Mätiä ja maa-artisokkaa... Eli sattuman kautta alkupalaksi.

Yhteistyössä Viestintä Tarmio 

Meillä syötiin loppiaisena mätiä ja blinejä - noin niinkuin herkuttelukauden kruunuksi. Ja sitten sitä mätiä vähän jäi. Ja minä tuumasin, jotta siitä voisi tulla seuraavalle aamulle joku hauska tuunattu herkku. Minulla oli vielä hyllyssä Tarmion ja Tallbergin Mäti helmiä lautasella - kirjan arvostelukappale jota oli selaillutkin jo aiemmin. Ensiselailulla mieleen oli jäänyt, että kattavan (ja kiehtovan) mätitietopaktin lisäksi samoihin kansiin mädistä oli loihdittu kaikenlaisia herkkuja.  Niinpä tuumasin, että katson jos saisin sieltä suoraa jonkin ohjeen jämämädille aamupalaa piristämään.

Liioittelun makua? Ehkä niin - mutta kun tuli nälkä!

Nakitin V:n vahtimaan I:tä ja selasin kirjan läpi. Ja sitten selasin uudelleen. Kun selasin kolmatta kertaa, V tuli kysymään löysinkö mitään ja joko kohta syömme. Vähän hämmentyneenä nostin katseeni kirjasta ja sanoin: kun mun ei nyt tee mieli munakokkelia ja mätiä niin kaikista muista ohjeista meiltä puuttuu jotain. Vähintään tuoretta ruohosipulia ja kirveliä. Meillä oli täydellisen kypsiä avokadoja, muttei katkarapuja täytteeseen tai siikaa sashimi- tyyppiseen ruokaan. Meillä oli purjoa, muttei koivun mahlaa jota mielenkiintoisen näköiseen keittoon myös tarvittiin.  Säilöttyjä mustia torvisieniäkin olisi ollut mutta jälleen kerran - villiyrtit puuttuivat jotta olisimme voineet kokeilla munakasta.

Siinä aikani selattuani jouduin toteamaan, että resepteissä on monesti yhdistetty sydäntalven herkku kovin keväisiin villiyrtteihin tai muihin suhtarvokkaan oloisiin aineisiin. Vähintäänkin kirjan mätireseptien kokeilu vaatisi kyllä käynnin jossain hyvinvarustellussa ruokakaupassa ihan listan kanssa. Onneksi reseptien lopussa oli vielä listattu kätevän kompaktisti ruoka-aineita jotka sopivat mädin kanssa - siitä pääsin sitten innovoimaan jotain aamupalan kaltaista eivätkä nälkäiset miehet purreet minua nilkkaan! ;) Makupareista bongasin avokado-mäti, punasipuli-mäti, sieni-mäti ja mieleen jäi vielä maa-artisokka-mäti. Se jäi kytemään mieleen lounasaikaa ajatellen; mätijämiä kun oli kaksi.

Jotenkin tuorejuustossa oli ehkä rohkeus loppunut kesken?

Siihen aamuhässäkkään päädyin sitten tuunaamaan vähän hävikkiherkkumielessä kovaa vauhtia kuivavaa maalaisleipää, josta tuli hyvää mutta nälissäni latasin ehkä makuja liikaakin yhteen leipään. Paahdoin leivän bruchettatyyliin valkosipulin kanssa öljyssä, sipaisin sille V:n heräteostamaa kallen mätitahnatuorejuustoa, siivutin päälle tuorekurkkua jolle ripotin muutaman pisaran tryffeliöljyä ja sekoitin blinishowsta jäänyttä punasipulihakkelusta täysin kypsän, suorastaan muusiutuvan avokadon kanssa. Sitten vaan päälle vielä mätiä, mustaa pippuria ja pari lehteä korianteria.

V mietti, olisiko leivästä tullut selkeämpi, jos avokado ja mäti olisi ollut selkeämmin omina raitoinaan. Minusta kuitenkin tuntuu, että V:n idean lisäksi olisi ehkä pitänyt jättää se kallen tuorejuusto laittamatta ja korvata se ihan voilla. Ehkä olisi voinut harkita uudelleen sitä tryffeliöljyäkin. Se oli hyvää kurkun päällä, mutta riiteli jotenkin avokadon kanssa. Se tuorejuusto on muuten jotenkin valju esitys Kallen tahnasta ja luulen että tuorejuuston perusmaku ja mätien sekoitus söi tuoreen mädin herkkyyttä. No, ei se tosiaan mitenkään pahaa ollut, mutta jotenkin selkeämpi se olisi tosiaan voinut olla. Mätikirjassa oli upeannäköinen deluxe - mätileipä, mutta sen voitahnan olisi pitänyt antaa jämähtää jääkaapissa tunnin. Ainakin reseptit vaativat siis vähän enemmän valmistautumista kuin kirjan avaamisen aamulla;) Mutta: tosi koukuttavan oloisia osa resepteistä on, joten joudun varmaan ottamaan revanssin kirjan kanssa kunhan olen käynyt kaupassa.

Kuorenpalaset eivät näy kuvassa, mutta niitä jäi minulle soppaan yllättävän paljon. 

Lounaan kanssa onnistui jo sitten paremmin. Olin bongannut Nannan blogista vinkin, että maa-artisokkia ei välttämättä tarvitse kuoria keittoon. Niinpä sitten tein maa-artisokkakeittoa Nannan vinkkiä ja Chokochilin Elinan upeannäköisen maa-artisokka-papukeiton reseptiä päässäni pyöritellen. Ja kun Mäti-kirjassa oli sanottu että mäti ja maa-artisokka menevät hyvin yhteen, niin halkaisin muutaman mukulan vielä uuniin paahtumaan, jotta voisin tehdä niistä veneet keiton päälle.

Sain näitä Touch of Taste - kuutioita joskus tuotenäytteenä. Ne on käytetty nyt melkein kaikki ja olen tykännyt niistä kovin; tosi pehmeän ja hyvänmakuista lientä ollakseen kuutiosta. Kanalientä laitoin artisokkakeittooni. 

Tässä kuulkaa kävi niin, että niistä veneistä tuli ihan upeita, mutta keitossa meikäläistä kyllä häiritsivät ne maa-artisokan kuorenpalat jotka eivät ainakaan meidän bamixilla menneet ihan hienoksi. Olisi varmaan pitänyt käyttää tehosekoitinta, sosemyllyä tai vaan kuoria ne mukulat niinkuin tähänkin asti. Tai ei saisi olla niin sihtikurkku;) Lupaan kokeilla sitä Elinan papukeittoa kyllä vielä erikseen tässä talven kylmillä. Se näytti tosi hyvälle - vaikka saatankin epävegaanina epähuomiossa lorauttaa sekaan ihan tavallista kermaa;)

Artisokat paahdetaan vain öljyllä ja suolalla pirskotettuna. Mikä parasta, ne ovat myös vähähiilihydraattisia. 

Mutta siis niihin veneisiin. Ja samalla viikonlopun vinkkiin: JOS teillä sattuu jäämään mätiä yli tai suunnittelette jotain illanistujaisia, niin näistä tulee mahtavaa pikkupurtavaa vaikka alkupalaksi. Alle laitetaan siis paahdettu maa-artisokka johon päälle smetanaan sekoitettua mätiä, jossa hieman suolaa, sitruunamehua ja pippuria mausteena. Sitten koristellaan vielä nokareella puhdasta mätiä ja ehkä jollain vihreällä. Ja ääntä kohti. Maa-artisokka paahtuu ihan karammellisen pähkinäiseksi ja täydellisen pehmeäksi sisältä. Kuoresta tulee vähän rapeaa. Siihen raikas, kylmällä smetanalla silattu mäti ja pieni yrttinen vihreä. Nam nam. Kuvassa korianterin lehti, mutta mätikirjan mukaan myös basilika tai persilja kävisi.

Siihen mätikirjaan tosiaan palaan varmaanuudelleen, vaikka jotenkin jäi sellainen olo, että sitä pitäisi ehkä kokata keväällä kun maasta puskee ruohosipulia, villivihreää, koivuista vuotaa mahlaa ja ketunleivät kattavat vaaleanvihreänä mattona hämärät hyttysten astuinsijat. Mutta: silloin ei sitten enää olekaan mätikausi, vaan mäti nousee avannon sijasta pakastealtaista. Voi Mikä Hirveä dilemma.;)

Rapusoppaa dagen efter eli tarinaa rapujen kuorista juhlien jälkeen

Meillä oli tuossa elokuussa ihan poikkeuksellista säkää, sillä mökkivieraat toivat tullessaan kasan rapuja. Siitä pyöräytimmekin sitten instant - rapujuhlat ihan ilman valmistautumista :) Mutta kun vieraat eivät niin vieraita olekaan, vaan hyviä ystäviä, ei haittaa vaikka kasassa ei olisikaan ihan viimeiseen asti mietitty setti. Tämä postaus sensijaan on tekeytynyt huolella kiireen jaloissa ja useimpien kohdalla lienee jo myöhäistä tälle vuodelle vinkkailla, miten niitä syötyjen rapujen kuoria voi hyödyntää. Mutta ehkä tästä jää jollekin vinkki korvan taa - ensi vuotta ajatellen.

Saaristossa rapujuhlat ovat vanha traditio, johon minä olen tutustunut vasta V:n kautta. Useimpina vuosina olemme rapuja syöneet, mutta itse en ole koskaan rapuja keittänyt. Ökräftan tekee sen sitäpaitsi varsin pätevästi ja riittävän isoissa keittoastioissa, joten ravut meidän pöytäämme ovat jo pitkään tulleet siltä suunnalta.  Joskus lapsena muistan ihmetelleeni satunnaista katiskaan saapunutta saksiniekkaa, jonka isä toi lapsille kummasteltavaksi. Ja kun sitä oli hetki katseltu tuijottelimme miten se hetken tuumimisen jälkeen lähti pinkomaan takaisin syviin vesiin. Sen herkullisuuteen suhtauduin tuolloin varsin epäilevästi. 

Vaikkakin suurta herkkua, lopulta ravuissa on vähän syötävää. Jäljelle juhlista jää (vuosittain erivahvuisina toistuvien allergisten päänsärkyjen lisäksi) suuri kasa kuoria, jotka juhlaemännän olisi suotavaa jotenkin käsitellä vielä samana iltana - ne nimittäin alkavat haista tosi pahalle älyttömän äkkiä. Joskus on kieltämättä mielessä vilahtanut, voisiko noita valtavia kuorivuoria käyttää vielä johonkin?

Niinpä kun lueskelin taannoin arvostelemaani Michael Björklundin Lähiruokaa - kirjaa, pistin heti yhden kirjanmerkin kohtaan, jossa Michael neuvoo keittämään ravunkuorista keittoa rapujuhlia seuraavana aamuna. Michael keittää sopan kuorista suoraan - minä päätin oikaista sen verran, että keitin kuorista liemen, jota käytin keiton pohjana seuraavana päivänä. En tiedä olisivatko kuoret säilyneet jääkaapissa aamuun - emme päässeet testaamaan, sillä jääkaappi oli Ai-Van liian täynnä - kuten tavallista. Mutta hienosti toimi näinkin ja muuten teinkin Melkein Michaelin ohjeella.

Sanon melkein siksi, koska minulla sattui vielä olemaan sitä kuminajuustoa jääkaapissa taannoisesta matjes-silli-kaalisysteemistä ja halusin käyttää sen pois.  Ja koska Michael neuvoo maustamaan ravunkuorikeiton kuminalla ja tarjoamaan sen kanssa krutonkeja, minä luin sujuvasti että tähteeksi jääneistä paahtiksesta saa tehtyä pieniä kuminajuustolla päällystettyjä veneitä sopan päälle. Erinomaista, suosittelen lämmöllä! Mutta jos kuminajuustojämää ei ole, kannattaa tehdä krutonkeja, koska jotain pehmeää leipää liemimäinen soppa suorastaan huutaa kaverikseen. Paahtis tai ranskanleipä suorastaan sulaa keittoon ja siitä tulee hieman kuin suurus muuten aika ohueeseen soppaan.

Tillin puuttuessa maustoin keiton korianterilla ja kuminajuustoveneiden lisäksi tarjosin keiton kanssa inkiväärismpylöitä.

Sen verran ihmettelin ravunkuorien kanssa, että ohjeessa käsketään poistamaan ravunkuorista harmaanmusta sappi ennen keittämistä. Ihan ei valjennut missä sen sapen olisi pitänyt olla? No, ravunkuoria oli nin paljon, että valitsin liemeeni koko saaliista vain "helppoja" kuoria.  Saksia, pyrstöjä ja muita sellaisia, joissa ei taatusti ollut mitään harmaanmustaa. Vielä jos niihin oli jäänyt hieman rapuvoita niin aina parempi. Michael muuten vinkkaa, että mikäli kokonaisia rapuja jää tähteeksi (näkis vaan!) niin ravun lihaa voi tarjota keiton päällä nätisti aseteltuna kasana. Meillä lihaa ei ollut taaskaan jäämään, mutta soppa oli upean makuista ilmankin. Erinomainen ja tarpeeksi helppo juttu jopa rapujuhlien päätteeksi ;)

Kuohkea rapukeitto (Lähiruokaa - kirjan ohjeella, 4:lle)
  
n. 1 kg keitettyjä jokirapuja (tai vastaavan määrän rapuja kuoret)
1 keltasipuli
1 valkosipulin kynsi
1 rkl voita
2 dl valkoviiniä
5 dl vettä
5 dl kermaa
suolaa ja valkopippuria myllystä (meillä meni mustaa pippuria)
kuminaa
kruunutilliä tai tillinsiemeniä
1 rkl sitruunanmehua

Valkosipulikrutongit
1 ranskanleipä tai muu vaalea leipä
1/2 dl mietoa oliiviöljyä tai sulaa voita
1 pilkottu valkosipulin kynsi
suolaa ja valkospippuria myllystä

TAI kuten meillä nellemaassa:
loput jämäksi jääneet pahtikset (olisiko ollut n. 6 siivua)
desi kuminajuustoraastetta
sipaisu voita joka leivälle
Säästöpää voi laittaa soppaan maustamisvaiheessa mukaan myös loput siitä kuminajuustostakin raasteena, jos sitä vielä jäi.

Voit tehdä joko kuten Michael sanoo tai sitten oikaista keittämällä liemen ensin, kuten minä. Laitoin kattilaan kaikki hyvännäköiset kuoret jotka löysin (ne elukan päässä/vartalossa kiinni olevat kuoret jätin suosiolla sivuun) Sitten lisäsin kylmää vettä rapujen päälle ja keitin niitä ainakin 20 min. Keittämisen jälkeen siivilöin liemen talteen ja keitin sitä kasaan n. puoleen tilavuutta. Lopputuloksena oli sellainen ehkä 7 dl lientä. Liemi jääkaappiin jemmaan. Seuraavana päivänä vaan korvataan vesi valmiilla liemellä ja menoksi.

Michael neuvoo näin:

Kuori ravut, siirrä pyrstölihat sivuun ja poista kuorista harmaanmusta sappi.

Kuori ja silppua sipuli ja muserra valkosipulinkynsi. Kuullota ne voissa kattilasa ja lisää valkoviini ja ravunkuoret. Sekoita joukkoon vesi ja kerma ja keitä hiljalleen 10 minuuttia.

Siivilöi liemi ja mausta se suolalla, pippurilla, kuminalla, tillillä tai tillinsiemenillä sekä tilkalla sitruunamehua. Vaahdota keitto ennen tarjoilua sauvasekoittimella. Levitä ravunpyrstöt lautaselle ja kaada kuohkea keitto niiden päälle. Lisää pinnalle nokare tillillä maustettua ranskankermaa ja 2 rkl krutonkeja, koristele tillinoksalla.

Krutongit syntyvät siten, että:

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Leikkaa leivän sisus sentin kuutioiksi ja levitä ne pellille. Sekoita valkosipuli sekä hiukan suolaa ja pippuria öljyyn tai voisulan joukkoon ja pirskottele seos leipäkuutioille. Paahda uunissa rapeapintaiseksi, n. 15 min. Poista valkosipulin palat. 

Vaniljaa ja ruohosipulia eli vauvanruokaa 6kk->

.. Mutta vaikka välillä on ollut tiukkoja tilanteita vauvanruokaosastolla, niin pääasiassa se pienen ihmisen muonitus on ollut palkitseva ja hupaisakin löytöretki makujen maailmaan. Kirjoittelin tämän jutun jo kauan sitten ja tähän tuli nyt aika paljon tajunnanvirtaa. Mutta toivottavasti tästä on iloa teille, jotka laittelette itse vauvanruokia. Disclaimerina on tietysti pakko sanoa, että lukiessa kannattaa muistaa näiden olevan minun kokemuksiani eivätkä kaikki vauvat tietysti tykkää ihan kaikesta. Lisäksi vauvan on hyvä saadaa tutustua kaikkiin uusiin makuihin rauhassa ja omaehtoisesti. Jokainen käyttäköön siis omaa harkintaa ideoita adoptoidessaan. :)

On ollut ihan mahtavaa katsella, miten silmä tarkkana I seuraa mitä me muut syömme ja miten rohkeasti pieni laittaa suuhunsa juttuja, mitä äiti eteen antaa. Ja aikalailla kaikkea I onkin saanut maistaa - sillä seurauksella että näin kesän koitettua  I:n on ollut hankalaa ymmärtää miksi äidin ulkoruukuista yrttejä (ja kukkasia) ei voi syödä multineen päivineen ja miksi nurmikko kokonaisuudessaan ei ole valtava yrttipelto;)

Kun I kasvaa olen koittanut tuoda hänen ruokiaan lähemmäs sitä, mitä itse syömme. Taustalla on tietysti ajatus, että aina ei tarvitsisi tehdä kahta ruokaa; vauvalle ja meille muille. Ja jo nyt ruuan saa usein tehtyä samasta pääraaka-aineesta tai sen jämästä seuraavana päivänä - etenkin jos suolan voi lisätä vasta jälkikäteen. Tietysti chilien ja muiden kanssa olen toistaiseksi ollut nollalinjalla beebispöperöissä - mutta alkukesän herkät maut sopivat hyvin myös pikkuihmiselle.

Vaikka aluksi ajattelin, että purkkiruokia tulisi varmaan ostettua jonkin verran niin itse asiassa I ei ole montaakaan purkkia syönyt valmismuonaa. Toissaviikonloppuna otin mökille mukaan muutaman purkin mangososetta ja pienen kummastelun jälkeen I jotain niistä söikin. Vaikka täytyy tunnustaa, että I katseli minua silmät suurena ihan kuin sanoakseen: "Äiti, tämä näyttää mangososeelta, tämä tuntuu mangososeelta mutta maistuu jollekin muulle..." Mutta kyllä se lopulta kelpasi ja hyvä niin; kesällä tuollainen pitkään säilyvä hätävararuoka tulee taatusti välillä tarpeeseen.

Mutta; kyllä se hätävararuuaksi taitaa meillä jäädä sillä kun annoin sitä mangososetta I:lle tulin vilkaisseeksi sitä purkin tuoteselostetta. Ja kun V tuli illalla kotiin, tenttasin että arvaa paljonko siinä mangososeessa on mangoa? V arvasi ilmeestäni, että ainakaan mikään 100% mangoa - tuote se sose ei sitten ole ja heitti arvaukseksi 12%. ;)

No, oikeasti tilanne ei nyt sentään niin heikko ole; mangoa oli soseessa sentään reilu kolmannes, 38%. Ja tämän jälkeen jatkoin;"arvaa mitä se loppu on?" V heitti että se olisi omenasosetta, mutta arvaus oli väärä. Nuo valmiit mangososeet eivät todellakaan ole edes 100% hedelmää - se loppu on vettä, hedelmäsokeria ja riisitärkkelystä. :) Kyseessä oli siis tällainen piltin versio mangososeesta. Olin kyllä vähän yllättynyt itsekin - jotenkin kuvittelin myös että noissa vauvanruuissa olisi enemmän, ainakin 60% hedelmää. Tuli kyllä mieleen että melkein mieluummin ostaa sitten jotain noita luomuhedelmäsoseita joissa on 100% hedelmää ja keittelee ne riisivellit erikseen sinne sekaan. Eiväthän nekään ihan samalle maistu kuin tuoretavara, mutta jotenkin tuntuu paremmalle lorauttaa puuron sekaan vaikka tätä Bonnen luomupäärynäsosetta, joka on lisäaineeton ja sisältää vain päärynää ja vettä. Tuntui kelpaavan I:lle ihan ok - etenkin kun pistin vielä pari rkl pakastepuolukkaa sinne puuron sekaan keittelyvaiheessa. Myös Valio on muuten myös tuonut markkinoille tuollaisia hedelmäsoseita, mutta ainakin niissä kaupoissa joissa minä käyn, nuo Valion soseet ovat olleet kaksi tai kolme kertaa bonnen soseita kalliimpia.Niin ja vähän vaniljaa olen ripauttanut myös puurojen ja vellien sekaan, jos ei ole ollut mitään ihmeellistä hyvää tarjota puuron kanssa.

Ja nyt kun grillikausi on täydessä vauhdissa ja meillä oli se hävikistä herkuksi -kampanjakin niin haluan muistuttaa, että vauvanruokaan voi hienosti käyttää edellisen illan grillikasviksia. Ainakin meillä grillaillaan paprikaa, kesäkurpitsaa, munakoisoa ja parsaa ihan vaan sipaisemalla vihannekset kevyesti oliiviöljyllä. Tuollaisilla vihannesjämillä vauvanmössö saa ihan kummasti uutta eloa. Ja voipa sinne grilliin pistää pienen pihvinpalankin beebistä varten. :) Hiilariksi tuollaiseen grillimössöön voi perunan sijaan tehdä vaikka pienen polentapuuron, quinoaa tai jos vauva voi syödä viljaa, laittaa vähän cous-cousia. Mikä nyt helpoimmalta tuntuu. Sillä välillä se helppo on tosi hyvä.

Paahdetusta kanasta, perunasta ja tankoparsan jämistä saa hyvää ruokaa vauvalle. Lisäksi vauvan omaa maitoa.

Meillä suurin osa vauvamuonista on tehty perunaan, vaikka se voi tuntua joistain vähän tylsältä. Mutta I tykkää perunasta ja olen koittanut tuoda uusia makuja sekoittamalla siihen peruspotaattimössöön sitten niitä grillivihanneksia, yrttejä ja hyviä öljyjä. Ainakin I liikkuu niin valtavasti, että neuvolassa toistuvasti käsketään lisäämään ruokaan öljyä - vaikkei I mikään ruipelo ole, pieni mies voisi kuulemma painaa vähän enemmänkin.

Pääsiäisen aikaan selvisi että I:n suosikkimuona on, ei mikään vähempi kuin grillattu, yrttimarinoitu lampaan paahtopaisti ja timjamiperunamuusi. ;) Vähän minua nauratti kun V myhisi tyytyväisenä jotain isin pojasta kun pieni tykkää grilliruuasta ;) Mutta totuuden siemen tässä minusta piilee; kyllä lapsi oppii niihin tuoksuihin ja makuihin mitä kotona on. Jo ihan kohdusta lähtien. Vaikka maistaminen aika pitkälle onkin opittua, niin kyllä se vanhemmilta lapselle välittyy mitä "meillä syödään" ja mikä on herkkua.

Ja onhan se grilli kova. Mutta grillistä tai pannulta, yksi tosi kova juttu meillä on paistettu munakoiso. Sitä voi syödä sormiruokana tai sitä voi laittaa bataatti-perunamuusin sekaan, jolloin tylsä potaattimössö alkaa muistuttaa melkein moussakaa. Ja uunissakin voi paahtaa; I syö paahtuneilla kasviksilla maustettuja pöperöjä kuin metsämies. Eli jos teet muulle perheelle uuniruokaa voit hyvin tunkea toiseen kippoon bataatin ja perunan paloja, pyöritellä niitä vähän öljyssä ja paahtaa uunissa herkkuruuaksi. Tosi simppeleistä aineksista saa aika monen makuista muonaa kun ruuan valmistaa vaan eri tavalla.

Quinoaa voi kokeilla lisäkkeeksi perunan sijaan. Tomaatista saa blenderillä "vauvan ketsuppia":)

Ja tuollaisella melkein taaperolla sitä virtaa kuluu. I on alkanut tuossa 8,5kk iässä kävellä tukea vasten. Nyt pyykkikorilla ja taaperokärryillä cruisaillaan jo kovaa vauhtia ja välillä koitetaan seisomistakin jo ilman tukea! Käytännössä se on vielä aina vahinko; I keskittyy johonkin kädessään olevaan - seisoo 2 sekuntia tuetta ja panikoi tajuttuaan ettei ole tukea. Sitten käydään kiinni lähimpään tarjolla olevaan tukeen - uein äidin hiuksiin. :)  Neuvolassa vinkattiinkin liikkeelle lähdön aikaan, että ruokiin voi lorauttaa vähän laadukasta öljyä (rypsi, oliivi tms) jotta pieni saa tarpeeksi energiaa sekä kasvamiseen että tutkimusmatkoille. Rypsi ja auringonkukkaöljyllä aamupuuron seassa aloitettiin, mutta nyt olen laittanut peruna- ja muihin suolaisiin ruokiin pehmeän makuista kylmäpuristettua oliiviöljyä ja joskus "juhlaruokiin" jopa vähän tryffelillä maustettua rypäleensiemenöljyäkin ;) Eikä lapsen makuaistissa tunnu olevan mitään vikaa - hienosti uppoaa ;) 

Olen koittanut ottaa I:n mukaan keittiöpuuhiin aina kun se on tuntunut mahdolliselta. Usein nostan vaan laatikosta jonkin kapustan miehen käteen ja käännän vatkauskulhon lattialle, jotta siihen voi paukuttaa. :) Usein olen myös kantanut syöttötuolin keittiöön ja siinä I on saanut katsella kun äiti kokkaa. Ja siinä kokkaillessa I:n tarjottimelle on ilmestynyt niitä yrttejä; niin basilikan, mintun kuin korianterinkin lehtiä, ruohosipulin varsia ja mitä nyt on sattunut soveliasta olemaan käsillä. Kun I on saanut itse rauhassa tutustua yrtteihin ja maistella niitä erikseen olen alkanut vähin erin lisätä samoja yrttejä myös ruokiin. Ruohosipuli on ollut hyvä aloitus sipulien kanssa. Meillä kuitenkin sipulia ruuassa on, joten hyvä sen makuun olisi totutella vähin erin. Ja ruohosipulin jälkeen otin perunamössön sekaan grillatun sipulin. Puristin vaan kokonaisena grillatusta sipulista sitä l'pukuultavaa, pehmeää ja makeaa sipulin sisustaa vähän lihan joukkoon kun soseutin sitä blenderillä. Lisäsin vielä vähän tuoretta timjamia ja taas maistui. Sipulin kanssa kannattaa tietysti olla varovainen - se voi myös aiheuttaa ilmavaivoja ja vatsanväänteitä joten vähän kerrallaan ja lasta kuunnellen. Mutta vuoden ikään mennessä pienen pitäisi kai speksin mukaan pystyä syömään suurelta osin samaa muonaa kuin me muutkin joten vähän kerrassaan uusia raaka-aineita esiin.

Vauvanmuona ei ole aika herkuimman näköistä, mutta parhaimmillaan se on ihan hyvää ja perusmaut ovat kohdallaan.

Ja maistakaa ihmeessä itse, miltä se vauvalle annettava ruoka maistuu. Ei se ole myrkyllistä tai inhottavaa. Jos on, älä anna sitä vauvalle ;) Sanon tämän pilke silmäkulmassa, mutta olen kyllä ihan tosissani siitä, että vauvanruokaakin pitää haistaa ja maistaa. Ei sen nyt mikään tajunnan räjäyttävä makuelämys tarvitse olla, mutta saisi siinä jotain makuakin olla. Ja mikä tärkeintä, kun nykyisin puhutaan, että ihmiset ovat vieraantuneet siitä, miltä ruoka tuoksuu ja maistuu niin tässä on oiva mahdollisuus palata niihin hyviin perusmakuihin itsekin. Ja tämä makuasiakin tuli vastaan kantapään kautta kun olimme kipeänä. Kun valmis, pakastettu ruoka loppui en oikein jaksanut panostaa beebismuonaan ja keitin vaan perunaa jota muusasin maidon ja kypsän kanan kanssa. I söi tosi huonosti. Sitten vihdoin tajusin itse maistaa sitä muonaa eikä se tietysti täysin ilman yrttejä ja öljyä tai mitään oikein millekään maistunut. Pikakorjauksena lisäsin lautaselle pikkuisen survottua, kevyesti sokeroitua  puolukkaa ja tadaah, ape alkoi kadota lautaselta. :) Yksi purkkimuonan kirous ainakin minulle on, että sen maistaminen tuntuu kyllä vastenmielisemmältä, kuin itse, alusta asti tehdyn muonan maistaminen.

Ja toinen mitä syöttäessä kannattaa tarkistaa on, että se ruoka ei ole a) kuumaa ja että se b) on vielä lämmintä. Kuka sitä nyt kylmää perunamuusia tai polentaa tahtoo syödä. OK, A raportoi, että toisessa kodissa pikkuveli kuulemma suostuu syömään vain kylmää muonaa, mutta I:n kanssa syöttäminen tyssää siihen, jos ruoka on päässyt jäähtymään. Ja niin käy tämän tästä, vauvalla kun joskus saattaa tuo syöminen kestää tovin jos toisenkin. Ja jos mikroa ei ole (kuten mökillä) ruoka kannattaa tarjota posliinikupista tms - muovi-/melamiinilautasella olevaa ruokaa on hankalaa uudelleenlämmittää esim. vesihauteessa, koska se muovi on hyvä eriste.

Olen pyrkinyt siihen, että I:llä olisi kivaa, kun hän on keittiössä ja koitan pitää kiinni ruoka-aikatauluista siinä määrin kuin nyt arjessa on mahdollista. Vähitellen oman lapsensa alkaa tuntea; I haluaa yleensä ruokaa aina n. puolisen tuntia heräämisen jälkeen. Joten vauhdin alkaessa kasvaa, ruokaa on hyvä alkaa peraproimaan; joskus otan pakkasesta valmiin mössön ja tarjoan sen kanssa jotain tuoretta - toisinaan väännän perunat kiehumaan ja teen sen ruuan edellisen illan grillitähteistä - vähän nyt fiiliksen, väsymyksen ja yleisen paniikin mukaan. :) Ja sitten tietysti hassutellaan; kun keittelen I:n puuroa, olen laulaa lurauttanut ihan-umpipöhkön-itsekeksityn laulun, jonka tyyppisiä meidän äitikin aina meille aina (hätäpäissään varmaan?) lauleskeli. :) Ja sitten I:tä naurattaa kun hän tietää mitä nyt käy ja äiti on höpsö jne ja hän malttaa odottaa sen pari minuuttia kun puurolla vielä menee kiehua. Tai sitten I mönkii äitiä kohti, nykii helmasta jotta ota syliin, sillä haluan nähdä kun puuro kiehuu. Ja siitä äidin sylistä sitä sitten tuijotetaan ihan hiljaa sitä kuplivaa puuroa.

Että semmoista meillä täällä on puuhattu. Laitan tähän alle muutaman hyvän vinkin ja ohjeen I:n suosikkimössöistä. 

Nellen beebismuonavinkkejä - löydetty yrityksen ja erehdyksen kautta  ;)

1. Anna vauvan maistaa ja haistaa itse yrttejä, ennenkuin lisäät niitä ruokaan näin vauva oppii erilaisiin makuihin rauhassa ja itsekseen. 
2. Pakasta paitsi valmista, myös puolivalmista ruokaa
   Illallisen tähteenä saattaa jäädä grillattua kanaa, kalaa ja vihanneksia - niistä voi tehdä pakastimeen proteiini-kasvismössöä hyvän öljyn kanssa blenderillä. Siitä tulee helposti hyvää vauvalle, kunhan vaan keittää perunan ruuan pohjaksi.  
3. Grillatun, maustamattoman lihan voi marinoida myös jälkikäteen herkällä yrttimarinadilla, jolloin se sopii myös vauvalle. 
4. Liha menee parhaiten mössöksi blenderissä ihan kuivana, sellaisenaan. Mutta myös keitettyjä tai grillattuja vihanneksia, öljyä ja yrttejä voi laittaa samaan blenderiin.
5. Kala on hankalaa saada blenderissä jauhoksi - sen sekaan kannattaa laittaa vähän öljyä, sitruunanmehua ja yrttejä. Tai sitten vaan nypit tarkasti ruodot pois käsin. Niin saa parhaan rakenteen, mutta se on jonkin verran työlästä. Kalan häntäpäässä on vähiten ruotoja. 
6. Pienen perunamäärän lisääminen lihan tai kalan kanssa blendeirin voi tuntua hyvältä idealta, muttei ole sitä. Sillä siitä tulee proteiiniliisteriä - kuka semmoista haluaa syödä, ei kukaan.
7. Paras perunamuusi tulee, kun muusaat perunan erikseen ja lisäät siihen vihannekset ja proteiinin, mutta ison määrän perunaa ja vihanneksia saa kyllä blenderissäkin ihan ok mössöksi. Älä kuitenkaan anna blenderin pyöriä liian kauan, muuten saat ison määrän sitä liisteriä. Ei hyvä. :) 

Paahdetut kasvikset ja vihannekset maistuvat vauvalle hyvin; yrtteihin totutellaan ensin vapaaehtoisen maistamisen avulla.

Kanaa, paahdettua bataattia ja perunaa
Kun paahtaa uunissa kokonaisen paketin kanan rintaleikkeitä, voi osan kanasta joko pakastaa jauheena, jolloin se on kätevää lisätä kypsään perunaan kun on kiire tai voit käyttää lopun kanan toiseen vauvamössöön - mikä nyt tuntuu helpoimmalta. Tällaisen mössön olen surauttanut blenderissä vaikka paras perunamuusi tulee samalla tavalla kuin aikuisillekin - perunasurvimella tai vatkaimella.

1 pkt kanan rintaleikkeitä
2-3 tl kuivattua timjamia tai rakuunaa
1/2 bataattia
oliiviöljyä
lisäksi perunoita
vauvan maitoa
tuoretta timjamia

Laita kanat ja kuoritut bataatin lohkot laakeaan uunivuokaan. Ripottele päälle kuivattua timjamia tai rakuunaa ja pirskota vähän öljyä. Paahda uunissa 200 asteessa n. puolisen tuntia, kunnes kana on kypsää ja bataatti saanut väriä kulmiin.

Keitä perunat erikseen ja isommassa annoksessa tee muusi erikseen. Jos käytät kanoista vaan osan tähän ja saat ne mukavasti mahtumaan blenderiinbataattien ja muiden kanssa laita aineet samaan kippoon kuten kuvassa ja soseuta vain juuri sen verran, että kaikki on hienoa. Tarkista maku ja lisää tuoretta yrttiä.

Paahdettua munakoisoa, perunaa ja jauhista eli "babymousaka"
Tähän ruokaan laitoin ihan vähäsen kevätsipulia ja valkosipuliakin pienen kynnen kun paistoin jauhelihaa pannulla. Paistoin jälleen koko rasian josta puolet pakastin minigripeissä muista tarpeita varten. Olen tehnyt samantyyppistä mössöä sekä edellisen illan grillimunakoison ja sipulin jämistä että ihan vartavastien paistamistani munakoisoviipaleista. Erikoisherkkua saa, jos jauhikseen lisää ruokalusikallisen tryffeliöljyä. Sillä tavoin vauva oppii hienovaraisesti sientenkin makuun.

1 pkt naudan luomujauhelihaa 400g
1/2 grillatun munakoison jämät (tai pannulla pastettuja munakoisoviipaleita)
2 pientä täysin pehmeäksi grillattua sipulia, vain sisus hienonnettuna'
1 kevätsipulin varsi
valinnaista yrttiä: timjamia, rosmariinia, mäkimeiramia tai lehtipersiljaa meillä, mitä milloinkin
1-2 rkl tryffelillä maustettua rypäleensiemenöljyä
(maustepippuria pari-kolme rouhaisua myllystä - edistyneempi versio n. 9-10kk)
vauvan perunamuusia
(bataattia - voi laittaa mukaan muttei pakollista)

Lorauta paistinpannulle tilkkanen öljyä ja lisää hienonnettu sipuli. Lisää jauheliha ja ruskista sitä pannulla kevyesti. Lisää mahdollisesti käyttämäsi maustepippuri sekä yrttisilppu sekä kevätsipulin varsi. Sekoita.

Jos vauva vierastaa vielä jauhelihan rosoisuutta, voit laittaa jauhiksen blenderiin munakoison ja öljytilkan kanssa ja suristaa ne tasaiseksi mössöksi. Tämän mössön voit sekoittaa perunamuusiin tai bataatti-perunamuusiin. Muussa tapauksessa muusaa vain munakoiso ja sekoita jauhis ja munakoisomössö perunamuusiin.

Tomaatti-jauhiskastike
Yhtenä päivänä sain päähäni tehdä vauvalle jauhelihakastiketta. Erilaiet kastikkeet ovat käteviä, kun lisäkkeen keittäminen riittää. Jauheliha saattaa olla ja oli meidänkin sihtikurkulle pitkään vähän yök, mutta sen voi tarvittaessa soseuttaa ihan tasaiseksi. Jos säilykepurkkien bisfenoli pelästytti kannattaa kastike tehdä kesän tuoreista ja punaisenkypsistä tomaateista. Ihan kypsistä luomutomaateista tulee makein ja paras kastike vauvalle. 

1 pkt jauhelihaa (400g)
1 prk tomaattimurskaa tai n. 400g pilkottuja tomaatteja
1-1,5 rkl byvää punaista balsamicoa
1 kevätsipuli mukuloineen
timjamia
ripaus sokeria
oliiviöljyä
(hieman mustaa pippuria)
(1 pieni valkosipulin kynsi)

Lorauta pannuun tilkkanen öljyä ja lisää silputtu kevätsipulin valkoinen osa. Mikäli käytät myös valkosipulia, lisää myös se murskattuna. Kuullota sipuleita pannulla läpikuultaviksi ja lisää jauheliha erissä. Ruskista hieman ja lisää sitten tomaatit ja balsamico. Rouhaise mukaan hieman mustaa pippuria. Kiehauta ja jätä hautumaan kannen alla ainakin puoleksi tuntia. Tarkista maku - lisää yrtit ja tarvittaessa ripaus sokeria.

Lampaan paahtopaistia ja timjamiperunamuusia
Voit grillata lampaan samalla kun teet perheelle lammasta, eihän tämmöistä kukaan tee yhden paahtopaistin takia - mutta miksi tarvisikaan :) Yhdestä paahtopaistimöykystä riittää kuitenkin pienelle vauvalle pitkään ruokaa. Minä jauhoin blenderissä paahtopaistin ja pakastin jauheen myöhempää käyttöä varten. Marinadin aineet ovat summittain tässä - idea on laittaa blenderiin mausteita, suristaa ne öljyn kanssa ja jälkimarinoida grillattu liha. Jos haluat lisätä aikuisten marinadiin chiliä ja suolaa, ota vauvan osa erikseen ensin ja lisää loppuun määrään sitten mitä haluat muulle perheelle. 

1 naturellina grillattu lampaan paahtopaisti

Marinadiin
minttua
timjamia
(lehtipersiljaa)
oliiviöljyä
tilkka sitruunan mehua ja vähän luomusitruunan kuorta raastettuna
ripaus sokeria
1 valkosipulin kynsi
kevätsipulia

lisäksi perunamuusia ja timjamia.

Grillaa lampaan paahtopaisti jättäen se sisältä roseeksi. Voit paistaa sen myös pannulla - aiheesta esim. täällä.

Sekoita lampaan paistuessa kaikki marinadin ainekset blenderissä kesänvihreäakis tahnaksi. Tarkista maku ja lisää minttua tai sokeria. Laita sitten paistuneet lampaat marinadiin joko muovipussiin tai kulhoon ja anna vetäytyä vähintään 5-10 min.

Voit jauhaa beebiksen lampaan muusin sekaan erikseen vaikka kahdessa osassa, käyttämällä esimerkiksi bamixin pientä maustekippoa. Se on ollut tosi kätevä näissä pienemmissä ruokaerissä.Voit laittaa kuivan lammasjauheen sekaan lopun marinadin jos haluat ja lisätä tarvittaessa öljyä.

Silppua timjamia ja sekoita vauvan perunamuusiin timjamia ja lammasjauhetta/mössöä.

Mämmipalloja vuohenjuusto- ja appenzellertäytteellä

Yhteistyössä Risenta 

Kun ilmoitin perheelleni, että alkupalaksi olisi sitten vuohenjuusto- ja appenzellertäytteisiä mämmipalloja, shampanjaa ja simaa A katsoi minua vähän kyydistä pudonneen näköisenä ja kysyi:"oletko sä ihan järjissäsi?!".  V ei sanonut mitään, mutta naamasta sen näki, ettei mämmi, yksi V:n harvoista ruokainhokeista uusissa vaatteissaan herättänyt suurempaa tykytystä ensikuulemalta.

Mutta tässäpä olikin juusto haudattuna yön yli juurtuneessa mämmissä, eikä se sellainen olekaan enää yhtään sama asia, eihän? :)

No oikeasti V:llä alkaa vähitellen olla jo jonkinlainen luotto meikäläisen kykyyn saada mämmistäkin syötävää - vaikka ei hän sitä ymmärrä, että muuten kaikin puolin täyspäiseltä vaikuttava vaimo pitää siitä mustasta massasta.

Tällä kertaa en kuitenkaan ollut itse syyllinen kotoisan metaanireaktorin käynnistyssauvojen hankinnasta vaan asialla oli armas äitini pääsiäisen aikaan kun he porttaantuivat pohjanmaalta tänne etelän kirkolle. Pashojen ja muiden herkkujen keskellä mämmit kuitenkin autuaasti unohtuivat enkä minä yksin saanut syötyä kuin ehkä neljänneksen toisesta rasiasta. Ja nyt kun sitä mämmiä on ja on tämä hävikistä herkuksi - haastekin niin täytyhän nämä ropeet tietysti kunnialla hoitaa hyötykäyttöön.

Idea mämmin muuttamisesta leiväksi ei suinkaan ollut omani. Merituuli oli tarjoillut meille noin vuosi sitten mämmigrissineitä, eli leipätikkuja, joissa pohja oli tehty mämmiin. Ne olivat ihan erinomaisia ja jollei minulla olisi ollut aikomuksena paistaa munkkeja, olisin varmaan tehnyt noita tikkuja vappusnacksiksi. Mutta koska se friteerausöljy nyt tulisi käyttöön niin tuumasin, että teen vaan jonkun summanmutikassa sinnepäin leipätaikinan mämmipohjaan ja pyöräytän puolesta taikinasta jotain friteerattua ja toisesta puolesta ihan vaan leivän.

Ja näin tapahtui. Osittain ajoituksellisista syistä (lue: vain kaltaiseni sekopää jättää sekä taikinan teon että leipomisen vappupäivälle kun on flunssainen vaavi hameenhelmassa) mutta osittain myös maun takia tein taikinan valmiiksi jo edellisenä iltana ja kiikutin sen jääkaappiin tekeytymään ja kohoamaan kylmässä yön yli. Ja kyllä kannatti. Erityisesti vuohenjuustopallero oli ihan napakymppi ja appenzellerpallokin oli hyvää - se olisi vaan huutanut kaverikseen vaikka palasen paahdettua pancettaa tai serranosiivun. Pelkällä juustolla se oli vähän tylsä - mutta tein ne ensin ja vuohenjuustopalloihin siirtyessäni olin jo keksinyt että juuston lisäksi palloon voisi piilottaa muutakin :) Ja koska olin juuri saanut Risennalta tuotepaketin, bongasin paahdetut kurpitsansiemenet. Suolaiset, paahtuneet kurpitsansiemenet olivat vuohenjuuston ja hieman makeahkon mämmileivän kanssa niin pistämätön yhdistelmä, että helposti siinä tietysti jää toiselle sijalle herkku jos toinenkin.Vielä kun koko komeus kruunattiin viinilehden omena-sellerihillolla niin vot.

Ja kaiken juustopallojen maistelun ja päiväsaunan yms yms keskellä unohdin (unohdin!) toisen puolen takinaa siihen leivinpöydälle ;) Ja se oli kohonnut siinä reilun tunnin aikana niin koreaksi leiväksi, jotten hennonnut enää uudelleenleipoa sitä mitenkään vaan siirsin sen sellaisenaan uuniin ja paistoin kypsäksi. Siitä tuli ihan unelmasamettista, kosteahkoa ja hyvänmakuista limppua. Sekin on jo syöty.



Tarkkoja jauhomääriä en valitettavasti voi antaa, mutta laitoin ruisjauhoa ehkä 2-3 dl ja hiivaleipävehnäjauhoa loput; sen verran että taikina alkoi ahkeralla vaivaamisella vähän irrota kulhosta. Mutta tämä nyt tällaisena vinkkinä että jos ette ole kokeilleet ja vielä jonkun jääkaapissa mämmirove seilaa niin haistakaa ja maistakaa sitä mämmiä. Jos siinä ei ole hometta tai pahaa makua niin tula tullallaa, tee leiväks vaan, saat lämmintä leipää jos onnistaa. :)

 
Mämmileipätaikina (2 leipää tai pari tusinaa juustopalloja ja yksi leipä - ohje summittainen)

n. 3/4 rovetta mämmiä
3 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 rkl fenkolinsiemeniä murskattuna
2-3 dl ruisjauhoa
hiivaleipävehnäjauhoa (sopivasti, jotta taikina jää vielä pehmeäksi mutta sen saa vaivattua hieman kulhosta irtoavaksi. Ehkä 6-7 dl?)

Sekoita vesi ja mämmi tasaiseksi. Lisää seokseen suola, fenkoli ja kuivahiiva. Sekoita ja lisää ruiskjauho. Lisää sitten hiivaleipäjauhoa kunnes taikina on vaivautuvaa, mutta kuitenkin vielä pehmeää. Leipätaikinan kuuluukin tarttua ensin käsiin, mutta vaivatessa se alkaa irrota vähän kädestä ja kulhosta. Kun näin käy, jauhota taikinan pinta ja jätä taikina kylmään kohoamaan yön yli tai useammaksi tunniksi.

Seuravana päivänä leivotaan. Voit tehdä taikinasta joko kaksi leipää tai palloja ja leivän. Pallojen sisään voit laittaa juustojämiä jääkaapista. Juuston kanssa pallon sisään kannattaa leittaa myös erilaisia siemeniä ja vaikka yrttejä.

Pallot uppopaistetaan ainakin 180 asteisessa öljyssä - lämpöä saa olla enemmänkin jotta leivonnaiset eivät ime itseensä niin paljon öljyä. Sopivan kuumuuden minä ainakin tyykkään kokeilla pudottamalla nokareen taikinaa öljyyn ja lämpö on sopiva jos palanen alkaa heti kihistä kovasti ja nousee pintaan paistumaan. :)

Joten anna pallojen nousta. Kun pallot ovat nousseet ja kevyt sormenpään painallus vielä nousee ylös, pallot ovat valmiina piitä paistoon. Niitä paistetaan kunnes vöri on kauniin tummanruskea. Nauti heti ja halutessa tarjoile lisänä juustoon sopivaa hilloa. :)

Limppu taas leivotaan siten, että unohdetaan taikina pöydälle puoleksitoista tuntia ja kuumennetaan uuni 200 asteeseen. Sitten limppu laitetaan uuniin ja paistetaan n. 45 min. Sitten kopistellaan pohjaa, todennäköisesti todetaan että se ei ole vielä ja lasketaan lämpöä 180 asteeseen ja annetaan paistua vielä puolisen tuntia. Leipä on kypsä kun pohjakopisee kumeasti ja leipä on vähän keventynyt.

Kierrätyskeittiön nuudelikeitto - eli mitä karamellikanan liemelle kävi?

 

Postaan tämän nyt lähinnä siksi, kun siitä jämäruuasta on tullut puheltua. Blogiin näistä "jämäruuista" päätyy ehkä liiankin harva, eikä vähiten siksi, että arjen keskellä ei aina jaksa olla kuvaamassa niitä "vähän sinnepäin" tehtyjä arkisempia annoksia :) Tässä on yksi hyvä esimerkki aiheesta. Mutta samalla tämä on hyvä esimerkki jämästä jonka voi kyllä tehdä ihan vartavastenkin - niin hyvää se oli. Nimittäin tehtyäni karamellikanaa tulin maistaneeksi kanan keittolientä. Jos rehellinen olen niin maistelin lientä lähinnä tarkistaakseni kuinka suolaista se oikein onkaan. Mutta se liemi olikin ihan sikahyvää; siitä oli tullut eriunomainen kanaliemipohja melkein mille vaan thaihenkiselle projektille. Laitoin siis liemen pulloon jääkaappiin ja ajattelin, että tätäpä ei tuhlata.

Sitten kävimme I:n kanssa kärryttelyllä ja ostin lähikaupasta kaksi pakettia kanan koipireisipaloja. Lisäsin liemeen palasen galangal - juurta, sitruunaruohon ja chilin. Sitten kiehautin kaikki koivet tässä herkkuliemessä ja laitoin puolet koivista jääkaappiin. Tuumasin että kun karkaan Merituulin kanssa illastamaan miehet saavat vaikka grillata kanoihin pinnan ja sutikoida lopun öljyllä jatketun luumukaramellikastikkeen koipireisiin. Näin tapahtuikin ja hyvää oli ollut sekin! ;)

Ja loput koipireidet perkasin ja pilkoin samana iltana tarjoamaani thaihenkistä kananuudelikeittoa varten. Ja illansuussa sitten siivilöin liemen, laitoin puhtaaseen kattilaan kiehumaan, lisäsin kaksi pakettia tuoreita undon - nuudeleita, pilkotut kananlihat ja kiehautin keiton. Sitten kauhoin sitä kulhoihin, ripotin päälle korianterin sekä mintun lehtiä ja tarjosin perheelle illalliseksi.

En ensin aikonut kuvata koko ruokaa ja lopulta jo syötyäni yhden kupillisen päätin että äh, on siitä kuitenkin otettava joku räpsy. Se keitto oli vaan niin ihanan raikasta ja keväistä tuoreine yrtteineen ja kaikineen. Sen takia kuva on vähän tuollainen kuin on; mutta tämä on ruokablogi, joten reality iskee, ihmiset! ;)

Koska sopasta tuli niiiin poskettoman hyvää, ajattelin että ehkä joku innostuu vaikka vaan tekemään sen suht simppelin keittoliemen ja liemestä keiton, jos ei jaksa koko kanaprojektia tehdä. Ainakkin minä tykkään hurjasti noista nuudelikeitoista, mutta hyvän liemen tekeminen on aina se tyypillinen kompastuskivi. Mutta: jos tuon liemen tekee niin samallaan siinä sitten keittää enemmänkin kanaa; toisen jääkaappiin kuivamaan ja toisen suoraa pöytään.

Ja jos valkkarin määrä kauhistuttaa, niin siihen liemeenhän voi käyttää vaikka ne vappubileistä jääneet valkkaripahvien loput - sitten dagen ...eller två efter. :)

Hyvää alkanutta vapunalusviikkoa jokaiselle. Ja muistakaapa, että maanantain kaupparuuhkan voi välttää myös vaan katsomalla sinne jääkaappiin uusin silmin... Ehkä siellä onkin vielä jemmassa jotain hauskaa? :)

Thaihenkistä kierrätyskanakeittoa a la Nelle (karamellikanan jämistä)

Haudutusliemi (tässä oli jo keitetty yksi kana)
1 l vettä
1/2l valkoviiniä
1 sipuli
1 dl sokeria
4 valkosipulin kynttä
3 rkl suolaa
1 rkl inkivääriä (palasina)
1 rkl valkopippuria
Plus:
pala galangal - juurta
1 punainen chili
1 sitruunaruoho

1 pkt kanan koipireisiä (keitin 2 pkt joista puolet panin säilöön grillausta varten)
2 pkt tuoreita undon - nuudeleita
kourallinen mintunlehtiä ja korianterin lehtiä revittynä


Keitä kanoja liemessä puolisen tuntia. Kuori mahdollinen vaahto pinnalta. Nosta kanat sivuun ja riivi niistä lihat talteen. Siivilöi liemestä pois chilit yms mausteet.


Kuumenna liemi kiehuvaksi ja lisää siihen nuudelit ja riivitty kanan liha. Tarkista maku jalisää korianteria sekä minttua. Tarjoa heti.

Ostatko sinä ruokaa suoraan roskikseen?

Tiesitkö, että Suomalaisessa ruokaketjussa heitetään pois joka vuosi yli 400 miljoonaa kiloa pääosin syömäkelpoista ruokaa? Entä tiesitkö, että juurikin ruoka on Suomessa suurin yksittäinen ympäristövaikutusten aiheuttaja huimalla noin 40% kokonaisosuudella? Ja oletko koskaan miettinyt, että siitä ruuasta, jota kotiin kannat, kannat joka kymmenennen pussukallisen suoraan roskikseen? Minä tiesin, että ruuan hävikki on ongelma, mutta en, että se on näin iso ongelma.

Kun sain kutsun Hep! Communicationsin ja mandågin järjestämälle Hävikkiruokaillalliselle Groteskin kellariin tiesin heti, että haluan mennä. Jämäkokkaus ja ruuan tuhlaamisen välttäminen ovat asioita, joista olen itsekin puhunut monesti. Vaikka tälläkin sylttytehtaalla parannettavaa tietysti aina löytyy, koen kyllä tämän aiheen sydäntäni lähellä olevaksi asiaksi ja sellaiseksi "ekotekojen alueeksi" johon minä perheemme pääasiallisena soppakanuunana voin hyvin konkreettisesti vaikuttaa.  Soitin siitä paikasta V:lle töihin ja sanoin että merkkaappa nyt saman tien kalenteriisi, että 18.4 olet sitten kotona viimeistään viideltä jotta minä pääsen hävikkiruokaillalliselle!

Ja siellä minä sitten istuin eilen, kuuntelemassa kun Juha-Matti Katajajuuri kertoili syömäkelpoisesta ruokahävikistä ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Taustana tarinoille oli MTT:n FOODSPILL - hankkeen piirissä valmistunut (ja tänään julkaistava) tutkimus Suomalaisesta hävikkiruuasta. Kaupan näkökulmaa oli avaamassa Niina Hietalahti Anton &Antonista. Palanpainikkeeksi saimme napostella Sami Garamin kokkailuja, jotka oli taiottu Anton & Antonin lahjoittamista hävikkiruuista.

Sami Garam

"Ruuasta on tullut vaikea asia", sanoi eräs paikalla olijoista esitelmän päätteeksi. Meillä on tehotuotantoruokaa, lähiruokaa, luomuruokaa ja hävikkiruokaa. Meillä on Reilun kaupan sertifikaatteja, kotimaisuussertifikaatteja ja ilmastosertifikaatteja. Osittain käsitteet ovat ristiriitaisia ja häilyviä, kuten lähiruoka. Mitä sekään oikein lopulta tarkoittaa? Ja kieltämättä, jos asiaa oikein hetkeksi pysähtyy miettimään niin onhan se hankalaa edes oikein hahmottaa millaisia valintoja siellä kaupassa pitäisi tehdä, että saa omat arvonsa sovitettua siihen ostoskoriin.

Buffetissa hävikkiä voi vähentää valitsemalla matalia tarjoiluastioita jolloin vähempi näyttää runsaammalta

Mutta se ihan selkeä ja konkreettinen viesti tämän kaiken keskellä on, että mitä ikinä siihen ostoskoriisi keräätkään, pahinta ympäristövaikutusten aiheuttamista on, että heität jo tuotetun ja ostetun ruuan käyttämättömänä pois. Ja kyllä, tämän uunituoreen tutkimuksen mukaan kotitalousten poisheitetty ruuan määrä vuosittain on noin 125 miljoonaa kiloa. Se on noin 10-15 % kotitalousten ostamasta ruokamäärästä, mikä tarkoittaa sitä että noin joka kymmenes kassillinen ruokaa jonka kannamme kaupasta kotiin päätyy roskikseen tai biojätteeseen. Eikä tutkimus antanut armoa etenkään meille naisfoodieille - naiset tuntuisivat tutkimuksen mukaan hankkivan kaupasta enemmän myös niitä heräteostoksia jotka jäävätkin sitten käyttämättä. Ja mitä erikoisempia ruokia valmistetaan, sitä enemmän erilaisia raaka-aineita niiden valmistamiseen tarvitaan. Tyypillistä kuitenkin on, että osa näistä erikoisemmista tarvikkeista jää sitten käyttämättä ja päätyy lopulta hävikiksi. Nii-in muistan kyllä miten se edellinen katkaraputahnan purkinloppu päätyi lopulta roskikseen maattuaan käyttämättömänä (ja avattuna) jääkaapissa yli puoli vuotta viimeisen myyntipäivän jälkeen...

"Oikeastaan se lenkkimakkara ja olut onkin siis ekoteko" sanoi Sami Garam pilke silmäkulmassaan kun puhuimme ylimääräisen ruuan hukkaan menemisestä. "Siihen makkaraan käytetään kaikki ne kamarat ja muut ylijäämäosat ruhosta, se säilyy hyvin umpiopakkauksessa ja se yleensä syödään kotiin päästyä kokonaan." :)


Ja kyllä, tunsin piston sydämessäni; paremmin suunnittelemalla kaupassa käyntejä ja viikon ruokalistaa (etenkin jos on tarkoitus tehdä jotain erikoisempaa) ruokaa varmaan menisi vähemmän hukkaan meilläkin.

Vaikka tosi paljonhan sitä on tehtävissä niille heräteostoksillekin kunhan

1.  tietää mitä omasta kaapista löytyy. Eli suomeksi sanottuna: MUISTAA mitä on tullut ostaneeksi
2.  tuntee raaka-aineen käyttömahdollisuudet eli keksii millä uusilla tavoilla jotain pussinloppuja voi hyödyntää ja 
3. osaa haistaa ja maistaa onko ruoka vielä kunnollista vaikka purkin/pussin päällä oleva päivämäärä olisi jo mennyt ohi sillä esimerkiksi metwursti joka on 3kk ihan hyvää ei oltuaan vielä 7. päivä täysin kelvollista mene pahaksi kun kello pamahtaa kaksitoista ja päivä vaihtuu kahdeksanteen. Oikeasti se makkara säilyy vielä pitkään senkin jälkeen. 

Valitettavan monelta on vaan nykyisin hukassa se näppituntuma ruuan säilyvyyteen; myös siihen miltä sen kunnollisen raaka-aineen tulee näyttää, tuoksua ja maistua. Sitten se purkki kermaa, rahkaa tai vielä pahempaa, pala juustoa saatetaan heittää avaamattomana roskikseen vain koska se purkin päällä oleva päivä meni jo.

Vanhoista hedelmistä saa lämpimän hedelmäsalaatin

Puhumattakaan sitten siitä, että kulutustottumukset ovat monesti ajautuneet niihin "helppoihin" tuotteisiin (fileet yms) jotka saa pöytään vain pannulla käyttämällä. Tämä aiheuttaa sen, että teollisuudessa jää käyttämättä iso joukko ruhonosia, joita ei vain saada kauppoihin koska kukaan ei osaa enää valmistaa niitä.

Ja kaupan hävikkiä taas lisää se, että ostettaessa kaupasta niitä standardimittaisia, täysin tikkusuoria tuorekurkkuja (mihin hävisivät ne käyrät ja epämääräisen mittaiset kurkut?) niitä pitää olla valtava röykkiö liikkeessä, jotta ne ovat houkuttelevia. Eikä niissä kurkuissa tietenkään saa olla lommoja. Eikä tomaattien pinnan saa olla pehmeä. Leivän pitää olla tänään leivottua ja oikeastaan on vähän häpeällistä ostaa se -30% lapulla merkitty kalkkunafile jonka viimeinen myyntipäivä on tänään. Eikä se varmaan ole edes luomua ja mahtaako olla mitään lähiruokaakaan? :)

Niina Hietalahti

Anton& Antonin Niina totesikin että kaupan suurin hävikki syntyy ehdottomasti leivästä, koska sitä on oltava tuoreena joka päivä ja mitäs sitten kun onkin sateista eikä kukaan jaksakaan lähteä hakemaan tuoretta kaupasta asti? Leivän jälkeen seuraavaksi suurin hävikki syntyy pilaantumisherkistä vihanneksista ja vasta sitten muista tuoretuotteista. Ja sen minkä asiakas hylkää, sen kuuliainen kauppias joutuu liian usein laittamaan roskikseen koska kankea lainsäädäntö ei oikein muuta salli. Viranomaiset ovat miettimässä miten esimerkiksi hyväntekeväisyyssäädöksiä voitaisiin höllentää, jotta ylijäämäruoka voitaisiin ohjata roskiksen sijaan tarvitseville. Mutta se on vielä työn alla.

Ja samoin on työn alla sekin, että pakkauskokoja tehtäisiin vähän pienemmäksi. Silloin ruokaa ei tulisi ostettua niin helposti liikaa. Etenkin yksinasujille se kilohinnaltaan paljon halvempi 600g jauhispaketti voi olla ongelma, etenkin kun kaupunkiasunnoissa harvemmin on kunnollisia säilytystiloja - isoista pakastimista puhumattakaan. Eikä pakkaussuunnittelijoiden työtä helpota sekään, että luonnollisuus on nyt in. Älypakkaukset ja säilöntäaineet joilla ruokaa voitaisiin  saada säilymään pidempään koetaan kuluttajien keskuudessa epäilyttäväksi. Varmasti näihinkin jotain kompromisseja ja hyviä vaihtoehtoja löydetään, mutta se vaatii tutkimusta, tietoa ja ehkä vähän asenteiden tarkistamistakin. Ja siihen kaikkeen kuluu aikaa.

Mutta se helppo ja järkevä juttu, jota jokainen voi tehdä vaikka tänään kotona on, että tutkii sitä jääkaappiaan vähän sillä silmällä että voisiko siellä olevista aineista vielä saada jotain syötävää? Meillä vauvan myötä kauppakeikkojen määrä on harventunut kun ei vaan jaksa ja ehdi ja olen huomannut, että kun kaikkea ei olekaan saatavilla sitä muuttuu tosi luovaksi sen suhteen mitä niistä olemassaolevista ruuista saa aikaan. Ja vähemmän menee ruokaa biobion uhriksi kun jääkaappi käydään läpi nuukemmin.

Hävikkiruokaillallisen lautanen täynnä herkkuja

Sami esimerkiksi oli kokannut meille valkosipulileipiä vähän kuivaneista leivänkannikoista, paahtanut pitaleipiä salamisnacksin alla, jolloin pitaleipiin oli valunut sitä salamin rasvaa joka pehmensi ja antoi makua myös sille leivälle. Ylikypsistä tomaateista oli syntynyt makoisaa keittoa ja tomaatti-sipulisalaattia. Hieman nahistuneet paprikat, kesäkurpitsat ja juurekset voi vaan pilkkoa ja laittaa uuniin paahtumaan öljyn ja yrttien kanssa. Ylijäämähedelmistä taas oli loihdittu lämmintä hedelmäsalaattia joka oli maustettu mesiangervosiirapilla. Ja vaikka kaikki oli valmistettu parasta ennen - merkinnän ohittaneista ruuista, se kaikki oli herkkua.

Ja ihan lopuksi listaan vielä vähän vinkiksi muutamia ohjeita, joihin niitä "hyviä jämiä" on meillä käytetty. Lista ei edes yritä olla kattava, kunhan nyt napsin muutaman mieleentulevan tähän  iloksenne. :)


Juustot ja leivät

• Briekeitto 
• porkkanajuustokeitto
• juustofondue
• juustoinen leipävuoka
• kalajämäleipä
• kesäkurpitsavuoka
• feta-kesäkurpitsaletut 

Ruuanjämät

• aranchinit risotosta (V:n suosikki!)
• frittata (katso myös muut munakkaat)
• Linssipadat
• paistetut tai grilatut vihannekset voi käyttää cous-cousin sekaan tai samaan tapaan tehtyyn ohralisäkkeeseen
• Lihapulliin voi upottaa risottoa, perunamuusia tai vaikka leiväjänmää... 
• erilaiset pasteijat ja lehikäiset 
• ei ole linkkiä, mutta puurojämistä ja juuresraasteista saa hyviä sämpylöitä, joita tulee tehtyä usein. 

Vihannekset, hedelmät, yrtit ym

• paahdetut tomaatit
• Chutneyt
• hedelmäsalaatti
• marmeladi
• appelsiininkuorien kandeeraus
• kaikki vanhat tomaatit ja nahistuneemmatkin munakoisot voi käyttää myös munakoisovuokaan (jota meillä muuten tehtiin taas tänään)
• chilisuola, rosmariinisuola, vihreä chilisuola ... 
• Täyteyt paprikat, vaikka piemontelaisittain

Muut maitotuotteet

• Rahkaletut
• Piimää tai jogurttia voi käyttää leipiin vaikka saaristolaisleipään
• juustokakku tuorejuustosta