tiistai 1. helmikuuta 2011

Botswana butchery - hyvää pihviä persoonallisessa miljöössä

botswana butchery

Noniin, palataanpa nyt vihdoin parin postauksen verran noihin kivoihin ravintoloihin, joihin matkalla maailman toiselle puolelle törmäsimme.

Reissuhan alkoi Queenstownista, jossa kieltämättä olisi varmasti ollut nähtävää enemmäkisikin kuin yhdeksi päiväksi ja illaksi. Mutta me söimme paikkakunnalla illallista vain kerran ja törmäsimme reissumme ensimmäiseen kehuja kaipaavaan ravintolakokemukseen. Iltana Queenstownissa päädyimme illastamaan uudehkoon Botswana Butcheryyn.

Ravintolassa on mielenkiintoinen sisustus - siinä on yhdistelty hieman retroja mukavuuselementtejä perinteisesti luksukseksi miellettyihin juttuihin ja lopputulos on persoonallinen ja erilainen - mutta hyvällä tavalla. Kuten nimestäkin voi arvata, paikka tarjoilee hyvää lihaa. Tarjolla on nautaa, peuraa, kania ja lammasta - tietysti eri tavoin leikattuna ja laitettuna. Se, mikä erityisesti pisti silmääni menussa oli, että lihoja oli tarjolla niin kasvatettuina kuin "villinä" pyydettynä versiona. Viinilista oli kattava ja useita paikallisia laatuviinejä sai myös laseittain.

ankanmaksaparfaitAlkupalassa olisi minun puolestani voinut olla enemmänkin omenalastuja... :)

Alkupaloissa oli hyviä ja kekseliäitä yhdistelmiä joista nyt erityisesti muistuu mieleen ankanmaksaparfait. Parfait tarjoiltiin rapeaksi paahdettujen omenalastujen kanssa ja lisäksi lautaselle oli aseteltu omenachutneytä ja fejoa-teehyytelökuutioita (nam). Erityisesti omenalastut olivat ihan jumalaisia ankanmaksajutun kanssa. Ohessa oli vielä useampi siivu talon omaa maalaisleipää paahdettuna. Mutta kuten reissussa tuli todettua, tämäkin alkupala-annos oli aika iso;ankanmaksasta jäi syömättä ainakin puolet ja leipääkin jäi.

pihviLiha oli Botswanassa kieltämättä ihan priimaa.

Kun lueskelin muiden ravintola-arvioita tripadvisorista, olin aika yllättynyt miten paljon arviot vaihtelivat. Me tulimme syömään ehkä hieman myöhään paikallisittain ja ravintolassa oli ihan hyvin tilaa. Palvelu toimi meistä myös ihan hyvin, eikä pääruuan odottelu alkupalan jälkeen ollut mitenkään huima. Miljöö oli minusta hieno ja persoonallinen.




Me nautimme kyllä illastamme ja ruoka oli hyvää. Botswana on kuitenkin selvän leimallisesti pihvipaikka ja jos olen ihan rehellinen, lisukkeissa olisi ollut toivomisen varaa. Tai no, V otti päärynäisen homejuustosalaatin joka oli juuri sen tyyppinen lisäke, mitä minä tapaan kotona laittaa pihvin lisäksi.


Kun sanoin V:lle että tuollaistahan minä kotonakin teen, niin V totesi: "niin, ja minä pidän siitä" ;) Hyvin spotattu paikka kehulle... :)

Minä otin perunagratiinin saksanhirven kaveriksi ja kastikkeeksi yrtti-voikastikkeen. Vaikka liha oli erinomaista, Strömmassa syömäni perunagratiini oli minusta melkein parempaa ja olin vähän pettynyt, kun "kastike" paljastuikin pelkäksi yrttivoiksi. En silti voi sanoa, että gratiini tai yrttivoikaan olisi ollut huonoa tai huonosti laitettua - ei niin. Mutta jäin kaipaamaan sitä jotain. V:n salaatti oli kyllä erinomaista, samoin pihvi. Ruuan kanssa tarjottu viini oli oikein hyvää.

Mutten minä huonoa arvosanaa paikalle missään nimesä antaisi, vaikka noissa lihan lisukkeissa oltiin tehty varmoja valintoja ja minä olisin kaivannut vähän mielikuvituksellisuutta. Mutta; hyvin tehty varma valinta on kieltämättä paljon parempi kuin kummalliseen ja sekavaan lopputulokseen päätyvä kokeellinen luomus ;)



Pakko on vielä vähän fiilistellä myös kuvilla paikan sisustuksesta; alakerrassa oli takka ja pöydät olivat yksinkertaisempia, kuten ylimmän linkin takaa löytyvissä kuvissa pääsee näkemään. Toisaalta myös alhaalla jokainen nurkka oli tehty vähän eri tyyliin; takan luona oli upottavia sohvia odottelua ja oleilua varten ja tuolit pöydissä olivat muhkeampia. Takaosassa tyyli vaihtui asiallisemmaksi ja kun alakertaa käveli ympäri asiakas pystyi valitsemaan päivän tunnelmaan sopivan tyylin :) Baarin takana oli eloa; baarimikoilla oli selvästi hauskaa drinkkejä sekoitellessaan.




Ravintolan yläkertaan oli kuitenkin tehty pieniä ja suurempia kabinetteja, joista jokaisessa oli hieman erilainen, rohkea teema joka toimi hienosti. Oli "koivukabinetti" jossa seinissä oli rehevän vihreää tapeettia ja upea katto, joka hohti puhtaan vallkoisena kontrastina seinille. Valaisin toi herkkyyttä tilaan; se toi mieleen kuivat heinät ja siinä oli jotain perin pohjoismaalaista.




Mustalla, graafisella tapetilla sisustettu sali oli saanut hauskan arvokkaan ja vanhahtavan vivahduksen valaisimista ja kullanvärisistä tuoleista. Toimii jännällä tavalla - eikö vain?



Eikä tietenkään pidä unohtaa punaista huonetta - mulla on varmaan joku juttu punaisen kanssa; se vaan on hieno vaikka jonkun muun mielestä tuo tapeetti on varmasti ihan liian kirkuva. :)


viinikellari

Viinit oli sijoitettu kabinettien keskelle, suureen lasiseen "huoneeseen". Aika moderni ja hauska idea sekin.

Vaikka paikka ei ollut varmasti kaupungin halvin, edullinen valuuttakurssi teki kaikesta syömisestä kuitenkin suhteellisen edullista Suomeen verattuna. Kaiken kaikkiaan nautimme miljööstä, illasta ja ruuasta. Meille jäi paikasta mukaan hyvä kokemus ja näin jälkikäteen rankkaisin tämän ehkä reissun parhaista ravintoloista sille kolmannelle, pronssisijalle. Mutta vaikka ruoka veikin paikan sijalle kolme, sisustuksen puolesta tämä oli kyllä reissun ykkönen; ehdottomasti kokonaisuutena erikoisin ja elämyksellisin paikka :)

Mutta; nyt riittää haaveilu tältä aamulta ja nokka kohti päivän haasteita - ja peukut pystyyn siellä, että keuhkokuume ei tule enää viemään minua takaisin petiin. Antibiootti loppui eilen. :)

6 kommenttia:

Virpi kirjoitti...

Toivotaan ettei tauti tai mikään jälkitauti iske enää, eikös sullakin ole viikonlopulle jo suunnitelmia (yritin ainakin bongata nimesi osallistujalistasta, kun olen niin mielissäni että tapaan uusia bloggaajia)?

Mausteinen Manteli kirjoitti...

Olipa kiva taas lukea kokemuksia matkalta pienen hiljaiselon jälkeen! Kertakaikkiaan upea sisustus tuolla paikassa! Ja parasta että erilaisia sisustuksia eri kabineteissa. Ruoka näytti kyllä hyvältä kans - minkäs sille voi jos osaa tehdä niin hyvän salaatin että haluaa sen ravintolassakin tilata ;)

Nelle kirjoitti...

Virpi: joo, ohjelmaa olisi kyllä luvasa jos pysyy terveenä! :) Mä en kyllä oikeasti voi enää jatkaa sairastamista; ahistun kun ei jaksa tehdä mitään :)

Mausteinen manteli: minustakin oli haustan rohkeasti yhdistetty sisustuselementtejä ja onnistuttu. Siitä talosta ei muuten koskaan olisi uskonut ulospäin, millainen se on sisältä. Jotenkin se näytti niin pieneltä ulos; aivan kuin jossain saduissa on pieni talo ja kun menee sisään se onkin ihan toinen maailma :) Ja joo, kyllä ne miehet joskus osaa kehua yllättävälläkin tavalla :)

Virpi kirjoitti...

Tiedän tunteen tuon sairastamisen suhteen; se on NIIN tylsää, etenkin silloin kun voimat jo alkaa vähän palata, mutta on silti vielä liian aikaista puuhastella juuri mitään kummoista. Hurjasti voimaantumistsemppejä siis täältä!

Nelle kirjoitti...

Virpi: ja mä kun olin vielä niin vakaasti päättänyt käydä uimassakin koko kevään; noh... Kyllä tässä nyt jo paremmassa kunnossa ollaan - vielä kun yskiminen loppuu kokonaan niin uskaltaa sinne uimahalliinkin. :) Ja jaksaa ehkä ruokkia perhettä muullakin kuin makaroonilaatikolla! :D

petri kirjoitti...

Rupesin ihan miettimään olisiko nuo pihvin lisukkeet enemmän eurooppalainen ja/tai amerikkalainen juttu?

Brasiliasta ei ole kokemuksia ja en muista miten Australiassa oli tilanne, mutta sekä Etelä-Amerikassa (Argentiina, Chile) että Etelä-Afrikassa on jäänyt fiilis että lihan kanssa tarjotaan varsin vähän mitään ellei erikseen nimenomaan halua. Löytyipä matkakuvista useampikin pihvi ilman lisukkeen lisuketta..

Eli vähän sama idea kuin italialaisten Il secondossa mutta vielä pelkistetympää. Fiorentinakin keskittyy siihen olennaiseen.