Lohimedaljonkeja ja seesaminsiemeniä sekä fileointipaljastuksia

Miten se meneekin niin, että suutarin lapsella ei ole kenkiä? Kun lapsi seuraa vanhempiensa puuhia koko lapsuutensa, niin eikö mitään imeydy? Syntyväthän ne sushimestaritkin vuosien tarkkailun opettamana. En minä silti osaa fileoida kalaa, vaikka äitini onkin lihamestari. Äidiltä se käy niin näppärästi. Suih, suih ja vips vips ja lopuksi nyps ja nips. Ta-daah: kaksi täydellistä filettä.

Olen kuitenkin vakaasti päättänyt oppia. Niih. Kannoin kotiini merellisen jötkäleen. Valtavan norjalaisen lohen. Nyt sitten syödään lohta. Lohi maksoi kaupassa 4.90 kg ja kala oli n 11e luokkaa - eli raskaansarjan kaveri, siis.

Koska kala oli kotiin kannettu se piti käsitellä. Illalla sitten taistelin kalan fileoinnin kanssa - eikä tulos nyt ihan katastrofi ollut, vaikken sillä erityisesti ylpeilekään. Tässä kuitenkin kertomus kalasta, naisesta ja seesaminsiemenistä.


Se tarkkaili minua kuin usvaverhon takaa, kelmeänä muovipussissaan. Kiinteästä tuijotuksesta huolimatta keräsin rohkeuteni, leikkasin pussin auki ja tartuin otusta kiduskansien alta kiinni. Ja pesulle siitä, niljake!

Olen edelleen varsin tyytyväinen, että keittiöremontissa tuli speksattua keittiöön suuri allas ja hana, jossa on ulos vedettävä juoksuputki (vaikkei se ulkonäöllisesti mikään design - ihme olekaan, niin toimii käytössä tosi hyvin). Uunipeltien ja tälläisten pelottavien merenelävien putsaaminen on niin paljon helpompaa, kun vettä ei roisku joka puolelle ja kalan saa kunnolla altaaseen sisään, isonkin kalan. Lisäksi kalaa on kiva pestä kun vesisuihkun voi viedä lähelle juuri sitä kohtaa, mitä on pesemässä. Vähentää roiskumista sekin.

Altaan ainoa huono puoli on se roskasihti. Se ei jotenkin oikein tahdo toimia vaan jää helposti niin ylös, että kaikki roska pääsee sen alta viemäriin - mikä tietysti ei ole tarkoitus ja on vähän raivostuttavaa. Jos sen taas painaa alas, painaa helposti liikaa ja altaan venttiilin sulkija painuu alas.

Pesun jälkeen kuivasin meripedon talouspaperilla ja aloin miettiä miten se fileointi nyt oikeastaan menikään?



Evän alta, selkärankaa pitkin, mutta niin että kylkiruodot katkeavat. Helpommin sanottu kuin tehty. Vaikka kalaveitsi on terävä, tahtoo se jotenkin aina mennä liian lähelle selkärankaa tai lähteä vahingossa kylkiruotojen päälle. Pienellä taistelulla sain kuitenkin vedettyä koko matkan päästä häntään jokseenkin onnistuneesti. Sama toiselle puolelle. Kerran onnistuin mokaamaan fileoinnin sillä, että yritin irrottaa kylkiruodot fileen ja selkärangan, kaikki yhdellä vedolla. Nyt sentään taistelin veitsen vaan reippaasti läpi ruodoista ja irrotan ne ruodot erikseen. Menee paljon vähemmän kalaa hukkaan.

Kai se on osittain sitäkin, että kun äiti on tässä niin hyvä, ei vaan tullut koskaan itse yritettyä kotona. Sama homma kuin grillaamisessa nykyisin - perheen pää on hommassa melko pistämätön, niin mitäs minä siihen paljon sekaantumaan... :) Se on vaarallista, kun sitten kun on pakko, joutuu itse opettelemaan alusta. Jos olisi fiksu, menisi ja opettelisi mestarin opastuksessa.



Mutta - Fileistä tuli suhteellisen hyvät (ei saa hihittää siellä !). Poistin evät elukasta ja varovasti veitsellä "kylkiruotoja" seuraillen leikkasin nekin irti. Ihan yhtenä kauniina levynä en uskaltanut yrittää, pelkäsin että jotenkin saan tuhottua suurimman osan kalaa mukaan ruotoihin. Parissa osassa lähtivät kuitenkin kivasti eikä kalaa mennyt haaskuun juurikaan.



Ruodot laitoin kattilaan tähteeksi jääneen purjon latvuksen ja yhden kuoritun porkkanan kanssa. Vettä sekaan ja kiehuttelin siitä kalaliemen.

Fileiden ruotojen nyppimiseen on muuten yksi yllättävä työkalu, joka toimii hyvin. Jos siis ei satu omistamaan ruotopihtejä. Tuo työkalu on Leatherman. Sain sellaisen joskus lahjaksi - tässä pinkissä tyttöversiossa on myös korkkiruuvi!


Toisesta fileestä tein medaljonkeja. Leikkasin n. 10 cm palan filettä ja keskeltä palaa viilsin lihan auki nahkaan asti (selkäevän suunnasta alaspäin, vatsaan suuntautuvalla vedolla). Sitten käänsin palan medaljongiksi niin, että kalan nahka jäi palan sisään pinnat vastakkain.

Lohimedaljongit
1 lohifilee (tai 3-4 medaljonkia, valmiina ostettuna 1 per ruokailija riittää kun ovat isoja)
3-4 rkl mustia seesaminsiemeniä
cayannepippuria
voita
öljyä
koristeluun:
korianterin lehtiä
limen menhua
hyvää öljyä ja suolaa



Medaljongin pinnalle ripottelin seesaminsiemeniä ja cayannepippuria. Tarkoitus on, että tästä tulisi yksinkertainen ja näppärä ruoka ptkän päivän päätteeksi. Niinpä pannulle öljyä ja voita, medaljongit paistumaan ja tutulla ja turvallisella reseptillä salaattia ja kastiketta. Nyt laitoin vaan täysjyväsinappia todella paljon, varmaan 1,5 rkl kun halusin päästä eroon vanhasta purkinpohjasta. Se sopi kuitenkin tosi hyvin.




Salaattiainekset
miniluumutomaatteja
tammenlehväsalaattia
korianterin lehtiä
1 kevätsipulin varsi
kastiketta lisätyllä täysjyväsinapilla.

Onnistuin muuten paistamaan lohta vähän liikaa. Mokasin siinä, että toinen lohifile piti vielä preparoida ja tajusin sen vasta, kun kalat olivat jo pannussa. Teen toisesta fileestä uuden yrityksen "lohitartarista". Niinpä otin fileestä nahan pois, pilkoin sen kulhoon jo valmiiksi ja laitoin päälle 1 limen mehun ja jääkaappiin. Tällä välin lohet olivat jo ehtineet hieman liian pitkälle.

Mutta ottakaa opiksenne, älkäätten hyljätkö kalaa paistinpannulle, vaan ensin kaikki preparaatio ja sitten vasta kalan paisto. Mä nyt vaan taas sorruin tähän ikuiseen kaikkivoivuusilluusioon, että kyllähän mä nyt tässä paistaessani yhden fileen käsittelen ja maustan... ;) Tyhmästä päästä jne... Kyllä te tiedätte.

Kun sitten vahditte sitä lohta kuin haukka paistaessannne, niin katsokaa siitä medaljongin keskeltä sitä hetkeä, kun kala juuri irtoaa nahasta mutta on vielä vähän roseeta. Sitten vaan kala nopeasti lautaselle ja pois pannulta ettei se kypsy enää. Sen jälkeen limeä niskaan ja korianteria ympäriinsä. Sitten nautitte.

Kun tuossa tuli viinistä kirjoitettua iltasella, niin alkoi tehdä niin paljon mieli lasillista valkkaria, että kokeilimme yhden alkolöydön: Stellenbosch Drive Chenin Blanc, Etelä-Afrikasta. Ei ollut kallis ja pehmeydestä sekä kukkeudestaan huolimatta meni hyvin lohen kanssa. Hapokkuutta oli riittävästi, mutta yleisvaikutelma oli mukavan raikas ja pehmeä - ei kirpeän pisteliäs eikä tajuttoman tamminen. Ei tämä mikään huippuviini ole, mutta ihan mukava seurustelupullo kuitenkin.