keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Tuleeko tästä tuluskukkaroakaan? Ravun saksia alkupalaksi.




Viikonlopun kalaisaan menuun kuului myös pieni alkupala. Alkupaloja voisi oikeastaan harrastaa enemmänkin, koska monesti ruokailu menee niin myöhään, että ruoka tulee hotkaistua liian äkkiä ja muutenkin pinna on kireällä kun nälkä alkaa olla hallitsematon. Pienellä alkupalalla voi tappaa nälältä kärjen, palauttaa mielenrauhansa ja saada miellyttävämmän illalliskokemuksen. Kotioloissahan sitä voi vaikka kokata loppuun vasta sen jälkeen, kun alkupala on syöty.

Kun mies sanoi haluavansa lautaselleen kalaa, tulin tuijotelleeksi kalatiskiä ehkä pidempään kun yleensä. Valikoima oli poikkeuksellisen hyvä. En ole koskaan laittanut itse mitään ravun saksista, vaikka joskus olen rapua maistanutkin ravintolassa. Nämä sakset olivat valmiiksi kypsiä, joten ruuanvalmistukseen tarvittiin lähinnä elefantin kärsivällisyyttä ja pihdit. :) Ihan miehistä hommaa, siis:)

Itse asiassa homma oli niin miehisen oloista, että raksu lähti ihan suoraan etsimään sopivia pihtejä ja pykersi nämä leivät kokonaan. Itse väkersin sillä aikaa ahventa ja jälkkäriä. Ravun saksissa ei ole paljon lihaa ja maku on herkkä. Hommaa ei siis kannata pilata jyräävillä mausteilla tai vahvalla majoneesilla. Laitoimme tähän ihan perinteistä smetanaa ja raikkautta tuomaan seokseen laitettiin kevätsipulia. Jotain terävää seos kuitenkin tarvitsee - ehkä tähän voisi pilkkoa pienen, puolentoista sentin palan chiliä jos haluaa tai käyttää cayannepippuria, kuten me teimme. Ripaus sitruunan mehuakaan ei ole pahaksi, mutta oliiviöljy on liian tömäkkää ravulle...


Jos haluaa lisätä tähän jotain, niin hieman makeat, mehukkaat ja tuoreet auringonkukan versot olisivat olleet mielestäni tosi pop. Ensi kerralla jotain sellaista.

Alkupalaleipää ravusta (2:lle)

4 pientä paahtoleipäsiivua
2 ravun saksea
1 kevätsipulin varsi
n. ½ prk smetanaa (ehkä 50-75g)
ripaus cayannea
ripaus suolaa
(auringonkukan versoja koristeluun)

Varustaudu tukevilla pihdeillä ja paina ravun kuori rikki niiden avulla. Tarvitset myös jonkin kapean ja terävän apuvälineen, jolla lihaa voi kaivella saksien onkaloista. Etanahaarukka tai vastaava on hyvä tähän. Kannattaa olla huolellinen, kuoren paloja menee helposti lihan mukana ja ne ovat ikäviä, jos sellaiseen puraisee :) tosin ehkä ruokailijoita voi kuorenpaloista varoittaakkin... :)



Paahda paahtoleivät ja trimmaa niistä pois reunat. Voit myös halutessasi leikellä piparimuotilla paahtoleivästä jotain söpön muotoisia kuvioita. Paahtoleivälle olisi ehkä kannattanut laittaa pieni sipaisu voita. Meiltä se jäi tekemättä, mutta täydellisen epäterveellisyyden saavuttamiseksi ja maun viimeistelemiseksi se voisi olla suotavaa. Sekoita loput täyteainekset keskenään kipossa. Levitä smetanaseos leivälle ja koristele haluamallasi tavalla. Nauti hyvän vihreän teen, kuohuviinin tai kuivan valkoviinin kanssa.

2 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Nami nami, rapu on kyllä niin hyvää!

nemo kirjoitti...

Hui, mitenhän tuohon uskaltaisi ryhtyä? Olen samaa mieltä alkupalojen tärkeästä tehtävästä. Meillä usein syödään alkupalat ja sitten tyynesti jatketaan kokkausta. Illallinen venähtää siinä mukavasti, eikä tule ahmittua.