Tomaattista ja sitruunaista oliivi-kanapataa

Innoitusta tähän reseptiin toi paitsi jääkaapissa kovaa vauhtia vanheneva kanapaketti, myös blogisurffauksilla näkemäni kaksi reseptiä. Toinen oli mutukokkauksen blogissa ja toinen korianteria - blogissa. Näistä kahdesta reseptistä innoittuneena tein sitten oman version tomaattisesta kanapadasta, mutta marokon sijaan aloin vetää omaa versiotani vahvasti Italian suunnalle.



Halusin pataan paljon valkosipulia, chiliä, tomaattikastiketta, sitruunaa sekä oliiveita. Lisäksi halusin pataan italialaisen twistin ja lisäsin siihen sardellifileitä, lehtipersiljaa ja rosmariinia. Hätäpäissäni tulin laittaneeksi sinne myös kolme kaffirlimetin lehtä, joskin uskon että ne kannattaa ehkä lopultakin tästä sinfoniasta jättää pois. Lopputuloksesta ne eivät oikeastaan maistuneet.

Oliivista, sitruunaista ja tomaattista kanapataa Nellen tyyliin (pienelle joukkueelle)
1 pkt kanaa (3 rintafilettä n. 500g?)
800g tomaattimurskaa tai kuorittuja tomaatteja
n. 142g tomaattipyrettä (1 iso tai 2 pientä purkkia)
2-3 dl siitakkeita (maun mukaan)
2 sitruunaa
3 porkkanaa
1 sipuli
pieni pala kesäkurpitsaa, siemenet poistettuna
1 valkosipulin kynnet
1,5 palkoa chiliä
1 vajaa purkki vihreitä oliiveita, n. 250g
3 kaffirlimen lehtä (saattaa olla liikaa?)
0.5-1 dl lehtipersiljasilppua
2 oksaa rosmariinia
1 kanaliemikuutio
3 sardellifilettä
1 rkl hunajaa (voi jättää pois low carb - versiossa)
3 dl vettä
1 rkl mausteista etikkaa tai valkoviinietikkaa
mustapippuria
chilimausteseosta
paprikamaustetta
öljyä paistamiseen



Kuullota sipuli ja valkosipuli pannussa niin, että valkosipuli ei vielä ehdi ruskistua. Kaada pataan. Pilko kanat sopivan kokoisiksi paloiksi ja ruskista niitä pannulla. Ripottelin kanojen päälle chilimausteseosta ja paprikamaustetta suoraan purkista. En nyt osaa sanoa tarkkaa määrää, mutta niin että jokaiseen palaan tulee kunnolla paprikaa. Muista laittaa pannulle myös öljyä. Paistoin kanat kahdessa erässä, että pannu ei ehdi jäähtyä kun siihen laittaa liikaa kanaa kerralla. Kun paistaa vähän kerrallaan, pinnasta tulee kauniin ruskea.

Kanojen jälkeen päätin kuullottaa öljyssä myös hieman porkkanoita, selleriä, sieniä ja kesäkurmitsaa. Sitten kaadoin kaikki pataan vaan. Pataan lumpsahtivat myös oliivit, yrtit ja sitruunat renkaina, kanaliemikuutio ja kuoritut tomaatit tai tomaattimurska. Pyrettä pistin lidlin ison purkillisen, eli jos käyttää niitä normaaleja pieniä, kannattaa laittaa kaksi.


Innostuin maustamisessa niin, että kaffirlimettiäkin meni sekaan vaikka se lienee kyllä turhaa tässä reseptissä. Sen sijaan kannattaa ehdottomasti laittaa mukaan kolme pilkottua sardellifilettä - neljäkin voi laittaa jos haluaa. Tukevoittaa makua hienosti. Loraus valkoviiniä veden korvaamiseen osittain ei ole sekään huono idea - mutta talousvalkkari oli edelleen loppu, niinku tuli jo mainittua kalan yhteydessä. Ostan monesti jonkun halvemman pussivalkkarin tms. talousvalkoviiniksi. Sitä voi sitten lorotella sieltä pussista ruokaan aina kun tarvitsee - ja vaikka kokkiinkin jos hätä iskee ;)

Chilit pilkoin vaan pataan ja kun kaikki aineet ovat mukana (paitsi etikka!) pistin padan tunniksi 180 asteiseen uuniin. Sitten tein välitarkastuksen. Tässä vaiheessa sekoittelin pataa ja maistoin sitä - se oli ihanasti sitruunaista muttei vielä kitkerää. Jos olisin ollut fiksu, olisin tässä vaiheessa ottanut sitruunat pois padasta ja jatkanut kypsennystä ilman sitruunoita tai vaan syönyt padan :) Mutta olin saanut päähäni että kana olisi ihanaa jos se muhisi oikein mureaksi ja melkein rikinäseksi uunissa. Pidin pataa uunissa vielä 1,5h. Siinä ajassa sitruunoista oli tullut jo hieman kitkerääkin makua pataan, mikä harmitti. Kana ei ollut vielä hajonnut, mutta nälkä oli jo niin kova että nyt oli pakko syödä. Otin sitruunat lopulta pois padasta. Sitruunoiden poistamisen jälkeen lisää etikkaa 1 rkl.

Eli: kun teette tätä sitruunaisuus on juuri parhaimmillaan tunnin jälkeen. Sekoittakaa pataa hieman ja ottakaa silloin ne sitruunat pois, ettei tule kitkerää. Jos haluaa, pataa voinee haudutella vielä tai syödä tässäkin vaiheessa. Maku ei sanottavasti ole lämmittelyissä muuttunut. Jos pata tuntuu liian terävän makuiselta sitä voi hieman makeuttaa hunajalla jos tykkää.

Pataa voi nauttia sellaisenaan, papujen kanssa tai vaikka riisin kanssa kuten minä laiskuuksissani. Ei vaan riittänyt jaksamus tällä kertaa muuhun.


Tykkäsin että padasta tuli tosi hyvää, vaikka kuva ei nyt mitenkään imartele. Nälkä ja käytännöllisyys yllätti kuvaajan. Yksikseen kun olin kotona halusin mennä sohvalle syömään ja katsomaan hömppää, niin kipoksi tuli valittua vähemmän söpö mutta sohvasyömiseen hyvä kulho - valitamme siis kuvauksellisuuden puutetta:)

Mutta: erityisesti vihreät oliivit olivat tässä tosi kiva. Ehkä niitä kannattaisi halkaista - ovat vähän kuumia syödessä noin kokonaisina. Oliivin makukin jakaantuu tasaisemmin jos halkaiset ne. Mutukokkauksesa ehdotettiin että lientä keittäisi vähän kasaan - se voisi olla ihan kiva tai karppaajan pataan voisi laittaa mukaan papuja, jotka vähän imevät nestettä. Ei tämä silti riisin kanssa syödessä ollut yhtään liian liemimäistä, mutta se kyllä kaipaa jotain lisäkettä...

Ainoa mikä harmittaa on, että en ottanut niitä sitruunoita pois ajallaan, maistettaessa tunnin hauduttelun jälkeen maku oli juuri passeli. Olkaa te viisaampia.

Lisäyksenä jälkikäteen: lisäsin pataan toisella lämmityksellä vielä vähän paistettua kanaa, pyrettä ja papuja kun lientä oli vielä paljon. Pavut sopivat tähän hyvin. Esimerkiksi 400-500g liotettuja ja keitettyjä vaaleita papuja tuonne sekaan niin vot. Keitin yön yli liotettuja papuja kasvisliemessä semmoisen 30-45 min ja sitten uunissa vielä padan kanssa hauduttelua reilu tunti tai ehkä jopa lähemmäs puolitoista.