Joskus kun suunnittelee jotain juttua aika pitkälle, järjestelee ja puuhailee sen parissa ja ehtii jo ihan odottaakin sen tapahtumista ja sitten se ei tapahdukkaan- silloin voi olla vaikeaa motivoida itseään uusille urille. Oikeastaan pöljää, mutta niin se vaan tuntuu menevän. Pahimmalle ei tunnu turha työ, vaan mukavasta ajatuksesta luopuminen.
Tällä kertaa uudelleensuuntautumiseen vaadittiin 3 punttia hieman erisävyisiä vaaleanpunaisia tulpaaneita, ainakin 7pss erilaisia yrttien ja kasvien siemeniä sekä suklaavanukasta. Mikä tällä reseptillä ei lähde, lienee kuolemaksi? ;)
Kaikki olivat siis omilla teillään ja olin jo ihan luovuttamassa koko päivän suhteen kun sain vihdoin revittyä itseni liikkeelle pienelle kukkienhakumatkalle. Oikeasti käytin tekosyynä sitä, että ranskankerma oli loppu. Mutta kun pääsin autoon huristelin plantageniin asti ja menin penkomaan siemenhyllyä. Se on muuten todella terapeuttista puuhaa. Joka pussissa on kasa iloista odotusta ja maukkaita suunnitelmia. Nyt on sitäpaitsi hyvä aika mennä penkomaan siemenhyllyjä - valikoima on vielä laaja ja hyvä. Suurin osa siemenistä kun pitää istuttaa vasta kuukauden päästä, niiden hankkimisella ei ole vielä kiire... Mutta silloin kuukauden päästä hyllyllä kuhisevat jo kaikki muutkin ja valikoima hupenee nopeasti. Ostin mm. violetteja salkopapuja, mangoldisekoitusta, korianteria, lehtipersiljaa, pensastomaattia ja steviaa, jonka siemeniä yllätyksekseni löysin.Stevia on yrtti joka on huomattavan makeaa. Sen lehtiä voi käyttää mm. salaattien ja ruokien makeuttamiseen. Teollisesti siitä saadaan makeutusainetta, joka on luonnontuote ilman kaloreita. Koskaan en ole sitä maistanut, mutta kehuja olen kuullut kovasti. Nyt on siemeniä, niin että kai sitä tarvitsee kokeilla ainakin :) Näitä siemeniä siis löytyi Suomenojan Plantagenista, jos joku muukin nyt innostuu.
Samasta paikasta päädyin hankkimaan myös tulppaaneja - 3 punttia / 10e ei ollut mikään hirmuhinta (1 puntti n. 10 kpl, erikoisemmissa lajikkeissa taisi olla 7kpl). Tulppaaneja oli paljon kaikenlaisia. Koska olin tunteellisella ja romanttisella tuulella päädyin ostamaan vaaleanpunaisia ja violetteja. Valitsin huolella hieman erimuotoisia kukkia, niin kokonaisuudesta tullee hauska vielä kun vähän aukeavatkin.
Kotona nipsin varsista pois 3-4 cm ja laitoin tulppaanit muovikääreisään kylmään veteen lähes kaulaansa myöten. Näin ne saavat vetää vartensa täyteen vettä, ennen vaasiin asettelua. Ainakin puoli tuntia tai tunti vesihoitoa ja sitten vaasiin. Jos nimenomaan haluat, että ne retkahtavat vähän joka puolelle vaasista, silloin vesihoitoa ei kannata antaa... ainakaan ihan puolta tuntia. Joku kukkakauppias joskus neuvoi, että perunajauho on tulppaanien crystal (se leikkokukkien kasviravinne) - eli kun tuppaanien veteen ripauttaa hieman perunajauhoa tulppaanit pysyvät pidempään ryhdikkäinä ja lopulta kuivavat pystyyn. Perunajauho ruokkii kukkaa, eikä se räjähdä samalla tavalla lopuksi kuin ilman perunajauhoa.
Sitten kun joka paikassa oli tuoreita kukkasia (jaoin ne kahteen maljakkoon) sytyttelin muutamia tuoksukynttilöitä ja hemmottelin itseäni pienellä herkkupalalla.
Minulla oli lapsena ystävä, jonka kanssa tutustuimme jo päiväkerhossa. Tällä ystävällä oli ihan poikkeuksellisen kiharat, vaaleat pitkät hiukset. Muistan ihailleeni niitä lapsena aivan loputtomasti. Välillä oltiin yökylässä toistemme luona ja ystävyys jatkui vuosia eteenpäin. Heillä oli myös ihana, helläluontoinen berhandilainen, joka oli n. pienen vasikan kokoinen. Sitä tavattiin imuroida kuin suurta lattiamattoa. Koira silminnähden nautti puuuhasta ja kieri imurin alla ihan innoissaan. Sellaista en ole nähnyt sen jälkeenkään.
Joka tapauksessa syy, miksi harhauduin muistelemaan menneitä oli, että kyläillessäni ystäväni luona, hänen äitinsä tapasi tehdä silloin tällöin suklaakiisseliä tai -vanukasta. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt kenenkään tekevän suklaavanukasta itse. Se tuntui ihan ihmeelliseltä - voiko tuollaista herkkua tehdä itse? :)
Oikeastaan tosi hassua, että tällaiset yksinkertaiset asiat tekevät lapsiin niin suuren vaikutuksen ja jäävät mieleen iäksi. Aina ei oikein tule edes mieleen, miten pienestä lapsi saa elämyksen ja tulee iloiseksi. Eipä silti, kyllä tämän ilahduttava vaikutus näyttää toimivan myös tällaiseen täti-ihmiseenkin:) Parasta tästä tulee kun laittaa mukaan reilusti ihan kunnollista, tummaa suklaata. Laitoin 4 suurta palaa lidlin 70% suklaasta, eli n. 50g.
Suklaavanukas (n. 3:lle)
0.5 l maitoa
5 rkl maizenaa
2 rkl kaakaojauhetta (makeuttamaton, tumma)
50g tummaa suklaata
3 rkl sokeria
2 tl vanilijasokeria
hippunen suolaa
vanilijakastiketta tarjoiluun (esim. creme vanilla)
Sekoita maito, maizena ja kaakaojauhe ja paloittele sekaan suklaa. Kuumenna seosta koko ajan sekoittaen kunnes vanukas sakenee kunnolla. Nosta pois levyltä ja sekoita joukkoon sokeri, vanilijasokeri ja hippunen suolaa.
Annostele vanukas sopiviin annoskuppeihin, anna jäähtyä ja korista vanilijakastikkeella tai kermavaahdolla.
p.s. mikäänhän ei estä myös laittamasta kupin pohjalle jotain omaa herkkua kuten hilloa tai lemon curdia pieneksi sydämeksi :)
4 kommenttia:
Siemenhyllyt onkin kivoja penkomiskohteita...Mulla on steviaa ruukussa;ostin sen valmiina yrttinä kun kerran sitä sellaisena täältä löytyy. On hieman herkkä kasvi, ensimmäinen steviani kuoli aika pian, mutta nyt tämä nykyinen voi toistaiseksi ihan ok.Steviaa täällä löytyy kuivattuna ja jauheena, aika kallista vaan.Olen käyttänyt kerran jauheena.
Ihania tulppaaneja! Mullakin on tulppaaneja ruukussa, vieläkin on kukat ok, vaikka ne on kukkineet jo jonkun aikaa.
Ja suklaavanukastahan ei voi vastustaa....
Voi mitä nautintoja ihan itsekseen! Minäkin tykkään sekoitella tulppaaneja; olisi kiva ostaa joskus kaikki eri värisiä, mutta kukkakaupassa hinta nousisi liian korkeaksi. Eli puntteja siis.
Minun äitini ei hemmotellut lapsia. Jotenkin äitini suhtautui herkkuihinkin kielteisesti, vaikka meillä niitä tehtiinkin ja äitini oli huomattavan perso itse niille. Siksi ajatuskin suklaakiisselistä olisi ollut pois laskuista. Joskus tehtiin suklaavanukasta pussista ja aina se loppui viisihenkisessä perheessä kesken. Ja siksi minulle pitää olla nyt aina jälkiruokaa!
Tulppaanit ovat kyllä suosikkikukkia - tykkäisin myös ostella niitä erilaisia ja -muotoisia ihan yksitellenkin. Erityisesti pidän niistä papukaija -tulppaaneista jotka ovat jotenkin niin ihanan muotoisia. Ostin syksyllä sellaisten sipuleitakin viimeisistä aleista ja laitoin maahan. Katsotaan itääkö yksikään;)
Viime vuonna mun tulppaanit meni parempiin suihin. Istutin ne tyhmänä ruukkuihin. Nyt en tehnyt samaa virhettä... Joko se oli citykanien tekosia tai orava. Pitkin talvea löysin tulppaanin sipuleiden kuoria ajelehtimasta pitkin pihaa. Lopulta ruukuista ja penkistä nousi yksi tai kaksi tulppaania sieltä ja täältä. Yhteensä ehkä 5 niistä lähemmäs 100 kpl kasvoi... Olin aika masiksena asian tiimoilta ;) nyt ei ole näkynyt tyhjiä kuoria, että toivossa on hyvä elää.
No minusta on melkein parempi vaihtoehto tehdä lapsille jälkiruokaa tai kotitekoista muffinssia silloin tällöin ja jättää karkit ja limut sitten vähemmälle. Onneksi pikkumies ei karkeista pahemmin piittaakkaan niin, että asiasta ei ole tarvinnut koskaan erityisesti keskustella.
Täälläkin on yksi tulppaaneihin hurahtanut. Rakastan keltaisia tulppaaneja yli kaiken, mutta tuo erilaisten vaaleanpunasävyisten yhdistelmä kuulostaa myös kerrassaan hurmaavalta. Kiitos perunajauhovinkistä, sitä täytyy ehdottomasti kokeilla seuraavien punttien kanssa!
Lähetä kommentti