, sellaisenaan. Mutta myös keitettyjä tai grillattuja vihanneksia, öljyä ja yrttejä voi laittaa samaan blenderiin.
5. Kala on hankalaa saada blenderissä jauhoksi - sen sekaan kannattaa laittaa vähän öljyä, sitruunanmehua ja yrttejä. Tai sitten vaan nypit tarkasti ruodot pois käsin. Niin saa parhaan rakenteen, mutta se on jonkin verran työlästä. Kalan häntäpäässä on vähiten ruotoja. 
6. Pienen perunamäärän lisääminen lihan tai kalan kanssa blendeirin voi tuntua hyvältä idealta, muttei ole sitä. Sillä siitä tulee proteiiniliisteriä - kuka semmoista haluaa syödä, ei kukaan.
7. Paras perunamuusi tulee, kun muusaat perunan erikseen ja lisäät siihen vihannekset ja proteiinin, mutta ison määrän perunaa ja vihanneksia saa kyllä blenderissäkin ihan ok mössöksi. Älä kuitenkaan anna blenderin pyöriä liian kauan, muuten saat ison määrän sitä liisteriä. Ei hyvä. :) 

Paahdetut kasvikset ja vihannekset maistuvat vauvalle hyvin; yrtteihin totutellaan ensin vapaaehtoisen maistamisen avulla.

Kanaa, paahdettua bataattia ja perunaa
Kun paahtaa uunissa kokonaisen paketin kanan rintaleikkeitä, voi osan kanasta joko pakastaa jauheena, jolloin se on kätevää lisätä kypsään perunaan kun on kiire tai voit käyttää lopun kanan toiseen vauvamössöön - mikä nyt tuntuu helpoimmalta. Tällaisen mössön olen surauttanut blenderissä vaikka paras perunamuusi tulee samalla tavalla kuin aikuisillekin - perunasurvimella tai vatkaimella.

1 pkt kanan rintaleikkeitä
2-3 tl kuivattua timjamia tai rakuunaa
1/2 bataattia
oliiviöljyä
lisäksi perunoita
vauvan maitoa
tuoretta timjamia

Laita kanat ja kuoritut bataatin lohkot laakeaan uunivuokaan. Ripottele päälle kuivattua timjamia tai rakuunaa ja pirskota vähän öljyä. Paahda uunissa 200 asteessa n. puolisen tuntia, kunnes kana on kypsää ja bataatti saanut väriä kulmiin.

Keitä perunat erikseen ja isommassa annoksessa tee muusi erikseen. Jos käytät kanoista vaan osan tähän ja saat ne mukavasti mahtumaan blenderiinbataattien ja muiden kanssa laita aineet samaan kippoon kuten kuvassa ja soseuta vain juuri sen verran, että kaikki on hienoa. Tarkista maku ja lisää tuoretta yrttiä.

Paahdettua munakoisoa, perunaa ja jauhista eli "babymousaka"
Tähän ruokaan laitoin ihan vähäsen kevätsipulia ja valkosipuliakin pienen kynnen kun paistoin jauhelihaa pannulla. Paistoin jälleen koko rasian josta puolet pakastin minigripeissä muista tarpeita varten. Olen tehnyt samantyyppistä mössöä sekä edellisen illan grillimunakoison ja sipulin jämistä että ihan vartavastien paistamistani munakoisoviipaleista. Erikoisherkkua saa, jos jauhikseen lisää ruokalusikallisen tryffeliöljyä. Sillä tavoin vauva oppii hienovaraisesti sientenkin makuun.

1 pkt naudan luomujauhelihaa 400g
1/2 grillatun munakoison jämät (tai pannulla pastettuja munakoisoviipaleita)
2 pientä täysin pehmeäksi grillattua sipulia, vain sisus hienonnettuna'
1 kevätsipulin varsi
valinnaista yrttiä: timjamia, rosmariinia, mäkimeiramia tai lehtipersiljaa meillä, mitä milloinkin
1-2 rkl tryffelillä maustettua rypäleensiemenöljyä
(maustepippuria pari-kolme rouhaisua myllystä - edistyneempi versio n. 9-10kk)
vauvan perunamuusia
(bataattia - voi laittaa mukaan muttei pakollista)

Lorauta paistinpannulle tilkkanen öljyä ja lisää hienonnettu sipuli. Lisää jauheliha ja ruskista sitä pannulla kevyesti. Lisää mahdollisesti käyttämäsi maustepippuri sekä yrttisilppu sekä kevätsipulin varsi. Sekoita.

Jos vauva vierastaa vielä jauhelihan rosoisuutta, voit laittaa jauhiksen blenderiin munakoison ja öljytilkan kanssa ja suristaa ne tasaiseksi mössöksi. Tämän mössön voit sekoittaa perunamuusiin tai bataatti-perunamuusiin. Muussa tapauksessa muusaa vain munakoiso ja sekoita jauhis ja munakoisomössö perunamuusiin.

Tomaatti-jauhiskastike
Yhtenä päivänä sain päähäni tehdä vauvalle jauhelihakastiketta. Erilaiet kastikkeet ovat käteviä, kun lisäkkeen keittäminen riittää. Jauheliha saattaa olla ja oli meidänkin sihtikurkulle pitkään vähän yök, mutta sen voi tarvittaessa soseuttaa ihan tasaiseksi. Jos säilykepurkkien bisfenoli pelästytti kannattaa kastike tehdä kesän tuoreista ja punaisenkypsistä tomaateista. Ihan kypsistä luomutomaateista tulee makein ja paras kastike vauvalle. 

1 pkt jauhelihaa (400g)
1 prk tomaattimurskaa tai n. 400g pilkottuja tomaatteja
1-1,5 rkl byvää punaista balsamicoa
1 kevätsipuli mukuloineen
timjamia
ripaus sokeria
oliiviöljyä
(hieman mustaa pippuria)
(1 pieni valkosipulin kynsi)

Lorauta pannuun tilkkanen öljyä ja lisää silputtu kevätsipulin valkoinen osa. Mikäli käytät myös valkosipulia, lisää myös se murskattuna. Kuullota sipuleita pannulla läpikuultaviksi ja lisää jauheliha erissä. Ruskista hieman ja lisää sitten tomaatit ja balsamico. Rouhaise mukaan hieman mustaa pippuria. Kiehauta ja jätä hautumaan kannen alla ainakin puoleksi tuntia. Tarkista maku - lisää yrtit ja tarvittaessa ripaus sokeria.

Lampaan paahtopaistia ja timjamiperunamuusia
Voit grillata lampaan samalla kun teet perheelle lammasta, eihän tämmöistä kukaan tee yhden paahtopaistin takia - mutta miksi tarvisikaan :) Yhdestä paahtopaistimöykystä riittää kuitenkin pienelle vauvalle pitkään ruokaa. Minä jauhoin blenderissä paahtopaistin ja pakastin jauheen myöhempää käyttöä varten. Marinadin aineet ovat summittain tässä - idea on laittaa blenderiin mausteita, suristaa ne öljyn kanssa ja jälkimarinoida grillattu liha. Jos haluat lisätä aikuisten marinadiin chiliä ja suolaa, ota vauvan osa erikseen ensin ja lisää loppuun määrään sitten mitä haluat muulle perheelle. 

1 naturellina grillattu lampaan paahtopaisti

Marinadiin
minttua
timjamia
(lehtipersiljaa)
oliiviöljyä
tilkka sitruunan mehua ja vähän luomusitruunan kuorta raastettuna
ripaus sokeria
1 valkosipulin kynsi
kevätsipulia

lisäksi perunamuusia ja timjamia.

Grillaa lampaan paahtopaisti jättäen se sisältä roseeksi. Voit paistaa sen myös pannulla - aiheesta esim. täällä.

Sekoita lampaan paistuessa kaikki marinadin ainekset blenderissä kesänvihreäakis tahnaksi. Tarkista maku ja lisää minttua tai sokeria. Laita sitten paistuneet lampaat marinadiin joko muovipussiin tai kulhoon ja anna vetäytyä vähintään 5-10 min.

Voit jauhaa beebiksen lampaan muusin sekaan erikseen vaikka kahdessa osassa, käyttämällä esimerkiksi bamixin pientä maustekippoa. Se on ollut tosi kätevä näissä pienemmissä ruokaerissä.Voit laittaa kuivan lammasjauheen sekaan lopun marinadin jos haluat ja lisätä tarvittaessa öljyä.

Silppua timjamia ja sekoita vauvan perunamuusiin timjamia ja lammasjauhetta/mössöä.