tiistai 27. elokuuta 2013

Mustikka-kardemummapirtelö

pirtelö kolmen kaverin jäätelöstä

Ääk, meillä on ihan oikea köksänopiskelija! ;) Miten nuo lapset kasvavat ja itse ei vanhene yhtään? :) Blogia pidempään seurailleet tietävät varmaan rakkauteni vanhoja, pomminvarmoja köksänkirjan reseptejä kohtaan. Niinpä olen suurella mielenkiinnolla nyt seuraamassa, mitä näille nykyisin seiskaa käyville oikein opetetaan. Näemmä pirtelöläksyllä aloitettiin.:)

kolmen kaverin mustikka-kardemumma

Vähän meni viimetippaan, kun meillä ei oikein harrasteta makeita välipaloja. Jogurttismoothie olisi ollut ehkä helpompi istuttaa meidän arkeemme, mutta tästä tuli sitten ihan erityinen iltapala eilen, siivoustalkoiden päälle. Ja hyvääkin tuli, eikä varmaan vähiten siksi, että viisoin A:n hakemaan alakerran pakkasesta jämät kolmen kaverin mustikka-kardemummajätskistä. Sitten nuorimies mittaili jäätelöä lusikalla desimittaan - tarkkaa sen olla pitää!

pirtelö
Kaikki aineet mitataan ensin valmiiksi, maito menee marjojen kanssa

Alkuperäisesä ohjeessa pirtelön marjat pitäisi soseuttaa ensin ja sitten mukaan lisätään loput aineet. Koska emme olleet älynneet ottaa marjoja sulamaan tarpeeksi ajoissa (lue: osa marjoista oli umpijäässä) päädyin opettamaan jo ensimmäisessä kotiläksyssä soveltamista ;) Umpijäisiä marjoja on nimittäin turhaa yrittää soseuttaa yksistään blenderissä. Sen sijaan lisäämällä mukaan maitoa ne saattaa saadakin vielä muusiksi. Toki, voisihan niitä mikrottaa ensin vähän... Mutta koska A osasi sanoa, että koulussakin tuosta neljän hengen annoksesta riitti kuudelle, niin puolittelimme sitten määriä. Viimeistään siinä vaiheessa marjojen soseuttaminen blenderissä pelkästään olisi vaan päätynyt kimpolevien marjojen pommitukseen ;)  "Puolitoista desiä jäisiä marjoja isossa blenderissä ei vaan ole kovin toimivaa", ohjeistin. A kertoi että koulussa oli käytetty sauvasekoitinta, jonka kanssa marjojen soseuttaminen ensin kohmeisena varmaan onkin hyvä idea.

Osa marjoista on jäässä, osa tuoreita. 

Mustikat olivat selvästi hankalia mitattavia ja yksi pyrki karkailemaan edessä odottavaa varmaa tuhoa lattiallekin asti;) Ja sitten mustikatkin loppuivat vähän kesken! Taas A sinkosi alakertaan ja poimi pakkasersta pussillisen mustia viinimarjoja. Pieni, jäinen mustaviinimarjalisä toimi hyvin raikastamassa muuten melko makeaa pirtelöä. Vähän A:lle piti huomautella, että pakasteet olisi syytä laittaa takaisin pakkaseen heti, etteivät sula, mutta muutenhan homma sujui ihan mallikelpoisesti!

Mitään lisäsokeria ei minusta kyllä tarvita, ei etenkään tuon kolmen kaverin jäden kanssa - sen verran makeaa se on. Mutta hyvää tiistaita ja hyvää pirtelöä meille ja teille!

Mustikka-kardemummapirtelö (4:lle ohjeen mukaan- A teki 1/2 annosta joka riitti kolmelle pieneen lasiin)

0,5l jäätelöä (kolmen kaverin mustikka-kardemummaa)
3 dl kohmeisia marjoja (meillä n. 2/3  tuoretta pensasmustikkaa ja 1/3 jäisiä mustaherukoita)
4 dl maitoa
(1-2 tl sokeria, ei kyllä tarvittu)

Soseuta hieman kohmeiset marjat ensin, lisää muut aineet ja aja tasaiseksi blenderissä.  Tarjoa heti pillillä varustetusta lasista.



maanantai 26. elokuuta 2013

Sikajuhlat Hiittisissä

kokonainen savuastettu, grillattu sika

Kun nyt, muutama hektinen työviikko takanani katselen kuvia Hiittisten sikajuhlilta, en millään voi uskoa että niistä on alle kuukausi. Aika tuntuu menneen hurjaa vauhtia, sillä loppukesämme on ollut "yhtä juhlaa". Kuitenkin kuvia katsellessani tunnun kiinnittyvän kerta toisensa jälkeen kuvaan, jossa juhlilla esiintynyt, vaalea nainen laulaa.

hiittisten sikajuhlat
Juhlapöydät ilmestyivät paikalle kuin tyhjästä.

Olen miettinyt useampaankin kertaan, miksi siihen, sinänsä tavalliseen kuvaan ihmisjoukoista ja esiintyvästä taiteilijasta kiteytyy niin tosi paljon fiilistä. Ja lähestynpä niitä fiiliksiä mistä suunnasta tahansa, jotenkin se kaikki tuntuu yhdistyvän niinkin latteaan sanaan kuin "autenttinen". Mutta ihan oikeasti, ihan aikuisten oikeasti - miten muuten voi kuvata juhlaa, jossa tunnuin olevan kuin jossain unessa lapsuudestani; kylän keskelle viritetty juhlateltta, herkkä-ääninen kitara, talkoomeininkiä sian roudauksessa ja kesäiset heinäpellot ympärillä. Pienemmät tyttölapset juoksivat ympäriinsä kesämekot hulmuten ja samanmittaiset pojat ajelivat polkutraktoreilla.

sikagrilli
Ison sian lämmittämiseen avotulella menee paljon puuta ja paljon aikaa... 
Hieman isommat tytöt olivat hekin pukeneet päälleen mekon, joka helmojen nykimiestä päätellen oli selvästikin ihan erityistä. Kainoina nuo Kalevalan Ainoa nuoremmat neidot keräilivät sieltä täältä kukkia tien viertä käyskellen; varpaat hiekassa ja pää pilvissä.  Hieman vanhemmat tytöt olivat saaneet mopokyydin ja pärisivät ohi molemmin käsin mopoprinssin vyötäisiltä puristaen. Ja noita neitejä katsellessani muistin niin elävästi miltä tuntuu olla yksitoista ja puoli kun kylän juhlissa tarjoutuu turvallinen, mutta samalla niin kovin jännittävä tilaisuus maistaa hieman vasta edessäpäin olevaa maailmaa. Juhlat, kesä, vapaus ja jännitys.

Toisista kokonaisen sian näkeminen grillissä ei tunnu luontevalta, meistä se omalla tavallaan lisää ruuan arvoa. 

Jotenkin koko tilanne oli muutenkin niin kotoisa; sanoin V:lle että niin näen miten minulla olisi ihan samanlainen hässäkkä ennen H-hetkeä jos järjestäisin tällaisia juhlia ensikertaa. Me olimme tulleet paikalle jo hyvissä ajoin, sillä pelkäsin että paikalle olisi tullut porukkaa vieläkin enemmän, enkä tiennyt paljonko istumapaikkoja on. Tuoleja kuitenkin kiidätettiin hyvää vauhtia pihalle pystytettyyn juhlatelttaan jonka alla oli pitkä juhlapöytä.

Sian pilkkomisvälineistöä

Siinä vaiheessa kun ostin lippuja en tosiaan tiennyt miten mukaviin ja kotoisan välittömiin juhliin tulin ostaneeksi lipun. En edes tiennyt oliko tarjolla mitään muuta kuin sitä sikaa ja paikallista Rousal - olutta, mutta ajatus kokonaisen, palvatun ja grillatun sian syömisestä ulkona, saaristolaismiljöössä oli minusta jo itsessään aika kokemisen arvoista settiä. Enkä kyllä tosiaan ollut väärässä.

Sian pilkkominen isolle juhlaväelle käy tosiaankin työstä. 

Vaikka ensikertaa tällaista tapahtumaa järjestettäessä aikataulutus on ymmärrettävästikin vähän mysteeri (miten kauan kokonaisella, vaikkakin sinänsä kypsällä sialla menee lämmitä grillissä läpi asti?) ja työmäärä varmaan tuntui järjestäjistä suurelta, kaikki oli erinomaisen mukavaa ja meni lopulta ihan hyvin. Niinpä sydämestäni toivon, että jaksavat Hiittisissä ottaa joskus vielä uusiksikin, tunnelma oli niin aito ja hieno.


Perushyviä lisäkesalatteja oli runsaasti ja tarjolla oli myös ihan hyvää amerikkalaista grilli/dippikastiketta. Olutkaan ei loppunut kesken;) Jos jotain olisin erityisesti toivonut, niin possu olisi ehkä voinut olla vähän pidempään grillissä ja tällainen oudoista paloista kiinnostunut olisi mielellän tutustunut kummallisempiinkin sian osiin kun koko sika oli kerran tarjolla ja syönyt luiden ympärillä kypsynyttä lihaa.


Nyt kaikki liha varmaan käytännön syistä leikattiin vuokiin sekaisin ja vuuat nostettiin toiseen, pienempäään grilliin pysymään lämpimänä. Niinpä oli aikalailla arpapeliä, millaisen palan kukin lautaselleen sitten sai. Toisella kierroksella älysin vähän kysellä luisempian palojenkin perään:)

Rousal - olutta. 

Mutta hyväähän se savustettu ja grillattu possu oli ulkona nautittuna ja parani vaan loppua kohti ;) Lapset olivat unohtaneet että kesämekot ovat epätavallisia, ujous oli kadonnut ja isommat sekä pienemmät lapset juoksentelivat leikeissään sulassa sovussa talon ympärillä. Vielä kun niityn ylle laskeutuvan kasteen seassa kuului taitavaa ja heleää laulua me istuimme siellä varsin tyytyväisenä elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Pari fotoa loman viimeiseltä viikonlopulta


 Meidän lomamme huipentui ihan uskomattomaan ilotulitukseen kaikenlaista mukavaa. Siskoni miesystävineen tuli meille viikonloppukylään ja koska he jaksoivat raahautua paikalle vielä myöhään torstaina, meille jäi koko perjantaikin aikaa rientää.


Olin tilannut meille ihan mielettömät kelit joten sääkin oli kuin morsian koko viikonlopun ;)


Niinpä sitten päädyimme Farmor's Cafeseen lounaalle perjantaina ja nautimme täysin siemauksin maalaismiljööstä. Pöydässä kuului huokailuja, miten aika tuntuu jotenkin pysähtyneen täällä saaristossa.


Ja kyllä - vaikka maailma muuttuu niin jotenkin toiset asiat vaan tuntuvat pysyvän yhtä ihanina vuodesta toiseen: Farmor's cafe love.


Jotenkin muuten tuntui tämmöisen vuodesta toiseen kävijän silmin, että Farmor's Cafessa oli saatu monta asiaa kuntoon laajentumisen jälkeen; paikkoja oli laitettu, yksityiskohtia viritetty ja vaikka pöytiä oli yhtä paljon kuin viimeksikin, kaikki oli jollain lailla viimeistellympää. Tunnelma oli taas kaikin puolin paremmin kohdillaan. Kakkujakin tuntui riittävän jääkaapissa - kun yksi Brita loppui, toinen nostettiin tilalle heti.



Minua vähän hymyilytti, että oltaisiinko sieltä eksytty tänne lueskelemaan, kun kutsuin viime vuonna laajentunutta kahvilaa kuin mummin sukujuhliksi? Bongasin nimittäin terassin yli viritetyn kankaasta tehdyn viirinauhan;) Kuvaa ei tullut, mutta kieltämättä vähän hymyilytti. Hieno nauha! ;)


Se, mistä tykkään ihan erityisesti Farmor's Cafessa on, että tuoretta yrttiä, kukkaa ja raaka-ainetta haetaan jatkuvasti myös omasta pellosta, puskista, purkeista ja ruukuista; kaikki on tuoretta ja hyvää.


Ja kun kaik-ki oli syöty kuten I tavailisi, taapersimme rantaan ja kohti kotia. Pienimmät pääsivät petiin, isommat "uinaan!"


Lauantaina lähdimme veneilemään kohti Bengtskäriä, vaikka olikin sumuvaroitusta ilmassa. Tuumasimme, että katsotaan miltä näyttää ja paetaan, jos vaikuttaa vaaralliselta. Lähdimme kiertämään Rosalan eteläpuolelta kohti avointa - ajatuksena että siellä maisemat ovat jo ihan toisennäköisiä vaikkemme kovin kauas pääsisikään.


Lopulta kuitenkin kävimme Klovaskärin autiotuvalla ja melkein pääsimme Bengtskäriinkin. Mutta koska olimme matkassa pienellä, tutkattomalla alumiinipurkilla ja sumurintama näkyi jo Bengskärin takana tuulen viritellessä lainetta silkintyynelle ulapalle niin emme menneet maihin. Eikä se edes harmittanut oikeasti - tyyni avomeri on jotenkin niin valtavan kunnioitusta herättävä ja hieno jo sekin. Juuri sellainen, millä voisi kuvitella olevan oman sielunsa. Ei ole vaikeaa kuvitella merimiesten ymmärtävän, pelkäävän ja rakastavan merta. Totesinkin V:lle että minä taitaisin pelätä merta liikaa tullakseni ikinä merimieheksi.

Kivisen saaren keskellä elää pieni keidas. Millä - en tiedä. 

Ja Klovaskärin luonto on vain niin hieno. Sumurintama pyyhkäisi ylitsemme kun olimme rannassa ja katosi onneksi melkein yhtä äkkiä kuin saapuikin.


Siellä me seisoimme kivellä ja kosketimme, katselimme ja hengitimme pilveä joka liukui ohitsemme, ylitsemme ja lävitsemme.

Sumu oli sakeaa, kosteaa ja raikasta. Ja liikkui kovaa. 

Oli kieltämättä vähän muumimaista fiilistä, kun pappa kävi haistelemassa tuulta kallionkärjellä ja arvioi kestäisikö sumu vartin vai viikon. ;)

Ja sitten se oli mennyt - yhtä nopeasti kuin tulikin. 

Mutta onneksi sumu meni ohi siinä n. vartissa ja pääsimme kotiin. Ne autiotuvan sängyt eivät suoranaisesti houkutelleet pidempään vierailuun... Vaikka eväänä olikin maailman parasta pannukakkua :)


Lounaaksi pyöräytin yhden kesän runsaista salaateista, jossa varmaan parasta oli se, kun älysin marinoida salaattiin laitetut punasipulit tilkassa juoksevaa hunajaa, valkoista balsamicoa ja öljyä johon oli sekoitettu pätkä punaista chiliä. Päälle sokerin kanssa paahdettuja pekaaneita ja blue cheese kastiketta jonka tein sinihomejuustosta ja creme fraichesta. Muuten vaan kasasin salaatin päälle jääkaapista kaikkea, mikä oli kohta pakko käyttää.


Ja lounaan jälkeen oli pienen ruokalevon aika, sillä illalla meitä odotti vielä hienonhieno elämys Hiittisissä, nimittäin ne sikajuhlat.




maanantai 5. elokuuta 2013

Inkiväärinen colakastike "luuruualle" eli possun ribseille

ribsiluut

Oikeastaan silloin, kun kirjoittelin niistä sous vide ribseistä vähän itsekin hämmästyin, miten en ole tullut postanneeksi mitään ihan "perusreseptiä" ribseille. Meinaan että ilman kaiken maailman vesikylpyjä ja systeemeitä joita ei ole kuin niillä, joilla on yhtä suuri vetovoima kaikenmaailman gadgetteihin kuin meidän perheellä.

Kävin oikein läpi blogia ja löysin vissiin yhden ikivanhan ribsiohjeen, jossa oli jotain suklaajuttua, mutta semmoista perusjuttua, millaista teemme usein - sellaista en sitten löynnytkään. Hämmentävää se on siksi, että meillä kumminkin syödään tätä ystäväni "luuruuaksi" nimeämää herkkua kesällä aika usein. Ja monet kerrat sitä on nimenomaan tehty mökillä, missä ei ole mitään ihmeellisiä välineitä eikä usein mausteitakaan.

Niinpä ajattelin, että tätä tulee ihan erinomainen tilaisuus postata aiheesta kun minulla kerran oli ostettuna mökille niitä "ribsiluita" ja ne olivat ihan raakana ja jääkaapissa. Välineistönä vanha kaasuhella, uuni ja grilli.

Ja sitten tulee se pakollinen, puuduttava disclaimerosio kaikille Tosiharrastajille (tm): kuten taisin sanoakin joskus, tämä ribsien tekeminen on vähän semmoista uskonnollista tiedettä, eikä yhtä ja parasta, ainoaa ja oikeaa oikein liene. Minulle tärkeää on, että lopputulos on pehmeää, mehukasta ja siinä on ihanan paahtunut ja karamellisoitunut pinta. Ja kun meikäläisen luonne on enemmän sellainen tomautampa tällaisen kuin että paahtelisin, kääntelisin ja sutikoisin luita (tai laittaisin V:n tuntikausiksi grilliorjaksi) niin arvostan kovasti etukäteen kypsentämistä. Se antaa mahdollisuuden tehdä etukäteen sen vaativamman osan (eli kypsennyksen niin, etteivät luut ole ihan jerkymäisen kovaa, kuivaa ja sitkeää purkkaa) ja ruuan saa pöytään h-hetkellä jääkaapista tosi nopeasti.

ribsien grillaus
Koska esikypsennys tehdään foliossa, luut eivät vielä saa väriä uunissa. Väri annetaan pintaan grillissä suoralla tulella.


Ja sitten tietysti mökki ja raaka-aineiden tuhlaus isoissa määrissä keittolientä jne jne. No, kaikella tällä esipuheella minusta se vaan on kätevää tomuttaa ne luut vaan jollain mausteseoksella ja esikypsentää uunissa. Tosi hyviä tulee tosi helposti.

Silloin luista poistetaan se takapuolella oleva kalvo (irroita lusikan varrella alku ja vedä pois talouspaperilla kiinni pitäen), niiden päälle ripotellaan soveltuvaa paprikapohjaista mausteseosta (meillä tällä kertaa sydney's kitchenin dracula spice mixiä) ja sitten koko kasa kääräistään folioon ja tungetaan uuniin. Mukaan nyyttiin voi laittaa vielä vähän hunajaa ja suolaakin, jos mausteseoksessa sitä ei ole paljoa. Sitten vaan 2,5h semmoinen 170 astetta.

liikaa kypsennetyt luut
Oho, hups - ei näin.

Mutta sitten tulee tämä ei näin - osasto.  Tein lauantaina juuri kuten edellä kuvasin. Sitten unohdin ajastimen ja sitten menimme saunaan. Ja saunasta tullessamme oli niin nälkä ja iso hössötys että me V:n kanssa menimme ajatuksinemme ristiin.

V sammutti uunin ja jätti valot päälle, että muistetaan ottaa ribsit ulos. Minä hössötin illallista ja huomasin että urgh, uuni piti sammuttaa ja sammutin jo sammutetun uunin valot. Ja arvatkaa, unohdimmeko ne ribsit lopunkin sinne uuniin jälkilämmölle ihan aamuun asti? Ja kyllä, se paketti oli lämmin vielä aamullakin.

Lopputuloksen voitte tarkastaa ylläolevasta kuvasta. Se 2,5h on oikeasti ihan riittävä aika niille ribseille. Sen jälkeen se foliopaketti kannattaa ottaa pois uunista ja antaa jäähtyä. Siten jääkaappiin kun se ei enää ole tulisenkuumaa. Nyt kun ribsit unohtuivat uuniin ties kuinka pitkäksi aikaa ihan kaikki lihaa luulla pitävät sideaineet olivat tyystin sulaneet ja vaikka possu oli suussasulavaa syödä, se oli tuskallista grillattavaa kun liha ei pysy enää ollenkaan koossa.

Mutta hyvän makuisia noista silti tuli kun älysin keittää niihin kastikkeen siitä inkiväärioluen teosta jääneestä inkivääri-sitruunamuhjusta ja colasta. Tuli hyödynnettyä se muhju vielä toiseen kertaan ja katsottua vähän määriäkin siihen colakastikkeeseen. Mutta jos joku ei nyt jaksa ruveta keittämään mitään kastikkeita itse niin jokin amerikkahenkinen grillikastike käy hyvin. Tosin itse koitan tuijotella niiden valmiskastikkeiden etikettejä sen verran, etten osta mitään jossa lukee HFCS (High Fructose Corn Syrup).

Mutta ei se hankalaa ole keittää sitä soosia itsekään, aikaa se tosin hetken vie. Minulla ei ollut edes mukana nyt mitään valmiskastiketta joten pelasimme erän dominionia samalla kun kiehutin kastiketta kokoon. Sitäpaitsi, se inkivääriolut on ihan hyvää ribsienkin kanssa ;)

Ribsiluut helposti uunissa

ribsiluurivejä
paprikapohjaista mausteseosta (meidän Dracula spice mix - seoksessamme oli ainakin paprikajauhetta, valkosipulijauhetta, sipulia, pippuria, oreganoa ja cayannea - usein näkee lisättävän myös korianterin siemenjauhetta ja jeeraa)
hunajaa
suolaa

Lisäksi tarvitaan folioa

poista luista takana oleva kalvo. Se onnistuu helpoiten irrottamalla alkua luun kohdalta vaikka lusikan varrella ja tarttumalla kiinni talouspaperilla jolla saa hyvän otteen. Sitten vedetään kalvo irti.

Hiero sitten reilusti mausteseosta luille. Saa olla tosiaan kunnolla.

Asettele luut pariin pinkkaan folion päälle ja sulje folio. Laita uuniin 160-170 astetta n. 2,5h. Jäähdytä esikypsennetyt luut ja säilytä jääkaapissa kunnes ne grillataan. Grillauksen aikana luille anetaan väriä ja niitä sivellään makealla grillikastikkeella. Älä kuitenkaan polta sokerista soosia!

Inkiväärinen colakastike ribseille (riittää 4-6:lle ribsiriville)

1 tölkki colaa huom! sokerikolaa eikä mitään aspartamijuttua - se ei kestä keittämistä.
1 ikivääriolutannoksen "muhju" (ohje täällä - käytännössä hieman jäännössokeria, sitruunankuorta ja inkivääriraastetta)
n. 0,8 dl soijaa
n. 1 dl öljyä (Vaikka tavallista rypsiöljyä)
"loraus" etikkaa n. 3 rkl punaista balsamicoa meni meillä, mutta punaviinietikka käy hyvin
3 kynttä valkosipulia rikki lyötynä
chiliä maun mukaan (1-3 tuoreetta chiliä on hyvä - omasta mieltymyksestä ja chilin vahvuudesta riippuen)
3-6 mustaa pippuria
4 vihreän kardemumman palkoa (ei pakollinen)
2 rkl fariinisokeria

Edit: 19.8.2013: Tein kastiketta uudelleen, mutta nyt lisäsin siihen vähän kanelitankoa, tähtianista ja kalakastikettakin. Sopii!

Laita kaikki aineet kattilaan ja kiehuta hiljalleen kunnes seos alkaa muuttua hieman siirappiseksi. Siivilöi kastikkeesta pois muhju ja tarkista maku. Tarvittaessa voit keittää vielä vähän kasaan. Lisää tarvittaessa soijaa lisäsuolaksi ja jos siltä tuntuu vaikka tilkka sitruunamehuakin.

Sivellään esikypsennettyjen, grillissä jo hieman lämmenneiden ribsien päälle pariin otteeseen tai grillauksen loppuvaiheessa jos harrastat ilman esikypsennystä grillaamista.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Inkivääriolutta kotikonstein

ginger beer, inkivääriolut

Meillä tykätään inkivääristä. Ja meillä tykätään ihan erityisesti inkiväärioluesta. Se, mitä en ollut koskaan tajunnut on, että inkiväärioluesta voi tehdä pikaversion ihan itse. Eihän se ihan samanlaista ole, kuin käyttämällä tehty kaupan versio, mutta ihan erinomainen alkoholiton hellejuoma ja tajuttoman helppoa tehdä.

Olen nyt tehnyt Jamien reseptillä inkivääriolutta useamman kerran. Viimeksi tein sitä tänään, kun olimme pykertäneet halkopinon jämän siistimisen kanssa jo jonkin aikaa ja porukka alkoi vaikuttaa uupuneelta. Opittujen läksyjen osastolta voisin varmaan sanoa seuraavaa: 

1) käytä inkiväärioluen kuplavedeksi vähäsuolaista tai suolatonta kuplavettä. Vissy ei ole hyvä ;) Sen sijaan se sitruksinen Novelle toimi ihan hienosti. 
2) fariinisokerista tulee hyvä, vähän simamainen maku - voit käyttää pelkkää fariinisokeria tai osittain fariinisokeria ja osittain esim. puhdistamatonta ruokosokeria. Minusta 4 rkl on hieman kaunisteltu määrä - mutta lienee makuasia. Meillä sokeria on laitettu ehkä n. 6 rkl 
3) sitruunoista on laitettu 3 sitruunan kuori ja lisäksi vielä Jamien reseptistä poiketen vain yhden mehu. Mutta sitruunaa voi lisätä oman maun mukaan enemmänkin.
4) kun inkivääri-sokeri sitruunankuoriseos laitetaan tekeytymään jääkaappiin, inkiväärin maku vahvistuu ja juomaan tulee sitä kaivattua "potkua". 


Ja mikä tosiaankaan olisi parempaa janojuomaa puupinolla, kuin iso lasi ihan jääkylmää inkivääriolutta ja paljon jäitä... Nam. 

Inkivääriolutta kotikonstein

n. 140g eli ehkä 10-14 cm pala inkiväärin juurta
3 sitruunan kuori ja yhden sitruunan mehu
n. 6 rkl ruskeaasokeria  (laita ainakin puolet fariinisokeria)
1 litra vähäsuolaista kuplavettä (esim. novelle sitruunaa)
mintun oksa ja jäitä

Siisti inkiväären juuresta pois huonot kohdat. Voit kuoria juuren jos haluat tai vaan raastaa sen kuorineen, mehuineen kaikkineen kulhossa. 

Pese sitruunat huolellisesti lämpimässä vedessä (mielellään luomusitruunaa!) ja kuori kolme sitruunaa ohuelti inkiväärimuhjun sekaan. Lisää sokeri ja hiero seosta tukevalla puukauhalla tms, jotta saat sitruunan aromaattiset öljyt liikkeelle. Jätä sitten seos jääkaappiin vähintään 10 min tekeytymään ja maustumaan. 

Lisää sitten mukaan kuplavesi, sitruunan mehu ja siivilöi juoma kannuun. Maista, lisää sokeria tai sitruunaa oman maun mukaan. Lisää lopuksi vielä paljon jäitä sekä oksa minttua. Tarjoa heti.