keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Lupiinipastaa



Ostin taannoin lupiinin siemeniä ja yritin valmistaa niistä ruokaa. Epäilin, että menetelmä ei ollut oikea tai ainakaan paras mahdollinen. Koska siemeniä jäi vielä puoli pakettia ajattelin, että suon niille uuden, paremman mahdollisuuden. Siemeniä tuottaa Lassilan tila ja heidän sivuiltaan löytyy hauskan näköisiä reseptejä esimerkiksi härkäpapujen valmistukseen, mutta lupiinireseptiä en löytänyt, enkä löytänyt mitään hakemalla Googlellakaan. Niinpä siis tartuin puhelimeen, soitin heille ja kyselin vinkkiä valmistukseen. Seuraavanlaisen tietopaketin sain suoralta kädeltä:

Lupiini jääkin hieman kovaksi. Se ei siis pehmene millään keittämisellä pavun kaltaisesti. Keittoajaksi riittää n. 30 min ja maustamisessa on suosittu rohkeaa linjaa eli ohjeena oli: mausta vaan vahvasti. Liottamisestakin kysäisin, kuulemma näitä on laitettu myös liottamatta. Koitin kumminkin etsiä vielä netistä, onko siellä sanottu mitään liottamisen tarpeellisuudesta suhteessa lupiinien syötävyyteen, mutta en löynnyt kuin lupiinien idätysvinkkejä kukkapenkkiä ajatellen. :)

Lupiinin siemeniä kannattaa syödä jonkin ruuan osana rouskuvan rakenteensa takia. Saamistani käyttövinkeistä erinomaisen hauskoja olivat pataruokien lisäksi mainitut pastat ja laatikot. Kysyin vielä ostopaikoista - ekokaupat myyvät näitä siemeniä, jos joku nyt innostuu kokeilemaan.

Lounasta olimme vailla ja pasta kuulosti tänään korvaani parhaalta. Siihen suuntaan mennään siis tänään ja kokeillaan nyt keittämistä liottamatta. Huuhtelin jyvät kuitenkin linssien tapaan juoksevan veden alla. Keitellessäni näitä siemeniä huomasin, että se 30 min varmaan on ihan hyvä aika liotetuille lupiineille. Liottamattomia hauduttelin kyllä lähemmäs tunnin, ehkä n. 50 min ennenkuin olin tyytyväinen lupiinien rakenteeseen. Suoraa keitettyinä näistä tuli hieman sitkoisempia kuin liottaen, purutuntuma oli tavallaan ehkä jopa hauskempi. Silti varmaan liotan näitä jos paketti kaupasta kotiin kulkeutuu ja kokeilen vielä vertailla. Sitkoisuus oli tavallaan kiva ja muistaakseni se katosi liotellessa, mutta entäs maku?

Mietin kokkaillessani ja maistellessani lupiinia, että sille voisi sopia niinkin hauskan makuinen lisäke kuin pähkinäinen satay - kastike. Lupiinissa on nimittäin ihan hauska maku, mutta siitä puuttuu kärki. Eli chili, pähkinä ja sitrus voisivat olla kokeilemisen arvoisia jatkokehityskohteita. Ehkä myös etanoiden laitosta tuttu yrttivoi+valkoviini voisi toimia lupiinille parmesanin kanssa?

Tänään kuitenkin saamieni vihjeiden mukaan mennään vahvoilla mausteilla.

Lupiinit
100g lupiinia kuivana (eli loput laatikosta)
0.5 l vettä
kasvisliemikuutio
1 linnunsilmächili

Keittelin ensin lupiineita 30 min chilipalon ja liemikuution keralla. Sitten poistin chilin, otin lopun keitinveden talteen ja lisäsin pavut soosipohjaan, jonka valmistin lupiinien kiehuessa.

Lupiinikastike pastalle (3-4:lle, on täyttävää!)
3 siivua pekonia
3 sardellifilettä (öljyssä) sekä loraus fileiden öljyä pannulle
2 shalottisipulia
1 sellerin varsi
2-3 kynttä valkosipulia
½ punaista mietoa chiliä
n. 200g tomaattimurskaa
yhteensä n. 3 dl lupiinien keitinlientä ja vettä (tarvinnee vähemmän jos liotat lupiinit ennen käyttöä)
1-2/3 dl paahdettuja leivänmuruja (tai paahtamattomia leivänmuruja)
1 munan keltuainen /ruokailija
mustapippuria
parmesanraastetta
tuoretta timjamia koristeluun
(+ keitetyt lupiinit, ks. yllä)

Laita pannulle sardellifileet ja öljyä sardellipurkista tai oliiviöljyä ihan pullosta. Anna sardellifileiden hieman "sulaa" öljyssä ja lisää pekonisilppu, shalottisilppu ja pilkottu sellerin varsi. Paahda pekonia pannulla. Lisää valkosipuli kun pekoni alkaa ruskistua.

Lisää lupiinit ja pyörittele hieman kastikepohjassa. Lisää sitten tomaattimurska, mustaa pippuria ja hieman keitinlientä, peitä kannella ja kiehuttele hiljaisella tulella kunnes lupiinin siement näyttävät "pulskilta" ja ovat pehmeän tuntuisia :) Itseltäni tähän vaiheeseen kului siis n. 20-30 min ja lisäilin vähän väliä hieman nestettä. Kun lupiinit muhivat, keitä pasta. Laitoin tuohon taligatelleä ja se oli mielestäni ihan hyvä valinta.

Koska lupiinit eivät sosennu mitenkään, päätin käyttää kastikkeen suurustamiseen paahdetut leivänmurut, joita löysin vielä jääkaapista pienen rasiallisen. Tavallisetkin leivänmurut käyvät, mutta paahdetuista tuli tietysti lisää makua.


Valuta pasta ja lisää hieman oliiviöljyä kattilaan ettei pasta tartu toisiinsa. Kokoa annos laittamalla pohjalle kasa pastaa, sitten keko kastiketta ja sen keskelle parmesanraastetta. Tee pieni kolo parmesaniin ja kaada siihen munan keltuainen. Koristele tuoreella timajmilla.


No, miltä se maistui? Lapsi kiekaisi heti että Hyviä Papuja (tm), mihin korjasin että ovat lupiinin siemeniä. "Hyviä ovat silti!", sanoi flunssaileva pikkumies ja jatkoi papujen nautiskelua pastan kaverina.

Tykkäsin itsekin, että tuli tosi paljon parempaa kuin edellisestä kokeilusta. Selvästi tuo lupiinin soseutumaton luonne kannattaa tiedostaa ja käyttää hyväksi. Pasta sopi kaveriksi hyvin, koska on pehmeää ja voisin kuvitella että perunamuusilaatikossakin toimisi hyvin. Tässä olisi kyllä ainesta ihan pätevään kasvisruokareseptiinkin, mutta sorruin hyödyntämään jämiä (pekoni+ sardelli) jääkaapista - eikä kaduta yhtään ;) Maku sopi hienosti... Leivänpaloilla saostaminen oli myös hyvä idea, se myös sitoi makuja yhteen.

Ruoka oli todella täyttävää. Emme kumpikaan kyennyt syömään annosta kokonaan, eli pienempikin määrä soosia (kuin kuvassa) riittää vatsan täyttämään. Näin laitettuna sanoisin, että lupiini on kokeilemisen arvoinen tuttavuus ja kasvissyöjille kotimainen proteiinilähde :) Mutta älkää yrittäkö tehdä siitä lisäkettä pelkästään, se ei todistetusti toimi :)

5 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Jännältä kuulostavat nuo lupiinin siemenet;muistan sun aikaisemmankin postauksen niistä. Sehän on hyvä kun ne ei soseudu;sopis varmaankin hyvin salaattiin.

Vesimeloni kirjoitti...

Mielenkiintoista! En edes tiennyt, että lupiini on syötävä kasvi. AIna oppii näköjään uutta kun vanhaksi elää :)

Nelle kirjoitti...

Yaelian: en ehkä laittaisi salaattiin, ellei sitten salaatissa ole jotain pehmeämmän makuista - vaikka bulguria tai pastaa. Yksinään ovat vähän liian irtonaisia.

vesimeloni: makealupiinia voi syödä, mutta kannattaa varmaan hankkia sellaisia siemeniä, jotka ovat syötäväksi viljelty. Kaikki lajikkeet eivät varmaan ole syötäviä?

Hallatar kirjoitti...

Vau. Miekään en ole osaanut arvata että lupiinia voi syödä. =)

aleksi kirjoitti...

joskus muistan nappulana että niitä siemeniaä on puskasta tullut syötyä.. hyvä tiettää ettei ele hengenvaarallisia :)