maanantai 10. syyskuuta 2012

Sian etuneljännes (!)


"Kuule äiti...." aloitin varovaisen lähestymisen puhelun varsinaista pihviä sikaa kohti, kun pakolliset kuulumiset oli jo vaihdettu: " Jos nyt hypoteettisesti kuviteltaisiin, että mulla olisi kellarin jääkaapissa neljäsosa sikaa - niin..." "Miksi?" kuului hieman tuskainen ähkäisy linjan toisessa päässä ennenkuin ehdin lauseeni: "...miten mun kannattais sitä leikata?" loppuun asti.

Otin ääneeni niin kepeän ja huolettoman sävyn kuin osasin ja selitin äidille, että V oli nähnyt kaupan itsepalvelutiskissä sian etuneljänneksiä ja ostanut sellaisen! :) V:n tuntien varmaan osaatte arvata mitä miehen päässä oli liikahtanut sianruhon sattuessa näkökenttään? "Ihan Mahtava pala eläintä!", kyllä joo.  V tuumasi jotta se ei pelaa joka pelkää ja lähti kaupasta 12 kilon sianpala kainalossa.


Kyllä minä sitä arkeen karusti palannutta nimipäiväsankaria siellä kellarin jääkaapissa tervehtiessäni mietin hetken, että on jossain määrin edesvastuutonta cittariltakin laittaa tuollaisia paloja esille kun kauppa parveilee meidän V:n kaltaisia opportunisti-metsästäjä-keräilijöitä:) Ja siellä se nyt sitten istui, eikä minulla ollut aavistustakaan mitä siitä teksisi; tai miten, sillä tutun kasslerin, ulkofileen ja lapapalan seassa ja ympärillä risteili kivikovia luita ja petollisia rustoja. Mitä voin sanoa? Onneksi on äiti, joka on lihamestari.

Luulen, että äidillä oli kerrankin vähän samanlainen olo siellä puhelimen toisessa päässä kuin minulla niinä kertoina kun yritän ratkoa äidin ATK - pulmia etänä. "Leikkaatte siitä selkärangan päältä vaan suoraan..." "Niin siis mistä, niinkun tästä urastako? Mutta kun... Sahallako, ai eikun veitsellä? Ai ei siitä, vaan siitä kylkiluiden vierestä? Mutta meneekö se... ? Aaa.... " Vaikkei äiti sanonut mitään sellaista, kuulin kyllä korvissani, miten äiti haluaisi tarttua veitseen ja lopettaa kaikki turhat kyselyt rusauttamalla veitsen.... Siihen sikaan ihan itse. :)



Enkä tiedä menikö se nyt ihan niinkuin äiti meinasi - varmaan ei, mutta tästähän lihamestari nyt voi sitten tarkkailla meidän tyylinäytettämme :)

Lihaa leikataan eri maissa eri tavoin. Tämä kuvissa esitetty on amatöörimuunnos suomalaisesta.

Me olimme nimittäin löytäneet ginger pigistä hauskan italialaisen reseptin hitaasti paahdetusta possunolasta, jota olimme paremman huvin puutteessa päättäneet kokeilla ;) Nyt tuosta etuneljänneksestä piti vain ensin saada irti se noin kahdeksankiloinen olkapää.

Olkapäästä tulee massiivinen, hieman kinkkumaisen näköinen pala, jonka keskellä on sekä litteä (olkapään) luu että osa etujalkaa.


Ja jos onnistumme jotenkin säilömään sen kasslerin ja ulkofileen pään niin hyvä. Niille aina keksii käyttöä, tuumailin ja speksailin jo V:lle miten erinomaista arista al lattea siitä ulkofileen kasslerpäästä saisikaan aikaan. Niin, muutaman päivän Putte P:n eksistenssiä huokailtuani aloin minäkin jo innostua tästä projektista.


Veitsellä kylkiluun saa kyllä irti selkärangasta, mutta ainakin meillä turvauduttiin miehiseen voimaan.

Jahka hoksasimme, mistä kohdin olisi syytä aloittaa, liha saatiin kuin saatiinkin paloiksi äitini ohjeilla; selkärangan ja kylkiluiden liitoskohdassa on tosiaan rustoa, josta pääsee läpi veitsellä.

KAsslerin päällä on littana kylkirivin päädyssä oleva luun jatke, joka lähtee nätisti irti.

Kun koko rustorivi on rikki (ks. jutun ensimmäinen kuva), kyljyksen ja kasslerin voi leikata irti viemällä veistä kylkiluiden suuntaan leikaten alas ja läpi.

me poistimme kyljysluut, mutta kyljykset pystyy leikkaamaan rustoista poikki kuten edellä kylkiluut irrotettiin selkärangasta.

Me halusimme säästää projektiamme varten mahdollisimman suuren olkapalan - joten yleisesti ottaen kai leikkaamisen voisi tehdä vieläkin enemmän vinoon jos tahtoo esimerkiksi enemmän sian rasvaa ja nahkaa mukaan sitä kyljysriviä koristamaan.


Me poistimme kyljysten luut, sillä suunnitelma tosiaan on, että se ulkofileen pää jota eräs lihamestari kehui ihan sisäfileen kaltaiseksi, mureaksi lihaksi, se kypsennetään jotenkin yhtenä palana. Ja no, kasslerille aina jotain keksitään.


Kyljysrivi ja kasler yhtenä palana sekä etulapa.

Äiti sanoi, että etuneljännes menee noin puoliksi, kun lihan leikkaa näin vinoon, mutta me saimme aikaan noin kolmen kilon reunapalan ja kahdeksan kilon luullisen olkapalan. Tämä varmaan johtui siitä kitsastelusta sen kyljysrivin leikkaamisessa. Joka tapauksessa veitsi löysi lopulta tiensä aika luonnollisen oloisesti kun seurailimme lihaskalvoja ja luiden pintoja. Naapurin koiralle ei paljon lihaa luiden ympärille jäänyt vaikka tämmöiset amatöörit asialla olivatkin.

lihan pinnasta näkee, mistä kohtaa kasslerin marmoroitunut ja läikikäs liha loppuu. Jostain siitä pistimme lihan poikki.

Ja kun nyt asiaa tässä mietin jälkikäteen, oli tosi hauskaa että V toi tuollaisen projektin kotiin - ainakaan ite leikatessa ei voi valittaa ettei saa juuri sellaisia paloja kuin haluaisi :)

Mutta nyt I heräsi, joten se, mitä possusta tehtiin jää seuraavaan juttuun. Stay tuned ;D


17 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Hatunnoston arvoinen suoritus! Voisi kyllä itsellä leuka hieman loksahtaa jos tuollaisia tuliaisia tulisi kotiin :D

Mari kirjoitti...

Vau! Kyllä lihamestari-äidillä on hyvä syy olla ylpeä jälkikasvustaan!

Taina kirjoitti...

Voin kuvitella teidän äitin tuskan siellä puhelimen toisessa päässä! Olisitte edes skypettäneet =DDD

Liinu kirjoitti...

Hah, mahtava juttu :) Voin hyvin kuvitella puhelimessa käydyn keskustelun! Mutta hyvin taisitte suoriutua (vaikken itse lihan leikkuusta mitään ymmäräkään).

Nanna kirjoitti...

Waude mikä projekti!. Nuan vaan sika palooksi!.
Keskiselläkin myitiin pari vuotta sitten etuneljänneksiä ja jollen väärin muista niin 1,99 kilo.
Mä olin sen verran hemmoteltu, että isäni sen paloitteli ja minäkin sain jonkun ihanan uunilihapalan pakkaseeni ilman ponnistuksia.

Riikka kirjoitti...

Vau te sitten osaatte aina yllättää! Jään odottelemaan, mitä kaikkea noista lihoista syntyy! :)

Mausteinen Manteli kirjoitti...

Huh huh, aikamoinen saavutus saada osiin. En osaa edes kuvitella miten lähestyisin asiaa :) Varmaan soitto apelle ehkä? Hän paistaa hyviä pihvejä :D Hieno juttu kyllä teiltä!

Nelle kirjoitti...

Minna: kieltämättä se ensivaikutelma oli aika pelottava; mistä alkaa leikata!

Mari: no V kyllä taisi hoitaa enimmät veitsenkäsittelyt - minä kuvasin vaan hurjasti :) Muta sitten lopuksi kun luut oli hoidettu erottelin sen kasslerpään siitä olkapalasta - luulen että V pelkäsi että tulee haukut jos menee vikaan ;)

Taina: äiti oli töissä ja piti vaan noppaan yrittää saada tolkku ;) Mut joo, ei helpoin homma kun selvästi itsellä tulisi lihasmuistista!

Liinu: Kyllä lihamestari hyväksyi kun soittelin kotiin jutun julkaisun jälkeen; kuulemma oli yllättynyt miten hyvin se meni - ottaen huomioon ;) Kuulemma hiukkasen leveämmältä olisi voinut kyljysrivin irrottaa, mutta ihan hyvä näinkin:)

Nanna: tämä oli kans varsin edullista eläintä. Isät on just tommosia! Meidän isi leikkas pääsiäisenä käydessään omenapuut (!):) Nyt on ollu kiva noukkia omppuja...

Riikka: Elämässä pitää olla yllätyksiä - ei käy tylsäksi:)

Mausteinen manteli: kiitos :) Kyllä tässä nyt täytyy sanoa, että olisi varmaan päässyt vähemmällä jos joskus kotona asuessa olisi opetellut äidin kanssa miten noita ruhoja leikataan - muta varmaan parempi myöhään puhelimessa kuin ei milloinkaan. Kirjojakin oli apuna, mutta jotenkin niissä oli niin erilaisia ne ruhonpalat vaikka oli eri maiden leikkausohjeita. Toivottavasti näistä kuvista olisi iloa niille jotka eivät voi kilauttaa äidille <3

Campasimpukka kirjoitti...

Hui, voisin vähän olla pelosta kankea tuollaisen tehtävän edessä. Mutta kun olisi hyvät kuvalliset ohjeet ja kunnon veitsi.... niin ehkä... :)

jokihakakokkaa kirjoitti...

Vau! Mahtavaa, upeaa!

Nelle kirjoitti...

Campasimpukka: ei se ollut ollenkaan niin paha kuin kuvittelin. Siellä oli muutama luu, joiden takia ymmärrän kyllä, miksi lihaa usein leikataan juuri niinkuin leikataan. :) Jos jotain, niin mielenkiinto kasvoi kyllä lihanleikkausta kohtaa tässä puuhassa.

Jokihakakokkaa: oli kyllä! :) Ehkä joskus vielä tilataan joku luomusika leikattuna vaikka jenkkityyliin - kuka tietää. Mutta avartavaa oli tälläisellä varttisialla kokeilu kotioloissa.

Anonyymi kirjoitti...

Hienostihan se meni noin "amatööriltäkin". Apuja leikkaamisessa ja erilaisista resepteistä saa myös meidän myymälästä!

Terveisin sen Cittarin lihamyyjä ;)

Nelle kirjoitti...

Cittarin lihamyyjä: Kyllä minua taas niin iloisen reippaasti tänään siellä "teillä" palveltiin että kiitosta vaan! Paljonhan minun tulee niitä vinkkejä kyseltyäkin ja kivasti neuvoja myös tarjotaan.

Kyllä yksi suuri syy sinne Cittariin päätymiselle on juuri nuo palvelevat liha- ja kalatiskit :) Kiva, kun tulit jättämään terveiset - ja kuulla ettei tuo niin huonosti sitten vissiin mennytkään tämä lihanleikkuu :)

Maisa kirjoitti...

Vau, ihan mahtavaa!

Nelle kirjoitti...

Maisa: oli se vähän pelottava eläin ensin, mutta kyllä se siitä. Kuvat auttavat aina asiaa, tietysti:)

Anonyymi kirjoitti...

Onkos tuo taustalla näkyvä kirja minkä niminen?

Nelle kirjoitti...

Anonyymi: siellä on itse asiassa kaksi kirjaa; tuo, missä näkyy mies sian kimpussa on Ginger Pig The Meat Book ja tuo, missä näkyy kolme siankuvaa alekkain on Larousse Gastronomique. :)