sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Valkoviinissä haudutettu purjolisäke serranolla ja pinjansiemenillä



Siivottiin koko päivä ja olin jo ajatellut, että tänään en kuvaa yhtään ruokaa blogia varten. Mutta sitten kun ruoka oli valmis, niin pakko oli ottaa tästä edes yksi kuva. Tuli niin tosi hyvää, että haluan muistaa tämän joskus vielä. Alkuperäisen idean sain jostain telkkarista tulleesta Jamie Oliver - kokkausohjelmasta jossa tehtiin pastakastiketta samalla idealla. Tähän ei pastaa tule ja käy hyvin (low carb -) lisäkkeeksi vaikka täytetyille paprikoille, munakoisoille ja tietysti kokolihalle.

Lyhyestä virsi kaunis tänään.

Purjolisäke serranolla ja pinjansiemenillä (n. 3:lle)

3 valkosipulin kynttä
1 shalottisipuli
2 purjoa (latvat poistettuna)
lasillinen valkoviiniä
6-8 kpl serranosiivuja
nokare voita
oliiviöljyä
mustapippuria
n. 3 rkl pinjansiemeniä
n. 2 rkl tuoretta salviaa silputtuna


Poista purjosta kaikista vihrein latvaosa. Itse jätin käyttämättä n. 15-20 cm ihan kärjestä koska purjot olivat tosi isoja. Ne latvat ovat usein sitkeitä ja kovia, niin että jätin ne siksi laittamatta tähän. Pätki purjon runko n. 8-10 cm paloiksi, halkaise palat ja huuhtele huolellisesti tyvestä latvaa kohti suuntautuvilla pesuliikkeillä, niin että kaikki hiekka lähtee pois purjosta. On tosi ärsyttävää jos ruokaan jää hiekkaa.

Kuullota sipulia ja valkosipulia ihan lyhyesti öljyssä ja laita purjot sekaan. Purjot saavat olla halki ja hajota pannulle. Kuullota purjoja hetken ja lisää voi ja valkoviini. Paahda pinjansiemenet. Voit lisätä ne tässä vaiheessa tai ihan lopuksi. Rouhi mustapippuria purjoille.

Pienennä levyä ihan pienelle ja peitä purjot serranosiivuilla. Ajatus on, että purjot hautuvat serranojen alla hyvässä turvassa hitaasti. Tavallaan serranoja käytetään tässä kuten voipaperia - välikantena joka estää kosteuden haihtumisen ruuasta liian äkkiä. Lisäksi niistä tietysti tulee paljon makua. Peitä kasari kannella ja jätä hautumaan n. 30 min, kunnes purjot ovat aivan pehmeitä.


Kerää serranot purjojen päältä, silppua ne veitsellä n. parin sentin levyiseksi suikaleeksi ja lisää takaisin kasariin. Olen samaa mieltä Jamien kanssa siitä, että ei vaan kykene heittämään serranoja pois, kuten aitoitalialaisissa resepteissä kuulemma tehtäisiin. Eli sekaan vaan. Lisää lopuksi tuore salviasilppu ja tarvittaessa suolaa sekä mustapippuria.

Lapsukainen joka purjolisäkkeestä kuullessaan huusi olkkarista, että "eeeeeiiii", söi lisäkkeen ja kehui sitä vuolaasti. Ottipa lisääkin. Juttelimme taas siitä, miten useimmat sipulit muuttuvat melkein makeaksi kypsennettäessä. Niin tälläkin kertaa, joten julmaa sipulia ei kannata pelätä - ei edes purjosipulia.

2 kommenttia:

katriina kirjoitti...

Maku on varmasti aivan verraton, saatan melkein taas maistaa ja haistaa tänne asti! Lapsi oppii teillä kyllä varsinaiseksi herkuttelijaksi.

katri kirjoitti...

kaikki purjolisukkeet (ja oikeastaan melkein kaikki missä on purjoa) on aivan ihania! :) itse olen tehnyt herra oliverin alaston kokki -kirjan ohjeella lisuketta valkoisista pavuista, purjosta, kermasta ja parmesaanista ja se on niin hyvää että menee taju. <3

ja lisukkeista tuli mieleen että olen muuten kaiholla katsellut ihanaa fennel bianco -ohjettasi. pitkään kärsin fenkoli-inhosta mutta ei mozzarellan ja ranskankerman kanssa voi tulla huonoa! :D