maanantai 2. helmikuuta 2009

Vinkeät vehkeet - Nonna parmesanraastin


Raksu ehdotti, että tänne blogiin voisi tehdä kategorian kivoista keittiötavaroista, joita tulee käytettyä tai joista me muuten tykätään. Minustakin se oli hyvä idea, koska jotkut tavarat on vaan kivampia ja enemmän käytettyjä kun toiset. Tässä voi sitten vähän pohtia miksi?

Mietin, että insinöörimäisesti tavaraa voisi jotenkin arvostella eri näkökulmista. Tässä nyt siis ensimmäinen vinkeä vehje. Valitsin tahallani tavaran joka on ihan älyttömän söpö, mutta soveltuu käyttötarkoitukseensa vain kohtalaisesti. Tulee mietittyä vähän niitä muitakin aspekteja - siis.

Nonna parmesanraastin


Yleisfiilis:
Älyttömän söpö, pidän pöydällä koristeena. Käyttötarkoitukseensa jotenkin sopiva; kyllä sillä pasta-annoksen päälle saa raastettua juustoa (eilen viimeksi). Ei tällä silti mitään valtavaa määrää/suurta palaa pysty raastamaan.

Luokka:
Koriste

Ulkonäkö: Söpö, iloinen. Ehdottomasti vetoavin ominaisuus... :)

Suunnittelu: Takaosasta "mekko" on isompaa raastinrautaa, sillä puolella saa oikeasti raastettuakin jotain. Alareunassa on kuminen liukueste, mikä on teoriassa ihan kiva - En silti ole tainnut kertaakaan raastaa tällä pöytää/leikkuulautaa vasten mitään.

Käytännöllisyys:
Lähinnä pöytäkoriste, sopii juuston raastamiseen annoksen päälle. Tavalliseen raastimeen verrattuna tietysti vähän lelu, mutta toisaalta tavallista raastinrautaa ei ole kiva ottaa pöytään kun on niin iso ja ruma. Tämä sopii hyvin annoksen pöytämaustamiseen perheen kesken, jos ei halua valmiiksi raastaa kasaa parmesania. Raastettu parmesan ei myöskän tunnu leviävän ihan niin laajalle alueelle kuin isolla raastinraudalla. Tehokkaampi laite olisi varmasti sellainen parmesanmylly - mutta huomionarvoista lienee, että on meillä sellainenkin, ei vaan ole tullut kasattua sitä käyttöön, tämä Nonna kun pönöttää laatikossa ihan käyttövalmiina - söpöysfaktorilla voittoon?

Ihmettelyä:
Etupuolella on kummallinen pieni raastinrauta, jolla en ole kyllä oikeasti ikinä raastanut mitään. Olisi melkein ollut parempi, jos olisivat laittaneet pelkkää suurempaa raastinta ympäri.

Paljonko käytetään:
Kerran kuussa oikeasti, muuten lähinnä koristeena keittiössä

Tiskikone:
En usko. Käsinkin pestessä tuntuu, että helman kumireunus alkaa irrota.

Uuni:
Eip.

Mistä:
Saatu lahjaksi (Firenze, Italia) - tehty ilm. alunperin ranskassa.

6 kommenttia:

-S- kirjoitti...

Haaste on heitetty....toki sen toi tehdä toinenkin sisko ;) Ihana nonna teiltä löytyy keittiöstä....ja kuinkas se menee italiassa, että jos nonna on keittiössä niin ruoka on buonissimo :D:D

Rossana kirjoitti...

Oho mulla on samanlainen Nonna, mutta vaan mustalla mekolla. Myönnän, että omaani en ole käyttänyt kertaakaan... Seisoo vain kaapissa hymyillen :D Taisin tuoda tuliaisina Milanosta.

Yaelian kirjoitti...

Ihana Nonna! Onpa suloinen raastin,mäkin haluan tuollaisen!!!.ihan kiva idea esitellä keittiötavaroitaan,mä olen jossain vaihteessa esitellyt Kitchen Aid blenderini.

katriina kirjoitti...

Söpö on! Saa sitäkin keittiössä vähän olla. Olisi inhottavaa työskennellä kliinisessä teräskeittiössä. Nuorempi poikani kouluttautui ravintolakokiksi, mutta ei viihtynyt omien sanojensa mukaan rumissa keittiöissä, vaan halusi ihmisten pariin. Ei jäänyt alalle.

Parmesaania raastan sellaisella viisi senttiä korkealla pikkuisella leikkiraastimella suoraan ruoan päälle tai vain vähän isommalla kädessä pidettävällä.

Nelle kirjoitti...

s: katsotaan kumpi vastaa:)

Rossana: Mä näin näitä kanssa Firenzessä kaiken värisiä ja kokoisia. siellä oli paljon muutakin söpöä keittiöbonkkia ja piti pidätellä etten sorru!

yaelian: Luinkin sen kitchen aid - jutun. Ne ovat kyllä laatukamaa. Rouva R:llä on sellainen yleiskone kitchen aid ja kuulemma rakastaa sitä laitetta.

katriina: joo, me ollaan ihan toivottomia hamstereita vaan molemmat - sitten sitä ihanaa bonkkia on joka paikka täynnä ;) Luohan se kotoista tunnelmaa ja ikävä tietysti tulisi montaa tavaraa muttah... :) Ihailen kyllä niitä, jotka saavat vähällä paljon aikaan, myös keittiövälineissä.

Krisu kirjoitti...

Onpas vekkuli nonna! Ihmisellä kuuluu olla jonkin verran (?) keittiähärpäkkeitä, joista ei varsinaisesti ole mitään hyötyä, silkkaa silmäniloa ehkä vaan. :)