torstai 31. tammikuuta 2013

Pasta kahdelle = kurpitsapastaa


myskikurpitsa, pasta

V kävi viikonloppuna meidän nykyisille huudeille avatussa uudessa K-supermarketissa ja löysi sieltä aarteen; Pasta Factoryn tuorepastaa. :) Muutenkin uusi kauppa oli ollut avajaispäivänään aika vaikuttavasti varusteltu - sieltä oli löytynyt mm. sekä Rezen että Framboisen leipää, ranskalaista maissikanaa ja inkivääriolutta ;) Avajaispäivä oli ollut vilkas ja osa tuotteista oli meinannut loppuakin kesken. Minä en ole vielä sinne asti päässyt, mutta ehkäpä tässä lähiaikoina lähdetään I:n kanssa tutustumisreissulle. Ja samaan hengenvetoon sanon, että vähän huolestuttaa näiden muiden hyvien pikkukauppojen puolesta - toivottavasti valikoimat eroavat sen verran, että asiakkaita riittää kaikkiin.

pasta factory, tuorepasta

Kun tein sinne ruokabloggareiden kokoontumisajoon niitä tuulihattuja, projektista jäi yli salviavoilla maustettua kurpitsapyrettä. Olin syönyt Italiassa pastaa, jossa oli juustotäytteisiä pastoja ja sitten tuollaista kurpitsapyrettä kastikkeena. Sitä inspiroituneena keitin sen pasta factoryn tuorepastan ja sekoitin siihen lopun kurpitsapyreen (n. puoliska kurpitsaa paahdettuna) ja revin hyvää mozzarellaa. Tästä tuli pikainen lounas ennenkuin lähdin sinne pilestämään. Toimii.

Ai niin, mainittakoon että oli varmaan ensimmäinen kerta ikinä kun pastan keitto-ohje oli juuri sopiva siinä paketin kyljessä. Että pisteet Pasta Factoryn suuntaan! :)

Joten tässäpä pari pikkuvinkkiä helppoon torstairuokaan - pastaa ja paahdettua kurpitsapyrettä.


Kurpitsa-mozzarellapastaa (n. 2:lle)


1/2 isohkosta butternut -kurpitsasta
öljyä voiteluun
n. 40-50g voita
n. 4 lehteä salviaa
suolaa
pippuria

1 pkt tuorepastaa
1 pallo mozzarellaa

Halkaise kurpitsa, ota siitä siemenet pois, voitele se öljyllä ja paahda uunissa n. 35 -40 min tai kunnes kurpitsa on pehmeää sisältä ja siinä pn pinnassa muutama tumma läiskä.

Kaavi kurpitsan liha yleiskoneen silppuriosaan. Sulata voi pannulla ja kun se kiehuu, laita sekaan salvian lehdet ja paista n. minuutti. Tarkoitus ei ole antaa salvien lehtien ruskistua, vaan maun syventyä ja lehtien luovuttaa arominsa voihin. Kaada salviavoi lehtieen tehosekoittimeen ja aja kurpitsa ja voi tasaiseksi massaksi. Maista massaa ja lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.

Kiehauta vesi ja keitä pasta ohjeen mukaan. Valuta, sekoita kurpitsapyreeseen ja revi mukaan mozzarella. Rouhi pinnalle mustaa pippuria ja halutessa vielä lorauta hieman hyvää oliiviöljyä. 

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

It is a dinner most satisfying... Haukisalaattia maa-artisokkalla ja mädillä

hauki,lämmin salaatti


Otsikko tekee kunniaa pienelle belgialaiselle, koska eilen oli puhu kuin Poirot - päivä :) Ja tämä tosiasia, most interesting, selvisi minulle vasta illalla! Vähänkö tästä olisi revitty riemua pitkin päivää jos  mon ami olisi tämän minulle paljastanut aikaisemmin. No, ehkä tällä myöhäisellä ilmiannolla yksi avioliitto pelastettiin ;)

Tai kommenteista pääätellen se olisi voitu selvästikin pelastaa tällä salaatilla, joka sai V:n huokailemaan wokkien perään ja A:n hurraamaan, kun kerroin kirjoittaneeni aineet ylös blogia varten. Tätä kuulemma voisi syödä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen...

hauki, kalakastike, chili
Kananmunaa ei tarvita, kun seoksen paistaa kuutioina. 

Ja se oli erinomaista, minustakin. Ja olen oikeasti ihan iloinen että voin jakaa tämän teille, juuri samasta syystä. Tästä tuli pitkästä aikaa ihan hyvä mieli syödessä. Näin sydäntalvella loistava salaatti kun on kuin palanen kultaa. Lisäksi se vielä tarjoaa ihan uuden näkökulman superaliarvostettuun haukeen, joka on kuitenkin erinomaisen maistuva vaalea kala. Ja kun nyt on taas ollut niin paljon puhetta uhanalaisten kalakantojen suojelusta niin hauki on paitsi lähiruokaa, myös WWF:n suosittelema kala. Joten kaikki hyvyys yhdessä salaatissa; olkaapa hyvät.

paahdettu maa-artisokka
Maa-artisokkien kannattaa antaa paahtua aika pitkään, niin että karamellisoituvat kunnolla. 

En tiedä miten sainkin näin hyvän vision hauesta, jääkaappiin jääneistä pavuista ja maa-artisokkapussista. Ja onneakin oli mukana, se myönnettäköön. Olin nimittäin ajatellut että kalan voisi paistaa pienenä kuutiona, mutta vaikka hauki onkin kiinteälihainen, pelkäsin sen hajoavan täysin ja viimeinen mitä niin väsynyt ja uintiretken jälkeen nälkäinen seurue tarvitsisi olisi kalamössöä.

Don't do this at home. Paista hauki salaattiin kuutioina, se pysyy riittävän hyvin koossa. 

Olin siis jo ajatellut mennä turvallista reittiä ja sekoittanut kalaan kananmunan. Tarkoitus oli, että yritän paistaa siitä pieniä kakkusia. No, en halunnut massaan jauhoa makua tylsistämään (ja meillä on vehnäjauhokielto viikolla) eikä ollut aikaa antaa massan hyytyäkään. Joten tietäähän sen; eihän ne kakkuset mitenkään pysyneet koossa. Mutta siinä paistaessani huomasin, että kala sen sijaan pysyy ihan nätisti koossa; sen olisi hyvin voinut vaan marinoida ja paistaa kuutioina kuten aluksi meinasin. Loppu hyvin kaikki hyvin.

vihreät pavut, hauki, lämmin salaatti
Vaikka muutama kalapala varmasti vähän hajoaa, rakenne pysyy kivana. Pavut paistetaan runsaassa öljyssä. 

Vähän tässä on vaiheita, kun maa-artisokat pitää paahtaa ja hauesta poistaa ruodot - mutta kannattaa. Ja jos ruotojen poistaminen ahdistaa niin taitava kalamestari varmaan suostuu ne poistamaan pyydettäessä jo kaupassa.

mäti, lämmin kalasalaatti
Mädin voi tarjota erikseen kiposta, jolloin jokainen voi laittaa sitä itse annokseensa. 

Minusta täydellinen talvisalaatti syntyy juuri siitä, että annos yhdistää paahtuneita, lämpimiä ja ruokaisia aineksia tuoreeseen ja raikkaaseen. Jos babypinaatissa on valinnan mahdollisuutta, niin kannattaa ottaa vähän tukevampilehtistä pinaattia, jotta se ei lötkähdä salamannopeasti kuumien aineiden keskellä. Näin tehtynä maa-artisokka paahtuu ihan makean karamelliseksi ja haukeen saadaan korianterista, chilistä ja sitruunaruohosta raikkaita makuja. Ei kuitenkaan liikaa jotta mäti ei jyräänny. Pinaatti antaa purutuntumaa ja luo annoksesta salaatin. Punaispuli korostaa mädin raikkautta ja maa-artisokan makeutta. V sanoikin että tosi yllättävät aineet menee yhteen ai-van loistavasti. Ja emäntä täällä hymyilee salaperäisesti ja miettii; tästä on kiittäminen sitä mätikirjaa.  Inspiraatio juontaa juurensa siitä makutaulukosta - jotain jäi selvästi korvien väliin.

Että tässä teille hauesta jopa ihan salonkikelpoinen salaatti - tai vähän parempi arki-illan piristys, sillä vain mäti on oikeasti ainoa kallis ainesosa. Indeed a dinner most satisfying, mes amis!



Lämmin haukisalaatti pavuilla ja maa-artisokalla (n. neljälle)

500g pss maa-artisokkaa

n. 700-800g haukifilettä 
2 cm pala inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
1 sitruunaruoho (ei ihan kovinta varsiosaa enää)
tupsu korianteria
1 vihreä chili
1 rkl kalakastiketta
vajaa tl suolaa
(kananmuna - ei tarvita jos paistaa kalat suoraan palasina)
kuumaa kestävää öljyä esim. auringonkukkaa tai rypsiä 
300g pitkiä vihreitä papuja
oliiviöljyä
1 valkosipulinkysi
1 pieni punasipuli siivuina
1 pkt babypinaattia
pieni määrä tuoretta mätiä (meillä kirjolohta)

Pese maa-artisokat huolellisesti harjalla. Halkaise mukulat ja pirskota niille oliiviöljyä ja suolaa. Paahda niitä n. 200 asteisessa uunissa 40 min tai kunnes ne ovat täysin pehmeitä, hieman ruskeita ja kuori on karamellisoitunut.

Fileoi kaupan haukifileestä pois Y-ruoto. Ohje esim. täällä, mutta lyhyesti se poistetaan vetämällä ensin ruotorivin reunaa pitkin tasku varovasti pitkin ruotoja (sillä Y- ruodon pitkä "varsi" on kohti selkää ja tuntuu veitsen terän alla) ja sitten leikataan ruotorivin alta jättäen Y-ruodon haara näiden kahden leikkauksen väliin. Kaistale lähtee lopuksi repäisemällä irti.

Sitten kuutioidaan hauki sopiviksi suupaloiksi (n. pieni sokeripala on minusta hyvä). Sen jälkeen haukikuutioihin sekoitetaan silputtu inkivääri, sitruunaruoho, korianterisilppu, chilihakkemus ja kalakastike. Kananmunaa ei tarvita, kun kala paistetaan kuutioina. Huuhtele pinaatit ja laita ne kuivamaan lävikköön tai käytä salaattilinkoa. Viipaloi kuorittu punasipuli ohuenohuiksi siivuiksi.

Kun maa-artisokat alkavat olla lähes valmiita, kaada paistinpannulle reilusti öljyä ja anna sen kuumentua. Sillä aikaa leikkaa pavuista kanta irti ja huuhtaise ja kuivaa pavut. Kaada pavut kuumaan öljyyn ja paista kypsiksi. Lisää loppuvaiheessa murskattu valkosipulin kynsi, mustapipuri ja suolaa. Voit myös halutessasi laittaa tarjoiluastian hetkeksi lämpenemään sammutettuun uuniin.

Paista toisella, kuumalla ja öljytyllä pannulla kalakuutiot muutamassa erässä ja sekoita ne papuihin. Tarkista suola ja pippuri.

Kokoa salaatti laittamalla kerroksittain papu-kalaseosta, punaispulisilppua, maa-artisokkia ja pinaattia lautasille. Lopuksi ripottele mäti annoksen päälle tai anna jokaien ruokailijan lisätä sitä omalle lautaselleen maun mukaan. Tarjoile minttuisen jääveden tai vaikka Sileni Pinot Gris -valkoviinin kanssa.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Pasta pomodoro krutongeilla eli mihin tarjouskirsikkatomaatit voi hukata

tomaattipasta, mozzarella

"Voi raksu, miksi me ei voida asua Italiassa" huokailin tuskaisesti katsellessani sunnuntaina AVA:lta Italian Mestarit - Gennaron ja Antonion matkaa Pugliassa. Ukot kulkivat oliivilehtojen kautta majasta majaan ja vaikka matkan varrella tarinoissa poukkoiltiin uskosta maallisempiin ja luostareista turistikohteisiin - ruuan ja ruokakulttuurin tarina soljui taustalla verkkaan ja vääjäämättä kuin viini joka pullosta valuessaan peittää lasin pohjan. Puglian tarina kertoi olliviöljystä, jota pappi sivelee kastetun otsaan ja jolla hän tekee viimeisen voitelun; öljystä, joka siinä kahden pisteen välillä värittää koko ihmisen elämän. Miten se on mukana leivällä, pannussa ja lähes jokaisessa suupalassa, mitä paikalliset itselleen valmistavat. "Jos ihmisellä on öljyä, leipää ja suolaa, hän selviää" opasti vanha, auringon paahtama nonna keskellä oliivinkorjuuta.

Se tarina puhui jälleen siitä uskosta hyvään ruokaan, mihin mekin Italian maaseudulla joulun aikaan törmäsimme. Ja on se minusta Ihanaa, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka jaksavat uskoa korkeaan laatuun ja käsillä tekemiseen.

Jos en olisi juuri ollut Italiassa, ei ohjelma ehkä olisi tehnyt niin syvää vaikutusta. Jos en olisi juuri kävellyt Greven torilla, olisin varmaan leimannut kaiken taitavasti luoduksi illuusioksi. Mutta kun siinä katselin Gennaron ja Antonion leikkaavan palasiksi niitä samanlaisia kandeerattuja hedelmiä joita vain kuukausi sitten katselin torimyyjän koreissa; tiedättehän, niitä sellaisia alkuperäisiä mitä Suomessa myydään supermarketeissa pienenpienissä muovirasioissa kuivina, kivikovansitkeinä pikkukuutioina kovaan kilohintaan, en voinut kuin huokailla. Voi Suomen talvi sentään.

pasta rocchetti

Ja kun lopputekstit pyörähtivät ruutuun oli pakko saada pastaa vaikka olemmekin nyt vältelleet arkena vaaleita jauhoja. Mutta nyt oli vaan pakko saada pastaa. Pastaa ja oikeista tomaateista tehtyä kastiketta, sellaista, mihin laitetaan sardellia ja oliiveita. Ja koska leipuri oli juuri sanonut televisiossa, ettei leipää saa tuhlata, inspiroiduin paahtamaan cucina poveran nimissä eiliset ja aamulta jääneet leivänkannikat oliiviöljyssä ja valkosipulissa. Sitten lopulta revin ne pastan päälle ihanaksi, rouskuvaksi tekstuuriksi. Eikä se inspiroituminen vielä siihenkään loppunut; Antonion mukaan italialaiset papit nimittäin neuvovat juomaan "kunnes näet Jeesuksen", niin mikä olisikaan sopivampaa kuin ottaa lounaalle pullo punaviiniä - onhan nyt sunnuntaikin ja kaikkea.  ;)

tomaattikastike

Ja niin minä kaadoin pannuun paaaaljon hyvää oliiviöljyä, kaivoin esiin Italiasta ostamani pastat, sulatin pari sardellifilettä öljyyn ja rikoin kulhossa kolme rasiallista tarjouskirsikkatomaatteja pitäen pyhettä kulhon reunalla. Tästä tulee juuri oikea sijoituskohde noille tarjousrasioille, tuumailin. Jaa että miksikö pyyhe? No siksi, että euforinen italiahumaltuminen voi saada pienen palautuksen maanpinnalle ilman sitä. Tiedättehän nää insinöörit; ensin välähtää ja sitten korjataan vahingot? "Believe you me, pyyhe on pop." sanoo tämä insinööri ja pyyhii seiniltä tomaatinsiemeniä.

kirsikkatomaatti, tomaattikastike

Ja pienen lähetyshäiriön jälkeen jatketaan italiaeuforiaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kietaistaan oikein essukin eteen ja jos osataan, lauletaan jotain italialaista oopperaa. Sitten kaadetaan suurieleisesti kuumaan öljyyn silputtua valkosipulia, hieman chiliä antamaan arrabiatan kaikuja ja lopuksi päälle litistetyt tomaatit. Ja koska suomessa myydyt rasiatomaatit ovat aina vähän raakoja tai vähintään aavistuksen kirpeitä, sekoitetaan huomaamatta kastikkeeseen ruokalusikallinen sokeria ja kaksi ruokalusikallista hyvää balsamicoa. Vielä, jos sinulla on  hyviä, hyviä oliivieita laita niitäkin muutama. Ja hieman tuoretta yrttiä.

pasta, tomaattikastike, leivänmurut

Lopputulos oli upea, raikas ja tekstuuriensa puolesta rikas tomaattipasta. Meillä laitettiin vähän tujakampaa Aji Cristalia chiliksi ja V sanoi, että jos se olisi yhtään vahvempaa chiliä, se olisi liikaa. Luulen, että semmoinen kaupan tavallinen cayenne (n. luokka 5) on ihan juuri passeli tähän. Tomaattikastike kun on niin herkkää ja ihanaa mukavuusruokaa, ettei sitä kannata jyrätä liian vahvalla chilillä. Vielä kun kaadoimme annoksen päälle ne paahdetut Framboisen maalaisleivän palat niin oih, kun tuli hyvää. Ne pikkuiset leivänpalaset rouskuvat vähän samalla kun silkkinen ja upea mozzarella tuntuu viileältä suussa. Ja vähäsen viiniä ja tilkkanen vielä. Ja vaikkei Jeesusta nähtykään olin jälleen valmis uskomaan Italialaiseen keittiöön. Jopa Berlusconista huolimatta. Aamen.


Pasta pomodoro (n. 2-3:lle)

3 pkt kirsikkatomaatteja
reilu loraus oliiviöljyä
2 sardellifilettä
3 valkosipulin kynttä
1 pieni chili tai puolet isommasta (meillä aji cristal); maun mukaan - ei liian tulista
1 rkl sokeria
2 rkl hyvää balsamicoa
oksa rosmariinia

mustaa pippuria
suolaa


Kuivahkoja leipäsiivuja pari kpl
tilkka hyvää öljyä
valkosipulia

Mozzarellaa
lehtipersiljaa


Litistä kulhossa huuhdotut kirsikkatomaatit niin, että ne menevät rikki jostain kohdasta ja mehu pääsee ulos. Suojaa keittiöpyyheellä itsesi ja asuntosi roiskeilta.

Hiero kuiviin leipiin valkosipulia ja öljyä. Laita ne n. 20 asteiseen uuniin paahtumaan kunnes ne saavat vähän nurkkiinsa kullanväriä.

Kuumenna tilkka öljyä kasarissa ja laita siihen sardellit ja anna niiden sulaa öljyyn hieman sekoitellen. Lisää silputut valkosipulit ja chilihakkelus. Kuullota hetki ja lisää sitten tomaatit kaataen kaikki kerralla pannuun. Se kannattta tehdä reippaasti, mutta varovasti ettet polta itseäsi mahdollisissa roiskeissa. Lisää rosmariini.

Lisää balsamico ja sokeri ja kiehuta hämmentäen kunnes tomaattikastike hieman saostuu ja tomaatit ovat pehmeitä.

Kun kastike kypsyy, keitä pasta kiehuvassa, suolatussa vedessä. Meillä oli rocchettipastaa jota laitoin n. reilun puoli pussia meille kahdelle, mutta jokin simpukkamainen pasta tai penne kävisi ihan hyvin myös.

Kun pasta on kypsää sekoita se kastikkeeseen ja anna vetäytyä pari-kolme minuuttia. Kokoa annos lautaselle laittamalla alle pastaa, päälle revittyä juustoa ja leivänpaloja. Ripottele vielä päälle lehtipersiljaa ja mustaa pippuria.



maanantai 28. tammikuuta 2013

Sinappijäätelöä ja kielipateeta



Uskokaa tai älkää, kaikki lähti siitä, kun Jasu varoitteli syömään tulevia, että jääkaappeja on vain yksi mutta tarvittaessa ruokaa voi säilyttää ulkonakin. Mietin, että mikä olisi ruokaa, jota voisi tarvittaessa pitää ulkona. No jäätelö, tuumasin ja aloin miettiä suolaisia jätskejä ;) Ja kun on pitänyt kokeilla sitä Hestonin sinappijätskiä, niin ajattelin että siinäpä olisi sitten itselle ja bloggaajakollegoille ihmeteltävää - sillä voisin kuvitella etteivät ainakaan Ihan kaikki ole vielä  maistaneet Hestonin sinappijädeä. ;)

Ja idean pateeseen antoi samainen jätskiohje, sillä sen johdannossa sanotaan, että jätski käy hyvin paitsi erään punakaalikeiton, myös kalojen ja pateen kanssa. Tai miten sitä nyt suomentaisi "potted meat" ehkä se on vaan patee? Ja niin sitten ajattelin, että kokeilenpa tehdä sellaista kielestä. 

No, reseptin löytäminen suoraan kielelle osoittautuikin haastavammaksi kuin olin kuvitellut. Ja I oli päättänyt olla vielä tavallistakin vauhdikkaampi vauhtimakkara, eikä antanut minun tehdä sekuntiakaan mitään hereilläoloaikanaan. Lopulta sitten kun I nukahti päikkäreille käytin ehkä vähän liikaa aikaa sen reseptin etsimiseen ja yleiseen toipumiseen.  Ja niinpä sitten päädyin keittelemään kieltä yöllä. :) 


Lyhyesti tästä oppimiskokemuksesta jäi käteen, että yhdestä naudan kielestä tulee Ihan Hirveä Määrä pateeta. Siitä riittää kahteen tuollaiseen kuvassa näkyvään suht isoon pateeseen.  Sanoisin, että kun seuraavan kerran keitän kieltä, laitan puolet painoon paistettavaksi (trad) ja toisesta puolesta (kielen kärkipäästä) kokeilen uudelleen pateen tekemistä. Sillä vaikka siinä reseptejä selatessa oli tarttunut mieleen muutama ihan hyvä vinkki mm. tähtianiksen käyttämisestä kielen maustamiseen niin rakenne ei ollut hyvä. Lopulta pateesta tuli mielestäni liian rasvaista. Se vaikutti vielä ihan hyvältä lämpimänä, mutta kun se jäähdytettiin ja kaikki seoksen rasva hyytyi, rasvan määrän tajusi (liian) selvästi. 

Ihan hauskan makuista se oli kaikkine itämaisine mausteineen ja se Hestonin hassu jäätelö rikkoi rasvaisuutta, muttei sitä pateeta oikeasti voinut kovin isoa palaa ottaa. Ja minua itseäni ainakin häiritsi tavattomasti se rasvan määrä. Jotenkin olin kuvitellut että se olisi suussasulavampaa ja lihaisuus olisi tullut paremmin esiin. Mutta kun ei niin ei. Fiksu olisi tehnyt puolet kielestä pateeksi ensin ja sitten tuunannut toisesta puolesta vähän erilaisen version. Mutta koskas meikäläistä siitä synnistä olisi päässyt syyttelemään ;) 


Lupaan, että jos saan potted meatista paremman version kokoon joskus, palaan ohjeen kanssa. 

Ja tiedoksi kanssajuhlijoille, että tämän kertaiseen tosiaan meni mausteeksi sellaista tähtianis-kaneli-sichuanpeppersuolaa kuin Kimmo Nikon kananpojassa laitetaan kanan päälle ja muuten noudattelin suunnilleen tätä ohjetta.  Ehkä se virhe tapahtui lopiltakin siinä, että minulla oli jääkaapissa sen taannoisen liemen ohessa syntynyttä laardia, joka maistui vahvasti tähtianikselle ja paahdetulle sipulille. Maistelin sitä ja tulin siihen tulokseen, että se voisi tuoda syvyyttä makuun. Lisäsin sitä pari ruokalusikallista massaan. Ja vaikka se massa tosiaan vielä lämpimänä tuntui toimivalta, jäähdyttyään mössö ei enää ollut yhtä hyvää. Luulen että se (vaikkakin pieni) määrä laardia keikautti lopullisen pateen liian rasvaisen puolelle. Olisi vaan pitänyt pysyä pelkässä kirkastetussa voissa. Tai sitten olisi pitänyt lisätä massaan jotain muuta lihaa. Tai jotain. Palaan siihen joskus eikä muistella pahalla ;) 

Mutta jos nyt jossain onnistuin niinkun piti niin se oli se jäde. Se oli minusta aika hauskaa. Tosi erilaista vaikka minusta vähän yllättävänkin makeaa. Voisin silti kuvitella että juuri jonkin keiton päällä tai vaikka grillatun lohen parina se menisi kuin väärä raha. Sillä niin yllättävää kuin se olikin, tuo sinappijäätelö leikkaa rasvan makua tehokkaasti. Niin ja kylmän ja kuuman yhdistelmä voisi toimia myös hauskasti. 

Ai niin, minä muuten tein tällä kertaa niin kuin heston kirjassa käskee, eli sekoitin nopeasti jäädytyksen jälkeeen jätskimassan tehosekoittimella ja jäädytin uudelleen. Olin varannut ihan vertailuerän mukaan jossa sekoitusta ei ollut tehty - mutta testailu taisi kaiken "kotkottamisen" lomassa vähän unohtua:) Niin tai näin, minusta eroa ei juurikaan ollut. Itse asiassa jätski oli jotenkin vähemmän sileän oloista kuin aikaisemmat tekeleeni. Mutta se voi myös johtua muustakin - sokerin vähyydestä ja sinapin rakenteesta. 

Mutta pidemmittä puheitta siihen jätskiin. 



Hestonin sinappijätski (6-8:lle)

360g täysmaitoa
140g puhdistamatonta sokeria
840g kermaa (whipping cream)
35g maitojauhetta
120g kokojyväsinappia
10g englantilaista sinappia

Laita maito, kerma, sokeri ja maitojauhe kattilaan, sekoita ja kuumenna varovasti keskilämmöllä seosta. Sekoita ja jatka kuumennusta kunnes maitojauhe on liuennut. 

Jäähdytä sitten seos esim. jäävesikylvyssä (tai ulkona pakkasessa, mutta varo jäätymistä)

Kun seos on viileää, yhdistä siihen sinapit ja sekoittele voimakkaasti. 

Laita jätskikone päälle 20 min ennen aloittamista että se ehtii jäähtyä kunnolla. 

Kaada massaa koneeseen (huomioi oman koneesi kapasiteetti, tämä on iso määrä joten itse jaoin sen kolmeen erään) ja kun kone alkaa hidastua ota massa ulos koneesta ja sekoita sitä käsivtkaimella kulhossa. Jäädytä sitten se uudelleen. 

Kun massa on valmis, laita se kanneslliseen rasiaan ja jäädytä 2h ennen tarjoilua. 

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tuulihattuja salviavoi-kurpitsatäytteellä

tuulihattu, kurpitsa, salviavoi

Kun lähtee ruokabloggaajien miittiin kannattaa repäistä kaikki reseptit hatusta ja tehdä niitä n. ensikertaa, eikö niin? Niin, ja hieman vielä mokailla siellä ja täällä? ;)

No, tämä nyt ei ollut ensimmäinen kerta, kun tein tuulihattuja, eikä mitenkään minusta suurin epäonnistumiseni tarjottavissa. Mutta tämmöisenä perfektionistina täytyy tunnustaa, että en saanut näistä ihan niiiin täydellisiä kun olisin toivonut. Tunnustan, että pientä painetta olisi ollut onnistuakin. Mutta sitten ajattelin, että tuossa seurueessa todennäköisesti riittää huumorintajua vaikka kaikki ei ihan nappiin mensisikään.  Enkä usko, että kurpitsapyreen suhteellinen osuus täytteestä olisi sitä naurunremakkaa mitenkään pystynyt hillitsemään ;)  Ja sitäpaitsi; ovathan tuulihatut nyt konseptinakin aikamoinen moderni retronaposteltava ;) Ja, noh, (köh) olin Melkein tyytyväinen näihin.

Mutta pienestä ramppikuumeesta huolimatta bileet olivat hersyvät, puitteet upeat ja isäntäväki yhtä sydämellistä kuin aina. Niinpä pysähdyn nyt tähän kohtaan ja sanon ison kiitoksen Jasulle ja Akvamarinille hostauksesta ja kanssajuhlijoille sekä hyvistä ruuista (joista osasta jäin valitettavasti vähän paitsi kun tein varaslähdön kotiin) että tämän vuoden parhaista nauruista. :) Ja näiden juhlallisten kiitossanojen jälkeen palataan takaisin pisneksiin, eli meikäläisen tuulihattuihin.

Siinä kävi sillä tavalla, että sain päähäni yrittää modernisoida tuulihattutäytettä. Ajattelin yhdistää syksyn suosikkimakuni paahdetun, salviavoilla maustetun kurpitsapyreen ja philadelphia - tuorejuustotäytteen samaan tuulihattuun.

kurpitsatuulihattu

Idea oli hyvä ja täytteet sopivat yhteen. Mutta kämmelsin vähän toteutuksen kanssa. Se, missä mielestäni mokasin oli, ettei olisi kannattanut yrittää pursottaa niitä kerralla, samasta pussista kuorien sisään. Vaikka se on nopeaa ja siistiä, täytteiden suhdetta ei pysty säätämään enää pursottaessaan ja menetin vaikutelman mehevästä kurpitsaisiuudesta kun kurpitsaa tuli sittenkin pussiin liian vähän.

Meillä oli nimittäin kotona pienet testimaistajaiset noista täytteistä ennen varsinaista H-hetkeä. Kasasin muutaman tuulihatun pikkulusikalla kokoon ja maistelimme niitä kahville Espanjasta eksyneiden matkamiesten kanssa. Tuulihatut todettiin hyviksi, mutta huomasimme, että jos kurpitsapyrettä oli liian vähän, yleisvaikutelma jäi vain kermaiseksi ja aika mitäänsanomattomaksi. Kurpitsapyrettä pitäisi siis olla paljon suhteessa tuorejuustoon jotta homman idea paljastuu.

tuulihattujen täyttäminen
Ikean säilytyspurkki on sivumennen sanoen oiva apu pursotinpussin täyttämiseen. 

Noh, yritin sitten säätää pussiin n. (hieman vajaasti) puolet kurpitsaa ja (hieman yli) puolet kermavaahto-tuorejuustoa. Pursotus onnistui ihan ok ja pussista tuli sekä kurpitsaa että tuorejuustoa. Mutta tiedättekö mitä, sitä kurpitsaa tuli silti liian vähän. Olisi vaan pitänyt laittaa täyte jokaiseen tuulihattuun erikseen lusikalla, jolloin olisin voinut säätä kurpitsapyreen ja tuorejuuston suhdetta paremmin. Ehkä kurpitsaa olisi voinut olla jopa hieman enemmät puolet ja tuorejuustoa vähän vähemmän. Nyt kävi nimittäin juuri niin kuin pelkäsin - eli tuorejuusto vähän sittenkin jyräsi sen kurpitsan.

 Näin jälkiviisaasti ajateltuna olisi siis pitänyt koota ne pikkulusikalla ja lisätä mukaan ehkä jopa muutamia pinjansiemeniä tekstuuriksi. Tuulihatturesepti oli suoraan Valion sivuilta ja minun uunissani paistoaika oli ohjetta vähän pidempi, ehkä n. 25 min.

Ai niin, ainoa asia missä voi mokata tuulihattujen kuorten kanssa on, että menee kurkkaamaan uuniin luukun avaten ennenkuin taikina on kypsää. Tällöin tuulihatut lässähtävät takuuvarmasti. Kannattaa myös antaa kuuman taikinan jäähtyä kunnolla ennen munien lisäämistä. Myös jos tuulihatut jäävät sisältä raa-aksi ne helposti maistuvat kananmunalta. Joten anna niiden saada kaunis väri uunissa ja kokeile muutamaa pellin reunalla olevaa tuulihattua ennenkuin otat ne pois uunista, että ne tuntuvat keveiltä.

kurpitsatäytteiset tuulihatut salviavoilla


Tuulihattuja kurpitsatäytteellä (tuulihattutaikina Valion ohjeen mukaan, hieman suurennettuna )

Taikina:
100g voita
2 dl vettä
2 dl vehnäjauhoa
4 munaa

täyte (n. puolet kurpitsasta riittää, mutta koko kurpitsa kannattaa paahtaa kerralla, lopun voi käyttää muuhun)
1 butternut -kurpitsa
öljyä voiteluun

n. 80g voita
2-3 pientä oksaa salviaa
suolaa
pippuria


kermatäyte:
1 pkt philadelphia -tuorejuustoa (200g)
2 dl kermaa vaahtona
(paahdettuja pinjansiemeniä)

Kiehauta vesi ja voi kattilassa, sammuta tuli ja sekoita puuhaarukalla jauhot sekaan. Jatka sekoittamista kunnes taikina muodostaa tasaisen pallon. Anna taikinan jäähtyä. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Sekoita kananmunat tehosekoittimella vatkaten massaan ja anna aina edellisen kananmunan sekoittua kunnolla taikinaan (niin että taikinasta tulee yhtenäistä massaa) ennenkuin lisäät uuden.

Pursota parin euron kolikon kokoisia nököjä leivinpaperille ja paista tuulihattuja uunissa n. 20-30 min (tuulihattujen koosta riippuen ) kunnes ne ovat kauniin värisiä ja tuntuvat keveiltä. Älä missään tapauksessa avaa uunia paiston alkuvaiheen (n. ensimmäiset 15 min) aikana!

Halkaise kurpitsa, ota siitä siemenet pois, voitele se öljyllä ja paahda uunissa n. 35 -40 min tai kunnes kurpitsa on pehmeää sisältä ja siinä pn pinnassa muutama tumma läiskä.

Kaavi kurpitsan liha yleiskoneen silppuriosaan. Sulata voi pannulla ja kun se kiehuu, laita sekaan salvian lehdet ja paista n. minuutti. Tarkoitus ei ole antaa salvien lahtien ruskistua, vaan vain luovuttaa arominsa voihin. Kaada salviavoi lehtieen tehosekoittimeen ja aja kurpitsa ja voi tasaiseksi massaksi. Maista massaa ja lisää suolaa ja pippuria maun mukaan.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää tuorejuusto. Mausta halutessa mustalla pippurilla (ja paahdetuilla pinjansiemenillä).

Halkaise tuulihatut melkein kokonaan. Täytä tuulihatut laittamalla pohjalle kerros tuorejuustotäytettä ja päälle kurpitsapyrettä. Maistele suhde sopivaksi - mielestäni sopiva on n. puolet ja puolet.



Tarjoile kuohuviinin kanssa.

torstai 24. tammikuuta 2013

Juustolautanen ja pronssimitali!


Tästä tulee vaan tosi lyhyt juttu. Kävin Lehmässä, ostin juustoa. Hyvää juustoa. Paha kyllä, paketeissa ei lue mitä kaikki nämä olivat, muistaakseni yksi erinomainen gouda jota saa nyt vaan hetken ennenkuin erä taas vaihtuu, melkein salmiakkiaromista vuohenmaitojuustoa joka on päällystetty gorgonzolahomeella ja ranskalainen brie - jonka sain kun selitin jotain laventelista brien päällä joskus kauan sitten Pariisilaisessa juustokaupassa. Ja ihme kyllä, sain näinkin epämääräisellä selityksellä juuri haluamaani, samantyyppistä herkkua.

Että jos haluatte jotain tosihyvää viikonlopulle, niin juustotiskin kautta vaan... :) Kyllä tällaisella lautasellisella kelpaisi juhlia vaikka sitä, että päästiin komiasti pronssille Cisionin top 10 - blogilistassa - heti Pastanjauhannan ja Campasimpukan jälkeen! :) Ihan ihmeissäni täällä I sylissäni tuijottelin listaa - uskomatonta, että ollaan kärkikolmikossa! Käykääpä katsomassa ketä muita tuttuja ja tuntemattomia listalle onkaan pudonnut :)

tiistai 22. tammikuuta 2013

Ihan paras suolakurkku ja vinkkiä savukalasalaattiin



 Minun on pitänyt ja pitänyt ja sitten taas pitänyt ja pitänyt. Enkä vaan ole saanut sanotuksi, että Sauvon suolakurkut ovat Ihan Parhaita. Eikä tämä ole edes mikään maksettu mainos, vaan V:n isä on tiennyt tämän salaisuuden hyvin hyvin kauan ja vihkinyt meidät siihen viime vuosien aikana. Ja aina kun hän tulee kesällä Suomeen, hän etsii käsiinsä tuollaisen ison purkin Sauvon kurkkuja. Ison siksi, että niitä ei valitettavasti saa pienemmissä purkeissa. Valitettavasti siksi, että ne ovat niitä Ihan Parhaita ja mielelläni ostaisin niitä itsekin jääkaappiin mahtuvan erän kerrallaan.

No tämän päättömän höpötyksen jälkeen on varmaan syytä kertoa MIKSI ne ovat niin maanmainioita? No, kun mietitte jotain random-suolakurkkua niin ainakin minun mieleeni tulee sellainen pehmeä, sisältä etikkaa tihkuva lötköpötkö. No, Sauvon kurkku on Ihan erilaista. Varmaan kuvastakin huomaatte, että sen posket eivät ole ollenkaan lommollaan ja se ei ole vääntynyt osoittamaan painovoimavektorin suuntaa. Se on napakka ja ihan rapsakkaa. Se on suht pehmeästi suolattu ja maistuu hyvälle. Mutta ennenkaikkea se rakenne on jostain ihan muusta maailmasta. En ole ennen enkä tämän jälkeenkään nähnyt tuollaista suolakurkkua.

Niin että nyt tiedätte tällaista herkkua olevan jossain, kätevästi n. kolmen kilon myyntierissä. Ja siitäkin huolimatta - jos joku tietää mistä niitä saa pääkaupunkiseudulla niin kertokaa ihmeessä - V:n isältä yli jääneet kurkut on kohta syöty:)


Sillä mikä muu saa niin eloa tähän talven ankeimman ajan salaattiin kuin suolakurkku ja savukala? Jopa jäävuorisalaatistakin tulee ihan syötävää savukalasalaattia, kun sekaan laittaa hyvää suolakurkkua, omenaa, purjoa, raejuustoa ja savukalaa. Tavallistakin kurkkua voi laittaa, niin ei tarvitse niin paljon niitä juuri nyt niin kovin ohuenohuita salaatinlehtiä. :) Ai niin, ja nopeasti kiehautetut vihreät pavut ja parsakaalin kukinnotkin sopivat tämmöiseen savukalasalaattiin ihan hienosti. Tässä ylläolevassa kuitenkin lehtien lisäksi vain reilusti omppua, purjoa, sauvon kurkkua ja tavallista tuorekurkkua. Sitten päälle paljon raejuustoa ja savukalaa.

Ja sitten koko komeus tietysti kruunataan salaatinkastikkeella, jossa on ainakin öljyä, sinappia ja sitruunaa. Tai jos tykkää sitruunasta kovin, öljy ja sitruunakin riittää - mutta sitten mukaan hippunen suolaa ja sokeria myös.


Ja tietysti savukalan valinnassa kannattaa luottaa laatuun - jättkää ne vakuumilohet sinne tiskiin ja ostakaa tiskistä niin tuoretta kuin löydätte. Kuvassa ystäviemme lahjaksi tuoma savusiika joka oli älyttömän maukas eläin sekin.


Ja sitten ei muuta kun kaikki sekaisin ja ääntä kohti. Kyllä talvellakin salaatista saa ihan hyvää - siitä pitää vaan tehdä vähän ruokaisampaa.

maanantai 21. tammikuuta 2013

Näin opin - osastolta vuorossa: lihaliemi

lihaliemi


Otsikoksi olisi ihan hyvin voinut laittaa, että lihalientä pieteetillä - sillä kunnollisen lihaliemen kettäminen itse on projekti. Mutta koska virheiltä ei tälläkään kertaa vältytty - edes nololta sellaiselta - otsikko on varmasti paikallaan juuri noin.

Vaikka liemen keittäminen on projekti toisaalta keittoihin tulee ihan toisenlainen maku, kun niihin voi lisätä oikein syvänmakuista ja hyvää lihalientä. Ja kun meillä nyt on koitettu tuota arkiruokaa pikkuisen yksinketaistaa, niin keitot ovat huudossa. Ja mitä lihaliemen tekemisen referenssimateriaaliin tulee niin jos ei joku vielä arvannut: taas meillä on luettu Hestonia, joo ;)

Kaikki lähti oikeastaan I:n kiukkuilusta. Viime torstaista, kun I ei vaan suostunut pysymään sängyssään ja nukkumaan päiväunia, sain tarpeekseni ja päätin tehdä jotain erilaista. Vielä kun V oli yllyttänyt männäviikolla: "lähtekää ihmeessä vaikka halliin joskus päivällä kun siellä ei ole kuin te ja mummot", niin arvatkaapa vaan mitä sitten kävi? Minä pakkasin I:n lampaantaljojen väliin rattaisiinsa ja lähdin tukka sekaisena ja niiltä jalansijoilta paarustamaan kohti maamme pääkaupungin epävirallista ruokamekkaa; Hakaniemen hallia. I oli kaikesta päiväunivastustamisesta niin uupunut, että nukahti heti kun pääsimme bussiin ja heräsi vasta jossain vaiheessa hallin hulinaan. Ja kun pieni pisti silmänsä kiinni, äidillä henki alkoi taas kulkea. Siinä aurinkoisesa pakkaskelissä pitkää siltaa pitkin tallustaessa myhäilin tyytyväisenä että tämä ei kyllä jää viimeiseksi keskustaretkeksemme - ihan mahtavaa.

naudan rinta

Ja niinpä minä sitten surffasin hallissa kaikki "pakolliset" tiskit; Reinin lihan, Lentävän lehmän ja Parhialan ja kieltämättä kaiken muunkin mitä siihen ruokaosastolle nyt mahtui. Lihatiskillä oli ihan älyttömän hyvän näköistä luullista lihaa - arvatkaa vaan; luullista häränrintaa! :) Se oli niin hyvännäköistä lihaa, että en oikein osannut edes ajatella paljonko haluaisin ostaa sitä - mutta päädyin semmoiseen karvan verran vajaaseen kolmen kilon palaan jonka ystävällinen nuorimies tiskin takaa halkaisi meille kahtia.

häränrintaa
Lihan voi irrottaa luusta ja paahtaa luut erikseen.

Kotona puntaroin aarteitani ja mietin mikä tässä nyt olisi viisain suunta edetä. Noista lihoista kun saisi paitsi hyvää keittoa, myös erinomaista pataa tai ison kasan lientäkin. Osittain yhteistuumin vierailemassa olleen Mimmun sekä V:n kanssa pohdimme että NYT on aika kaivaa se painekattila kellarista esiin ja ryhtyä Hestonin opeilla liemenkeittoon. Niinpä mitään ei mennyt pakkaseen vaan kaikki päätyi lopulta painekattilaan ja nyt meillä on kaksi kiloa priimalientä. Sen verran kuitenkin varoituksena sanottakoon, että koko päivä siihen meni ja kokoon keittäminen jäi vielä tehtäväksi seuraavana päivänä.

lihaliemen kuoriminen
Tässä kohtaa olisi pitänyt vielä malttaa - ja kuumentaa keräillen liemestä vaahto pois.
Heston kehuu, että paras liemi syntyy nykyisin ehkä jo hieman unohdetussakin välineessä; painekattilassa. Paineessa keittäminen hajottaa tehokkaasti sidekudoksia ja kalvoja ja näin liemeen pääsee irtoamaan makuja, joita tavallisessa kattilassa keittämisellä ei vaan saa irti. Eli JOS sellainen laite kellarista löytyy, se kannattaa kaivaa esiin liemenkeittopuuhissa.

Kattilasta riippumatta erinomaisen olennaista liemen maulle on, että lihassa on luuta. Rakenteelle taas. että valitusta lihasta irtoaa kollageenia joka keitettäessä hajoaa liivatteeksi. Liivate lisää liemen viskositeettia ja liemestä tulee paksumpaa. Naudan potka, olkapää ja häntä ovat Hestonin suosikkeja tummaan liemeen. Ylipäätään osat jotka ovat eläimen eläessä liikkuneet paljon ovat hyviä, koska niissä on paljon sidekudoksia.

paahdettu lihaliemi
Luut uuniin, lihat pannuun

Ja kun liha on valittu, liemen makua voi rikastaa paistamalla ja/tai paahtamalla lihaa ennenkuin se laitetaan painekattilaan. Heston neuvoo tekemään molemmat koska siten liemeen saadaan kompleksisempia, hienostuneita makuja. Me irrotimme luut lihasta ja pistimme luut uuniin paahtumaan. Lihan taas kuutioimme - sillä kuutioissa on enemmän paistopintaa, johon paistuneen ja karamellisoituneen lihan maku tarttuu. Kuutiot sitten ruskistimme rakkaudella pienissä erissä ihan syvänruskeiksi. Pannu tietysti huuhdotaan sopivalla alkoholilla ja kaikki ihana, lihoista paistamisen (ja paahtamisen) yhteydessä tarttunut maku kaavitaan talteen viimeistä pisaraa myöten.

sipuli ja tähtianis
Tähtianis ja sipuli ruskistettuna antaa lihaliemelle ihan uusia ja odottamattomiakin vivahteita.

Liemeen voi lisätä makua alkoholilla kuten punaviinillä, portilla tai brandyllä, mausteilla ja yrteillä. Erityisen hyvänä makuyhdistelmänä Heston mainitsee paahdetun sipulin ja tähtianiksen. HEston hehkuttaa, että yhdistämällä tähtianista ja sipulia ja paahtamalla ne yhdessä liemeen saadaan mielenkiintoisia yhdisteitä, jotka muistuttavat maultaan neilikkaa, kanelia, timjamia, mustaa pippuria ja jopa chiliä. Nämä maut sopivat erinoamisesti liemeen; ne nostavat lihaisia aromeita hyvin esiin. Erikseen Heston vielä mainitsee, että tällä pohjalla tehdystä liemestä saa mys ihan erinomaisen sipulikeiton. Ja kun nyt muistelen - taisin nähdä sellaisen juuri GRV:ssä.

Heston ohjeistaa paahtamaan sipulin ja tähtianiksen painekattilan pohjalla. Sellainen huomio tässä käsi edelleen puutuneena on kyllä kirjattava, että ensi kerralla teen sen paahtamisen teflonkasarissa. Sellainen syvä, suuri painekattila lieden päällä ei yhdistelmänä ole mitenkään ergonomisesti paras. Ei etenkään, kun niidden sipulien ei saa antaa tarttua kattilan pohjaan (lue: sitä sipulimassaa on sekoitettava koko ajan) ja niiden sipulien ja porkkanoiden paahtamiseen menee yhteensä semmoinen reipas tunti.

Oli ihanaa, että Mimmu oli auttamassa tätä liementekoa. Koska luiden paahtamiseen menee pari tuntia, lihojen paistamiseen pienissä erissä oma aikansa sekä sipulien ja porkkanoiden sekä niistä syntyvän liemipohjan kanssa menee pilkkomisineen myös se pari tuntia, on iso etu, että näitä asioita saa ajoitettua samanaikaiseksi. V pilkkoi lihaa kun Mimmu pilkkoi sipuleita ja porkkanoita, minä ruskistin ja paahdoin niitä sipuleita.

Ja sitten kun koko tämä silppua, paahda ja ruskista - show on ohi, lientä keitetään siinä painekattilassa vielä pari tuntia. Ja nyt päästään siihen noloon mokaan. Se, mikä meiltä unohtui kaikessa hässäkässä sen painekattilan ihmeellisyyttä päivitellessä oli, että se liemi piti kuumentaa hitaasti kuumaksi ja kuoria siitä kaikki pintaan nouseva vaahto. Ja kun liemi on kuorittu, SITTEN vasta laittaa painekattilaan kansi. Ei siitä pahan makuista tullut, mutta näin ollen liemestämme ei tullut täysin kirkasta. Ja niinkun minäkin olen noita kalaliemiä keitellyt ja kuorinut. Oli vaan liikaa juttuja samaan aikaan. Ja jos tässä nyt selitellään, niin oli kieltämättä jo vähän väsykin kun pari tuntia oli säädetty ja hämmennetty liemiprojektia eikä mikään vielä ollut kiehunut yhtään! tuli semmonen no nyt se kansi päälle ja liemi kiehumaan - hetki. Vähän vaan liian aikaisin, sittenkin. No, ensi kerralla ja silloin otan mukaan myös palasen sitä häntääkin.

lihaliemen keittäminen

Olin muuten eritäin yllättynyt, että se liha, mitä painekattilasta lopulta tuli ulos ei ollutkaan ihan muusia. Se oli tietysti ihan suussasulavaa ja pehmeää, mutta se oli vielä kuutioina. Hävikkiherkkuvinkkinä sanottakoon, että se oli ihan mainiota tummalla suklaalla maustetussa chili con carnessa - sillä arvatkaapa vaan maltoinko mitenkään heittää sitä lihaa hukkaan? :) Sitä on vielä toinen puoli jääkaapissa ja mietin, että vaikka se on parhaan makunsa antanut, niin maustamalla ja ruskistusta lisäämällä siitä varmaan tulisi ihan mainiota englantilaistyyppistä piirakkaa.  Mutta: katsotaan nyt mihin se lopulta menee. Lihalla tukevoitettu sipulikeittokin kävi mielessä :)

Muutama pro-vinkkikin tarttui matkaan kirjaa lukiessa;

  • Kirkaan liemen saamiseksi se kannattaa valuttaa kaksinkertaisen harson läpi painellen lusikalla kaikki maut mahdollisimman tarkkaan liemeen. 
  • Rasva (jota muuten on aika paljon) on helpointa kerätä liemen pinnalta, kun liemi on jäähtynyt. 
  • Helpoin tapa kerätä pinnalle tulevaa vaahtoa on laittaa kattila puoliksi liekille, jolloin vaahto kerääntyy kylmemmälle puolelle kattilaa, mistä se on helppoa kerätä pois.
  • Mikäli et halua säilöä lientä litran pussukoissa pakkaseen (tai se ei mahdu sinne), voit myös keittää sen kokoon ja laittaa näin syntyneen fondin jääpalakuutiomuottiin. Sieltä sitä lientä on sitten helppoa käyttää kuin lihaliemikuutiota. 
Ja vielä koosteena avainasiat liemien tekemisestä:
  • Liemilihassa on oltava luuta. Parhaat liemet syntyvät tuoreesta lihasta jossa on luuta. 
  • Valitse liemeen (myös) ruhonosia jotka ovat teheneet työtä eläimen eläessä; kanansiipiä, häränhäntää, lapaa jne. Näistä lientä keittäessä vapautuu kollageeneja jotka hajoavat gelatiiniksi, eli liivatteeksi. Liivate parantaa liemen rakennetta. 
  • Esiruskista ja paahda lihaa ennen liemeksi keittämistä, se maksimoi liemen makua. 
  • keitä liemi aina jääkylmästä vedestä hitaasti lämmittäen kuumaan. Tämä tehdään aina ilman kantta. Se estää lientä kiehumasta ja helpottaa pintaan kerääntyvän vaahdon keräämistä pois. Vaahto kerätään, jotta liemestä tulisi mahdollisimman kirkas. 
  • Puhdista paisto- ja paahtoastiat mahdollisimman tarkkaan kaikesta karamellisoituneesta lihasnesteestä; huuhtele se liemen makuihin soivalla nesteellä, mielellään alkoholilla mukaan liemeen. 
  • Käytä painekattilaa jos sellainen on, se vapauttaa lihasta aromeja, joita et saa irti tavallisella kattilalla. Lisäksi aromit eivät pääse haihtumaan keittämisen aikana. 
  • Paahda lihaliemen pohjaan sipulia ja pieni määrä tähtianista - yhdistelmä tukee lihaliemen makuja.  
  • Voit lisätä liemeen makuja yrteillä; kovat puuvartiset yrtit voi lisätä jo alkuvaiheessa, mutta mitä pehmeämpilehtinen yrtti on, sitä myöhemmin se laitetaan, jotta mausta säilyisi mahdollisimman paljon. 
  • Mikään ei estä lisäämästä vaikka lopuksikin tuoretta yrttiä; silloin yrtit lisätään kuumaan liemeen, joka on otettu jo pois levyltä. Maku imeytyy liemen jäähtyessä ja siitä tulee voimakas ja raikas. 
  • Jos lientä halutaan vahvistaa, sitä voidaan keittää kokoon ja vieläkin vahvemman makuista lientä saa, jos keittää kaksi lientä; käyttäen nesteenä ensimmäistä keitettyä lientä. 
  • Siivilöi liemi kaksinkertaisen märän sideharson läpi.  Siivilöinti helpottuu jos sideharso on märkää.

Lihaliemi (2 kg lientä, kirjasta Heston Blumenthal at Home)

1 kg kattilaan mahtuvaksi pilkottuja naudan luita
350g häränhäntää pilkottuna
maapähkinä- tai rypäleensiemenöljyä
1 kg naudan potkaa tai 2 kh jos käytät potkaa myös luiden sijaan. 
500g kuorittua ja hienoksi siivutettua sipulia eli n. 7 keskikokoista sipulia
1 tähtianis
500g kuorittua ja hienoksi siivutettua porkkanaa
375g punaviiniä
2 kg jääkylmää vettä

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Voitele luut ja häntäpalat ja laita ne vuokaan. Paahda luita uunissa tunnin verran kääntäen niitä aina 20 min välein, jotta ne paahtuvat joka puolelta.

Sillä aikaa laita ohut kerros öljyä painekattilaan ja paista kuutioituja lihoja pienissä erissä syvän väriseksi, polttamatta niitä kuitenkaan. Siirrä paistetut lihat syrjään odottamaan.

Kaada pieni määrä nestettä pannulle ja puulastalla puhdista kaikki maut nesteeseen. Kaada neste talteen.

pese kattila, kuivaa ja laita tulelle. Kaada uudelleen vähän öljyä pohjalle ja kaada sinne sipulit sekä tähtianis. Kuullota sipulia koko ajan sekoittaen keskilämmöllä kunnes se on hieman karamellisoitunutta ja pehmeää. Varo, ettei sipuli tartu kattilan pohjaan kiinni. Tähän mennee noin 45 min.

Tulkitsin tämän hieman karamellisoituneeksi.
Pohjaa pitää puhdistaa lastalla koko paahtamisen ajan
Lisää porkkanat ja jatka paahtamista kunnes sipuli on kauniin ruskeaa ja täysin karamellisoitunutta. Tähän menee n. 20 min. Lisää sitten viini mukaan ja redusoi sitä kunnes se on ohutta siirappia. Ohje sanoo että n. 30 min mutta minulla ei mennyt niin kauan. Riippunee aika paljon kattilan koosta.

Lisää sitten paahdetut luut ja lihat seokseen ja lisää 2 kg jääkylmää hanavettä. Huom! Kuumenna hitaasti ja kuori pintaan nouseva vaahto.

Vasta kun seos on kuumaa laita painekattilan kansi päälle ja nosta paineet ylös kuumalla liekillä. Keitä sitten pienemmällä tulella 2h (pitäen paineet ylhäällä).

Poista sitten kattila tulelta ja anna sen jäähtyä täysin ennen kannen avaamista.

Suodata liemi märän, kaksinkertaisen sideharson läpi painellen varovasti kauhalla kaikki maut liemeen.

Jäähdytä seosta yön yli jääkaapissa ja kuori päältä hyytynyt rasva. Pakasta valmis liemi (tai keitä se fondikuutioiksi.





keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Fetalla ja oliiveilla täytettyä munakoisoa

täytetty munakoiso, feta

Minun tekisi mieli kutsua tätä ruokaa pyttipannuksi. Vaikkei siinä ole perunaa eikä kananmunaa eikä se muutenkaan muistuta yhtään pyttipannua. Paitsi ehkä siinä suhteessa, että kaikki pilkotaan ja paistetaan pannnulla ihanaksi mössöksi. Mutta tulen aina tehneeksi sitä sellaisessa mielentilassa missä voin kuvitella pyttipannun syntyneen. Päädyn nimittäin tekemään tätä silloin, kun kaikki "helpot" ruuat on jääkaapista jo tehty, eikä siellä ole kuin munakoisoa ja jotain juustoja.

täyte munakoisolle
Kuumalla pannulla laadukas feta sulaa hieman ja täytteestä tulee kermaista ja ihanaa. 

Hyvin olennaista on, että tämä syntyy suht nopeasti, siitä ei synny hirveää sotkua ja mikään vaihe ei ole kohtuttoman työläs ja hankala. Ei itkettämistä eikä etukäteispaahtamista - munakoisot vaan halkaistaan ja sisus kaavitaan lusikalla talteen. Ja kaiken huipuksi - vaikkei tätä edes paisteta voissa, täytteessä on jotain samantyyppistä kotoista mukavuusruuan tuntua kuin pyttärissä.

fetatäytteinen munakoiso

Tämä piti blogata jo kesällä, mutten saanut aikaiseksi. Ja nyt kun tein uudelleen samantyyppistä sain vihdoin kirjoiteltua aineet ylös. Erona kesäiseen munakoisopyttäriin on, että silloin laitoin munakoisojen paistoa ennen pannulle yhden sardellin. Nyt en muistanut, niinkuin en muistanut raastaa mukaan sitruunan kuortakaan. Molemmat sopivat mukaan, mutta oikeastaan niitä ei välttämättä kaipaa.

V totesi, että tästä tuli nyt ihan erinomaista. Minäkin tykkäsin että hyvää tuli, joten ei muutakun jakoon!

juustotäytteinen munakoiso

Täytettyjä munakoisoja (4:lle)

2 munakoisoa
1 sipuli
loraus oliiviöljyä
n. 8 hyvää, mustaa oliivia
1,5-2 rkl pinjansiemeniä
2 oksaa rosmariinia
1/2 punaista chiliä
2 pkt hyvää vuohenmaitofetaa - esim. pirkan parhaat
minttua
mustaa pippuria
hyvää yrttisuolaa profumo del chianti
parmesania raasteena
tarjoiluun tsatzikia ja tuoreita mintunlehtiä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseeen.

Halkaise munakoisot ja kaavi niistä lusikalla sisus talteen. Ripota hieman suolaa munakoisoihin ja laita ne uuniin siksi aikaa paistumaan kun valmistat täytettä.

Silppua munakoison sisus veitsellä pienehköksi hakkeluksesi. Plko sitten sipuli samoin. Paahda ensin pinjansiemeniä hetki kuumalla pannulla, siirrä ne sivuun ja lorauta pannulle omantunnon mukaan hieman öljyä.

Laita pannulle munakoisosilppu ja sipulit. Paista kunnes munakoiso vähän ruskistuu ja on täysin kypsää. Jos seos tuntuu paistaessa liian kuivalta, voit vähän lisätä öljyä mutta varovasti, sillä kypsyessään munakoiso menee kasaan ja täyte voi alkaa tuntua liian öljyiseltä.

Kun munakoiso on kypsää lisää pilkotut oliivit, pinjansiemenet, rosmariini ja chili. Sekoita vielä hetki, jotta maut alkavat irrota. Siirrä pannu pois tulelta ja murusta sitten seokseen feta, riivi mintunlehdet ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita täyttettä hieman.

Lusikoi täyte uunissa vähän paahtuneisiin munakoisoihin, raasta päälle parmesania ja laita munakoisot uuniin n. 40 min tai kunnes munakoison kuori on täysin kypsää ja pehmeää.

Tarjoile tsatzikin ja tuoreen mintun kanssa.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Kikhernepihvi, tsatzikia ja kanaa - eli eräänlainen "avoin burgeri"


Minä uskon vakaasti siihen, että luovuus syntyy niukkuudesta tai pakosta. Usein maailmalla ne ovat jopa saman asian kääntöpuolet. Meillä täällä länsimaissa välillä tuntuu että pakko tulee ennen niukkuutta - tavalla tai toisella.



Jos ihmettelette tätä pseudosyvällistä avausta niin selitettäköön, että minulla itselläni on joulun jälkeen ollut "hieman ylensyönyt" olo. Tätä juttua siis värittää sellainen sisäinen pakko tehdä jotain tälle meikäläisen ruokavaliolle. Tuntuu, että pieni niukkuus olisi paitsi hyväksi ruumiille, myös mielelle. Joulun kaiken ihanuuden ja yltäkylläisyyden jälkeen arkea tervehtii ihan ilolla. Sillä millekä mikään edes maistuu enää, jos koko ajan pöydässä on toinen toistaan upeampaa ja harvinaisempaa elämystä.

Näistä syvällisistä mietteistä pääsenkin sitten aasinsiltaa kätevästi siihen illalliseen, jonka pykersin kasaan viime viikolla. Uskokaa tai älkää; on ihan virkistävää, että jääkaapissa on joskus lähinnä paketti kanan rintafileitä - joo, niitä aneemisia ja nahattomia, yksi salaatti ja kulhollinen liotettuja kikherneitä. "Sopii hyvin", tuumailin niiden edessä. Loppiaisen jälkeen olen ottanut projektikseni syödä enemmän vihanneksia, valita paremmin hiilarini ja juoda paljon vettä. Nyt puhdistetaan ruokavaliota, ihoa ja makuaistia.


Ja mitä luovuuteen tulee, niin en mitenkään muistanut, miten hyvää ihan tavallinen broilerikin on, kun se paistetaan ohuina siivuina kunnolla ruskeaksi, sen kanssa tarjoillaan mintulla reilusti ryyditettyä kotitekoista tsatzikia ja miten hyvää kikhernepihvi on. Tämä ruoka paitsi maistuu hyvälle, on myös järkevää purtavaa. Ja mikä parasta, riittää että kikherneet vain liottaa - niitä ei esikeitetä tähän ollenkaan. Koska massa on raakaa, pihvi pitää paistaa kunnolla kauniin väriseksi molemmin puolin jotta massa varmasti kypsyy.


Minä tarjoilin tämän kuten jutun aloituskuvasta näkyy ja V tykkäsi, että kun päälle ripottelee srirachaa, se potkaisee kikherneet eloon. No, Srirachaa kannattaa lisätä maltillisesti - kullekin oman maun mukaan. Minusta tämä ei välttämättä tarvitse sitä, mutta sopii kyllä erinomaisesti jos haluat tähän vähän enemmän potkua ja luonnetta. Kikherneet kyllä nousevat paremmin esiin, se on totta.

Ja kävisi tuo pihvi ihan erinomaisesti myös kasvishampurilaisen väliin - mutta silloin lisäisin kanan tilalle vaikka paholaisen hilloa ja vuohenjuustoa. Jogurttikastike on joka tapauksessa ihan must.

Näillä nuoteilla hyvää arjen alkua itse kullekin säädylle; isännille ja emännille - jokaiselle kuin talossa on.

Kikhernepihvejä, kanaa ja tsatzikia (n. 8 pihviä - kanaa riittää  3 fileestä hyvin neljällekin)

n. 300g kuivia kikherneitä liotettuna
1/2 sitruunan mehu
1 appelsiinin mehu
n. 0,5-0,7 dl öljyä (en mitannut, kunnon loraus)
1 valkosipulin kynsi
ripaus cayannepippuria
ripaus mustaa pippuria
1 tl suolaa (profumo di chianti)
1 mieto punainen chili
2-3 oksaa rosmariinia

paistamiseen öljyä

lisäksi
kanan rintafilettä 1 pkt (3 kpl-> riittää neljälle, kahdeksalle tarvitsee 2 pkt)
Big Dad's Roast blend -mausteseosta
öljyä paistamiseen
suolaa

1 sipuli

tsatzikia, maustettuna runsaalla määrällä minttua
salaattia

Laita kikherneet likoamaan vähintään 6h tai yön yli. Tee tarvittaessa tsatziki. Kaada lionneet kikherneet tehosekoittimen silppurikippoon. Lisää mukaan sitrusten mehut, öljy, valkosipulin kynsi kuorittuna, chilisilppu, mausteet, suola ja nypityt rosmariinit. Aja tasaiseksi massaksi.

edit: vinkki! voit tehdä massan jääkaappiin etukäteen. Muutaman tunnin maustuminen vaan syventää makuja ja valmis taikina helpottaa illalla kokkaamista.

Leikkele kanafileet siivuiksi ja levitä siivut leikkuulaudalle. Ripottele moemmin puolin mausteseosta. Siivuta kuorittu sipuli renkaiksi. Huuhtele salaatti. Laita nämä odottamaan siksi aikaa kun paistat pihvit. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Laita pannulle loraus öljyä ja paista pihvejä keskilämmöllä ensin toiselta puolelta kunnes pihvi on jämäköitynyt, irtoaa itsestään pannusta ja kauniin ruskea. Käännä pihvi isolla lastalla ja paista myös toinen puoli. Nosta paistetut pihvit uuniin odottamaan kun paistat kaiken muun.

Kun pihvit on paistettu, kuumenna taas tilkka öljyä pannulla ja paista kanapalat kahdessa erässä kauniin ruskeiksi molemmin puolin. Lisää suolaa ja pippuria. Minä nakkasin sipulirenkaat viimeisten kanapalojen kanssa kuullottumaan, mutta voit kuullottaa sipulit myös erikseen.

Kokoa sitten jokaiselle lautaselle keko; ensin kikhernepihvi, sitten vähän tsatzikia, salaattia, kanafileitä, lisää tsatzikia ja sipulirenkaita. Päälle mustaa pippuria ja halutessa Srirachaa.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Hestonin vanilja-kanelijäätelöä ja meikäläisen synttärilahja (!)

Heston blumenthal, vaniljajäätelö


Se oli eräänä hyvin, hyvin varhaisena ja lumisena marraskuun lopun amuna, kun könysin keittiöön hakemaan I:lle vellipulloa. Oikeasti oli vielä aamuyö ja koska sattui olemaan syntymäpäiväni ajattelin olla taistelematta tutkainta vastaan ja ruokkia beebiksen jos vaikka saisin vielä muutaman tunnin unta.  Ja siinä odottaessani mikron tekevän sitä mitä mikrot tekevät parhaiten silmäkulmaani sattui isohko pahvilaatikko, joka oli laskeutunut keittiötasolle. Hieraisin unta silmistäni ja pystyin tavaamaan laatikon kyljestä: Gelatiera. Gelatiera - niinkun Gelato - eli jäätelö vai? Vaikka kello oli jotain yhden käden sormilla esitettävää pieni hymynkare alkoi viipyillä meikäläisen suupielessä: sen on pakko olla Mun synttärilahja! Raksu on muistanut. Raksu on ostanut minulle Jäätelökoneen! Arvatkaapa miten helppoa oli enää nukkua sinä yönä ;)

gelatiera gaggia, jäätelökone
Jäätelön voi tehdä joko suoraan laitteeseen tai käyttää mukana tullutta kulhoa.
Kulhoa käytettäessä sen alle kannattaa kaataa hieman halpaa viinaa, joka johtaa kylmän tehokkaammin kulhoon.

Olen halunnut jäätelökonetta jo kauan mutta onnistunut aina perustelemaan itselleni järkiargumenteilla miksi sellaista ei meille oikeasti tarvita: eihän pääasiassa herkkujen tekemiseen pyhitetty potentiaalinen (ja kookas) pölynkerääjä ole mitenkään pakollinen tai ehkä edes järkevä hankinta. V kertoi minulle stten aamupalalla miten hän oli ollut ihan kauhuissaan kun luin juuri syntymäpäivääni edeltävällä viikolla Heston kotona -kirjaa. Taas kerran huokailin jäätelökoneen perään ja tällä kertaa suolaisten jäätelöiden takia. Hestonin kirjassa kun oli myös alkupalakeiton ohje, jossa oli sinappijäätelöä. 

jäätelötarvikkeita
Täysmaito on hyvä pohja jäätelölle - lisäksi mukaan tulee kermaa ja rakenteen vuoksi myös maitojauhetta. 

Kone oli tietysti jo aikaa sitten tilattu ja parhaillaan matkalla Italiasta. V kuunteli lisääntyvän paniikin hiipiessä hiustupsuihin asti miten luin Hestonin ohjeita ääneen: "Täällä on kokonainen luku jäätelöiden tekemisestä!". Raksu pelkäsi että nyt se nainen onnistuu perustelemaan itselleen miksi se jäätelökone on saatava NYT eikä viidestoista päivä. 

Huomasin kyllä V:n avuttoman ilmeen, mutta tulkitsin sen väärin; kuvittelin että V on jäätelökoneen hankkimista vastaan koska eihän sellainen nyt Oikeasti Ole Järkevä hankinta. Olimme toki joskus puhuneet jäätelökoneista ja Kenwoodiinkin saatavasta jäätelökulhosta. Ja molemmat tiesimme, että parhaan jäätelön tekemiseen tarvitaan ihan oikea itsejäähdyttävä Laite (tm). Ja sellainen Laite nyt tietysti olisi jälleen yksi valtava mööpeli meidän jo muutenkin täyteen keittiöömme.

sorbetti
Ensimmäinen kokeilu: omenasorbettia. Ihan ok, mutta laitoin liikaa sokeria. 

Ja niinpä hautasin jäätelökonehaaveet kuten järkevä aikuinen, huokaisin ja käänsin sivua hieman haikeana. V taas lakkasi näyttämästä avuttomalta pikkupojalta ja pystyi jälleen hengittämän. Ja jäätelökone pysyi juuri niin täydellisenä yllätyksenä, millaiseksi se oli tarkoitettukin. 

No, Hestonin sinappijäätelöön asti en ole vielä päässyt, mutta sen verran on jäätelöitä kokeiltu, että tiedän jo keittiössäni seisovan laitteen olevan varsin pätevä vempele. Ei minulla tosin asiasta ollut epilystäkään sillä kun V jotain isompaa hankkii, sitä edeltää yleensä huolellinen selvitys laitteen plussista ja miinuksista. Gelatiera Gaggia oli saanut netistä löytyneissä arvosteluissa kuluttajalaitteiden parhaat arvostelut. Olennaista kuulemma on, että siinä on erittäin tehokas jäähdytyselementti eikä se silti ole kooltaan mitenkään valtava. Ja sellaisen V oli sitten meille klikkaillut :) 

jäätelökone
Jäätelökone oli kohtuullisemman kokoinen kuin kuvittelin. 
Ja hyvää jäätelöä se laite tekee; ainakin minusta lopputulos on ihan upean samettinen niin sorbetissa kuin jäätelössäkin. Yhdestäkään yritteestä ei ole tullut rakeista. Ja oliko se sitten hyvän ohjeen vai koneen vai kummankin ansiota niin hyvyydestä kyllä kertoo jälkiruoka-astioiden suhteellinen ilmestymisnopeuskin kun kysyin viikonloppuna illallisvierailta haluaako joku kenties lisää jälkkärijäätelöä? Sain salamannopeasti oman kipponi viereen neljä muuta;) 

vanilja, puntari, jäätelö
Vaniljatankoja kuluu useampi. 

Jätski mitä tällä kertaa koeponnistin oli Hestonin makeita; vanilja-kanelijäätelöä. Ja kyllä se oli varmaan paras jäde, jota olen tähän asti tehnyt. Maku on ihanan tuoreen vaniljainen ja kaneli korostaa vaniljaisuutta. Ohjeessa vaniljaa laitetaan ihan käsittämätön määrä - peräti 6 kokonaista tankoa reippaaseen litraan nestettä. Kun olin riipinyt 4 tankoa kattilaan tuumasin että jo nyt sitä vaniljaa näyttää olevan aika hurjasti. En laittanut enempää ja minusta se riitti hyvin. Ja vaikka vähensin vaniljaa, ei tällä ohjeella silti kilpailla hinnassa Valion kanssa;) Mutta sanoisin, että makupuolella kyllä ollaan voitolla!

vaniljajäätelö
Jäätelöpohja kuumennetaan, jäähdytetään ja jätetään maustumaan n. pariksi tunniksi jääkaappiin. 

Heston puhuu jäätelön tekemisestä kirjassaan valtavalla palolla - tarjolla on hyviä vinkkejä jotka tuntuvat ihan mahdollisilta soveltaa kotona. Ja sitten tietysti Heston kertoo, että kuivajäällä saa ihan uskomattomia sorbetteja aikaan ;) Nii just - sellastahan jokaisella nyt on aina saatavilla. ;) Mutta niistä kotikokille sopivista vihjeistä nyt muistuu tässä mieleen se, että jäätelön rakennetta voi parantaa lisäämällä maitoproteiinin määrää seoksessa. Proteiinin lisääminen siis tapahtuu maitojauheella, koska se on käytännössä sitä itseään ja siinä on hyvin vähän rasvaa. Kermassa on myös paljon proteiinia, mutta pelkän kerman käyttö tekee jäätelöstä helposti liian täyteläistä ja liian suuri rasvan määrä turruttaa makuaistin. Tulkitsin siis Hestonin selityksestä että liian rasvaisella seoksella jäätelön mausta ei tule raikas. Toinen juttu on sokerin käyttö: tietty määrä sokeria tarvitaan, jotta jäätelöstä tulee sopivan makeaa ja yleensä jäädytettävään seokseen kannattaa laittaa "vähän liikaa" sokeria, koska kylmä vähentää aistittua makeutta. Mutta oikea määrä sokeria on muutenkin tarpeellinen; sokeri kun tekee jätskiin myös rakennetta, ei pelkästään makua. Myös suolaisten jäätelöiden ohjeissa näyttää siis olevan vähän sokeria.

Ohjeessa neuvotaan jäähdyttämään kiehautettu massa jääkylvyssä, mutta minä vaan nostin kattilan kannen kanssa ulos kun pakkasta oli 15 astetta. Sekoittelin sitä vähän silloin tällöin ja kun seos oli kylmää, siirsin sen jääkaapiin jottei se jäädy ennen aikojaan. Toinen missä vähän oikaisin oli, että jäätelö olisi pitänyt ottaa jätskikoneesta jäädyttyään (kirjan mukaan n. 20 min kuluttua kun sekoitin ei enää pyöri)erilliseen kulhoon. Siellä sitä vatkataan käsivatkaimella 10 sekuntia ja sitten massa jäädytetään koneessa uudelleen n. 10 min. Tämä vatkainkäsittely kuulemma parantaisi jäätelön rakennetta kuluttajalaitteilla, joissa jäätyminen kestää semmoisen puoli tuntia.

Tuo meidän Gaggia kyllä suoriutuu jätskiannoksesta n. 15 minuutissa ja rakenne on minusta ihan hyvää sellaisenaan. Niinpä en lähtenyt tekemään mitään ylimääräistä käsivatkaintemppua enkä edes antanut jätskin kovettua lopuksi tuntia pakkasessa vaan näytöstyyliin kauhoin jäden suoraan kulhosta tarjoilulautasille. ;) Osittain tämä tietysti johtui siitä, etten ollut ehtinyt tehdä jätskiä etukäteen valmiiksi ja se ei ehtinyt mihinkään pakastimeen enää. :) Mutta kirjoittelin tämän nyt tähän vinkiksi jos sinulla on jäätelökone joka on suht hidas ja etenkin jos et ole ollut tyytyväinen jätskkin tasaisuuteen ja kuohkeuteen niin tuota Hestonin temppua kannattaa kokeilla.

Ja nyt, pidemmittä puheitta: tähän asti suurin jätskihitti uudella koneellamme eli Hestonin kaneli-vaniljajäätelö!

vanilja-kanelijäätelö

Vanilja-kanelijäätelö (6-8:lle)

6 vaniljatankoa, halkaistuna (minä laitoin 4 ja minusta se riitti hyvin)
360g täysmaitoa
200g puhdistamatonta ruokosokeria
35g maitojauhetta (ohjeessa lukee semi-skimmed, minä laitoin rasvatonta)
840g vispikermaa (laitoin kuohukermaa)
2 espressopapua
1 iso kanelitanko

Raavi vaniljahippuset halkaistuista tangoista ja laita hiput ja tyhjät kuoret maidon kanssa kattilaan.

Lisää sokeri ja maitojauhe ja kuumenna sekoittaen koko ajan kunnes maitojauhe on liuennut seokseen.

Lisää kerma, espressopavut ja kanelitanko. Kuumenna välillä sekoittaen kunnes seos on kiehuvaa.

Kun jäätelömassa on kiehunut voit kaataa sen kannelliseen astiaan, jäähdyttää sen nopeasti jääkylvyssä ja jättää maustumaan jääkaappiin pariksi tunniksi.

Laita jäätelökone päälle hyvissä ajoin ennen jätskin teon aloittamista. Heston sanoo, että on ihan äärimmäisen tärkeää saada kulho erittäin kylmäksi ennen jätskimassan kaatamista laitteeseen. Ohje sanoo, että laita kone päälle 20 min ennen aloittamista. (meidän laite oli ihan jäässä kyllä paljon ennen tuotakin)

Valuta jätskimassa siivilän läpi sekoitellen massaa siivilässä. Sekoittamalla saat varmistettua että kaikki ihanat vaniljahiput pääsevät siivilän läpi jätskiin asti.

Kaada jäätelömassa käynnissä olevaan koneeseen ja n. reippaan 20 min päästä kun kone ei enää jaksa pyörittää massaa, ota massa kulhoon ja vatkaa sitä käsivatkaimella 10 sekuntia. Laita sitten massa takaisin jäätelökoneeseen ja anna jäätyä uudelleen. Tähän menee nyt vähemmän aikaa, ehkä n. 10 min.

Lopuksi laita jäätelö kannelliseen pakastusastiaan ja jäädytä ainakin 1h ennen tarjoilua.