Paahdettua kasvissalaattia Caponata - tyyliin ja minttu-korianteripestolla maustettua linssilisäkettä

Näin sateisempina viikonloppuina siellä grillin äärellä ei ola ihan pakko seistä pitkään ja hartaasti, jos ei halua. Hauskoja ja vivahteikkaita kasvislisäkkeitä saa aikaan myös uunissa ja jos nyt sattuisi olemaan jo vähän kyllästynyt pelkkiin grillivihanneksiin, niin uunikin on vaihtoehto. Ja luovuuttahan sekin on, yhdistellä vanhoja tuttuja reseptejä sen mukaan mitä jääkaapissa on ja mitä jaksaa suorittaa.

Tomaattipyrettä saa myös pusseissa - loistoidea mökillä. 

Meidän viime viikonlopun settin kuului myös tämmöinen lihansyöjien ja punaisen lihan välttäjän yhteismenyy. Ajattelin panostaa kasvispuoleen ja liha sekä halloumi meni grlliin aika perinteisin keinoin - lampaan paahtopaisti marinoitiin limellä, chilillä, korianterilla ja mintulla ja halloumi hunajalla, mintulla ja vihreällä kardemummalla.

Halloumin päälle kaadettiin minttuinen marinadi grillauksen jälkeen. 

Tuo jälkimmäinen on muuten meillä sen verran tykätty marinadi halloumille, että juuri eilen eräs "tuttu äijä" soitteli ja kysyi kaupassa ollessaan että:"mitä siihen halloumin marinadiin tulee, mitä sä aina teet?" ;) Tämä varmaan kertoo sen marinadin onnistumisesta enemmän kuin kasa sanoja joita tähän voisin naputella.

Runsas kasvissalaatti on hyvä lisäke melkein mille vaan.

Lisukkeiksi tein belugalinssejä korianteri-minttupestolla ja jonkinlaisen hassun yhdistelmän caponatasta ja paahdetusta kesäkurpitsasalaatista. Molemmat ovat hyviä salaatteja ihan itsessäänkin, mutta mikä ne yhdisti oli, että paahdoin kurpitsaa ja paprikaa pinjansiementen kanssa uunissa ja lisäsin salaattiin caponatan kastikkeen. Okei, munakoisot menivät salaattiin tällä kertaa pannun kautta.

Munakoisot paistettiin tällä kertaa pannulla. 

Mitään ei siis nyt uppopaistettu, koska en jaksanut, viitsinyt ja uhoh, aina ei yksinkertaisesti vaan kykene. Ne munakoisoviipaleet voisi toki nakittaa grillimestarinkin paistettavaksi jos haluaa välttyä savulta keittiössä, mutta koska sää ei suosinut, grilliin meni vain halloumi ja lammas. Lisäkkeet syntyivät tällä kertaa keittiössä missä oli lämmintä ja mukavaa.

Vihannekset voi kääntää kesken paiston jos haluaa. 

Ja lopputulos palkitsi; se oli raikas ja rikas - täyteläinen ja paahteisen runsas. Sanoinkin pöydässä että tänä vuonna olen koittanut löytää tapoja tarjota näitä vihanneksia vähän eri tavalla kuin aiemmin. Ihan itsenikin takia. Etenkin viime vuonna tuli vähän ylivuoto noiden grillivihannesten kanssa kun ladoin niitä grilliin niin paljon, että niitä jäi seuraavan päivän lounaallekin. Ei siinä mitään pahaa - hävikkiherkkukeittiö kiittii - mutta. Jotenkin kaikkeen kyllästyy ja nyt on ollut kaipuu johonkin muuhun.

Ja siihen tämä kävi enemmän kuin hyvin ja olihan se ihan kiva, että illallispöydän kunkku ei ole pelkästään se punainen liha?

Belugalinssejä minttu-korianteripestolla

Linssien keittämiseen
200g Du puy - linssejä (laitoin n. puoli pss beluga - linssejä eli n. 2,5 dl )2 valkosipulin kynttä 2 oksaa salviaa450 ml vettä (jouduin vähän lisäämään)2 rkl oliiviöljyäsuolaa ja pippuria

Laita huuhdout linssit ja vesi, rikki lyödyt valkosipulin kynnet, salvianoksat ja öljy kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi mutta älä anna kiehua. Jätä "simmeröitymään" kannen alle n. 20 min kunnes linssit ovat kypsiä. Sitten sammuta levy ja jätä linssit vielä jäähtymään ja vetäytymän sillä aikaa kun teet peston ja muut tarvittavat lisäkkeet.

Korianteri-minttupestoon: 
tupsu minttua
tupsu korianteria 
öljyä

Laita kaikki aineet silppurikulhoon ja surista tasaiseksi tahnaksi. Sekoita jäähtyneisiin tai enää vähän lämpimiin, valutettuihin linsseihin. 

Paahdettu kasvissalaatti caponata - tyyliin

1 pieni, kiinteä kesäkurpitsa
1 oranssi tai punainen paprika
2 rkl pinjansiemeniä
vähän öljyä

Munakoisoa
öljyä (paistamiseen)
suolaa
pippuria 

1 dl mustia oliiveita (meillä arnaudin kivettömiä)
1 lehtisellerin varsi
5 anjovisfileetä (sardellia)
50g kapriksia

1 dl tomaattipyreetä
2 rkl ruskeaa sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl lehtipersiljasilppua
1 rkl sitruunamehua

oliiveita

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. 

Lohko uunipellille paprika ja pieni, kiinteä  kesäkurpitsa. Ripauta päälle pinjansiemenet ja pirskota päälle oliiviöljyä. 

Paahda kasviksia uunissa kunnes ne saavat kaunista ruskeaa sävyä ja karamellisoituvat alapinnoistaan - n. 30 min. 

Paista munakoisot pannulla öljyssä tai grillaa ne öljyllä siveltyinä kypsiksi. 

Pilko oliivit, selleri ja anjovikset hienoksi ja yhdistä kapristen kanssa.

Ruskista tomaattipyreetä ja sokeria kattilassa. Lisää sekaan viinietikka. Mausta suolalla ja pippurilla. (Tässä kohdin annoin seoksen vähän jäähtyä.) Lisää sitten vielä silputtu lehtipersilja ja sitruunamehua.

Yhdistä tomaattiakstike oliivi-anjovis-kaprisseokseen. (Lorautin mukaan vähän hyvää oliiviöljyä, koska seos oli kuivan oloista)

Lado salaatti tarjoiluastiaan yhdistäen paahdettuja kasviksia, kastiketta, munakoisoa ja tuoretta lehtiopersiljaa. Tarjoa heti. 

Kiinalaista parsakaalia osterikastikkeessa

Me kävimme eilen Taalintehtaalla toriostoksilla. Keskiviikko on toripäivä ja se on käytännössä viikon ainoa mahdollisuus saada ostettua jotain "vähin erilaista" ja hauskaa. Tosin, silloinkin pitää olla nopea ja käydä kiinni siihen minkä näkee, sillä jos teet ensin kierroksen ja menet vasta sitten ostoksille, parhaat kamat on jo viety päältä.

Kun spottasin luomuvihanneksia myyvän kojun (jonka nimeä en valitettavasti enää muista) kävin kiinni kuin haukka näihin ihaniin pieniin parsakaaleihin. Luulen, että ne ovat jotain kiinalaisia parsakaaleja, sillä ne olivat sen oloisia. Googlasinkin ja löysin Gai Lan nimisen kiinalaisen parsakaalin kuvia jotka näyttivät aika paljon samalle. Tosin lehdet ovat noissa kuvissa suurempia joten voi olla, että nämä ovat vaan nuoria yksilöitä kuten kommenteissa jo todettiinkin.

Olin oikeastaan ihan onnesta sekopäisenä kun löysin noita ja otin kaksi pussia. Olisin voinut oikeasti ostaa vaikka ne kaikki, mutta pelkäsin että en ehdi käyttää niitä ennenkuin pilaantuvat. Ja käsittämätöntä säkääni vielä hehkutakseni tässä totean, että olin sitä jumalaiseksi osoittautunutta browniereseptiä etsiessäni bongannut kiinalaista parsakaalia osterikastikkeessa - ohjeen. Enkä voinut edes kuvitella että löytäisin Taalintehtaalta kiinalaista parsakaalia. Sanomattakin lienee selvää että se meni sitten kokeiluun suoraan.

Tuli hyvää, joskin kastike on kiinalaiseen tapaan aika suolaista, joten se riisi on ihan oikeasti hyvä idea lisäkkeeksi. Lisäksi kun Nigel käskee alkuperäisessä ohjeessaan laittamaan kiehautetut parsakaalit kastikkeeseen, minä melkein neuvoisin kaatamaan kastiketta kuumien parsakaalien päälle annokseen. Siten kastikkeen määrää voi säädellä makunsa mukaan, eivätkä kaalit ui kastikkeessa. Itse asiassa Nigelin annoskuvassakin oli tehty niin.

Nuo kiinalaiset parsakaalit ovat niin herkän ja makean makuisia että haluan kokeilla niitä jollain kevyemmälläkin kastikkella. Tosin, tässä suolainen ja tumma osterikastike, raikas inkivääri ja pähkinäiseksi paahtunut valkosipuli täydensivät tuota parsakaalin pehmeää ja herkkää makeutta. Oi että, kunpa löytäisin näitä vielä toistekin!

Lisäksi meillä oli thai-jasmiiniriisiä ja vielä grillattu ahven. Kalan voi jättää poiskin tai tarjota vaikka marinoitua tofua lisäksi. Tosi, tosi simppeliä ja hyvää kesäruokaa.

Kiinalaista parsakaalia osterikastikkeessa (n. kahdelle, ohje: Nigel Slater - Kitchen diaries)

1 pss (Nigelin ohjeessa n. 12 kpl, mutta siinä nuo parsakaalit ovat isomman näköisiä) kiinalaisia parsakaaleja tai pieniä kotimaisia. Mitä nyt löydät.
1 ruokalusikallinen maapähkinäöljyä (tai muuta kuumennusta kestävää öljyä)
peukalon kokoinen pala inkivääriä kuorittuna ja silputtuna tikuiksi.
2 isoa, mehevää valkosipulin kynttä
n. 7 rkl osterikastiketta (puolisen pulloa semmoisesta blue dragon - pullosta mitä minulla oli)

Lisäksi: Keitettyä thai - jasmiiniriisiä ja korianterisilppua

Nigel neuvoo aloittamaan keittämällä ensin riisin ja sekoittamalla valmiiseen riisiin korianterisilpun. Riisin voi pitää kuumana laittamalla sen lävikköön ja nostamalla lävikön höyryävän vesikattilan päälle jolloin kuuma höyry pitää riisin lämpimänä. Laita myös vettä kiehumaan kasvisten keittämistä varten.

Sitten kuori inkivääri ja tee siitä ohuita pitkähköjä tikkuja (tyylikkäämmän näköinen kuin meikäläisen silppu). Kuori valkosipuli ja silppua sekin.

Kuumenna sitten pannulla öljy ja lisää inkivääri ja valkosipuli pannuun. Paahda, kunnes valkosipuli ja inkivääri on kauniin kullanruskeaa ja tuoksuu pähkinäiseltä.  Laita parsakaalit kiehumaan. Parsakaalit tarvitsevat vain kahdesta max. neljään minuuttiin kiehumista. Veteen ei tarvitse lisätä suolaa koska kastike on niin suolaista.

Kun valkosipuli ja inkivääri on paahtunut, lisää osterikastike ja anna kuplia ihan hetki. Valuta sitten parsakaalit ja laita ne tarjoiluastiaan tai suoraan riisin kanssa lautaselle. Kaada haluamasi määrä kastiketta parsakaalien päälle vanaksi. Tarjoa heti.

Vinkki: halutessasi voit laittaa pöytään tarjolle lisäksi makulautasen; kuppiin valmiiksi silputtuja korianterin (ja mintun) lehtiä, muutama limen lohko ja ohuita chilisilppurenkaita. Jokainen voi sitten lisätä niitä halunsa ja makunsa mukaan.

Bicyclette

Tämän juoman voisi hyvin omistaa kaikille Tour de Francen seuraajille nimensä puolesta, mutta ilmeisesti alunperin tämän fillaridrinkin tarina juurtaa juonensa Italiaan, hieman toisentyyppisen suoriutumisen pariin. Italiassa tämä on vanhojen miesten juoma. He tapaavat juoda tätä raikasta ja juuri sopivan katkeroista drinkkiä aperitiivina - tai - ainakin jos käsitteen aperitiivi sallii assosioitua hieman laajemmin ja jatkua pitkälle siestan puolelle. Ja juotuaan riittävän monta "urheilujuomaa" nuo auringon päivettämät vanhukset sitten nousevat pyörilleen ja huojuvat kohti kotia.

Vaikkemme olekaan yhdistäneet tätä pyöräilyyn, juomasta on tullut yksi tämän kesän suosikkidrinkeistä. Se on minusta juuri sopivan raikas, hapan ja makea aurinkoisen kesäpäivän aperitiiviksi. Oikean ja omaan suuhunsa sopivimman sekoitussuhteen oppii vain kokeilemalla. Meillä suhde on ollut vähän enemmän valkoviinin puolelle kallistuva ja olemme lisänneet drinkkiin vain ison määrän jäitä. Toisissa ohjeissa suhteet ovat lähempänä 50-50 suhdetta ja joissain mukaan lisätään soodaa, jolla drinkki pidennetään. Sitruunalohkokin on toisinaan drinkkiin asennettu. 

Mutta pitkänä tai lyhyenä, soodalla ja sitruunalla tai ilman, tämä on aika takuuvarmaa settiä jos pidät Camparista. 

Bicyclette (drinkki kuten meillä sitä on läträtty)

noin 1 osa camparia 

noin 2 osaa valkoviiniä

runsaasti jäitä

Laita juomat lasiin, sekoita ja täytä jäillä. Tarjoile heti. 

Uusia punajuuria, ricottaa ja kirveliä

Minä rakastan uusia punajuuria. Ne ovat niin järjettömän makeita, ohutkuorisia ja kaikkea muuta kuin (muovipussissa) kehittyneen multakellarin makuisia kun ne on juuri nostettu maasta. Siis vielä kerran; ihan eri kamaa kuin kevättalvella niissä viiden kilon muovipusseissa.

Noita naatillisia nippuja on vaan hankalaa löytää - vaikka on sesonki, kaupoissa ei vaan näy näitä herkkusuiden kukkakimppuja. Mutta jostain salakätköstä ihana ystävämme oli niitä löytänyt ja toi mukanaan nipun punaposkisia herkkupalleroita.

Ystävämme toivat myös pari söpöä nieriää ja päätin tehdä punajuurista ja fenkolista kalojen lisäkkeen. Fenkolit laitoin kuten Nigelin grillatussa fenkolisalaatissa, mutta jätin mozzarellan pois.

Punajuuret kiehautettiin lähes kypsiksi jonka jälkeen lohkoin juurikkaat, pirskotin niille vähän öljyä ja laitoin ne hetkeksi (ehkä tunniksi?) savustumaan grilliin Smokain kanssa. Hakusessa oli vain kevyt savun aromi ja että punajuuret pehmenisivät ihan loppuun asti.

Punajuurien savustuessa hain ison puskan kirveliä, jota tänä vuonna rehottaa penkissäni tavallista enemmän ja paahdoin ison kasan pekaaneita. Sitten vaan sekaisin paketti ricottaa, silputtua kirveliä ja pekaaneita. Kun ruoka vietiin tarjolle, nostin vain juustoseosta punajuurien päälle.

Se oli kaikista ihan älyttömän hyvää. Jos haluaa korostaa vielä ennestään annoksen makeutta, sille voin ripauttaa myös aavistuksen juoksevaa hunajaa - mutta meillä mentiin ihan puhtaissa ja selkeissä perusmauissa tällä kertaa.

Ja sitten älysin sekoittaa sitä kurpitsansiementahnaa ja jogurttia - uuh kun hyvää! Minulla oli vielä se valkosipulisen korianterilla maustetun jogurttikastikkeen loppu niistä edellisen illan hampurilaisista. Mietin josko siihen saisi uutta eloa jollain konstilla ja maustoin sitä reippaalla teelusikallisella kurpitsansiementahnaa. Ihan älyttömän hyvä makupari noiden punajuurien kanssa.

En kyllä ihan tarkkaan muista, korjasinko makua vähän pehmeämmäksi hunajalla vai en - mutta kannattaa ensin sekoittaa kurpitsatahnaa ja sitten luottaa omaan makuaistiinsa; tarvitaanko hunajaa vai ei.

Mutta nyt on se aika kun niitä punajuuria löytää, jos käy säkä. Suosittelen lämpimästi lähtemään saalistusmatkalle ja käymään niihin käsiksi; sillä luvassa on upeita makuja:)

Uusia punajuuria, ricottaa ja kirveliä

nippu punajuuria
paketti ricottaa (200g?)
n. 1,5 dl pekaaneita
nippu kirveliä
suolaa, pippuria
loraus öljyä

Kiehauta hyvin pestyt punajuuret juuri kypsiksi tai heiman pehmenneiksi mutta ei missään tapauksessa liian kypsiksi. n. 15-20 min?

Lohko sitten punajuuret savustusta varten koriin, kuori alaspäin. Ripsauta päälle öljyä. Savusta n. 100 asteisessa grillissä tunti-puolitoista.

Paahda pekaanit pannulla, sekoita keskenään silputtu kirveli ja ricotta.

Asettele punajuuret tarjoilulautaselle, mausta suolalla ja pippurilla ja lusikoi juustoseos päälle. Tarjoile vaikka kalan tai mascarponerisoton kanssa.

Uppomunat marokkolaisittain

Joskus kesällä, kun yöt ovat pitkiä ja valoisia saattaa käydä niin, että aikuiset päättävät parantaa koko maailman ongelmat yhdellä istumalla. Yleensä neuvonpito on hilpeää, lennokasta ja kiivastahtista, mutta koska urakka on niinkin kunnianhimoinen, sankaritekoon saattaa kulua paljon, paljon aikaa.

Ja vaikkei nälkä, väsymys tai muut maalliset murheet ehkä urotöiden tekijöitä yöllä vaivaakaan, niin aamulla uppomunat, rapeat valkosipulileivät ja hummus ovat kyllä aika varma valinta pöydän ääreen raahautuvalle hiljentyneelle seurakunnalle.

Tämä hauskan erilainen ohje sattui silmiini kun selailin taannoin sitä V:n hankkimaa uutta marokkolaisen keittiön keittokirjaa Moro- the cookbook:ia. Ja koska ohje on perin simppeli, muistin sen periaatteen tuona Kauniina Herran Aamuna kun linnut karjuivat puissa ja suurta nöyryyttä tuntien neuvottelin jääkaappini kanssa aamupalan olemassaolosta.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan turkkilaiseen jogurttiin laitetaan murskattua valkosipulia ja jogurtti notkistetaan tarjoiluastiaan. Sitten päälle tehdään uppomunia, jotka laitetaan köllimään siihen valkosipulijogurttimereen. Päälle paahdetaan rapeita salvianlehtiä voissa ja vielä, jos on chilihiutaleita niin niitä ja suolaa ripsotellaan setin päälle. Minulla ei valitettavasti ollut chilihiutaleita niin laitoin tulista paprikajauhetta, mutta chilihiutaleet olisivat olleet parempi. Tai vaikka ohuen ohut Aji Cristal chilisilppu ihan tuoreena. Ja se salvia on ihan must have juttu - sitä ei voi korvata tai jättää pois, koko ruuan juju katoaa ilman sitä.

Brunssilla tämän kanssa voisi hyvin tarjota sellaisen lampaanliha- hummussetin jonka bloggasin samasta kirjasta taannoin, mutta pelkkä hummuskin toimi hyvin. Nyt en saanut aikaiseksi valkosipulileipää, mitä harmittelin siinä syödessäni tätä hyvän maalaisleivän päällä. Rapsakasta leivästä tulisi täydellistä kontrastia munien ja jogurtin samettiseen konsistenssiin. Toisaalta - rapsakka valkosipulileipä saattoi tuolloin tuntua tarpeelliselta kenties jostain muustakin syystä;)  Eriniä lainatakseni "on niin siistii olla aikuisii". Tai odotas... ;)

Uppomunat marokkolaisittain

n. pari-kolme desiä maustamatonta, hyvää jogurttia
pari valkosipulin kynttä murskana (maun mukaan)
suolaa

uppomuniin
Munia
vettä
etikkaa

Lisäksi
salvian lehtiä
voita
chilihiutaleita tai hienoa chilisilppua

Sekoita valkosipuli ja jogurtti keskenään ja lisää vähän suolaa. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja valkosipulia. Huom! valkosipuli voimistuu jos seos seisoo esim. yön yli jääkaapissa. Eli jos tarjoat tämän heti, voit laittaa vähän enemmän valkosipulia.

Kuumenna vettä kattilassa kiehuvaksi. Lisää kunnon loraus etikkaa. Riko muna juomalasiin. Pienennä levy niin, että vesi juuri ja juuri pysyy kiehumispisteessä, pyöräytä reikäkauhalla veteen pyörre ja lumpsauta muna pyörteen keskelle mahdollisimman läheltä veden pintaa. Anna uppomunan kypsyä muutama minuutti, kunnes se pysyy koossa ja nosta se sitten reikäkauhalla valkosipulijogurttiin. Toista kaikille munille.

Sulata voi pannussa ja kun kiehuminen tasaantuu, laita voihin tuoreet, mutta pestut ja kuivatut salvianlehdet. Paista vajaa minuutti, kunnes ne rapeutuvat. Nosta heti talouspaperin päälle valumaan.

Koristele ruoka salvian lehdillä ja chilillä ja tarjoile leivän, hummuksen ja hyvän teen tai kahvin kanssa.

Kikhernehampurilaisia, savustettua tomaattia ja hunajaista porkkana-fenkolilisäkettä sekä raikasta jogurttikastiketta

Yhteistyössä Aura (Auran mallassinappi)

Koska hampurilaiset ovat nyt pop, hip ja cool ja koska yksi ystävämme ei syö punaista lihaa, päätin tehdä tervetuliaisillalliselle hampurilaisia kikhernepihvillä. Minulla oli selkeä mielikuva, että haluan tehdä hamppareihini sellaiset rouhevat, leseillä ryyditetyt sämpylät ja täyttää ne kaikella herkulla: savustetuilla tomaateilla, hunajaisilla rakuunaporkkanoilla, paholaisen hillolla ja jogurttikastikkeella. Kun nyt kerran on kotimaisten vihannesten sesonki, niin otetaan nyt sitten niistä kaikki irti!

Vihannekset kuivuvat hieman n. 100 asteisessa grillissä savustuessaan. Kuivuminen tiivistää makua. 

Sitäpaitsi ne taannoin savustamani tomaatit jäivät mieleen ihan erinomaisen hyvinä ja ajattelin niiden tuovan kasvishamppariin luonnetta ja runsautta. Kaikesta tulikin ihan erinomaisen makuista, vaikka tämä kätevä emäntä päätti sitten viime hetkillä pudottaa uunissa kuumassa olleet kikhernepihvit lattialle. Arvatkaa vaan, menivätkö ne rikki joka ikinen? Kyllä vaan. Mutta no, onneksi vieraat eivät olleet kovin vieraita ja lusikoimme rikkoutuneita pihvejä sämplöiden väliin. Eipä tuo makua haitannut kauheasti vaikka pihvit olivat n+1 palassa. Mutta ottakaa opiksenne, kun otatte kuumaa kippoa sieltä uunista niin laittakaa molempiin käsiin jokin pannulappu tai mieluiten patakinnas.

Paholaisen hilloa ei pakosta tarvita, mutta hyvää se on hampparin välissä. 

 Tomaatit savustin samalla tavalla kuten edelliselläkin kertaa weberissä. Osasin jopa ihan itse käynnistää sen Smokain, kun V oli hakemassa I:n kanssa vieraita satamasta. Lisäksi viipaloin vielä toiseen koriin fenkolia, jonka ajattelin yhdistää hunajassa ja rakuunassa kevyesti paistettujen porkkanatikkujen kanssa lisäkkeeksi jota voisi myös lattaa sinne hampparin väliin. Siitä tuli ihan Erinomaista.

Porkkanaa, hunajaa, rakuunaa ja savustettua fenkolia. Mmm... 

Ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi tuo fenkolien savustelu. Savu teki aniksenmakuisesta fenkolista tosi hauskaa ja tuo olisi ihan mahtavaa päällistä vaikka butternutkurpitsakeitolle tai punaiselle linssikeitolle. Nams. Oikein tavallaan harmitti seuraavana päivänä kun tein kookosella, sahramilla ja paprikalla maustettua butternutkurpitsakeittoa ja sitä porkkana-fenkolilisäkettä ei ollut jäljellä enää yhtään :) Vaikkei kai sitä kannattaisi harmitella, että ruoka oli niin hyvää, että se syötiin kaikki.

Kirveli raikastaa savustetun tomaatin upeasti. 

Jogurttikastike syntyi lisäämällä turkkilaiseen jogurttiin valkosipulia, öljyä ja korianterisilppua. Paholaisen hillo oli poppamiehen käsialaa ja sinapiksi nappasin jääkaapista tuotenäytteenä tulleen Auran mallassinapin.

Mallassinappi sopii näihin vähän rustiikkisiin hampurilaisiin. 

Pehmeän ja täyteläisen makuisena se oli minusta ihan nappivalinta näihin hampurilaisiin. Oli meillä tarjolla tavallista Dijon - sinappia ja hunajadijonniakin, mutta jotenkin tuo mallassinappi oli lopulta se, jota kaikkien hamppareihin päätyi kun se ei jyrännyt muita makuja.

Mutta kaikenkaikkiaan ihan erinomaisen hyvä setti. Juomaksi valittiin hieman tammisempi Beaucharme chardonnay. ja jälkkäriksi oli niitä eilen bloggaamiani suklaabrowniesseja. Mums mums. :)

Kikhernehampurilaisia savustetuilla kasvislisäkkeillä

HUOM! Kikhernepihvit tehdään kypsentämättömistä, n. 8h lionneista kikherneistä. Yksi ohje täällä, ohessa määrät suurin piirtein, koska en mitannut nyt niin tarkasti.

Myös kasvisten savustus vie aikaa 2-3h joten aloita hampurilaisten tekeminen hyvissä ajoin. Valmiiksi savustetut vihannekset säilyvät kyllä odottamassa siihen asti kunnes pistät kaiken tarjolle.

Miniluumutomaatit halkaistaan ja niille ripsautetaan vähän sokeria, fenkolit vain siivutetaan.

Kikhernepihvit

reipas 1/2 pss eli n. 300g kuivattuja kikherneitä liotettuna n. 8h
2 valkosipulin kynttä
sitruunan mehua
1 tl suolaa
öljyä
vettä
(mustaa pippuria)

Laita liotetut kikherneet yleiskoneen silppuriin ja lisää sinne sitruunaa, vettä sekä öljyä sen verran että saat seoksen pyörimään. Mausta suolalla ja valkosipulilla. Halutessasi voit lisätä muitakin mausteita ja esim. tahinia.

Paista pihvit runsaassa öljyssä pannulla kauniin kullanruskeiksi. Laita paistetut pihvit aina uunivuokaan ja nosta 180-200 asteiseen uuniin jatkamaan vielä kypsymistään ja pysymään lämpimänä kunnes saat kaiken muun tarjolle.


Sämpylöihin (ohje suurin piirtein)
0,5l vettä
2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl hunajaa
3 dl suuria kaurahiutaleita
1 dl kauraleseitä
3 dl ruisjauhoja
n. 0,5 dl pistaasiöljyä tai muuta öljyä
6-7 dl vehnäjauhoa

Sekoita hiiva, suola ja hunaja veteen kuivahiivapussin ohjeen mukaan. Lisää leseet ja kaurahiutaleet sekä ruisjauho ja öljy. Vaivaa taikinaa ja lisää vehnäjauhoja kunnes seos on sopivan sitkasta ja tuntuu vähän irtoavan kädestä.

Jätä kohoamaan ja kun taikina on paisunut n. kaksinkertaiseksi leivo siitä sämpylöitä ja jätä ne kohoamaan uudelleen. Kun sämpylät ovat paisuneet n. kaksinkertaiseksi paista ne 225 asteisessa uunissa kauniin värisiksi, n. 12 min

Savustettuja tomaattia ja kirveliä

1 rasiallinen miniluumutomaatteja savustettuna
n. 1 dl kirvelisilppua
loraus öljyä (meillä pistaasiöljyä)

Rakuuna-hunajaporkkanaa ja savustettua fenkolia

3 uutta porkkanaa kuorittuna (jos on kuorta, hyvin pestynäkin kelpaa)
1 iso tai 2 pientä fenkoliasavustettuna
tilkka öljyä pannulle
2-3 tl hunajaa
2-3 rkl rakuunasilppua
sormisuolaa
mustaa pippuria

Tee porkkanoista reippaan tuuman mittaisia tikkuja. Pilko hieman savustettuja fenkoleita suupalan kokoisiksi.

Kuumenna öljy pannulla ja lisää hunaja. Lisää sitten porkkanatikut ja paista 2-3 min. Lisää fenkolit, rakuunasilppu ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile.

Jogurttikastike

n. 2,5 turkkilaista jogurttia
1-2 valkosipulin kynttä
pieni nippu korianteria silppuna n. puoli puskaa kaupan korianterista
loraus öljyä
hieman suolaa

Sekoita kaikki aineet, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa

Lisäksi tarvitset

Auran mallassinappia tai muuta pehmeänmakuista sinappia esim. hunajadijonnia tai pirkan konjakkisinappia

Paholaisen hilloa esim. poppamiehen mietoa paholaisenhilloa (ei pakollista, lisukkeissa on makua ilmankin mutta hyvää silti)

Kokoa hampurilaiset haluamassasi järjestyksessä ja nauti heti.

vinkki: annoksesta saa täysin vegaanisen korvaamalla jogurtin jollain vegaanin mentävällä tuotteella.


Auran mallassinappi tuli bloggaajalle tuotenäytteenä, mutta jutusta ei maksettu mitään erillistä juttupalkkiota. Kunhan se nyt minusta sopi tähän ruokaan.  Kaikki muut sörsselit, soosit ja vempeleet ovat bloggaajan ihan itse hankkimia. 

Suklaabrownies ja ahomansikoita

"Voihan kokki-Joonas" sanoin viikolla kun menin lukemaan Chef Jonesin browniereseptiä ja tehtyäni inventaarion mökkikaappiin totesin että hävisin; ei kondensoitua maitoa, ei likööriä eikä vaniljatankoa.

Käytin kaksi levyä; kaulimella mäiskiminen tekee levystä juuri sopivaa rouhetta. 

Tartunta oli kuitenkin jo saatu ja inspiraatio herätetty. Niin käsi sitten hakeutui määrätietoisesti keittokirjahyllyä kohti :"missä on mun Nigel".

Taikina saa jäädä kohtuullisen paksuksi; vaikka siihen tulee leivinjauhetta, vain pinta kohoaa hieman. 

Muistin, että Kitchen Diariesissa oli hyvän oloinen perusresepti juuri semmoiselle syntisen sittaiselle ja sisältä pehmeälle täysin maustamattomalle browniessille, mitä tämä tilanne nyt huutaa. Sillä suklaata minulla on. Hyvää, 70% Ecuadoria, monta levyä! Tähän Nigelin browniessiin laitetaan suklaata sekä sulatettuna että karkeana rouheena; se karkea rouhe on keittiöpäiväkirjan sanoja lainatakseni kuin 24 karaatin sulaa kultaa siellä suklaakakkupalasten sisällä... Allekirjoitan! Eikä se huonoa ole sittenkään, kun jäähtyy kiinteäksi... ;)

Taikinaan tulee yllättävän paljon kaakaojeuhetta, mutta ei kannata panikoitua - hyvä tulee. 

Lisäksi oli vielä täydellinen tekosyy, että meille oli tulossa viikonloppuna vieraita; tästä saadaan ihan pistämätön jälkiruoka. V kun kuittaili minulle jo, että:"kuusi purkkia mascarponea on vähän liikaa mökkijääkaappiin". Ja for the record, niitä ei ollut kuin neljä! Taas ihan turhaan syyteltiin hamstraamisesta ;) (köh)

Valmista piirakkaa kokeillaan haarukalla; tarttuuko taikina vaan vähän vai ihan hulluna. 

Mutta siis - herkkua tuli - juuri semmoista sisältä täysin pehmeää ja ihanaa. Tosin hyvin, hyvin tiivistä kamaa. Ohje sano 12 annosta ja se lienee suht oikein - riittää enemmällekin, jos tarjoat näitä hyvän illallisen päälle kahvin kanssa. Tein bowniessin Ikean pieneen teräsvuokaan jonka vuorasin leivinpaperilla ja leikkelin vuuallisen varmaan lähemmäs 20 palaan.

Parhautta lautasella. 

Lopuksi vielä tomutin palat kaakaojauheella ja koristelin metsämansikoilla. Lisäksi vaniljasokerilla masutettua mascarpone-kermavaahtoa. Täydellistä tehtynä erittäin laadukkaasta suklaasta.

Tomutin omat browniessini vielä ennen tajoilua kaakaojauheella. Lisäksi Zacapa - rommia. 

Suklaabrownies (My very good chokolate brownie recipe - Nigel Slater - 12:lle)

1 1/2 kuppia eli n. 3,6 dl hienoa sokeria
n. 230g voita + 2 rkl
255g 70% suklaata (käytin 2 lidlin ecuador - levyä)
3 luomumunaa ja 1 keltuainen
1/2 kuppia  eli n. 1,2 dl vehnäjauhoa + 2 rkl
1/2 kuppia eli n. 1,2 dl kaakojahoa + 2 rkl
3/4 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Sekoita voi ja sokeri yleiskoneesa tai vatkaimella todella kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi.

Laita puolet suklaasta sulamaan vesihauteeseen ja murskaa toinen puoli suklaasta karkeaksi murskeeksi.

Riko munat erilliseen kulhoon ja riko ne haarukalla kevyesti vatkaamalla.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe.

Sekoita sitten jatkuvasti hitaasti tai keskinopeudella vatkaten munaseos voi-sokerivaahtoon vähän kerrallaan. Kun seos on kutakuinkin tasaista, sekoita mukaan lastalla kääntelemällä sulanut suklaa. Siivilöi sitten mukaan jauhoseos ja lisää lopuksi suklaarouhe.

Levitä sitten kaakaotaikina vuorattuun, pienehköön (n. 9 tuuman neliö) vuokaan.

Paista kakkua uunissa 30 min ja sitten kokeile haarukalla kakun keskeltä. Jos kakku on tahmaista, mutta  raakaa taikinaa ei tartu haarukkaan kakku on valmis. Mutta jos kakkutaikina onselvästi raakaa ja tarttuu haarukkaan, niin voit paistaa vielä 3 min lisää. Huomaa kuitenkin että kakku hyytyy hieman jäähtyessään.

Minulla tuo 30 min oli kutakuinkin oikea aika, mutta 3 lisäminuuttia tuskin olisi pilannut sitä. Taikina oli tahmaista (tarttui hieman, muttei kauttaaltaan) eikä maistunut jauholle joten tuomitsin valmiiksi.

Tarjoile vaikka ahomansikoiden, mascarpone-kermavaahdon tai jäätelön kanssa.