Viiniä Sonomasta ja blogimaailman ihmeitä

Jopas nyt on sattunut ja tapahtunut täällä blogimaassa. Ensin tuli kuvahaaste Ciacionia -blogista ja sen jälkeen Appelsiinia ja hunajaa Yealian vielä jakoi blogille varsin elegantinnäköisen ensimmäisen tunnustuksen. Jopas nyt jotakin!

Joten käsitellään nämä asiat nyt hyvässä kronologisessa järjestyksessä. Kuvan valinta aiheutti pientä päänvaivaa. Meillä kun tämä "valitse koneeltasi" ei ole niin selvää kaiken maailman palvelinviritysten, pöytäkoneiden ja kannettavien kaaoksessa. Kyllä, se mies tykkää säätää. Päätin sitten, että valitsen kuvan yhteisestä kuvavarastostamme johon pääsen tältä koneelta. Lisäksi halusin, että kuva liittyisi jotenkin edes löyhästi ruokaan tai syömiseen kun tämä on kerta ruokablogi. Onneksi neljännessä kansiossa oli reissukuvia joka helpotti asiaa merkittävästi. Pitäähän reissussakin syödä ja juoda! ;)

Valittu kuva on meidän Sonoma-kiertueeltamme parin vuoden takaa. Meitä oli reissussa useampi pariskunta ja tarkoituksena oli kiertää autoilemalla Ameriikkaa (voin suositella jokaiselle, se maa muuttuu enemmän kuin käsitin kun kulkee lännestä itään ja pohjoisesta etelään). Mutta ajelua tosiaan tapahtui ja yhtenä päivänä tuolla reissulla kiersimme Sonoman alueella pieniä, harvinaisempia viinitiloja.

Uskokaa tai älkää halvimmaksi vaihtoehdoksi (kun kukaan ei tietenkään halunnut olla kuski!) tällaiselle 8 hengen seurueelle osoittautui valkoisen limon vuokraus! ;) Pikkubussi kuljettajalla olisi tullut kalliimmaksi. Noh, mikäs siinä - ainakin se oli jotain mitä en koskaan ollut tehnyt:) Kuljettaja oli paikallisia ja tarjosi tällaista viinitilakiertoajelua pienille ryhmille. Hotellista osasivat suositella... Hän tunsi kaikki tilat hyvin ja sopi meille useampia viinitilavierailuja. Matkalla hän tarinoi kaikkea tiloista ja viihdytti meitä, kuten kunnon kuljettajan kuuluukin. :)




Viinitiloilla tilan pitäjät kertoivat viinin viljelystä, maaperästä ja sen ominaisuuksista ja miten erilaiset maan kerrostumat vaikuttavat viinin makuun. Yhdellä tilalla oli jopa museo ja esillä Sonoman maaperää lasisessa laatikossa. Oli kyllä aika mielenkiintoista. Jännää myös, miten kaikki on tavallaan ihan maalaisjärjellä ymmärrettävissä - miten syrahista tulee mehevää ja rotevan täyteläistä kun vulkaaninen maa ruokkii sitä ja usva laskeutuu pitkin rinnettä viilentäen ja kostuttaen tarhoja myöhäälle - melkein pakkasten tuloon asti.

Monta oli hyvää tilaa tuolla reissulla, mutta yksi mulle on jäänyt erityisesti mieleen. Jos joskus pyöritte tuolla alueella älkää ihmeessä jättäkö Loxtonin viinitilaa käymättä. He ovat voittaneet useampana vuonna kultaa punaisen jälkiruokaviinin sarjassa Sonoman alueella. Kun menimme sinne, tulokset vuodelta olivat juuri tulleet ja pääsimme jopa ostamaan tuota kultamitaliviiniä. Ilmeisesti niillä on taipumus kadota nopeasti tuloisten julkaisun jälkeen... Ostimme muistaakseni myös yhden Cabernet Savignonin ja Syrahin, josta pidin erityisesti. Kaikki viinit olivat ihastuttavia ja samoin koko tila.

Osalla tiloista Sonomassa viininteko oli teollistettu ja kaupallistettu oikein viimeisen päälle. Noilla kaupallistetuilla tiloilla viinimaistiaisista piti maksaa jokaisesta maistilasista erikseen ja "tilalla" oli täysmittaiset ravintolat ja deli piknik-alueineen. Yhdessä tällaisessa kävimme, ihan vertailun vuoksi (ja lounaalla!).

Loxton oli aika tavalla toisesta ääripäästä. Tykkäsin hurjasti siitä, että omistajat seisoivat tiskinä toimivien viinilaatikoiden takana ja kertoivat tarinaansa siitä, miten he tulivat Australiasta ja kuinka paikalliset pitivät heitä jokseenkin sekopäisinä kun he alkoivat viljellä "Australialaista viiniä Sonomassa". Alku siis oli ollut kuulemma jossain määrin kivistä, mutta vähitellen maa oli alkanut antaa satoa.

Viini poksahti auki ja maistiaisia sai ilman kummempaa rahastusta - kaippa nuo tiesivät, että kun viiniä joku maistaa, tuskin jättää ostamatta. Mitään hienoa tasting - roomia ei myöskään ollut, vaan viiniä nautittiin puulaatikoiden täyttämässä varastossa, vuosikertojen keskellä. :) Ulkopuolella kävi viini suurissa sammioissa.

Tällaisena romantikkona tuo tietysti vetoaa paljon enemmän kuin mainitsemani, hieman teennäisen oloinen linna, jonka piknik-nurmella kävimme lounaalla;) Delistä kyllä ihan pisteet, ruoka oli hyvää - viini ei kaksista.

Joka haluaa ottaa kuvahaasteen itselleen, voi siihen vastata. Tarkoitus on siis ottaa neljäs kuvakansio ja valita sieltä kuva ja kertoa siitä. Laittakaa kommenttiboksiin jos innostutte, käyn sitten katsomassa mitä tarinoita tämä on kirvoittanut. (tarkemman ohjeen voi lukea vaikka meidät haastaneesta blogista)

Sitten tuohon tunnustusasiaan. Ensinnäkin tietysti kiitos. Olen tietysti erityisen otettu, koska annoit tuollaisen tähän osoitteeseen, vaikka olemmekin julmia lihansyöjiä :) Mukavaa tietää, että täältä löytyy ideoita niillekin, jotka lihaa eivät valmista.

En kyllä rehellisesti tiedä, kuka tunnustuksen on jo saanut ja tuntemukseni blogeista on vielä melko vähäinen. Voisin myös antaa tunnustuksen takaisinkin Yaelianille, koska hänellä on niin paljon hienoja, erilaisia ideoita. Päätellen kommenttien määrästä joita hänen bloginsa saa, moni muukin lienee samaa mieltä :) Mutta takaisin antaminen ei varmaan ole sallittua. Tässäpä siis muutama löytämäni kotimainen, joille lähtee tunnstus:





Omenapuun alla: Ihastuttavan rauhallisesti soljuvaa kerrontaa (sopivan) humoristisella otteella. Elämän ihmeiden löytämistä pienistä asioista. Lämpöä ja valoa.

Sillä sipuli: Rohkeutta ruuanlaitossa josta tykkään. Toimivan oloisia reseptejä ja iloinen tapa kirjoittaa. Mukava kurkkia.

Viva Chapata: Humoristinen ote. Hauskan moderni ja konstailematon. Hyvä mieli tulee kun lukee. Erityiskiitos krokotiilista, hymyilytti. Meillä on samanlainen ja nyt tiedän, mitä teen kun ruuan asettelu epäonnistuu. :)

Hallatar: Suuria ajatuksia pienissä riveissä.

Bella Vanilla: Kauniita kuvia ja hyviä ideoita. Todistetusti toimiva sitruunajälkkäri!

Voisilmäpeliä: Toimivan oloisia reseptejä pienellä budjetilla. Ruuanlaiton ei tarvitse olla kallista. Lukekaapa muuten viimeisin postaus ruuan hinnasta mutta ei laadusta tinkimisestä. Muutamia hyviä vinkkejä löysin itsellenikin.

Viimeiselle tunnustuspaikalle onkin sitten kova tunku. Monta hienoa blogia löytyy tuosta meidän kivat blogit -listasta. Mutta päätin ehkä epäortodoksisesti, että annan tunnustuksen blogille, joka ei varmasti halua tulla linkitetyksi tähän. Niinpä en linkkaa. Blogia pidetään, että perhe kuulisi kuulumisia - ei niinkään julkisena, siis. Haluan antaa tunnustuksen myös heille, koska blogi toimii tarkoituksessaan tosi hyvin ja sieltä on mukavaa lueskella mitä kuuluu kun ei aina ehditä näkemään. Niin, että terveisiä V&J:lle; kiva kun jaksatte pitää meitä muita ajan tasalla. Kiitos vaivannäöstä.

Yaelian sanoi, että tunnustuksen voi jakaa 7 blogille eteenpäin - jatketaan siis samalla linjalla.

Tänään oli kiireinen päivä, nyt kokkaamaan.