maanantai 14. joulukuuta 2015

Suppishilloa! Sopii nautittavaksi juuston ja lihan kanssa



Siitä huolimatta että suppishillo on jo "vanha juttu" en ollut vielä kokeillut sitä. En ennen taannoista itsenäisyyspäivän aattoa, jolloin vein ulkoilumielessä pesueeni ja siareni metsään tutkimaan meikäläisen sieniapajia. Ja jos nyt on jotain sanottavaa sisarestani, niin hän tuntuu olevan sienikuiskaaja. Tiedättehän, sellainen joka vaan haistaa sienet ja päätyy parhaille ja ihan uusille apajille hänelle uppo-oudossa metsässäkin. Siinä ajassa kun meikäläiset poimivat ehkä yhden eväspussillisen per pari neiti keräsi kolme yksin.

A photo posted by Nelle & Mimmu (@siskotkokkaa) on


Jos jollain nyt on vielä suppiksia poimittuna eikä tiedä mitä niistä tekisi, niin kannattaa kokeilla hillosäilöntää; sienen maku oi hyvä, mutta sipuli ja mausteet taittoivat sen mukavan jouluiseksi. Sopii hyvin juustojen ja lihan kaveriksi niiden marjahillojen sijaan. Ohjetta kurkistelin Marttojen sivuilta ja muuten teinkin kuten käskettiin, mutta itsevarmasti kuin mikä menin ja muutin veden viiniksi ja sipulin punasipuliksi. Suomeksi sanottuna meillä oli edelliseltä illalta juomatta jäänyt kuoharipullon jämä ja tilkka bourbonia, jotka kaadoin hillon pohjaksi veden sijaan. Punasipulia latoin, koska väri.


Kannattaa kokeilla, hyvää tuli!

Suppilovahverohillo (kolme-neljä pienehköä purkillista)

n. 2 l tuoreita suppilovahveroita
2 isohkoa punasipulia siivuina

Liemi:
2 dl kuoharia, valkkaria tai vettä
1 1/2 dl punaista balsamicoteikkaa
1 kuivattu tai 3 tuoretta laakerinlehtä (maku vahvistuu kuivatessa)
5 neilikkaa
5 maustepippuria
vajaa 1 tl suolaa

1 1/2 dl hillosokeria

Laita kaikki muut aineet paitsi sokeri kattilaan ja kiehuta hiljalleen kuplien 20 min.

Lisää sitten sokeri ja kiehuta vielä 10 min. Purkita desinfioituihin purkkeihin.


Vinkki: minusta helpoin tapa desinfioida purkit on huuhtaista ne, kääräistä kosteina sanomalehteen ja laittaa 100 asteiseen uuniin n. tunniksi. Kannet voi huuhdella kirkkaalla viinalla joka tappaa pöpöt. Sitten vaan kuumaan purkkiin kuuma hillo suoran kattilasta ja kansi kiinni. Toimii hyvin.


sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Fasaania ja oliivia; italiaklassikko kotimaisesta fasaanista



Sisareni kuulosti puhelimen toisessa päässä siltä, kuin olisi juuri mennyt läpi katosta ja olisi lähestymässä parhaillaan venuksen kiertorataa. En totuuden nimissä ollut vielä edes miettinyt loppuun asti mitä niistä ostamistani kahdesta fasaanista olisi tulossa kun kerroin linnuista sisarelleni. Eikä minulle oikein jäänyt edes vaihtoehtoja kun puhelimen toisesta päästä kuului kiljunnan seasta erotettavina sanoina "oliivit", "Montagliari" ja "fagiano alle olive"!

Ensin fasaaneille annetaan hieman kylkiin väriä öljy-pancettaseoksessa paistaen.

Voi ihkudaa Mimmua. Hän todella, todella tykkää fasaanista ja oliiveista. :) Olipa hyvä että se tuli sieltä kuin apteekin hyllyltä. Olin kyllä jo päättänyt etukäteen että tänä vuonna fasaani haudutetaan ylikypsäksi, mutta pyörittelin päässäni jotain confit - tyyppisiä oliiviöljyssä haudutteluja. Jostain syystä tuo Montagliarissa niin monta kertaa syöty Mimmun ja anoppini Riitan suorikkiruoka ei tullut heti mieleeni.

Fasaania ja oliivia on upean syvänmakuinen fasaaniruoka jossa on selkeän rustiikkiset maut. Oliivi tuo annokseen luonnetta ja ryhtiä, voi ja pancetta paahteisuutta ja pähkinäisyyttä, rosmariini upeantuoksuista yrttisyyttä tai rustiikkista metsäisyyttä jos niin haluat sanoa. Vaikka tähän tulee makeutta viinistä, happo kuitenkin kantaa ja paahtuneen linnun aromi nousee esiin upeasti. Ruoka on hyvin, hyvin italialaisen selkeä ja sen voi tarjota yhtälailla pastan, salaatin ja polennan kuin paistetun pinaatinkin kanssa. Pastalla jatkettuna padallisesta lintua syö iso joukko. 

fasaania ja oliivia
Käänsin fasaanit padassa puolivälissä ympäri, jotta molemmat kyljet maustuvat ja hautuvat padassa olevassa liemessä.

Olen ihan varma, ettei Bruna hyväksyisi käyttämääni voimäärää perinteisen Chiantilaiseksi, mutta italian keittiöklassikossa the Silver Spoonissa oliivien ja fasaanien seuraan voita kyllä meni.

Kun linnuissa on vähän väriä molemmin puolin (vähän enemmänkin saa paistaa kuin kuvassa) ne täplitetään voilla, lurautetaan pannuun makeaa viiniä ja hups vaan uuuniin kannen alla)

Ohje ei ole nyt ihan suoraan kirjasta mutta luulen päässeeni suhteellisen lähelle Brunan fasaanireseptiä. Ohjeessa mainittua Marsalaa minulla ei ollut, eikä paljon muutakaan makeaa viiniä. Koska oli perjantai, kilautin V:lle että kun tulee töistä kävisi Alkon kautta ostamassa Marsalaa. Ruoka piti kuitenkin saada tekeytymään ennenkuin viinitaksi ehtii mestoille joten laitoin pataan valkoviiniä. No, Alkossa ei lopulta ollut lainkaan Mrsalaa. V oli neuvokkaana miehenä kuitenkin ostanut sitten Madeiraa. Lopulta siis korvattuani Marsalan valkoviinillä ja tilkalla Madeiraa jouduin lopulta lisäämään myös ruokalusikallisen sokeria, jotta lopputuloksesta ei tullut liian hapokas. Laitan määrät nyt niinkuin tein, mutta voit minusta hyvin joko käyttää pelkkää marsalaa (vähennä määrää vähän silloin, maista loppuvaheessa ja lisää vettä/marsalaa jos tarvitsee) tai valkkari-marsalasekoitetta.

Purkki oliiveita per lintu. Pienet Nicoise - oliivit ovat tosi hyviä, mutta kalamatakin käy kunhan on kivellinen.

Oliiveita pitää käyttää tässä ohjeessa Paljon. Pienet, kivelliset ja vahvan makuiset ovat varmaan niitä, mitä Bruna käyttää, mutta minulla oli kaapissa Kalamata- oliiveita. Ihan hyvin onnistui niilläkin, mutta varo ihmeessä niitä kamalia mustaksivärjättyjä kivettömiä kumioliiveita jotka maistuvat ei-millekään. Panosta laatuun oliivien kanssa, tämä ruoka ja suht harvoin löydettävä fasaani ansaitsee sen. Vaikka kivi poistetaan, oliivin maku on kiven kanssa kestänyt säilönnän raikkaana ja hyvänä paljon paremmin kuin kivettömässä oliivissa.

Tarjosin fasaanin paahdetun butternutkurpitsa-polentapuuron kanssa joka oli hyvää mutta ohjetta ei ole, sori. :)
Vinkki: käytä butternutpyreeseen reippaasti kermaa, sekoita joukkoon polenta ja lisää voita lopuksi.

Tästä tuli aidosti varmaan paras fasaanisetti minkä olen koskaan saanut aikaan. Ja mikä tärkeintä, koko illallisjoukko oli yhtä mieltä siitä, että ruoka maistui autenttisen Italialaiselle. Ja vaikkemme nyt sitten tänä jouluna harkinnasta huolimatta sinne Chiantiin lähdekään, niin fiilistelimme niissä tunnelmissa oliivien ja fasaanin ympärillä. Mennään sitten vähän myöhemmin kun I on isompi. Nyt Joulupukin vetovoima oli juuri niin suuri kun voit kuvitella vähän päälle nelivuotiaan osalta olevan. :)

Ai niin, kymmenen pisteen vihje: jos tätä ruokaa jostain syystä jäisi padan pohjalle, niin siitä liemineen tulee taivaallinen pastakastike pappardellelle seuraavan päivän pikaruuaksi. Montagliarissa setin oheen on yleensä tilattu paistettua pinaattia ja patate al forno, eli upeita, syntisenhyviä ja tulikuumia lohkoperunoita.


Käytä myös rosmariinia avokätisesti; kolme suurta, puuvartista 20-30 cm oksaa ei ollut liikaa.
Ruuan kanssa tarjottiin aikuisten laseihin alle 10e alkolöytöä Münzberg Spätburgunder Trockenia joka on tosi, tosi kiva saksalainen, melkein Uuden Seelannin Pinot Noirit mieleen tuova persoonallinen viini. Jotta viinistä saa parhaan irti, se pitää tarjota hieman viilennettynä, semmoisena kellarilämmössä olevana. Vaikka siinä on luonnetta, se on silti modernin heleä ja kepeä. Olemme kovin ihastuneet siihen erilaisten jollain selkeällä idealla valmistettujen lintujen kanssa (esim. bbq kalkkuna, savuankka tai ankanrinta ja villikirsikkahillo ja nyt tietysti fasaanit ja oliivit). Oikein esittelykelpoinen viini joka kävisi erinomaisesti vaikka joulupöytään kalkkunan kaveriksi. 


Fasaania ja oliivia (kahdesta fasaanista syö lisukkeiden kanssa kuutisen henkeä runsaan illallisen)

loraus oliiviöljyä
n. 100g voita
2 pkt hyvää pancettaa eli yhteensä n. 12 pientä, ohutta siivua
3 shalottisipulia
3 suurta oksaa rosmariinia (+ vähän koristeluun)
tupsu timjamia (ei pakollista)
2 prk kivellisiä kalamata - oliiveita tai muita mustia kivellisiä oliiveita (ei värjättyjä vaan ihan aitoja ruskeanmustia) 
n. 2,5 dl valkoviiniä (niin, että paistoastian pohja peittyy n. 1 cm kerroksella nestettä laakea astia vie enemmän viiniä)
(n. 12 cl) lasillinen Marsalaa
1-1,5 rkl kookossokeria (tai demererasokeria) 
suolaa
pippuria

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Valuta oliivit ja poista niistä kivet.

Laita padan pohjalle loraus öljyä, pieni nokare voita ja pilkottu pancetta. Kuullota pancettaa hieman, nosta kovalle lämmölle ja ruskista fasaania ensin toiselta kyljeltä ja sitten toiselta.

Kuori lintujen ruskistuessa shalotit, halkaise ne ja laita lohkottuna pataan. Lisää sitten rosmariinin oksia fasaanien alle ja päälle. Mausta linnut suolalla ja pippurilla.

Täplitä  linnut joka puolelta voinokareilla timjamilla jos käytät sitä sekä kivettömillä oliiveilla.

Lisää pataan viini ja ruokalusikallinen sokeria ja sulje kansi. Jätä uuniin n. 2,5h mutta tarista tilanne paiston puolivälissä ja käännä linnut toiselle kyljelleen ja nostele oliiveja lintujen päälle.

Kun ruoka on valmista lihan pitäisi olla täysin luulta putoavaa. Maista ja lisää tarvittaessa lisää sokeria ja/tai marsalaa. Jos lisäät viiniä tai padassa on muuten liikaa nestettä voit redusoida vielä lientä hetken liedellä. Valele lintua silloin liemellä redusoinnin ajan.

Huom. Voit tarjota linnut sellaisenaan tai nyppiä luut irti; pienten lasten tapauksessa luiden poisto on suositeltavaa koska fasaanissa on paljon pienenpieniä, neulanteräviä luita.





lauantai 12. joulukuuta 2015

Poron ulkofile sous videssä


Itsenäisyyspäiväksi ostin siis poron ulkofilettä ja muistin jostain kaukaisesta hotelli Helkan bloggaajatapahtumasta, että siellä tarjottiin poroa joka kypsennettiin ensi sous videssä ja sitten kylvetettiin voissa. Niinpä totesin että tämän mä osaan ja käskytin V:tä googlaamaan poron ulkofileelle sopivaa sisälämpöä netistä.


No, ulkomailla varmaan vähemmän poroa syödään joten ihan suoraa referenssiä ei ollut. Niinpä päädyimme saksanhirven sisälämpötaulukoihin ja arvoimme niiden sekä tuon linkkaamani helkapostauksen avulla porollemme tavoitelämmöksi 55 C ja 2h.

En tiedä kuinka monella on tällainen tasalämpöhaude kotona kuin meillä, mutta tässä nyt pari vinkkiä poron laittamiseen sellaisessa vempeleessä, jos se kotoa löytyy.

Kun tällaista arvolihaa kypsyttää, vaaditut kylvetysajat ovat huomattavan paljon lyhyempiä kuin jänteikkäällä lihalla jota on ehkä sous videssä tullut tehtyä meillä kaikista eniten. Lisäksi, kun poron ulkofile ei ole tarjouksessakaan missään määrin halpaa, kannattaa sen esillepanoonkin vähän panostaa.


Helkasta muistin, että kätevä kikka fileen muotoiluun on kääriä se elmukelmuun annospaloina. Näin kapea, lättänä file saa hauskan melkein makkaramaisen pyöreän muodon ja siitä tulee myös tasapaksumpi.


Fileen voisi kylvettää suoraan elmukelmussakin, mutten luottanut siihen, että sain kelmun päihin tehdyistä solmuista tarpeeksi tiiviit ja vakumoimme fileet vielä vesivahinkojen välttämiseksi.


Fileet maustettiin kevyesti yrttisellä, laadukkaalla suolalla ja mustapippurilla ennen kelmutusta. Jos et kelmuta vaan käytät pelkkää vakumipussia, kannattaa fileiden kanssa pussiin sujauttaa kimpale voita ja muutamia kelmuun kietaistuja yrttejä. Leikkaa kelmun päät ja pistele kelmuun muutama reikä, jotta rasva ja lihasnesteet pääsevät kiertämään yrttien läpi kypsennyksen aikana ja liha pääsee maustumaan.


Lopuksi liha ruskistetaan nopeasti kauttaaltaan kuumalla pannulla ja pannuun lisätään voita jolla fileet lopuksi valellaan. Lisäsin voin sekaan vielä rosmariinia ja kootessani jokaisen annoksen lautaselle valelimme vielä katkaistun fileen voilla. Voi lisätään pannuun vasta kun ruskistus on käytännössä tehy, jotta se ei palaisi vaan saisi hiemna väriä muuttuen pähkinäisen makuiseksi. Sitä jäin vielä miettimään, että meikäläisen voi viilensi pannua sulaessaan aika tavalla - ehkäpä voinkin olisi voinut sulattaa valmiiksi toisessa pannussa ja kipata sitten hieman kullanväriseksi muuttuneen  voin fileiden päälle.


Niin tai näin, hienosäätöä ja olimme kaikki supertyytyväisiä poron kypsyyteen ja makuun. Aika jees että kaupasta saa tällaistakin herkkua.

Poron ulkofilettä tasalämpöhauteessa (sous vide)

2 ulkofilettä (riitti kuuteen pienehköön annospalaan)
yrttisuolaa
mustaa pippuria
öljyä
voita

Lisäksi tarvitaan:
tuorekelmua
tasalämpöhaude (tai suuri kattila, lämpömittareita ja viitseliäisyyttä)

Laita tasalämpöhaude 55 asteeseen. Leikkaa file kolmeen palaan ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kääri file tiukasti kelmuun ja solmi kelmun päät. Toista kaikille paloille. Halutessa vakumoi kaikki kelmulihapötköt pussiin.  (meillä kaksi 3 kpl pussia)

Kypsennä kelmupötköjä 55 asteessa 2h.

Kun haluat tarjota ruuan, kuumenna pannu ja lorauta siihen hieman öljyä. Ruskista nopeasti pötköjä kauttaaltaan (kannattanee ruskistaa muutama kerralla) ja kun ne ovat ruskistuneet, valele pötköjä voilla ja siirrä ne tarjoiluastialle. Nakkaa voihin vielä rosmariinia ja ellei se ole jo muuttunut hennon vaaleanruskeaksi, hämmennä voita kunnes se on hieman ruskeaa.

Leikkaa lihapötkö tarjolle ja valele rosmariinivoilla.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Tammisavustettu lanttu on upeanmakuinen suomiherkku

Savustettua, karamellisoitua lanttua.

Lantun sinappiseen ja sokerien makeuttamaan maanläheiseen makuun sopii ihan järjesttömän hyvin syvyyttä tuova savu. Empiiristen kokeiden perusteella ja tarkemmin nimeten, tammisavu. Lisäksi tietysti vähän paahtunutta paistopintaa, tummanmakeaa siirappia ja maustepippuria jota laajasti yleistäen kaikki suomalaiset rakastavat. Kaikki, paitsi meidän isä. Joten lantun sesonkiviikon kunniaksi toistaiseksi (ehkä, lanttu suolakuoressakin oli tosi kova!) paras tekemäni lantturesepti; savustettu lanttu.

Ravintola Aito on mainio pikkurvintola: lammasta, savulanttua ja jumalaista mintulla maustettua punaviinikastiketta.

Söin savustettua, makeantahmeaksi siirapin kanssa maustettua lanttua ravintola Aito:ssa kun olimme siellä viettämässä firman pikkujoulua. Rakkaus oli välitön ja tuumasin että ja tätähän mä teen kotona kun isäntä savustaa jotain kuollutta eläintä. Ja tiedoksenne, tätä ei kyllä saa tehtyä millään savuöljyllä, vaan ihan oikea savustin on pop. Olen nyt laittanut tätä pariin otteeseen Siinä se tulee samalla low and slow maustuen ja pehmentyen n. 120 asteessa ja tammisavussa sellaisen pari tuntia.

Yhden kerran lanttu jäi liian kauaksi ja oli ihan musta ja kutistunut. Pari tuntia low and slow riittää normilantulle, tuo lapsen pään kokoinen taisi olla nelisen tuntia.

Lanttua ei tarvitse seisottaa savussa mitenkään loputtoman kauan; pari tuntia riittänee, mutta riippuu tietysti lantun koosta. Isommalla lantulla kestää pidempään kuin pienellä. Lanttu saa olla kypsää, mutta koska sitä paistellaan vielä lisää pannussa, sitä ei kannata päästää niin ylikypsäksi että se hajoaa muusiksi.

Itsenäisyyspäivänä syötiin poroa rosmariinivoilla, suppishilloa, savulanttua ja palsternakkamuusia.


Meillä lanttua syötiin taas itsenäisyyspäivän juhlavammalla lounaalla poron ulkofileen, edellisenä päivänä poimituista suppilovahveroista tehdyn hillokkeen ja palsternakkapyreen kanssa. Lisäksi oli vielä pihlajanmarjahyytelöä, mutta puolukkasurvos tai joku muu marjainen hillo olisi käynyt myös erinomaisesti.

Kunassa lantussa näkyy myös jeeraa, jota laitoin mukaan joskus, mutta parempaa ilman sitä, pelkällä maustepippurilla.

Juhlajuomana tarjosin syksyn yhtä suosikkipunkkua Hewitsonin Le Secateuria, jossa on hieman kuivatun rypäleen syvyyttä mutta etenkin uudempi nyt alkoissa oleva vuosikerta ei ole ihan niin sokerinen ja siitä löytyy ryhtiä myös riistalle, mutta se vaatii ruualta hieman makeutta jota lantuissa oli kyllä.

Nyt lanttu on paahdettu kokonaisena, mutta ensi kerralla ajattelin laittaa lanttupalat kuutioina lihan alle nappaamaan kaikki tippuvat herkut... :)

Tämä oli niin herkullista että teen tätä varmasti joulunaikaan. Toistaiseksi olen kypsentänyt kokonaista lanttua lihan vierellä, mutta tulipa mieleen että etenkin jos savustamme jotain sianpalaa ei-vegeruokailijajoukolle niin koitan laittaa valmiiksi pilkotun lantun mausteineen sian alle, samaan tapaan kuin ne nyhtösian kanssa tehdyt pavut joita on tehty n kertaa. Voin vaan kuvitella, miten hyvää niistä tulee.... :)

Lanttua tammisavussa (n. 6:lle lisukkeena)

1-2 lanttua
tammipuun paloja (savustukseen)

loraus öljyä tai kimpale voita
n. 1  dl siirappia
3-4 rkl balsamicoetikkaa (punaista)
3 rkl fariinisokeria

Maustepippuria
suolaa

(yrttiä halutessa koristeluun, esim. mäkimeiramia)
Laita lanttu kuorineen savustimeen (120 astetta)  ja anna paistua tammisavussa lantun koosta riippuen n. pari-kolme tuntia, kunnes lanttu alkaa olla napakan kypsä, mutta ei vielä täysin pehmeää. Sisälämpö valmiissa lantussa oli meillä jotain 70 asteen hujakoilla.

Voit tehdä lantun etukäteen ja kun ruuan tarjoiluun on reilu puolisen tuntia, kuori lanttu, pilko se kuutioiksi ja paista kuumalla pannulla lanttuihin ruskeita pintoja.

Lisää sitten siirappi, etikka ja fariinisokeri pannuun ja kiehuta paloja käännellen, kunnes sokeri on sulaa ja siirappiseos alkaa saostua jälleen tahmaiseksi ja tarttuvaksi.

Mausta sitten maustepippurilla ja suolalla, tarkista maku ja halutessa koristele tarjolle tuorein yrtein.

torstai 3. joulukuuta 2015

Merikrottia, pastaa ja paprikaa



Hyvin epätyypillisesti tänään vain instagram-kännykuva. Miksi? No siksi, että tein eilen arkiruokaa, enkä oikeastaan halunnut yhtään blogata mutta sitten siitä tulikin hirmuhyvää. Ja jotenkin henkilökohtaisella tasolla tämmöinen raikas, makea ja mehevä pasta iski juuri tähän kaamosmasennukseen sopivan aurikoisena. Raikkautta lisätäkseen voi tähän päälle ripauttaa vielä vähän sitruunaakin jos tykkää, mutta meillä kyllä mentiin vaan suolalla ja pippurilla. Jotenkin se sitruuna tuntui minusta vähän liian perinteiseltä.

Ostin merikrottia tarjouksesta - ei se silti halpaa ole reilun kolmenkympin kilohintaan, mutta joskus voi vähän herkutella erilaisella kalalla. Merikrotti on rakenteeltaan mielenkiintoinen kala; kun sen onnistuu paistamaan juuri oikein, se on melkein kuin kampasimpukkaa söisi. Yhtäkään ruotoa ei ole ja Cittarin kalamyyjä rohkaisi poistamaan suuresta fileestä sen selkäruodon ennen paistamista. Näin siksi, että se iso "luumainen" ruoto varaa ihan hirmuisesti lämpöä ja kala paistuu epätasaisesti.

Kahdesta suuresta siivusta söi meillä hyvin neljä; pienimmältä jopa vähän jäi, vaikka onkin kalahimoinen herkkujenrakastaja.

Tämän pastan juju on makeaksi paahdettu keltainen paprika, lehtipersilja ja kevätsipuli, joista pyöräytettiin herkullinen pasta. Pastaksi valitsin mustavalkoista nauhapastaa jota ostin joskus stockalta; kaikki mustekalalla värjätty nauhapasta sopisi tähän hyvin, tai miksipä ei sitruunainenkin pasta. Hätätilassa tavallinen spaghetti on aina hyvä. :)

Merikrotin paistamisessa ei ole kuin pari jujua; minusta pähkinäisen paahteinen garam masala sopii sen lähes simpukkaiseen makuun hienosti ja kalaa ei saa liiaksi liikutella pannussa paiston aikana. Laita pannuun vaan öljyä, kuumenna ihan kuumaksi ja sitten paista molemmin puolin antaen kalan rauhassa paistua toiselta ja sitten toiselta puolelta. Käytin teräspannua, mutta tefloni tms non-stick käy hyvin myös. Etenkin teräspannussa on tärkeää ettet liikuta kalaa liiaksi, jotta pinta paistuessaan ja ruskistuessaan irtoaa pannusta.

Paahtuneet paprikat voi halutessaan kuoria, mutta en vaivautunut vaan kippasin vaan paprikat pastojen kanssa tarjoiluastiaan maustumaan. Pasta saa makunsa paitsi tuoreista yrteistä myös paahtuneen paprikan mehuista ja kalanpaistopannun deglaze - viinistä, joka kaadetaan kalojen paiston jälkeen myös pastalle. "Kyllä se vaan osaa", tuumasi V syötyään. Tulkitsin, että vaimo sai kotoisasti kiitosta, mikä ei sekään ole yliarvostettua kaamoksen keskellä. :)

Rohkeasti kokeilemaan vaan - onnistuu arkenakin. Meillä juotiin tämän kanssa Livon Friulanoa ja mietittiin Venetsiaa,  Italiaa, hummereita, joulua ja Espoota joulupukkeineen. Vaikeita valintoja...

Merikrottia, pastaa ja paprikaa (4:lle)

kolme-neljä keltaista paprikaa
öljyä
2 isoa siivua merikrottia
1-2 tl garam masalaa
kuivattua timjamia
pastaa neljälle (esim. taligatellea lasken yleensä 3 myttyä per aikuinen ja 1-2 lapselle, kalan määrästä riippuen tässä riittää vähempikin esim. 2 myttyä)
1 shalottisipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl suolattuja kapriksia
lasi valkoviiniä
2 kevätsipulia
nippu lehtipersiljaa
suolaa
pippuria
(sitruunan kuorta ja mehua)

Aloita vääntämällä uuni päälle 200 C ja kiertoilmalle (tai 225 jos uunissasi ei ole kiertoilmaa).

Halkaise paprikat, kaavi siemenet pois, huuhtele ja pilko kukin paprikanpuolikas 2-3 osaan koosta riippuen.  Asenna paprikat nahkapinta ylöspäin pellille, pirskota päälle öljyä ja työnnä kuumaan uuniin n. 30 min tai kunnes pinta alkaa muuttua ruskeatäpläiseksi.

Kun paprikat paahtuvat laita kattilaan vesi kiehumaan ja kun se kiehuu lisää sinne reilu teelusikallinen suolaa.

Poista merikrotista keskiluu ja leikkaa kala 4 pihviksi. Minulla oli suuria fileitä, kysy kalamestarilta neuvoa määrän suhteen ja huomioi kalan paksuus paistossa.

Hiero kalafileeseen garan masalaa, timjamia ja suolaa sekä pippuria. Silppua kevätsipuli, lehtipersilja kulhoon ja lurauta sekaan vähän oliiviöljyä. Voit säästää osan persiljaa koristeluun.

Kun paprikat alkavat saada ensimmäisiä laikkuja väriä, laita pasta kiehumaan ohjeen mukaan. Voit ottaa uunin kiertoilman pois jos pelottaa että paprikat palavat. Voit vielä jättää paprikan uuniin.

Kuumenna pannu, lorauta siihen öljyä ja paista merikrottia antaen sen olla paikallaan ensin toiselta puolelta ja sitten käännä kala. Kolmisen minuuttia per puoli pitäisi riittää siihen, että kala saa jo vähän kauniisti väriä ja irtoaa lastalla päättäväisesti käännettäessä suht helposti. Minä paistoin kaksi pihviä kerrallaan ja siirsin kaksi sivuun odottamaan siksi aikaa kunm paistoin jälkimmäiset kaksi.

Mittaa kalan sisälämpö ja tilanne on hyvä jos ollaan nyt n. 40 asteen paremmalla puolella.

Laita pannuun sitten silputtu shalotti ja valkosipuli sekä suolakaprikset (en huuhtonut suolaa pois mutta voit myös lisätä suolaa erikseen). Kuullota hetki, lisää kalapalat vielä pannuun kaada perään valkoviini ja peitä kannella. Kala höyryttyy loppuun parissa-kolmessa minuutissa.

Kaada kypsästä pastasta vesi pois, sekoita tarjoilukulhossa kuuma pasta ja yrtti-öljyseos sekä paprikat uunista mahdollisine paistoliemineen ja öljyineen. Mausta pippurilla.

Asettele sitten kalapalat pastan päälle, kiehauta tarvittaessa hieman pannulla olevaa viiniä kasaan ja kaada se sitten kapriksineen kaikkineen pastan päälle. Ripsauta tarvittaesa vielä hieman suolaa ja pippuria annoksen päälle, koristele lehtipersiljalla ja halutessa sitruunalla (kuorta ja mehua).

Tarjoa hyvän valkoviinin kanssa.