Riimihärkää ja granaattiomenoilla maustettua punasipulihilloa

"Onnea synnytyksen vuosipäivästä" pamautin lauantaina puhelimeen ennenkuin äitini ehti sanoa yhtään mitään. Hysteerisen hihittelyn jälkeen siirryimme perinteisempiin onnitteluihin ja totesin että meillä on täällä ihan normaali hässäkkä; olin kutsunut sellaisen 10 aikuista lapsineen meille glögin merkeissä ja syömään kakkua - koska syntyhetken muistopäivä.

Varmaan olette verkkaisesta päivitystahdista arvanneetkin että rouvaa on tämä syksy viety "ku jänistä äkehenpiikiis". Paitsi että on ollut kivaa, on ollut myös kiireistä. Niinpä menun suunnittelu jäi siihen viimeiseen aamuun kun kauppaan oli pakko lähteä. olin haaveillut että haahuilen sitten heti aamusta marketissa ja teen ruokien esivalmistelut kun I nukkuu. Ja jotta tästäkin tulisi sellainen Nellemäinen kaaos - arvatkaapa hyytyikö autoni kesken kauppamatkan? :)

Siellä me sitten olimme I:n kanssa pakkasessa ja yritin epätoivoisesti työntää sitä turkasen painavaksi osoittautunutta autonraatoa lähimpään parkkiruutuun lepäämään ikuista untaan. Onneksi eräs hilpeä herrasmies rynnisti apuun kun olin vaipumassa täydelliseen epätoivoon ja sain sen mobiilin pois toisten jaloista. Mutta tunti siihen kaikkineen hurahti ja kylmä alkoi tulla joten ei auttanut kuin palata kotiin I:n kanssa ja lykätä kauppakeikka iltaan.

Niinpä se menun suunnittelu meni vähän sillä mentaliteetilla että mikä on tosi helppoa ja hyvää ja mitä onnistuu vielä tekemään tällä aikataululla.

Siivuta valmis riimihärkä tarjolle niiiiiiin ohueksi kuin saat. 

Naudan ulkofileet olivat tarjouksessa (9,90,-/kg) Sellon CM:ssä ja kävin niihin kiinni. Koska ne olivat takuumureaa (yli 2 vkoa pakkauksesta), sitä ei enää voinut repiä tartariksi - mikä oli se ensimmäinen ajatukseni. Mutta lihatiskiltä vinkkasivat että siitä saa riimihärkää ihan erinomaisesti kun lihan pakastaa vähintään 12h. Joten yksi riimihärkä tulossa. Jos olette joskus ostaneet kaupan riimihärkää niin tiedätte mitä se maksaa - tämä on ihan erinomainen idea tehdä sitä itse koska eipä siihen paljon muuta lihan lisäksi tarvita tarvita kuin pakastin, yrttejä ja suolaa.

Ohjetta katseltiin sekä Hannelen blogista että maku - lehden sivuilta. Me laitoimme härkään 2 tl suolaa - mutta lopputulosta maistellessani tuumailin että se oli minusta ehkä hippasen vähän, joten ripotin sitten sormisuokaa leikattujen riimiviipaleiden kerosten väliin ihan vähän. Hyvä tuli, joskin unohdin laittaa hannelen vinkkaamat konjakit pussukkaan. ensi kerralla voisi laittaa vähän sitäkin. Hyvä liha on kuitenkin hyvää, joten ei se unohdus mitenkään haitannut tällä kertaa.

Ruissipsit ovat ihania täytettyinä. 

Valion sivuilta olin bongannut jo aiemmin hauskan vinkin käyttää ruissipsejä; niitä voi käyttää erilaisten tahnojen ja moussemaisten täytteiden kuljetusalustoina. Niinpä nappasin pari pussia creme fraiche - maustettuja ruissipsejä ja tein niihin ihan perinteisen tuorejuusto-kerma-smetana-siianmäti-sitruunamoussen jonka sekaan silppusin ruohosipulia.

Lisäksi meillä oli iso kasa punasipuleita kotona, joten riimihärän pariksi tehtiin punasipulihilloketta ja se koristettiin granaattiomenoilla joita kaupassa nyt näyttää olevan runsain mitoin. Granaattiomenan mehu maustaa myös hilloketta hauskasti, joten lopulta tästä tuli mielestäni yksi koko pileiden onnistuneimmista yhdistelmistä. Alunperin olin ajatellut tehdä realista pieniä coktailkolmioita riimihärän ja hillokkeen alle, mutta koska se unohtui kauppaan myös ruissipsit ja väinämöisen palttoonnapit kelpasivat paremmin kuin hyvin tähän tarkoitukseen. :)

Lehikäisiä / pasteijoita

Ja tehtiin alkupalapöytään lisäksi myös yksinkertaisia katkarapulehikäisiä tai pasteijoita - miten vaan. Kaupan voitakinaa, katkarapuja, inkiväärikastiketta pullosta ja ruohosipulia sekä cachew - pähkinöitä. Päälle pasteijaan ripotettiin seesaminsiemeniä.

Hyviä olivat kaikki - ja nuo ruissipsit kannattaa hyödyntää nyt juhlakautena ehdottomasti! Sisään voi pistää melkein mitä vaan ja ne ovat juuri sopivan ohuita juhlanaposteltaviin. Parempia vielä kuin nuo palttoonnapit. Täytteissä vain mielikuvitus on rajana - mutta riimihärkä oli kans tosi kova.

Riimihärkää ja granaattiomenoilla maustettua punasipulihilloa (juhlaväelle)

1 naudan ulkofile
öljyä
2 tl kuivattua timjamia ja rosmariinia seoksena
4-5 rkl yrttisilppua (timjamia ja rosmariinia meillä)
2-3 tl suolaa /hyvää yrttisuolaa (käytin profumo del chiantia)
mustaa pippuria myllystä reilusti lihan pintaan

(konjakkia - ei laitettu mutta olisi varmaan sopinut hyvin)

Poista ulkofileestä kalvot sunmuut turhat rasvat pinnasta. Hiero filettä öljyllä ja ripottele sitten pintaan kaikki mausteet. Laita muovipussiin (meillä meni vakuumipussiin) puristele ilmat pois ja sulje. Laita pakastimeen yön yli.

Ota riimihärkä sulamaan pakkasesta muutamaa tuntia ennen tarjoilua ja leikkaa kohmeisena niin ohuita siivuja kuin ikinä voit. 


Punasipulihilloon (noin - määriä):

5-6 isoa punasipulia ohuina siivuina
n. 1,5 dl sokeria josta n. 1 dl muscavado - sokeria ja loput tavallista hienoa sokeria
hippunen suolaa
n.3-4 rkl hyvää balsamicoa
hieman öljyä

granaattiomenaa

Paahda siivutetut punasipulit kuumalla, kuivalla pannulla jotta ne pehmenevät ja saavat vähän väriä.

Halkaise granaattiomena ja paukuta kuoripuolelta siemenet irti tukevalla kauhan- tai veitsenperällä syvässä kulhossa. Poista valkoiset osat ja siirrä jääkaappiin pienemmässä kulhossa.

Kun määrä on pienentynyt noin puoleen ja sipuli pehmeää sekä paikoin saanut vähän väriä lisää pannuun sokeri ja etikka sekä hippunen suolaa. Kiehuta kasaan hillomaiseksi ja lisää lopuksi vähän öljyä sekä granaattiomenan lientä ja sekoita. Ota pois tulelta ja anna jäähtyä.

Lisää granaattiomenaa koristeeksi jäähtyneeseen hilloon. Tarjoa lihan kanssa.

Kurkku-garisalaatti

Elokuussa kävimme ylioppilasjuhlilla joiden veroista buffapöytää saa mennä hetken matkaa hakemaan. Anu järjesti kotonaan juhlia ja pöytä oli sen mallinen; oli minihampurilaisia, minikakkuja ja sen seitsemän sortin lihat, kalat ja salaatit. Tuosta pöydästä olisi voinut nostaa minkä tahansa ruuan erikseen, mutta jostain syystä mieleeni jäi kurkusta ja garista tehty simppeli salaatti.

Anun suolaisia buffaherkkuja...

Olen tehnyt sitä lisäkkeeksi silloin, kun tarjolla on ollut aasialaisittain laitettua kalaa tai sashimia - Anun pöydässä taisi olla ihan graavikalaa jonka kanssa se minusta passasi ihan erinomaisen hyvin. Ja mikä parasta - salaatti on ihan erinomaisen helppoa tehdä ja syntyy lähinnä kurkusta ja garista. :)

Jos garia ei ole, kannattaa käydä kurkkaamassa Hannelen blogia sillä siellä neuvotaan miten senkin voi tehdä itse! En ollut edes ajatellut moista vaihtoehtoa, mutta ehdottomasti menee kokeiluun tässä joskus.

Kurkku-garisalaatti

1 iso tuorekurkku
n. 1 dl garia
3-4 rkl miriniä
2-3 rkl riisiviinietikkaa
koristeeksi korianteria

Siivuta kurkku ja sekoita valutetun garin kanssa. Sekoita keskenään mirin ja riisiviinietikka ja pirskota salaatin päälle. Revi pinnalle korianteria.

Perunaa ja tuhkaa eli tuhkapyttis

Tästä tulee tosi lyhyt hävikistä herkuksi vinkki: jos perunoita jää, ne kannattaa paistaa ja halutessaan pyöritellä tuossa uudessa trendimustassa; vihannestuhkassa. Vinkki ei ole omani, vaan peräisin Suomen Hell's Kitchenissäkin kisaavalta vuoden kokilta Erik Mansikalta. 

Erik teki todella kauniita annoksia joista olen varastellut vinkkejä kotikokkausta piristämään

Ja kiinnostuneille se pidempi selitys siis kuuluu näin: siinä taannoisessa Aromin järjestämässä illassa jossa olin käymässä Erik teki meille annoksen, jossa oli kampasimpukkaa, turskaa, upeaa savupaprikapyrettä ja noita vihannestuhkassa pyöritettyjä perunoita. Koristeena miniporkkanaa ja salty fingers - nimisiä hauskoja merikasveja jotka maistuivat ihan raikkaalle, suolaiselle merivedelle.  Tuo annos on jäänyt mieleen ja olen hyödynnellyt sen ideoita kotikokkauksessa.

Noita Salty fingerssejä ei valitettavasti taida saada mistään tavallisesta kaupasta, mutta kesällä tein kotona siinä R2D2-savustimessa itse savupaprikaa ja tarjosin vastaavaa pyrettä paistettujen ahventen kanssa ja eilen sitten tein entrecoten pariksi yli jääneistä uuniperunoista paistinperunoita jotka pyöritin tuhkassa. Tai anteeksi oikeastaan I (2v 4kk) teki ne ;)  Eli ei ole vaikeaa. Purjotkin saa ihan reilusti vaan polttaa uunissa tuhkaksi asti.:) 

Tietysti, kuten aina - parempaahan niistä perunoista tulee, jos et käytä eilisiä perunajämiä vaan esikeität hieman perunoita suolatussa vedessä, sitten lohkot ne vielä hiukkasen kovina, paistat pannulla ja sitten pyörität tuhkassa. Mutta jos olet tämmöinen tavisemäntä niin eilisiin uuniperunoihin saa Ihan Uutta Eloa tällä kikalla. 

Purjotuhka, jota käytin noiden perunoiden maustamiseen  syntyy niinkin helposti, että leikkaat purjosta ne vihreät, kovemmat osat, huuhtelet, kuivaat ja lätkäiset uunipellille ja 200 asteiseen uuniin. Purjoja paistetaan kunnes ne ovat ihan kuivia, mustia tai tummanruskeita, joten ne voi huoletta unohtaa sinne ja kun haisee hieman palaneelle homma on valmis ;) Mutta haju ei kerro kaikkea; sipulituhka on tosi mietoa ja vaikka siinä on hieman palaneen makua, se ei ole yhtään kitkerää tai läpitunkevaa. Minä tykkään kyllä ihan. Mutta tuhkan pitää olla tosi hienoa, että suutuntuma on paras mahdollinen.

Nuo sashimipalat syntyvät lohesta duppaamalla palan selkä tuhkaan ja koristelemalla paahdetulla quinoalla sekä merileväsalaatilla. Kuvissa näitä meikäläisen mukana kulkeneita juttuja viime sunnuntain brunssilta.

Kuulemma hyvänmakuista vihannestuhkaa syntyy myös sipuleista joten jos sipuleita on jäämässä vanhaksi, niistä voisi varmasti tehdä myös vihannestuhkaa joska sitten säilyy ja jota voi ripotella vaikka sämpylän päälle tai käyttää sashimiin kuten niissä Erikiltä peräisin olleissa sashimipaloissa joita roudasin Sipulimaan brunssille viime su. aamuna.

Erik teki tuhkaa sipuleista: mitä hienompi siivilä sen parempi tuhka.

Sen jälkeen palaneet purjot laitetaan mahdollisimman hienojakoiseen siivilään ja rapsutellaan pölymäiseksi tuhkaksi. Ja sanottakoon, että meikäläisen siivilä ei ollut tarpeeksi hienojakoinen - lopputulos oli minusta pikkuisen turhan karkeaa verrattuna siihen Erikin vihannestuhkaan.

Ja sitten vaan tässä tuhkapyttärissä perunat paloiksi, pannuun voin ja shalottisipulin kanssa ja lopuksi maustetaan suolalla, pippurilla ja tuhkalla! Okei, okei - sellainen tuunaus tuli vielä että lorautin sekaan hieman savuöljyä jota Hellan ja herkun lisäksi myydään esim. Sellon CM:ssä. Hauska tuote joskaan ei korvaa aitoa savustimesta tullutta savunmakua - mutta se savustin on nyt mökillä nukkumassa talviunta.

Tuhkapyttis (lisukkeeksi 4:lle)

4 eilistä, kypsää rosamunda - uuniperunaa (tai voit tosiaan keittää perunoita vartavasten ks. yllä)
1 shalottisipuli silppuna
n. 40-50 g voita
loraus savuöljyä
suolaa
pippuria myllystä
vihannestuhkaa

Kuumenna pannu ja lisää siihen loraus öljyä ja voi. Anna voin sulaa ja lisää sitten shalotit, kuullota hetki ja lisää myös pilkotut perunat.

Paista perunoita kunnes niihin tulee kauniita ruskeita pintoja ja mausta suolalla ja pippurilla. Jos teet annokseen nättejä perunalohkoja, pyöritä ne erikseen vihannestuhkassa ja jos taas teet pyttistä ripota sekaan pari rkl tuhkaa.

Tarjoa vaikka pihvin ja täyteläisen & hapokkaan (esim. punaviini)kastikkeen kanssa tai miksei vaikka kotitekoisen hampurilaisen lisukkeena.


p.s. tästäkään jutusta ei maksettu palkkiota. Kokkausillan tarjosi Aromi - lehti ja Winestate.

Paprikaisia lihapullia ja papuja

Meillä mentiin viime viikko ihan täysin arkiruuilla. Meikäläiselle arkiruoka tarkoittaa semmoista kaapista esiin nykäistyä kasaa ruoka-aineita jotka pitäisi syystä tai toisesta käyttää pois, jotain lähikaupasta löytyvää helppoa proteiinilähdettä (linssit/pavut, jauheliha, luullinen kana) ja sekalaisia säilykkeitä joilla koko homma pistetään kokoon. Mutta kaikesta tästä huolimatta haluan, että se maistuu Erinomaiselle. Meillä oli edellisenä viikonloppuna mökin sulkutalkoot ja sieltä tuli kotiin kasa ruokaa, jota syötiin pois; avattuja sinappeja, tahnoja, kasa sipuleita ja lasipurkkisäilykkeitä... Ja niin edelleen.

Yleensä arkiruoka meillä on aina semmoinen one-pot-dish, joka hautuu uunissa ja enintään sille keitellään kaveriksi jokin simppeli lisäke; ohra (tms), riisi, quinoa tai bulgur. Ja jos en ole vielä hehkuttanut tarpeeksi sitä le creusetin buffettipannua joka taannoin on tullut hankittua niin se on ollut kyllä todella ahkerassa käytössä. Hyvä pötti.

Eikä niitä arkiruokia ole yleensä aikomustakaan blogata - enkä tiedä miksi - ehkä siksi että tunuu jotta blogi on samantyyppisiä ruokia pullollaan jo ennestäänkin. Tässäkin on vähän kaikuja siitä kolmen paprikan kanasta, mutta lihapullat tekevät tästä ihan erityisen. Ja joo, tästä tuli niin hyvää, että aion ihan ehdottomasti tehdä uudelleen. Maku oli syvä, aromaattinen ja säilötty paprika toi siihen paitsi sopivaa happoa myös makeutta. Voipavuista ja kotoisista lihapullista taas tuli sitä mukavuusruuan fiilistä. Lisukkeeksi tehtiin raakariisiä, mutta myös spaghetti olisi käynyt ihan hyvin.

Hyvää maanantaita, ihmiset.

Paprikaisia lihapullia ja papuja (riittää 2 ateriaan 4:lle)

Lihapulliin:
800g hyvää jauhelihaa
n. 1-1,5 dl itse tehtyä yrtti-valkosipulimaustettua korppujauhoa
1 muna
1,5 tl suolaa
n. 1,5-2 dl creme fraichea (Lindahlsin ison purkin loppu - myös kerma käy hyvin)
2-3 rkl (purkin loppu) makeaa sinappia (Meillä hunajadijon)
1,5 tl suolaa
ripaus kanelia
(timjamia)
muutama rouhaus maustepippuria
mustaa pippuria

Lisäksi pataan
n. 1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
1/2 paprikaa
1 lihaliemikuutio murustettuna
kourallinen kirsikkatomaatteja
500g paseerattua tomaattia
1 pss tomaattipyrettä (doppio)
2 prk voipapuja tomaattikastikkeessa (laitetaan kastikkeineen)
1 iso purkki Lidlin säilöttyjä paprikoita (etikkaliemi valutetaan pois)
tuoretta rosmariinia n. 2 oksaa
mustaa pippuria

koristeluun lehtipersiljaa

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Tee lihapullataikina vaivaamalla kaikki aineet yhteen. Jos taikina on liian jämäkkää, lisää vähän kermaa.

Laita laakea uunipata tai paistinpannu levylle ja kuullota öljyssä padassa sipuli, valkosipuli ja paprikat. Sipuli saa saada vähän väriäkin jos tahtoo. Laita sitten syrjään ja lisää voita. Paista taikinasta muotoillut lihapullat erissä kauniin värisiksi.

Lisää sitten pataan kaikki lihapullat, murustettu lihaliemikuutio ja kaada päälle kaikki loput aineet. Säilöytyt paprikat valutin ja leikkasin suikaleiksi.

Sitten vaan sekoitetaan hieman varovasti ja pata uuniin kannen kanssa. Annetaan hautua reipas puolitoista tuntia kunnes ruoka kiehuu ja maut ovat tasaantuneet.

Korista persiljalla ja tarjoa vaikka täysjyväriisin kanssa.

Olo

Isäinpäivä kolkuttaa jo ovelle, mutta aion silti kertoa teille äitien hemmotteluillasta jota vietimme tuossa taannoin. Ja kyllä meitä hemmoteltiinkin sillä emme päätyneet yhtään vähempää kuin Michelin -tähdellä pakittuun ja uusiin tiloihin muuttaneeseen Oloon.

Minulla on varmaan sellaisen plus-kolme vuotta (tai ehkä joidenkin ravintoloiden osalta jo pidempäänkin) ollut "ravintoloita joissa haluan ehdottomasti käydä" todo - lista. Sen kärjessä keikkuu Chef & Sommellier (koska kaikki ovat kehuneet sitä viimeaikoina maasta taivaaseen Edit13.102014 tässä raportti vuotta myöhemmin tapahtuneesta reisusta C&S:n), kakkosena Olo (koska kaikki kehuivat sitä jo aikana ennen misukkatähteä) ja kolmantena Luomo (koska se on moderni ja rento ja kuten muutkin listallani, ylistetty ravitsemusliike). Järjestys ei ehkä ole mitenkään paremmuusjärjestys, vaan semmoinen subjektiivinen mielenkiintoisuusjärjestys joka oli syntynyt muiden puheista.

Vasemmalta: paahdettu juustopuu ja oikealla "multaporkkanaa"

Niinpä kokeilin pari viikkoa saada pöytää vähän tuurilla Chef & Sommellierista, mutta...  Koska meidän mammojen iltavapaat riippuvat paitsi lasten nenän vallitsevasta kosteusprosentista, viimeisten neljän vuorokauden aikana nautittujen yhtäjaksoisten unien määrästä, pyykkivuoren kulmakertoimesta myös miesten töiden turbulenssista kertaa mammojen määrä. Joten kun tällaisella yhtälöllä yrittää kalastaa huippuravintolan pöytää edes kahdelle päiviä osuu viikkoon noin yksi ja illalliselle pitäisi päästä jo ennenkuin omat, aikaisiin iltoihin tottuneet silmät painuvat kiinni. Niinpä ne samalla viikolla tarjolla olleet klo 21 alkavan kattausen ajat eivät vaan sopineet. Joten jotta lista ei jäisi taas hautumaan seuraavaksi kolmeksi vuodeksi klikkasin itseni Olon nettiin ja sain kuin sainkin meille pöytävarauksen.

Ylhäältä: simpukoita, graavilohta sekä parsakaalia ja merilevää

Ja sitten siirrytään disclaimer - osioon ennen ruokia; Jos verenpainettasi nostaa ajatus että joku tuhlaa itseensä ja ruokaan ainakin viikon ruokaostosten verran yhtenä iltana  kannattaa varmaan viimeistään tässä vaiheessa klikata itsensä toisaalle. Sillä jos huippuravintolassa syöminen ei ole halpaa ulkomaillakaan ei se varmasti ole sitä Suomessa. Olon pitkä menu viineillä maksaa 266,- per nenä ja kun siihen ottaa shampanjaa alkuun ja vähän espressoa ruuan jälkeen se loppusumma on vähän alle kolmesataa hengeltä.

Eniten yllätyin näistä upeista väliruuista; mielettömän ihanaa mannapuuroa ja sieniä jotka muistuttivat enemmän aromaattisia suklaanibsejä kuin metsäsieniä. 

No, oliko se sen arvoista? No olihan se. Yhtä lukuunottamatta jokainen annos oli ihan napakymppi (ja se yksi joka ei ehkä ollut meistä oikein suhteiltaan oli ihan hyvää sekin), palvelu oli erinomaista, viinit istuivat kuin nakutettu ruokiin ja ruokaa oli tarpeeksi jopa sudennälkäisen miehen täyttämiseksi.

Parasta lammastartaria jota olen koskaan syönyt. Niin herkkää ja raikasta että ihan itkettää.
Myös taiteellisesti illan kauneimpia annoksia.

Joskin täytyy tunnustaa, että meille kahdelle naisihmiselle olisi varmasti riittänyt myös se lyhyempi "Retki"- niminen menu. Me menimme koko "matkan" enkä koskaan, ikinä, milloinkaan ole ollut näin täynnä finedining - menun jälkeen. Voin siis lämpimästi suositella Olon lahjakorttia myös isäolennoille.

Parasta valkosipulikeittoa ikinä; lisäksi vastapaistettu leipä ja kirnuvoita.

Todellakin, me kaksi leidiä katsoimme suorastaan hieman armoa anoen sitä lappihenkistä lihaveistä joka katettiin meille sen jälkeen kun olimme jo syöneet yhden merellisen ja navetallisen eläimiä.

Poroa, sikaa ja mätiä. Ei kyllä esitetty ihan tässä järjestyksessä.

Kaikkien ihanien, alkuun kannettujen pikkusyötävien lisäksi saimme nimittäin risoton tilalla käsittämättömän herkullista mannapuuroa, maailman parasta valkosipulisoppaa ja ihan Mieletöntä lammastartaria. Sen päälle tuli sitten vielä niin jumalaisen hyvää karamellisoitunutta ja paahtunutta possua että sen syöneenä olisi voinut vaikka kuolla. Ja kun olimme melkein nuolleet senkin lautasen, olisimme kyllä rehellisyyden nimissä jo mielellämme nähneet pöydässä jälkiruokalusikan ja -haarukan.

Eteemme ilmestynyt poro oli kyllä täydellisen mureaa ja hyvää friteerattuine jäkälineen ja upeanmakuisine mustajuurineen. Kaikki meni, slurps vaan, mutta ehkä annoksesta olisi nauttinut vielä enemmän jos ei olisi jo ollut niin täyn-nä.

Jälkiruokia; tuo suklaakrokanttipeili oli huijauskuori pienen jäätelölähteen päällä - onneksi!  

Ja kun sen jälkeen pöytään kannettiin vielä kolme jälkiruokaa ja espresson kanssa pallerot kuusenkerkkä - valkosuklaaherkkua niin minä en pystynyt enää mitenkään syömään sitä viimeistä suupalaa. Maistoin pikkusormenkynnen kokoisen palan ja totesin että hyvää on, mutta ei - ei vaan pystynytkyennyt. (Mutta koska pohojalaaset eivät haaskaa ruokaa, illallisseuralaiseni keksi sulattaa pallosta osan espressoon ja ehkä hieman uhmallakin molemmat pallot katosivat pöydästä.) ;) 

"A mint perhaps?" ;) valkosuklaalla kuorrutettua kuusenkerkkäjäätelöä. 

Ainakin siis naisihmisille suosittelen konsultoimaan keittiötä siitä mitä missaa jos menee lyhyemmällä kaavalla ja jos iltaa aikoo jatkaa vaikka bilehileilemällä kannattaa pysyä "retkessä" ettei tarvitse kieriä tanssilattialla ;)

Ainoa annos jossa osa taisi jäädä syömättä oli se simpukka-annos. Siinä oli ihan erinomaisia pieniä simpukkarinkuloita, jotka olisivat olleet ihan tarpeeksi hieman koristeltuina sillä kaikella muulla mitä lautasella oli. Nyt annoksessa oli minusta liikaa syväjäähdytettyä kampasimpukkahiutaletta ja ehkä sitä simpukkahyytelöä/geeliäkin. Mutta ne simpukkarinkulat olivat upeita ja pari lusikallista riitti hyvin puhdistamaan maut suusta.

Kaikenkaikkiaan se oli upea ruokamatka josta erityisinä aarteina jäivät mieleen alkupaloissa yhdistetty ankka ja rapea punakaali sekä se mieletön "uusiperuna" jossa oli paahdettu perunan kuori ja täytteenä silkkisintä perunamoussea mitä olen koskaan saanut. Väliruuat olivat ihan ihmeellisen hyviä; mannapuuro ja pienenpieni määrä todella aromaattista valkosipulikeittoa. Ja vaikka se possu oli ihan tajunnanvievän hyvää, en kyllä todellakaan osaa sanoa oliko se parempaa kuin punajuurien kanssa tarjottu karitsatartar joka oli todella, todella raikas esitys asiastaan. Viineistä mieleen jäivät saksasta tuotettu riesling, jossa oli rypäleitä myös Alsacen puolella kasvaneista köynnöksistä. En menisi siitä valalle, mutta muistelen, että se tuli sen ihanan possun parina. Viinissä oli lyijynraskas nenä, joka paljasti juomassa olevan paljon sokeria, mutta (ehkä?) myös hieman jalohometta joka teki siitä aromaattisen ja mieleenpainuvan elämyksen. Mmmm....

Valkosipulikeiton kanssa tarjottiin olutta mikä oli kivaa; hieman humalainen ja kultainen olut helli ja raikasti vahvaa ja rustiikkista valkosipulikeitto-leipäyhdistelmää. Kylmä ja raikas olut teki siitä ehkä vielä suuremman spektaakkelin kuin se olisi muuten ollutkaan.

Muistaakseni poron kanssa tarjottiin uusiseelantilainen Villa Marian punaviini. En olisi ehkä itse osannut valita sitä - jotenkin odotin ehkä toisenlaista viiniä. Tämä korosti mielestäni ehkä enemmän metsäsieniä ja poron lihan "verisyyttä" kuin että olisi täydentänyt annoksen "välimakuja" mutta se oli todennäköisesti ihan tarkoituksella. Mustajuuressa oli juuri niitä kaikuja, joten täyteläisempi tai "paksumpi" punaviini olisi kyllä peittänyt mustajuuren. Yhdistelmä oli tosiaan yllättävä mutta tosi hyvä ja modernilla tavalla & ruokaa kunnioittaen tehty.

Ensi kerralla (koska se sitten ikinä tuleekaan vastaan) en ryhdy ahneeksi vaan pitäydyn siinä lyhyemmässä menussa kuten nytkin meinasin - oli sen verran täysi Olo ;)

Peruhenkinen kana-quinoavuoka maissilla, appelsiinilla ja aurinkokuivatulla tomaatilla

Maissi paahtuu voissa upeaksi. Aurinkokuivattu tomaatti, kaneli ja appelsiini ovat myös ylemmällä taholla räätälöidyn oloinen makupari.

Viime viikonloppuna minun äitini ja isäni kävivät kylässä. I oli ihan onnesta soikeana - eikä se paljon toisin tainnut olla mummun ja paapankaan laita. Kun kaikki ollaan vielä työelämässä ja välimatkaa on reippaat 400 km aikaa kyläilylle tahtoo olla harvakseltaan.

Peloton pieni mies isojen poikien tuubissa. Ei haittaa vaikka sataa!

Tämän ruuan pistin kasaan sunnuntaina kun koko muu ryhmä meni Oittaalla käymään I:n kanssa kun siellä on se uusi Ää-Pöö - puisto ja I on ihan fani. En suunnitellut tätä juurikaan etukäteen ja ruuan syntytarina meni vähän sillä lailla että muistelin sitä paahdettua Quinoaa joka on hyvää. Sitten tuumasin että no, kanathan voisi marinoida vaikka sillä bataattien kanssa tehdyn sokeriglazen tyyppisellä siirapilla ja muita peruhenkisiä elintarvikkeita joita löysin jääkaapista olivat kesältä unohtunut maissipaketti, aurinkokuivattu tomaatti, punasipuli ja korianteri. Lisäksi nappasin pöydältä vielä pari kesäkurpitsaa ja paahdoin ne uunissa vuuan päälle. Aineita on siis aika paljon, mutta loppujen lopuksi ruoka kasaantuu tosi nätisti kun laittaa ensin kesäkurpitsat paahtumaan ja sen jälkeen alkaa keittää siirappia. Kun siirappihässäkkä on valmis, se kaadetaan kanojen päälle ja sitten aletaan rakentaa vuokaan tulevaa quinoapetiä. Meillä on uusi Scanpanin uunivuoka jota voi suoraan käyttää kaasuliekillä. Se jäi mukaan edelliseltä stokkan keikalta ja I'm in love. Lopuksi kaikki vaan kootaan, paistetaan ja laitetaan tarjolle. 

Yrttisilppua kannattaa olla reippaasti, lisäsin osan jo kesäkurpitsojen sekaan ja loput pintaan koristeeksi.

Tästä tuli ihan älyttömän hyvää ja maistui erinomaisesti vielä eilenkin kun lämmitimme sitä. "V totesikin että ei tullut yhtään semmonen justhan tätä syötiin - fiilis", vaan jollain lailla maut olivat syventyneet ja lämmitettäessä quinoa sai vielä uusia, paahtuneemman voin ja pähkinän aromeita. Suosittelen kokeilemaan ainakin jos tosiaan olet vähän perso sokerille ja voille ruuassa;) 

Ehkä mä vielä opin yhdistämään näitä perulaisia vivahteita kotikokkaukseen - tässä siis tämmöinen kotoisa vuoka ankeaan syyssadepäivään. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille - sateesta huolimatta!

Peruhenkinen kana-quinoavuoka (isolle joukolle tai 2 päivän annos n. 5 hengen perheelle)

2 pkt broilerin koipinuijia yht. n. 1600g (tai esim. koipireisiä)

Siirappiin
1 appelsiini (mehu ja kuori)
1,5 dl sokeria
1 dl vettä
50g voita
1 tähtianis
1 kanelitanko
2-3 neilikkaa
n. 1 tl korianterin siemeniä
hippunen suolaa

lisätään myöhemmin

2 punasipulia lohkoina
2 rkl valkoista balsamicoa 

Lisäksi vuokaan:

2 shalottisipulia
1 valkosipulin kynsi
2 maissin tähkää tai 1 pss pakastemaissia 
(chiliä jos haluaa)
iso kimpale voita (varmaan 30 g- reipas 2 rkl)
1 pkt quinoaa (go green meillä)
4 aurinkokuivattua suurta tomaattia
0,5 l kana tai kasvislientä
loraus valkkaria tai kuivaa omenasiideriä
suolaa ja pippuria

Vuuan pinnalle paahdetaan erikseen
2 kesäkurpitsaa siemenet poistettuna ja siivutettuna
tilkka öljyä
1-2 rkl pinjansiemeniä

pinnalle
minttu-korianterisilppua

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Halkaise kesäkurpitsat, poista lusikalla siemenet ja siivuta kurpitsa uunipellille. Pirskota päälle öljyä, påinjansiemeneiä ja halutessa hieman appelsiininkuorta raastettuna. Sitten uuniin paahtumaan n. 15-20 min tai kunnes kurpitsassa on kullanruskeita kohtia. Itse käytän tähän pipari-teflonpeltiä.

Kun kurpitsa paahtuu laita kasariin kaikki siirapin aineet ja kiehuta kunnes seos alkaa saostua. Lisää sitten kuorittu ja n. 1 cm levyisiin lohkoihin leikattu punasipuli. Idea on keittää hieman sipulia pehmeämmäksi ja samalla sipuli luovuttaa liemeen happoa; lopputulos on vähän kuin punasipulihillokkeessa. Maista ja lisää hippunen suolaa sekä tarpeen mukaan hieman valkoista balsamicoa ja anna kiehahtaa vielä. Kaada sitten seos kanoille ja jätä tekeytymään siihen kunnes olet valmis vuokapohjan kanssa.

Sitten laita kasariin tai ruskistusta kestävään uunikippoon voita, silputtu shalotti ja valkosipuli. Lisää maissinjyvät jotka voi joko irrottaa tähkästä leikkaamalla tai käyttää valmiiksi irrotettua pussimaissia. Kuullota ja anna maissin saada muutamia kullanvärisiä pilkkuja. Pilko sekaan aurinkokuivattu tomaatti ja voit halutessa lurauttaa hieman aurinkokuivattujen tomaattien säilöntäöljyäkin purkista mukaan. Lisää loraus valkoviiniä.

Lisää sitten suurin osa quinoaa pannulle säästäen vähän kanojen pinnalle ripoteltavaksi. Sekoita pohjaa viiassa jotta kaikki maut levittyvät quinoaan ja sammuta liekki. Lado kanat quinoan päälle ja kaada kana- tai kasvislientä vuokaan juuri sen verran että quinoan pinta kostuu, mutta kanat eivät uppoa liemeen. Voit lisätä nestettä myös myöhemmin jos vuoka kuivuu kovasti. Tarvittavan nesteen määrä riippuu käyttämästäsi vuuasta tosi paljon.

Sutikoi kanat vielä siirappiliemellä ja nostele punasipulinpalat kanojen väliin. Rouhi kanoille hieman suolaa myllystä. Minä kaadoin siirappiliemen vaan vuokaan ja ripotin sitten quinoaa kanojen pintaan ikäänkuin kuorrutteeksi. Mutta tuli mieleeni myös, että siirappia voisi säästää vähän sutikointiin paiston puolivaiheella ja lisätä quinoan vasta sitten. No, näinkin onnistui ihan hyvin ja quinoasta tuli tosi aromaattista ja hyvää. 

Paista vuokaa n. 200 asteisessa uunissa 35-45 min tai kunnes quinoa on saanut hieman väriä ja kana kypsää.

Lopuksi laita vuuan päälle paahtunut kesäkurpitsa ja koristele korianteri- minttusilpulla. Jälleen ruokajuomaksi suosittelisin sitä Williamsin inkivääristä olutta tai alkoholittomana vaihtoehtona ihan inkivääriolutta ja jäitä.

Banoffee mess eli banaanisuttujuttu

Useimmat meistä varmasti tietävät Banoffeen - tuon Spotted Pigistä itselleni tutuksi tulleen, dulce de lechellä kuorrutetun järkyttävän herkullisen amerikkalaisen englantilaissyntyisen banaanipiiraan? Noh, tämä on niinkuin se, mutta lasisssa - supertrendikkäänä, marengilla ryyditettynä ja murusteltuna "mess" eli "sotkujälkkäri" variaationa.

Jos Cevice on ollut minusta syksyn jännittävin keittokirja, niin Pitt Cue Co. The Cookbook taas on vedonnut meikäläiseen jälkiruoka- ja drinkkiosastollaan. No, näyttääpä kirjan välistä pilkottavan merkkilappu jos toinenkin myös noiden varsinaisten ruokienkin osastolta, mutta nämä jälkkärit ovat kyllä olleet niin vastustamattoman näköisiä, että tämmöinen epäjälkkäri-ihminenkin sitten sortui aloittamaan kirjan tyyppauksen epätyypillisesti takakannen suunnasta :) 

Meillä oikaistiin käyttämällä Delidelin valmiita keksejä ja hyödyntämällä aiemmin tehty dulce leche

Tämä on kyllä makeaa, joo ja minusta nuo tarvikeaineannokset ovat valtavia suhteessa muuhun. Meinaan jos ei aio tehdä tätä jälkkäriä monena päivänä peräjälkeen tai tarjota sitä koko suvulle. Mutta siitä selviää jakamalla annosmääriä puoleen tai jopa kolmasosaan - tarpeen mukaan. Joitain (lue: ainakin minua) saattaa myös ahdistaa, että saadakseen aikaan jälkkärin ensin pitäisi leipoa "short cakea", tehdä marenkeja ja keitellä bourbonkaramellikastiketta. Eli käytännössä jälkkärin teko pitää aloittaa aamusta, jos sitä aikoo tarjota päivän aikana ja ehtiä vielä siivoamaan kaikki milijaardit tiskit ja kaikki se sotku ennen ruokaa. Mutta jos ei ole niin nokon nuukaa autenttisuuden kanssa, niin ainahan voi oikoa.

Microplane on kova jäisen suklaapatukan raastamiseen.... Kokkausbourbonina Kentucky Gentleman.

Mutta vaikka oikoisit, tämä kannattaa suunnitella etukäteen jotta kaikki on valmiina jo ennen ruokailua. Tässä oikominen tarkoittaa lähinnä reseptien yksinkertaistamista ja valmiina ostamista, joten aikaa saattaa mennä vaikka kippoja ei likaantuisikaan ihan samaan malliin kuin alkuperäisessä. Liitän kuitenkin mukaan nuo alkuperäiset ohjeet jotta minua ahkerammat kotiköksät saavat sitten toteuttaa ihanuuden ihan pilkulleen. :) Ja varmaan tästä tulee kyllä parempaa jos karamellikastikkeen jaksaa keitellä itse ja etenkin noiden short cakejen ohjeessa minua viehättää tuo runsas appelsiinin kuori ja manteli. Ja no, itse tehty, sisältä sitkas marenki... niin. Varmasti vielä parempaa saat jos vaan teet alusta kaiken.

Jälkkärin kokoaminen sitten lennossa on ihan nopeaa (vaikkakin sotkuista suklaan raastamisineen ja marengin/kakkujen murusteluineen) kun suklaa on pakkasessa ja kaikki osat valmiina.

Mutta jos nyt makeannälkä iskee ja ryhti ei ole kovin suora ja silmä kirkas niin tässä tosiaan muutama toimiva vinkki mutkat suoriksi -osastolta. Meillä esimerkiksi "sattui olemaan" valmiiksi dulce lecheksi keitettyä kondensoitua maitoa jääkaapissa ja luin sujuvasti että siitähän syntyy bourbonkaramellikastike kun lisäämme aikuisten versioon hieman bourbonia ja sormisuolaa. V taas säästi minut short caken leivonnalta löytämällä Lähderannan S-marketista ihan käsittämättömän hyviä Deli-Delin Palet keksejä. Marengitkin olisi varmaan voinut korvata, mutta koska tähän tulevien marenkien ei tarvitse olla mitenkään täysin kuivia ja niiden sekaan laitetaan paahdettua pähkinää (mikä ei voi olla pahaa), joten ajattelin tehdä niitä n. puolikkaan annoksen.

Saattaa olla, että näin tehdystä versiosta tuli hieman autenttista makeampaa tuon dulce lechen käytön  ansiosta, mutta toisaalta on tuo bourbonkaramellikastikekin aika sokerista. :) Melko amerikkalaista, aika sokerista mutta silti aika petollisen hyvää jopa näin oikaistuna versiona. Jonain päivänä kyllä vielä keitän sitä kastikettakin...

Raastoin myös hieman appelsiinin kuorta annoksen kokoamisvaiheessa mukaan, kun niissä kakuissa ei sitä appelsiinia ollut.

Joka tapauksessa ihan erinomainen, amerikkalainen kerrosjälkkäri juomalasiin koottuna. Jos siis makeannälkä iskee niin tällä se kyllä lähtee - ihan 100% varmuudella.

Banoffee mess (4 annosta kirjan mukaan, mutta väittäisin että kastikkeesta ja marengeista riittää paljon enempään)

2 kpl Marenkeja (ks. alla)
200 ml bourbon-karamellikastiketta (ohje alla)
banaaneja, viipaloituna (meillä neljälle meni n. 2)
200 ml vatkattua kastiketta (ohje alla)
4 kpl keksiä tai short cakea
jäädytetty suklaapatukka (1 snickers)

Tee ensin kaikki osaset valmiiksi ja kokoa jälkiruoka vasta sitten.

Murusta vatkattuun kastikkeeseen muutama marenki ja pari rkl karamellikastiketta.

Laita laseihin ensin kerros murustettua keksiä/kakkua.  Lisää banaanisiivuja ja valuta niiden päälle ohut kerros karamellikastiketta. Lisää sitten kaksi rkl marenki-kastikesekoitusta (ja minä lisäsin vähän extramarenkiakin). Toista kerroksia jos lasiin mahtuu. Lopuksi viimeisen marenki-kastikekerroksen päälle raastetaan "suklaalumi" jäisestä suklaapatukasta. Sitten koko komeus syödään.

Marengit (tein puoli annosta, ja silti niitä tuli ylimäärin)

125 ml (n. 4-5 munan valkuainen kirjan mukaan) luomumunan valkuaista
250 g hienoa sokeria
50g paahdettuja, murustettuja pähkinöitä (meillä pekaaneja, saattoipa olla vähän enempikin...)

Paahda pähkinä uunissa pellillä tai kuivalla, kuumalla paistinpannulla kunnes vähän saavat väriä ja alkavat tuoksua. Älä polta niitä - ehkä 10 min n. 200 asteisessa uunissa. Vahdi murusiasi!

Kuumenna/viilennä uuni sitten 140 asteeseen. Vatkaa valkuaiset lähes kovaksi vaahdoksi ja lisää sitten puolet sokerista ja jatka vatkaamista kunnes vaahto on jämäkkää ja kiiltävää. Lopuksi sekoita metallilusikkaa hyväksikäyttäen mukaan loput sokerista ja paahdetut, viilentyneet pähkinät.

Nostele leivinpaperille nököjä marenkitaikinasta ja laita pelti uuniin vähentäen heti lämmön sinne 110 asteen paikkeelle. Anna kuivua n. 45 min ja jätä viilentymään. Meillä marengit tosin olivat uunissa vielä tämän jälkeen ainakin puolisen tuntia mutta niin, että uunin luukku oli hieman raotettu lusikan avulla. Ne jäivät sisältä vielä sitkeiksi, mutta olivat pinnastaan rapeita ja kuivia. Tällaiset marengit säilyvät suljetussa astiassa n. 2 päivää hyvinä.

Kakku a.k.a short cake (tämäkin on rajun kokoinen annos)
350g voita
170g sokeria
225g jauhoa
100g paahdettuja leivänmuruja
170g jauhettua mantelia
2 appelsiinin kuori raasteena

(TAI laiskan emännän versiossa delidelin palet - keksejä ;) )

Vaahdota sokeria ja voi yleiskoneessa - n. 10 minuuttia vatkausta. Lastaa apuna käyttäen kääntele sekaan loput aineet.

Jaa taikina kolmeen ja tee jokaisesta taikinaosasta (tarvitaan 3 arkkia leivinpaperia) leivinpaperin avulla rullaten n. 7 cm "makkaroita" ja solmi paperi makkaran päistä. Laita rullat jääkaappiin jäähtymään 2-3h.

Kun kakkutaikina on jäähtynyt, siitä leikataan n. 6mm paksuja kiekkoja leivinpaperille ja ne paistetaan 150 asteisessa uunissa n. 15 min tai kunnes kauniin värisiä. Näihin jälkkäreihin tarvitaan ohjeen mukaan n. 2-3 kakkua, mutta meillä kyllä meni muutama enemmän - ei kuitenkaan missään tapauksessa niin paljon että koko taikinamäärä olisi tarpeen.


Bourbon-karamellikastike
100g maitosuklaata
250 g suolatonta voita
250g vaaleaa muscavado - sokeria (tai vaahterasokeria)
250 ml double cream (käytän yleensä näissä keitettävissä tavallista kuohukermaa)
3/4 tl maldon- (tai meri-) suolaa
75 ml bourbonia

 Laita voi, suklaa ja sokeri kattilaan. Sekoita miedolla lämmöllä sulatellen kunnes kaikki aineet sulavat ja sekoittuvat. Ota pois liedeltä ja vatkaa sekaan kerma, suola ja bourbon. Käytä lämpimänä.

(korvasimme tämän 1 prk kondensoitua maitoa jota oli keitetty veiskauteessa 3h ja lisäsimme mukaan muutaman rkl bourbonia ja vähän suolaa.)

Vatkattu kastike (850 ml - puolitin ohjeen 4:lle)

6 keltuaista (käytin marengeista yli jääneet 3 keltuaista ja suhteutin muut määrät - riitti 4:lle)
65g sokeria
1 vaniljatanko (käytin n. 1/2 tankoa vastaavan määrän hippuja)
700 ml double creamia (korvasin tämän käyttämällä n. 100g mascarponea ja 2,5-3 dl kermaa)

Jos aiot tehdä kastikkeen ihan by the book varaa tiskialtaaseen jäävettä ennekuin alat kuumentaa mitään. Laita jääveteen puhdas, kuiva kippo (kellumaan ja) jäähtymään.

Alkuperäisessä ohjeessa kastike tehdään vatkaamalla toisessa kulhossa ensin munankeltuainen ja sokeri hyvin tiukaksi vaahdoksi, sitten vanilja laitetaan maitoon (600ml)  ja kuumennetaan juuri kiehumispisteeseen, muttei anneta kiehua.

Sitten hitaasti vatkataan kuuma kerma kananmunaseokseen kunnes massa on tasaista.

Nyt koko seos kaadetaan takaisin kattilaan ja sitä hämmennetään tulella n. 5-7 min kunnes kastike alkaa jämähtää kun kananmuna kypsyy. Seos pitäisi muuttua hyvin paksuksi. Älä anna sen kuumentua kiehuvaksi, ettei se juoksetu.

Siivilöi sitten saostunut kastike kylmetettyyn ja jäävedessä lillivään kippoon ja sekoita sitä muutama minuutti jäävedessä kippoa pitäen, jotta kastike jäähtyy tosi nopeasti. Tämä on tarpeen, ettei se juoksetu.

Sitten kastike peitetään kelmulla, nostetaan jääkaappiin ja annetaan jäähtyä läpikotaisin. Kun kastike tarjotaan siihen vatkataan (loppu) 100 ml kermaa ja kastike on valmis kun siihen nousee suht jämäköitä huippuja vatkatessa.

---

Minä olin laiska ja kun suomessa noissa kananmunissa ei ole salmonellaa, vatkasin ensin keltuaiset ja sokerin kuten ohjeessa, sitten vatkasin vaan kermaa vähän ja lisäsin sinne mascarponen sekä vaniljahippuja. Vatkasin vähän lisää kunnes kermaseos muuttui tasaiseksi. Sitten sekoitin vaahdot. Jäähdytä. Valmis. Ei ehkä 100% sama asia mutta... ;)