Ryytimaa ja melkein raamatulliset vitsaukset

Rouva R toi A:n synttäreille satoa omasta kasvihuoneestaan. Oli komeaa kurkkua, söpöjä porkkanoita, terhakka basilika ja melkein ruohosipulimaisia purjoja. Ennen juhlia rva R soitti ja kysyi voiko hän tuoda juhliin jotain - tuli puhetta ryytimaasta ja toivotin kaikki ihanat kesävihreät tervetulleeksi koska ryytimaalla on ollút tänä vuonna vähän vaikea kesä.



Tarjosin lounaaksi synttäreillä niitä hyväksi havaittuja kebakkoja hirvenlihalla. Taikinaa oli varmasti ainakn puolestatoista kiloa lihaa. Laitoin siihen kaksi kananmunaa, vaivasin taikinan kunnolla, joka kebakko sai vielä kaksi pekonia päälleen ja hyvin pysyi kasassa. Kebakkojen kanssa tarjosimme rva R:n kasvihuoneesta saatua salaattia, joka oli tosi hyvää. Täytyy kyllä sanoa, että itse kasvatetuissa salaateissa ja vihanneksissa on ihan jumalaisen erilainen maku kun kaupan vesiviljellyissä. Salaatissa oli paljon erilaisia vihreitä, nuorta purjoa ja muutamia pieniä herneenpalkojakin. Kaikkien mielestä se oli jumalaista. Kiitos kovasti rva R:lle.


Pohjaksi salaatille tein parhaasta saatavilla olevasta oliiviöljystä (n. 0.7 dl) ja muutamasta ruokalusikallisesta (n. 3-4 rkl) vaaleaa balsamicoa kastikkeen. Lisäksi minulla oli vielä yksi aivan kypsä mango, jonka silppusin kastikkeeseen kuutioiksi maustumaan ja makua antamaan. Sitten salaatit päälle ja sekoitus vasta juuri ennen tarjoilua. Monesti parhaat jutut ovat yksinkertaisia ja niin tälläkin kertaa. Salaatin vihreitä oli n. yksi salaattilingollinen.


Kebakoille tein kastikkeeksi tsatzikia ja siinä koko lounas sitten olikin. Juomaksi mehua, jääteetä ja hieman viiniä (kuplilla ja ilman) sekä jälkiruuaksi kakkua ja pikkuleipiä. Kaikki vaikuttivat kylläisiltä ja tyytyväisiltä suunnistaessaan kohti laituria.

Vain hieman syötyjä salaatteja, seuraavana aamuna näistä ei ollut jäljellä mitään.

Mutta siitä ryytimaasta. Ryytimaalla on ollut vähän kovan onnen kesä. On ollut liian sateista ja liian kylmää. Kylvin penkkiin kaikenlaista suurin toivein - mangoldeja, lehtisalaatteja, sikurisalaattia, lehtipersiljaa, korianteria, timjamia, rosmariinia, kirveliä, tomaatteja, krassia, salkopapuja, kurkkuyrttiä, sellerintaimiakin istutin viisi ja niin edelleen.

Rousk, selleriä - olisikohan tämä hyvää?

Tomaattien ensimmäiset taimet paleltuivat tai joutuivat myyrien suhun. Istutin ne liian aikaisin - tai no, samoihin aikoihin kuin viime vuonna mutta seuraavalla viikolla taimia ei enää ollut. Ei edes kuivaneita karoja taimista, niin että epäilen pieniä metsämyyriä joita saaressa vilisee ihan luonnonvaraisena ;)

Mangoldien pieniä hentoja taimia puski maasta, mutta seuraavana aamuna niitä ei enää näkynyt. Salkopavut olivat ihan ihmeissään koko alkukesän kun oli niin kylmä ja kesä käynnistyi tosi hitaasti. Ne ovat edelleen melko surkeita ja pieniä enkä kyllä oikein usko, että niistä satoa aadaan tänä vuonna. Tomaatintaimien toinen erä näyttää kotoutuneen, mutta pinaatit, salaatit ja persiljan myyrät käyvät syömässä säännöllisin väliajoin.

Kaikenlaisia myyränkarkotustoimenpiteitä on harrastettu ja yritetty harrastaa: kanankakkaa on heitelty maahan, sinne on istutettu narsisseja ja kun ne eivät toimineet kaikenlaisia karkotteita on kaivettu maahan. Nekään tosin eivät tunnu toimivan vaikka haisivatkin tosi pahalle. Loukuilla on saatu muutamia pieniä karvaisia otuksia pyydystettyä, mutta luulen että tässä taistelussa en jää voitolle minä :) Onneksi kuitenkaan ihan kaikki ei käy myyrille kaupaksi ja penkistä on saatu ainakin niitä kurkkuyrtin kukaksia A:n kakkuun, kynteliä, rosmariinia, viininsuolaheinää, timjamia, salviaa, rucolaa ja kirveliä. Salaattiakin kerran. Luulen tosin, että kun leikkasin salaattia, katkenneet salaatit tuoksuivat niin hyvälle, että myyrät hyökkäsivät viden parhaan kaverinsa kanssa pitämän pitoja koska seuraavana aamuna kaikki salaatit olivat kadonneet.

A:n synttäreillä oli mukana neljä innokasta karvakaveria joista muutama on jo tutustunut ryytimaahan kulkureittinä aikaisemmilla käynneillään ja nyt synttäreillä yksi, pörröinen ja hellyyttävä - sellainen karhun kokoinen (ja näköinen) kaveri oli sitä mieltä, että ryytimaassa voisi olla mukavaa ottaa päiväunet. Eihän siitä voinut edes harmistua. Selvästi tyyppi osasi valita pehmeän paikan ;) Ja eilen tuli taas rankkasadetta. Kyrkkuyrtit taitavat mennä lähinnä pitkin maata tässä vaiheessa :) Mutta sellaista se on, heinäsirkkoja tässä odottelen - ei ole vielä näkynyt. Rouva R lohdutteli, että sitten eläkkeellä kun on aikaa vaalia kasvihuonetta koko homma käy paljon helpommin. Joka päivä pitää toki käydä nyppimässä ja kastelemassa, mutta kunnolla tehtyyn kasvihuoneeseen myyrillä tai raekuuroilla ei ole asiaa.



Mutta kun asiaan ei suhtaudu niin kovin suurella vakavuudella niin voi keskittyä olemaan tyytyväinen siitä, mikä ryytimaassa kasvaa ja jännittämään josko pensastomaatti ehtisi tehdä edes vihreitä tomaatteja ennen lokakuun loppua, jolloin yöpakkasia alkaa tulla jopa tänne meren äärelle.Voisin kokeilla niiden säilömistä etikkaan.

Loukuilla on saatu hieman myyräsatoa, olen kaivanut maahan lisää haisulinappeja ja toissaviikolla kylvin lisää salaattia joka on jo senttisellä taimella. Toistaiseksi ne ovat saaneet olla rauhassa. Yksi krassi on muuten tehnyt yhden kukan ja sadevesitynnyrit ovat kastelua varten täynnänsä. Aurinkokin pilkistää taas, jospa menisin laittamaan perheelle aamupalaa. :)

Piilosilla eli kesän ensimmäinen kantarellikastike

Löysimme ensimmäisemme! Piilossa heinien ja sammalten alla, mutta löytyivät kuitenkin. Keltaisina ja kauniina olivat poimittavissamme. Mikäs sen mukavampaa lomalaisena kuin sateiden jälkeen leikkiä piiloleikkejä keltahattujen kanssa. Että metsään kopan kanssa hyötyliikkumaan hop :) Tai... kuulemma näitä saa toriltakin;)


Kesän ensimmäisistä tuli kerettiläistä kantarellikastiketta. Kerettiläistä, koska perinteiset ohjeet suosittelevat paistamaan kantarelleista veden pois kuumalla, kuivalla pannulla, toiset ohjeet ja oppi-isät taas eivät näin ohjeista. Minä en tehnyt niin ja siksi kastike kerettiläiseksi julistettakoon! ;) Tässä on tosiaan oppieroja, yksi mielipide on, että sienet sitkistyvät jos niitä "kuivattaa" toiset taas vannovat pannulla kuivattamisen nimeen. Jos aion pakastaa kantarelleja, silloin kiehutan niistä vettä pois pannulla. Mutta tosiaan - soosiin saivat mennä tällä kertaa vain hieman pilkottuna ja hyvää oli.

Kantarellikastikkeen kauneus minusta on sen yksinkertaisuus - parhaimmillaan siinä maistuu vain ihan oikea kerma, voi, uusi sipuli ja kantarelli. Mustapippuria voi ripsauttaa, tottakai. Kaikkeen leipääntyy, mutta kesän ekassa kantarellikastikkeessa on sitä jotain. Tarjoile vaikka paikalliselta kalastajaltasi tai kalatiskiltäsi ostettujen ruisjauhotettujen, voissa paistettujen ahvenfileiden kanssa. Melkoista kesäherkkua, kieltämättä.


Ja vaikkei se nyt tähän suoraan kuulukaan, olen jo pidemmän aikaa ajatellut kehua muutamaa 12-13 euron hintaluokassa Alkossa köllöttävää viiniä, jotka ovat jääneet mieleen ihan erityisinä kesän aikana. Tämän kantarelliruuan kanssa sopi kuin nenä päähän Sileni - valkoviini johon tutustuimme ensi kertaa tuossa ennen lomia. Viini on tosi tasapainoinen, miellyttävän hapokas ja meilläkin muutamaan kertaan todistetusti hyvä kalaviini. Suosittelen lämpimästi.

Punaviinien saralla samaan huomioarvoon on noussut Finca Sobreño, jossa oli minusta tosi hyvä hinta-laatu. Ostin sen vähän summan mutikassa keräillessäni viinejä kesäksi. Yllätys oli hyvin positiivinen. Piti viiniä maistettuamme oikein Intternetistä tarkistaa (tm), että kuinka kallis pullo tämä olikaan ;) Oikein hivelevä seuralainen vaikka lampaalle tai juustoille. Vielä yksi kehu: erityisesti pihvikansalle voisin suositella Chateau Ste Michelle Syrahia. Tästä löytyy pehmeiden makujen lisäksi ryhtiä ja luonnetta vaikka ulkofileestä tehtyjen grillivarteidenkin kaveriksi.


Kantarellikastike (n. 4:lle)

n. 5-6 dl tuoreita kantarelleja
2 dl kermaa
30g voita
2 kevätsipulin mukulaa
mustapippuria
suolaa


Jos uskot kantarellien kuivattamiseen pannulla, ja feeniksmäiseen uuteen nousuun kerman kanssa, etene siihen suuntaan. Jos et niin piittaa, aloita sipulista. Kuullota silputtu sipuli nopeasti kunnon kimpaleessa voita. Lisää kantarellit, pyörittele hieman ja lisää sitten kerma. Keitä kastiketta kokoon kunnes se alkaa saostua eli n. 15-20 min. Lisää suolaa ja mustaa pippuria. Nautiskele haluamasi herkun parina.

Britatorttu

Viime kesänä olimme äidin, siskon, A:n ja V:n kanssa kesälomareissulla. Kävimme lounaalla eräässä pienessä söpössä ravintola-kahvila paikassa, jossa sitten kahvin kanssa otimme suussasulavaa britatorttua. Sää oli mitä kaunein.

Nyt muistellessamme viime kesää äidin kanssa, päätimme leipoa britatortun, mansikatkin kun ovat nyt juuri parhaimmillaan. Löysin sopivan ohjeen Ruoka Pirkasta, muistaakseni kokeilin sitä jo viime kesänäkin. Resepti on mielestäni toimiva ja hyvä.

Britatorttu Romanovin tapaan (ainakin melkein)

Pohja

150 g	voita tai leivontamargariinia
1 1/2 dl	sokeria
4	kananmunan keltuaista
2 dl	vehnäjauhoja
2 tl	leivinjauhetta
1 1/2 dl	maitoa

Marenki

4	kananmunan valkuaista
2 dl	sokeria

Marinoidut mansikat Romanovin tapaan

1 l	mansikoita
1/2 dl	sokeria
1/2 dl	appelsiininmehua/sitruunan mehua
1/2 dl	sitruslikööriä (esim. Cointreau)
2 tl	appelsiinin raastettua kuorta/sitruunan raastettua kuorta, ehkä vähän vähemmän

Kermatäyte

4 dl	vispikermaa/kuohukermaa
2 rkl	sokeria
1 tl	vaniljasokeria

Valmistus:

Aivan ensimmäiseksi on hyvä paloitella peratut mansikat ja laittaa ne marinoitumaan noin tunniksi. Sekoita sokerista, appelsiininmehusta ja likööristä kastike ja sekoita mansikat joukkoon. Lisäsin myös teelusikallisen vaniljasokeria ja koska appelsiineja ei löytynyt, laitoin sitruunaa sen sijaan.

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva (voi tai leivontamargariini) ja sokeri. Lisää keltuaiset yksitellen koko ajan huolellisesti sekoittaen. Sekoita loput kuivat aineet sekaisin ja lisää jauhoseosta sekä maitoa vuorotellen, koko ajan sekoittaen. Taikina kaadetaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.

Vatkaa valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Kun vatkaat valkuaiset ensin ja lisäät sokerin vasta myöhemmässä vaiheessa, tulee marenki helpommin kovaksi. Levitä marenki uunipellille taikinan päälle ja paista uunissa 175° n. 20-25 minuuttia. Marenki on tämän jälkeen kauniin ruskeaa.

Kun kypsä torttulevy on vähän jäähtynyt, puolita se keskeltä. Vatkaa kerma ja lisää sokerit. Nosta toinen puolikas torttulevystä tarjoiluastiaan, levitä kerma levyn päälle ja lisää siivilöidyt, marinoidut mansikat myös. Tämän jälkeen aseta toinen puolikas torttulevystä varovasti päälle ja koristele mansikoilla ja vaikkapa mansikanlehdillä. Sitruunamelissa olisi myös voinyt olla kivannäköistä ja makuista.

Pirkassa oli myös vinkkinä, että torttulevyn voi tehdä valmiiksi jo etukäteen ja pakastaa. Levyt ovat helpompia käsitellä vähän jäisinä ja yllätysvieraiden tullessa torttu on melko nopea valmistaa.

Entäs ne alkoholittomat?

Kuten taisin jo mainita, A:n synttäripäivä oli varsin kuuma ja aurinkoinen. Lisäksi suurin osa kakkukahville ja pienelle lounaalle tulleista saapui paikalle veneellä. Niinpä pykersimme A:n kanssa yhteistuumin muutamia alkoholittomia juomia juhlapöytään.

Mukaan pääsi vihreä jäätee jota maustoimme limetillä ja sitruunamelissan lehdillä, ja vaikken yleensä pidä maustetusta teestä mukaan pääsi myös makeampi "uskollinen ystävä" - nordqvist - tee jota maustettiin piparmintulla ja omenamehulla sekä lisäksi keitimme mansikkalaatikon lopusta, raparperista ja nektariinista mintulla maustetun mehutiivisteen.


Aikuiseen makuun jatkoin jääteetä kuplavedellä n. 2/5 kuplavettä ja 3/5 jääteetä. Lopuksi kun jäätee alkoi loppua, sekoitin n. 3 dl kuplavesi-jääteeseosta vielä tuota raparperi-minttumehua, ruususiirappia ja lisää kuplavettä. Se taisi olla koko kemujen paras alkoholiton, vaikka jääteestä pidettiin myös kovin.

Raparperimehuun sain innoituksen paitsi appeni huomautuksesta että raparpereille tarttis tehdä jotain, myös polkkapossun mehun keittelystä. Kannattaa kurkkaista possun inkiväärinen raparperijuoma - näytti tosi hyvälle sekin. Mutta A ei oikein tykkää inkivääristä, joten ei sitä tällä kertaa.


Näitä kannattaa tehdä vaikka aamiaisteen jämästä jääkaappiin istumaan - mukavaa puuhastelua kun lähettää lapsen yrttipenkkiin etsimään piparminttua ja laittaa mittailemaan sokeria. Löytämisen ja oppimisen iloa on kivaa seurata. Lopputuloksena kun syntyy vielä aivan ihania juomia vaikka naistenviikon nimipäiväkutsuille. :)

Tumma tee (Nordqvistin teehen)

8 dl kuumaa vettä
3 tl teetä
4 mintun oksaa
n. 1,5 dl sokeria (maun mukaan, laita ensin 1 dl, maista ja lisää - kylmä taittaa vähän makeudesta pois)
(omenamehua)
jäitä

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sekoita siihen musta tee. Hauduta pussin ohjeen mukaan. Poista teelehdet ja kaada teen sekaan sokeria. Sekoita ja maista. Lisää sokeria oman makusi mukaan, tästä tuli makeampi versio jääteestä. Kun tee on vähän jäähtynyt, kaada se sopivaan pulloon, lisää minttu ja nosta jääkaappiin jäähtymään.

Voit tarjoillessa laimentaa jääteetä myös kuplavedellä tai omenamehulla.



Sitruunainen vihreä jäätee (yksi suosikeistamme)

8 dl vettä (n. 80 asteista, ei kiehuvaa)
n. 3 tl vihreää teetä (voi olla maustettu sitruunalla, muttei pakko)
1 dl sokeria (laita 1,5 dl jos aiot jatkaa tätä kuplavedellä)
sitruunamelissan oksia
1 lime lohkoina

Valmista tee, sekoita siihen haluamasi määrä sokeria ja anna sen hieman jäähtyä. Huomaa, että vihreää teetä ei kannata laittaa ihan kiehuvaan veteen, koska siitä tulee kitkerän makuista.

Kaada jäätee pulloon, lisää sitruunamelissa sekä limen lohkot ja jätä jääkaappiin jäähtymään. Tarjoile jäiden kanssa. Tämä tee oli oikein hyvää kuplavedelläkin jatkettuna. Erityisesti aikuisempaan makuun :) Toimi myös jatkettuna laimealla kuplaveteen tehdyllä raparperimehulla ja kunnon lorauksella ruususiirappia.




Piparminttuinen raparperijuoma (n. 0.75 l pullolinen tiivistettä)

2 suurehkoa raparperin vartta eli n. 300g
3 dl sokeria
2 nektariinia
muutamia mansikoita (n. 5?)
nippu piparminttua (tuoretta)
7 dl vettä

Pilko raparperit, nektariinit ja mansikat kattilaan, kaada päälle vettä, sokeri ja kiehuta hiljaa kannen alla kunnes raparperit ovat menneet rikki ja antaneet makunsa liemeen.



Minulla siihen meni 15-20 min. Lisää minttu, kiehuta niin, että minttu pehmenee ja siivilöi sitten mehu talteen puhtaaseen pulloon. Käytä mehutiivisteen tavoin ja laimenna vedellä tai kuplavedellä.

Mehujäätä Nellen tyyliin

Olen tässä viime vuosina verestänyt muistojani siitä, miten niitä mehujäitä tehtiinkään. A vaati saada synttäreilleen mehujäätä ja teimme sitten mehujään yhdessä vielä yömyöhällä ennen h-hetkeä.

Mielessäni mehujäistä on aina se, kun lapsena imi mehujäästä kaiken mehun pois ja jäljelle jää jäinen klimppi, joka ei enää maistu millekään. Kun A ensimmäisen kerran pyysi minua tekemään mehujäätä jäin oikein miettimään ongelmaa ja tuumasin, että lapsi ansaitsee myös hyvin tehtyjä juttuja. Niinpä lähdin kokeilemaan yhtä ja toista. Tässä siis muutama itse hyväksi havaisemani juttu mehujäiden rintamalta. Kertokaa toki, jos tiedätte vielä jotain mitä minä en tiedä!

A näyttää miten nektariini avataan. Nämä olivat kypsiä joten homma kävi ihanan helposti.

1) Mehujäähän pitää laittaa hedelmälihaa, jolloin mehujäätä syödessä välttyy lapsuuteni "pelkkä pala jäätä" -kokemukselta loppuvaiheessa.

2) Hyvä muotti auttaa mehujäätä pysymään koossa kuumanakin päivänä. Etenkin tikussa olevat reiät auttavat, kun jää pääsee rei-istä läpi ja lukitsee herkun tikkuun.

3) Käytä mehujäähän jotain jäistä hedelmää tai marjaa, hedelmäliha jakaantuu tasaisemmin hieman hileisessä seoksessa

4) Hunaja on paitsi terveellistä, myös hyvin makeaa. Hunaja on 10% makeampaa kuin vastaava määrä sokeria ja siinä on 10% vähemmän kaloreitakin kuin vastaavassa määrässä sokeria. Kylmyys taittaa makeaa, joten hunaja on tähän loistokaveri.

Ja sitten ei kun tekemään mehujäitä.

Käytin sekoitusastiana mittakannua. Arvioimme, että yksi muotti vetää n. 1 dl nestettä ja mitoitimme sitten aineet sen mukaan. Vähän vähemmän niihin muotteihin meni, mutta A ei valittanut kun sai lasillisen makeaa smoothieta homman päätteeksi. Käytännössä siis tuolla n. 7 dl seosta täyttää 8 kpl kuvan kaltaisia muotteja.



Mehujäät (ohje suurin piirtein n. 7-8 kpl )

n. 2,5 dl jäisiä mansikoita
1-2 nektariinia ilman kiviään (minulla taisi olla 2 kpl)
appelsiinitäysmehua (täytetään sekoitusastiaa kunes n. 7 dl mitan kohdalla muiden aineiden kanssa)
1 rkl hunajaa (voi laittaa enemmänkin jos tykkää)
oksa piparminttua

Laita marjat ja hedelmät sekoituskippoon tai blenderiin. Meillä ei mökillä ollut blenderiä joten uskollinen 70-luvulta asti käytössä ollut Bamix hoiti soseutushommat kotiin. Ennen kuin alat sekoitukset lisää myös (mielellään) juokseva hunaja ja appelsiinimehu. Lisää appelsiinimehua muiden aineiden päälle, niin paljon että saat haluamasi määrän seosta. Piparmintun lehdetkin voi lisätä heti jos tahtoo tai vasta ensin vähän soseutettuaan jäisiä mansikoita.



Sitten vaan suristele tai muuten soseuta mössö tasaiseksi ja kaada se muotteihin. Lisää tikku ja pakasta ainakin 3h, mieluiten yön yli. Valmis mehujää irtoaa parhaiten kun kastat muotin nopeahkosti (muutama sekunti) kuumaan veteen ja irroitat mehujään vasta sitten.



Kun hunajan määrän pitää maltillisena nämä maistuvat oikein hyvin myös aikuisille kuumana hellepäivänä, millainen A:n synttäri onneksi olikin. Ja kuumana päivänä kannattaa olla nopea, tai joku vie jäät nenäsi alta ennenkuin ehdit tarrautua omaasi!

p.s. Mehujäät ovat oiva keino saada lapset syömään hedelmiä ja marjoja, jos se muuten tuntuu vaikealle! :)

Mascarpone ja lemon curd - täytteisiä sitruunaisia lusikkaleipiä

A:n juhliin tuli askarreltua myös pikkuleipiä. Nämä olivat kyllä vielä kakkuakin suositumpia ja kaikki halusivat näitä pikkuleipiä useamman kuin yhden. Silti luulen, että nämä olisivat olleet vieläkin täydellisempiä, jos olisin täyttänyt ne vasta juuri ennen tarjoilua. En kuitenkaan uskaltanut jättää täyttämistä aamuun ja hyvä oli, koska olin jo juhlapäivän aamuna aika heikossa kunnossa uudelleen heräilevän angiinan takia.

Aikaisen täyttämisen ansiosta täyte tietysti pehmentää pikkuleipää ja mascarpone ei niin selvästi erotu maussa erikseen. Porukka kyllä silti nautti näistä, ja joidenkin mielestä ne olivat juuri täydelisiä näin. Itsekin tykkäsin että hyviä olivat, mutta kun teen näitä uudelleen täytän vasta ennen tarjoilua jos suinkin mahdollista.


Lusikkaleipien taikinareseptin löysin täältä. Lisäsin sitten taikinaan vielä puolen sitruunan raastetun kuoren. Lisäksi minusta tuntuu että mökkioloissa voin mittaamisessa tapahtui pieni mittavirhe, kun lusikkaleivät eivät pysyneetkään lusikan muotoisina vaan paisuessaan levisivät laakeammiksi. Voita saattoi siis tulla hieman (20-30g?) enemmän kuin ohjeessa. Oikeastaan hyvä niin, koska nyt täytettä mahtui enemmän! ;) Lemon curdin tein myös itse (loput käytin kakkuun) ja mascarpone löytyi kaupasta.



Lusikkaleipiä mascarpone-lemon curd -täytteellä (arviolta n. 40 kpl)

1 purkki /annos lemon curdia jäähdytettynä (polkkapossun ohje täällä)
n. 1/2 prk (1 prk kai 225g) mascarponea

Lusikkaleipiin:

200g voita
1,5 dl sokeria
1/2 sitruunann kuori
2 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
4 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

Kiehauta rasva ja sekoita sokeri ja sula voi toisesa kulhossa keskenään. Kun rasva on jäähtynyt sekoita siihen sitruunan kuori. Sitten sekoita jauhot ja muut kuivat aineet keskenään ja sekoita jauhoseos rasvaseokseen.



Muotoile pikkulusikan avulla pieniä, soikion mallisia pikkuleipiä leivinpaperille ja paista pikkuleivät 175 asteisessa uunissa n. 12 min tai kunes kypsiä, mutteivät vielä ruskeita.


Suosittelen täyttämään pikkuleipiä tällä tavoin vasta kun aiot laittaa nämä tarjolle, koska lemon curd ja mascarpone pehmentävät pikkuleivät jääkaapissa jos ehtivät olla siellä pitkään. Tosin, makuasia - joku voi tykätä näistä vielä enemmän pehmeinä. Voit säilyttää täyttämättömiä pikkuleipiä tiiviissä purkissa käyttöä varten.

Täyttäessä sivele pikkuleivän toiselle puolelle ensin lemon curdia ja sitten toiselle puoliskalle mascarponea. Paina puolikkaat yhteen ja teesihtiä apuna käyttäen ripottele pikkuleipien päälle tomusokeria.


Koska pikkuleipiin tulee mascarponea täytetyt leivät kannattaa säilyttää yön yli jääkaapissa.

Ei-Enää-Niin-Kovin-Pikku A eli omena-kinuskikakkua tällä kertaa

Pikkumiehen syntymäpäiviä vietettiin tänään vähän isommalla porukalla. Näitä kokkauksia seurannee tässä nyt varmaan useampia lähipäivinä, mutta aloitetaan tärkeimmästä eli synttäripullasta.

Kakun pohjan tein ikiluotettavalla sokerikakkupohjalla, johon tulee suurin osa perunajauhoa. Pohjasta tulee pehmeä ja se imee nesteen itseensä hyvin ja sulaa suussa. Täytteeseen tuli tällä kertaa tuorejuustoa ja omenaraastetta. Mahtuipa väliin myös polkkapossun ohjeella itse tehtyä lemon curdia eli sitruunatahnaa. Olen tehnyt sitä aikaisemminkin ja silloisella ohjeella (jota en muista) tahnasta tuli vähän jämäkämpää kuin nyt. Liekö sitten ohjeen vai kokin vika kun jämäkyyttä ei tullut yhtä paljon, mutta ihan hyvää tuli tästäkin versiosta. Pääosa tahnasta kuitenkin kului toiseen kahvipöydän herkkuun josta myöhemmin lisää :)

Kinuskikuorrutuksen tein hesarista löytämälläni ohjeella. Pelkäsin vähän, että noinkohan keitän kuorrutetta liikaa ja siitä tulee kirveellä hakattavan kovaa. Hesarin vinkki oli kuitenkin oivallinen, kokeilin kakkupohjan päälle että imaieeko pohja kuorrutteen ja kun niin ei käynyt, rohkeasti tuomitsin kuorrutuksen valmiiksi ja siitä tuli ihan täydellistä! Oh Joy.


Muutenkin kakussa yhdistyy mukavasti tuorejuuston ja omenan raikkaus kinuskin makeuteen. Varsin suositeltavaa kesäkakuttelua. Vielä kun pikku A:n synttäri sattuu tähän kurkkuyrtin kuninnan aikaan, niin kakun koristelu on sujunut minulta jo muutamana kertana kukkasten voimin, kun vaan muistaa keväällä laittaa jonnekkin kurkkuyrtin kasvamaan. Onneksi ko. kasvi ei kelpaa kovin hyvin myyrillekään ;) Joku vieraista jo sanoikin, että taivaansininen kukka ja lämpimän ruskea kinuski ovat kaunis väriyhdistelmä. Mitäpä tuota kiistämään, luonnon omaa ja täydellistä kauneutta. Reunukset tein vaan lusikalla kun ei mökillä ole pursottimia eikä muitakaan fiinejä välineitä. Hyvää oli ja syvälle meni!




Omenainen kinuskikakku (todistetusti n. 12-13 hengelle)

yksi 6 munan kakkupohja
2 pkt eli n. 400g philadelphia original - tuorejuustoa
2 suurta hapanta omenaa
4 dl kermaa vaahtona
1 dl lemon curdia
2 cl calvadosta
hieman reipas 2 dl omenamehua (vaikka raastetuista omenoista puristettua, yhteensä calvadoksen kanssa tätä kostustusnestettä oli n. 2,2-2,5 dl)
1-2 tl vaniljasokeria tai 1/4 tl vaniljaa
3 tl juoksevaa hunajaa
hieman sitruunan mehua raastetulle omenalle

pinnalle n. 3-4 dl kermaa vaahtona + vanilijaa ja 1,5 tl hunajaa


Tee kakkupohja valmiiksi hyvissä ajoin ennen kakun täyttöä. Täytän yleensä kakut edellisenä iltana jääkaappiin, niin että kakku ehtii imeytyä hyvin ennen koristelua ja tuhotuksi tulemista. Kuorrutuksen tein vasta seuraavana päivänä. Jos haluaa kakusta makeamman, voi kinuskia tietty valuttaa vähän kerroten väliinkin jos tahtoo :) Minä en tahtonut ja kellokin alkoi olla yksi yöllä kun täytin kakkua joten kinuskia näissä bileissä vain kaakun pinnalla. Nih.

Kuori ja raasta omenat. Voit puristaa omenaraasteesta ylimääräisen mehun ihan nyrkissä kuppiin kakkupohjan kastelua varten. Näit itse täytteestä ei tule liian lötköä ja se pysyy paremmin kakun välissä, mutta ihana omenamehu tulee maustamaan kakkua. Sekoita lasilliseen omenamehua calvadosta ja purista raastetun omenan päälle hieman sitruunan mehua. Sitruunan mehu palvelee kahta tarkoitusta: ensinnäkin se estää omenaa mustumasta ja toisekseen V on hieman allerginen raa-alle omenalle niin sitruunan hapo "kypsyttää" omenaa juuri sen verran, että allergisia oireita ei tule. Kaikille tämä ei toimi, mutta kannattaa kokeilla, jos oireet häviävät kypennettäessä muutenkin.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja erota siitä n. 1/3 toiseen astiaan. Sekoita siihen lemon curd. Sekoita loppuun kermaseokseen philadelphia, vaniljasokeri, hunaja ja omenat. Sekoita tasaiseksi.



Leikkaa kakku kolmeksi kiekoksi ja aseta alimmainen lautaselle ja viritä reunoille sopiva irtopohjavuuan reunus. Tämä ei ole pakollista, mutta on näppärä konsti paitsi saavuttaa korkeampi kakku, myös säilöä se mökin muutenkin täyteen tungettuun jääkaappiin ilman kakkukupua. lopulta vuuan voi vaan peittää kelmulla ja lautasella ja kakku on turvassa hajuilta ja mauilta. Lisäksi se on helppoa siirtää tarjoilualustalle seuraavana päivänä.

Kostuta alimmaista pohjaa 1/3 nesteellä ja lisää sen jälkeen puolet kermavaahto-lemon curd sekoitteesta. Sitten lisää puolet omena-tuorejuustoseoksesta. Lisää seuraava pohja ja lopuksi lisää kansi ja laita kakku vetäytymään kylmään. Mnesti tapaan sipaista vielä pari ruokalusikallista lemon curd - sekoitetta kakun pintaan niin että sitruunan maku tulee myös kansipalaan tehokkaasti.

Sitten valmista kinuskikastike. Perusresepti jonka muistan lapsuudesta on hyvin samanlainen kuin tuo hesarin resepti. Sokeria tulee yhtä paljon kuin kermaa ja lopuksi voita perään. Koska nyt oli käytettävisä myös fariinisokeria, laitoin sitä niinkuin ohjeessa käsketään. Fariinisokeriaa on hyvä maku.

Monesti näkee sanottavan että kinuski on valmista kun se jähmettyy kylmässä vedessä kun pudotat sinne pisaran kastiketta. Tällä ohjeella olen itse saanut kinuskin menemään helposti liiaksi yli ja sitten se on kivikovaa jähmetyttyään. Hesarin vinkki oli siksi minulle kullan arvoinen. Kokeilin sitä pudottaa myös veteen ja joo, pysyihän se juuri ja juuri koossa, mutta jos olisin luottanut pelkästään tähän ohjeeseen olisin keittänyt kinuskia vielä--> liikaa. Nyt kinuskista tuli täydellisen pehmeää ja leikkautuvaa eikä se silti juuri imeytynyt kakkuun.

Reunaan vatkasin kermaa ja levittelin sen lennokkaasti ihan vaan ruokalusikalla. Päälle kurkkuyrtin kukkia. Tajolle kesäisten alkoholittomien juomien ja kuohuviinin kera. Om nom nom.

p.s. arvatkaapa kenen angiina uusii... jee.