perjantai 23. tammikuuta 2009

Chapata - leipää



Olen tiiraillut muutamaa leipäreseptiä Aito-maku -blogissa jo jonkin aikaa. Nyt kun pidin kotityöpäivän ajattelin kokeilla siinä väleissäni chapataleivän tekoa. Se ei itsessään näytä työläältä reseptiltä, että onnistuu varmaan työn ohessa, mutta kolmen tunnin viileänostatuksineen se vaatii huomiota hieman hankalin väliajoin jos ei satu olemaan taikinakulhon vieressä. Nytkin ehkä aloitin koko homman liian myöhään (lounastauolla), koska nopeasti laskettuna leipä mennee paistoon vasta lähempänä iltakymmentä.

Minulla ei ole leipäkonetta, niin että ainoana koneena toimivat käteni ja suuri kulho. Se voi tietysti olla syynä siihen, että en olut ihan täysin tyytyväinen tämän yritykseni lopputulokseen, vaikka sitkosta tulikin ihan hyvä.

Monessa tuon blogin ohjeissa on viitattu 3+8 - tyyppiseen ilmiesesti vaivaamista koskevaan lukupariin. En tiedä mitä sillä tasan ottaen tarkoitetaan, ehkä se on joku leipäkoneen säätö. Tässä reseptissä kuitenkin ihan sanottiin 10 min sekoitusta, niin että uskallan kokeilla sitä :)

Taikinan kehitys oli jännittävä - ensin taikina nousi todella paljon. Se täytti lähes kokonaan suurimman teräskulhon mitä minulla on. Onneksi otin sen ison kulhon leivonta-astiaksi, muuten taikina olisi voinut tulla yli. Molempien kylmänostatusten jälkeen taikina nousi vähemmän ja muuttui jämäkämmäksi. Se oli silti leivontavaiheessa todella pehmeää ja leipien muoto nyt sitten tuli mitä sattuu.

Näin sen tein aito-maku blogin reseptiä parhaani mukaan tulkkaillen.

Chapata (3 kpl)

5 dl vettä
9 dl vehnäjauhoa
2 tl hunajaa
1 pss kuivahiivaa (11g)

Sekoitin nämä ainekset käsin kulhossa kunnes taikina oli tasaista. Taikina jäi tosi pehmeäksi ja mietin miten siitä ikinä saa leivottua mitään, jauhon määrä tuntui pieneltä. Jätin pyyhkeen alle kohoamaan keittiötasolle ja munakello mittasi aikaa. Tunnin päästä taikina oli kohonnut melkein koko astian täyteen. Olin yllättynyt, että taikina kohosi niin paljon.



Sen jälkeen sekoitin taikinaan:
1½ dl oliiviöljyä
2 tl suolaa
1½ dl vehnäjauhoja

Vaivasin taikinaa käsin parhaani mukaan 10 min. Loppuvaiheessa taikina alkoi jo irrota käsistä vähäsen, mutta oli edelleen todella pehmeää.

Koska ulkona oli +3 - +5 astetta lämmintä (n. jääkaappilämpö), nostin taikinan ulos kylmälepoon ja katsoin kellosta 3h. Taikina oli edelleen aika kuplaista nousemisen jälkeen. Vaivasin sitten ilmakuplat pois. Taikina oli noussut taas aika paljon, mutta kuitenkin vain vähän reiluun puoleen ensimmäisen kerran tilavuudesta. Nyt taikina tuntui jo vähän sitkoisemmalta.



Ulkona lämpötila alkoi pudota kohti iltaa ja päätin laittaa leivän jääkaappiin jatkokehittymään. Seuraavan 3h nostattelun jälkeen taikina oli jo tasaisempaa (kuva yllä). Taikina oli myös kiitettävästi jämäköitynyt. Taikina oli silti niin pehmeää että laitoin sen suoraan jauhotetulle leivinpaperille ja erottelin siitä kolme pötkylää. Mitään muovista taikinalastaa ei ollut, niin että käytin muovista paistinlastaa.


Nostatin leipiä 50 min ja pistin uuniin. Ohjeessa sanottiin lämmöksi 195 astetta joten laitoin vähän vähemmän (185) ja kiertoilman, koska peltejä tuli uuniin kaksi. Lisäksi ajattelin, etä lisäkosteus antaisi leipiin rapean ja sitkoisen kuoren. Laitoin uunin pohjalle pellin, jossa oli vettä.



Ihan hauskan makuista (vähän ehkä turhan hiivaista) siitä tuli, ja taikina on ihan mukavasti sitkas. Pinnan rakennetta en saanut jotenkin oikean chapatamaiseksi ja leipä ei noussut niin muhkeaksi kuin toivoin. Kuoresta tuli tosi ohut ja se pehmeni heti uunista tultuaan. En tiedä oliko kosteuden tuomineen uuniin virhe tuon pinnan rakenteen osalta - jotenkin kuvittelin että se olisi auttanut kovettumisessa kuten maalaisleivän tapauksessa. voihan se olla että lämpöä olisi sitten pitänyt olla enemmän... jaa-a. Pitää varmaan kokeilla seuraavalla kertaa ilman vesipeltiä. Tuo taikinan kehittyminen oli kyllä rohkaisevaa ja hauskaa seurattavaa matkan varrella, mutta pitää nyt kyllä vähän opiskella, onko tuossa vielä joku kikka jota en vaan tajunnut.

Täytyy varmaan kokeilla vielä vaikka tuota viva chapatan nimikkoreseptiä kun seuraavan kerran innostun tekemään chapataa ja lukea vähän muutenkin ko. leivän sielunelämästä. Kokeilemallahan sitä oppii.

edit: 19.4.2010: Näin retrospektiivissä täytyy todeta, että tässä meni kyllä pieleen, kun pidin sitä vesipeltiä niin kauan uunissa. Kuten Aleksi tuolla kommenttiloodassa sanookin, se taisi mennä lähinnä höyryttämiseksi. Suosittelen kyllä kokeilemaan tuota Bertinetin chapataa, jota tein tämän jälkeen, minusta tuntuu, että se ei maistunut niin hiivaisellekaan ja kuoren rakenne oli parempi. Aleksin ohje on vielä kokeilemanti :)

5 kommenttia:

Make kirjoitti...

Moi....Jep jep niin kyllä se 3+8 tarkoitta kirjaimellisesti sitä pyöritys aikaa kun se taikina tehdään.....Se mitä mie kuulen esim. jos joku talous koulun opettaja sanoo et taikinaa vain vähän sekoitetaan ne puhuu ihan "höpöjä"... Noissa kaikissa ohjeissa mitä miullakin on ne jauho määrät on suuntaa antavia eli se taikina kovuus on aika ratkiseva (myllyillä on erillaisia jauhoja eri lailla käyttäytyviä)
Juu eikun kokkailu ja leivonta intoa;)

Anonyymi kirjoitti...

Hmmmm vielä tarkennus siis minuutteja 3+8 3 hitaalla ja 8 nopealla ;)

Nelle kirjoitti...

kiitos tarkennuksesta :) Mietinkin, että miten se menee. Jos vaivaa nopealla teholla koneella niin käsin varmaan sitten vaatii vaan pidemmän vaivausajan?

No, enköhän tästä opi. :) Halu oppia tekemään leipää on kyllä olemassa :)

aleksi kirjoitti...

oliko se pellilinen vettä siellä koko paiston ajan? jos oli niin se on ton leivän jättänyt kuorettomaksi.. oot höyryttänyt sen :)
se vesi vaan alussa laitetaan sinne, mä kaadan ihan mukilla vaan uuniin ja tukkia reiät ettei höyry pääse ulos pariksi minuutiksi.

tollasiin esitaikina leipiin ei tarvitse noin hirveää määrää hiivaa.

Nelle kirjoitti...

jee, höyrystettyä chapataa! :)

Tuo on kyllä aika chapata de muerte:) Mutta ensi kerralla olen jo viisaampi. Kiitos hyvistä kommenteista aleksi. Arvostan että jaksat kommentoida.

Päättelin myös itsekin, että hiivan määrää pitää kyllä seuraavalla kerralla vähentää. Etenkin viilettyään se leipä maistuu hurjasti hiivalle.

Ostin nyt myös leivontakarkeita jauhoja, jos ne toimisivat tähän paremmin. Tosin leipomukset varmaan hetkeksi nyt jää, jos vaikka viikonlopuksi sitten.