keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Sarjassamme Nelle ja oudot aineet: Lupiininsiemeniä lisäkkeeksi





Välillä iskee näitä outoja ajatuksia ostaa jotain, mitä et ole kokeillut koskaan aikaisemmin. Menin sitten ja ostin paketillisen lupiinin siemeniä (ihan ruokahyllystä, joo). Itse asiassa Lassilan tila Tuusulassa tuottaa makealupiinin siemeniä. Valitettavasti purkissa ei ollut mitään erityistä ohjetta, kuinka valmistaa lupiinia, mutta lyhyellä Googletuksella löysin muutaman täkyn, joissa sanottiin että lupiinin siemeniä voi käyttää papujen tapaan pataruuissa.

Loppujen lopuksi tästä lupiinikokeilusta tuli vähän monipolvinen ja jännittävä kokonaisuus, kun kaikki ei mennytkään ihan niinkuin piti ja tartti vähän harjoitella :)

Nooh, ei kun kokeilemaan. Koska siemenet olivat kuivattuja, laitoin ne likoon edellisenä iltana. Varasin astiaksi saman, missä yleensä aina liotan mustapavut ja laitoin vettäkin abt saman määrän. Noh, aamulla sain todeta, että siemenet olivat imaisseet oikeastaan melkein kaiken veden kiposta. Totesin että ehkäpä lupiinit ovat vielä janoisia ja siirsin ne isompaan kippoon ja lisäsin vettä. Siinä ne saivat vielä kölliä iltapäivään asti, jolloin tuli aika aloittaa illallisen valmistelut.

Olin ajatellut laittaa lampaan ulkofilettä ja lisäkkeeksi sitten näitä lupiineja haudutettuna padan tapaan uunissa. Niinpä sitten kasailin pataan lupiinin siementen kaverisi suurin piirtein seuraavanlaisen setin:

Lupiinia uunissa
n. 6-7 dl turvonneita lupiininsiemeniä (kuivana oli paljon vähemmän, olisiko ollut 2,5 dl tms)
2-3 kynttä valkosipulia
n. 1 dl kuivattuja suppilovahveroita
timjamin oksia
rosmariiniinin oksia
salviaa
kasvisliemikuutio
n. 1/2 tl hyvää yrttisuolaa
loraus öljyä
mustapippuria
1 rkl mausteista etikkaa (rajamäen, siinä on aika paljon sokeria - voi korvata omenaviinietikalla ja sokerilla)

Lisäksi:
lampaan marinoimisesta yli jääneet sipulin lohkot, jotka kaadoin lupiinien päälle.

Sitten vaan koko komeus uuniin ja 1,5 tuntia hauduttelua. Lampaat alkoivat olla jo valmiina, kun aloin tutkailla mitä lupiineille kuuluu. Nestettä oli vielä paljonlaisesti ja siemenet itsessään olivat aika lohkeavia, vaikka tuntuivat kypsälle ja maistuivat vähän pavulle. Toivoin, että jospa ne vielä tuosta pehmenisivät ja jätin kattilan uuniin jälkilämmölle ja tein lampaan kanssa salaatin.

Siemenet eivät olleet pehmenneet eivätkä imeneet nestettä padasta edes myöhemmin illalla, kun uuni oli jo viilentynyt. Sipulit olivat kyllä muuttuneet melkein pehmeäksi mössöksi, niin että tulkitsin siementen olevan kyllä kypsiä. Nostin siemenet ulos odottamaan jatkotoimenpiteitä.


Jatko lupiineille tuli arkiruuan muodossa - laitoin lupiineiden päälle kanan rintaleikkeet, ripotin niille valkosipulijauhetta, cayannea ja mustapippuria sekä paprikaa ja kypsensin uunissa kunnes kanat olivat kypsiä. Lupiinit olivat edelleen rouskuvaisia eikä neste ollut vähentynyt yhtään.



Ei se mitenkään pahaa ollut, suppilovahverot antoivat yrttien ja valkosipulin kanssa hyvin makua ja lupiinit maistuivat lähinnä pavulle. Hämmentävää oli kuitenkin että tästä megahauduttelusta huolimatta siemenet säilyivät hyvin irtonaisina ja rapeina. Jatkossa ehkä laittaisin näitä johonkin pataruokaan, joka vaatii pitkää haudutusta. Siemenet voisivat toimia siellä hauskoina yllätyksinä, koska eivät näytä muusaantuvan millään. Yksistään olivat vähän kuin söisi irtokarkkeja haarukalla.

Jotenkin en ollut ihan hirveän viehtynyt lupiininsiementen tekstuuriin - vaikka ovatkin kotimaisia ja ekologinen proteiinilähde, niin olivat ne kuitenkin vähän outoja... Jos joku tietää miten näitä voisi oikeasti valmistaa, kuulen mielelläni. Tälläinen raportti tällä kertaa ja insinöörimäisesti vielä tähän loppuun jatkotutkimusaiheita:


Avoimia kysymyksiä lupiinikokeilusta:
  • Saako lupiininsiemenet jotenkin pehmenemään, vai kuuluvatko ne ollakin vähän rapeita?
  • Koska keittovaiheessa siemenet eivät enää imeneet paljonkaan nestettä, kannattaisiko näitä höyryttää jotenkin, tai kokeilla painekattilaa?
  • Lupiinin siementen ravintosisältöä ei löytynyt finelistä - ilmeisesti noissa on paljon proteiinia kuten palkokasveissa yleensäkin, mutta miten paljon muuta - esim. hiilareita?
  • Mitä muut ovat kokeilleet lupiinien kanssa - onko jotain hyvää reseptiä? Mulla on niitä vielä puoli pakettia jäljellä... ;)

Lisätty 2.3.2009: kokkasin lopusta paketista lupiinipastaa, joka onnistui huomattavan paljon paremmin!

5 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Heh heh, olipa kokeilu joka sai mut nauramaan:-) En ole kuullut lupiininsiemenistä, ja tuskinpa niitä kokeilisinkaan tän lupiinijutun luettuani...Mutta toivottavasti joku voi antaa hyviä vinkkejä, entä lupiinisiementen kasvattaja, eikö sieltä voisi saada vähän vinkkejä siihen...

Nelle kirjoitti...

Niin, söin tänään loput lupiinit ja viimeisen kanan lounaaksi ja uhm. noin viiden uunitunnin jälkeen kuvittelin, että ne olivat saaneet vähän miellyttävämpää rakennetta. Silti ne minusta olivat vähän kuin raakoja papuja. Mutta joo, täytyy varmaan selvittää asiaa vielä pidemmälle, ennenkun käyn kiinni siihen loppuun paketilliseen siemeniä... :) Mutta ei se pahan makuista silti ollut:)

Anonyymi kirjoitti...

Ikinä en ole kuullut lupiineja mitenkään syötävän ja olen kyllä kuullut jos nähnytkin kaikenlaista. En usko, että tämäkään postaus saa minua kokeilemaan niitä, vaikka tämä on hauska kirjoitus. Kiitos uhkarohkeudesta! ;)

Anna kirjoitti...

Oho, todella mielenkiintoinen postaus! Aina oppii uutta! :)

Teillä on täällä muutenkin mun mielestä erityisen paljon hyviä vinkkejä ja uutta tietoa.

Nelle kirjoitti...

kiva kuulla. Lupiinit taisivat alunperin löytyä ruohonjuuresta - sieltä tekee aina joskus jännittäviä löytöjä. Mä en ole mitenkään erityisen ennakkoluuloinen näitä kasviperäisiä tuotteita kohtaan - välillä se kannattaa välillä ei :)