Grillattua mozzarella-fenkolisalaattia

Saaristossa paistoi aurinko ihan täydeltä terältä viime sunnuntaina. Istuin mökin terassilla ja miesteni nukkuessa päiväuniaan nautin täysin siemauksin omasta hiljaisesta hetkestäni. Mietin, miten eri tavalla sitä lukee näitä samoja keittokirjoja nyt kun I on paikalla. Inspiroidun niistä toki edelleen - mutta niillä harvoilla ja valituilla lukukerroilla huomio vain kiinnittyy eri resepteihin. Arvaatte varmaan, että nopeampiin ja helposti ulkoa muistettaviin.:)

Tietysti on vain kunniaksi suosikkikokkauskirjoilleni, että niistä löytyy niin laaja kirjo kaikenlaista; jälleen kerran päädyin merkkaamaan Nigelin keittiöpäiväkirjasta ainakin kolme reseptiä tekolistalle, mutta yksikään niistä ei ollut sama kuin ennen. Oikeastaan ihme juttu, etten ole mitenkään rekisteröinyt näitä ennen, sillä tämäkin oli niin simppeliä ja kertakaikkisen hyvää.Vielä kun minulla sattui olemaan jääkaapissa purkin pohjat niitä Arnaudin Ihanan Ihania yrttimarinoituja oliiveita (joista muistaakseni olen hehkunnut ennenkin)ja sitä pirkan tuoremozzarellaa joka oli joskus pirkan parhaat - brändättyä. Tämä ruoka on taas yksi niistä jotka hyötyvät todella kun käytettävissä on ihan parhaita raaka-aineita.

Halkaisin fenkolin poikittain kantoineen, jotta sain edes osan liuskoista pysymään kasassa.

Nigel itse sanoo kirjassaan, että häntä miellyttää tässä ruuassa hieman "hiiltyneen" fenkolin kontrasti maitoiseen ja pehmeään tuoremozzarellaan. Kyllä, mutta lisäisin että tässä salaatissa ja etenkin noiden ihanien oliivien kanssa fenkolin lähes lakritsaiset maut nousevat upeasti esiin. Ihan mielettömän erilaista kun vertaa mihinkään aiemmin tekemääni fenkolijuttuun. Erilaista, mutta ehdottomasti positiivisessa mielessä. :) 

Eikä minua haitannut ollenkaan että valmistusvaiheessa fenkolia ei tarvitse keittää ennen grillausta:) kyllä tuo grillaaminen hieman rauhallista otetta vaatii - kun fenkolit siivuttaa tällä tavalla, osa paloista on irtonaisina ja niiden kääntely voi käydä hermoon. Jos sinulla sattuu olemaan sellainen grillauskori (tai vaikka parilalevy), pääset ehkä helpommalla mutta minä grillailin nämä Ihan Itse kaasugrillissä kun V oli flunssassa sängyn pohjalla ja hyvin onnistui.

Siivutin fenkolit ohuelti, laitoin niille vähän öljyä ja grillasin kauniit raidat. Salaatin itsessään koostin heti sen jälkeen kun fenkolit oli grillattu. Nigel sanoo, että grillaukseen kuluva aika vaihtelee paljon grlillistä, mutta meidän weberillä meni ehkä n. 10 min.

Arnaudin kivettömistä ei makua puutu, vaikka monesti kivettömät ovat mitäänsanomattomia.

Se mikä tässä ruuassa vähän hämäsi, oli että ohjeen mukaan ruoka riittäisi jopa neljälle. Ehkä alkupalaksi joo, mutta en usko että edes kevyeksi lounaaksi useimmille meille riittäisi mitenkään neljännes fenkolia ja puoli palloa mozzarellaa. Okei, ohjeessa sanottiin että oliiveita pitäisi olla 24 kpl, mutta minä laitoin vaan n. kummenkunta. Mutta ne olivatkin niitä Arnaudeja, joisa on tosi vahva ja tiivistynyt maku. Meillä salaatti meni paistettujen perunoiden kanssa kahdelle nälkäielle ja yhdelle närkkijälle, joka kulki ympäri terassia äidin lautaselta vonguttu fenkolipala suussaan. Hämmentävää, että se pieni tykkää niin fenkolista. :)

Joka tapauksessa, erinomainen salaatti ja tavattoman yksinkertainen - kokeilkaa ihmeessä!

Grillattua mozzarella-fenkolisalaattia (alunperin ohjeessa 4:lle, sanoisin että oikeasti 2:lle)

2 fenkolia
2 palloa mozzarellaa
24 oliivia (meillä noin 10-12 arnaudin oliivia + purkin pohjalle jäänyt marinointiliemi)
n. 5 rkl hyvää oliiviöljyä
hyvä nippu lehtipersiljaa
suolaa ja pippuria myllystä

Kuumenna grilli ja leikkaa sitten fenkoleista varret pois. Nigel vinkkaa että varret voi käyttää liemeen joskus myöhemmin. Säästä kuitenkin fenkolin tillimäiset lehdet, jos niitä on mukana. Ne voi lisätä salaattiin lopuksi. Minä leikkasin varret pois vähän vinosto, niin että fenkolista tuli ikäänkuin pyöreäpohjainen salmiakkikuvio :)

Siivuta fenkoli sitten n. 1/8 tuuman siivuiksi, eli suht ohuiksi - mutta älä missään tapauksesssa poista kantaa - ohuet fenkolikerrokset on helpompaa paistaa kun kanta pitää ne koossa. Näin ohuena kannastakin tuli varsin syötävää. Pyörittelin fenkolit tilkassa oliiviöljyä ennen grillausta, vaikke nigel niin ohjeistakaan.

Paista sitten grillissä fenkoleita molemmin puolin niin kauan, että ne pehmenevät ja saavat kauniin ruskeat raidat - tähän menee grillin lämpötilasta riippuen n. 10 min.

Sekoita sitten salaatti: halutessasi pilko oliiveita ja kaada oliivit (sekä arnaudin tapauksessa vähän marinointiöljyä) fenkolien päälle ja sekoita. Lisää hyvää oliiviölljyä, revityt tai ohuelti siivutetut mozzarellan palaset ja silputtu lehtipersilja (ja fenkolin lehdet jos niitä oli). Rouhi mustaa pippuria ja ripottele salaatille hyvälaatuista suolaa. Sekoita ja tarjoa heti:)

"Mamm!" sanoi I hymysuin ja juoksenteli terassilla fenkoli kädessään. :)

Kuminajuustolla kuorrutettua uunikaalia ja perunaa Matjes - sillillä

Tämä resepti on simppelisti hyvää ruotsinkielisen Gourmet - lehden malliin. Onko sinulle tullut koskaan mieleen, että kaali, matjes - silli ja uudet perunat voisivat sopia hyvin yhteen? Yhdistelmä voi kuulostaa ensialkuun epäilyttävältä, etenkin tällaisen ei-niin-suuren-sillin ystävän korvaan mutta se oli herkkua! Annos on minusta ihan erinomaisen tyylikäs kesäinen kotiruoka-annos jota kyllä kehtaa tarjota nirsommallekin porukalle. Ehkä se on sitten se sillin ja perunan yhdistäminen, mutta tässä on jotain tosi kotoisaa fiilistä vaikka on ihan uuden oloinen idea. Ja jos ruuasta haluaa täydelleen salonkikelpoisen, sen kanssa voi hyvin tarjota jotain aromaattisempaa viiniä - vaikkapa whole bunch grenache-viognieria. Tykkäsin! ... Ja kuulemma tätä saa meillä tehdä toistekin. :)

Vaikka ohjeessa on eri vaiheita, niistä jokainen on helppo, tarvittavat aineet ovat hyvin yksinkertaisia, edullisia ja puhtaan makuisia. Tämä on juuri sellainen ruoka jolla saa hyvän emännän pisteitä tosi helposti - ainakin jos kukaan ei tulisesti vihaa matjes - silliä :) Lisäksi kaikki ainekset säilyvät tosi hyvin vaikka mökillä mukana.

Yksi matjes - filepala on liian vähän puolikkaalle siiklille

Alkuperäisen ohjeen määriä voi jokainen tietysti tarkistaa oman makunsa mukaiseksi. Minua jäi vähän harmittamaan, että olin niin epäluuloinen sen Matjes - sillin määrän suhteen. Alkuperäisessä ohjeessa oli nimittäin käytetty tanskalaista alkuperää olevaa mantelisen makuista perunalajiketta "sparrispotatis" josta ei kevyellä googletuksella löytynyt suomalaista nimeä. Tätä potaattia käytettiin kaksi per annos ja sen päälle levitettiin kokonainen Matjes - file. Se kuulosti minulta väärältä suhteelta ja päädyin laittamaan silliä ehkä suorastaan liiankin vähän. Kyllä annos olisi varmaan kestänyt jopa sen kokonaisen fileenkin - mutta ainakin se olisi kestänyt tuplamäärän silliä verrattuna siihen mitä minä päädyin laittamaan. Oli helppoa sortua laittamaan silliä liian vähän, koska en löytänyt lähikaupasta kuin valmiiksi viipaloitua filettä ja laitoin yhden sellaisen valmiin viipaleen perunanpuolikkaalle. Käytin ruokaan uuden sadon siikliä sparrispotaattien puutteessa. Silliä olisi saanut olla ainakin kaksi viipaletta per potaatin puolikas - ehkä jopa se kokonainen file per läjä. Kaalia laitettiin alkuperäisessä ohjeessa kokonainen kaalinpää - mutta meillä oli niin suuri kesäkaali, että sain puolikkaasta aikaan samannäköisiä lohkoja kuin lehden kuvissa; riippuu siis täysin kaalin koosta tarvitsetko puolikkaan vai kokonaisen. Pieni kaali menee tietysti tosi nätisti neljään lohkoon; yksi per annos.

Ideana siis on, että lohkottu kaali paahdetaan ensin erikseen ja perunat kiehautetaan suolatussa vedessä kypsiksi kaalin paahtuessa. Lopuksi koko komeus kootaan annoskasoiksi, kuorrutetaan kuminajuustolla, valellaan kermatilkalla ja paahdetaan uuunissa upeanmakuiseksi herkuksi. Suosittelen kokeilemaan - kaali saa ihan uutta eloa paahtuessaan voinokareen kanssa uunissa ja ainakin minua miellyttää suuresti tuo annoksen rakentaminen kasaksi jonka voi nostaa lautaselleen isolla lastalla. Ja kun sitten teen tätä uudelleen, silloin varmaan kokeilen laittaa sen kokonaisen fileen - kuulette sitten oliko se liikaa vai ei. :)

Kuminajuustolla kuorrutettua uunikaalia ja perunaa Matjes - sillillä (4:lle)

4 matjes - sillifilettä (tai maun mukaan, mutta saa oikeasti olla ainakin 2 filettä)
1 kesäkaalinpää (pienehkö)
8 (sparrispotatisar) käytin siis siikli - perunaa
2 rkl voita (meillä meni kyllä enemmän voita kuten kuvasta näkyy ;) )
1,5 dl ruokakermaa
100g kuminajuustoa raasteena
(tilliä hakkeluksena)
suolaa ja pippuria myllystä

Kuumenna uuni 220 asteeseen. Keitä pestyt perunat suolatussa vedessä kypsiksi ja pidä ne lämpimänä.

Jaa kaali isoiksi lohkoiksi ja laita ne voideltuun uunivuokaan. LAita jokaisen kaalikasan päälle nokare voita ja ripottele suolaa ja pippuria. Laita kaalit uuniin ja paista 15-20 min kunnes lohkot ovat saaneet kauniisti kultaista väriä ja pehmenneet.

Voitele toinen uunivuoka. Laita perunat 2 cm paksuisina viipaleina annoskasoihin (minä halkaisin perunat, mutta jos onnistuu ne voi siivuttaa ohuemmin, jolloin kasa on helpompi nostaa lautaselle).  Nosta jokaisen kasan päälle matjes - silliä ja valmiiksi paistettu kaalilohko. Ripottele kaalin päälle tillihakkelusta, raastettu juusto ja lorota kermaa joka kasan päälle.

Gratinoi uunin grillivastuksen alla 5-8 min tai kunnes juusto on sulaa ja kauniin väristä. Nauti heti.

Kaalipataa lipstikalla eli kiitos groove.fm!

Minä olen tässä pienen hiljaiseloni aikana miettinyt syvällisesti tätä meidän arkiruokailuamme ja tullut siihen tulokseen, että koska I on vähitellen siirtänyt uniaikaansa myöhäisempään, meidän pitäisi syödä a) aikaisemmin ja b) jotain, minkä valmistaminen onnistuu joko ennakkoon I:n päikkäreiden aikana tai nopeasti iltapäivällä. Nyt vielä kun myös A huitelee omilla teillään kesälaitumilla homma tahtoo mennä niin, että ruuanlaittoon päästään vasta kun I on mennyt unille, kello on helposti puoli kymmenen ennenkuin istumme V:n kanssa illalliselle. Ja sitten onkin jo kohta Nellen nukkumaanmenoaika.

Lisäksi se hävikistä herkuksi kampanja pisti miettimään myös sitä, miten paljon vähemmän ruokaa menisi haaskuun jos ainakin arkena pyrkisi tekemään ihan simppeliä ruokaa. Etenkin tuo myöhäinen ruuanlaittoajankohta kun pistää usein mutsin mutkat suoriksi ja osa ruuista joita päivällä olin ajatellut tekeväni jäävät tekemättä kun ei vaan jaksakaan sitten. Lopputuloksena on, että tulee syötyä sudennälkäisenä myöhään illalla ja usein simppeliä, mutta ihan liian raskasta ruokaa. Mieli huutaa jotain yksinkertaisempaa ja jotenkin raikkaampaa.

Noh, nämä ajatukset mielessäni olin saanut päähäni, että kesäkaalista tehty simppeli, rakkaudella hauduteltu keitto olisi kova juttu. Mutta matkassa oli parikin muttaa.  Ensinnäkin halusin soppaani keittoluita, joita pitkällisestä ja aktiivisesta etsimisestä huolimatta ei vaan kuulemma tähän aikaan vuodesta yksinkertaisesti saa mistään. Ja toisekseen V ei vaikuttanut mitenkään innostuneelta kuumasta jauheliha- kaalikeitosta keskellä hellettä. Kumma juttu ;)

Ja kun olimme lipsahatneet jo viikon tekemään jotain muuta joka päivä aloin jo vähän ahdistua koko kaaliin; mitä siitä nyt keksisi ennenkuin se menee pilalle? Ja juuri silloin pelastus tuli yllättävältä taholta.  Olin huoltamassa I:tä kodinhoitohuoneessa kun kuulin radiosta Grooven naisjuontajan kehuvan, jotta lipstikka kaalipadassa on ihan erinomaisen hyvää. Että pataan ei tarvita lihalientä lainkaan, jos vaan silppuaa sekaan suuren kasan lipstikkaa. Totta, kaalikeitto tai -pata voisikin saada lipstikasta ihan uutta kesäistä groovea. Uteliaisuuteni heräsi. Sitäpaitsi tiedän että V tykkää lipstikasta ja olin tosiaan jo vähän huolissani kesäkaalini nesteytymisasteesta vihanneslokerossa. Joten tuumasta toimeen. Kaali oli vielä täysin kunnossa, löysin jääkaapista palasen pancettaa ja tasolta tuoreen valkosipulin. Pihalla on edelleen se valtava lipstikka. Jääkaapissa oli vajaa pahvi valkkaria joten siitä sitten vaan kokeilemaan uusinta lipstikkavinkkiä kaalin kanssa.

Ja lopputuloksena oli ihan erinomaista arkiruokaa! Se lipstikka raikastaa kaalin mahtavasti maistumatta liian ärhäkästi kaalin ohi. V taisi todeta jotain että "lipstikka poistaa kaalista sen muljahtelevan (?) jälkimaun" Kuinkahan tieteellinen ilmaisu tuokin lieni, mutta luulen että tajan mitä hän tarkoitti - kaalipata ei haissut edes lainkaan kaalipadalle vaan lipstikka nosti kaalista esiin niitä raikkaita makuja. Ja mikä parasta, pata syntyy uunissa itsekseen jo päivällä, iltasella sen voi vaan vääntää uudelleen lämpiämään ja syödä pois makeina paloina. Ja mikä ehkä parasta, kun pata on valmista siitä voi ottaa osan ja syöttää pikkumiehelle iltapäiväruokana - etenkin jos suolan lisäämisen jättää vasta loppuun. Koko perhe ruokittu tällä yhden pötin ruualla. Kiitos ja kumarrus.

 Lipstikkaista kaalipataa (n. 3-4:lle nälästä ja lisukkeista riippuen)

1/2 isosta kesäkaalista
1 paksuhko siivu pancettaa
2 kevätsipulia
kunnon nippu lipstikkaa (ehkä reilu desi haketta)
1 valkosipuli
1 pkt naudan jauhelihaa (400g)
1 dl valkoviiniä
5-6 dl vettä
pippuria
suolaa

Pilko pancetta ja paista sitä tilkassa öljyä jotta rasva irtoaa. Lisää jauheliha ja ruskista se padassa. Lisää sitten silputut kevätsipulit ja kuullota vielä hetki.  Lisää kesäkaali kuutioina ja anna sillekin väriä. laita kaalin sekaan kokonainen tuore valkosipuli - se antaa makunsa padan hautuessa. Lisääs itten valkoviini, vesi ja yrttisilppu. Rouhi pippuria mukaan ja jos aiot antaa ruokaa vauvalle, lisää suola vasta sen jälkeen kun olet ottanut osan ruuasta sivuun vaaville.

Hauduta kypsäksi kannen alla n. 180 asteessa 2-3h tai kunnes kaali on ihan pehmeää ja neste on sopivasti vähentynyt.

Vinkki: jos aiot syödä ruuan heti kun se on hautunut, 5 dl vettä riittää. Jos aiot uudelleenlämmittää ruokaa, 6 dl on todennäköisesti oikeampi määrä.

Pari sanaa ruukkuyrteistä ja kesän kaamein jäde.

Sen hävikistä herkuksi -kampanjan hengessä piti taannoin laittaa vinkiksi että ne ruukkuyrttien käytetyt jämät kannattaa tökkiä multaan ulos, jos vaan löytyy jokin pihan nurkka tai parvekkeen kulma.  Se sitten jäi - syystä ja kolmannesta, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan! Tässä meidän tyylinäyte keväisistä yrteistä. Persiljaa, timjamia ja ihan kuollut-nääntynyt salviakin näyttävät nyt tältä. Ja näistä on otettu yrttiä jo monen monituista kertaa kesän mittaan. :) 

... Ja jos donitsipersikat ovat ehdottomassa nousussa aidon ja raikkaan makunsa kanssa, niin nämä Ingmannin uutuusjäätelöt ovat jo valmiiksi pohjalla. En valehtelematta KOSKAAN aikaisemmin ole joutunut heittämään jäätelöä pois. Mutta nyt sekin on nähty. Eli hävikkiä välttääkseen nuo ingmannin uudet kannattaa jättää niille, jotka tykkäävät snörenin makuisesta mansikkageelistä jäätelössään. Tätä kauhistusta kutsutaan vielä kaiken huipuksi Romanoffin mansikoiksi. Sanoisin että yhteyttä olisi suorastaan mahdotonta keksiä, ellei niin paketissa väitettäisi. Minä menin ostamaan paketin muistellen sitä erinomaista Romanoff vanilla -jätskiä jota Mövenpick aikanaan möi. Se oli ihanaa; laadukasta vaniljaa ja raikkaita mansikkasorberttiraitoja seassa. Tämä ei ole sinnepäinkään. Jäätelö on ylimakeaa tahmasittaa jonka seassa on sitä esanssipommi-mansikkageeliä. Lisäksi pinnalle on vielä ripoteltu muutamia pakastekuivattuja mansikkapaloja ikäänkuin korostaakseen tuotteen teollista alkuperää. Tätä eivät pelastaneet edes tuoreet mansikat, joita tarjosin jätskin kanssa Mimmulle ja puolisolleen. Kuvistakin tuli huonoja :)

Eipä sillä, että olisin niitä muita makuja tästä setistä halunnut edes maistaa, mutta kälyni vielä kertoi että se kakkupaloja sisältävä jäätelö oli heidän nelilapsisessa perheessään päätynyt myös roskiin. Ja se jos mikä on jotenkin tosi vahvaa todistusta ;) Liian makeaa, sanoivat hekin. Itse jäin miettimään miten nuo ovat ikinä menneet mistään makuraadista läpi sillä kai Ingman nyt jotain tuotemaistatusta tekee, ennenkuin tuotteita pukkaa ulos.

Mutta, kai näistäkin sitten JOKU tykkää.

Lipstikkavoita sitruunalla eli inspiroitumista ruotsalaisesta kokkauslehdestä

Minä tykkään ruotsinkielisistä kokkauslehdistä. Muistin sen taas tuossa taannoin, kun ostin muutaman sellaisen Taalintehtaalta. Jollain tavalla reseptit ovat erilaisia - en tiedä, ehkä se on vaan jokin pieni vivahde, joka sitten vaan iskee ja osuu. Niinkuin nyt esimerkiksi tämä Gourmet - lehdestä napattu lipstikkavoi - tyksinkertainen mutta hieman yllättäväkin makupari joka toimii.

Vaikka lipstikkaa on kyllä käytetty taas tänäkin kesänä hurjasti, en ole koskaan ajatellut että se menisi niin hyvin sitruunan kanssa yhteen. Mutta kyllä, sitruuna ja lipstikka antavat voille raikkaan, persoonallisen ja aromikkaan vivahteen. Lehdessä voi oli tarjottu villisian ulkofileen kanssa. Varmaan ihan taivaallista... Mutta kun minulla nyt oli mökillä mukana naudan sisäfile, niin tuumasin jotta miksipä ei.

Ja koska silloinkin satoi, kipaisin kumpparit jalassa yrttipenkille ja leikkelin tuuheista puskista mukaan ison kasan sekalaisia yrttejä.  yrtit silppusin öljyn ja valkosipulin kanssa kulhoon, päälle pilkoin perunat ja kohta uunista purkautuva yrttien tuoksuinen lämpö täytti koko mökin. Sisäfileen V kävi grillaamassa hiiligrilli sateessa savuten ja höyryten. Eikä Nigelin sisukka taaskaan pettänyt meitä.


Ja kun sitä sisäfilettä sitten jäi, lopusta tehtiin lämpimiä leipiä. Leipiin kasattiin kaikki jämäksi jääneet grillivihannekset, lihaa ja nokare voita. 

Ja kun kaikkiin leipiin oli vielä lisätty tuoreitakin yrttejä, ne peitettiin mornay - kastikkeella ja juustoraasteella, työnnettiin grillivastuksen alle uuniin ja annettiin saada kaunis väri pintaan.

Siinä jääkylmän rose - viinin kanssa näitä nauttiessani mietin, miten se omakin kokkus lähtee ihan erilaisille raiteille kun saa vaikka vain yhden ainoan uuden inspiraation. Niinkuin nyt sitten sen  lipstikkavoin.

Lipstikka-sitruunavoi (lehden ohje, oma annokseni taisi olla isompi... )

75g huoneenlämpöistä voita
1 rkl lipstikkaa tai varsisellerin lehtiä hakattuna
1/2 sitruunan kuori hienoksi raastettuna ja 1-2 tl mehua
1/2 tl juoksevaa hunajaa
1 ml suolaa (laitoin ripauksen sormisuolaa)

Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa joko kiposta suoraan tai kääri voi jääkaappiin leivinpaperissa, jolloin saat voinappeja; tyyli vapaa.

Donitsipersikka; parhautta paketissa

Olipa se taas kerran ja eräänä niistä harvoista kauniista tämän kesän päivistä Sellossa, kun eräs kiireisen näköinen daami puheli handsfreehinsä hedelmäosastolla. Puhuessaan hän lastasi molemmin käsin pitkulaisia hedelmäpaketteja kärryyn kaksi kerrallaan: "... joo, nää on ihan jumalaisen hyviä, mä olen syönyt niitä jo ainakin viisi pakettia - mun piti tulla hakemaan lisää - onneksi niitä on vielä..." ja kasattuaan ainakin reilun puolenkymmentä pakettia kärryynsä hän siirtyi kiireisenä hyörien seuraavaan hyllyväliin ja uuteen aiheeseen. Minä jäin seisomaan siihen hedelmälavan viereen I kärryissäni ja tavasin lavan päälle ripustetusta kyltistä "donitsipersikoita".

Vähän piti uteliaana sormella tökätä paketissa kelmun läpi näkyvää littanaa hedelmää. Joo-o, vaikuttaa kypsältä. Olin kyllä nähnyt niitä jo aikaisemminkin citymarketissa, mutten ollut ostanut vielä koskaan. "Mitenköhän nuo nyt sitten mahtavat poiketa tavallisista persikoista?" pohdin puoliksi itsekseni ja nostin yhden paketin kärryyn. Olivathan ne tarjouksessa - vaikka onkin pahin pilaantumiskausi niin ehkä nuo saadaan syötyä - ehkä I voisi maistaa ainakin yhden. Ja jos ei maistu, ne voi aina soseuttaa muiden hedelmien kanssa I:lle.  Ja niin päädyin kotiin sen ensimmäisen donitsipersikkapaketin kanssa. Enkä ole laskenut montako pakettia niitä on sen jälkeen syöty, mutta voisin sanoa samoin kuin se kiireinen daami; AINAKIN viisi pakettia ja harmitella samaan hengenvetoon, että en haalinut niitä mukaan kaksin käsin :) 

Donitsipersikka on makeaa, mehukasta, pehmeää ja jotenkin vaalealihaisempaa kuin perinteinen persikka. Lisäksi hedelmän kivi on tosi pieni ja ihan "donitsin" keskellä, niin että se on tosi helppoa poistaa. Ja kyllä, I rakastaa donitsipersikoita. Ja mikä on rakastaessa ne ovat ihania ja istuvat pieneen käteen tosi hyvin. Ensi-istumalta nuorimies veteli puolitoista donitsipersikkaa ja sittemmin kun äiti on oppinut niiden salatun voiman, donitsipersikalla on tehty vahvoja tekoja. Leikkikentältä poislähtö ei tunnu missään kun äiti lahjoo donitsipersikalla, autolla voi käydä kauempanakin äidin kanssa kun autoilussa palanut pinna paikataan persikalla ja niin edelleen:) Haittapuolena on tietysti, että lapsi ei muuta söisikään kuin donitsipersikoita. :) 

Ja kun maistelin niitä itse tuumasin että lapsen makuaistissa ei ole mitään vikaa; maku on pehmeämpi, pyöreämpi - suorastaan mantelinen. Ja jotenkin hedelmäliha lohkeaa ihanan siististi; se ei mene hampaiden väliin lainkaan kuten tavallinen persikka. Ja kun hedelmää haukkaa, se kaikki mehukkuus ei päädy pitkin puseroa. Kertakaikkisen ihanaa kamaa. 

Ja kaikeksi hämmästyksekseni kun hehkutin näitä V:lle aamiaispöydässä hän totesi jotain japanilaisista ja heidän pitkästä persikanjalostusperinteestään tyyliin; että oikealla puolen Fujia kasvaneesta täydellisen nukan omaavasta persikasta voidaan maksaa huikeita summia. Tietenkin V tiesi kaiken tämän, tuumasin ja puraisin kädessä lepäävää donitsipersikkaani, josta maksoin muistaakseni viitisen euroa kilolta. ;) Minä en oikeastaan tämän täydellisemmästä ymmärrä :)

Mutta pieni googleus kertoi lisää; Donitsipersikka ei ole geenimuuntelun ihme vaan todellakin kiinassa jo 1800 - luvulta viljelty lajike. Olen ihan samaa mieltä Zoe Williamsin kanssa; käsittämätöntä että niitä on kaupoissa vasta nyt. Maailmassa onneksi riittää vielä ihmeellisiä asioita hämmästeltäväksi ja kummasteltavaksi meille isommillekin taapertajille. :)

Satay - kastike eli Satay - kanaa uunissa

Istuin taas kerran mökin terassilla untuvatöppöset jalassa kun aurinko nousi ja kuuntelin kun ympärillä surisi. Mietin tätä Suomen vähälumista kesää. Puiden latvustoissa pikkupörriäiset olivat kirpeästä aamusta huolimatta heränneet täyteen tohinaan. Ja vaikka terassi oli vielä yökasteen jälkeen kostea, myös jaloissani auton kanssa pärisevä poikalapsi oli leikkiensä lumoissa. Siemaisin huikan vahvaa ja kuumaa kahvia miettiessäni mistä tämäkin kokemus olisi tullut jos I ei palavasti haluaisi ulos heti silmät avattuaan. Sillä siitä voitte olla ihan varmoja, etten varmasti ja mitenkään vapaaehtoisesti nousisi ennen kuutta istumaan terassille mistään muusta syystä. :) Korkeintaan voisin istua vilttiin kääriytyneenä sohvalla lämmin läppäri sylissäni kirjoittamassa blogia. Mutta nyt mennään näin, tuumaan ja kiinnitän uudelleen sen pienen sandaalin, joka on leikin tohinassa irronnut. Onhan tässä aika paljon samanlaista ainutkertaisuuden fiilistä kuin aina jos onnistuu olemaan jossain kun kukaan muu ei ole. Siitäkin on syytä osata nauttia.

Ja vaikka välillä onkin sydäntäriipaisevaa katsella pientä ihmistä sandaali kädessään ulko-oven vieressä hokemassa kä-kä kun ulkona sataa harmaana vettä - tällaisessa sateisessakin kesässä on puolensa. Pieni nenä ei pala läheskään niin helposti kun aurinko on harvinaista herkkua ja pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet suojaavat ahnailta hyttysiltä paremmin huin helleasu.

Ruokapuolella on välillä tuntunut, että uuni on grilliä parempi kaveri näillä keleillä ja erilaisia yhden astian uunituksia on tullut tehtyä paljon. Tuossa taannoin tein mökillä satay - kanamuunnelmaa ja kun en ollut saanut aikaiseksi tätäkään ohjetta blogiin asti en muistanut mitä siihen kastikkeeseen oikein meni. Mutta sovelsin sujuvasti ja sain aikaan jotain, mikä oli tosi hyvää muttei kyllä muistuttanut tätä juurikaan :) Jatkoa ajatellen tuumasin, että olisihan se kyllä kätevää että se satay - ohje kuitenkin olisi netissä ;)

Vaikka pataruuilla on tosiaan kesää kulutettu, niin jos kelit tästä kohentuvat, mikään ei estä leikkaamasta kanan rintafileistä suikaleita ja marinoimasta niitä tässä soosissa myös grilliä varten. Sitten vaan puutikkuja likoon ja taittelette marinoituneet filesuikaleet tikkuihin ja tikut grilliin. :) Ja kieltämättä toivon, että kelit tästä kirkastuisivat jotta siihenkin asti päästään :)

Ainoa hämmennys kastikkeessa oli, että alkuperäinen ohje kuvailee kastiketta tummahkoksi, öljyiseksi ja ruskeaksi - meillä soosi jäi kuitenkin tosi vaaleaksi ja ohuemmaksi kuin kuvittelin. Totesin, että en varmaan keittänuyt sitä tarpeeksi kauaa alkuvaiheessa jolloin kastike sai lopullisen muotonsa vasta uunissa kanojen kanssa kauduttuaan. Sitten se oli kyllä juuri sellaista kuin kuvittelin sen olevankin. Uuniruuassa tämä ei haitannut, mutta grillatessa suosittelen tekemään kyllä kastikkeen valmiiksi asti keittämällä jotta se tarttuu kunnolla lihaan. 

Keitin varmaan satay - kastikettani alussa liian vähän aikaa, sillä väri oli hyvin vaalea. Vasta uunissa kastike kypsyi minusta kunnolla loppuun.

Tämän ruuan laitoin kuitenkin uuniin ja paahdoin kanat siellä kypsiksi. Lisänä tarjosin vain raikasta melonisalaattia ja riisiä. Hyvää tuli näinkin taiteillen. Alkuperäinen ohje kastikkeelle (jota kirjassa käytettiin possun kanssa) on David Thompsonin isosta oranssista nimeltä Thai Street Food ja se menee näin:

Satay - kastike (riittää isommallekin määrälle kanaa tai possua)

4 kuivattua pitkää chiliä (käytin pirkan kuivattuja chilejä)
1 rkl korianterin siemeniä
1 rkl jeeraa (siemeninä)
1 rkl silputtua sitruunaruohoa
1/2 rkl silputtua galangal - juurta
1/2 rkl hienoksi raastettua kaffirlimetin kuorta (laiton tavallista limen kuorta ja kaffirlimetin lehden)
1 rkl silputtua punaista shalottia
2 rkl silputtua valkosipulia
1/2 rkl puhdistettua ja pienittyä korianterin juurta (etnisistä kaupoista saa korianteria, jossa juuret mukana)
340 ml kookoskermaa
2 rkl jauhettua (shaved) palmusokeria
50g maapähkinöitä, hienoksi jauhettuna (käytin maapähkinävoita, kun oli kaapissa)
125 ml lientä, kookosmaitoa tai vettä
1 pandamuksen lehti, knotted (valinnainen, jätin itse pois)
1 rkl kalakastiketta - maun mukaan
hippunen paahdettua chilijauhetta (laitoin savupaprikajauhetta)

Poista chilien kanta, halkaise ne ja poista siemenet. Sen jälkeen liota n. 15 min vesitilkassa kunnes ovat pehmenneet.

Sillä aikaa kun chilit likoavat, paahda kuivalla, paksupohjaisella pannulla korianterin siemenet ja jeera erikseen. Kumpiakin paahdetaan sen verran, että mausteet alkavat tuoksua. Ravistele siemeniä paahtamisen aikana, jolloin tulos on tasainen. Sitten jauha paahdetut siemenet joko sähköisessä jauhimessa tai ihan vaan morttelissa kuten minä. Siirrä sivuun odottamaan.

Purista sitten chileistä pois kaikki vesi mikä irtoaa ja silppua ne pieneksi. Lisää mortteliin suolaa ja chilisilppu ja möyhi niitä keskenään. Kun aineet ovat sekoittuneet lisää samoin yksi aine kerrallaan mukaan jauhaen sitruunaruoho ja sen jälkeen galangal, limen kuori, shalotit, valkosipuli ja pilkottu korianterin juuri. Vaihe on käsin tehtynä melko työläs mutta palkitsee kyllä. Idea on siis muodostaa käsin jauhamalla tahna johon lisätään uusi aine vasta sitten kun tahna on tasaista.

Tahnan jauhaminen morttelissa on tietynlainen rakkaudentyö - mutta toisin kuin rakkaudessa, siinä voi vähän oikaista ;)

Minä oikaisin valkosipulin, shalottien ja korianterinjuuren kanssa ja sekoitin ne silpuksi bamixin jauhantaosalla. Tämän lisäsin sitten morttelissa muista aineista valmistamaani seokseen ja jauhoin kunnes seos oli taas tasaista. Kirja vinkkaa että jos tahnan tekee sähkölaitteesssa, mukaan voi joutua laittamaan hieman vettä. Sitä kannattaa kuitenkin laittaa nin vähän kuin mahdollista ja tahnaa voi joutua kaapimaan alas laitteen reunoilta, jotta sen saa sekoittumaan tasaiseksi.

Lopuksi seokseen lisätään aiemmin jauhetut mausteet.

Kuumenna 250 ml kookoskermasta esim. kastikekasarissa ja anna sen hiljalleen kiehua minuutti tai pari ennenkuin lisäät valmistamasi tahnan seokseen. Sitten keittele seosta hellästi 4-5 min sekoitellen koko ajan niin ettei se pala pohjaan, mutta maut alkavat irrota ja kastike tuoksuu ihanasti ja näyttää hieman öljyiseltä. Sitten mausta palmusokerilla ja lisää loppu kookoskerma.

Sitten keittele taas hiljaisella tulela pari minuuttia ennenkuin lisäät maapähkinäjauheen. Keitä sitten 5 min. Lopuksi mausta kalakastikkeella, chilijauheella ja hyppysellisellä suolaa. Kirjan mukaan kastikkeen pitäisi olla öljyistä, rikasta, suhteellisen paahtuneen väristä ja makeaa. Minun soosini ei ollut kovin tummaa, todennäköisesti sen olisi pitänyt antaa paahtua pidempään, jotta se olisi saanut vähän väriä.

Kuitenkin kun kaadoin soosini kanoille uunissa niin väri muuttui paistamisen aikana ihan oikeaksi.

Kirjassa neuvotaan lisäksi, että kastikkeen kannattaa antaa seistä ainakn tunnin ennen käyttöä - se tekeytyy hienosti saadessaan levätä.