tiistai 28. helmikuuta 2012

Paahdettuja rosmariiniperunoita eli simppeliä ruokaa äidille

rikotut perunat, paahdetut perunat
Kun perunat laittaa uuniin kokonaisina ynnä maukkaiden makkaroiden tai ihan vaan yksikseen öljyttynä, pippuroituna ja suolattuina, ne voi kypsänä painaa vähäsen rikki lusikalla ja avata ne kaikille herkullisille vaikutteille ;) Ja kun kuori on rikki, potut voi valella kaikilla haluamillaan "vaikutteilla" ;) Kypsä perunan malto imee itseensä kaikki niille kaadetut marinadit ja lopputuloksena on simppelein herkkuruoka ever. Tästä ideasta on kiittäminen Nigeliä (joo, Tenderiä on luettu taas), Jamien viime vuosina korvannutta uutta idoliani. Ja mikä parasta, tälläinen ruuanlaitto sopii myös naiselle vauvan kanssa kun mies työmatkailee.

Mutta sopii se siihenkin, kun haluaa viettää sen kallisarvoisen pienen yhteisen iltahetken oman kultansa kainalossa keittiön sijaan. Vuuallisen pottuja voi laittaa uuniin paahtumaan, käynnistää leffan ja jossain leffan välissä hiivitään keittiöön kahmimaan pannusta lautasellinen höyryävän kuumaa telkkariruokaa ja kenties sen kanssa jopa lasillinen punaviiniä.

Pottujen kaveriksi voi sitten oman makunsa mukaan viipaloida vaikka pari kolme makkaraa chorizoa, nakata pannuun kourallisen valkosipulinkynsiä ja vähän yrttiä. Lopputulos makkaroilla on ruokaisampi ja kaikki se upea chorizoöljy imeytyy perunan jauhoiseen ja kuumaan sisukseen muodostaen yksinkertaisesti syntisen mukavuusruuan. Maksimoidakseen epäterveellisyyden, voi annokseen vielä lätkäistä päälle tarjoiluvaiheessa kunnon kasan valkosipulimajoneesia... Olen pahoillani, tätä syntiä ei dokumentoitu, kun ei ollut lainkaan kuvauspäivä :)

Tänään taas menin linjalla plain & simple ja paahdoin perunat öljyn ja yrttien kanssa. Valmiiseen annokseen laitoin lisäksi vähän hyviä kalamata- oliiveita. Jos en olisi juustolakossa, olisin repinyt pottujeni päälle vielä vähän fetaa tai vuohenjuustoa. Ja nyt kun asiaa tuumin tässä kirjoittaessani, minua vähäsen harmittaa, etten älynnyt kuutioida pottujen kanssa paahtumaan myös paria siivua hyvää pancettaa. Joo, kyllä, senpä teenkin ensi kerralla!

Eli: kokeilkaapa joskus huviksenne, mutta varokaa vaan - tähän saattaa jäädä koukuun jo kerrasta. :) Laittakaa pottuja ja haluamianne herkkuja samassa astiassa uuniin ja paahtakaa kunnes potut ovat kypsiä. Sitten potut lytätään ja niille kaadetaan marinadia. Rikottuihin pottuihin imeytyy kaikki se hyvä, mitä paistoastiassa on. Nautitaan sellaisenaan tai vaikka pihvin lisukkeena; tyyli vapaa.

paahdetut perunat

Rosmariinipaahdettuja perunoita ja oliiveita (n kahdelle)

n. kymmenkunta pienehköä tai pientä perunaa
4-5 valkosipuklinkynttä lyötynä rikki
pari-kolme oksaa rosmariinia tai timjamia
suolaa
öljyä
mustaa pippuria
(chorizoa)

Marinadiin
n. 5 rkl oliiviöljyä
n. 2 rkl hyvää balsamicoa
n. 2 rkl dijon - sinappia tai rakuunasinappia

Lisäksi maun mukaan
oliiveita
tuoretta yrttiä

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen.

Hakkaa morttelissa hieman rikki rosmariinin ja valkosipulin rakennetta yhdessä öljyn kanssa. Sen jälkeen kaada maustunut öljy, yrtit ja valkosipulinkynnet pestyjen perunoiden päälle ja pyörittele niin, että marinadi tarttuu perunoihin. Kippaa koko komeus paistoastiaan, ripottele perunoille suolaa, pilko mukaan chorizo jos käytät sitä ja työnnä astia uuniin.

Paista pottuja uunissa reipas 30 min tai kunnes ne ovat haarukalla koettaessa kypsiä. Sekoita marinadin ainekset vaikka vanhassa säilykepurkissa.

Paina perunoita lusikalla sen verran, että saat kuoren halkeamaan parista kohtaa. Rouhi perunoille mustaa pippuria ja kaada marinadia jokaisen perunan päälle. Nostele lisäksi paistoastiassa olevia paahtuneita yrttejä, makkaroiden öljyä ja muuta herkkua potuille. Jos haluat, voit lisäksi koristella annoksen tuoreilla yrteillä ja vaikka hyvillä oliiveilla. Nautiskele heti.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Vauvanruokaa osa II - keep calm and carry on

mustikkavelli

Kun lääkäri laittoi meidän pikkumiehemme maidottomalle, munattomalle ja viljattomalle dietille, kaikki mitä pakastimeen olin säilönyt, oli tietysti käyttökelvotonta. Mitään ei voinut enää käyttää: ei vispipuuroa (viljaa), ei bataatti-possusosetta (äidinmaitoa ja korviketta joissa on lehmästä peräisin olevaa maitoproteiinia) eikä edes sitä pakastettua äidinmaitoa. Ja jokainen, joka on joskus koittanut kerätä äidinmaitoa talteen tietää, että se käyttämättä jäänyt äidinmaito harmitti noista kaikista eniten.

Ja syvään hengittäen otin suuren Ikea - minigripin (jos en ole kehunut, niin Istad on loistotuote!) ja keräsin kaikki maitoa sisältävät tuotteet pussiin ja kirjoitin päälle "maitoa". Sinne ne jäivät odottamaan, josko tämä maidottomuus jäisi kovinkin lyhyeksi. Ja sitten aloitin alusta uudelleen.

yleiskonePuhtaalta pöydältä...

Sanottakoon nyt heti kärkeen, että niihin pakastettuihin ruokapusseihin oikeasti kannattaa laittaa päiväykset, kun niitä ruokia pakastaa. Tai kirjoittaa niihin että "maidoton", jos ruoka sellainen on. Ei sillä väliä onko päivä tarkalleen oikea, mutta myöhemmin siitä on iloa jos joutuu kelaamaan taaksepäin, että missä vaiheessa sille maidottomalle dietille nyt on menty ja mitä korviketta mihinkäkin mössöön tulikaan laitettua.

Koska vaikka kuinka vannoo ja ajattelee, että minä muistan että tässä parsakaali-jauheliha-polentamössössä ei nyt ole sitten maitoa, niin hetken päästä ei vaan enää muista. Ei parhaalla tahdollakaan ja vaikka kuinka mielestäsi siivosit ne kaikki maidolliset kamat siihen isoon pussiin niin aina löytyy jostain joku perunamuusipurkki, josta ei olekaan täyttä varmuutta mitä siinä nyt sitten on. Jos siinä purkissa a) lukisi jotain, b) olisi päivämäärä tai c) jopa suoraan kerrottaisiin minkä ruokavalion mukaisesti tämäkin sössö on valmistettu, auttaisi paljon. Lisäksi niistä jäätyneistä oransseista mössöistä on välillä tosi vaikea sanoa onko se nyt porkkanaa, peruna-porkkanaa, bataatti-possua vai kenties butternutkurpitsaa ja nautaa? ;) Ai miten kuulostaa ihan niinkuin asian kanssa olisi joutunut kipuilemaan - ei kai? ;)

farina-puuroaMyös mango ja luumusoseen voi tehdä itse. Kuivatuista luumuista syntyy sose kun luumut keitetään ensin pehmeäksi.


Kun lapsi joutuu viljattomalle dietille, useimpien lienee pakko piipahtaa kaupan kautta. Ainakaan omasta keittiöstäni ei siihen hätään löytynyt kuin pussi polentaa, joka oli beebiksenkestävää monaa. Maissista tehtynä polenta kelpaa hyvin suolaisiin mössöihin jatkeeksi, mutta ei siitä oikein aamupuuroa keitellä. Paras toistaiseksi keittelemäni viljaton puuro syntyi karkeasta riisijauhosta, farinasta, jota V bongasi juniorille Sellosta. Rikottuna riisi kypsyy n. 10 minuutissa ja lopputulos muistuttaa tosi paljon mannapuuroa. Vellejä olen keitellyt maissijauhosta. Se on ihan superkätevää tavaraa; vellistä tulee todella samettista ja se kypsyy n. 2 minuutin keittämisellä. On minulla kaappiin ostettuna riisijauhopussikin, mutta tuo Risenta- maissijauho on toiminut niin hienosti, etten ole vielä päässyt siihen riisijauhoon asti:)

Suolaisella puolella tietysti mennään kutakuinkin samoin kuin ennenkin; juures- ja vihannessoseet vain tehdään apteekista reseptillä haettuun nutrilon - korvikemaitoon. Näin jälkiviisaana muuten todettakoon, että se lihasopan soseuttaminen vauvaa varten on varmaan alussa tosi hyvä idea jos vauva juo hyvin maitoa. Ainakin meidän I tykkäsi siitä heti tosi paljon ja se on luontaisesti täysin maidoton ja viljaton mössö. Lisäksi lihasopassa nyt on tosi vähän allergisoivia juureksia muutenkin. Että jos tulee jokin tällainen ruokakriisi, niin olisi edes pari pussia jotain pakkasessa, mitä ei tarvitse siirtää sivuun odottamaan mahdollista uutta tulemista.

maidoton puustiMaidottomia ja munattomia leivonnaisia on kaupoissa tosi vähän, mietitääs mistä johtuu......
Nämä kotikutoiset soijapuustit maistuivat paremmalle kuin näyttävät.


Loppujen lopuksi I:n ruuat ovat olleet ne tämän koko shown helpoin nakki; koska ne ovat mössömäisiä rakenteeltaan, niiden valmistaminen ei ole mitään rakettitiedettä ja raaka-aineet ovat puhtaita ja juuri sitä mitä puntarin tarrassa lukee. Koska en käytä mitään puolivalmisteita vauvanruokia tehdessä ei tuoteselosteita tarvitse paljon tuijotella, toisin kuin siinä kaikessa mitä itse suuhuni pistän. JA siinä perheen ruokia tehdessä on saanut välillä käyttää mielikuvitusta, sillä mitään helppoja nakkeja ei oikein ole tarjolla. Kaikki herkutkin on tehtävä itse tai keksittävä jokin kiertotie (suklaassa on maitoa, salamissa on maitoa, jokaisessa leivonnaisessa on vähintään munaa jne). Ja kun puhutaan aikuisten ruuista, sen ulkonäkövaatimukset tuppaavat olemaan vähän korkeammalla kuin noissa vauvanruuissa ja muutenkin konsistenssilla on väliä :) (munat sidosaineena, ranskankerma jne...). Mutta siis summauksena voisi sanoa, että vauvanruokatehdaspuolella on mennyt ihan hyvin, enkä ole joutunut vielä toistaiseksi ostamaan yhtään purkkia purkkimuonaa I:lle.

mansikkavelliEi menny niinku...

Tietysti välillä on niitä haasteellisia päiviä. Tämä kuva on tuosta aamupäivältä; tein mansikalla ja mangolla maustettua maissivelliä ennen päiväunia. I oli kovasti jo nälkäinen ja väsynyt ja ynisi lattialla katse herkeämättä henkilökunnan touhuissa. Ja kun olin saanut vellin keitettyä ja soseutettua ihan samettiseksi ja kaadoin sitä tuttipulloon, se typerä blenderi päätti aueta pohjastaan. Se oli jotenkin löystynyt kierteistään ja kun yritin saada reunoihin tarttunutta velliä valumaan nopeammin, koko roska levisi. I ääntelehti siihen malliin, että minkään uuden vellin keittämiseen ei olisi enää aikaa.

Siinä oli sellainen pieni "keep calm and carry on" - hetki kun vetäisin puolillaan olevaan pulloon tutin kiinni ja vein sen lattialla ynisevän lapsen suuhun. "Siivoan sitten myöhemmin" tuumasin, ja siinä lapsen imiessä tyytyväisenä mansikkavelliä se kaikki alkoi tuntua vähitellen ja lopulta aika pieneltä vastoinkäymiseltä. Mutta kyllä tuollaisessa hetkessä aina ensin harmittaa ihan vietävästi että siinä pöydällä on nyt ainakin puolet siitä rakkaudella tehdystä vellistä. Etenkin kun siinä kokkaillessani olin suunnitellut että tästä riittää sitten vielä iltapäivälle pienet välipalat.

Joistain arjen katastrofeista huolimatta ruokien teko kuitenkin menee siinä ohella. Nyt pakkasessa on jo ihan hyvä setti kaikenlaista mössöä, josta ruuan saa vetäistyä I:lle pikaisestikin. Tuoretta voi tehdä silloin, kun on sellainen fiilis. ja jos on huono päivä, nappaan sieltä pakastimesta vaikka pussillisen jotain, minkä tiedän olevan I:n superherkkua.

parsaa, perunaa ja kalaaParsa värjää soseen kauniin keväänvihreäksi

Ja kaikista parhainta parhautta, mitä sieltä pakastimesta tällä hetkellä löytyy on ei mikään vähempi kuin tuore parsa, ahven ja perunamössö - timjamilla. ;) Lapsi on selvästi perillä siitä, mikä on hyvää ;)

I:n ensimmäinen kala oli kultaotsaahventa, jota me laitoimme itsellemme uunissa. Jätin kalan suolaamatta, niin sain siitä otettua osan pakkasesta sulattamani peruna-timjami-maa-artisokkamössön sekaan. Isänsä poika selvästi, kun kala oli välitön hitti. Tästä intoutuneena pyysin V:tä tuomaan kaupasta jotain vaaleaa kalaa ja V toi kolme pientä ahvenfilettä. Tein niistä sitten pakkaseen paria erilaista kalamössöä; toiseen tuli perunaa, muutama parsatanko, kalaa ja tupsu timjamia. toiseen taas keittelin parsakaalia, linssejä, kalaa ja mausteeksi korvikkeen lisäksi vähäsen kookosmaitoa.

parsakaalia, linssejä ja kookostaParsaa ja parsakaalia ei kannata keittää yli. Maku pysyy parempana.

I ei pahemmin perusta parsakaalista sellaisenaan perunan kanssa. Mutta kun sekaan laittaa vähäsen kookosmaitoa, koko ruoka saa ihan uutta eloa ja uppoaa mieheen paljon paremmin. Kookoksen kanssa kannattaa tietysti olla maltillinen, se nyt ei ole ehkä rypsiöljyn veroista muonaa vauvalle, mutta jokainen voi harkita haittaako se pieni määrä kovempaa rasvaa ruuassa silloin tällöin vai ei. Kookoksen maku kuitenkin pehmentää todella paljon sitä muuten ah niin terveellistä parsakaalia ja kalan kanssa ruuasta tulee melkein thaihenkistä.

Toinen kikka millä parsakaali selvästi upposi paremmin kuin ennen oli polennan lisääminen parsakaalimössöön. Olin tehnyt parsakaali-jauhelihamössöä pakastimeen ja sulatettuna se olikin tosi löysää. Perunoita ei ollut keitettynä ja I alkoi olla jo aika nälkäinen. Sitten sain päähäni sekoittaa siihen vähän polentapuuroa joukkoon ja paitsi että mössöstä tuli selvästi helpompaa syöttää, se myös kelpasi pikkumiehelle ihan eri tavalla.

Vellirintamalla lähestyin mustikkaa nyt sen puurokatastrofin jälkeen varovasti uudelleen. Olen tehnyt maissivellin pussin ohjeella joko veteen tai korvikemaitoon ja sitten sekoittanut siihen blenderissä erilaisia marjoja ja hedelmiä. Aloitin mustikkakokeiluni pensasmustikalla, sillä se ei ole läheskään niin sottaavaa kuin tavallinen ja se oli menestys. Huomattuani että I osaa jo juoda vellinsä nätisti pullosta olen sitemmin laittanut tavallistakin mustikkaa. I:n selkeä suosikki on yhdistelmä päärynää ja mustikkaa (tai pensasmustikkaa), mutta mansikka-mango on myös oikein hyvä sekoitus. Kerran laitoin mukaan myös hieman kookoskermaa mansikan kanssa ja se vasta hyvää oli ;)

maissipuuroa omenallaMaissipuuron voi maustaa hedelmillä ja marjoilla. Lopputulos on raikas ja aikuisenkin suuhun tosi hyvä.

Maissijauhoista voi tehdä vellien lisäksi hyös hauskoja hedelmäpuuroja. Pääosin puurot on tehty farinasta, mutta muutaman kerran olen tehnyt myös maissijauhopuuroa jonka sekaan on mennyt kaikenlaista. Jälleen I:n suosikki syntyi, kun puuroon laitettiin vähän puolukkaa ja makeaa, pehmeää omenaraastetta. Vadelmalla maustettu farinapuuro oli myös menestys - tosin siitä olen nyt pitänyt paussia, sillä minusta näytti kuin se olisi tehnyt I:n poskiin ihottumaa. Lääkäri sanoi, että se saattaa olla myös vain flunssaoire, joten katsotaan nyt jossain välissä sitten uudemman kerran.

Mutta tässäpä tätä taas olikin yhdelle päivälle. Laitan vielä nuo I:n suosikit tähän alle viitteellisillä ohjeilla, ehkä niistä on iloa jollekulle :)

vauvanruoka, parsa

Parsaa, ahventa ja perunaa soseena
Parsa on vauvanruuassa pehmeän ja melkein makoisan tuntuinen lisä. Koko punttia ei vauvalle tarvita, mutta jos on muutenkin tekemässä perheelle parsaa, pari tankoa voi pihistää pienimmälle. Mietin sosetta maistettuani että jos tämä maistuu, varmaan myös pakasteherneitä kannattaisi kokeilla. Niin tai näin, tätä I syö niin nopeasti kuin ehtii suuhun lipata.

3 perunaa
2-3 tankoparsaa
1 iso tai 1,5 pientä ahvenfilettä
pieni nippu timjamia
korviketta/keitinvettä

Kuori perunat ja laita ne kiehumaan tilkkaan vettä. Keitä lähes kypsäksi ja lisää sitten pilkotut parsatangot ja kala. Keitä muutama minuutti, niin että parsa ja kala kypsyvät (luhyt aika riittää, ehkä n. 4 min?) Lisää yrtti, vähän nestettä ja soseuta ruoka.


polentakalaaJos ahvenfilettä ei jaksa nyppiä täysin puhtaaksi ruodoista sen voi aina soseuttaa täysin.

Kalaa, parsakaalia ja linssejä kookosmaidossa
Kookosmaidossa on aika paljon rasvaa, joten käytä harkiten. Sen maku on kuitenkin pehmeänmakea ja sai parsakaalin maistumaan uudella tavalla. Kookos tuo ruokaan myös aavistuksen thaivivahdetta. Tähän voisi varmaan halutessaan laittaa pikkuisen kaffirlimetin lehtäkin makua tuomaan.

1 pienehkö parsakaali
0,5 dl vihreitä linssejä
n. 3 rkl kookosmaitoa
1 ahvenfile
keitinvettä
(polentaa, ei pakollinen)

Kiehuta huuhdotut linssit vedessä kypsäksi asti. Lisää sitten parsakaalin kukinnot ja jos haluat käyttää myös varren, pilko se kypsymisen nopeuttamiseksi sokeripalan kokoisiksi paloiksi veteen.Kun parsakaali on kypsää kaada kattilasta ylimääräistä vettä sivuun talteen ja soseuta muut aineet paitsi kala. Tarkista soseen paksuus. Jos haluat, voit käyttää lopun keitinveden tai korvikemaitoa ja kiehauttaa soseen sekaan vielä polentaa paksuntamaan mössöä ja tekemään siitä ruokaisamman. Kun mössö on valmiina kattilassa, laita ruodoton ahvenfile vielä kypsymään hetkeksi kuuman soseen päälle liedelle. Ota file kypsyttyään sivuun ja muusaa se haarukalla ja tarkista ettei siellä varmasti ole ruotoja. Lisää sitten kala ruokaan.

Mustikka-päärynävelli maissijauhosta
Voit käyttää yhtä lailla pensasmustikkaa kuin oiekaakin mustikkaa. Jos käytät oikeaa mustikkaa, saat kauniinvärisen vellin, mutta lapsi kannattaa varoiksi pukea myös sinisiin vaatteisiin tai sadeviittaan ;) Tumma puklurättikään ei ole huono idea... :) Samalla ohjeella syntyy myös mansikka-mangovelli, laita mansikoita desin verran ja mangososetta puolisen desiä. Vinkki: kun käytät jäisiä marjoja, saat vellistä nopeammin tarjoilulämpöistä :) Ja jos velliä jää, lopun vellin voi myös aina käyttää iltapuuron pohjaksi

1 päärynä
reilu 0,5 dl mustikoita (kotimaisia pakastimesta)
2 dl vettä (tai vastiketta)
2 rkl maissijauhoa

Laita kylmä vesi kattilaan ja vatkaa maissijauho siihen. Keitä koko ajan sekoitellen 2-3 min kunes velli vähän sakenee. Kuori ja pilko päärynän hedelmäliha blenderiin. Laita sekaan mustikat ja lisää velli. Surista huolellisesti tasaiseksi, jotta tuttipullo ei tukkeudu paakuista.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Punajuurihummus ja sipulivohvelit

sipulivohvelit ja punajuurihummus


Kun olen ihan rehellinen, minulla oli kypsymässä eräs kokonaan toinen ideajoukko sitä taannoista Top Chef - juureshaastetta varten. Mutta vauvan kanssa kaikki menee aika usein eri tavalla kuin sitä suunnittelee ja niinpä ideat jäivät sitten odottamaan aikaa parempaa. Joku tarkkasilmäinen saattoi huomatakin, että niissä meikäläisen haastekuvissa näkyi taustalla isohko kipollinen suolassa paahdettuja punajuuria. Nii-in, ajatus oli hyvä ja yritystäkin vähän, mutta elämä tapahtui ja illan pimentyessä pakkasin punajuuret kiltisti sellaisenaan jääkaappiin... :) Mutta nytpä niitä sitten on ollut hyvä käyttää yhteen jos toiseen:)

Tämä maidoton ja munaton dietti on kyllä joissain kohdin ollut vähän hankalaa. Yksi kestohaaste joka tuli nopeasti vastaan, on ollut leivänpäällinen voin tilalle. Hyvää oliiviöljyä voi toki aina käyttää, mutta noh, kun juustoa ja osaa makkaroistakaan ei voi laittaa leivälle olisi kiva olla jotain muutakin. Sen pitäisi lisäksi olla jotain tosi helppoa ja säilyä paremmin kuin avokadot, mutta minusta suurin osa margariineista on ihan kauheita, eikä tuorejuustojakaan voi tietenkään käyttää kun niissä on sitä maitoa. Lopulta ratkaisin ongelman tekemällä itselleni hurjan kipollisen hummusta ja elin varmaan viikon melkein pelkällä leivällä ja hummuksella :)

punajuurihummus

Ja se hummus vielä tuoreessa muistissa sain päähäni, että punajuuresta muuten tulisi varmaan tosi hyvää leivänpäällistahnaa tahinin kanssa. Kuvittelin jo hetken suorastaan keksineeni jotain uutta ja jännää, kunnes selatessani vanhaa ja erinomaiseksi osoittautunutta kasviskeittokirjaani löysin suoraan ihan pätevän näköisen punajuurihummuksen ohjeen. :) Mutta pyörittelin ideaa ja suunnittelin että jos niitä aiemmin soijamaidosta tekemiäni kurpitsavohveleita muokkaisi ja laittaisi niihin kurpitsaraasteen ja kardemumman tilalle ruskistettua sipulia ja muskottia saisi oivan kaverin punajuurelle ja tahinille. Ihastuin ajatukseen oikopäätä. Haasteen osalta minusta tosin alkoi tuntua, ettei punajuuri siinä saisi sittenkään riittävästi keikkua keskiössä ja jatkoin pohtimista. Jossain vaiheessa meinasin jo, että tekisin koko menun punajuuresta. Tämä vohvelihomma kun jollain tavoin muokattuna olisi ollut tehtävissä alkupalakokoon. :) Mutta olikin lopulta onni onnettomuudessa, etten ehtinytkään - koska muutenhan me kaikki top chefiin tänä vuonna mukaan haastetut blogit oltaisiin oltu ihan samiksia (ks sillä sipulin ja suolaa&hunajaa -blogien haastevastaus) toisistamme tietämättä ;) Ja mitäs siitä nyt sitten olisi tullut! ;)

Mutta vaikka se haaste nyt menikin jo, ne ideat eivät ole jättäneet minua rauhaan. Rapean vohvelin ja paahtuneen sipulin täyteläinen maku sekä uunissa suolapedillä paahdetun aromaattisen punajuuren taittama hummus palasivat uudestaan ja uudestaan mieleen. Pakko sitä oli päästä kokeilemaan. Ja sanotaan nyt että kyllä kannatti. Tästä tuli tosi hyvää, kaikki valmistui lopulta vähällä vaivalla ja setti toimi lounaana varsin pätevästi.

Minttu kruunaa punajuurihummuksen. Sitä voi ja kannattaa laittaa myös vähäsen hummuksen sekaankin, jos niin tykkää. Annokseen voisi tietysti lisätä myös jotain fetaa lisukkeeksi, mutta tällaisenaankin vohveleidenkin kanssa se oli ihan täysi ateria, sillä soijavohvelit ovat tuhtia kamaa. Ja mikä parasta, näin tarjottuna herkku on paitsi munaton ja maidoton myös vegaaninkestävä. :)

sipulivohvelit

Vohvelit tehdään kuten kurpitsavohvelit, korvaten ohjeessa mainittu kurpitsaraaste ruskeaksi pannulla paahdetulla sipulilla. Tällä kertaa jätin kananmunan kokonaan pois, käytin taikinaan pelkkää vehnäjauhoa ja mausteeksi kardemumman tilalle raastoin vähän muskottia. En myöskään lisännyt näihin vohveleihin enää hunajaa, sillä paahtunut sipuli on jo luonnostaan aika makeaa. Eli suomeksi: paksuhko perusvohvelitaikina, johon lisäätte paahdettua sipulia ja muskottia :) Taikinan ja hummuksen voi myös tehdä valmiiksi ja jättää turpoamaan kun käy vaikka ulkoilemassa ja saunassa kuten meillä tänään. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille.


punajuurihummus

Punajuurihummus (isohko kipollinen - muokattu suuren kasvisruokakirjan ohjeesta)

1 pkt eli n. 400g keitettyjä kikherneitä
n. 4 suolapedillä paahdettua punajuurta (tai keitettyjä punajuuria)
n. 0,5-0,7 dl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1 pieni sipuli (lohkottuna)
n. 0,7 dl tahinia
1/2 sitruunan mehu tai loraus vaaleaa balsamicoa
n. 1-1,5 dl vettä (tai kikherneiden keitinlientä jos keität herneet itse)
suolaa
(minttua)

Kuori punajuuret ja lohko ne yleiskoneen silppuriosaan. Laita silppuriin myös kikherneet, valkosipuli, öljy, sitriinan mehu ja tahini. Varaa vesi valmiiksi kannuun tai mittaan ja käynnistä yleiskone. Kun tahna muotoutuu, lisää vettä sen verran että se juuri pyörii koneessa ja on sopivan paksua. Lisää lopuksi käsin sekoittaen suola ja silputtu minttu.

Tarjoile kuumien sipulivohveleiden kanssa, koristele mintunlehdillä ja valuta päälle hieman hyvää oliiviöljyä ja ripsauta vähän hyvää suolaa.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Lämmin maa-artisokkasalaatti eli Top chef juureshaasteen vastaus

lämmin maa-artisokkasalaatti

"Suojalumi tuoksuu ihan erityiselle" sanoin eilen naapurin vanhemmalle herrasmiehelle, jonka kanssa olen oppinut jutustelemaan tässä talven mittaan lunta luodessa. "Nuoskalumi tuoksuu niin puhtaalle ja pehmeälle, ihan lapsuuden pulkkamäelle" jatkoin ja työnsin penkkaan taas yhden valtavan kolallisen Espoolaiseksi taivastuotteeksi hämmentävän puhdasta ja pehmeää lunta. Tätä lunta on nyt riittänyt ja riittänyt ihan kuntoiluksi asti. Ja se taisi olla sen sunnuntaisen lumitaistelun jälkeen, kun tein tämän hyvin yksinkertaisen mutta sitäkin herkullisemman lämpimän juuressalaatin.

artisokkasalaatin tarvikkeetJuuressalaatin aineet ovat yksinkertaiset ja talviset.

Kolmannen ja viimeisen Top Chef - blogihaasteen aiheeksi paljastui juurekset ja vaikka tämä tällaisena yksinkertaisena, kotoisan herkullisena ja viimeistelemättömän koruttomana ei olekaan ehkä tulevan illan Top Chef - kokkien annosten kaltainen se on kuitenkin ainakin itselleni uusi ja raikas tapa laittaa maa-artisokkaa. Yleensä kun maa-artisokkaa näkee lähinä keittona ja pyreenä oli kivaa löytää tuolle maanmainiolle mukulalle uudenlainen resepti. Muutenkin nyt vajaan kuukauden sisään silmiini on sattunut tämän Nigel Slaterin lämpimän maa-artisokkasalaatin lisäksi myös Pippurimyllyn blogista paahdettujen maa-artisokkien resepti. Se on jo toinen hauskan erilainen tapa laittaa tätä lähinnä avaruusalukselta näyttävää juuresta ja päätyi heti to-do - listalleni. Onkohan maa-artisokka talven uusi hittijuures? :) Nigelillä oli muuten myös ohje paahdetuista maa-artisokista, jotka ovat vähän pitkulaisempia ja selkeämmän muotoisia kuin nämä perinteiset. Vesi herahti kielelle kun luin Nigelin kertoilevan miten maa-artisokan malto imee kypsänä itseensä perunoiden tavoin kaikenlaiset ihanat kastikkeet ja marinadit. Uh ja oh - tuollaiset pitkulaiset artisokat olisivatkin ihanan helppoja!

maa-artisokat höytytettynäKun kaikki on kuumaa, kannattaa olla nopea.

Sellainen pikkufiba minulle kävi tätä salaattia tehdessäni, että koska artisokat olivat ihan eri kokoisia, ne kypsyivät eri tahtiin; isommat artisokat ovat juuri sopivia pienempien palojen jo ollesa ihan hajoavan pehmeitä. Artisokat kannattaa siis höyryttää joko kahdessa erässä; isommat ensin ja lisäät pienemmät vasta hetken kuluttua tai voit pieniä isompia artisokkia samaan kokoon pienempien palojen kanssa. Salaattiin artisokat kuitenkin lopulta pienitään. Lisäksi minulla ei ollut ohjeessa mainittua kokojyväsinappia eikä saksanpähkinäöljyä. Mutta sanoisin että alkuperäisiä korvaaviksi aineiksi jääkaapista löytämäni rakuunasinappi ja kokonaiset pekaanipähkinät sopivat settiin ehkä vielä alkuperäisiä aineita paremmin. Noh, niin tai näin tavattoman hyvää siitä tuli!

Top Chef blogihaaste

Niinpä totesin V:lle salaattia maiskuttaessani että tällä mennään. Näin helppo ja hyvä talvinen herkku pitää jakaa muidenkin kanssa. Ja vaikka sanotaan, että maa-artisokan kanssa ei viini sovi, minusta ainakin V:n kellarista löytämä Vicarage Lane Pinot Noir sopi sitruunan raikastaman rakuunasinappikastikkeen, herkän maa-artisokan ja täyteläisen, savuisan pekonin kanssa oikein hyvin. Lumitöiden jälkeen kulhollinen tätä höyryävää salaattia on vieläpä hyvin ansaittu kulhollinen puhdasta parhautta.

maa-artisokka-pekonisalaattiEi ehkä kovin hienostunut, mutta sitäkin herkullisempi talvisalaatti.


Lämmin maa-artisokkasalaatti (n. kahdelle)

n. 800g maa-artisokkaa (meillä oli kilon pussi josta oli jo otettu muutamia)
1 pkt savustettua pekonia
nippu lehtipersiljaa
kourallinen pekaanipähkinöitä
n. 3 rkl hyvää oliiviöljyä
3 tl rakuunasinappia, täysjyväsinappia tai muuta raikasta sinappia
1 rkl sitruunan mehua
tupsu lehtipersiljaa
mustaa pippuria
hieman sormisuolaa

Kuori maa-artisokat ja laita ne kylmään veteen kuorittuasi ne. Laita höyrytyskattila tulelle (meillä käytettiin parsakattilaa) ja laita kattilaan ensin suuremmat maa-artisokat ja kypsennä niitä muutama minuuti ja lisääsitten pienemmät palaset. Jatka kypsennystä kunnes artisokat ovat juuri ja juuri kypsiä - yhteensä ehkä n. 10 min. Voit kokeilla kypsyyttä haarukan piikillä tai veitsenkärjellä.

Kun maa-artisokat kypsyvät paista pekoni pannulla rapeaksi. Katko pekoni pikkusormen pituisiin pätkiin ja pilko maa-artisokat karkeasti suupaloiksi. Ripottele mukaan pekaanit (voit paahtaa pähkinät jos haluat, muttei se ole pakollista). Sekoita öljy, sinappi ja sitruunan mehu kastikkeeksi ja kaada salaatin päälle. Sekoita ja pilko mukaan lehtipersilja, rouhi mustaa pippuria myllystä ja ripsauta vähän sormisuolaa maun mukaan. Tarjoa heti!

perjantai 10. helmikuuta 2012

Vaahterasiirappista tähtianiskanaa eli tammikuun paras ruoka

tähtianiksella maustettua rosmariinikanaa

Olen oikeastaan vähän odottanut hetkeä, että ehtisin kirjoitella teille pienen pätkän tästä tammikuun parhaasta ruuasta. Olen odottanut hyvää hetkeä, koska haluan myös vähän tilittää broilerista, taas. Jos ette halua lukea tuskailuja eettisemmän, mutta järkevänhintaisen kanan kaipuusta voitte joko jatkaa matkaa, hypätä viimeisiin kappaleisiin tai vaikka suoraan reseptiin. Kanankasvatuksen eettisistä ongelmista huolimatta tämä oli tosi, tosi hyvää. Joten, nyt kun I nukkuu ja vain rauhallisesti palava takkatuli tuo liikettä aurinkoisen, mutta melkein myrkyllisen kylmän pakkaspäivän hiljaiseen hetkeen, nyt on minun tilaisuuteni Ajatella :)

Jos olen jostain ohi menneestä blogikutsusta ollut vähän harmissani viimeisen puolen vuoden aikana, niin sellainen voisi olla kutsu tutustumaan broilerin kasvattajiin broileritilalle. Jos I olisi pärjännyt paremmin isin kanssa, olisin ollut menossa ihan varmasti, sillä kaikki tämä keskustelu tehotuotannon ympärillä on saanut miettimään, että sinne tilalle pitäisi joskus mennä ihan itse käymään. Tosi moni tuttu on jo luopunut kokonaan broilerin syönnistä, koska niiden tehtotuotanto on säädöksien mukaisesti tehtynäkin kieltämättä empatiahermoon iskevää. Ja vaikka kasvatusolosuhteita kohennettaisiinkin, hybridibroilerin jalostus valtavatissiseksi lähes jalattomaksi otukseksi muistuttaa pelottavasti Pohlin sci-fi fantasiaa. Eikä se ole hyvä se.

Mutta muiden asian kanssa kipuilevien lailla olen miettinyt monta monituista kertaa onko tarjolla mitään vaihtoehtoja? Noh, onhan kauppojen pakastealtaisiin nyt alkanut ilmestyä sitä kotimaista luomukanaa - joo, mutta kyllä se minusta ihan rehellisesti sanottuna tuntuu täysin käsittämättömälle, että suhteellisen vaatimattomasti onnellisena elävän kanan kilohinta on paljon pidemmän ja hankalamman kasvatuksen vaativan naudan ulkofileen kanssa samoissa hinnoissa (n. 36 eur/kg). Upean makuista ankkaakin saa halvemmalla.

Olen jo pidempään toivonut, että luomun rinnalle olisi esittää jokin ihan Oikeasti Järkevä vaihtoehto. Sellainen, missä ei käytettäisi sci-fi jalostettua proteiinieliötä. Sellainen, jossa lintu kasvaisi vähän eettisemmissä ja väljemmissä maatilaoloissa. Sen ei tarvitse olla mitään täysluomua - jostainhan kustannussäästö on vaan otettava jos hinta aiotaan pitää luomua edullisempana. Mutta tälläisen tavallisen naisen aivoilla ajateltuna on vaikeaa käsittää, että tehotuotannon ja luomun väliin ei muka mahtuisi mitään muuta.

luumu, pataruoka

Se eettisempi eläin voi maksaa enemmän, sillä ei minun tarvitse saada broileriani 4,90 kpl. Mutta ihan Aikuisten Oikeasti en ole valmis maksamaan kolmea kymppiä yhdestä kanasta. Vaihtoehtojen puutteessa tulee sitten ostettua "edes" sitä jyväbroileria - vaikka tiedänkin että sitä samaa hybridiä siinä meille myydään.

Ja kyllä, tunnen joka kerta pienen piston kun ostan broileria. Ja kyllä, broileria tulee siksi ostettua harvemmin. Mutta eipä käy kieltäminen, kun haluaa helppoa, edullista kotiruokaa sitä broileria vaan tulee ostettua ja omatunto vaiennettuna sujautettua ostoskärryyn. Etenkin sitä tulee ostettua siitä lähikaupasta, jonne meidän kärryttelymme I:n kanssa käytännön syistä niin kovin usein suuntautuu. Vararuoka on valitettavankin usein se kolme marinoimatonta koipireisipalaa hyvällä päiväyksellä, valmiiksi pakattuna.

Mutta jos nyt jotain voin sanoa puolustukseksemme, tämä ohje kyllä tekee sille broileriparalle oikeutta ainakin postuumisti. Sillä marinointi, paahtaminen padassa ja lopulta nahan rapeuttaminen uunissa ilman kantta tekee kanasta käsittämättömän mehukasta, mureaa ja aromaattista. Tämä on parhaimmillaan pastan tai nuudeleiden kanssa tarjottuna; pasta tai nuudeli keitetään ja kipataan ihanaan broilerien liemeen. Ja sitten kaikki kalastavat lautaselleen padasta pastaa, broileria ja sattumia.

Teimme tätä taas eilen Mimmun kanssa koipireisipaloista ja siitä tuli jälleen erinomaista. Makea, aavistuksen tulinen ja rakenteeltaan unelmapehmeä lintu oli kokojyvänuudelien kanssa mahtavaa lohturuokaa flunssaisille siskoille.

broileri, vaahterasiirappi, rosmariini

Vaahterasiirappista tähtianiskanaa (n. 4:lle pastan tai nuudelin kanssa)

4 kanan siipiluulla varustettua rintafilettä tai koipireisipalaa
0,75 dl vaahterasiirappia
3 rkl Jerezin sherryviinietikkaa
1,5-2 rkl tähtianiksia
pari tl fenkolinsiemeniä
1dl oliiviöljyä
3 luumua
1 rkl Aji Cristal silppua (säilykettä)
2 valkosipulin kynttä
2-3 oksaa rosmariinia
0,5dl valkoviiniä

espeletten chilijauhetta
mustapippuria
suolaa

Lisäksi
nauhapastaa (pappardellea tai taligatellea) tai esim. kokojyvänuudelia

Laita kanat muovipussiin ja kaada sekaan siirappi, öljy, etikka, fenkolinsiemenet, valkoviini, tähtianikset, murskatut valkosipulin kynnet, chilisilppu ja rosmariini. Sekoittele niin että palat peittyvät joka puolelta marinadiin ja jätä jääkaappiin marinoitumaan mielellään useammaksi tunniksi.

Laita sitten kaikki pussissa olevat aineet suureen, laakeaan pataan: yritä sijoitella kanat niin, että kaikista jää näkyviin nahkaa. Lisää lohkotut luumut, ripottele päälle chilijauhetta, mustaa pippuria ja suolaa. Tarkista että vuuan pohja peittyy nesteestä ja lisää tarvittaessa vielä tilkka valkoviiiniä. Tarkoitus on, että kanat ovat n. 1/3 matkalta nesteen alapuolella. (eli suurin osa kanasta jää nesteen pinnan yläpuolelle)

Laita sitten kansi pataan ja kanat uuniin 180 asteeseen n. 35-45 min tai kunnes kana on täysin kypsää. Ota sitten padasta kansi pois, laita uuni 220 asteeseen ja anna kanojen paistua vielä sen verran, että kanan nahka saa kauniin, herkullisen värin. Tämä vie ehkä noin 15-20 min.

Kun kana paahtuu, keitä nuudelit tai pasta; ennen tarjoilua voit ottaa kanat joko pois vuuasta ja pytöritellä pastan tai nuudelit paistinliemessä ja latoa sitten kanat päälle takaisin, tai jos vuoka on riittävän suuri, nuudeli tai pasta mahtuu kanojen väliin. Tarjoa heti!

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Meidän äidin Janssonin kiusaus eli Top chef kouluruokahaasteen vastaus

Janssonin kiusaus

"Jos sä saat Janssonin kiusauksesta aikaan jotain syötävää, niin se olisi aika kova juttu" sanoi V eräänä iltana kun pohdin hänelle ääneen mitä ihmettä sitä keksisi top chefin uusimpaan haasteeseen, jonka aiheena on lyhyesti ja ytimekkäästi kouluruoka.

anjovis

"Miten niin?" kysyin V:ltä aidosti hämmästyneenä, "Sehän on tosi hyvää! Mä niin tykkään niistä rapeiksi paahtuneista posssuista siinä vuuan päällä... " V pysähtyi kuin seinään ja tarttui haaveiluuni napakasti; "mitä ihmeen possusuikaleita?"

Top Chef blogihaaste

Nopea googlaus paljasti että se, mitä minä olen tottunut ymmärtämään janssonin kiusauksella ei ole samaa tavaraa kuin V:n kouluruokaihkokki; tai on, mutta kierteellä. Possun kylki tekee ruuasta ihan äärettömän paljon parempaa.


lihamestarin jansson

Meidän äiti on aina tehnyt Janssoninsa possulla ja minulle jansson on perunainen laatikko, jossa on possua ja klassista mausteista anjovista. Kun siinä illallispöydässä aloin asiaa tarkemmin muistelemaan, koin jonkinlaisen ahaa- elämyksen siitä miksi koulun janssonin kiusaus oli ollut pettymys; koko ruokaan ei normaalisti kuulu se possu ;) Ja ne jotka Janssonista tykkäävät ihan "raakana" löytävät varmasti monen monituista ohjetta kiusauksensa kokoamiseen. Mutta ne, jotka arvostavat hyvää, simppeliä ja edullista kotiruokaa ja joista rapeaksi paahtunut possunkylki on maailmanluokan herkkua, laittakaas korvanne hörölleen sillä jaossa on ihan lyömätön resepti suoraan meidän äidin arjesta.

janssonin kiusaus -tarvikkeet

Autenttisuuden varmistamiseksi soitin äidille ja kysyin miten se nyt menikään. Äiti neuvoi, että lihaksi kannattaa valita jotain rasvaisempaa; possun kylkeä meillä on perinteisesti laitettu tai sitten etuselkää, joka ohuina suikaleina käy tähän myös ihan mainiosti. Maustekalaa ei saa olla liikaa; yksi rasiallinen riittää hyvin reippaan kokoiseen vuokaan. Etikkaliemi sekoitetaan kermaan maustamaan sen ja possun päälle pitää muistaa ripotella hieman suolaa, jotta siitä tulee herkullista. Possua ladotaan vuuan pinnalle "niin paljon kuin saat mahtumaan" :) Perunoiden väliin mauste- ja mustapippuria.


kiusaus, kerma, possu

Näillä ohjeilla varustettuna suunnistin perjantain liikennekaaosta välttääkseni I lampaantaljojen väliin kiedottuna kohti lähikauppaa, josta löysin kuin löysinkin kaiken tarpeellisen. Koska meillä ollaan edelleen maidottomalla, korvasin kerman tällä kertaa kaurakermalla, mutta jos maitovammaa ei ole, kannattaa tietysti laittaa ihan oikeaa ja aitoa kuohukermaa. Yllättävän vähän se kaurakermakaan kuitenkaan makua muutti väitti Mimmu, sillä vuokaa maistellessa minun nenäni oli niin flunssatukossa etten rehellisesti tunnustaen maistanut oikein yhtään mitään. Tästä johtuen voipi olla, että janssonia tehdään meillä vielä viikonloppuna uudelleen; nyt kun mörkö on herätettty sitä ei niin vain takaisin unilleen paineta :) Ei ainakaan ennenkuin Mmmmminäkin saan äidin Janssonin kiusausta! :)

sipulisilppu, top chef veitsi

Jos käytössä on yleiskone, sen silppuriosaa kannattaa hyödyntää perunoiden suikalointiin. Se onnistuu ihan hyvin veitselläkin, mutta minusta paras jansson tulee suhteellisen ohuista ja tasapaksuista perunasiivuista. Lisäksi vuuasta saa tosi kauniin, kun levittää siipaleet vuokaan kauniisiin riveihin.

Janssonin kiusausta

Possujanssonin must-have lisuke on etikkapunajuuri. Hätätilassa on kuulemma syöty punajuuriaslaattia ja minä muistelin kouluaikojen suosikkiani: omena-punajuuriraastetta. Tyyli on siis vapaa, mutta punajuurta pitää olla.

Ruuan voi syödä suoraan uunista, jolloin annoksesta tulee kotoinen kasa parhautta tai sitten voi malttaa mielensä, olla suunnitelmallinen ja tehdä janssonin valmiiksi jo edellisenä päivänä; silloin maut syvenevät ja lämmitetystä kiusauksesta voi leikata kauniita annospaloja. Ja kun haluaa tarjota janssoninsa täysin salonkikelpoisesti, koko komeus kruunataan rapeaksi paistetuilla salvianlehdillä ja tilkalla salviavoita. Kuulemma oli hyvää. Ni-in, kuulemma.

PERuna, kala ja possukiusaus

Lihamestarin Jansson (yksi iso Pyrex - vuuallinen)

Vajaa 2 kg perunoita kuorittuna ja siivutettuna
n. 3-4 dl kermaa
1 janssonin file - purkki (meillä pirkkaa)
n. 500-600g kylkisiivuja
1 suikaloitu sipuli
1 tl suolaa
mustaa pippuria myllystä
maustepippuria myllystä
Vuuan voiteluun voita tai öljyä (laitoin tryffelillä maustettua öljyä)

Lisäksi
Etikkapunajuurta
Salvian lehtiä
voita

Lado puolet perunoista vuuan pohjalle. Rouhi niiden päälle mustaa pippuria ja maustepippuria sekä lado janssonin fileet, sipulit ja osa possusiivuista. Väliin kannattaa laittaa ne rikkinäiset tai epämääräisemmän muotoiset siivut. Ripottele siivujen päälle vähän suolaa.

Laita loput perunat vuokaan ja lado perunoiden päälle niin paljon possusiivuja kuin saat suinkin mahtumaan. Jos suunnittelet tekeväsi vuuasta annospaloja, kylkisiivu kannattaa melkein katkaista keskeltä lyhyemmäksi ja laittaa siivut neljään riviin. Vaikka päät menisivt raakana päällekkäin, kypsyessään liha kutistuu ja rivien väliin jää tilaa, mistä palat voi leikata. Ripottele lihoille suolaa.

Sekoita anjovispurkin liemi ja kerma keskenään. Kaada seos vuokaan.

Paista kiusausta uunissa 200 asteessa n. tunnin verran tai kunnes possu on rapeaa ja kullanruskeaa, perunat ovat haarukalla tökättäessä kypsiä ja päällimmäisissä perunoissa on vähän väriä.

Syö heti ahnaasti ahmien tai anna vuuan jäähtyä ja tärkkelyksen kovettua niin että saat leikattua lämmitetystä vuuasta sieviä paloja.

Salviavoi tehdään laittamalla pannulle voita ja kun voi on sulaa sekaan laitetaan salvian lehdet. Kun voi lakkaa kiehumasta niin lehdet ovat valmiita. Sitten annos koristellaan lehdillä ja päälle pirskotellaan sulaa salviavoita pannusta.