torstai 1. tammikuuta 2009

Nigellan Coca-Colassa keitetty kinkku




Okei, nyt se on seonnu täysin ajattelee ainakin äiti. Ihan varmasti mimmunkin muljauttelee silmiään tälle ajatukselle - niin tein kyllä minäkin. Mutta sitten hulluus (ja lihan himo) voitti ja tässä sitä sitten mennään. Täytyyhän sitä nyt jotain hauskaa olla tämmösillä kolmenkympin puoliväliin ja sen ylikin ehtineillä naisihmisillä :) Ystäväni Minttu ei ole tähän täysin syytön - pohdittiin tuossa tarjoiluiden ylimitoituksen mittakaavaa ja hän kaivoi tämän reseptin jostain. Koska meiltä (minulta ja mieheltä, siis) jäi kinkku kokonaan maistamatta joulutaudin takia mietimme, että ehkä sitten kuitenkin pitäisi kinkkua saada. Mutta; jos tästä tulee pahaa mulla on edelleen se 1.4 kg lammaspaisti - jota olen rakkaudella tässä vaalinut kolme päivää punaviinissä. eli ruokaa tulee olemaan, vaikka kolakinkkua ei alas saisikaan ;)



Mun piti tehdä tämä jo aattoa edeltävänä iltana, mutta onnistuin polttamaan käteni semi-katastrofaalisesti (ei hätää, vaan muutama rakon alku sormen päissä ja kämmenessä...). Sitten piti vähän lääkitä, rasvata ja kulkea kylmäkalle ja muovipussi kädessä. Raksu joutui pilkkomaan päärynää - jonka raa-alle versiolle raukka on vielä allerginenkin. Mä olin aika hyödytön loppuillan.

Vinkkinä: ei kannata jättää patakinnasta tiskipöydälle jos kokkaa näin vauhdikkaasti kuin minä. Uusi, hieno patakinnas oli imaissut hieman vettä itseensä ja jotenkin onnistunut levittämään sen huokoiseen, ilmavaan kankaaseen niin, ettei se tuntunut märältä kun vedin sen käteen. Voin kuitenkin kertoa että kosteus päätti köyrystyä jokseenkin välittömästi (ja ylipäätään johtaa lämpöä erittäin tehokkaasti) kun tartuin hanskalla 225 asteiseen piparipeltiin. Meni kaksi sekuntia ja kaikki inkivääri-aprikoosileivät lensivät ulinan saattamana pitkin poikin. Ei kannata. Se sattuu.



Mutta siis sikaan. Nyt meillä on miehen kaupasta löytämä n. 4,5 kg luuton eläin verkossa. Nigellan ohjeessa siassa on selvästi kunnolla rasvaa, joten katsotaan miten tämän kanssa käy. Ensimmäinen ongelma on kattila, mistä taiotaan kattila joka vetää sisäänsä melkein viiden kilon kinkun ja ainakin kolme litraa kolaa? Meillä on yksi valtava kattila, jossa olen kypsennellyt keräkaaleja kun teen kääryleitä... Mutta täytyy katsoa soveltuuko se tähän. Se kun muistaakseni oli alumiinia ja voisin lyödä vetoa että kola irrottaa alumiinista vaikka mitä ihanaa.

Seuraavaksi suurin keittoastia onkin sitten wokki. Tästä päättelystä nyt ei tietenkään voinut seurata muuta, kuin että selaamaan ikean webiä. Onneksi asutaan ihan kulmilla, niin että mies meni ja osti meille sieltä edukkaan 10l teräskattilan. Nyt on sitten missä keitellä vastaisuudessakin... :)

Seuraava pulma oli sitten se verkko. Ottaako se pois vai antaakko olla. Päädyin jättämään verkon ja laittamaan kattilan pohjalle hieman ankan rasvaa, korvaamaan kinkusta puuttuvaa rasvaisuutta. Sitten vaan hups, kinkku kattilaan, pari sipulia lohkottuna perään ja kaksi pulloa kolaa (3l) kattilaan. Siellähän kiehut. Nigellan mukaan kinkku vaatii n. tunnin per kilo - mutta joululahjaksi saatu elektroninen paistomittari tökättiin mukaan ihan varmuudeksi - nähdään miten kehittyy.



Kun kinkku kiehui, pienensin lämpöä niin hiljaiselle, että keitos juuri ja juuri kiehuu hiljaa.

Kinkkua colalla, niinkuin se täällä tapahtui

10 litran teräskattila
4,5 kilon kinkku ilman luuta
3 l coca-colaa (ihan oikeaa, sokeroitua)
2 sipulia
2 rkl ankan rasvaa

kuorrutukseen

kasa neilikoita
2 rkl fariinisokeria
2 rkl sinappijauhetta
3-4 rkl siirappia (oikeasti laitoin tätä paljon enemmän kuin Nigellan ohjeessa, valuttelin vaan purkista)

Kun possu on kiehunut lähes kypsäksi - paistimittarin tavoite on possulle 71 astetta, että hieman sen alle, koska se menee vieä paahtumaan kuorrutuksensa kanssa hetkeksi uuniin. Lopetin keittämisen kun mittari näytti 68 astetta.

Kinkku odotteli jonkin aikaa ennenkuin uuni vapautui focaccialta. Se oli kuitenkin vielä kuuma, kun sivelin sen pintaan siirapin, laitoin neilikoita, fariinisokeria ja sinappijauhetta. Siirapi oli vähän hankalaa saada pysymään kuuman possun päällä ja se tahtoi valua. En tiedä olisiko kuorrute pysynyt pinnassa paremmin, jos kinkku olisi ollut viileämpi. Joka tapauksessa kinkusta tuli hyvää.

Kinkku oli uunissa kuortumassa n. 10-15 min 225 asteessa. Samalla se kypsyi loppuun asti.

Kinkku ei maistunut kolalle oikeastan ollenkaan, vaikka sitä keitettiin kolassa melkein neljä tuntia... Maku oli kuitenkin aromaattinen ja hyvä - kyllä se ihan kinkulle maistui! Kinkku oli juuri sopivan kypsää ja todellakin mehukasta. Vaikka osa vieraista jäi saapumatta flunssan yllätettyä söimme silti 2/3 kinkusta kuuden aikuisen ja yhden lapsen voimin. Kohtuullisen hyvä saavutus, siis (okei, osa meni brunssilla aamulla). Kyllä minä tätä reseptiä voin suositella. Yhtä hyvän jouluista tuoksua tästä kinkun keittelystä ei tullut, mutta se nyt ei suoranaisesti ollut toiveissakaan. :)

Keitinliemenä käytettyä kolaa Nigella käski säästämään, eikä heittämään pois mutta rehellisesti sanoen en tiedä mitä tekisin kolmella litralla kolaista kinkkukeitinlientä. Ihan hyvälle se keitinliemi maistuu, että kastiketta siitä saisi. Mutta kolme litraa on aika paljon:)

Lisäyksenä tähän, että sain mainionnäköisen keitto-ohjeen (kulinaarimuruista) tuolle liemelle. Jatkuvan sairastelun siivittämänä onnistuin kyllä hukkaamaan liemen tällä kertaa - mutta ehkä kokeilen tätä joskus.

4 kommenttia:

Rossana kirjoitti...

Uijui, kokiskinkkua.. Mies on haaveillut tuosta kinkusta niin pitkään, kun tuo resepti jossain Nigellan kirjassa ilmestyi. En ole vain saanut itse tuota kokeiltua, mutta ehkä nyt mies tästä innostuisi, kun jäi joulunakin kinkut syömättä :D

Nelle kirjoitti...

joo, se oli hyvää :) Loput lähtee nyt pohjanmaalle - lähdetään sukuloimaan kun jäi jouluna välistä. :)

Välispiikki kirjoitti...

Liemestä saa aivan loistavaa soppaa, toivottavasti ette heittäneet sitä vielä pois...

Nelle kirjoitti...

oivoi, kyllä mä ehdin sen jo hävittää - pohjanmaa ja ankara flunssa iski, enkä jaksanut paneutua asiaan. Mutta ehdottamasi soppa näyttää tosi hyvälle, laitan linkkivinkin tähän artikkeliin sopastasi, etteivät muut mahdollisesti ohjetta lukevat koe 3l liemimäärää mahdottomaksi:)