lauantai 2. heinäkuuta 2011

Kondensoitua maitoa ja raparperia, toinen kierros;)

 helppo raparperipiirakka kondensoidulla maidolla
Ja jatketaan nyt sitten sillä toisella raparperisynnillä, joka kumpusi ajatuksesta yhdistää kondensoitu maito ja raparperi. Kun sain viime viikolla hyvän tekosyyn leipoa pienen herkkupalan vanhan ystävän perheen vieraillessa luonani kokeilin yhdistelmää toisen kerran. Kokeilin yhdistelmää perinteisemmällä piirasmallilla siten, että kaikki maito ei jäisi piirakan sisään, vaan osa pääsisi karamellisoitumaan piirakan pinnalla kuten dulce de lecheä keitellessä :) Vesi herahti kielelle kun ajattelinkin makeanrapeaa piirasta, jonka karamellisoitunut kondensoitu maito tekisi ihan tahmaiseksi, kuten toskapiirakassa käy.

Ja kun mietin pohjaa, muistin että vanha ja luotettava piiraspohjan ohjeeni olisi tähän varmasti ihan omiaan. Pohja on tosi nopea tehdä ja sen rakenne on pinnastaan rapea, ollen sisältä kuitenkin sopivan kuohkea ja jämäkkä samaan aikaan. Tälläisessä taikinassa osa raparpereista voisi upota taikinaan meheviksi sattumiksi ja osa jäädä pintaan karamellisoitumaan maidon kanssa. Pohjan päälle on aikojen kuluessa laitettu täytteeksi hyvin myös karviaisia ja muitakin kirpakkoja marjoja, päärynöitä, persikoita tai mitä nyt köksän mieleen on juolahtanut. Nyt siihen siis laitettiin pilkottua raparperia jonka päälle on valutettuna siveetön määrä kondensoitua maitoa. :) Oi nam.

Voi elämä, miten syntinen piirakka siitä tuli! Kondensoitu maito tosiaan jäi pintaan karamellisoituen semmoiseksi makeantahmeaksi glazeksi piirakan ja raparperien pintaan. Lisäksi osa maidosta valui vähän pohjankin alle, tehden siihenkin rapeanmakeaa kuorta. Pohjataikina oli reunoilta rapsakkaa, tahmeaa ja maistui... Syntiselle. :) V parka taisi saada piiraasta lähinnä yhden kunnollisenkokoisen palan, kun minä kävin napsimassa varmaan 80% koko kakusta :) Sisältä piirakka jäi meheväksi ja kosteaksi :).

Eli: koko komeus oli suhteellisen vastustustamatonta hyvän vaniljajäätelön kanssa. Ja piirakan tekemiseen meni n. 10 min, paistamiseen 30 :) Paljon tämän helpommaksi ei syntisen ihana raparperipiiras muutu.

Tahmeaa ja makeaa raparperipiirakkaa a la Nelle (1 pienehkö piirakka n. 23x30 cm vuoka, tai pienehkö pyöreä piirasvuoka. Huom! kannattaa ottaa korkeareunaisempi malli)

pohjaan
75g voita
1,5 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

täyte
3-4 normaalikokoista raparperin vartta palasina (saa olla reilusti raparperia)
1 prk kondensoitua maitoa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna. Sekoita jauho ja leivinjauhe keskenään ja sekoita jauhot ja maito taikinaan vuorotellen, koko ajan sekoittaen.

Tasoita taikina voideltuun ja jauhotettuun piirasvuokaan pohjalle (n. reilu sentti, puolentoista kerros). Ripottele päälle raparperin palat ja valuta pinnalle kondensoitu maito. Korkeareunaisempi vuoka on parempi, ettei maito pääse kuohumaan reunan yli. Tai jos korkeaa reunaa ei ole, vuoka kannattaa laittaa uunipellille.

Paista 200 asteessa 30-35 min tai kunnes piiras on kauniisti pinnastaan ruskettunut ja keskeltä kypsää.

Nautiskele hieman jäähtyneenä itsetehdyn jääteen ja aidolla vaniljalla maustetun vaniljakermajäätelön kanssa.

7 kommenttia:

Rva Patalintu kirjoitti...

Tulipa täydelliseen saumaan! Huomiseksi tarvitsen vierasvaraa ja kaikki aineet löytyy kaapista. Kuulostaa täydellisen hurmaavalta :)

Tusla kirjoitti...

Vitsit, mullakin ois aineet kaapissa. Täällä on vaan niin kuuma,ettei millään tohtisi laittaa uunia päälle huomenna. Vaan jos olisikin vähemmän helteistä niin sitten voisi koittaa!

Nelle kirjoitti...

Rva patalintu: raparperin määrällä voi säädellä piirakan happamuutta; jos haluaa enemmän sitä karamellisoitunutta maitoa, voi laittaa vähän vähemmän raparperia. Mutta minä tykkäsin, että mehevä raparperi oli tosi hyvää raikkaina sattumina. :) Ehdottomasti jäätelöä kaveriksi!

Tusla: no nyt kyllä on lämpöä. :) Raparperipiirakka sopii hyvin siihen ennen pitkää taatusti myös tulevaan sadepäiväänkin:) Meillä muuten mökillä kukkii juuri nyt pioni. Se on vähän pinkimpi kuin profiilikuvassasi, mutta muten ihan yhtä upea:)

Rva Patalintu kirjoitti...

Aivan ihanaa piirakkaa. Oi nam ja maiskus ja vielä kerran nam! :)

Siitä vaan en tykännyt, että paiston jälkeen oli edessä uunin rapsutus ja pesu... Siis 15 minuutin kohdalla tuo kinuski kuohui yli ja paloi sitten iloisesti melkoisen tiukkaan kiinni uunin pohjaan. Mulla oli 28cm (Pyrexin?) peruspiirasvuoka, joten siinä ei sitten ilmeisesti korkeus riittänyt.

Nelle kirjoitti...

Rva Patalintu: olipa hyvä huomio. Minä pakkasin osamuuton alta pois suurimman osan keittiökamaa, niin jouduin tekemään piiraan kakkureunukseen. Siinä oli korkeutta enemmän, kuin piirasvuuassa on. Toisaalta, se ei edes yrittänyt tulla yli, kun siinä maito pääsi parista kohtaa reunuksen ali. Karannut täyte ei päässyt sotkemaan uunia, kun reunus tietysti seisoi pellin päällä. Laitan ohjeeseen, että kanattaa ottaa korkeareunainen vuoka.

Tusla kirjoitti...

Jes, nyt on meilläkin kokeiltu ja tätä on nautiskeltu oikein kaksin käsin. Käytin korkealaitaista vuokaa, mutta kyllä se pahus onnistui hiukan kiehumaan yli... Vaan mitäs tuosta, rapsutellaan kun ehditään, näin lomalla on aikaa! :) Kiitos siis vielä ohjeesta!

Viikonlopputarhuri kirjoitti...

Tyhjentelin pakastinta ja leivoin viikonloppuna tällä reseptillä piirakan viime vuoden viimeisistä punaherukoista. Maidon sijaan käytin kermaviiliä, kun sitä sattui olemaan jääkaapissa. Piirakasta tuli niin hyvää, ihanan tahmeaa ja mehevää, että makean suhteen ronkeli miehenikin otti vielä kolmannenkin palan :). Kiitos siis herkullisesta reseptistä ja ihanasta blogista!