sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Ensimmäinen iltavapaa - eli Cono Surin viinitasting & Yume

Yhteistyössä Winestate ja Yume

viinikassi, cono sur viinitasting

"Jos Tuomas Meriluoto on ainoa, joka keskeyttää 4 ruokalajin illalliseni ja hänkin vain antaakseen viinimestarin kertoa miten viini on sovitettu seuraavaan ruokalajiin, homma on aika hyvissä kantimissa", sanoin Mimmulle torstaina, kun matkustimme kotiin Cono Surin viinintekijä- illalliselta. Tämä taisi olla itse asiassa ensimmäinen iltamenoni I:n syntymän jälkeen ja meillä oli ihan tavattoman hyvä ilta. :)

Olimme saaneet kutsun Viinikassin järjestämälle viinintekijäillaliselle. Ennen ruokailemaan siirtymistä Cono Surin toimitusjohtaja Adolfo Hurtado veti yleisölle pienen luennon ja viinitastingin. Esityksessään viinintekijä itse kävi läpi Chilen maantieteellisiä erityispiirteitä viinintuotannossa, luomuviinien tuotannon menetelmiä Cono Sur - viinitiloilla ja maistatti meillä neljä erilaista viiniä. Sen jälkeen koko joukkio siirtyi illalliselle Yumeen, jossa Cono Sur viinit oli sovitettu moderniin aasialaiseen ruokaan. Vaikka meidät oli kutsuttu tilaisuuteen, sinne pystyi lunastamaan pääsylipun kuka vain asiasta kiinnostunut. Kun katselin jälkikäteen illan 75 euron hintaa, täytyy todeta ettei se todellakaan tuntunut paljolta edes siitä illallisesta viineineen, saati että mukaan pakettiin kuului vielä parin tunnin tasting ja luento. Ihan erinomaisesti onnistunut paketti.

Adolfo Hurtado
Luomuviinien tuotannossa ei voida käyttää myrkkyjä, joten käytössä ovat mm. hanhet, unikot ja hämähäkit!

Vaikka pidän uuden maailman viineistä, olen mieltänyt Chilen ensisijaisesti pehmeiden, mutta vahvojen punaviinien maana. Senpä vuoksi olikin mielenkiintoista kuunnella Adolfon esitystä siitä, miten Chilen rannikko on itse asiassa oiva paikka kasvattaa valkoviinejä, kun taas täysin ilmastoltaan erilainen sisämaa soveltuu punaviinien kasvatukseen. Enkä ollut koskaan tullut miettineeksi sitäkään, että Chilen keskiosat ovat maantieteellisesti samalla leveyasteella kuin Uuden Seelannin pohjoissaari - josta taas miellän tulevan aivan erinomaisia valkoviinejä!


viinikassi, viinitasting

"Chile ajatellaan usein ilmastoltaan trooppiseksi maaksi", Adolfo sanoi, "mutta oikeasti ilmasto on lähinnä välimerellinen." Päivän ja yön suurehko lämpötilaero sallii sokerien muodostuksen viiniin yöllä viileässä, mutta kylmien merivirtojen vuoksi rannikko ei päivälläkään ole niin kuuma, että viini ehtisi kuluttaa kaiken yöllä rypäleisiin varastoituneen sokerin. Kylmän meren ansiosta viineissä on viileämmän ilmanalan erityispiirteitä, joista ainakin minä tykkään kovasti.


Chile
Chilen keskiosat ovat Uuden Seelannin kanssa samoilla leveysasteilla. Kapeaan maahan mahtuu monta erilaista ilmastollista kokonaisuutta.

"Toinen Chilelle leimallinen piirre on eristyneisyys", Adolfo jatkoi ja näytti meille Eteläamerikan karttaa. Jos lännessä Chileä rajaa kylmä meri, idässä rajana on korkea vuoristo. Nämä kaksi jättävät Chilen itse asiassa hyvinkin eristäyttyneeksi viinintuotantoalueeksi. Eristäytyneisyys taas takaa, että mannermaista viinintuotantoa piinaavat taudit ja tuholeläimet eivät ole päässeet leviämään Chileen, joka helpottaa osaltaan laajamittaisempaa viinien luomutuotantoa.


"Spider multiplier, isn't that the coolest title there is?", Adolfo totesi kerrottuaan "siitä yhdestä tyypistä yliopistolla" joka vastaa pienten, valkoisten lihansyöjähämähäkkien lisääntymisestä. Nämä pienet hämähäkit ovat vain yksi luonnonmukainen keino torjua tuhoeläimenä viinitarhoilla esiintyvää pientä punaista kasvinsyöjähämähäkkiä. Esitys painottui noin puoliksi luomumenetelmien esittelyyn ja ekologisempiin valintoihin, joita viinitilalla on tehty hiilijalanjäljen minimoimikseksi. Luomuviinien tuotannon lisäksi Cono Sur on hiilineutraali viinitila, joka pyrkii kompensoimaan prosessinsa tuottaman hiilidioksidin.

tonnikala, yume
Yumessa ei selvästi olla vielä luovuttu tonnikalasta. Olihan se hyvää, vaikken itse olisi sitä ehkä ostanutkaan.

Ruoka Yumessa oli erinomaista. Illallisessa oli perinteistä japanilaista tyyliä yhdistettynä modernimmpaan aasialaiseen keittiöön. Alkuruuaksi saimme sashimin, "väliruuaksi" tuli pieni sushilajitelma ja pääruuaksi oli haudutettua, prässättyä ja paistettua ankkaa. Oikeastaan pääruoka toi mieleeni sen Woodbox - viinitilalla Uudessa Seelannissa syödyn illallisen - elementeissä oli samaa täyteläisyyttä ja toisaalta raikkautta. Erityisesti pääruuasta tuli sellainen olo, että tänne pitää tulla uudelleen joskus ja tuoda V mukana.

Vaikka alunperin vähän mietin, miten viinit menevät japanilaisen ruuan kanssa yhteen valinnat olivat onnistuneet todella hyvin. Ehkä suurin wow - efekti itselleni tuli sushin kanssa tarjoillusta viognieristä. Se Cono sur Viognier meni ihan täydellisesti sushin kanssa. Kun joskus olen valkkaria sushin kanssa syönyt, se tahtoo olla jotenkin sivussa; sushissa kun on etikkaa ja suolaa, niin viineistä korostuu niin kovin helposti väärä ominaisuus. Lisäksi viognier ei ole ollut suosikkirypäleitäni. Mutta tämä sopi niin hyvin, että varmasti laitan tämän korvan taakse! Kehuin yhdistelmää myös pöydässämme vierailleelle Tuomas Meriluodolle, joka totesi että Uuden Seelannin ja Chilen viogniereissa on sellaisia, jotka - yllätys yllätys - sopivat sushiin hyvin.


ankkaa yumessa

Erinomaista ankkaa. Annos oli moderni, raikas ja täyteläinen - ihan napakymppi.

Pääruoka-annoksen kanssa tarjottiin myös valkoviiniä. Vaikka ankan olisi voinut yhdistää hyvin myös tastingissa maisteltuun 20 barrels pinot noiriin, aromaattinen Cono Sur Vision Riesling oli erinomainen, raikas ja uusi pari paahtuneelle ja kertakaikkisen upeasti laitetulle ankalle.

omenasorbetti, yume

Poksuva omenasorbetti tuo mieleen lapsuuden karkit

Jälkiruuassa koimme pienen paluun jonnekin lapsuuden karkkihyllyyn ;) Ilmeisesti ne lapsuudesta tutut poksuvat rakeet ovat tekemässä jonkin sortin paluuta jälkiruuissa, sillä tämä oli no toinen kerta pienen ajan sisään kun syön jälkkäriä, joka poksuu takaraivossa. Taitaapa olla tuliaisia molekyylikeittiöstä - tai ainakin mietimme myöhemmin kotona, että tälläiset pikkuyllätykset lienevät juurikin niitä mitä Ferran Adrià ja kumppanit ovat harrastaneet ravintoloissaan. Mutta kyllä, omenasorbetti, tuoreet mansikat ja "keksimuru" sopivat oikein hyvin kuivan kuohun kanssa.

Kyllä, ilta oli tavattoman tervetullut vaihtelu tämän vauva-arjen keskelle. Mutta ihan noin muutenkin arvioituna oli tosi mukavaa mennä kuuntelemaan tarinaa viinimaasta, jossa en koskaan ole käynyt. Lisäksi Yume oli erittäin positiivinen kokemus. Sinne täytyy ehdottomasti mennä joku päivä uudelleen V:n kanssa fiilistelemään ja muistelemaan vuosi sitten tehtyä NZ - reissua. :)

4 kommenttia:

petri kirjoitti...

Meistä tuli "valkoviini-ihmisiä" juuri Chilen ansiosta kun muutama ylimääräinen päivä käytettiin viinikierroksella Casablancan ja lähialueiden viinitiloilla.

Oppaana ja kuskina oli Nigeriassa syntynyt, Lontoossa asunut, chileläisen kanssa naimisiin mennyt kaveri, joka harrasti viinejä kesäisin ja lumilautailuopetusta talvisin. Nigeria, Lontoo, viinit, lumilautailu -- ei aivan tavanomainen yhdistelmä. Hän oli vasta hiljattain aloittanut opastukset, joten moni tila oli hänellekin ensituttavuus.

Chile jäi mieleen miellyttävistä viinitiloistaan. Toki näyttäviä rakennuksiakin ravintoloineen mutta se fiilis kun ekoviinitilan omistaja vie viiniviljelysten reunalla olevalle terassille, jutellaan mukavia (Suomi on maana aika hyvin tiedossa viinitiloilla vaikka suomalaisia ei juuri olekaan nähty), maistellaan viinejä, paikallista juustoa, ja paluumatkalla vielä rypäleitä suoraan köynnöksistä.

Aivan jotain muuta kuin niiden iänikuisten terästankkien ja tammitynnyreiden katselu.

Toisin kuin perinteisillä viinialueilla, pääsimme myös käymään muutamassa ns. tulevassa kalliimman hintaluokan viinitilalla. Halu tuoda alueen potentiaali tunnetuksi oli aistittavissa.

Chilen ruoka yllätti positiivisesti, raaka-aineet ovat erinomaisia ja Casablancasta löytyi mm. House of Morande jossa Moranden viinitila yhdistää eri tiloiltaan viinit ruokiin. Pelkkä vilkaisu 27 euron menuun http://www.houseofmorande.cl/menu_degustacion.pdf tuo halun bookata lennot Chileen.

Matka jatkui tuolloin Uuteen Seelantiin, jossa valkoviinin kanssa oli helppo jatkaa ja näiden kahden kokemuksen jälkeen valkoviiniä onkin sitten kulunut enemmän kuin punaviiniä.

Jael kirjoitti...

Mielenkiintoista oli lukea juuri siitä,mikä viini sopi hyvin sushin seuraksi. Useinhan sanotaan ,että Gewurtzraminer olisi sellainen viini,joka sen kanssa sopii,mutten ole lainkaan samaa mieltä.Ja soijakastikkeen käyttö vaikuttaa sekin tietysti. Itse pidän Viognier-rypäleistä tehdyistä viineistä,jotka täällä ovat todella hyviä.
Oi onnellisia kun pääsitte noin ihanaan tilaisuuteen! Ja oli varmasti ihanaa päästä vauvanhoidosta välillä tuollaiseenkin.

Nelle kirjoitti...

Petri: kuulostaapa persoonalliselta pysähdykseltä Chilessä:)Varmaan meno on juuri tuollaista siksi, että siellä ei vielä ole niin valktavia viinituristimääriä? Niin, ja tietysti että intoa tuoda potentiaali esiin on paljon. Vaikka tämmöinen presentaatiomatkailu ei nyt mitenkään voita itse paikanpäälle menoa, niin Adolfon presis oli avartava. Ja matkakuumetta nostattava ;)

Yaelian: sashimin kanssa meille tarjoiltiin G:tä, mutta Tuomas sanoi, samaa kuin sinä, että sushin kanssa G:tä usein susoitellaan, mutta se ei käy, koska jyrääntyy makujen alle. Viognierissa on aromaattisuutta, mutta myös sopivasti happoa pistää kampoihin sushille. :) JA mitä' vauvanhoitoon tulee, niin I ei edelleenkään oikein sulata mun katoamista, mutta kun tilaisuus alkaa sen jälkeen kun I on mennyt jo unille, niin uskalsin yrittää pakoa :) Ja onnistuihan se kuitenkin.:)

Chez Jasu kirjoitti...

Onnea ekasta illasta ulkona!

Petri: olipa hauska törmätä tuohon House of Morandeen. Olin joskus tekemässä telkkumainosta Casablancan viinialueesta ja käytiin myös ko. ravintolassa. Aivan erityisen hieno paikka! Kannattaa poiketa matkalla Santiagosta Valparaisoon ;)