Lipstikkachimichurri - addiktiivinen soosi puutarhan perältä

"Niin siis alunperin tää Chimichurri on Argentinalainen kastike, joka yleensä tehdään lehtipersiljasta, mutta tässä ei ole lehtipersiljaa. Ja sitten siinä on yleensä punaviinietikkaa, muttei tässä ole sitäkään.... Eikä kyllä oreganoakaan vaan mäkimeiramia..." 

"Mutta äiti, ei se sitten ole sama kastike!" 

Suurinpiirtein näin sanailimme juniorin kanssa kun ensimmäisen kerran tarjosin grillatun lihan kanssa lipstikkachimichurriani. Sen jälkeen oli pakko googlettaa että kuinka varattu sana se chimichurri oikeastaan on? 

Vaikka sanan alkuperä on eri lähteiden mukaan hieman hämärän peitossa sen alkusanana oletetaan olevan  Baskien 1800 luvulla mukanaan Argentinaan ja Uruguaihin tuoma sana "tximitxurri" joka tarkoittaa hakattuja ainesosia sekoitettuna keskenään sekalaisessa järjestyksessä.  "Ha!" tuumasin, "sopii täydellisesti". Ja niinpä päätin antaa itselleni ja teille kaikille muillekin luvan kutsua tätä soosia lipstikkachimichurriksi. 

Meikäläisen kokkausfilosofiaan kuuluu soveltaminen; siitä tehdään ruokaa mitä on. Se ruokkii luovuutta ja arjen pakosta keittiössä toisinaan syntyy ihan mahtavia innovaatioita. Ja siitä tässä reseptissä totta tosiaan on kyse. 

Monivuotinen lipstikka puskee maasta upean tuoksuisena jo alkukesällä ilman hoitoa kuin rikkaruoho. Siitä huolimatta lipstikkareseptejä ei näe usein. Minusta se on ihan alikäytetty yrtti. Lehtipersiljaa alkaa saada omasta penkistä vasta nyt ja isoja määriä vasta loppukesällä. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen sitä mieltä että kannattaa sovellella reseptejä rohkeasti ja nauttia täysillä niistä yrteistä jotka Suomessa kasvavat ja viihtyvät. 

Lipstikan lihalieminen, kanelinen ja jollain lailla korianteriinkin vivahtava maku on omintakeinen, eivätkä kaikki siitä tykkää. Mutta meillä sitä rakastetaan. Monikäyttöisenä chimichurrikastikkeena se on minusta ihan killerihyvää.  Jopa sisareni, joka on hieman saattanut vieroksua lipstikkaa  alkaa vähitellen oppimaan sen addiktiivisuuden ;) Soosi sopii erinomaisesti lihan lisäksi lohkoperunoiden kanssa tai vaikka tomaattilohkojen maustamiseen, jolloin syntyy simppeli salaatti.

Olennaista chimichurrin onnistumiselle on hyvä happo; tavallisesti chimichurrissa käytetään punaviinietikkaa, mutta mä tykkäsin että jerezin sherryviinietikka sopi ihanasti lipstikan kanssa. Mutta jos sitä ei ole, käytä punaviinietikkaa tai sitruunan mehua. Niissä on tarpeeksi hapokkuutta tähän. Balsamiviinietikat voit jättää ihan suosiolla kaappiin, liian pehmeinä ja pyöreinä. Tässä kastikkeessa pitää olla potkua. 

Potkua voi sitten lisätä valkosipulin määrällä ja erilaisilla chileillä makunsa mukaan. Ja taas kerran, jos ei ole tuoretta, voi chilin ja suolan korvata vaikka chilisuolalla niinkuin minä kevään ekan satsin kanssa tein. 

Jotta eipä muuta kuin kohti lipstikkapuskaa viikonloppuna. Parista varresta tekee jo ison määrän hakkelusta kastikkeen pohjaksi. Ja muistakaa, kaikki blenderit ja silppurit kannattaa myös jättää kaappiin ja pilkkoa ainekset hienoksi ihan veitsellä. 

Lipstikkachimichurri (kulhollinen) 

n. 2 dl rypsiöljyä (tai oliiviöljyä) 

n. 2 dl hakattua lipstikkaa (silppua veitsellä ihan pieneksi) 

3-4 rkl jerezin sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa (tai sitruunanmehua - voi käyttää myös happolisänä)

4 isoa kynttä valkosipulia hienonnettuna (voi käyttää enemmän jos tykkää)

1-2 chiliä hienonnettuna (Juniori suostuu syömään lähes tulettomia chilejä, kuten sugar rushia, mutta toisinaan laitetaan sitten tulisempaa...)

vajaa 1 dl hakattua tuoretta mäkimeiramia tai n. 2 -3 tl kuivattua oreganoa 

suolaa (lisää oman maun mukaan, mutta kastikkeessa pitää olla suolaa. En ole mitannut, koska maistelen ja lisään kunnes on hyvä, mutta ainakin teelusikallinen maldonia tai muuta sormisuolaa, ehkä jopa 1,5 tl tähän määrään soosia) 

mustaa pippuria myllystä

Pilko kaikki yrtit, valkosipuli ja chili hienoksi silpuksi. 

Lisää loput ainekset yrttisilpun sekaan kulhossa ja sekoita. Anna maustua mielellään ainakin vartin, ehkä jopa pidempäänkin. Maista ja tarkista suola. 

Jääkaapissa soosi säilyy hyvin ainakin seuraavaan päivään, pidemmällekin mutta maku muuttuu ajan kanssa. 

p.s. nuoret lipstikan oksat ovat parhaita, vanhemmiten niihin saattaa tulla vähän kitkerämpää makua. Tällöin voit lisätä kastikkeeseen teelusikallisen tai pari hunajaa, jos tykkäät.