maanantai 31. lokakuuta 2011

Avokadolla, granaattiomenalla ja chorizolla maustettua bulguria

chorizo viipaloituna

Lueskelin tuossa taannoin kaikki äitini reseptit - blogissa kirjoittelevan Nannan avokadokeittoelämystä vesi kielellä. Kylmään avokadokeittoon oli lisätty pinnalle houkutukseksi paistettuja chorizopalasia ja lopputuloksena on taatusti mahtavan maistuva keitto, jossa avokadon raikkaus täydentyy lämpimillä ja tulisilla chorizon aromeilla. Olin jo päättänyt tehdä keittoa ja ostanut kaupasta kasan avokadojakin valmiiksi, mutta taas meni niinkuin meillä viimeaikoina on tupannut menemään ja hyvät aikomukset jäävät sellaisiksi. Mutta siitä huolimatta nälkä tulee joka päivä.


bulgur keitetäänKeittiöstämme puuttuu edelleen varsinainen liesi - mutta käy se näinkin.

Olimme Mimmun kanssa jo ihan sudennälkäisiä kun Mr. I Beebson vihdoin nukahti ja suostui jäämään vaunuihinsa hetkeksi. Mitään avokadokeittoa tai kanalientä ei ollut (yllätys yllätys) viilentymässä ja reippaan kävelyn jälkeen oikeastaan teki mielikin jotain lämmintä. Mutta ajatus avokadosta ja Chorizosta oli jo jäänyt päähäni ihan lähtemättömästi... Niinpä otimme tuon ajatusmadoksi jääneen makuyhdistelmän, teimme sille pari temppua ja menimme siitä mistä aita oli meille matalin. Lopputuloksena aivan loistava, höyryävä annos mukavuusruokaa jota kyllä kelpasi napostella naisissa tuona rauhallisena iltapäivänä, syysauringon valaistessa dramaattisesti ruokapöytää.


granaattiomenan käsittelyGranaattiomenan siemenet saa siisteimmin ruokaan mätkimällä puolitettua omenaa napakasti veitsen kahvalla.

Ainekset kyllä vaativat ainakin meillä, että joku on hiljattain käynyt kaupassa ja haalinut mukaansa yhtä ja toista. Mutta jos tämä on hanskassa, niin ruuan valmistukseen ei montaa hetkeä mene. Bulgur keitetään kanaliemessä ohjeen mukaan, makkara paistetaan pannulla ja kaikki sekoitetaan keskenään pannulla. Bulgur on muuten tosi kivaa vaihtelua cous-cousille, jota on tullut tehtyä ehkä vähän liiankin usein tätä nykyä.

avokadobulgurJotain puuttuu - yrttejä ja hyvää oliiviöljyä!

Siinäkin suhteessa ruoka on ihan erinomaisen kiva, että kun pää on jumissa (joku on saattanut vähän valvottaa yöllä äitiään) eikä ajatus kulje niin maustamiseen ei tarvitse hirveästi panostaa. Makuja pullollaan oleva makkara nimittäin antaa ruualle tarpeeksi luonnetta. Ja koska mikä tahansa muuttuu vielä paremmaksi kerman kanssa, koko komeus tarjoillaan tietysti creme fraiche -nokareen kanssa. Om-nom-nom.


bulguria chorizollaBliss in a bowl.


Bulguria chorizolla, avokadolla ja granaattiomenalla (n. 2:lle)

1,5 dl bulgur - jyviä
3-4 dl vettä
1 kanaliemikuutio
1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 chorizo - makkaraa
2 pienehköä avokadoa
1/2 granaattiomenaa
pieni nippu lehtipersiljaa (n. 3 rkl)
oliiviöljyä
mustaa pippuria
chilisuolaa

Laita bulgur ja murustettu kanaliemikuutio kiehuvaan veteen ja kiehauta bulgur kypsäksi paketin ohjeen mukaan (muutama minuutti tai kunnes vehnä on pehmeää).

Silppua sipuli ja hienonna valkosipulin kynsi. Lorauta pannulle öljyä, viipaloi makkara öljyyn ja paista hieman pintaa makkaraan. Lisää sipulit ja kuullota hetki.

Lisää pannulle kypsä, kuuma bulgur ja sekoita. Lisää avokadopalat sekä garnaattiomenan helmet. Mausta silputulla lehtipersiljalla, suolalla, pippurilla ja lorauksella hyvää extraneitsytöljyä. Hyvä öljy antaa makuun todella paljon, joten käytä tähän pieni loraus parasta oliiviöljyä mitä sinulla on.

Tarjoile creme fraiche - möykyn kanssa!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Kalatahnaa karjalanpiirakoille

savukalatahna

Kun ristiäisten menua mietittiin ilman uunia, mielessä pyöri jos jonkinlaisia ideoita hyydytettävistä kakuista. No, vanha uuni saatiin kuitenkin ajoon ja kakut tehtyä hyvässä järjestyksessä. Sen verran kuminkin pohdinnasta jäi satoa, että tein yhden hyydytetynkin kakun - nimittäin mätimoussekakun. Sen sisällöstä en enää juurikaan muista, mitä tuli laitettua - ainakin philadelphiaa, smetanaa ja mätiä, sekä pieneen määrään valkoviiniä liuotettu liivate. Idea tuli tästä vanhasta versiosta, mutta viiniä oli kyllä paljon vähemmän, enkä laittanut lainkaan sipulisilppua.

mätimoussekakku, realpohja

Mutta se varsin onnistuneeksi osoittautunut idea, jonka takia tästä muutaman sanan tähän liitän oli, että tein mätimoussekakkuun pohjan murustamalla yleiskoneella paketillisen realia. Real on luonnostaan kosteaa, joten painelin vaan realmurun irtopohjavuokaan tiiviisti ja kaadoin hyydytettävän massan päälle. Realmuru toimi tälläisen kakun pohjana hienosti - tulee varmaan käytettyä kikkaa toiseenkin kertaan.

Mätimiussekakun lisäksi kalaisampaa tarjttavaa juhlapöydässä edusti äidin tekemä kalatahna. Tahnan ohje on jostain aikakauslehdestä alunperin, mutta äitikään ei muistanut mistä, sillä hän sai ohjeen sukulaiselta.

Tahna tarjoillaan munavoin tilalla karjalanpiirakoiden lisukkeeksi. Meillä pöydässä oli coktailpiirakoita, joiden päälle jokainen sitten itse tahnaa sipaisi. Tahna sai osakseen myös vuolaita kehuja ja reseptiä pyysi useampikin, joten tässä se nyt sitten tulee. Koska tahanassa on happamia maitotuotteita se säilyykin ihan kivasti; minä napsin loppua tahnaa sitten saaristolaisleivän ja paahdetun realin päällä. Hyvin toimi niinkin.

Alla oleva ohje on pienelle seurueelle - esimerkiksi pieniin kyläilyihin sopiva. Meillä ristiäisiin tuo tehtiin muistaakseni triplana. Tahna on hurjan yksinkertainen tehdä ja ainoa asia, jonka siinä voi äidin mukaan mokata on sipulin määrä; etenkin näin syksyllä kun sipulit ovat voimakkaan makuisia, kannattaa sipulisilpun määrän kanssa olla tarkkana. Jos sipulia laittaa liikaa, se peittää helposti kalan maun alleen. Ottakaa siis kaupasta tahnaa varten pieni sipuli ja muistakaa, että sitä sipulia saa tahnaan aina lisää - pois on hankalampi ottaa.


Kalatahna karjalanpiirakoille (n. 6 hengelle)

1/2 prk (75g) smetanaa
1/2 prk (n. 250g) rahkaa maitorahkaa
1/2 dl kuohukermaa
100g kylmäsavulohta
1/2 sipulia (pieni tai kevätsipulia)
1/2 tl sitruunapippuria
1/2 tl sokeria
0,25 dl tillisilppua

Silppua sipuli hienoksi. Varo sipulin määrää; sitä kannattaa laittaa mieluummin liian vähän kuin liian paljon, ettei se peitä kalan makua.

Leikkaa kala pieneksi kuutioksi. Sekoita ensin maitrotuotteet keskenään. Lisää kala, mausteet ja tilli. Sekoita kaikki aineet keskenään.

Tahna sopii erinomaisesti karjalanpiirakoiden päälle, mutta toimii loistavasti myös tummalla leivällä.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kurpitsamaniaa eli kosteat kurpitsakakkuset

kosteat kurpitsakakkuset

Meillä on tänäkin syksynä hullaannuttu isosta oranssista syyskurpitsasta. Ostin Jumbosta männäviikolla valtavan lähitilalla kasvaneen yksilön vajaan 3 euron kilohontaan. Pikkulintulähteet tiesivät kertoa, että Kluuvin uudessa kauppahallissa hinta oli ollut tätä paljon suolaisempi. Nyt kurpitsahimoisen kannattaa siis bongata marketit ja lähikauppojen tarjoukset - kotimaista kurpitsaa saa kyllä parin-kolmen euron hintaan kun sopivasti paikalle sattuu. Minäkin ajattelin hakea vielä uudesta lähikaupastamme toisen kurpitsan, kun eilen bongasin niitä sinnekin saapuneen - etenkin kun niistä huudettiin vain 1.99e/kg.

Mimmu päätti pölähtää minun, V:n ja I:n iloksi jälleen meille, että parempi puoliskonsa saa tehdä rauhassa lopputyötään. Ja lienee turhaa edes sanoa, että olen kyllä enemmän kuin mielissäni sisareni seurasta. Juuri aamulla mietin kuinka luksusta on, että sain siskoni tänne vauva-arkea piristämään. Vaikka I onkin tietysti äitinsä mielestä syötävän suloinen pieni kultakala, tekee uskomattoman hyvää kun on myös aikuisempaa juttu- ja kokkausseuraa :) Ja tietysti on ihanaa, kun voi jakaa kaiken sen naurun, ihmettelyn ja hössötyksen pienen ihmisen alun ympärillä jonkun asiasta yhtä innostuneen kanssa:) Semmoisia ne siskot vaan on.

kurpitsa-pähkinämuffinssit

Ja mehän olemme nyt sitten sesongin kunniaksi tuhonneet sitä ensimmäistä ostamaani kurpitsaa ihan urakalla. Teime siitä jo erinomaisesti onnistuneita raastepannareita vähän tähän tyyliin - paitsi että tällä kertaa taikinaan tuli paljon runsaammin kurpitsaa ja mausteeksi garam masalaa, lemon dropeista tekemääni ärhäkkää chilisuolaa sekä muskottia. Sokeriakaan ei tullut noin paljon - sillä letut tulivat lounaalle. Ja vaikka me söimmekin letut kananmunakastikkeen kanssa, vähän siirappia lorautimme mukaan kuitenkin, makua taittamaan. Puoliskan kurpisasta taas paahdoin aamulla uunissa vanhaa tuttua keittoa varten. Saapa nähdä miten suosikkikeittoa tulee tällä kertaa tuunattua. Tässä vauvan aikataulujen kanssa säätäessä ruuat kun tulee tehtyä siitä, mitä käteen kulloinkin osuu.

Ja jäipä kurpitsasta vielä pala muffinssejakin varten. :) Nämä pyöräytin aamupalalle, kun muut nukkuivat ja I leikki aamupalansa jälkeen tyytyväisesti hetken sätkymatollaan. Muffinsseista tuli ihan kosteita ja ihania sisältä - ne olisivat täydellisiä lämpiminä, kermaisen vaniljajäätelön kanssa. Tai miksei vaikka sellaisen omppujäätelön, joka on jäänyt kummittelemaan mieleeni luettuani jauhantapajan ohjeen. Sillä Jos omistaisin jäätelökoneen niin olisin jo ihan varmasti kokeillut tehdä tuota omppujädeä. Ehkäpä vielä joskus... Mutten kuullut minkään sortin valitusta aamupalapöydästä vaikka tarjosin nämä vain kahvin kanssa. Kummasti katosivat lautaselta :)

helpot kurpitsamuffinssit

Kosteat kurpitsakakkuset (n. 20-24 muffinssia)

170 g voita
350 g kurpitsaraastetta
200 g valion tiramisurahkaa
130 g turkkilaista jugurttia
2 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl fariinisokeria
1 tl ruokasoodaa
1 tl leivinjauhetta
n. 2,5 dl pähkinä-rusina-sekoitusta
(voit lisätä mukaan myös 1-2 tl piparkakkumaustetta tai kanelia jos haluat jouluisempaa syysfiilistä)

Raasta kuorittu ja putsattu kurpitsa karkealla terällä. Sulata voi. Sekoita kaikki kosteat aineet keskenään. Sekoita sitten jauhot keskenään ja lisää kurpitsaseokseen jauho ja pähkinät. Hämmennä taikinaa sen verran, että jauho on sekoittunut kunnolla.

Jaa taikina muffinssipeltiin ja paista 225 asteessa n. 15-20 min muffinssin koosta riippuen. Tarjoile lämpiminä jäätelön kanssa tai syö välipalaksi viilenneenä maidon kanssa.

torstai 13. lokakuuta 2011

Herukkahillo tykkää tiramisurahkasta eli kahvipöydän perinteisempi täytekakku

perinteinen täytekakku

Kahvipöydän vaaleaa täytekakkua en suunnitellut yhtään ennen ristiäispäivän aattoiltaa. Itse asiassa se on niin totta, etten ollut edes ostanut oikein mitään täytteitä - luotin siihen, että jotain hilloja ja pakastemarjoja on - eli kunhan kermaa ja munia varataan riittävästi, niin kakku saadaan aikaan.

Mutta vähän se meinasi paniikki iskeä illan pimennyttyä kun katselin jääkaappia täytteiden toivossa. "Perinteinen kakku, perinteinen kakku... " hoin itsekseni ja sinkoilin talouskellariin toiviomatkalle. Alakerran jääkaapissa oli puolukkahilloa, omena-sellerihilloa ja herukka-coronahilloa. Missä ovat kaikki raparperihillot, omenahillot, mansikkahillot ja vadelmahillot? Tai edes mustaherukkahillot? Vastaus: ilmeisesti syöty tai muutossa menetetty. Joka tapauksessa niitä ei ollut. Päivän hysteerinen naurukohtaus saatiin, kun poimin käteeni omena-sellerihillon ja maistatin sitä Mimmulla:"Tämä on meidän suosikkihilloa - luuletko että sitä voisi laittaa kakun väliin? Tulisiko siitä liian outoa?"

Mimmu avasi kuuliaisesti suunsa kun tarjosin lusikalla hilloa. Liike pysähtyi; tuli kuolemanhiljaista. Sisareni vei kätensä suun eteen ja sai sanottua: "se ROUSKUU?!". Purskahdin hysteeriseen nauruun kun näin sisareni ilmeen. Reaktiosta päätellen omena-sellerihillo oli poissa laskuista. :) En voinut kun hihittää vedet silmissä kun sisareni maiskutteli hilloa ja tuijotti minua kuin sekopäätä. Koitin selittää kyynelteni välistä, että se on erinomaista esimerkiksi juustojen kanssa. "Joo, noh, ehkä jonkin suolaisen kanssa tosiaan..." sisareni mutisi, mutta kaikesta näki, että kakun sisään sitä ei kyllä laitettaisi.

Suosikkihillomme ei kyllä näyttänyt ensikohtaamisella pääsevän sisareni top 3 hilloihin:)

Valio tiramisurahka

Ja jos hillojen saralla näytti haasteelliselta, niin paljon paremmalta ei näyttänyt muidenkaan täytteiden osalta. Kerman lisäksi jääkaapissa oli lähinnä tuorejuustoa. Kellarissa olevasta extrajääkaapista löysin kuitenkin pari purkkia Valion tiramisu- uutuusrahkaa, jota olin ostanut meille välipalahetkeä varten. En ollut edes maistanut rahkaa aikaisemmin ja nyt availin purkkia miettien miten tavanomaiseksi tämänkin kakun taas voi laskea jos siinä on tiramisurahkaa ja corona-herukkahilloa. Mutta tiramisurahka oli niin hyvää ja sopi niin hyvin herukkahillon kanssa yhteen että tuumasin jotta talossa talon tavalla. Sekoitin herukkahillon sekaan sulattamiani pakastemansikoita ja vatkasin toista täytettä varten kermaa. Kermavaahtoon sekoitin pari purkkia tiramisurahkaa. Sitten vaan täytettiin.


mansikka-punaherukkatäytettä ja tiramisurahkaaKäytin reunusta apuna koska kakkukupu ei ollut löydyksissä - reunuksen päälle voi laittaa palan kelmua tiivisteeksi ja ruokalautasen.

Koristukseen pelastuksen toi äiti - hän oli napannut kasvimaaltaan mukaan viimeiset kukkaset, jotka sitten laitoimme kakun koristeeksi. Pakkasesta sulattiin vielä talouspaperin päällä muutamia kauniita herukoita joita sitten ripoteltiin sinne ja tänne. Ihan kaunishan siitäkin tuli! Itse asiassa olin erittäin positiivisesti yllättynyt tästä kakusta; se raikas herukkahillo ja täyteläisen "kahvinen" rahka sopivat tosi hyvin yhteen. Lopputulos oli itse asiassa yllättävänkin perinteinen kakku, mutta erittäin hyvä sellainen.

tiramisu-herukkakakku

Ja niin siinä sitten kävi, että vaikka kakkuja oli kolme, yhdestäkään ei jäänyt edes puoliskaa. Varmaan kahdella kakulla olisi nippa nappa pärjätty, mutta pohojalaanen emäntä aatteloo, jotta parempi vähän liikaa kuin liian vähän. Sitäpaitsi, hyvät jämät antavat loistavan tekosyyn kutsua seuraavana päivänä kylään vieraita kotoisasti "rääppiäisille" :)

Herukka-tiramisukakku

1 vaalea kakkupohja (tein pohjan kuten tässä ohjeessa)

250g pakastemansikoita
1 prk (n. 2.5dl) coronalla maustettua herukkahilloa
2 prk Valion Tiramisu-rahkaa
3 dl kermaa vaahdotettuna

Pinnalle:
n. 7dl kermaa vaahdotettuna

Kakkupohja halkaistaan kolmeen osaan. Pohjat kostutetaan n. 2,5-3 dl vaniljamaitoa.

Sulatetut mansikat (jos ovat oikein märkiä nestettä kannatta valuttaa pois) ja hillo sekoitetaan keskenään.

Täytteeseen varattu kerma vatkataan ja tiramisurahka sekoitetaan kermavaahtoon.

Täytä kakku laittamalla joka väliin hilloseosta ja rahkavaahtoa. Anna kakun vetäytyä viileässä yön yli. Korista pinta ennen tarjoilua kermavaahdolla, herukoilla ja kukkasilla. Tarjoa kahvin kanssa juhlaväelle. :)

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Suklaa-pekaani-banaanikakku

banaani-suklaatäytekakku


"Minä ajattelin, että voisin tehdä ristiäispöytään suklaa-banaanikakun kun V niin siitä tykkää." sanoin äidille puhelimessa jossain vaiheessa ennen juhlia. Äitini kuulosti mietteliäältä vastatessaan:" Niin... No, voihan siitä sitten ottaa pitsikakkua ne, jotka eivät sukaakakusta pidä - kun ei kaikki tykkää."

Tiesin, että satakuntalais-pohjalainen ylivarustelu oli juuri starttaamassa moottoriaan, sillä viattomalla huomiollaan äitini sai minut miettimään, että pelkkä suklaakakku ei riitä pitsikakun kaveriksi kahvipöytään. "Niin, voisinhan minä koittaa sitten jonkin tavallisen kakunkin tehdä", pohdin ääneen. Ja kuin perustellakseni äidille, ettei tässä nyt mitään ylimääräistä vaivaa tule ainakaan hänen kommenttinsa takia jatkoin: "V voi sitten viedä töihin sen, mitä ei syödä - parempi ehkä liikaa kuin liian vähän." Linjan toisessa päässä kuului hyväksyvää mutinaa. Hetken hän kuitenkin tuntui pohtivan ja äänestä kuulti läpi huoli vauvan hyvinvoinnista koko shown keskellä: "Niin, kuinka nyt sitten ehtii ja saat tehtyäkin. Eikä se ole huono idea niitä tilata sitten jostain, tosiaan." Olin aikaisemmin viikolla maininnut äidille mahdolisuudesta tilata täytekakku vaikka Aleniukselta - jos meillä ei ole täällä edes uunia.


kakkuja juhliin

Mutta näyttämö oli pedattu; olin saanut päähäni, että kakkuja olisi oltava kolme: suklaa-banaanikakku (koska V ja hänen sukulaisensa pitävät siitä), äidin pitsikakku (sillä mummon juhlat eivät ole mitkään juhlat, jos ei ole pitsikakkua) ja tavallinen täytekakku (koska pitäähän sellainen olla). Ja jos tulee kiire, kakkuja voi tilatakin. Niin, ainakin jos olisi järkevä.

Enhän minä sitä suklaakakkua Aleniukselta saanut tilattua, vaikka kieltämättä vakavasti harkitsin moisen tempun tekoa alkuviikosta. Mutta kun V sai uunin toimimaan, toivo heräsi ja tuumasin, että kyllä sitä nyt pari kakkua pyöräyttää sitten. Ei tässä niin ihmeellistä laittamista ole varmaan;) Mutta tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että Sivina aikoo tehdä minulle oharit.

drambuie likööri, suklaakakku

Tuossa kesällä minulla oli sellainen sokean kanan voitonhetki, kun tein mökillä suklaakakkua siihen Chymoksen marjaviinikisaan. Totesin, että jos se pohja tuli lähes täydellistä ilman minkäänlaista ohjetta epätasaisesti paistavassa uunissa, jonka lämpötilaa voi arvioida paistimittarilla voisin nyt yrittää muokata samasta pohjasta entistä parempaa versiota. Se, mikä pohjassa minusta oli parannettavaa oli, että pelkillä vehnäjauhoilla suklaapohjan rakenne ei tullut tarpeeksi "samettinen" ja lisäksi taikina oli sen verran löysää, että pelkäsin jo tuolloin, ettei se nousekaan kunnolla. Niinpä ajattelin varmuuden maksimoimiseksi lisätä ohjeeseen vähän perunajauhoa (olisin kokeillut maizenaa, mutta sitä ei ollut). Kaakaojauhettakaan ei ollut, joten päätin raastaa ja rouhia pohjaan vaan paljon enemmän tummaa suklaata. Oikealla suklaalla pelkästään tehden pohjan väri ei tule yhtä tasainen, mutta maku tyypillisesti on kohdallaan. :)

Mielestäni pohjasta tuli vieläkin parempi, kuin ensimmäisestä yritteestäni; rakenne on suht kuohkea ja jämäkkä, likööri tuo pohjaan kosteutta, niin että se on mukavaa syödä. Koska pohjataikinaan ei tule valtavaa määrää voita kakku ei tarvitse hirveän pitkää temperoitumisaikaa ennen tarjoilua ja se imee kosteutta hyvin. Niinpä kakun voi huoletta täyttää valtavalla määrällä banaania ja kermavaahtoisilla mössöillä.


jogurttitäyte


Siihen kermavaahtomössöön katsoin mallia Riitan juhliin tekemästäni kakusta. Ihan tarkkoja määriä en pysty antamaan, kun se kakun täyttäminen oli vähän sellaista katkonaista I:n vaatiessa oman osansa huomiota. :) Mutta hyvää tulee kun sekoittaa keskenään kermavaahtoa, tuorejuustoa ja jogurttia, joka raikastaa makua. Meillä oli jääkaapissa turkkilaista luomujogurttia, joten lohkoin sitä vaan summissa seokseen välillä maistellen täytettä. Jossain vaiheessa sain sitten päähäni, että karmellisoidut pekaanit ovat hyviä ja päätin silputa niitäkin seokseen. ;) Ihan hyviä olivat, joskin se täytemössö sulattaa sen karamellin kyllä kakun tekeytymisvaiheessa. Mutta maku tietysti jää...

Minä en ole mikään armoitettu kakkujen koristaja ja kun olin sanut ristiäismekon tehtyä, minulla oli kutakuinkin kaksi tuntia aikaa koristaa kakut, tehdä pari salaattia, löytää ristiäismekon silkkinauhat, omat vaatteeni, käydä suihkussa, neuvoa muita, miten haluan ulkokalusteet ja miljonat muut pikkuasiat ja auttaa ystäväni M alkuun keittiössä.

täytetty banaanikakku

Olin ajatellut pursottaa kakun päälle suklaamoussea, mutta koska sitä suklaamousseia ei ollut vielä tehty, vakio-ohjeellani tehty mousse ei kyllä ikinä tulisi jämähtämään ajoissa pursotuskuntoon. Sitäpaitsi, minä en oikein osaa kunnolla pursottaa ja tämä ei varmaan ole taas se hetki, kun sitä pitäisi alkaa harjoittelemaan. Niinpä investoin 5 min puhdasta ajattelua siihen, mitä ihmettä kakun päälle laitetaan. Olin jo kovasti päätymässä pelkkään kermavaahtoon ja suklaarouheeseen, kun keksin ratkaisun. Jos teen suklaaganachen, sen voisi ehkä saada sekoitettua tuorejuustolla ryhdistettyyn kermavaahtoon ilman, että kermavaahto sulaa käyttökelvottomaksi litkuksi. Ganachen kanssa ei vaan sitten saa hosua, sen pitää olla tarpeeksi jäähtynyttä ennen kermaan sekoittamista.

Ja tupla tai kuittimeiningillä lähdin sitten kiehauttamaan kermaa ganachea varten. Ja kuten kaiken muunkin tässä kakkuprojektissa, tein ganachen ulkomuistista sinnepäin. Kiehutin reippaan desin kermaa, lisäsin sinne puolitoista-kaksi levyä lidlin tummaa suklaata ja sekoitin. Sulaessaan suklaa jäähdyttää kerman ja seos on suhteellisen nopeasti jäähtyvää. Kun suklaa on sulanut, seokseen voi varovasti vielä lisätä vähän kermaakin (ohuena norona ja sekoittaen koko ajan), jos haluaa - koska seos kaadetaan kermavaahdon joukkoon itse ganachen rakenne ei ole niin piiruntarkkaa. Liian jämäkkää se ei kuitenkaan saa olla tai jää paakkuja. Mutta; kannattaa katsoa suklaaganacheen tarvittavat ainemäärät paremmin vaikka tästä ohjeesta, se ainakin toimii. Älkää siis tehkö ninkuin minä tein, vaan niinkuin sanon ;) Ja sitten vaan vatkataan kerma, sekoitetaan siihen tuorejuustoa ja n. huoneenlämpöinen ganache. Voilá, suklaamousse!;)

Ja kakun koristus tapahtuu niinkin taiteellisesti, että suklaamoussea lätkitään paksulti kakun pintaan lusikalla. Moussen päälle asetellaan sinne tänne sitten niitä sokerin kanssa uunissa paahdettuja pekaaneita. Ei ehkä kovin taidokasta mutta ehdottomasti herkkua!;)


suklaamoussekuorrutus


Suklaa-banaanikakku karamellisoiduilla pekaanipähkinöillä (ainakin n. 10 hengelle)

Kakkupohjaan:
4 munaa
1,5dl sokeria
n. 200g 70% suklaata (puolet rouhittuna, puolet raastettuna karkeaksi)
n. 2,5dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl Drambuie-likööriä

Täyte:
5 banaania
1 pieni purkki ananasmurskaa
Drambuie-likööriä maun mukaan
3dl kermaa vaahdotettuna
1 prk philadelphia-juustoa
2,5-3dl turkkilaista jugurttia
sokeria maun mukaan
0,5-1dl pekaanipähkinämurskaa (ks. alla)

Pekaanipähkinät:
n. 2 dl kokonaisia pekaanipähkinöitä
2-3 rkl Drambuie-likööriä
3 rkl sokeria

Suklaamoussevaahto (tällä tulee ehkä n. kolmanneksen liian iso määrä tähän kakkuun)
n. 200g tummaa 70% suklaata
reilu desi kermaa (ks ganacheohje täältä)

5dl kermaa
1 prk Philadelphia-juustoa
1 dl sokeria

Kostukseen:
3 dl maitoa
vaniljasokeria

Tee kakkupohja ja täytä se jo edellisenä päivänä, jotta maut ehtivät tasaantua ja imeytyä kunnolla.

Laita uuni kuumenemaan n. 180 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi, kovaksi vaahdoksi. Raasta enemmät puolet suklaasta raastinraudan hienolla terällä ja rouhi loput veitsellä. Rouheessta tulee hauskoja sattumia kakkupohjaan. Jos haluat, voit lisätä taikinaan väriä antamaan myös kaakaojauhetta.

Sekoita jauhot (myös kaakaojauhe!) ja leivinjauhe keskenään. Lisää jauhoseosta siivilän läpi kananmunavaahtoon sekoittaen varovasti käsin lastalla ja lisää likööriä pienissä erissä jauhojen lisäämisen väleissä. Lopuksi sekoita mukaan varovasti suklaa mutta älä sekoita yhtään enempää kuin juuri sekaisin kaikki aineet.

Voitele yksi iso kakkuvuoka tai kaksi-kolme pienempää. Jos teet kakkupohjan yhten isoon vuokaan (kuten minä) keskelle saattaa nousta "tulivuori", jonka joutuu tasaamaan sitten paistamisen jälkeen. Käyttämällä useampaa matalaa vuokaa saat tasaisemmat pohjat.

Paista kakkua uunissa kunes puutikku tulee ulos puhtaana, isossa vuuassa paistaen n. 45-50 min

Karamellisoidut pekaanit tehdään kaatamalla pekaanien päälle likööriä ja sekoittamalla kastuneisiin pekaaneihin sitten sokeria. Kun sokeria on joka puolella pähkinöitä, seos levitetään tefloniselle piparipellille ja laitetaan uuniin paahtumaan, kunnes sokeri on sulaa, kullanruskeaa ja pekaanit vähän paahtuneita. En katsonut kellosta aikaa, vaan tuijotin uuniin vahtien etteivät pähkinät pala. Ole tarkkana, tämä ei vie hirveän montaa minuuttia. Nosta siten pekaanit jäähtymään ja kääntele niitä kuumina niin, että ne eivät kosketa toisiinsa ja "parempi" puoli on ylöspäin. Sokeri hyytyy ja muutuu tosi tarttuvaiseksi jäähtyessään.

Kakku leikataan kolmeen osaan, jokainen pohjakiekko kostutetaan vaniljamaidolla (seos: maitoa + vaniljasokeria) ja täytetään kahdella täytteellä.

Banaanitäytteseen laitetaan haarukalla survottua banaania (osaan voi myös viipaloida, jos haluaa, että seassa on isompiakin paloja) ja ananasmurskaa, joka pitää täytteen kauniin värisenä. Seos maustetaan muutamalla ruokalusikallisella likööriä (lisää vähitellen ja maista välillä).

Tuorejuusto-jogurttitäytteessä kerma vaahdotetaan, mukaan sekoitetaan tuorejuusto ja lopuksi jogurtti. Maustetaan sokerilla maun mukaan ja valmiiseen täytteeseen sekoitetaan rouhittuja karmellisoituja pekaaneita. Jätä kuitenkin kauneimmat pekaanit kakun koristusta varten sivuun.

Levitä kakkupohjien väliin ensin banaanitäytettä ja sitten tuorejuusto-jogurttitäytettä. Peitä kakku kelmulla tai kakkukuvulla ja jätä vetäytymään kylmään useammaksi tunniksi tai seuraavaan päivään.

Koristettaessa aloita tekemällä suklaaganache. Kuumenna kerma paksupohjaisessa kattilassa ja kun kerma kiehahtaa, siirrä se syrjään levyltä. Lohko kermaan suklaata muutama pala kerrallaan ja sekoita aina kunnes edellinen lisätty suklaa sulaa. Jos teet ganachea summissa tarkkaile rakennetta; valmis ganache on silkkisen kaunista sulana, jos seos sakenee liikaa, lisää varovasti kermaa ohuena norona ja sekoita koko ajan.

Vatkaa sitten kerma ja lisää kermavaahtoon tuorejuustoa ja sokeria. Lisää n. huoneenlämpöinen ganache. Levitä kakun päälle.

Sitten vaan asettelet koko komeuden päälle jäähtyneet pekaanit lennokkaasti tai sotilaallisesti. Ihan oman maun ja tyylin mukaan.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Hetki omena-pekaanipaistoksen ääreltä

omena-pekaanipaistos

Aamun sarastus oli viimein voittanut märkien syyslehtien takaa näkyvän katuvalon keltaisen valon. Ruskan punaiset ja keltaiset hehkuun nostanut aamu oli valjennut maidon makuisena, vauvan tuoksuisena ja pätkittäin nukkuen. Olohuoneen lattialla merellisen leikkimaton kaarissa roikkuva turkoosi mustekala oli saanut liikettä merisairauteen asti.

Nyt pieni heilunta vaunujen verhon takana on vaimennut tasaisen rauhalliseksi tuhinaksi. Irrotan varovasti käteni vaunun aisalta ja totean oman aikani alkaneen. Nyt mustekala saa levätä, merellä on tyyntä, keittiössä aurinkoista ja äiti saa paljon tarvittua kahvia.

Siinä kahvin valuessa haen ne oman äitini tuomat omenat autokatoksesta ja alan pilkkoa niitä suuriksi lohkoiksi. Tämän täytyy valmistua nopeasti, sillä pikku-I ei ole kuullutkaan kolmen tunnin päiväunista kuin neuvolassa, jossa niiden tärkeyttä painotettiin.

omenalohkoja ja pekaaneitaParhaiten makeaan karamelliin sopivat hieman happamat kotimaiset syysomenat.

"Jos syntiä kerran tehdään, tehdään sitten kunnolla" tuumaan ja lohkaisen melkein 100g palan voita valurautapannulle, joka on jo löydyksissä kaiken juhlinnan jälkeen. Kaadan ainakin puolitoista desiä fariinisokeria ja puolisen desiä tavallista sokeria sulaan voihin ja annan seoksen kuplia. Tästä tulee vähän kuin tarte tatin - mutta murukuorella. Olisikohan liiottelua, jos karamellisoitujen omenapalojen joukkoon laittaisi myös pekaanipähkinöitä? Mietin asiaa pekaanipussukka kädessäni. Tuskinpa vaan, päätän ja ripottelen karamellisoituvaan sokeriseokseen pähkinöitä ja hetken päästä omenoita. Kiehukoon tuossa nyt - ei rikki asti mutta saa tuo omenoiden mehu vähän haihtua.

Lohkaisen yleiskoneeseen voipalan ja lisään murustuvaan seokseen summassa vuorotellen jauhoja ja kaurahiutaleita. Katselen seosta - olisikohan kohta hyvä? Tuumin, että tästä ei kyllä nyt tule mitään blogattavaa - taaskaan. Ei vaan jaksa nyt mitata. "Ei se mitään, ei koko elämäänsä voi elää blogia ajatellen." sanon yleiskoneelle puoliääneen ja mietin, miten monta juttua on varastossakin - kun vaan ehtisi kirjoittaa. Ehkä se tästä kun arki muuton, juhlien, edelleen jatkuvan rempan ja viime viikon flunssan jäljiltä joskus vihdoin asettuu.

Niin, nyt muistankin että tämä murutaikina oli juuri se, jonka takia tätä Kenwoodin vispilää piti säätää. Kun V herää pitää muistaa pyytää että katsotaan sitä. ...Enkä varmaan muista taas ennenkun seuraavan kerran leivon, vaikka nyt lupaan ja vannon itselleni, että otan asian puheeksi kun V herää. Voi tosiaan jää kulhon reunoihin, ennenkuin jauho ja sokeri on tarpeeksi sekaisin ja sitä pitää auttaa lastalla irti. Mutta nukkukoon nyt vielä, herätän vasta valmiille piirakalle ja kahville - ei tuo tarttuminen nyt kauaa haittaa. Pari kertaa sitä pitää auttaa, mutta eiköhän tästä piiras saada.

kauramuruMurua pitää olla jonkin verran etenkin, jos omenaseos on vielä kovin märkää.

Murua tuli näemmä aika paljon - no, ensi kerralla voisin sitten oikeasti mitata nuo määrät. Mutta karmellisoituvien omenien tuoksu on ihana. Vähän kaneliakin mukaan. Ja sitten teen kyllä ison kattilallisen vaniljakastiketta, jos vaan ehdin ennenkuin I herää. Kotitekoinen on ihan parasta - ei liian makeaa. Ja sekaan laitan paljon aitoa vaniljaa. Laitanpa kylmän veden jo valumaan altaaseen. Juhlista jäi kermaakin, lorautan sitäkin vähän kastikkeen sekaan, sen mummukin hyväksyisi. :)

Sitten vaan murut piirakan päälle ja uuniin - semmoinen parisataa on varmaan hyvä ja ehkä vajaa puoli tuntia - sen verran että muru saa vähän väriä. Liian kauaa ei saa paistaa, ettei sokeri pannussa pala.

Ja sitten kuomun alta kuuluu pieni "Vää..." ja "vää-ää-ää" ja vaunu heilahtaa. Piiras jää paistumaan, kahvi valumaan ja vaniljakastike jäähtymään altaaseen kun pieni, lämmin ja uninen sykkyrä pääsee äidin syliin. Ja ennenkuin edes herää kunnolla, tuhiseva pörröpää on ahnas maitonsa perään. Vasta nälän taituttua syttyy pieniin kirkkaisiin silmiin hymy.

omenapaistosUunissa sokeri muodostaa omenoiden ja pähkinöiden ylle melkein karamellista krokanttia...

"Ei mene enää kauan, ennenkuin I keksii, miten virtahevon saa suuhunsa", sanon V:lle ja kuljetan vaniljakastikkeella marinoituneita omenia kohti ääntä. I heiluttaa keskittyneesti sitterissään roikkuvaa virtahepoa. "Osumatarkkuus on parantunut huimasti parin viikon aikana", sanon tuijottaen edelleen lapsen touhuja. Vilkaisen miestäni kahvikupin yli. En ole ihan varma kuuleeko V mitä sanon, sillä niin tyytyväisenä mies omenapaistostaan nauttii. "Noh, tuliko siitä hyvää?" Kysyn ja hymyilen vähän, koska arvaan kyllä vastauksen. Siemaisen vähän maidolla vaalennettua kahviani. Se on edelleen vahvaa ja hyvää. "Mmm-m" V mutisee suu täynnä ja näyttää tyytyväiseltä.

Aurinko saa puista putoilevat syyslehdet hehkumaan, lämmin kahvi tuoksuu ja minä mietin omenoita. Maailmassani on hetken verran hyvin, hyvin seesteistä.