maanantai 2. helmikuuta 2009

Vuohenjuustoiset kanakääryleet, pastaa ja paahdettuja leivänmuruja



En ole varmaan koskaan aiemmin tehnyt yhtään mitään kanan minuuttipihveistä. Ylipäänsä olen vähän sitä mieltä, että mitä vähemmän ruoka-aineita on prosessoitu kaupassa sen parempia ne ovat. Mutta ne olivat tarjouksessa. Suuri laatikollinen minuuttipihvejä, joista kaupan piti päästä eroon ennen maanantaita. Samalla tavalla tarjouksessa oli myös valtavan kokoinen serranopaketti, jota käyttelin jo purjojen kanssa.

Ja sitäpaitsi, kana+serrano+vuohenjuusto+ salvia kermassa ei voi olla koskaan pahaa. Niinpä sitten päätin tehdä vuohenjuustoisia kanakääryleitä minuuttipihveistä ja kääriä ne serranoon. Tarjolle laitoin ne hiilaripommin kanssa; pastaa ja paahdettuja leivänmurusia. Lopputulos oli kyllä absoluuttisesti herkkua.

Vuohenjuustoiset kanarullat ja siitakkeita (3-4:lle)

6 kanan minuuttipihviä
6 siivua serranoa
n. 150g vuohenjuustoa
3 dl kermaa/ruokakermaa
60 g smetanaa (puoli purkkia)
siitakkeita (paketillinen, olisiko 2,5 dl)
salvian lehtiä
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
lasillinen valkoviiniä
1,5 rkl pinjansiemeniä
1 rosmariinin oksa

Laita uuni kuumenemaan n. 190-200 asteeseen. Kanoja voi joutua hieman nuijimaan, jos osa pihveistä ei ole riittävän ohuita käärimiseen. Nuijimisen tein niin, että laitoin väliin arkin leivinpaperia ja mätkin sitten kaulimella.



Nuijumisen jälkeen laitoin jokaiselle kanalle vuohenjuustopalan, mustaa pippuria myllystä ja pari salvian lehtä. Sitten käärin kanan rullalle. Kanarullan kääräisin sitten serranoon niin, että liitoskohta tuli keskelle serranopalaa. Kanarullan niittasin vielä kasaan hammastikulla.



Kanarullat laitettiin pannulle saamaan vähän väriä. käristin niitä oliiviöljytikassa molemmin puolin ja laitoin ne sen jälkeen uunivuokaan odottamaan. Kanaiselle pannulle lorautin hieman öljyä ja paahdoin pinjansiemeniä siinä. Lisäin tähän myös valkosipulin kuullottumaan ihan pieneksi hetkeksi. Siement ruskistuvat kuumalla pannula lähes silmänräpäyksessä joten älä poistu paikalta tässä vaiheessa. Kun siemenissä on hieman väriä, kaada pannulle valkoviini, jolloin se irrottaa pannusta kaikki hyvät maut mukaansa. Kaada viini pannulta uunivuokaan.

Lisää uunivuokaan sienet, kerma, rosmariini ja mahdollinen smetana. Smetanan voi jättää poiskin jos sellaista ei ole, mutta tykkään että happamat kermatuotteet mukavasti pyörstävät makua - erityisesti ne menevät ilmakuivatun kinkun (serrano tai procutto) kanssa ja kun nyt oli tuollainen purkin loppu kaapissa niin humps, mukaan vaan. Myös creme fraiche kävisi tähän hienosti.


Sitten vielä halutessa ripaus pippuria, kansi päälle ja uuniin. Pidimme noita uunissa n. 30 min ja sitten laitoin pastan kiehumaan. Yhteensä kanat ehtivät olla uunissa siis n. 37 min, koska pastalla meni se noin 7 min.


Nuo olivat isoja pastoja jotka raksu nimesi muffinssipastoiksi ;) Olivat tähän ihan kivoja, kun kermainen kastike tarttui niihin hyvin. Alunperin olin ajatellut käyttää taligatelleä tai leveämpää pappardelleä. Muttei ollunna, niin valkkasin sitten muun ison pastan. Säädä pastan määrää ruokailijoiden määrän mukaan. Keitä 2 min vähemmän kuin pussissa neuvotaan ja maista sitten pastaa. Laita keitinveteen suolaa kun se kiehuu. Tähän ruokaan ei muuten tarvinnut lisätä suolaa meillä lainkaan - pastojen keitinveteen laitoin pienen ruokailuvälinelusikallisen (kahvilusikallinen) suolaa. Muuten lisää suolaa ei tarvittu - serrano ja vuohenjuusto antoivat suolaa ihan tarpeeksi.

Suola pitää muuten laittaa kiehuvaan veteen siksi, että kattila ei kärsi. Jos laitat suolaa veteen ennen kuin se kiehuu, saattaa suola tehdä teräskattilaan laikkuja samaan tapaan kuin öljy leviää veden pinnalla. Toinen juttu on, että pasta pitää keittää runsaassa vedessä. Etenkin jos suolaat vettä noin tömäkästi kun minä, niin keitinvettä pitää olla jäämään "yli". Muuten pasta imee ihan liikaa suolaa itseensä.

Pastan päälle laitetaan kanarulla tai kaksi ja sienistä kermakastiketta. Koko komeus kruunataan ihanilla rapsakoilla leivänmuruilla.


leipämurut

n. 3 leivänkannikkaa
0.5 dl kuivattuja herkkutatteja
1 valkosipulinkynsi
1 oksa rosmariinia
öljyä

Laita leivänpalat ja kuivatut tatit blenderiin ja aja jäänmurskausohjelmalla kunnes leipä on murua/jauhoa. Sienet pohjalle ja leivät päälle.


Kuumenna pannu ja laita sille kunnolla öljyä. Pilko öljyyn valkosipuli ja rosmariini ja kaada leivänmurut päälle. Sekoittele leivänmuruja öljyssä niin, että kaikissa on öljyä ja alkavat vähän ruskistua.

Kaada leivänmuruja pasta-annoksen päälle. Tarkkasilmäinen ehkä huomaa, että pastan päälle on lisäksi raastettu parmesania. Melksin suosittelisin, että jätätte sen pois ja maistatte ilman. Ainakin meillä parmesan herätti hieman ristiriitaisia tunteita tuossa päällä - melkein tykkäsimme että oli parempaa ilman. Leivänmuruissa ja vuohenjuustossa on jo tarpeeksi makua muutenkin, parmesan vaan sekoittaa.


Oliiviöljy ja mustapippuri ovat kuitenkin suositeltavien pöytämausteiden listalla tällä kertaa - etenkin mustapippuri. Korista salvian lehdellä.

Karppiversioksi mietimme, että olisiko tätä voinut syödä esimerkiksi savoijinkaalipedillä - leivänmuruista olisi silloin kuitenkin pitänyt luopua, eikä se sitten enää olisi sama :) Ne olivat niin jumalaisen nam - ihan niin hyvää kuin öljyllä kauttaaltaan silattu hiilihydraatti nyt yleensä voi olla.

p.s. muistathan pestä kätesi ja työvälineet kunnolla saippualla kun käsittelet raakaa kanaa!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oih, miten ihana ruoka ja kaunis annos! :)

Teillä on blogi minun makuun, joten linkitän, jollei teillä ole mitään sitä vastaan. Minunkin blogin saa halutessaan linkittää, vaikka se nyt on sellainen vaatimaton esitys.

Nelle kirjoitti...

Ei tietenkään ole mitään linkkailua vastaan. Mukavaa vaan jos tykkäät!

Tästä ruuasta tuli kyllä tosi hyvää - kannattaa kokeilla, etenkin jos löytää kanaa ja serranoa (tai procuttoa) halvennuksesta ;)

Anonyymi kirjoitti...

Tänks :)

Sitä pitikin aiemmin jo mainita, että hyvät kaupat olet tehnyt noissa aletuotteissa. Kannattaa, silloin harvoin, kun osuu kohdalle! :) Vaikka ruoka onkin kallistunut vuosien takaa, mikä ei olisi, niin silti, jos jotain ruokaa meinaa kokeilla tai siitä pitää, niin kyllä ne ainekset siihen raaskii ostaa. Ja toisaalta soveltamalla löytää uusia makuelämyksiä.