lauantai 14. joulukuuta 2013

Nigellan vanhanaikainen suklaakakku

suklaakakku


Muistan lapsuudestani etäisesti sarjakuvan, jossa pingviinit päättivät järjestää kakkumaistajaiset. En muista miksi pingviinit moiseen ryhtyivät, varmaan se meni jotenkin niin, että pingviininaiset halusivat saada kertakaikkisen selvyyden kuka tekee kylän parhaan kakun ja tuomariksi valittiin kakunhimoinen miesparka. Muistan lukeneeni sarjakuvaa uudelleen ja uudelleen vanhassa, pienessä punaisessa hirsimökissä sinisellä patjalla ja miettineeni ankarasti mikä kakuista näyttäisi minusta parhaalta.

Yhden kakun päällä oli suuria suklaapalloja. vähän sellaisia kuin Lindtin suklaapallot.

täytetty suklaakakku, nigella lawson

I rakastaa suklaakakkua. Se on hänestä yksinkertaisesti ainoaa oikeaa kakkua. Mitä suklaisempaa, sen parempaa. Eikä minullakaan suklaakakkuja vastaan mitään ole, muuta kuin etten ole tehnyt niitä läheskään yhtä montaa kuin tavallisia täytekakkuja. Suklaakakut ovat jotenkin oma lajinsa ja niissä tuntuu olevan omat niksinsä.

Niinpä päädyin tällä kertaa kokeilemaan Nigellan, tuon syntisten herkkujen kruunaamattoman kuningattaren vanhanaikaista suklaakakkureseptiä, jossa nigella lupaa, että jos et ole hurjan kokenut suklaakakun tekijä, niin tee tämä. Check, mun juttu selvästi.

Merituuli kiusasi minua juhlissa, että olet varmaan tehnyt reseptin kolminkertaisena kun kakku on jälleen ihan valtava. Kielsin jyrkästi, sillä se ei ollut totta! Ei, koska tein ohjeen vain puolitoistakertaisena - minkä, rehellisyyden nimissä tunnustettakoon, jätin kylläkin kertomatta tässä yhteydessä ;) Mutta hei - ohjeessa sanottiin että yksinkertaisena kakku riittää kahdeksalle(!). Jälkiviisaana voisi varmaan todeta, että puolitoistaisena se kakku riittää kyllä jälkiruuaksi enemmälle kuin 24:lle joten Nigellan alkuperäinen annoskokoarvio lienee hieman reiluhko. ;)

Paitsi annoskoossa, mokasin ehkä hippusen siinä, että kakun väliin hulati niin suuri osa suklaakuorrutteesta jolla kakku oli tarkoitus myös päällystää, että sitä ei riittänyt reunoihin asti. Vähän pihimpi suklaan levittelijä olisi varmaan saanut koko kakun kuorrutettua. Minä vatkasin sitten juhlapäivänä reunoihin kermaa ja koristelin suklaalastulla.

Hyvää siitä tuli ja kaikki saatiin kadotettua lopulta. Hauskaa ohjeessa oli, että täytteeseen ja kuorrutukseen tuli creme friachea, joka raikasti suklaata. Sen verran tuunasin ohjetta, että lisäsin kakun väliin yhden dulce de lecheksi keitetyn ja hyvällä suolalla aavistuksen maustetun kondensoidun maitopurkillisen suklaakerroksen alle. Lisäksi kostutin hieman pohjia marachinokirsikoiden liemellä ja korvasin osan kaakaojauheesta (n. puolet) laadukkaalla suklaarouheella. Pinnalle niitä valmiita suklaapalloja ja siitepölyä johon meillä on nyt viimeaikoina ihastuttu.

Melko suklainen kakku, jota kyllä uskon tekeväni vielä joskus toistekin ja silloin teen annoksen yksinkertaisena ;)

Nigellan vanhanaikainen suklaakakku + tuunaukset

Kakkuun
200g jauhoja
200g sokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
40g parasta laatua olevaa kaakaojauhetta (korvasin puolet suklaarouheella 70% kaakaota)
175g voita
2 isoa munaa
2 tl vaniljaa
150 ml creme fraichea

kuorrutteeseen
75g voita
175g tummaa suklaata
300g tomusokeria
1 rkl kultaista siirappia (laitoin glugoosisiirappia)
125g creme fraichea
1 tl vaniljaa (laitoin 1/2 tl aitoja vaniljahippusia)

Lisäksi käytin
1 marachino coktailkirsikkapurkin liemen kostutukseen (rommivesi kävisi hyvin myös)
1 kondensoidun maitopurkin keitettynä 3h vesihauteessa (dulce de leche) + muutamia suolahippuja
lindtin suklaapalloja
siitepölyä
kermaa reunoihin vaahtona
suklaalastuja


Anna kaikkien aineiden tulla ensin huoneenlämpöön. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Voitele ja jauhota 2 kpl 20 cm halkaisijalla olevia kakkuvuokia

Laita kaikki kakkuainekset yleiskoneeseen ja sekoita kunnes saat tasaisen taikinan.

Jaa taikina tasaisiksi kerroksiksi kahteen vuokaan ja paista 25-30 min kunnes saat tulitikun puhtaana kakusta kun kokeilet kypsyyttä.

Anna kakkujen jäähtyä 10 min ennenkuin kumoat niitä.

Kuorrute:

Sulata sulaa ja voi joko mikrossa tai vesihauteessa. Maltti on valtta, käytä mietoa lämpöä ettei suklaa pala.

Kun suklaa jäähtyy vähän siivilöi toiseen kulhoon tomusokeri jotta sen klimpit poistuvat.

Lisää siirappi suklaaseokseen ja sekoita mukaan creme fraiche ja vanilja. Sitten lisää siivilöity tomusokeri.

Tarkista että kuorrute on tarpeeksi jämäkkää mutta ei liian paksua. Lisää tarvittaessa hieman kuumaa vettä tai lisää tomusokeria - riippuen onko seos liian löysää vai juuri sopivaa ja levittyvää.

Sitten kakku täytetään.

Laita alin pohja kakkulautaselle ja kostuta pohja jos haluat. Lisää sitten dulce lecheä jos käytät sitä ja sitten noin yksi kolmasosa kuorrutteesta. Paina sitten toinen kakkupohja päälle, kostuta jos haluat ja kuorruta suklaalla.

Koristele haluamallasi tavalla. Minusta kakku hyötyi siitä, että se ehti seistä viileässä yön yli ennen tarjoilua jolloin maut tasaantuvat. Anna kakun lämmitä ennen tarjoilua huoneenlämpöön.

Ohessa voi olla asiallista tarjota vähän kermavaahtoa ja kuppi kahvia.


perjantai 13. joulukuuta 2013

Juhlaruokien suolaiset - eli vinkkipostausta juhlakauteen


Arvatkaapa olenko jo unohtanut puolet siitä, mitä näihin juhlaruokiin meni? No, jotain muistuu kyllä vielä mieleenkin, mutta tuon granaattiomenasalaatin ohjeen lienen jo unohtanut siinä määrin ettei sitä kannata paljon arvailla sen lisäksi mitä kuvasta näkyy.

Laitan siitä huolimatta nyt tämmöisen lyhyen koosteen näistä jos jotakuta inspiroisi kun tätä joulunalusaikaa vietellään ja pitää keksiä ja kehittää jos jonkinlaista menun poikasta pikkujouluihin. Näissä meikäläisen tarjottavissa oli jotain uutta, jotain vanhaa ja aika paljon lainattua ja lopulta pöytä puettiin valkoisiin ja luulen jokaisen löytäneen jotain itselleen tarjottavista.

Aromaattista, makeaa possua, jouluisen kanelisia perunoita ja makeanhapokasta, paahtunutta paprikaa. Hyvä kombo. 

Farangin uunihaudutettu possu oli yksi vanhoista tutuista (ohje täällä), jota tein taas jälleen kerran hyvällä menestyksellä. Tällä kertaa käytin siihen vain pari aji cristal - chiliä, joista tuli ruokaan vähän terää mutta kun lihaa oli koko kasslerin verran, niin lopputulos ei oikeasti ollut yhtään tulinen. Ruoka toimii kyllä sekä tulisena että tulettomana versiona ihan hirmuhyvin.

Sipulien friteeraaminen on työläin homma koko ruuassa - hankalinta lienee olla paistamatta fileenä olevaa kalaa yli. 


Illan kala oli ihan inkiväärillä hierottua, limen kanssa paistettua lohifilettä, jonka päälle tein samanlaisen osterikastikkeen kuin niille pienille parsakaaleille (ohje) joiden ihanuutta huokailin kesällä. Lisäksi pinnalle pilkottiin hirmuinen kasa tuoretta ananasta pienenpieninä kuutioina, kevätsipulitikkuja, minttua, korianteria sekä ohuina renkaina uppopaistettua shalottisipulia. Sen sipulin kanssa avain onneen on, että öljy ei pääse liian kuumaksi. Me poltimme varmaan ensimmäiset kaksi shalotillista niitä sipulirenkaita kun se öljy oli vielä liian kuumaa. Vähän hitaammin pääsee parempaan lopputulokseen. Kalan päälle olisi voinut mielelläänkin vielä laittaa chilisiivuja, mutta jätin ne pois koska puolet juhlakansasta oli pieniä lapsia. Tuota osterikastiketta on muuten tullut tuunattua sika monta kertaa kesän jälkeen - välillä mukaan on laitettu tosiaan  myös chiliä ja kaffirlimen lehtiä ja pinnalle sitten tuoretta, silputtua yrttiä hurjat määrät. Toimii. Viimeksi viime vikolla sellaisen voipaperissa höyrytetyn siian kanssa. Mmmm...

Ituina on sinimailasta ja apilaa - valmis sekoitus; "hurmaava vihreä".  Salaattipohjassa myös rucolaa. 


Lisukkeissa menin tuttujen ja turvallisten lohkoperunoiden linjaa ja tein sitten oheen raikasta, granaattiomenoilla ja iduilla ryyditettyä salaattia Sivariksen punaisesta riisistä jota jäi mukaan käynnilläni Hellassa ja Herkussa. En enää muista mitä sekoitin riisin joukkoon (kevätsipulia, timjamia, öljyä ja pippuria ainakin, mutta mitä muuta...?), mutta se on hauskan pähkinäistä ja rakenteeltaan melkein pinjansiementyyppinen riisi. Sopii erinomaisesti marinoitavaksi salaattiin eikä tahmaannu sellaiseksi ihme klimpeiksi. Voin suositella. toim. Huom. se paketti oli käsittämättömän hankala avata! ;)

Lohkoperunat - aina ihan parasta. 


Näitä kanelisia lohkoperunoita olen tehnyt muutamaan kertaan. Niihin idea on pihistetty Vallilassa sijaitsevasta hauskasta japanilaisesta ravintolasta Hoshitosta, jossa kävin taannoin. Siitä varmaan lisää toisella kertaa, mutta siellä oli tehty kanelisia perunoita. Ne toivat minun mieleeni vähän perunalaatikon, eikä tämä ole sama ohje, mutta inspiroitunut siitä. Sekoitin lohkottuihin perunoihin hieman öljyä, siirappia/fariinisokeria, kanelia sekä valkosipulia ja inkivääriä. Lopuksi vielä ripotellaan päälle suolaa ja pyöritellään pottuihin seesaminsiemeniä. Paahdetaan uunissa. Nams. Maut menevät yllättävän hyvin yhteen soijan/osterikastikkeen kanssa. Kaikki eivät varmaan tykkää, mutta toiset rakastuvat taatusti.

Paprikat paahdetaan mustapilkkuisiksi uunissa, suljetaan muovipussiin ja kuoritaan jäähtyneinä.
Sitten vain marinadiin ja tarjolle. 


Lisäksi oli sitten vielä ihan perusperuspaahdettua paprikaa jonka maustoin hyvällä öljyllä, erittäin laadukkaalla, V:n Modenasta raahaamalla balsamicolla ja timjamilla.  Ihan sairaan helppoa ja hyvää jos sattuu löytämään paprikoita euron kilo, kuten minulle kävi. :)

Meillä oli kyllä vielä tarjolla lisäksi V:n sous videssä tekemää pulled porkia, jonka (todennäköisesti ameriikankielisen) ohjeen voin linkata tähän kunhan saan sen nyhdettyä töistä palaavasta miehestäni ulos ;) Sori, ei kuvaa. Pulled porkia aikuiset söivät kaikensorttisten soosien kanssa, lapset ilman sooseja. :)

Mutta siinä sitä jo sitten taas olikin - yksiin pileisiin näitä pääruokia. :)

torstai 12. joulukuuta 2013

Yksinkertaistettu thaiankka uunissa eli yhden vuuan ruokaa parhaimmillaan


Niin paljon kuin rakastankin noita Farang - keittokirjan reseptejä, aina ei vaan riitä virtaa lähteä jauhamaan currytahnoja ja keittelemään kastikkeita. Jos kaipaat tähän talviseen, synkeään ja kiireiseen joulunalusaikaan simppeliä oikotietä ankkaisaan thaihässäkkään joka syntyy itsekseen uunissa niin tulit ihan oikeaan osoitteeseen. Aikaa tähän kuluu 3h mutta se on lähinnä passiivista odottelua kun uuni tekee tehtävänsä. Ruoka on valmis kun ankan nahka on rapeaa ja liha irtoaa luulta. 

Selailin siis eilen kaihoisana Farangin keittokirjaa ja tuumailin, että ostamani ankan koipireidet voisi ehkä laittaa jotenkin thaihenkisesti. Ehkä, jos jaksaisi. Tajunnan virrassa molskiessani arvioin mitähän siitä syntyisi, jos vaan pilkkoisin keittokirjassa olevan ankkacurryn makupohjan aineita sovellellen uunivuokaan ja antaisin kaiken keittyä ankasta paiston aikana valuvassa rasvassa. "Jaa-a, voisihan tuo toimiakin...", päättelin lopulta. 

En kyllä uskonut, että siitä voisi mitenkään tulla näin hyvää kuin tästä tuli, mutta - joskus sitä ankka yllättää kotiköksän ja puolivahingossa saa loihdittua jotain ihan uutta ja vähän erilaista. Bataatti oli aromaattista, paahtunutta ja suussasulavaa, kastike hyvää ja syvän makuista ja no, ankan nahka sai mielettömän hyviä makuja siitä osterikastikkeesta ja korianterista. Uh ja oh. Lopputulos oli lempeä ja pehmeä, varmaan hyvin suomalaiseenkin suuhun sopiva mutta tosi kiva. 

Määrät ovat luonnollisesti vähän sinnepäin kun en tietenkään punninnut mitään, mutta en usko sen olevan kovin tarkkaa. Chiliäkin voi laittaa jos tahtoo mutta tästä tuli aromaattisen hyvää ja upeaa ilmankin. Kelpasi meidän flunssaiselle pikkumiehellekin! V epäili ruuassa olevan tähtianista, vaikka oikeasti tähän meni glögien sekoittelusta jäänyttä, ihan tuikitavallista neilikkaa. :) Joka tapapauksessa tästä tuli simppeliä, hyvää ja hauskan erilaista. Lopun linssi-bataattilisäkkeen voi käyttää vaikka lisäkkeenä tai kastikkeena sellaisenaan riisin kanssa syötäväksi. 

Osterikastike on ihan must juttu ja työkaveriani lainatakseni: "mikään mihin tulee osterikastiketta ei voi olla pahaa." Aamen. 

Yksinkertaistettu thaiankka uunissa

n. 2-3 dl mustia beluga - linssejä (tai du puy - linssejä) 
1 bataatti
1 valkosipuli
n. 4-6 cm pala inkiväärin juurta
1 tl raputahnaa
3-5 banaanishalottisipulia
1 sitruunaruoho (jos on) 
limetin lehtiä (4-5) ja/tai limen kuorta
suolaa
1 rkl korianterin siemeniä
4-5 neilikkaa
1 "nappi" palmusokeria (n. 40-50g?-> n. 4-5 rkl? )
2 rkl kalakastiketta
1 kypsentämätön ankan koipireisi per ruokailija (meillä 4 kpl) 
3 -4 rkl osterikastiketta
1-2 dl vettä
1 prk 400g kookosmaitoa
tuoretta korianteria ja minttua silppuna

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Etsi iso uunivuoka jalevitä huuhtaistut linssit sen pohjalle. 

Kuori bataatti ja siivuta se kiekoiksi. Lado kiekot uunivuuan pohjalle yhteen kerrokseen. Lisää halkaistu kokonainen valkosipuli (halkaise poikkipäin, niin että jokainen kynsi menee kahtia) ja laita valkosipulin leikkauspinta vuuan pohjaan kiinni. Kuori inkivääri ja raasta tai siivuta sitä joka puolelle vuuan pohjaan ja bataattien päälle. Hiero myös ankan koipireisiin. Pilko sitrunaruoho niin hienoksi kuin saat ja lisää mausteiden kanssa vuokaan. 

Lisää palmusokeri ja kalakastike. Hiero ankkoihin vielä vähän korianterijauhetta ja sivele nahka osterikastikkeella. Laita uuniin ja anna kypsyä n. reilun tunnin kunnes ankasta alkaa valua valtavasti rasvaa vuokaan joka kypsyttää kiehuessaan sipuleita ja bataatteja. 

Voit sivellä ankkoja vielä osterikastikkeella ja lisätä lopun määrän vuokaan veden kanssa. Anna hautua taas puolisen tuntia. 

Kun tuoksu alkaa olla ihan erinomainen lisää kookosmaito ja painele ankkoja hieman nesteeseen jos ne ovat jääneet pintaan ja näyttävät kuivavan. Jatka paistamista vielä reilun tunnin verran - kunnes ankka on oikeasti niin kypsää että se irtoaa luulta. Koko paistoaika on tosiaan n. 3h. Jos tuntuu, että ankka kuivaa liikaa ja vuokaan ei jää kastiketta lisää vähän kookosmaitoa tai vettä. 

Keitä lisäkkeeksi hyvää ja tahmaisinta thairiisiä mitä löydät ja kun otat ankan uunista pursota valkosipulinkynnet kuoristaan ja murskaa & sekoita niitä kastikkeeseen. Mausta vuoka tuoreella yrttisilpulla. 

(toim. huom. kuvassa näkyvä yrttisilpun määrä on paljon pienempi kuin mitä vuokaan todellisuudessa meni, yrttisilppua oli yhteensä ainakin desi mutta sekoitin suurimman osan liemeen mukaan joten sitä ei tajua kuvasta)

Tarjoa heti. 

maanantai 2. joulukuuta 2013

Riimihärkää ja granaattiomenoilla maustettua punasipulihilloa



"Onnea synnytyksen vuosipäivästä" pamautin lauantaina puhelimeen ennenkuin äitini ehti sanoa yhtään mitään. Hysteerisen hihittelyn jälkeen siirryimme perinteisempiin onnitteluihin ja totesin että meillä on täällä ihan normaali hässäkkä; olin kutsunut sellaisen 10 aikuista lapsineen meille glögin merkeissä ja syömään kakkua - koska syntyhetken muistopäivä.

Varmaan olette verkkaisesta päivitystahdista arvanneetkin että rouvaa on tämä syksy viety "ku jänistä äkehenpiikiis". Paitsi että on ollut kivaa, on ollut myös kiireistä. Niinpä menun suunnittelu jäi siihen viimeiseen aamuun kun kauppaan oli pakko lähteä. olin haaveillut että haahuilen sitten heti aamusta marketissa ja teen ruokien esivalmistelut kun I nukkuu. Ja jotta tästäkin tulisi sellainen Nellemäinen kaaos - arvatkaapa hyytyikö autoni kesken kauppamatkan? :)

Siellä me sitten olimme I:n kanssa pakkasessa ja yritin epätoivoisesti työntää sitä turkasen painavaksi osoittautunutta autonraatoa lähimpään parkkiruutuun lepäämään ikuista untaan. Onneksi eräs hilpeä herrasmies rynnisti apuun kun olin vaipumassa täydelliseen epätoivoon ja sain sen mobiilin pois toisten jaloista. Mutta tunti siihen kaikkineen hurahti ja kylmä alkoi tulla joten ei auttanut kuin palata kotiin I:n kanssa ja lykätä kauppakeikka iltaan.

Niinpä se menun suunnittelu meni vähän sillä mentaliteetilla että mikä on tosi helppoa ja hyvää ja mitä onnistuu vielä tekemään tällä aikataululla.

riimihärkää
Siivuta valmis riimihärkä tarjolle niiiiiiin ohueksi kuin saat. 

Naudan ulkofileet olivat tarjouksessa (9,90,-/kg) Sellon CM:ssä ja kävin niihin kiinni. Koska ne olivat takuumureaa (yli 2 vkoa pakkauksesta), sitä ei enää voinut repiä tartariksi - mikä oli se ensimmäinen ajatukseni. Mutta lihatiskiltä vinkkasivat että siitä saa riimihärkää ihan erinomaisesti kun lihan pakastaa vähintään 12h. Joten yksi riimihärkä tulossa. Jos olette joskus ostaneet kaupan riimihärkää niin tiedätte mitä se maksaa - tämä on ihan erinomainen idea tehdä sitä itse koska eipä siihen paljon muuta lihan lisäksi tarvita tarvita kuin pakastin, yrttejä ja suolaa.

Ohjetta katseltiin sekä Hannelen blogista että maku - lehden sivuilta. Me laitoimme härkään 2 tl suolaa - mutta lopputulosta maistellessani tuumailin että se oli minusta ehkä hippasen vähän, joten ripotin sitten sormisuokaa leikattujen riimiviipaleiden kerosten väliin ihan vähän. Hyvä tuli, joskin unohdin laittaa hannelen vinkkaamat konjakit pussukkaan. ensi kerralla voisi laittaa vähän sitäkin. Hyvä liha on kuitenkin hyvää, joten ei se unohdus mitenkään haitannut tällä kertaa.

täyteyt ruissipisit
Ruissipsit ovat ihania täytettyinä. 

Valion sivuilta olin bongannut jo aiemmin hauskan vinkin käyttää ruissipsejä; niitä voi käyttää erilaisten tahnojen ja moussemaisten täytteiden kuljetusalustoina. Niinpä nappasin pari pussia creme fraiche - maustettuja ruissipsejä ja tein niihin ihan perinteisen tuorejuusto-kerma-smetana-siianmäti-sitruunamoussen jonka sekaan silppusin ruohosipulia.

Lisäksi meillä oli iso kasa punasipuleita kotona, joten riimihärän pariksi tehtiin punasipulihilloketta ja se koristettiin granaattiomenoilla joita kaupassa nyt näyttää olevan runsain mitoin. Granaattiomenan mehu maustaa myös hilloketta hauskasti, joten lopulta tästä tuli mielestäni yksi koko pileiden onnistuneimmista yhdistelmistä. Alunperin olin ajatellut tehdä realista pieniä coktailkolmioita riimihärän ja hillokkeen alle, mutta koska se unohtui kauppaan myös ruissipsit ja väinämöisen palttoonnapit kelpasivat paremmin kuin hyvin tähän tarkoitukseen. :)

Lehikäisiä / pasteijoita

Ja tehtiin alkupalapöytään lisäksi myös yksinkertaisia katkarapulehikäisiä tai pasteijoita - miten vaan. Kaupan voitakinaa, katkarapuja, inkiväärikastiketta pullosta ja ruohosipulia sekä cachew - pähkinöitä. Päälle pasteijaan ripotettiin seesaminsiemeniä.

Hyviä olivat kaikki - ja nuo ruissipsit kannattaa hyödyntää nyt juhlakautena ehdottomasti! Sisään voi pistää melkein mitä vaan ja ne ovat juuri sopivan ohuita juhlanaposteltaviin. Parempia vielä kuin nuo palttoonnapit. Täytteissä vain mielikuvitus on rajana - mutta riimihärkä oli kans tosi kova.

Riimihärkää ja granaattiomenoilla maustettua punasipulihilloa (juhlaväelle)

1 naudan ulkofile
öljyä
2 tl kuivattua timjamia ja rosmariinia seoksena
4-5 rkl yrttisilppua (timjamia ja rosmariinia meillä)
2-3 tl suolaa /hyvää yrttisuolaa (käytin profumo del chiantia)
mustaa pippuria myllystä reilusti lihan pintaan

(konjakkia - ei laitettu mutta olisi varmaan sopinut hyvin)

Poista ulkofileestä kalvot sunmuut turhat rasvat pinnasta. Hiero filettä öljyllä ja ripottele sitten pintaan kaikki mausteet. Laita muovipussiin (meillä meni vakuumipussiin) puristele ilmat pois ja sulje. Laita pakastimeen yön yli.

Ota riimihärkä sulamaan pakkasesta muutamaa tuntia ennen tarjoilua ja leikkaa kohmeisena niin ohuita siivuja kuin ikinä voit. 


Punasipulihilloon (noin - määriä):

5-6 isoa punasipulia ohuina siivuina
n. 1,5 dl sokeria josta n. 1 dl muscavado - sokeria ja loput tavallista hienoa sokeria
hippunen suolaa
n.3-4 rkl hyvää balsamicoa
hieman öljyä

granaattiomenaa

Paahda siivutetut punasipulit kuumalla, kuivalla pannulla jotta ne pehmenevät ja saavat vähän väriä.

Halkaise granaattiomena ja paukuta kuoripuolelta siemenet irti tukevalla kauhan- tai veitsenperällä syvässä kulhossa. Poista valkoiset osat ja siirrä jääkaappiin pienemmässä kulhossa.

Kun määrä on pienentynyt noin puoleen ja sipuli pehmeää sekä paikoin saanut vähän väriä lisää pannuun sokeri ja etikka sekä hippunen suolaa. Kiehuta kasaan hillomaiseksi ja lisää lopuksi vähän öljyä sekä granaattiomenan lientä ja sekoita. Ota pois tulelta ja anna jäähtyä.

Lisää granaattiomenaa koristeeksi jäähtyneeseen hilloon. Tarjoa lihan kanssa.