tiistai 30. kesäkuuta 2009

Kylmää kurkkukeittoa jazzilla ja haaveilua matkustelusta


Ja kun helle jatkuu, siirrytään seuraavaan vilvoittavaan suosikkiruokaani kurkkukeittoon. Olen tässä miettinyt myös kesän haasteruokateemaa Jazzia. Olin pitkään sitä mieltä että voisin osallistua jollain grilliruualla tai drinkillä, mutta sitten tuli kylmä kurkkukeitto ja valintani oli selvä; Se sopii loistavasti grilliruuan alkupalaksi tai laiskaan jazzintäyteiseen kesäpäivään kun on kuuma ja makoillaan terassilla aurinkohatut päässä pelaillen vaikka menolippu - korttipeliä. Kurkkukeittoa siemaillen voi sitten haaveilla vaikka matkasta New Orleansiin. (Pieni mainos muuten sallittakoon - tuo kyseinen menolippu korttipeli on minusta paljon kivampi kuin alkuperäinen lautapeliversioveljensä. Menee myös pienempään tilaan!)



Mutta ruokaan: innoituksen tehdä kurkkukeittoa sain Marcus Aujalayn kirjasta jonka ostin Ahvenanmaalta. Siellä kurkkukeitto oli tehty keltaisena; keltainen väri saadaan kuiorimalla kurkku ja käyttämällä keltaista paprikaa ja keltaisia tomaatteja. Minulla keltaisia tomaatteja ei ollut, mutta sen sijaan ihan jumalaisesti tuoksuvia, kypsiä punaisia tomaatteja sekä niitä ihania avomaan kurkkuja. Luin muten jostain, että jos tomaatti ei tuoksu kun sitä nuuhkaisee niin se eimyöskään maistu miltään. Kannattaa siis jättää ne hajuttomat ja mauttomat kelmeät kaverit kaupan tiskiin ja panostaa ainakin kurkkukeittoa tehdessä niihin ihaniin, tuoksuviin ja kypsiin tomaatteihin. Kurkkukeittto on tyyppiesimerkki ruuasta, joka on juuri niin hyvää kuin aineet ovat.


Kurkkukuppien yhteydessä sanoinkin, että kurkkujen sisukset menivät talteen myöhempää tarkoitusta varten. Ne voi hyvin laittaa kurkkukeittoon - samoin tähän voi upottaa tomaattien sisuksia, jos niitä on sattunut yli jäämäään.



Vaikka itse sanonkin tästä tuli tosi hyvää. Sovelsin hieman Marcuksen ohjetta, mutta suhteelliset määrät ovat melkein samat kuin siinä ohjeessa. Chiliä Marcus ei käytä ja sen voi jättää pois jos ei halua pientä potkua keittoonsa. Jälleen kerran kiitin kokkibloggausta, kun tuli kirjoitettua aineet ja ohje tarkasti ylös. Tästä tuli ihan poskettoman hyvää, en muista koska olisin onnistunut näin hyvin.


Kurkkukeitto Nellen tapaan (n. 4:lle)

1.5 avomaankurkkua (kovat kannat poistettuna)
1 paprika
1 pienehkö sellerin varsi tai ½ isosta
5 kypsää tomaattia
6 rkl parasta neitsytöljyä (oliivi) mitä saat käsiisi
2 rkl vaaleaa viikuna-balsamicoa (tai vaaleaa viinietikkaa)
1 valkosipulin kynsi
1/2 chiliä
1/2 tl suolaa
mustapippuria
2 dl vettä
(1 tl silputtua kynteliä ja tuoreita yrtin oksia tai kukkia koristamiseen)


Pilko kaikki ainekset lasikannuun suurina kuutioina ja kaada päälle vesi, etikka, öljy ja mausta suolalla ja pippurilla. Nosta kannu kylmään tekeytymään vähintään 30 min mutta meillä taisi ehtiä olla jääkaapissa lähemmäs puolitoista tuntia. Voit tehdä vaikka aamupalan jälkeen valmiiksi kannullisen soppaa odottamaan lounasaikaa.

Ennen tarjoilua lisää mukaan jotain suosikkiyrttiäsi ja soseuta keitto joko sauvasekoittimella tai blenderissä. Minä laitoin kynteliä kun menin ostamaan sellaisen puskan. Oksat olivat jo aika pitkiä, niin leikkelin niistä meille myös koristukset laseihin. Kynteli on muuten raikkaan makuinen ja sopi tähän minusta oikein hyvin. Mutta myös esimerkiksi korianteri olisi soveltunut soppaa maustamaan.

Tarjoile muutaman jääpalan kanssa kuumana kesäpäivänä. Jos haluat, voit tarjota keiton kanssa myös vaikka valkosipulileivästä tehtyjä tikkuja tai tomaattibruchettaa. Mr Aujalay tarjosi krutonkeja valkosipulimajoneesilla ja paahdetuilla kasviksilla - ei huono sekään, etenkin jos edelliseltä illalta on jäänyt jääkaappiin grillivihanneksia.... :)

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Ruususiirappia juhannusruusuista

juhannusruusun terälehtiä
Ttäytyy tunnustaa, että sairastelun jälkeen on tullut tässä herkisteltyä ruuanlaitossa ihan olan takaa. Syy tähän piilee Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnissä, jonne päädyin muutama viikko sitten. Ostin alesta uuden keittokirjan, jossa maustettiin kaikki kukkasin ja yrtein sekä pienen vihkosen lääke- ja villiyrteistä odottelemaan kesäloman alkua. Sen verran kuitenkin jo kurkistelin yrttikirjaan sairastellessani (linkkaan nimen tänne myöhemmin, jätin kirjan mökille), että piti heti jalkeille päästyäni kokeilla siirappia juhannusruusun terälehdistä. Minulla ei ollut kuin valkoisia ruusuja, joten siirapista tuli kirkasta tai hieman kullanväristä. Värillisillä terälehdillä väri tietysti tarttuu siirappiin.

Tuoksu on ihastuttavan kukkea ja hennossa maussa on paljon vivahteita. Suunnittelin jo, että siirapista saa hauskaa makua vaikka kesän alkoholittomiin drinkkeihin kuplaveden kanssa tai miksei vaikka jonkun hauskan kuohuviinicoktailinkin! Niin että nyt pääsi isonsiskon pieni sisäinen rinsessa valloilleen ja niin syntyi ruususiirappia.


Ruususiirappia (n. 0.5l pulloon mahtui hyvin)

4 dl vettä
n. 4-5 dl tuoksuvien, myrkyttämättömien ruusujen terälehtiä
5 dl sokeria


Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sekoita sokeria veteen pienissä erissä sekoittaen aina niin, että liemi muuttuu kirkkaaksi. Kun kaikki sokeri on sekoitettu veteen ja liemi on kirkasta pienennä liettä hiljaisemmalle tulelle ja kaada sekaan ruusun terälehdet. Keitä n. 5-7 min tai kunnes seos on hieman siirappimaisempaa ja terälehdet antaneet makunsa liemeen. Minulla tähän kului kyllä se 7 min, vaikken tiedä olisiko vähempikin riittänyt.

Siivilöi terälehdet pois siirapista ja laita siirappi hyvin desinfioituun pulloon. Kierrätin tyhjentyneen Marskin ryyppy - pullon, joka oli suljettu huolellisesti sen tyhjennyttyä. Alkoholi on desinfioinut pullon jo valmiiksi, että suurempia toimenpiteitä ei tarvittu. Jos pullot olisi pitänyt desinfioida erikseen, meillä on ollut tapana kääräistä pestyt pullot sanomalehteen ja laittaa pullot sitten uuniin ritilän päälle. Uuni väännetään n. 100 asteeseen ja annetaan pullojen olla siellä 10-20 min tai kunnes olet valmis pullottamaan mitä haluat pullottaa tai purkittaa. Kannet ja korkit keitetään ja halutessa ne voi huuhtaista vielä ennen sulkemista viinalla. Kun hillo, mehu tai siirappi pullotetaan kuumana, se jäähtyessään tekee pulloon vielä alipaineen ja pöpöt pysyvät loitolla - eikä pullokaan hajoa niin helposti kun sekä pullo että täyte ovat kuumia :) Äläkä sitten polta näppejäsi tai kinttujasi jos pulloihin on jäänyt vähän pesuvettä ja otat niitä uunista!

Jos haluat, voit jättää siirappiin muutaman terälehden koristeeksi. Siirappia neuvottiin säilyttämään jääkaapissa.

Käytä siirappia juomissa, jälkiruuissa ja vaikka jäätelön ja marjojen päällä.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Kurkkukuppeja kalatäytteellä hellepäivän alkupalaksi


Näin kuumilla hellesäillä maistuvat hyvin ihanat ja raikkaat tuorekurkut. Viikonloppuna päädyin hieman yllättäen suunnittelemaan illallista kuudelle. Pää oli helteestä ja kenties viime viikon sairastelusta vielä ihan tyhjänä. Niinpä sitten käytin sumeilematta hyväkseni toisten keksimiä ideoita ja mikäs oli käyttäessä kun tarjolla oli niitä parempia ideoita ja Salon Citymarket myi meille tuoreita avomaankurkkuja! :)

Viime viikolla bongasin Ripauksia ja veitsenkärjellisiä - blogista kurkkukuppien idean. Nettiä ei mökillä ollut vieläkään - kiitos vaan palveluntarjoajalle joka on yli 2kk yrittänyt provisioida päätelaitetta verkkoon - turhaan... Ei voi ymmärtää miten se voi kestää niin kauan. Referenssin puuttuessa siis ei kun soveltamaan täytteen kanssa. Tein kuppeihin raitoja kuorimaveitsellä ja koversin ne tyhjäksi teelusikalla. Kurkkujen sisälmyksen säilöin myöhempiä, salaperäisiä tarkoitusperiä varten...

Se, mitä muistin tuosta hauskan oloisesta ohjeesta, että basilikaa oli yhdistetty johonkin toiseen yrttiin. Tunnen ihmisiä, jotka ovat vakaasti sitä mieltä, että basilikaa ei pidä sekoittaman mihinkään. Silti tässä sitruunabasilika ja kirveli mukavasti täydensivät toisiaan ja maku yhdistyi kurkkuun kivasti. Erittäin kesäinen, kepeä ja helppo kalapala. Kannattaa kokeilla!



Kurkkukupit alkupalaksi (n. 6:lle)

5 avomaankurkkua

täyte:

1dl majoneesia

½ dl smetanaa

80g tonnikalaa

1rkl sitruunabasilikaa silppuna

0.5 rkl kirveliä silppuna


Kuori kurkkuihin raidat kuorimaveitsellä. sitten pilko kurkut n. 4-5 osaan ja koverra kiekot kupeiksi. Tee majoneesia joko itse kuten minä tai käytä valmista. Sekoita majoneesiin kaikki täyteainekset ja täytä kurkkukupit teelusikalla täytettä lisäillen. Voit nostaa kurkut jääkaappiin odottelemaan muita sifonian osia ja tarjota ennen illallista pienenä alkusoittona hellepäivän kääntyessä iltaa kohti ja iltakasteen irrottaessa tuoksuja koivuista ja juuri tehdyistä vihdoista.


p.s. tonnikalaa voi laittaa enemmänkin suhteessa muihin aineisiin, mutta näin tulos oli kermainen ja raikas.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Juurevaa rukiista pähkinäleipää


Tämä on näitä mun yritys-ja-erehdys projekteja josta varmaan joskus pitää ottaa vielä yksi otto, koska sen rakenne jäi tosi tiiviiksi vaikka maku oli tosi hyvä. Syytän nousemattomuudesta kyllä osittain kylmää juhannusta ja vetoisia saaristo-olosuhteita kun mökin ovi tuntui jäävän koko ajan auki. Ehkä nousemiselle ei syntynyt optimaalisia olosuhteita.

Toinen juttu oli, että mittasin jauhot jo puntarilla mukaan kotona. Minusta jauhoa oli vähän liikaakin - ensi kerralla jätän kyllä osan pois ja tunnustelen taikinaa vain käsin vaivatessani ja luotan sitten omaan intuitioon siinä, paljonko jauhoa pitää laittaa. Jauhoissakin on eroja ja toisia jauhoja voi laittaa vähemmän kun toisia. Suolaakin taikinassa oli liian vähän - tosin voi olla etten osannut mitata 20g oikein (ilman puntaria), että suosittelen vaan maistamaan taikinaa tekemisen jälkeen, että riittääkö suola. Nyt homma tietysti hoitui ripsauttamalla syömisvaiheessa voin päälle hieman sormisuolaa. Mielenkiiintoinen kokeilu yhtä kaikki ja joskus pitää kokeilla uudelleen.

Tein ensimmäisen yritteeni tammikuussa. Se ei päätynyt alkua pidemmälle. En ollut koskaan aikaisemmin yrittänyt valmistaa leipäjuurta itse eikä minulla oikeastaan ollut mitään käsitystä miten sellainen pitäisi tehdä. Mummulla oli aina kakkoon (eli sikäläiseen hiivaleipään) juuri leivinkiulun pohjalla, mutta miten sellainen juuri tehdään itse?



Silmiin sattui pari hauskan näköistä leipäohjetta Pastanjauhantaa - blogin uumenista. Niistä toista ajattelin kokeilla - Ja koska oli silloinkin tammikuinen tiistai ajattelin, että voisin saada leipää vielä viikonlopuksi. Koska ohjeessa vielä käskettiin nimenomaisesti aloittamaan tiistaina, ajattelin että mikäs sen sopivampaa ja ryhdyin toimeen.

Eli kokeiluun meni pähkinäleipä, jossa tarvitaan valtava kasa saksanpähkinöitä. Pähkinöiden määrä on oikeasti valtava - 400g kun on pieni kulhollinen pähkinöitä. Voiko mikään, mihin tulee 400g pähkinää olla pahaa? Noh, ensimmäistä koemaistoa jouduimme kuitenkin odottamaan juhannukseen asti ;) Syynä tähän oli, että valitsin juurikipoksi Iittalan kannelliseen kulhoon (kuvaa en löytänyt netistä) mutta kansi ei oikein pysy paikoillaan ja tahtoo aina ponnahtaa pois paikaltaan ihan itsestään (huom. jos suunnittelette ostavanne niitä valkoisia, siniraitaisia kippoja tummansinisillä kansilla kannattaa vielä miettiä - se kansi ei tosiaan pysy yhtään paikoillaan).

No jokainen kokeneempi leipäjuurentekijä hihittelee varmaan siellä jo partoihinsa - homeeseenhan se veti jo keskiviikon jälkeen. Luin sitten jälkeenpäin, että leipäjuuri tekeytymisvaiheessaan ei tykkää liiallisesta ilman kanssa tekemisissä olemisesta, joten yritys ja erehdys - seuraavalla kerralla tiiviimpi purkki. Seuraava kerta tuli sitten juhannuksena kun ajattelin, että voisi sitä joku ohjelmanumero olla tällekin juhlapyhälle. Ja tapahtui tiistaina, että purkkiin syntyi juuri.

Juuri siis tehdään 3 vuorokautta aikaisemmin kypsymään. Mittasin muuten huvikseni nuo määrät desimitalla tuohon, jos jollakulla ei satu olemaan talousvaakaa vaikka mökillä. :)


Tiistain leipäjuuri ruisjauhoista

100g ruisjauhoa (hieman reilu 1,5 dl n. 1.6 dl ehkä)
100g raastettua omenaa (1 pieni omena, mun ompusta jäi 2 rkl raastetta yli)
150g 40 asteista vettä (1 dl)

Sekoita juuriainekset purkissa ja jätä juuri lämpimään (20-21 astetta sanoo blogi) kolmeksi vuorokaudeksi. En tiedä miten näin kesällä kun on lämmin, tekeytyisikö juuri jo nopeammin, koska perjantaina kun avasin purkin se suorastaan räjähti auki ;) Tämä leipä ei selvästi päästä minua helpolla. Ilmeisesti purkki oli liiankin tiivis ja ehkä hieman liian pienikin tälle juurimäärälle. No, sekoittelin kiltisti jauhoja sekaan ohjeen mukaan, siivosin sotkut keittiöstä ja jätin juuren vielä istumaan.

Lisää juureen 3 päivän päästä: 60g ruisjauhoa
50g vettä

Seuraavana aamuna juuri oli jo kovin kuplaista ja punnitsin siitä kulhon pohjalle 100g ja loppuun sekoitin silmämääräisesti saman verran jauho-vesiseosta jatkamaan juurta ja nostin sen vähän pelokkain mielin jääkaappiin (mitä jos se paukahtaa sinne jussina?).

Leivän ainekset

vaihe 1 (ilta):
100g valmistamaasi ruisjuurta
100g ruisjauhoja
200g vettä

vaihe 2 (seuraava aamu):
500g vettä
20g suolaa
400g sihtiruisjauhoja
500g vehnäjauhoja

lopuksi:
400g saksanphkinöitä


Eli edellisnä iltana sekoitin Vaiheen 1 mukaiset aineet taikinaan ja hämmensin ne sekaisin. Taikina oli tässä vaiheessa vielä löysää. Peitin kulhon kannella ja hiipotin taikinan mökille seisomaan ja odottamaan seuraavaa aamua. :)

Sitten sekoitin mukaan jauhoja. Juhannuksella ja juhannustaioilla saattoi olla osuutensa asiaan, koska vaan kaadoin kotona punnitsemani jauhot taikinaan sen kummemmin miettimättä. Taikinasta tuli kieltämättä yllättävän jämäkkää. Minulla ei leipäkonetta ollut kuten alkuperäinen ohje vaatii, niiin vaivasin sitten käsin taikinaa niin hyvin kuin pystyin. Hosuin ehkä vähän pähkinöiden kanssa ja laitoin ne liiankin aikaisin sekaan. Käsin vaivaaminen muuttui tosi hankalaksi siinä silmänräpäyksessä kun sekaan kaataa kulhollisen (ainakin 6-7 dl) saksanpähkinöitä.



Alkuperäisessä ohjeessa käskettiin vaivaamaan ensin voimakkaammalla teholla 8 min ja sitten hitaammin 4 min etteivät pähkinät riku. Laitoin pähkinät taikinan sekaan jo ennenkuin se irtosi mitenkään käsistä, enkä sitten saanut sitä oikein irtoamaankaan.


Taputtelin taikinan pötkyläksi, peitin liinalla ja jätin sen tekeytymään sinne iltapäivään - eli ainakin neljäksi tunniksi. Lepäilyn aikana taikina saa hauskan suklaisen tai ainakin vaaleanpunaruskean värin, joka oli yllätys minulle. Vaikka kovasti toivoin, rakenteessa ei lepäilyn aikana tapahtunut havaittavaa kohoamista tai pehmenemistä. Luulen että minulla jauhoja oli ihan liikaa, vaikka punnitsin ne kotona valmiiksi purkkiin. Taikina oli tosi kovan ja raskaan saven kaltainen möykky siellä liinan alla.

Muotoilin siitä kuitenkin kaksi pötkylää ja jäin odottamaan niiden kanssa vielä 2h ennen paistoa. Sitten kurkkasin liinan alle ja totesin ettei mitään sanottavaa ollut tapahtunut. Edelleen kaksi savipötkylää liinan alla. Päätin antaa niiden vielä kohota ja taisipa siinä vierähtää toinenkin 2h eikä mitään suurempaa ollut tapahtunut. Vähän minusta taikina oli saattanut pehmentyä, mutta en kyllä uskalla sanoa. Tässä syytän kyllä sitä juhannussäätä - olen aika varma että kohoamisella olisi ollut paremmat edellytykset jos olisi ollut tasalämpöinen, vedoton paikka. Meillä ei ollut. Niin epäluuloinen olin leivän suhteen että pistin paistumaan ensin vain toisen leipomistani pötkylöistä ja sanoin, että jos se on pahaa niin mietitään sitten mitä tuolle toiselle tehdään.

Paistamista varten kuumensin mökkiuunin niin kuumaksi kuin sai, ihan 275 uunista ei saanut irti mutta 250 mittarin mukaan piti jo onnistuman. Sitten pirskotin vapautuneesti uuniin vettä ja työnsin leivän sisään. 10 min päästä avasin kuullua, päästin liian höyryt ulos ja laskin lämpöä ohjeen mukaan 230 asteeseen. Sitten paistelin reilun puoli tuntia koska meillä ei ollut mökillä mitään digitaalista sisälämpömittaria. Kuulemma leivän pitäisi ola sisältä 98 asteista, että on kypsää.

Kun keipä tuli uunista vitsailin, että tällä voisi vaikka tappaa metsämyyriä - niin jämäkän tiiviiltä kökkäleeltä leipä tuntui. Annoimme leivän jäähtyä ja sitten maistelimme sitä voin kanssa. Yllätys oli melkoinen, koska kaikesta epäluulosta, vastoinkäymisestä ja kaiken toivon heittämisestä huolimatta maku oli kuitenkin tosi hyvä! Me söimme kokonaan toisen leivän ja osan vielä toisestakin illan aikana ja mukana oli sekä hiilarikammoisia että ruisjauhokammoisia ihmisiä.



Toisen leivän taputtelin sitten kokeellisesti matalammaksi, koska väki oli sitä mieltä, että kuori on hyvää. Saimme leivästä pystyyn pienen huutoäänestyksen, niin että ohjelmanumeroksi tästä leivästä ainakin riitti hyvin;) Ihan se maistui hyvälle rieskamaisenakin, mutta suosittelen silti alussa esiteltyä pötkylämuotoa - rieskamaisena kuivaa helposti liikaa (ja on helpompi leikata pötkylästä jos on yhtä heikosti nousevaista kun meidän leipä).



Yritin vertailla omaa lopputulostamme pastanjauhajien lopputulokseen kuvan avulla ja kieltämättä heillä leipä näyttää nousseen edes jonkin verran. Ehkä sen oikeasti pitäisikin nousta. Kuten jo todettu muutamaan kertaan, Makua oli ja se oli hyvä.

Voitte nyt ottaa opiksenne näistä meikäläisen kompuroinneista juuripurkin valinnassa, kohottelupaikan lämpötilassa ja jauhojen määrässä niin kenties onnistutte vielä paremmin. Ei tämä varmaan viimeiseksi kerraksi jää kun tätä kokeilen - en vaan lisää jauhoja sokkona, lisään pähkinät vasta ihan lopuksi ja kiinnitän huomiota kohottelupaikkaan - jos vain uskallan avata sen jääkaapissa istuvan juuripurkin... :)

Ajatuksia ruuasta ja kivusta


Juhannuksen netittömyyden jälkeen seurasi Kauhea Tauti (tm). Angiina ja lekurin mukaan ilmeisesti mononukleoosi tai ainakin jokin virusperäinen pöpö päällekkäin. Arvatkaapa olinko ensin ihan paniikissa että nytkö se sikaflunssa sitten tuli kun V matkustaa niin paljon? :) Mutta ei sentään - kuulemma V:nkin olisi pitänyt olla kipeä, että sitä voi epäillä;)

Noh, antibiootti ei tietenkään auta virukseeen ja se pitkitti kuumejaksoa (ja edelleen jatkuvaa kurkkukipua) tosi pitkäksi. Vaikka jo eilen, torstaina (!) ei ollut kuumetta enää yhtään, kurkku on silti nytkin niin kipeä, että puhumaan hädin tuskin pystyy. Kun kurkku on niin turvonnut että henki ei meinaa kulkea, ei paljon tee mieli syödä.

Se oli oikeastaan keskiviikkona kun ruokahalu alkoi vähitellen palautua kuumeen laskun myötä ja tunsin näiden helteiden keskellä suurta vetovoimaa hedelmiin. Nektraiiniin erityisesti, koska niitä oli laatikollinen ostettuna. Kuorin nektariinin ja siivutin pieniksi veneiksi josta yhdestä kokeilin haukata palasen. Kirvely oli mieletöntä vereslihalla olevassa kurkussa. Kahden suupalan jälkeen luovuin ajatuksesta syödä hedelmää ja kaadoin kuppiini taas maustamatonta jogurttia ja ingmanin mustikka-vadelmakeittoa. Tyhmä tauti.

Kokemus oli kuitenkin konkreettinen; vaikka ruoka olisi kuinka mieleinen ja hyvä, mutta jos sen syöminen aiheuttaa häiritsevää fyysistä kipua niin kyllähän sen varmaan jättää syömättä. Sama toistui eilen illalla kun lopen kyllästyneenä jogurttiin ja marjakeittoon sitten väsäsin illaksi chili con carnea ;) Hyvää se oli kun mikä, mutta jokainen suupala aiheutti vääntelehtimistä tuolilla ja nopean nielaisun. Ja ei, ei siinä niin paljon chiliä ollut ;) Vaikka sain vähän syödyksikin jäin miettimään mistä se ruokailun nautinnollisuus tulee, koska tämä pakkonieleminen nyt ei kieltämättä kovin miellyttävää ollut.

Ainakin minulle se on paitsi ruuan hyvä maku, myös kiireettömyys ja rauha, mahdollisuus unohtaa päivän kiireet ja ahdistuksen aiheet, keskustella läheisten kanssa ja nauttia ruuasta. Nyt kun kurkkuun sattuu joka suupalalla eikä puhumisestakaan oikein tule mitään, minun on ollut oikeastaan tosi helppoa jättää ruokailu siihen kupilliseen jogurttia tai lasilliseen kylmää smoothieta. Miksi valmistaa ruokaa jos sen syöminen aiheuttaa pienen tuskallisen hetken lautaan äärellä? Oikeastaan on aika mielenkiintoista miten chilistä on opittu pitämään ;)

Ehkä kuitenkin omalta kannaltani summaten tätä ajatusta - vaikka hyvä ruoka on tärkeää minulle on vähintään yhtä tärkeää pystyä nauttimaan ruuasta kaikin aistein - kiireettömässä ympäristössä ja mielellään rakkaiden ihmisten kanssa keskustellen.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Tehkää nyt hyvät ihmiset cole slaw'ta itse! :)

Cole slaw
Monelle Amerikkalainen cole slaw -salaatti on ehkä tuttu ravintolasta tai kaupan valmisruokahyllystä. En ollut itsekään tullut ajatelleeksi tämän salaatin tekemistä ennenkuin keväällä, kun ystäväni M kertasi ettei siihen tarvita kuin kaalia, porkkanaa ja majoneesia sekä hieman etikkaa.

Ette usko miten monta kertaa olen tehnyt sen jälkeen cole slawta. Se on niin naurettavan helppoakin. Jos teet majoneesin itse ja käytät salaattiin nyt parhaimmillaan olevia varhaiskaaleja ja nuoria porkkanoita - maku on taivaallinen. Ihan muuta kuin kaupassa.

Minulla oli jääkaapissa istumassa majoneesin jämä, jonka olin maustanut mustapippurilla, suolalla, valkosipulilla ja timjamilla. Pilkoin aamulla puolet pienestä varhaiskaalista kulhoon, lisäsin pari ruokalusikallista vaaleaa balsamicoa ja kaadoin loput majoneesit kaalin selkään. En edes ehtinyt raastaa porkkanaa sekaan kun piti jo juosta töiden perään. Nyt illalla kun tulin töistä rättiväsyneenä söin majoneesista kaalia suoraan jääkaapista. Ihan taivas. Lopun sekaan raastan niitä ihania kevätporkkanoita ja siitä tulee huominen lounas. Jees. Kyllä kannattaa.


Cole slaw -salaatti (n. 2-3:lle lisäkkeeksi)

n. 300-350g varhaiskaalia ohuina suikaleina
2-3 porkkanaa karkeana raasteena
2 rkl vaaleaa viinietikkaa tai vaaleaa balsamicoa
n. 2 dl majoneesia (kannattaa tehdä itse, voit maustaa valkosipulilla ja timjamilla jos haluat - oli nannaa)

Sekoita kaikki aineet keskenään ja jätä tekeytymään jääkaappiin noin 6h tai yön yli. Tarjoa vaikka kebakoiden lisäkkeenä.

Saisiko olla mustikkamargaritaa?


Ameriikan reissulla törmäsimme tähän drinkkiin suunnistaessamme nenän osoittamana ensin katsomaan Fantasticks! (kun saimme liput tkts:stä vielä neljän aikaan iltapäivällä ja ilman jonotusta, ihme!) ja sitten syömään vähän fiinimpään meksikolaiseen ravintolaan. Siellä guacamoletkin tehtiin kai pöydässä (vaikkemme niitä sitten lopulta tilanneetkaan, sekopäitä kun olemme);)

Ehkä raportoin siitä enemmän joskus vielä kun tulee hyvä nostalgiahetki, mutta otetaan nyt tärkeimmät ensin. Kokeilimme siellä alkudrinkkinä talon omia signature margaritoja ja tätä kyseistä drinkkiä on nyt tehty pariinkin otteeseen ja hyvää on! Luulen että tämä kyllä kilpailee "kesän uusi suosikkidrinkki" -osastolla aika tiukasti.

En jaksa enää muistaa mitä Tequilaa ko. ravintola drinkkiin käytti ja mustikatkin olivat pensasmustikoita. Mutta ei ole haitannut yhtään (kotomaisissa kun on enempi makua). Koska mustikoita vielä odotellaan ilmestyväksi, olemme tehneet tätä pakastemustikoista. Kotimaiset tuoreet ovat tähän drinkkiin varmasti Ihania kun niitä alkaa ilmestyä toreille.



Drinkin suhteita voi muutella vähän maun mukaan, mutta tässä määrät suurinpiirtein niin, kun me olemme tykänneet. Tequila saa kyllä maistua drinkistä jonkin verran ja tämä on lähempänä oikeaa margaritaa kuin mansikkaista ystäväänsä. Jos pidät kuivista drinkeistä, pidät todennäköisesti tästä. Hibiskuksen lehdet ostin joskus virosta ja olen käyttänyt niitä aiemmin omiin teesekoituksiin. Tähän ne kuitenkin sopivat mielestäni kaikista parhaiten ;)


Mustikkamargarita (1 annos)

2 cl tequilaa (olen käyttänyt Herradura reposadoa - mutta muukin käy)
n. 4 cl omenamehua
2-3 rkl mustikoita tai pensasmustikoita, murskaa niitä vähän (etenkin tuoreita)
n. 3 hibiskuksen kukan lehteä
½ limen mehu ja muutama suikale kuorta
suolaa lasin reunukseen (jos tykkää)
jäitä

Laita hibiskuksen kukan lehdet vähän likoamaan omenamehuun (esim. 10 min ennen). Niistä lähtee hieman karvasta (bitter) makua drinkkiin joka sopii siihen hyvin. Lisäksi lehdet ovat kauniita.



Jos haluat laseihin suolareunuksen, kostuta hieman lasin reunaa ja pyöritä lasia sen jälkeen suu alaspäin lautasella, jossa on ohut kerros suolaa. En itse jaksanut nykertää vaan ripsautin drinkin päälle vaan vähän suolaa. Laita halutessasi preparoidut lasit hetkeksi pakkaseen tai jääkaappiin.

Annostele jokaiseen lasiin mustikoita n. 2-3 rkl maun mukaan. Etenkin jos käytät tuoreita, riko niitä vähän. Sekoita kaikki loput drinkkiaineet keskenään; omenamehu ja hibiskukset, tequila, lime ja limen kuori.

Kaada juoma laseihin ja lisää lasiin jäämurskaa tai jäänpaloja. Nautiskele auringossa tai sateessa. Optimistisesti uskon kuitenkin, että aurinko edes vähän pilkahtaa juhannuksena.

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Åbyn Kartanon Näkkileipä ja haastevastaus



Keittiössä on ollut hljaista. On ollut niin kiire muilla elämän saroilla ja lisäksi miehet ovat tahoillaan; kesälaitumella ja työmatkalla. Olen siis ollut toista viikkoa yksin kotona. Mun tapauksessa se usein tarkoittaa, että töitä tehdään paljon ja kokkaamisesta tingitään - tai no, ensin syödään kaikki jämät ja sen jälken nakerrellaan mitä sattuu olemaan. Jos jotain hyvää itselleen tekee se on aika varmaa kauraa. Viime viikon aikana kokkasin mm. ikisuosikkiani munakoisovuokaa ja söin pakastimesta pois kotitekoisia jauhelihapullia. Muuten olen sitten syönyt kotona lähinnä juustonkannikoita jääkaapista. Eilen tuli ekaa kertaa sellainen olo että ei kykene syömään mitä sattuu ja kävin ihan ruokakaupassa ja ostin Vihanneksia (tm) jääkaappiin ;)

Mutta palatakseni päivän otsikkoon - löysin taannoin kaupan juustotiskin päältä pussukallisen ohuita, rukiisia Åbyn kartanon näkkileipiä. Se on ihan loistava tuote. Näkkileipä maistuu hyvälle (siinä on kuminaa, jos et siitä pidä niin pysy kaukana), on superohutta ja ihanan rapeaa. Siihen päälle kun sipaisee hyvän siivun vaikka gorgonzola classiccia tai Saint Aguria niin päivä pelastuu, oli se kuinka sateinen tahansa. Loistava lisä juustopöytään. Toisaalta voisin kuvitella että äyriäissalaatti tai jokin muu kesäinen noutopöydän herkku kelpaisi myös päälliseksi tälle pienelle, koveralle ja varsin maistuvalle kuljetusalustalle. ;)

Sillä Sipuli - blogista heitettiin haaste tähän suuntaan inhokkiruuasta. Olen miettinyt asiaa, eikä kyllä kieltämättä tule mieleen kuin yksi ruoka, jota en jostain syystä tykkää syödä. Olen sitä mieltä, että ruokaa pitää maistaa ja muutaman kerran jälkeen vasta osaa sanoa tykkääkö siitä vai ei. Olen siis sitkeästi maistanut tätä kyseistä ruokaa joka vuosi, ylppäreistä, häistä ja vuosipäivistä toisiin - ylipäätään aina kun joku kehuu kovasti että: "onpa ihanaa graavilohta!".

Tästä graavilohiahdistuksesta johtuen nuorempana kuvittelin, etten pidä mistään raa-asta kalasta. Myöhemmin sitten havaitsin, että se ei ole totta! Pidän kovasti sushista, kaikista chevice - tyyppisesti laitetuista kaloista, kylmäsavulohesta ja sillikin menee jo näin vanhemmalla iällä. Mutta graavilohi. Voi elämä.

Se on jossain kohtaa jopa suorastaan kiusallista kun emäntä saattaa odottaa kehuja juhlapöydän lohesta, mutta minä pyöritän sitä yhtä lohenriekaletta lautasella enkä vaan kykene syömään sitä kuin pidättämällä hengitystä ja nielaisemalla muun ruuan seassa. :)

Menin jopa niin pitkälle, että tein tässä taannoin kotona graavilohta, johon laitoin mukaan Ameriikasta raahaamaani thaimausteseosta ja limen mehua ja suolasin sen vasta maustamisen jälkeen tosi kevyesti. Pikku A söi sitä aamupalalla onnesta ymmyrkäisenä ja V näytti tyytyväiseltä myös, mutta mulla vastassa oli ihan sama tökkäävä reaktio. Ei auttaneet mausteet eikä mikään.

Pitkällisen yrityksen ja kokeilun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että se on se hyvin kalaan imeytynyt runsas suola joka siinä tökkii, koska sillien suhteen olen myös aika herkkänahkainen - jos silli on kovin suolaista se jää myös helposti lautasen reunalle. Kalan rakennekin muuttuu graavauksessa herkästä ja suussasulasvasta ihmeellisen tönköksi. Urr.

Näin sanoen kuitenkin lupaan maistaa taas joskus graavilohta, kun unohdan tämän edellisen yritykseni syödä sitä maustettuna thaihenkisesti ;)




Eräs tämän blogin lukija kysyi minulta taannoin suosikkireseptejäni, joita voisin suositella hänelle. Poimin tuolloin muutamia reseptejä vähän eri raaka-aineista, joita itse muistan suurella lämmöllä. Jäin kuitenkin miettimään tämän kiireen keskellä että ovatko lopulta parhaita reseptejä ne, jotka ovat jääneet mieleen erityisen maukkaina vai ne, joihin liittyy muistoja. Näitä muistoreseptejä teet itsellesi silloin, kun olet yksin kotona, väsynyt ja haluat hemmotella vain itseäsi?

Minulle tuo munakoisovuoka on jäänyt sellaiseksi reseptiksi. Teen sitä usein ja yksin ollessani ihan ilman minkään sortin jauhelihaa tai muuta lihakylkiäistä. Vaikka ruoka on minusta uudelleen ja uudelleen ihan erinomaista, sen tekemiseen liittyvät myös vahvasti oman elämän aloittamisen muistot ja se kun vietin ensimmäisessä ikiomassa asunnossani ikiomia lauantaipäiviä. Siihen kuuluu pihan rahiseva hiekka fillarin renkaiden alla kun pyöräilin kaupasta kotiin, musiikki jota kuuntelin kun tein lauantaisiivoja, naapurit joiden kanssa tuli juteltua taloyhtiön pihalla saunaan mennessä... Ja tähän kaikkeen liittyy erottamattomasti se munakoisovuoka joka kypsyi valmiiksi saunoessani siivouksen pölyt pois.

Ajattelin, että koska inhokkiruokahaaste näyttää jo kiertäneen monessa paikassa voisinkin sen sijaan haastaa Hyppysellisen takaisinpäin ja pyytää häntä sekä Kahvila Vegaanin Okriinaa ja polkkapossua kertomaan mikä on heidän "mukavuusruokansa". Asiaa ja muistoja ruuan ympäriltä saa kertoa halunsa mukaan, ainoa sääntö on se, että ruoka on koukuttanut tekijänsä siinä määrin, että samaa ruokaa vaan tulee tehtyä kerta toisensa perään ja joka kerta se toimii tarkoitukseensa. Jos kotikeittiöstä ei löydy tällaista ruokaa vastaukseksi sallitaan myös jokin ravintola-annos jonka äärelle palaat aina ja uudelleen ja toivot, ettei se koskaan katoa listalta.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Kotitekoiset kebakot grillissä

kebakkoja grillissä

Tämä ohje juontaa juurensa Hauholle, erään viehättävän vanhan pariskunnan mökin grilliin. Ohje ei tietenkään ole säilynyt muistissani prikulleen yli 10 vuotta. Lipstikka oli minulle tuolloin, 19 kesäisenä, oudompi mauste ja tutustuin siihen tämän reseptin muunnelman kautta. Ensi kerralla lipstikan maku tuntui hieman hassulle - samalla kertaa aavituksen korianterimaiselle ja lehtipersiljamaiselle mutta kuitenkin siinä oli mukana pehmeitä makujakin. Lopulta se on minusta oivallinen maustekasvi ja monivuotisena viihtyy hyvin kukkapenkin päässäkin :)



Ohje on hyvin selkeä ja yksinkertainen. Maku tähän tulee pitkälti juuri tästä lipstikasta, joka sopii jauhelihan kanssa muihinkin yhteyksiin. Määrää voi kohtuullistaa, jos et halua laittaa sitä ihan noin paljon tai jos käytät lipstikkaa ensimmäistä kertaa. Hieman olen rakennellut ympärille muitakin makuja ja lisäsin smetanaa. Lopputulos oli juuri niin hyvää kun muistinkin.

Sain muuten taimitarhalta tuossa taannoin heidän kokoamansa yrttien käyttövinkkilistan. Ostin ryytimaahan pari timjamin tainta kun aikaisemmat olivat jatkaneet maanpäällistä kiertoaan mullan suuntaan. Loistoidea minusta jakaa tuollaista ohjetta. Lipstikan kohdalla tässä ohjeessa neuvotaan kokeilemaan sitä yhdessä lantun, kurpitsan, perunan, kaalin, riisin ja makaronin kanssa ja maustamaan sillä keittoja, patoja kastikkeita ja salaatteja. On siinä listaa kokeiltavaksi! Keittoon se ainakin sopii, mutta hauska idea minusta on myös lantun ja kurpitsan kanssa yhdistäminen. Täytynee varmaan kokeilla jonain kauniina päivänä.


Jauhelihan paistamisessa grillissä pitää olla malttia. kebakkojen pitää antaa paistua ihan rauhassa, ennenkuin yrität kääntää niitä. V oli vähän innokkaana kääntämässä kebakkoja jo liian aikaisin ja ne hajoavat ihan täysin pitkin grilliä jos yrität liian aikaisin :) Käännettävyyttä voi parantaa lisäämällä taikinaan vehnäjauhoa, leivänmuruja tai korppujauhoa n. kolme ruokalusikallista. Se ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätöntä jos malttaa mielensä paistovaiheessa ja omistaa hyvän grillauslastan. Jos kebakkojen hajoaminen pelottaa jo etukäteen, lisää jauhoa tai leipää taikinaan.

Me teimme tämän kaasugrillissä, jossa grillin lämpötilaa oli helppo säätää. Jos teet näitä hiilillä, kannattaa kebakko ehkä kääriä paremmin pekoniin, että pötkylä saa siitäkin lisää tukea, eikä liha kuiva niin helposti jos näyttää, että grilli on liian kuuma. Liian kuumassa kebakot tietysti palavat jos niitä ei käännä hyvään toviin.

Sain kebakkoinnostuksen jälleen vähän liiankin nopeasti, en ehtinyt liotella puisia tikkuja, joihin kebakot tein. Eivät nuo silti ihan kokonaan palaneet ja irtosivat ruuastakin ihan hyvin. Tikut kannattaa kuitenkin etenkin hiiligrilliin mennessä liottaa, että niistä on jotain jäljellä vielä paiston jälkeenkin;) Liotukseen käy hyvin jokin pullo tai kannu, minkä päälle voi laittaa lautasen pitämään puiset tikut veden alla.

Kebakot grillissä (n. neljälle)

n. 400-500g jauhelihaa
paketti pekonia
1 muna
2-3 kevätsipulin mukulaa (tai vaan nuorta sipulia)
pari-kolme isoa lipstikan oksaa (tai n. 1,5 dl lipstikkasilppua)
1/4 tl savustettua paprikajauhetta
1 prk (n. 150g) smetanaa tai creme fraichea
1/2 palkoa punaista chiliä silputtuna
2 valkosipulin kynttä
suolaa
pippuria (mustaa tai sekoitusta)


Voiteluun paistoa ennen ja paiston aikana:

1 pieni (n. 40g) prk tai pari ruokaluikkaa tomaattipyrettä
0.5 dl öljyä
2-3 rkl punaviinietikkaa
1 rkl tuhdimpaa grillaukseen tarkoitettua chilikastiketta tai chilijauhoa. Meillä oli Pain Is Good - sarjan jamaikakastiketta, mutten kyllä muista mitä niistä. Hyviä ovat, nuo soosit nimittäin. Olen paria-kolmea eri tyyppistä maistellut ja käyttänyt grillaukseen. Nimestään huolimatta kaikki eivät ole mitenkään kipua aiheuttavan tulisia:)


Laita kebakkotikut likoamaan veteen muutamaa tuntia ennen grillausshowta. Kastikeaineet sekoitetaan keskenään soosiksi. Kebakkoainekset eli jauhelija, mausteet, silputtu chili, valkosipuli, sipuli ja lipstikka sekä kananmuna ja smetana sekoitetaan enemmän vähemmän tasaiseksi mössöksi. Jos käytät korppujauhoja lisää ne myös mukaan. Voit myös korvata osan smetanaa kermalla ja liottaa vanhoja leivänkannikkoja kermatilkassa ja murustaa kermassa turvonneita leivänpaloja mukaan taikinaan desin-puolentoista verran. Minä en laittanut jauhoja enkä leivänmuruja. :)

Kebakko muotoillaan tikun keskivaiheelle pötkyläksi ja se kietaistaan pekoniin. Minulla sattui olemaan vajaa paketti, niin että joka kebakon päälle riitti vain yksi siivu pekonia. Voit laittaa kaksikin jos haluat! :) Voit sivellä ohuesti kastiketta kebakoille ennen grilliin menoa ja sitten lisäillä tarpeen mukaan grillauksen aikana.



Grilli saa olla melko kuuma kun kebakot menevät sisään, mutta lämpöä kannattaa pienentää sen jälkeen ja antaa kebakoiden kunnolla jämähtää ennen varovaista kääntämistä toiselle kyljelleen. Älä hosu, kananmuna kyllä jämähtää kypsyessään. Kääntämisen jälkeen sutikoidaan soosia ohuelti paistuneelle kyljelle ja annetaan muhia kypsäksi välillä tarvittaessa kääntäen eri kyljille.

Tarjoa kebakot salaatin, kaalipadan, perunamuusin tai muun suosikkilisäkkeesi kanssa.

16.7.2009: nämä ovat olleet niin hyviä että niitäpä on tehty uudelleenkin ja smetanan määrää vähentämällä kebakkotaikinasta tulee helpommin käsiteltävää!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Muurikkalettuja ja sekä suolaista, että makeaa täytettä


Muurikkaletut ovat yksi niistä ruuista joihin ei vaan kyllästy. Meillä on tapana lähteä joskus "retkelle rantaan" ja paistaa siellä nuotiolla näitä ihanuuksia. Teimme lettuja wappuna, mutta niitä tehtiin myös eräänä männäviikonloppuna. Edellisellä kerralla jäin harmittelemaan kun en tullut mitanneeksi paljonko jauhoja laitoin taikinaan. Nyt sitten viisastuin vahingosta ja mittasin.



Muurikkataikinan pitää minun mielestäni ollakin löysää ja rasvaista. Lisäksi paistoon käytetään ihan oikeaa voita. Siten voi varmistaa parhaan rapsakkuuden;) Toiset tykkäävät, että lettuja ei saa paistaa tummaksi, toiset taas rakastavat tummempia pitsireunuksia. Kannattaa siis tiedustella vieraiden mieltymyksiä. Avotulella se nyt on tietysti arvontaa aina, mutta ainakin voi yrittää.

V piti tästä taikinasta ihan erityisesti. Ihan ilmiselvästi V pitää myös juuri niin ohuesta taikinasta, ettei se meinaa kasassa pysyä käännettäessä. Salaisuus on pannun lämpötila. Ei saa olla liian kuumaa. Tällä ohjeella letuista tulee tosi pitsireunaisia ja taikinan ohuuden vuoksi letun pitää ehtiä jämähtää pannulla hyvin ennen kääntöä. Jauhoa voi lisätä hieman jos ei jaksa säätää pannun lämmön kanssa puutikuilla tai haluat vaaleampia lettuja. Sakemmasta taikinasta ei tule niin pitsistä lopputulosta, mutta letun oi kääntää helpommin ja aikaisemmin :)



Lettujen kanssa tarjotaan tietysti sekä makeaa, että suolaista täytettä. Täytteen kanssa taikinasta riittää koko lounaaksi kuudelle.


"Täydellisttyyä hipova" muurikkataikina meikäläisen malliin (n. 6:lle)

1l maitoa (miel. punaista)
3 dl kermaa (tai 2 dl kermaa + 1 maitoa jos on punaista maitoa käytössä)
3 munaa
5 dl vehnäjauhoa (taikina on löysä, voit varata mukaan vähän jauhoa jos tuntuu että hajoaa liikaa)
ripaus suolaa

Sekoita kananmunat ja maito kulhossa. Lisää jauhoja kunnes taikina on sopivaa. Minulla sopivaksi tuleminen vaati 5 dl jauhoja, mutta se niin riippuu jauhoista, muurikan lämmöstä ja auringon pilkuista.


Anna taikinan vetäytyä vähintään 20 min ja tee sillä aikaa täytteet... :)

Makea täyte
2 dl kermaa vaahtona
1 tl vanilijasokeria
1,5 dl turkkilaista jogurttia
2,5-3 dl tuoreita mansikoita
(pensasmustikoita)

lisäksi hyvää hilloa tarjolle


Kalatäyte (2 variaatiota)

Loimulohta (tai 2 prk purkkitonnikalaa eli n. 200g itse kalaa)
1,5 dl kermaa vaahtona
n. 1 dl smetanaa
1 purkki creme bonjour ruohosipuli - tuorejuustoa
raastettua sitruunan kuorta (n. ½ sitruunaa)
chiliä (tai purkkitonnikalan kanssa savustettua paprikajauhetta 1/4 tl)
"kasa kapriksia" eli joku 8 isoa kaprismarjaa silppusin sekaan
2 vartta kevätsipulia
lehtipersiljaa (tai tonnikalalle käy timjami)
suolaa
mustaa pippuria


Vahdota kerma ja lisää siihen smetana ja tuorejuusto. pilko sekaan yrtit, lisää mausteet ja sekoita. Lopuksi lisää kala sopivina suupaloina. Ota ruodot pois jos käytät vaikka itse savustamaasi lohta.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa paprikamaustetta, suolaa tai pippuria. Myös punasipulia voi pilkkoa sekaan jos haluaa sipulisempaa.

Lettujen paistamiseen kannattaa varata paljon pieniksi pilkottuja klapeja, joilla tulen voi pitää tasaisena vaikka tuulee. Hiilloksen aikaansaamiseen ranta on usein liian tuulinen paikka. Otin mukaan rantaan myös pienen pakastusrasian, johon laitoin jauhoa - jos letut paistettaessa eivät tunnu pysyvän koossa, voi jauhoa lisätä hieman myös paistopaikalla. Kertaakaan en ole tainnut joutua lisäilemään, mutta mukana kippo on aina, jos vaikka...;)

Pannulle laitetaan hieman öljyä silloin tällöin (ehkä n. joka kolmannen letun jälkeen) ja noakre voita. Siten pannu pysyy ajokuntoisena vaikka paistaisit lettuja pienelle joukko-osastolle. Mukaan kannattaa varata kunnollinen, leveä muurikkalasta jossa on pitkä varsi.

Ranneliike on osa taidetta tässä ;) Että muurikkalettuun saisi mahdollisimman kauniin pitsireunuksen, kannattaa lettutaikinan kaato tehdä ympyrän kaarissa ulkoa sisäänpäin. Varaa iso kauha ja harjoittele. :) Ei hätää, eka lettu on aina uhrilahja pannulle.



Ja kun aikuiset paistaa lettuja, voi sitä vaikka metsästellä vesikirppuja ja katkoja kallionkoloista tyhjään pulloon isin kanssa.



Täytteet maistuvat hyvin pienen metsästelyn jäkeen - Jostain syystä Nelle käski syömään suolaisen letun ennen makeaa. Vähänks tylsää. Joka tapauksessa täytteet tarjoillaan lettujen sisällä auringossa, kalliolla laivoja ja vesikirppuja katsellen. :)

p.s. non-alcoholic - versio lettudrinkistä syntyy vaikka limejä/sitruunaa, mansikoita ja sitruunamelissaa kuplaveteen sekoittaen. :) Lapsille Laitilan sittistä!

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Lounaalla Maarianhaminassa



On ollut kiire. Osittain siksi, että olen sinkoillut ympäri maata ja maakuntaa erinäisten asioiden perässä. Viimeksi päädyin Maarianhaminaan. Ruotsini oli ruosteessa, kyllä, mutta sitkeästi sönkötin sitä paikallisille.


Vaikka päivä olikin varsin työntäyteinen, lounasaikaan tein pienen turneen ympäristössä: rannassa oli selvästi tarjolla turistirysämäistä ravintoa, alkupalat 16e, pastat 23 ja kaikki mikä oli nähnyt jotain lihaa 32 ja ylöspäin. Suunnistin siis kaupungin suuntaan, jossainhan paikallistenkin pitää syödä?

Ja mikäs oli suunnistaessa kun sää helli auringonsäteillä. Koska aikaa ei ollut rajattomasti, päädyin kierroksellani ensimmäiseen varteenotettavan näköiseen ruokapaikkaan - ihan miellyttävän oloiseen modernihkoon Umbra & Korg - nimiseen ravintolaan. Lounastarjoilu oli vain ulkoterassilla - ilmeisesti ravintolan sali aukeaa vasta illalliselle. Kauniina ja aurinkoisena päivänä se ei haitannut yhtään. Sesonki ei selvästi ole vielä alkanut, mutta kiireempänä aikana voisin kuvitella paikassa olevan ihan viihtyisää menoa ja meininkiä. Lounas 9.90e ja vaihtoehtoja oli nuudelisalaatista ja pastoista kokonaisena paistettuun ja siivutettuun possun ulkofileeseen jonka kanssa tarjottiin perunoita ja Provencen kasviksia. Annoksia oli noin viitisen erilaista. Jos joku ei jo arvannut, minä päädyin possuun. Noh, hiilarikrapulaa amerikkalaisista pannukakuista vieläkin tuntien, pyysin annoksen ilman perunaa.


Ennen ruokaa paikalle kiikutettiin hintaan sisältyvä pieni vihannes & hedelmäsalaatti ja leipää. Ruoka tuli eteeni nopeasti ja se oli tosi hyvää. Eipä voi moittia yhtään - vihannekset eivät olleet mauttomiksi kypsyneitä (niissä oli myös tuoretta yrttiä!) ja possukin oli mehukasta kun mikä. Vaikka annos ei nyt ollut mitenkään erityisen halpa, se oli kuitenkin simppeliä, hyvää ja maksoi alle 10e. Lisäksi palvelu oli tosiaan nopeaa ja erittäin ystävällistä, mitä uupuneena työmatkaajana osasin arvostaa kovasti.


Ja koska palvelu oli nopeaa ehdin lounastauolla vielä haksahtaa yhteen kirjakauppaan ja fyndet - tavarataloon, josta mukaan jäi vähän muistoja Affenanmaalta. Ostamani KorpiAndGordonin pannunaluset menevät varmaan mökille ja Marcus Aujalayn kasvisten valmistukseen painottuvassa keittokirjassa (Med mycket grönt) näytti olevan aika ennakkoluulottomia reseptejä. Varmaan siitä kuulette siitä vielä myöhemmin ;)

Oli aika hassua olla Ahvenanmaalla, olen käynyt siellä viimeksi ala-asteella, leirikoulussa. Kuten taksikuski totesi, siitä on saattanut vierähtää ehkä 4 tai 5 vuotta? ...Tai jotain ;)

Mutta taksista koneeseen ja takaisin kotiin... Ehkä joskus ihan ajan kanssa. Olisi ihanaa pyöräillä noissa maisemissa. Nyt kun vielä löytyisi aikaa tavailla tuota ruotsinkielistä vihannesopusta. Pelkät nimetkin ovat aika lupailevia vai mitäs sanotte mustajuuresta keitettynä punaviinissä timjamin ja hunajan kanssa?

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Chilien kasvatus osa 3


Viimeistä viedään tämänkertaisessa vierailevassa kynässä

Lannoitus

Chilien lannoituksentarve ja -kestokyky vaihtelee huomattavasti, mutta pienten taimien kanssa kannattaa olla aina varovainen. Tavallinen kukkamulta tai turve riittää yleensä jonkun aikaa aivan hyvin ja ruukkuja vaihdettaessa kasvi saa uutta multaa jossa on taas ravinteita lisää. Lannoitusta voi kuitenkin alkaa hiljalleen lisätä kasteluveteen taimen kasvaessa isommaksi. Mikäli kasvi saa riittävästi valoa ja vettä mutta ei tunnu kasvavan tai lehdet haalistuvat, voi olla hyvä kokeilla lisätä lannoitusta. Vastaavasti taas mikäli uudet lehdet käpristyvät ja rypistyvät erikoisen näköisesti, lannoitusta kannattaa hieman vähentää. Tarkempaa tietoa lannoituksesta löytyy netistä paljon.

Yleisesti ottaen suurin osa kaupan tavallisista lannotteista, esimerkiksi Substralit, ei sovi hyvin chileille. Niissä on usein liikaa typpeä, mikä aiheuttaa voimakkaan ja rehevän kasvun mutta saattaa estää täysin sadontuoton. Toisaalta monista tavallisista kaupoista löytyvä Puutarhan kesä on todettu toimivaksi. Erikoisliikkeistä saa hankittua lisäksi erikseen ravinteita kasvuvaiheeseen ja kukitukseen ja sadontuottoon. Näillä lannotteilla pääsee parhaisiin tuloksiin, mutta ilmankin pärjää aivan hyvin.
Monet paprikat tuottavat ilmankin lannoitusta hyvässä kasvualustassa satoa, mutta tällöin määrä ei luultavasti ole kovin suuri.

Tuholaiset
Paprikat houkuttelevat monenlaisia pieniä otuksia ja jalostetuimmat lajit ovat niille yleensä herkimpiä. Erityisesti c. annuumien kanssa täytyy olla todella tarkkana. Tuholaisia pystyy ehkäisemään aika tehokkaasti ruiskuttamalla kasveja veteen sekoitetulla neem-öljyllä, jota on yleensä saatavilla ainakin erikoisliikkeistä halvalla. Ötökät tuntuvat inhoavan ainetta ja välttävän kasveja joissa on sitä.

Pahimpia ja yleisimpiä tuholaisia tuntuvat olevan kirvat ja vihannespunkit. Kirvat harvoin tappavat kasvia, mutta niistä on silti hyvä hankkiutua eroon ennen kuin niiden määrä kasvaa liikaa. Mikäli kirvoja näkyy lehdillä, kannattaa ne lehdet nyppiä irti. Sen jälkeen kasvi on hyvä suihkuttaa perusteellisesti jollain hyönteismyrkyllä, ellei siinä ole satoa tulossa. Upottaminen mietoon mäntysuopaliuokseen hukuttaa ötökät.

Vihannespunkit ovat pienuutensa takia lähes näkymättömiä ja tappavat paprikoita todella tehokkaasti. Huomaamattomuutensa vuoksi punkki ehtii usein tehdä aivan liikaa tuhoa ennen kuin se huomataan. Ensin lehdet näyttävät hieman himmeämmiltä ja tarkkaan valoa vasten katsottaessa niissä näkyy pieniä reikiä. Lopulta reikiä on jo kaikkialla. Lopulta kasvissa alkaa näkyä hienoa seittiä. Tässä vaiheessa kasvin pelastaminen on yleensä liian myöhäistä. Mikäli huomaat vihannespunkin oireita lehdissä tai pieniä valkoisia munia lehtien alapinnalla, nypi välittömästi selvästi saastuneet lehdet pois. Tämän jälkeen suihkuta lehdet perusteellisesti vedellä tai vesi/merileväuuteseoksella. Mäntysuopaliuoksenkin pitäisi toimia. Lopuksi myrkytä.

Vihannespunkit viihtyvät parhaiten kuumassa ja kuivassa, joten kasvien suihkuttelu mahdollisimman usein on paras keino ehkäistä punkkien tulo.
Mikäli olet epävarma onko kasvissa kutsumattomia vieraita, kannattaa tarkistaa vaikkapa suurennuslasilla.

Jos yrityksistä huolimatta käy niin huonosti, että kasvissa on seittiä kaikkialla ja kasvi on niin tärkeä ettet tahdo luopua siitä edes pelastaaksesi muita kasvejasi, nypi ja leikkaa pahiten saastuneet lehdet ja hävitä ne. Jätä jäljelle vain jokseenkin normaalin näköiset lehdet, erityisesti uudet lehdet. Suihkuta kasvi perusteellisesti mahdollisimman suurella paineella ja tämän jälkeen myrkytä kevyesti. Tämän jälkeen vie kasvi aurinkoiseen paikkaan erilleen muista kasveista. Suihkuta kasvia mutta älä kastele multaa ellei kasvi ole rutikuiva. Tämän jälkeen kasvi joko kuolee, saa uuden punkkitartunnan tai näyttää huonolta joitain päiviä tai viikkoja ja alkaa sitten kasvattaa uusia versoja ja lehtiä.

Lajeja ja lajikkeita
Listaan tässä ainoastaan viisi tärkeintä jalostettua lajia. Villichilit ja puolivillit ovat aivan oma lukunsa ja niistä löytyy tietoa hieman netistä. Papr
ikat ovat kuitenkin vielä varsin tuntemattomia kasveja ja uutta tietoa tulee jatkuvasti.
Annuum
Annuum on tunnetuin ja Etelä-Amerikan ulkopuolella ylivoimaisesti käytetyin laji. Tunnettuja annuumeja ovat esimerkiksi vihannespaprika, ramiropaprika, jalapeno, cayenne ja rawit. Lisäksi on olemassa villejä annuumeja, esimerkiksi eteläisissä Yhdysvalloissa ja Meksikossa kasvava marjan näköinen pistävän tulinen Tepin.

Annuumeissa on todella paljon vaihtelua puolukan näköisestä 30cm pitkiin pötkylöihin tai vihannespaprikoihin. Useita annuumeja yhdistää raaka, terävä polte ja monet annuumit ovat todella herkkiä tuholaisille. Näistä syistä monet harrastajat väheksyvät annuumeja. Niiden joukosta löytyy kuitenkin paljon mielenkiintoisia lajikkeita ja lisäksi lähes kaikki koristelajikkeet ovat annuumeja.

Annuumit risteytyvät varsin herkästi chinensen ja toisinaan frutescensin ja baccatumin kanssa.

Chinense

Chinensen parista löytyy sekä maailman ylivoimaisesti tulisimmat chilit mutta myös joitain täysin tulettomiakin lajikkeita. Suomessakin useimmista hyvinvarustetuista ruokakaupoista lÖytyy habaneroja, jotka ovat tunnetuimpia chinensejä. Muita maininnan arvoisia chinensejä ovat miljoonan scovillen Naga Morich ja 7 Pod sekä tulettomat mutta erittäin maukkaat Aji Dulce ja Pink Habanero.
Chinensen maku ja aromi poikkeaa täysin kaikista muista mausteista. Se on hyvin hedelmäinen ja usein makea ja toisinaan voi olla erittäin hallitseva ruoassa. Chinensen ominaismaku jakaa voimakkuudellaan mielipiteitä; jotkut inhoavat sitä ja jotkut rakastavat. Lisäksi chinensen polte on hyvin erilainen kuin esimerkiksi cayennen. Monet chinenset pahentavat poltettaan hiljalleen ja usein käykin niin että ensimmäisen puraisun kohdalla tuntuu että "eihän tämä niin pahaa olekaan". Sitten polte vain pahenee ja pahenee monta minuuttia.
Chinenset vaativat huomattavan paljon valoa kasvaakseen ja eivät välttämättä tuota lainkaan
satoa huonoissa olosuhteissa.
Frutescens
Frutescens on kolmas ja ainoa meillä yleisesti
tunnettu laji viidestä jalostetusta päälajista. Lajin tunnetuin edustaja on erittäin tulinen ja maukas Tabasco, lisäksi osa Piri-Pirinä myytävistä chileistä on frutescenseja. Frutescens viihtyy parhaiten kuumassa ilmastossa eikä ole välttämättä kovin satoisa viileässä.

Baccatum
Baccatum on Etelä-Amerikan yleisin paprikalaji ja monimuotoisuudellaan kilpailee annuumin kanssa. Se on kuitenkin meillä lähes täy
sin tuntematon paitsi harrastajien parissa, mikä on sääli sillä useat baccatumit ovat erittäin maukkaita, satoisia ja helppoja kasvatettavia
meidänkin oloissa. Viime vuonna Suomessa tuli ensimmäistä kertaa kauppoihin Aji Cristal, joka on hieman keskiluokkaa tulisempi baccatum. Muita harrastajien hyvin tuntemia lajikkeita ovat sitruunainen Lemon Drop ja hieman omenalta maistuva meritähteä
muistuttava Starfish.

Baccatumit pärjäävät yleensä aika
hyvin vähemmässäkin valossa eivätkä tunnu juuri piittaavan hieman epäoptimaalisista kasvuoloista. Oloissa, joissa chinense ei edes kuki, baccatum saattaa tuottaa kymmeniä hedelmiä.

Ulkoasunsa puolesta useimmat baccatumit voidaan jakaa karkeasti kahten luokkaan. Starfishin kaltaiset todella suuret lajikkeet voivat hyvissä olosuhteissa kasvaa yhdessä vuodessa siemenestä nelimetriseksikin jos niiden annetaan kasvaa, sitten taas lemon Dropin tapaiset pensasmaiset kasvit jäävät selvästi pienemmiksi, tuuheammiksi ja rönsyilevämmiksi. Baccatumit vaativat usein tukea.
Pubescens
Andien ihme, c. pubescens, on hyvin erikoinen kasvi. Se on niin kaukaista sukua muille tunnetuille lajeille, ettei se risteä ollenkaan kuin joidenkin villichilien kanssa. Luonnossa se elää useiden kilometrien korkeudessa ja sitä on käytetty ravinnoksi ja yli 6000 vuoden ajan. Yleisin käytetty nimi pubescensista on Rocoto, mutta keltaisia variantteja kutsutaan usein Canarioiksi.

Pubescensin lehdet ovat tummanvihreät ja kar
vaiset, kukat violetit ja kasvi viihtyy hyvin hieman varjoisassa. Kasvi saattaa kukkia hieman miten sattuu ja voi olla aloittelevalle kasvattajalle vaikea kasvatettava.
Karvaisuutensa lisäksi kenties mielenkiintoisin piirre pubescensissa on sen hedelmät. Ne muistuttavat usein pientä omenaa, päärynää tai tomaattia ja niiden polte ja maku eroavat huomattavasti muista lajeista. Hedelmäliha on yleensä erittäin paksu ja mehukas, mikä lisää entisestään näiden houkuttelevuutta. Tämä kuitenkin myös on osaltaan rajoittanut pubescensien yleistymistä kaupallisessa käytössä sillä paksu hedelmäliha homehtuu herkästi. Pubescensien siemenet ovat tummia ja lähes kivikovia. Hedelmät ovat useimmiten todella tulisia ja mehukkuus korostaa tätä.
Rocoto on usein hyvin myöhäinen kasvi ja siksi voi olla hankala kasvatettava Suomessa.
Linkkejä

Inferno - http://www.saunalahti.fi/~thietavu/

Todella laaja tietopaketti lajeista, historiasta ja erityisesti villilajeista. Sisältää myÖs hyvän kasvatusoppaan jota olen tässä käyttänyt paljon lähteenä, mutta erityisesti sivusto on ehdotonta luettavaa niille, joita kiinnostaa kasveissa muukin kuin pelkkä insinÖÖrimäinen sadon maksimointi. Sivustoa päivitetään nykyään hieman turhan harvoin, mutta suurin osa asiasta on täysin ajankohtaista edelleen.
Fatalii.net - http://www.fatalii.net/growing/

Suomalaisen ammattikasvattajan ja maailmankin mittakaavassa erittäin merkittävän chiliasiantuntijan sivut, tosin englanniksi. Täällä on paljon tietoa ja kuvia ja ehkäpä yksi maailman kattavimmista ja luotettavimmista alan siemenkaupoista. Täältä saa niin peruslajikkeita kuin useita villilajejakin. Lisäksi tilausten mukana tulee usein hyvin bonuslajikkeita.

Chilimaailma - http://www.chilimaailma.net/

Täältä lÖytyy lisää useiden siementen lajikkeita hyvään hintaan.

Suomen Chiliyhdistys - http://www.chiliyhdistys.fi/

Suomessa tulisen ruoan ystävien ja chilinkasvattajien asiaa ajava yhdistys. Sivut ovat vielä hieman keskeneräiset, mutta tulevat sisältämään hyvin paljon asiaa. Yhdistyksen jäsenyys antaa alennuksia joissain alan liikkeissä.

Jleskinen.net - http://jleskinen.net/index.php?p=otomap
Harrastajan sivu, jossa on erittäin hyvin tietoa erilaisista tuholaisista, niiden tunnistamisesta ja torjunnasta.

Viherpeukku - http://www.viherpeukku.com/

Netissäkin toimiva puutarhaliike, josta löytyy mm. natikat, vesiviljelyjärjestelmät, lannoitteet ja paljon muuta hyödyllistä.

lauantai 6. kesäkuuta 2009

Amerikkalaisia banaanipannukakkuja Nellen tyyliin



Jatketaan brunssiteemalla, kun nämä kesäiset aamut inspiroivat ainakin minua ihan toisella tavalla ilahduttamaan perhettä ja mökille mukaan huijattuja ystäviä. Meillä oli kylässä ystäväpariskunta, joista toinen osapuoli ei syö punaista lihaa eikä lintuja. Niinpä ajattelin, että pannukakut voisivat olla hauskaa ja hyvää aamuruokaa meille kaikille. Kaikki vähähiilarisia ruokavalioita noudattavat voivat skipata tämän suosiolla yli - tai pitää vapaapäivän hiilaritietoisuudesta. ;)

Aurinko lämmitti terassia ja oli mielettömän kuuma - pannarit pysyivät lämpimänä koko brunssin ja minä poltin itseni hartioista. En valita. Ihana aurinko.



Tällä kertaa leikin oikein kunnolla herkuilla ja näin hieman ekstravaivaa lettujen eteen. Se kieltämättä kannatti. Mitäkö tein? No otin pekaanipähkinöitä ja pyörittelin ne voissa ja vaahterasiirapissa ja paahdoin ne uunissa ihan tahmeiksi. Sitten jäähduttelin niitä ja käytin osan taikinaan, osan mansikoiden ja pensasmustikoiden kanssa vaahterasiirapilla silattuun marja-banaanilisukkeeseen. Tiedättekö, tämä ei ollut Pahaa (tm).

Perusohje on sama kuin mustikkapannareissa, mutta alla tämän kerran viritys:


Banaanipannukakut (n. 4 ja ½:lle tai 3:lle nälkäiselle! ;D )

1 kuppi vehnäjauhoja eli n. 2,4 dl
1 ja 1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl jauhettua kanelia
1/4 tl jauhettua maustepippuria
1/4 tl suolaa
3/4 kuppia half-and-halfia (eli kerma-maitoa, laitoin puolet maitoa ja puolet smetanaa.... sitä kun nyt oli... taas )
6 rkl maitoa
3 rkl fariinisokeria
2 rkl sulaa voita
1 muna
1/4 tl vanilijahippuja tai yksi tanko tai vaan vanilijasokeria 1½tl
1 banaani muusattuna
n. 1,5 dl pekaanipähkinöitä (taikinaan n. puolet näistä murustettuna loput lisäkkeeseen)
2 rkl vaahterasiirappia

Marjalisuke:
loput paahdetut pekaanipähkinät
ainakin 250g mansikoita
n. 70- 100g mustikoita tai pensasmustikoita, en punninnut!
1 banaani siivuina

Laita uuni päälle n. 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa (paitsi ruskea sokeri). Sekoita toisessa kulhossa ruskea sokeri, ja kaikki nestemäiset aineet, eli: kermamaito, muna, sula rasva, vanilija sekä muussattu banaani. Sekoita nesteet tasaiseksi.

Sekoita kuivat ja nestemäiset aineet tasaiseksi ja jätä seisomaan kunnes saat pekaanit paahdettua. Pekaanit voi paahtaa jo aikaisemminkin valmiiksi - vaikka edellisenä iltana. Se tosin vaatii jo itsehillintää sillä jos ette ole koskaan maistaneet pekaanipähkinää ja vaahterasiirappia yhdessä voin kertoa että se on vaarallisen addiktoiva yhdistelmä.

Pyörittele pekaaniåähkinät seoksessa, jossa on 2 rkl vaahterasiirappia ja ruokalusikallinen sulaa voita. Levittele sitten pekaanit hajalleen uunipellille leivinpaperin päälle.

Paahda pekaaneja uunissa n. 15-20 min tai kunnes saavat hieman väriä, mutteivät pala. Vaahterasiirappi on myös hieman karamellisoitunut tässä ajassa kun nostat pähkinät ulos. Voit pyöritellä pähkinöitä vähän pellille valuneissa, karamellisoituneissa siirappilätäkössä kun ne alkavat jäähtyä, niin että siirappi oikein tarttuu kaikkialle pähkinöihin.

Kun pähkinät ovat jäähtyneet sen verran ettet polta niissä enää näppejäsi varo syömästä niitä ennen aikojaan ;) Murusta sormissa n. puolet pähkinöistä liinan alla seisseen taikinan sekaan ja kääntele hieman taikinaa varovasti. Sitten voit paistaa letut.


Paistoin ne tällä kertaa teflonisella pikkulettupannulla ja se onnistui ihan hyvin. Huomaa että pannun lämpöä on hyvä tarkkailla, liian kuuma pannu polttaa letut. Maltti on valttia ja käytä paljon voita! ;)



Tarjoiluun sekoita pilkotut mansikat, mustikat, banaani ja loput pekaanit keskenään, lorauta sekaan vähän vaahterasiirappia, kääntele marjat sekaisin ja halutessa koristele syötävin kukkasin. Voit käyttää sitä, mitä sattuu löytymään - vaikka voikukkien keltaisia mykeröitä, orvokkeja tai apilan kukkia. Laita lisuketta vähän lettujen päälle, lorauta päälle vaahterasiirappia ja nosta pullo pöytään vielä niitä varten, jotka haluavat maksimoida Amerikkaelämyksensä.



Tarjoa teen ja kahvin kanssa. Tällä(kin) kertaa jok´ikinen lettu katosi.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Täytetyt munat kesäiselle brunssille



Tämä on re-make Wapulta. Tein näitä silloin, ja resepti todettiin toimivaksi kuin mikä. Niinpä sitten viime viikonloppuna uudelleen. Tämän voisi tehdä tonnikalan sijaan myös savukalan rippeistä tai vaikka loimulohesta. Lopulta sillä ei ole niin paljon väliä mitä kananmuniin laittaa, olennaista on, että siinä on kalaa, smetanaa, tuorejuustoa ja munankeltuaisia. Edellisen illan kalajämille tämä on oiva kompostiruoka.

Näissä kuvissa täytteenä on muurikkalettujen kalatäyte jatkettuna sekaan sotketuilla keltuaisilla. Wapun versio oli saman henkinen (ks. ohje) mutta kuvat eivät -köh- kovinkaan onnistuneita ;) Reseptiin idean sain yllättäen yhteishyvän reseptilehdestä, josta en koskaan lue. Prinsessakeittiön Veera kuitenkin kehui sitä kehityskelpoiseksi julkaisuksi jossain kirjoituksessaan. Tästä rohkaistuneena kokeeksi selailin sen läpi. Ja sieltä sain idean wappubrunssille täyteyistä kananmunista. Oli siellä siis ainakin jotain kehityskelpoista ;)

Reseptissä ei liene alkuperäisen ohjeen kanssa muuta yhteneväistä kuin idea, tämä syntyi täysin siltä pohjalta mitä satuin aamulla jääkaapista löytämään.



Täyteyt munanpuolikkaat (n. 6:lle)

6-8 kovaksi keitettyä kananmunaa (n. 10 min)
½ palkoa chiliä
n. 70g ruohosipulituorejuustoa
150g smetanaa
hieman tonnikalaa (n. 70-100g)
2 kevätsipulin vartta
6-8 kaprista (suuria kapriksen marjoja pilkottuna täytteen sekaan)
lehtipersiljaa
½ sitruunan mehu
sitruunan kuorta raastettuna
cayannepippuria
koristeluun lisää kapriksia ja oliiveita


Keitä kananmunat kovaksi lisäämällä ne varovasti kiehuvaan veteen vaikkapa lusikan avulla ja kiehuta niitä 10 min. Jäähdytä munat.

Halkaise munat ja kaiva niistä varovasti keltuainen teelusikalla ulos. Tämä onnistuu muuten helpommin hieman vanhemmista kananmunista. Wappuna munat olivat kovin tuoreita ja kuori sekä sisus tuntui lähtevän huonosti irti - vai olisiko tuo sittenkään täysin kananmunien syy... ;) Anycase:



Silppua, pilko, puserra ja sekoita kaikki aineet yhdeksi mössöksi, lapioi täytettä keltuaisen koloon niin paljon kuin saat mahtumaan ja korista kapriksella (tai oliivilla - kapris oli parempaa!) Myös ruohosipulia voi käyttää koristamiseen - tai mitä nyt vilkas mielikuvitus sitten synnyttääkään tällä kertaa. ;) Nauti hyvän brunssin lisänä pekonien, tuoreiden hedelmien ja raikkaan tuoremehun kanssa.