Vaikka aina olen kokannut paljon, olen lopultakin oppinut bloggaamisen kautta Ihan Hirveästi.
Glorian blogigaalaillassa keskustelimme useamman bloggaajan porukalla Sanna Maskulinin kanssa siitä, miten blogi on muuttanut tai ollut muuttamatta tapaa kokata. Vastaukset olivat yhtä erilaisia kuin blogit ja pitäjät niiden takana. Minulle suurin muutos on ollut, että olen oppinut vähitellen olemaan kriittinen paitsi eri lähteitä myös sitä kohtaan, miten olen oppinut asiat tekemään. Ja kyllä siinä pakostakin näkökulma laajentuu, kun tulee lukeneeksi enemmän ruuasta ja saa kommentteja. Totesin Sannalle, että tietysti alkupään reseptiikka enimmäkseen hymyilyttää, mutta siellä on yksi sellainen resepti joka vaivaa minua. Se on
imelletty perunalaatikko.
Syy miksi tuo vanha resepti vaivaa minua on, että joka joulu se nousee blogin suosituimmaksi reseptiksi. Ja kun se on sellainen rääpäisy. Se on alunperin kirjoitettu täysin sydämestä; meillä kotona perunalaatikko on aina tehty niin kuin on tehty. Ja koska tämä on blogi, kirjoitin ohjeen kuten tiesin, olematta pätkääkään kriittinen sille, mitä olin kotona oppinut. Asiaa tietysti vielä pahensi, että minä rakastan meidän äiteen perunalootaa - se on aina ollut joulun suosikkiruoka. Ja sitten: kommentit olivat musertavia. Muistan miten hämmentyneeksi ja pieneksi tunsin itseni siellä näppiksen toisella puolella. Hämäläiset nousivat välittömästi takajaloilleen kun perunalaatikkoon pantiin
siirappia. Useammatkin mummut kääntyivät haudoissaan ja siirappipurkkien armeija uhkaili minua yön pimeinä tunteina. ;)
Vähitellen minulle valkeni, että se suuresti rakastamani meidän äiteen perunalaatikko ei varmaan ole ainakaan täysin sitä, mitä imellettynä perunalaatikkona pidetään. Tosin, kun sitten muistelin männeitä aikoja, niin äitikin tapasi pitää perunasurvosta jonkin aikaa puuhellan kulmalla, missä oli lämmin. Mutta yöksi se sitten vietiin kylmään, ettei se vaan alkaisi käymään. Nyt asiaan paremmin perehtyneenä voin vaan todeta, että ilmankos se perunan makeus vaihteli vähän vuosittain - varmaan joinain vuosina peruna saatiin ainakin osittain imeltymään ja makeutumaan - toisina vuosina ei juurikaan. Ja syy tähän oli, että faktat olivat puutteelliset.
 |
| Perunankuorista uutetaan maku maitoon |
No, kun sitten avauduin tästä vanhasta postauksestani blogigaalassa ja sanoin, että mieli on tehnyt se ihan poistaakin (vaikka olenkin sitä korjaillut aikanaan). Mutta toisaalta en ole halunnut poistaa sitä koska se on ihan Erinomainen esimerkki kehityksestä bloggaajana ja siitä, miten sitä oppia sitten kertyy myös kanssabloggaajilta ja komenttien jättäjiltä. Ja niinpä Sanna Maskulin sitten vinkkasi jo vähän etukäteen, että
GRV:n joulunumerossa julkaistaan Jouni Toivasen imelletyn perunalaatikon resepti, että siitähän voit halutessasi kirjoittaa jutun ja laittaa faktat suoriksi. Ja kyllä, paloin halusta saada ihan teoriatietoa tuon lapsuuden herkun oikeaoppiseen tekoon.
"Imeltyminen eli makeutuminen perunalaatikossa tapahtuu, kun perunan tärkkelys pilkkoutuu sokereiksi amylaasientsyymin avulla. Amylaasia tulee perunasoseeseen lisättävästä viljasta. Sitä on viljassa sekä beta- että alfa-muotoa. Beta-amylaasille optimilämpötila on 62-65 astetta ja alfa-amylaasille 70-74 astetta."
-Glorian Ruoka & Viini 8/2012
Lämpötilan kuumuus yllätti. Kyllä tuo on niin kova lämpö, ettei edes lieden kulmalla ole noin kuumaa, jos liedessä ei ole tuli. Eikä sähkölieden kulmalla ainakaan. Joten ei muutakun digitaaliset lämpömittarit esiin - nyt tämä tätsy tekee niin oikeaoppista perunalootaa jotta kehtaa sanoa tehneensä tänä herran vuonna 2012 imellettyä perunalaatikkoa. Aamen.
 |
Meikäläisen perunat pääsivät kiehumaan ylikin - 15 min ei ihan riittänyt
...ja sitten tuli jokin kriisi ja ne olivat liian kauan. |
Heti alkuun huomasin, että ohje on selvästi työläämpi jos perunalaatikkoa aikoo tehdä ison määrän; perunat pestään, keitetään kuorineen suolattomassa vedessä. Sitten ne kuoritaan kuumana ja kuorista vielä uutetaan makua maitoon sillä aikaa kun perunalaatikko imeltyy uunissa. Nyt tein annoksen kaksinkertaisena ja siitä syntyi kaksi isoa laatikkoa. Joulunaikaan kotikotona niitä menee kyllä paljon enemmän.
 |
| Jauhon määrän vähyys oli myös jonkinlainen yllätys |
Se digitaalinen mittari oli ihan must - juttu imeltäessä sitä laatikkoa. Kun yritin päästä mahdollisimman lähelle 65 astetta, olin ehkä liiankin varovainen. Tuolla 2 kg mössöllä meni pari tuntia, ennenkuin sain perunamössöni edes siihen imeltymislämmön alarajalle 62 asteeseen. Sitten nostin varovasti vielä lämpöä kiertoilman kanssa ja kun pääsin 68 asteeseen annoin laatikon olla uunissa semmoisen reippaan kolme tuntia. Lämpö jäi siis maksimissaankin siihen 68 asteen paikkeelle ja mietin, jäikö osa makeudesta saavuttamatta liian alhaisen lämmön takia? Toisaalta ohje puhuu 65 asteisesta uunista - Jos uuni ei ole sitä kuumempi ei seoskaan varmasti nouse uunissa sen lämmön yli. Ensi kerralla voisin kokeilumielessä tehdä niin, että laitan uunin selvästi kuumemmaksi kun mössö menee uuniin - ehkä sinne 150 tienoolle ja lasken sen johonkin 90 asteeseen kun laitan mössön sisään. Sitten kun seoksen lämpö saavuttaa sen 62 astetta, lasken uunin lämpöä edelleen sinne 65C. Eiköhän siinä silloin saada se mössö nousemaan myös sinne alfa-amylaasin puolelle aluksi ja sitten se putoaa betan puolelle itsestään.
Nyt uuniin mennyt mössö oli vaan aluksi 55 asteista ja tuon n. 6 tunnin projektin jälkeen aloin olla jo aika kypsä imeltämiseen. Mutta vaikka en saanut sosetta nousemaan ihan sinne alfan puolelle, totesin ihan perinteisen aistinvaraisesti että peruna on makeutunut ja se saa nyt kelvata. Ohjeessakaan ei kumminkaan sanota mitään siitä, että lämpöä pitäisi saada ylemmäs kuin 65 astetta. Ensi kerralla sitten reippaammin lämpöä heti kärkeen, ettei tarvitse odottaa liian kauaa.
Perunalaatikosta tuli minusta ihan hyvää, ollakseen nyt tämmöinen koeponnistus. V tykkäsi siitä paljonkin eikä laatikosta kyllä makua puuttunut. Mutta kun nyt olen oppinut sille tuhdisti siirapilla makeutetulle laatikolle, niin olisin kyllä kaivannut vielä vähän lisää makeutta. V ei kaivannut vaan tykkäsi että tämä oli parempi, tosi hyvä oikeastaan - hän kun ei perusta ihan niin makeasta perunalaatikosta kuin minä.
Mutta ehkä se on se Alfa-amylaasi, joka tuo lopulta sen puuttuvan sokerin. Pitää nyt tehdä vielä itsenäisyyspäiväksi toinen laatikko ja katsoa, että se mössön lämpö oikeasti nousee sinne lähelle 75 astetta myös. Ja jos sekään ei auta, mummojen manaamat siirappihaamut minua armahtakoon. ;)
Mutta vaikka maku olikin tosi hyvä niin se, mistä en kyllä Jounin ohjeessa tykännyt oli suolan määrä. Tein kaksinkertaisen annoksen kahdesta kilosta perunaa. Siihen olisi pitänyt laittaa neljä (4!) teelusikallista suolaa. Minä laitoin vaan kolme, kun käytämme laadukasta vaaleanpunaista vuorisuolaa ja se on minusta jotenkin suolaisempaa kuin tavallinen suola. Ja minusta sekin oli liikaa. Ensimmäisen kerran konkreettisesti tajusin, miksi jouluruokia pidetään suolaisina - jos tämä on oikea suolan määrä niin moi vaan. Oikeasti puolet tuosta ohjeen suolamäärästä olisi riittänyt minulle. Mutta se perunankuorien liottaminen oli sitten taas hyvä idea - laatikossa oli paljon hyvää ja syvää makua.
Joten summa summarum; joo, imeltyminen tosiaan tapahtui - ainakin jossain määrin. Toivottavasti pääsen siinä vielä parempiinkin lopputuloksiin. Joten vanhojen ja (uusien) siirappisyntieni tähden: tässä Jouni Toivasen resepti imelletylle perunalaatikolle - sille aidolle ja oikealle.
Imelletty perunalaatikko (yksi n. 1,5l laatikollinen)
1 kg jauhoista perunaa (esim. pito tai puikula)
3 rkl vehnäjauhoa
4 dl täysmaitoa
50g voita
2 tl suolaa (toim. huom. minusta vähempikin olisi riittänyt)
Keitä perunat kuorineen kypsiksi miedolla lämmöllä n. 15 min. Älä lisää keitinveteen suolaa.
Laita uuni lämpenemään 65 asteeseen. Kuori kuumat perunat ja säästä perunankuoret. Survo tai soseuta perunat perunamyllyn läpi uunivuokaan. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja peitä foliolla.
Laita seos 65 asteiseen uuniin vähintään 2 tunniksi. Käytä lämpömittaria. Seoksen lämpötilan tulisi olla 62-75 astetta. Kun laatikko on uunissa, kiehauta perunankuoret maidossa ja jätä maustumaan. Näin maku uuttuu maitoon.
Tarkista perunalaatikon rakenne. Kun imeltyminen on tapahtunut, seos on löystynyt ja alkaa maistua makealta. Lisää voi, siivilöity maito ja suola imeltymisen jälkeen. Nyt seoksen tulisi olla löysän puuron paksuista. Jos se on hyvin tanakkaa, lisää huoneenlämpöistä maitoa.
Nosta uunin lämpötilaa 150 asteeseen. Kaada seos voideltuun, vähintään 1 1/2 l vetoiseen vuokaan, koska seos kuohuu paistettaessa. Paista perunalaatikkoa 2 1/2 tuntia.