sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mantelinen karviais- tai raparperimurukakku Nigelin tyyliin


Äiti ja isä kävivät kylässä täällä saaristossa ennen I:n synttäreitä ja toivat mukanaan paitsi mansikoita, myös ison kasan raparperia. Ja kun oikein pähkii mitä siirtä raparperivuoresta tekisi ja soveltaa ja soheltaa oikein urakalla, niin eikös siitä saa ihan karviaisia vastaavaa mössöä kun sekoittaa tuoretta raparperia ja raparperihilloa silleen "fifty-sixty"? ;)

Olin nimittäin kiinnittynyt hyvännäköiseen ohjeeseen Nigelin kirjaa selaillessani. Se oli  nyt sesongissa oleville karviaisille tarkoitettu, mutta täällä kivellä ei ole yhtään karviaista ja niin kuivaakin on, että villivadelmatkin kuivavat pystyyn raakileina. Joten kätevä emäntä tekee siitä mitä on: raparperia!

Ja hyvääkin siitä tuli! :) Murukuorrute pysyi muruina pinnalla ja piirakasta riitti paitsi jälkiruuaksi vaniljakastikkeen kanssa myös retkievääksi Bengtskärin paluumatkalle. Kun Dommaskär oli kierretty läpi piirakka maistui ihan kaikille.

Retkieväspiiras kannattaa tehdä edellisenä iltana, jotta se ehtii asettua eikä hajoa matkalla.

Jos siis puskissa on karviaisia ylimäärin tai raparperi rehottaa villinä, kannattaa makeannälkään kokeilla vaikka tällaista perinteistä murucrumblea. Jos karviaisista tekee ja haluaa kikkailla tästä juhlavamman jälkkärin, saattaa lisukkeena vaniljakastikkeen sijaan olla paikallaan mascarponevaahto ja miksei vaikka kuuma karviaiskompotti... Mutta minusta ihan erinomainen iltapäiväkahvikakku ihan sellaisenaan, ilman kummempaa. Parhaimmillaan minusta kunnolla levänneenä ja imeytyneenä.

Jätin veden lisäämättä murukuorrutteeseen kun pelkäsin tuleeko raparperista liikaa nestettä niin etteivät murut pysy muruina. Hyvin meni, ensi kerralla kokeillaan karviaisilla ;)


Karviaismurukakku (tai raparperista - sopivasti pitkään kapeaan teema - vuokaan tai 22 cm pyöreään vuokaan, Nigel Slater Kitchen Diaries II)

300g karviaisia (tai 2/3 tuoretta raparperia paloina ja n. 1/3 hilloa sekaan)
180g voita, pehemeänä
90g ruokosokeria (käytin puhdistamatonta)
90g vaaleaa muscavadosokeria (käytin fariinisokeria)
2 munaa
80g jauhettua mantelia (laitoin mantelilastuja murskattuna)
150g jauhoa (plus 1 tl leivinjauhetta, alkuperäisessä ohjeessa itsenousevaa jauhoa)
vaniljahippuja

murukuorrutteeseen
110g vehnäjauhoa
80g voita
2 rkl sokeria


Lämmitä uuni 180 asteeseen. Perkaa karviaiset poistamalla hattu ja häntä, siirrä odottamaan ;) Vuoraa 22 cm pyöreä vuoka huolellisesti leivinpaperilla.

Kakkupohja: Vatkaa voi ja sokeri 8-10 min ajan kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. Käsivatkaimella menee pidempään kuin yleiskoneella. Riko kananmunat astiaan ja Nigel neuvoo rikkomaan keltuaisten rakenteen ja sekoittamaan sitten munaseoksen vaahtoon koko ajan vatkaten vähän kerrassaan. Saman asian ajaa kun lisäät munat yksi kerrallaan ja vatkaat massan aina tasaiseksi ennen seuraavan munan lisäämistä.

Sekoita varovasti mukaan manteli, jauho ja vanilja.

Tasaa sitten kakkutaikina kakkuvuuan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Ripota pinnalle karviaiset tasaisesti (tai raparperi-hilloseos.)

Tee murupäällinen: sekoita tehosekoittimella jauho ja voi muruksi. Lisää sokeri. Aluperäinen ohje käskee lisäämään muutaman pisaran vettä ja ravistamaan kulhoa niin että syntyy pieniä mukulakiven näköisiä paakkuja. Näin rakneteesta tulee mielenkiintoisempi.

Paista n. tunnin verran ja tarkista kypsyys tulitikulla tai haarukalla.

Tarjoa jäähtyneenä.


Kauas merelle, ulkomerelle mis ei maata näy!


Tämän vuoden saaristoraportti pitää toki sisällään monenmonta ilonhetkeä, laiskaa rentoutumista ja virkistävää herkkupalaa, mutta myös taas hitusen ihan konkreettiseksi muuttunutta huolta tuosta Itämeren tilasta.


Me kuulimme valtavista levälautoista jo muutamaa päivää ennen kuin media alkoi niistä rummuttaa. A:n synttäreille ulkosaaristosta tullut sukulaisryhmä kertoi, että siellä levää on enemmän kuin mies- ja naismuistiin; suuria, puuromaisia lauttoja mädän kalanhajuista levää, joka kukkii koboltinisiä myrkyllisiä "puuronsilmiä" muodostaen.



Parin päivän päästä ne olivat meidänkin rannassamme ja nyt kun harvinaisen kuumassa ja tyynessä lomasäässä olemme tehneet retkiä ulkomerelle, veneen pärskeissä ei kimallakaan sateenkaari vaan ruskea sinilevämassa.

Ja vaikkei rehevöitymiselle mitään heti voisikaan, jokainen voi pitää ainakin huolen omista roskistaan.
Harmittavan paljon roskaa näkyi rannoilla siellä ja täällä.
Vaikka suuria rehevöitymisen aiheuttajia on saatukin "kuriin" ei voi kuin toivoa että kaikissa maissa olisi resursseja laittaa asioita kuntoon ja teknologioiden kehityksestä saataisiin apua niin nykyisiin kuin tulevaisuudenkin haasteisiin


Uimaan ei tietenkään voi mennä vaikka viileä pulahdus olisi kieltämättä todella tervetullutta. Niinpä olemme sitten tehneet retkiä vähän sinne ja tänne, sillä veden päällä matkatessa viima pitää olotilan edes hetkittäin siedettävänä.



Pidemmillä keikoilla lounas on tietysti pyritty syömään reissussa. Yksi hauskimpia ja maukkaimpia retkiä oli kun suuntasimme nokan kohti Morgonlandetia ja paluumatkalla heitimme viikonloppukylässä käyneet M:n, J:n sekä koiruuden Hankoon.

Hauska koivuinen leikkuulauta löytyi nykyisin Taalintehtaalla sijaitsevasta Rosalabodenista, joka toimii lähinnä kahvilana ja matkamuistomyymälänä.

Evääksi savustimme edellisenä päivänä kasan possun ribsejä tutuksi tulleella ohjeella ja M oli tuonut mukanaan Harjun makkaratehtaan välimeren lammasmakkaraa sekä seitsemän chilin makkaraa, jotka olivat molemmat aivan erinomaisia.


Se lammasmakkara on ensimmäinen grillattu makkara  josta I koskaan, milloinkaan on vielä sanonut, että se on tosi tosi hyvää "nami-nami delicious!". Seitsemän chilin makkara taas yllätti sillä, ettei se ollut hirveän tulista, vaan chilejä oli yhdistelty taitavasti vivahteikkaaksi ja sopivasti tuliseksi setiksi. Rakenteessa oli hyvää purutuntumaa vaikkei se ollutkaan tiiviin raskasta, mehukkuutta ja runsautta löytyi myös sekä upean paljon makua joka ei ollut kuitenkaan hyökkäävää vaan semmoista sivistynyttä. Tykkäsin kovasti.


Pro-Q:n taittuminen käteväksi retkigrilliksi  oli kyllä näin vaimon vinkkelistä laitoksen hyväksyttävyyttä lisäävä tekijä :) Ei sillä että meillä olisi aiheesta varsinaisesti keskusteltukaan, mutta ei tosiaan haitannut, että kun väliosat poisti, jäljelle jäi kätevä ja söpö pallo jonka sisään mahtui joko hiilipussi tai weberin sytytin. Näin jälkikäteen jäin miettimään, että jos hiilet olisi ladannut suoraan sytyttimeen ja grilliin, olisiko koko setin saanut grillattua silläkin, sillä ribseihin annettiin vain pinnat ja laatumakkaroita ei myöskään liikaa paistettu.


Joka tapauksessa erinomainen pieni retki kauniiseen Morgonlandetiin, jonka siistissä majassa olisi hyvin voinut kuvitella yöpyvänsäkin joskus.

Morgonlandetissa OLI joskus myös harvinainen orkidea jonka joku älypää oli yrittänyt siirtää kotiinsa... In memoriam.




Bengtskärissäkin kävimme tietysti veneilemässä jokavuotisella kalakeitolla. Tällä kertaa ahvenesta ja kuhasta tehty soppa maistui ihan erinomaisesti - taas. Erityisen ilahtunut olin, että siinä ei ollut yhtään norjalaista lohta. :)


Vaikka kävijöitä vanhalla majakalla on nykyisin paljon, paikka on säilynyt hyvin ja kaikki otettiin huomioon; koska paikalla oli meidän kanssamme yhtä aikaa rippikouluryhmä meille omalla kyydillä tulleille oli varattu ihan oma soppi tilatun kalakeiton nauttimiseen. Aikamoista luksusta, sanoisin.



Retkikohteista on erikseen vielä mainittava Hangon Makaronitehdas, jossa tuumimme somemme lukeneena, että johtuukohan 2 euron veloitus parmesanista siitä, että kokilla on ylpeytensä ja jokainen joka kehtaa tilata vaikkapa siihen erinomaiseen puttanescaansa parmesania, sietää tulla rikoksestaan rangaistuksi;) Palvelu oli ystävällistä ja vieraileva koiruuskin sai osallistua, vettä ja rapsuja. Ja ei, kenenkään ei jäänyt nälkä.


Farmors Cafe taas on talven aikana panostanut yksityiskohtiin ja väittäisin että aito, alkuperäinen ja ihana tunnelma on siellä taas. Viikonloppuisin tarjoillaan lisäksi varsin onnistunutta brunssia, joka oli käydessämme saaristolaisittain runsas mutta kaikkea muuta kuin tylsä. Vaikka brinsseja näkee nykyisin liiaksikin joka paikassa, tässä oli kaikki kohdallaan ja konseptinakin toimii varmasti hyvin kiireiseen viikonloppuun. Kaikessa oli makua, ilmettä ja luonnetta - jokainen asia oli huolella tehty ja sopi yhteen toisten kanssa. Kalat ja lämpimät kannattaa tietysti hakea erikseen. Laajentamisesta joskus syntynyt "viimeistelemätön" leima oli minusta kokonaan hävinnyt ja kaikki oli juuri niin ihanaa kuin toivoa saattaa. :) Lämpimästi suosittelen!



Korviimme oli kuulunut jostain huhu, että Rosalassa olisi jokin uusi kyläkauppa. Niinpä pyörähdimme ohikulkumatkallamme satamassa katsomassa olisiko näin - mutta ainakaan kylteistä päätellen näin ei ollut. Saa vinkata jos joku tietää tässä nurkilla uusia hauskoja pikkukauppoja tai kahviloita. Hiittisten kauppa on toki tuttu ja siellä on käytykin useammankin kerran. Sillä vaikka Bakom Cafe onkin tänä vuonna kokonaan kiinni, leikkikenttä on yhä paikallaan ja sen vetovoimaa meidän nykyisin kolmevuotiaaseen pikkumieheen voi ehkä osuvimmin kuvata että se lähestyy rajatta ääretöntä. :) Pois lähtiessä muuten kuulin, että Hiittisissä olevassa Kardemumma - kahvilassa olisi poniajelua lapsille kolmelta ainakin tänään - allergioiden takia jää meiltä kokematta, mutta soittakaa ja/tai käykää ihmeessä katsomassa ne, joilla on hevoshullua nuorempaa jälkikasvua :)

Ja heräsinpä juuri tajuamaan, että kello on jo vaikka ja mitä. Mutta olipahan siinäkin jo kuulumisia yhteen postaukseen ja minun pitäisi kai ajantajun nyt viimein palattua hiipiä tuonne yrittämään unenpäästä kiinni. Voihan helle sentään. :)



tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kukkasacher eli neljän tiskin kakku ;)


Kun I ilmoitti haluavansa synttärikakukseen suklaakakkua, mieleeni muistui se taannoisella Tukholman matkalla maisteltu södertälje - teellä maustettu suklaakonvehti. Minulla ei tietenkään ollut mökillä juuri sitä teetä mutta nuuhkittuani aikani teepusseja joita löysin kaapista valikoitui käteeni "Fredagsmys"- nimistä vihreää, maustettua teetä joka tuoksui sopivan kukkealta ja pehmeän makealta:
"Ett grönt te med smak av jordgubb & champagne toppat med ananas, morot dekorerat med blåklint & solros"
Ja sitten oli tietysti se ainainen ongelma siitä suklaakakun pohjasta. Monenmoista on tullut kokeiltua ja tänä vuonna kun ajatuksenani oli tehdä suorastaan "konvehtimainen" kakku, lähdin etsimään pohjaa, joka olisi ohut, suklainen ja kuitenkin kosteahko, jotta se ei jämähdä liiaksi kylmässä.

Ihanan helppoa!


Pitkällisen googleamisen jälkeen päädyin Glorian sivuille ja löysin punajuurimehulla maustetun sacherkakun ohjeen. No mutta tämähän kävisi ihan suoraan ajatukseeni, sillä sen punajuurimehun voi varmasti korvata vahvalla teellä. Lisäksi tehtyäni pohjan osoittautui että tässä pohjassa oli tarpeeksi voita, suklaata ja sokeria, jottei se tuntunut yhtään kuivalta tai kitkerältä (kuten joskus sacherissa käy) vaan juuri sellaiselta ihanalta ja kostealta. Nam.

Suklaata, suklaata ja lisää suklaata... :)

Lisäksi jääkaapista löytyi pensasmustikoita, joista kiehautin myös tuolla samalla teellä maustetun hillon kakun väliin (käytä hillosokeripussin ohjetta, korvaa vesi vain vahvaksi haudutetulla teellä). Ja sitten suklaamoussea. Ja teellä tehtyä suklaaganachea. :)

Koko kakkuun näin tehtynä kuluu kilon verran suklaata, joten kakusta kyllä riitti koko 15 hengen seurueelle (vaikka useampikin santsasi!) ja jäikin vielä ainakin viiden hengen annokset. Arvaatte varmaan, että stressasin silti riittääkö kakku kun se näytti niin tosi matalalta ja Glorian ohjeessa puhuttiin vain kahdeksasta leivoksesta. Mutta se lisäämäni suklaamousse on tömäkkää tavaraa...  

Kuivia, syötäviä kukkia ripotellaan kakun pintaan

Ja sitten koristeluvaiheessa kiitin miljoonaan kertaan mielessäni rakasta ystävääni M:ää, joka oli edelliselä vierailullaan juhannuksena tuonut lahjaksi kuivattuja kukkasia. Niistähän tämmöinen kädetön kakkumaakari saa helposti herkän ja teemaan sopivan koristeen kakkuun, sillä onhan kakussa itsessäänkin sitä kukkeaa, kesäisen makuista teetä.

Ja kyllä, koko komeus oli kuin suklaakonvehti; pieni pala riitti hyvin ja creme fraichella ja vaniljasokerilla maustettu kermavaahto oli ihan pakollinen lisuke tälle kokonaisvaltaisen suklaiselle herkulle. Ja vaikka tälle voisi hyvin antaa kesän suklaisimman kakun arvonimen, moni haki toisenkin palan joten tulkitsen onnistuneeni melkolailla hyvin :)

Valmiita pohjia uunista - ei laaksoa ei kukkulaa:)


Ja vaikka nauroin I:n vieraaksi ulkosaaristosta saapuneelle sukulaisjoukolle että tästä tulikin kaikkien suklaan sulatteluiden takia oikeastaan neljän tiskin kakku, niin luulenpa että teen tuolla kakkupohjaohjeella suklaakakun toistekin. Jos ei halua niin paljon tiskiä, täytteeseen voi tehdä jotain paljon yksinkertaisempaa kuin itsekeitettyä hilloa ja suklaamoussea. Niin tai näin, tallaisilla ohuilla levypohjilla tehtynä kakusta tuli suorastaan sivistyneemmän ja köh, ammattimaisemman oloinen.

Tykkäsin kovasti siitä ettei kakkupohjan teossa ollut sitä normaalia "tulivuoriefektiä" joka minulla noissa paksummissa pohjissa tuppaa tulemaan vastaan. Eikä pohja ollut liian kuiva, tai vaihtoehtoisesti edes raskas. Lisäksi molemmat pellit sai laittaa uuniin kerralla, joten pohjia ei tarvinnut paistella monessa erässä useissa vuuissa ja aikaakin kului se 8 min :) Jee (!)


Kannattaa kokeilla tuota pohjaa ja erilaisia täytteitä. Suklaamoussen kanssa tästä tulee tosi konvehtimainen, mutta esimerkiksi banaani-jogurttitäytteellä kakku voisi olla ihan erilainen. Mietinpä tuossa tehdessäni, että porkkana-aprikoosimarmeladi ja tuorejuusto/jogurttivaahto voisi myös olla aikas jännä täyte johonkin tapahtumaan :)

Sellainen hassu havainto muuten, että se teen lisääminen (vaikka lämpimänkin) muuttaa sulan suklaan rakennetta. Suklaamousse oli jotenkin helpompaa tehdä kun teetä lisäsi ensin sulan suklaan sekaan maustamaan. Suklaa ei jämähdä lainkaan samalla tavalla enää keltuaisvaahtoon mennessään, eikä vaahdosta edes meinannut tulla kokkareista niinkuin taannoin...

Kukkasacher eli teellä maustettu suklaakakku 

pohja (ohje: Glorian ruoka ja viini; punajuurisacher)
375g tummaa suklaata (70% kaakaota)
1 dl haudutettua, kukkeaa, maustettua vihreää teetä
350g huoneenlämpöistä voita
3 dl sokeria
6 munaa (luomu)
1 1/2 dl vehnäjauhoa (lisäsin 1 tl leivinjauhetta vaikkei sitä varmaan tarvittukaan)

Suklaamousse
200g tummaa 70% suklaata
3 keltuaista
0,7 dl sokeria
1 dl kukkeaa, haudtettua teetä
n. 2 dl kermaa (laitoin neljä desiä, mutta vaahtoa jäi noin kolmannes yli)
1,5 prk creme fraichea (yksi 150g, laitoin reippaan 2 prk mutta ks. yllä)

vinkki: jos teet kermavaahdon 4 dl kemaa, ylijääneen kerma-creme fraichevaahdon voi säilyttää jääkaapissa ja tarjota kakun kanssa kermavaahdon sekaan sekoitettuna

Ganache pinnalle (muokattu glorian ohjeesta)
400g suklaata 70%
2,5 dl teetä (samaa kuin täytteessä, haudutettua)
(voita lusikallinen, meillä unohtui -> tuo kiiltoa)


Lisäksi tarvitset
mustikkahilloa (voit tehdä itse tai käyttää valmista)
kukkasia koristeluun

Aloita hauduttamalla teepussin ohjeen mukaan vahvahkoa teetä. Kannattaa tehdä vähän enemmän kerralla, jotta saat käyttää samaa teetä useaan eri paikkaan. Jos keität hillon itse, aloita siitä jotta se ehtii jäähtyä ennen kakun täyttämistä.

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Sulata suklaa vesihauteessa.

Riko munat astiaan, josta voit kaataa niitä yksi kerrallaan taikinaan myöhemmin. Jokin mittakannu on hyvä. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sitten yksi muna kerrallaan seokseen ja sekoita kunnes massa on tasaista. Sekoita sulan suklaan sekaan kuuma tai lämmin tee. Suklaa muuttuu ensin jämäkämmäksu, mutta tasaantuu sitten. Valuta suklaaseos mukaan taikinaan koko ajan vatkaten.

Lisää sitten jauhot taikinaan ja sekoita kunnes eos on paksua ja kiiltävää.

Levitä taikina kahdelle leivonpaperilla vuoratulle pellille ja paista kakkupohjat kiertoilmalla unissa n. 8-10 min tai kunnes reuna on hieman rapsakkaa mutta keskusta vielä pehmeää. Vedä sitten pohjat leivinpaperia apuna käyttäen pöydälle ja anna jäähtyä.

Tee suklaamousse: Sulata taas suklaata vesihauteessa. Sekoita suklaaseen teetä mauksi ja tarkista maku. Voit halutessa lisätä myös hieman appelsiininkukkahunajaa riippuen suklaan laadusta ja vahvuudesta.

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. vatkaa toisessa kulhossa kerma ja creme fraiche vaahdoksi. Lisää suklaaseos keltuaisvaahtoon koko ajan sekoittaen. Lusikoi sitten kermavaahto-hapankermaseosta vaahtoon kunnes saat vaahdosta sopivan paksuista ja oikean määrän. n. 1,5-2l vaahtoa on suurinpiirtein oikea määrä tämänkokoisen kakun täytteeksi.

Sitten täytä kakku; leikkaa kakkupohjista neljä samankokoista suorakaidetta ja laita joka pohjalle hilloa ja suklaamoussea. Päällimmäiseen ei laiteta enää hilloa, mutta jos moussea jäi yhtään, voit sipaista sitä ohuesti pintaan jolloin päällimmäinenkin pohja saa siitä kosteutta. Kelmuta kakku ja laita se jääkaappiin mielellään yön yli jotta maut tasaantuvat.

Kuorruta ja korista kakku muutamaa tuntia ennen tarjoilua jotta kuorrute ehtii jämähtää.

Kuumenna/tai valmista haudutettua teetä n. 2,5 dl ja käytä tee kuumana. käytin teen valmistukseen paksupohjaista kattilaa kuten ganachessa yleensä, koska pohja varaa vähän lämpöä ja auttaa suklaata sulamaan. Sekoita suklaata teen sekaan vähän kerrallaan kunnes saat kaiken suklaan sulamaan seokseen. Lisää halutessa nokare voita. Käytä kakun kuorrute lämpimänä, mutta ei ihan juoksevana jotta se jää kakun pintaan eikä valu kaikki pois. Itse annoin kuorrutteen sen verran viilentyä, että vispilää nostaessa suklaa hieman jää pysyvähkölle, pehmeälle kuviolle.

Sitten leikkaa kakun reunat tasaiseksi ja levitä spatulalla tai vaikka mökkioloissa tasapohjaisella kakkulapiolla kuorrute kakun pintaan, siisti vähän reunoja ja koristele kuivatuin kukkasin. Jäähdytä ja tarjoile kermavaahdon kanssa.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kanansiipiä ja sitruunaglaze

kanansiipi, sitruunaglaze

Sainpa eilen idean, että haluaisin kanansiipiä grillistä. Mutta; minä en halunnut niihin mitään tomaattipohjaista mömmöä vaan jotain raikkaampaa, luonteikkaampaa ja ihanan tahmeanmakeaa. Ja sitten muistin sen Pekingissä syömäni sitruunakanan ja aloin kaivaa kauppakassistani luomusitruunaa.

Ammattikokkien suuhun tästä tuli varmaan liian makeaa, mutta minä tykkäsin ihan älyttömästi. Mukavaa vaihtelua sille savuisuudelle jota grillikastikkeissa yleensä on ja sopisi etenkin johonkin sellaiseen grillisettiin jossa grillataan monenmoista halloumista kasviksiin. Myös uunissa paahdetut kukkakaalit olisivat sopineet lisukkeeksi (ehkä kuitenkin ilman parmesania, mutta sitruunalla marinoituna!). Ensi kerralla tosin laitan kanojen sekaan jääkaappiin jo paria-kolmea tuntia ennen pelkkää sitruunanmehua, suolaa, pippuria ja öljyä seoksena jotta kana myös marinoituu ennen paistamista jollain ei-sokerisella. Tai ainakin ripotan pintaan ennen grillausta reippaasti mustaa pippuria ja suolaa. Sokerinen glaze kun palaa tosi herkästi niin se lisätään vasta loppuvaiheessa kun kana on jo käytännössä kypsää eikä se siksi mausta kanasta kuin pinnan.

Ai niin ja kun ostatte kanan broilerinsiipiä kesähelteellä niin varautukaa laittamaan ne ruuaksi saman päivän iltana. Menevät tosi herkästi pilalle ja sain viime kesänä aikaan pettymysten pettymyksen mökille päästyäni kun edellisenä päivänä ostettu ruoka olikin pilalla vaikka tungin siivet kotona nollalaatikkoon ja kuljetin kylmäkallein varustetussa kylmiksessä mökille. Vaikka olisivat kuinka tuoreita niin siivet/siipinuijat eivät vaan tahdo kestää sitä roudausta etenkään marinoimattomina.

sitruunakana
Sitruunaglaze keitetään kokoon hieman siirappimaiseksi ja sitten vaan kanoille.


Mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä siis meni niin, että minä keitin soosin, V paistoi kanoihin pinnat grillissä ja viimeisteli kanat glaseeraamalla niihin sitruunasoosillani pinnat pariin-kolmeen kertaan sutikoiden.



Yksinkertaista ja herkkua!

Sitruunaglaze kanansiiville (tai koiville, riittää ainakin 1,5 kg)

broilerin siipiä ja siipinuijia
kanoille: pippuria ja suolaa

2 luomusitruunaa (kuori + mehu)
n. 1 dl öljyä
3 rkl hunajaa
0,5 dl puhdistamatonta ruokosokeria
1,5 rkl valkoista balsamicoa
2 rosmariinin oksaa
0,5 tl inkivääritahnaa (olisi voinut laittaa enemmänkin tai jttää pois, ei suurta merkitystä makuun)
suolaa (maldonia meni ehkä 2 tl mutta oikea määrä on maisteltava)


(Laita kanojen sekaan jääkaappiin muutamaa tuntia ennen sitruunan mehusta, öljystä suolasta ja pippurista tehty marinadi, jotta saat siivet suolaantumaan ja maustumaan myös sisältä, ei se pakollista ole, mutta olisi parantanut lopputulosta ennestään) 

Raasta sitruunan kuori kattilaan ja purista päälle mehu. Lisää joukkoon muut aineet ja keitä seosta kunnes kastike on haihtunut reilun kolmanneksen ja alkaa vaikuttaa hieman siirappimaiselta. (edit: Huom! Jos soosia keittää tosi pitkään, veden haihtuessa lämpötila pääsee nousemaan ja sokeri alkaa karamellisoitua. Muista, että jäähtyessään soosi myös hieman saostuu kun sokeri jäähtyy joten ihan jäykäksi siirapiksi soosia ei kannata keittää ettei sokeri pala)

Grillaa kanoihin pinnat ja kun kana alkaa olla kypsää gaseeraa kanoja grillissä muutamaan kertaan käännellen jotta sokeri tahmaantuu ihanaksi sitaksi kanan pintaan.

Tarjoa raikkaan salaatin kanssa.

p.s. jos tykkää, valmiiden kanojen pintaan voi ripottaa myös hieman silputtua kirveliä :)

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Angelloja cheddartäytteellä


Tässäpä vielä pieni vinkki viikonlopulle, koska keli näyttää suosivan. Minä olen ihan totaalisen ihastunut noihin Angelloihin  (edit: angello ei ole chili vaan paprika) joissa ei ole juurikaan tulta, mutta sellaista pehmeää, makeaa makua löytyy kyllä runsaasti.



Näitä käytännössä tulettomia chilejä paprikoita voi toki käyttää maustamaan ruokaa, mutta ne sopivat myös ihan erinomaisen hyvin täytettäväksi juustolla, käärittäväksi pekoniin ja sitten joko grillin, savustimen tai uunin kautta kohti ruoka-aukkoa. 


Lisukkeena voi tarjota paitsi chilikastiketta (jos haluaa lisätä tulta kokemukseen) myös korianterilla (ja halutessa limellä) maustettua creme fraichea. Tuo korianterinen hapankerma raikastaa makukokonaisuutta todella paljon ja se on ainakin meillä vähän must-have lisuke. 



Mutta; kaupasta tarvitset siis mukaan angelloja, pekonia ja vahvaa cheddaria sekä ranskankermaa ja korianteria.

200 astetta n. 20 min tai kunnes pekonin pinta on kauniin ruskea. Hyvää viikonloppua!


torstai 3. heinäkuuta 2014

Sato-kippo ja lipstikkamakaronilaatikkoa


kultakeramiikka, sato

Tiedättekö mitä? Ostin pitkästä aikaa kotimaisen kipon joka EI ole Iittala/Arabiaa. Tämä on itse asiassa jo toinen kotimaisen pajan suunnittelema astia (Edit 4.7.2014: Kultakeramiikka valmistaa astiansa Virossa vaikka suunnittelu ja jälleenmyynti onkin Suomessa), joka on yllättänyt kotoisan veikeällä mutta samalla modernilla otteellaan. Kirsi Ranta on suunnitellut Kultakeramiikalle Sato - astiaston jonka kuosiin ihastuin oikopäätä. Minua miellytti myös ohuempi, laadukkaamman oloinen posliini jossa oli täysin sileä pinta sekä suoraviivainen, lähes moderni muotoilu etenkin tässä lasagnevuuassa. Itse asiassa en tajunnut kipon nähdessäni että se olisi Kultakeramiikan tekele. Toinen kippo jonka ostin myös samantien oli sellainen pieni kulho tai syvä lautanen, jonka kurvit toivat mieleen punasipulin.

Tarkemmin katselemalla huomasin että toki mukana sarjassa olivat jostain käsittämättömästä syystä myös ne pakolliset kultakeramiikan kalavuoka ja muki, joka eivät kyllä tule kulkeutumaan kaupasta meikäläisen kotiin. Ostaako (ja käyttääkö) niitä joku ihan oikeasti?

lipstikkamakaronilaatikko, sato

Mutta lasagnevuoka pääsi eilen ajoon ja totesin, että sen mitoitus on juuri sopiva "kahden pussin" makaronilaatikolle.

Loodasta tuli muuten tosi hyvää, kun laitoin mukaan reilulla kädellä lipstikkaa sekä vielä niitä viimeisiä suppiksia joita kaapista kuivattuna löytyy. Suosittelen kokeilemaan - simppeliä arkiruokaa parhaimmillaan.

Ainoa juttu mikä tuossa viiassa minua ärsyttää on tuo omituisesti kaartuva pitkä reuna. Kaippa se on siihen laitettu tuomaan "persoonallista fiilistä" mutta rehellisesti se tuo mieleeni lähinnä epäonnistuneen valun tai jotain. Se oli asia jonka vuoksi MELKEIN jätin vuuan kauppaan. Myös V huomasi sen ensin, eikä meinannut saada siitä silmiään irti. Ihmeelinen pieni design fail. Muuten niin kovin onnistunut pötti.

Mutta printti oli tosi veikeä ja posliini tuntui ohuemmalta, mutta tukevalta ja hyvältä käteen. Tervetullut uutuus ainakin minun posliinivuokakaappiini kaikkien Pyrexien seuraksi!

Eli tänään tarjolla tämmöistä meikäläisen arkiruokaa, laitan ohjeen siihen makaronilaatikkoonkin tähän alle jos joku innostuu. Muista ruskistaa jauhis pienissä erissä - tekee makuun ihan ihmeellisen eron! 

Lipstikkamakaronilaatikko (isolle perheelle tai useammaksi lounaaksi lämmitettynä)

2 lihaliemikuutiota + vettä makaronien keittämiseen
2 pss tummaa makaronia (á 400g)
n. 600g jauhelihaa
öljy + voi (seosta) paistamiseen

1/2 nippua kevätsipulia
n. 3-4 dl löysästi pakattua lipstikkasilppua
n. 0,8-1 dl kuivattua suppilovahverosilppua
n. 1,5 tl maldonin rosmariini-valkosipulisuolaa (saatu tuotenäytteenä)
tavallista maldonia lisäksi
mustaa pippuria
1 prk tomaattipyrettä

4-5 dl kerma-maitoa
1 muna

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Laita isoon kattilaan vettä kiehumaan ja lait siihen 2 kuutiota lihalientä.

Laita kuumalle pannulle loraus öljyä ja pieni nokare voita. Anna voin sulaa. Ruskista lihat pannulla pienissä erissä ja lisää koppuvaiheessa osa kevätsipulin hienonnettua mukulaa joukkoon jotta se kuullottuu samalla.

Silppua kevätsipulien varret ja lipstikka ja lisää niitä n. puyolet vuokaan paistamatta ja toinen puoli sekoitetaan jaihelihan joukkoon samoin kuin se silputtu sipuli. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kun vesi kattilassa kiehuu lisää makaronit ja keitä niitä muutama minuutti, jotta ne ovat al dente. Maista makaroneja äläkä keitä niitä ihan pehmeäksi. Hyvä kikka on katsoa keittoaika pussista ja laittaa keittiökello soittamaan minuuttia-paria ennen jotta näet tarvitseeko vielä keittää ja kauanko. 

Säästä makaronien keitinvesi jos sitä jäi yli paljonkin. Kaada sitten vuokaan reilusti yli puolet - n. 2/3  makaronista, eikä ollenkaan haittaa jos sinne menee vähän makaronien keittämiseen käytettyä lihalientä.

Sekoita 2/3 makaronista, kuivattu sienisilppu, ruskistettu jauheliha, tomaattipyre keskenään vuuassa.  Maista ja mausta lisää suolalla ja pippurilla jos tarpeen.

Kaada loput makaronit vuuan päälle.

Sekoita muna ja kerma-maito keskenään ja kaada vuuan päälle. Kokeile sormella hieman missä nestepinta menee - sen pitäisi olla syvyydeltään semmoinen, että kun työntää peukun vuokaan, neste tulee vastaan n. tuuman paikkeella. Ihan pintakerros ei saa uida, jos haluaa laatikon pinnalle rapsakampia makaroneja niinkuin minä!

Jos tarvitsee, kaada joukkoon joko makaronien keittämiseen käytettyä lihalientä tai ihan maitoa.

Anna paistua uunissa n. 50min tai tunnin, kunnes pinta on kauniin värinen ja siinä on rapeita makaroneja.

Nauti ketsupin ja suolalla maustettujen tomaattilohkojen kanssa.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Couscousilla täytetyt kanan koipilihat


Lapseni seisoi eilen leikkikentällä liukumäen päällä ja huusi onnellisena sieltä korkeimmalta kukkulalta kaikille äideille, isille ja leikkikenttäväelle, kenelle tehansa jotka häntä kuuntelivat: "Minulla on kesäloma!" Siinä seistessäni melkein toivoin, että voisin tehdä samoin, sillä jotenkin aivoihini olisi saatava iskostettua että on ihan okei olla lomalla.



Minulla on vihdoin alkanut kaivattu kesäloma. Muutama satunnainen työtapaaminen jäi vielä kesän ajalle ja ehkä se on syy, miksi on niin vaikea mieltää olevansa jo oikeasti lomalla.  Mutta ehkä se tästä - koitan ottaa itsekkäästi myös pieniä hetkiä itselleni ja sellaisille projekteille, joita olen lykännyt ajan puutteessa eteenpäin. Loma tarkoittaa tietysti lähiseutujen leikkikenttien tarkastuskierrosta, järkyttävää määrää kulutettua paperiliimaa sekä kasattuja ja kaadettuja lego - torneja.  Mutta se tarkoittaa myös että olen pitkästä, pitkästä aikaa ehtinyt vähän vilkuilla muidenkin ruokablogeja.

Ensin nahka ja jänteet leikataan poikki saksilla.

Tuossa viimeviikon lopulla silmiini sattui Jonnan suolaa ja hunajaa - blogista ajatus täytetyistä broileritaskuista ja kun olimme mökillä sunnuntaina päätin yhdistää Jonnan idean irrottaa luu ja liha  kaapista löytyneeseen couscous-paketinjämään. Ilmeisesti euroopassa kanan koipien lihaa tehdään täytteen kanssa enemmänkin, koska V sanoi että Espanjassa kanojen koipilihoja voi ostaa valmiiksi irrotettuna. No, Suomessa semmoisesta voi vain haaveilla. Mutta saahan sen lihan irti koivesta kotikonsteinkin. Koipilihan irrotus vaatii kyllä vähän viitseliäisyyttä, mutta lopputulos kyllä kannattaa.

Sitten liha ja luu irrotetaan koko matkalta.

Alas asti, päädyssä on kuitenkin kohta luun leikkauspinnan vieressä, jossa on helpompaa käyttää vielä saksia

Lopulta liha irtoaa pienenä suppilona luusta.

Jonnalta vohkittu idea toimi siis tosi hyvin ja aion ehdottomasti tehdä tällä konstilla kanaa vielä uudelleenkin.  Mutta vaikka olin kuvitellut ruokaan mielessäni kokonaisia, sellaisia hieman pitkulaisia oliiveita joista kivi lähtee helposti painaen pois, ankarissa saaristo-olosuhteissa minulla ei ollutkaan oliiveita joita olisin halunnut käyttää.  Lisäksi täytteeseen sekoittamani pähkinä-rusina-marjasekoitus oli vaan ihan rehellisesti sanottuna huono idea. Sekalainen marjakimara teki täytteestä jotenkin liian tunkkaista; liikaa makuja, sano. Jos siis teette tätä, kannattaa jättää marjat pois ja laittaa tapenaden tilalle oikeita oliiveita vuokaan, ei täytteeseeen.  Ja siihen täytteeseen sekoittaisin paahdettuja pinjansiemeniä sekä vaikka Jonnan alkuperäisen ohjeen tapaan fetaa suolaisiksi sattumiksi.

Sitten suppilo täytetään jollain, mikä paitsi antaa makua, myös imee sitä itseensä...


Ja sitten laitetaan hammastikku joka pitää koko hyvyyden koossa.


Tarkoitus ei siis ole ommella suppiloa ihan kiinni, kunhan nyt saat hammastikun vähän pitämään lihaa ja täytettä koossa.


Nuo vuuassa paahtuveet tomaatit toimivat kuitenkin ihan täydellisen hyvin antaen ruokaan happoa ja sellaista mukavuusruuan tuntua. Niille olisi ehkä voinut pirskottaa aavistuksen myös hyvää balsamicoa... Myös yrttejä kannattaa hyödyntää koska maa niitä nyt vehmaana puskee, kuten tuossa täytteessä olin tehnytkin.

Ja jos haluatte upeat paahtuneet tomaatit, kanankoivet ja koko hyvyyden, mutta helpommalla kannattaa muistaa tämä aiemmin postaamani tomaattia, basilikakanaa ja spaghettia - ohje josta on tullut oma suosikkini. Tosi helppoa ja simppeliä arkiruokaa sateiseen kesäpäivään.

Mutta tässä niiden viikonlopun kanakoipien ohje (jonka sekaan kirjasin ehdottamani muutokset) sillä se ei ollut huonoa, se marjasekoitus vaan oli liikaa. Tekniikkaa kannattaa kokeilla etenkin jos ei tykkää luista ruuassaan, mutta haluaa sen maukkaan luun vieressä asuneen lihan hyötykäyttöön!


Ja sitten uuniin.

Täytetyt broilerinkoivet (riittää runsaan salaatin kanssa kolmelle-neljälle)

1 pkt kanan koipia n. 8 kpl
n. 2 dl couscousia
1 kanaliemikuutio
kiehuvaa vettä
mustaa pippuria
2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
n. 2 dl yrttisilppua; mäkimeiramia, sitruunatimjamia, kirveliä
n. 3-4 puolikuivattua tomaattia
laitoin täytteeseen n. 2 tl (kukkurallista) tapenadea mutta käytä mieluummin kourallinen kokonaisia, kivellisiä oliiveja joista poistat kivet!
1/2 pkt kirsikkatomaatteja (mutta näitä olisi saanut olla enemmänkin, vaikka koko paketti ja/tai erilaisia lajikkeita)
(0,6 dl rusina-marja-pähkinäsekoitusta; jätä tämä pois ja) laita täytteeseen sen sijaan hieman paahdettuja pinjansiemeniä. Ja vaikka Jonnan tapaan fetaa.
voita
öljyä
(1 pekonisiivu  paistettu jäi aamulta, voit jättää pois)
1 reilu lasi valkoviiniä
suolaa
pippuria


Laita vettä kiehumaan vedenkeittimeen ja kaada cous-cousia pieneen kulhoon. Hiero sekaan yksi kanaliemikuutio ja kaada kiehuvaa vettä couscousin päälle niin että vettä jään. 1 cm kerros jyvien ylle.  Sekoita nopeasti ja jätä imeytymään. Laita uuni kuumenemaan n. 180 asteeseen.

Irrota kananluista liha: leikkaa ensin niljasta saksilla jänteet poikki ja irrota sitten sormin liha luusta. Leikaa sitten vielä saksilla mahdolliste jänteiden toiset päät irti kananjalan toisesta päästä. Sen jälkeen lihan pitäisikin jo olla irrotettavissa luustaan.
 
Silppua sipuli ja valkosipuli, lorauta pannuun hieman aurinkokuivatun tomaatin öljyä tai oliiviöljyä ja kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä.

Irrota haarukalla cous-cous kuohkeaksi ja lisää joukkoon kuullotettu sipuli, pilkotut aurinkokuivatut tomaatit, yrttisilppu ja muut täytteen ainekset mitä haluat käyttää. Tarkista maku ja lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.

Sitten täytä kanankoivet, sulje hieman tulitikulla. Levitä loppu couscous pediksi paistovuokaan, lado päälle kanat ja pilko aurinkokuivatut tomaatit ja oliivit joista olet poistanut kivet.

Lisää kanojen pintaan hieman suolaa ja pippuria, ehkä pirskaus öljyä ja kaada vuokaan lasillinen valkoviiniä. Anna paahtua uunissa n. 35 min ja laita sitten hetkeksi kiertoilma tai grillivastus päälle ja paista vielä sen veran että saat kanan pinnan kauniin paahteisen väriseksi.  Ehkä n. 5-10 min.

 Tarjoa heti raikkaan salaatin kanssa.