Onnistuinpa sitten sairastumaan rajuun vatsatautiin ihan kunnolla juuri ennen jouluaattoa. Siinä jäi sitten monta suunniteltua asiaa tekemättä ja lahjaa leipomatta, mutta onneksi pystyin jo aattoiltana syömään vähän jotain muutakin kuin pellavansiemenlimaa ja tuoremehu-kuplavesiseosta :) Varovasti silti mennään. Jostain syystä myös kaikkiin raajoihin lehahti hurja ihottuma - mistä sekin tähän nyt hyökkäsi. Onneksi oli kortisonivoidetta kotosalla niin, että siitäkin on enimmäkseen toettu.
Vielä ennenkuin sain tämän joulusyömingit kurissa pitävän taudin mietimme kovasti mitä sitä sitten söisi aattona - joulupäivänä ja siitä eteenpäin olisi sitten luvassa ihan taatusti perinteisempää joulusyömistä kun meitä on ahkerasti kutsuttu sukulaisiin. Sitäpaitsi on ensimmäinen kerta kun vettäisimme aaton ihan omassa kotonamme - kahden.
Valinta osoittautui sinänsä vaikeaksi, että ruokaa ei voisi olla kovin paljon, ettei sitä jää älytöntä määrää (ei kinkkua tai lampaan viulua, siis) mutta olisi mukavaa, että siinä olisi jollain tavalla jouluista tunnelmaa. Lisäksi tietyti valinnanvaraakin on.
Selasin sitten hyvältä ystävältäni lahjaksi saamaani Nigel Slaterin Kitchen Diaries - kirjaa. Siellä oli yhtenä joulunpyhistä valmistettu ankaa - ei kylläkään ihan niin, kun minä sitä laitoin, mutta idea omenasoseesta ankan parina tuli sieltä. Muutenkin ankka tuntui sopivan rehelliseltä, yksinkertaiselta ja kuitenkin mehevältä ruualta. Purkki ei ole ihan pieni, mutta jämää ei jää niin paljon, etteikö se mahtuisi fiksusti pakkaseen tarvittaessa.
Tarkoitus oli syödä aamulla perinteistä joulupuuroa, päivällä jokin keitto ja illalla ankkaa ja juustoja. Näin kyllä enemmän ja vähemmän kävikin, mutta aamupuuro jäi osaltani muutamaan varovasti ja puolipakolla syötyyn lusikalliseen, enkä oikein kuumeisena jaksanut panostaa keittoon. Illalla onnistui jo vähän paremmin, mutta ei vatsa ihan ilman kapinaa kiinteää ruokaa vastaan ottanut - juustoa uskalsin vain maistaa ja viinirypäleitä söin muutaman :).
Keitosta tuli kyllä todella hyvän makuista, mutta osastolta kompostikeittiöstä päivää. Olisin halunnut tehdä jotain kalaviritteistä keittoa, mutta kun teimme kauppalistaa olin aika kovassa kuumeessa, enkä jaksanut miettiä yhtään mitään keittoa. Niinpä sanoin miehelle että teemme sitten jotain siitä, mitä löytyy ja mitä jaksan tehdä. Meillä oli se paistettu ankanrinta, josta piti tehdä jotain jo ennen joulua, mutta siellä se nyt köllötti vaativaisena jääkaapissa. Vaikka minusta on vähän tylsää syödä ankkaa lounaaksi ja illalliseksi - niin siinä nyt kuitenkin kävi. Puolustuksekseni voin ehkä sanoa, että tein näistä ruuista hyvin erilaisia. Sitäpaitsi voiko mikään keitto, mihin tulee punaviiniä, portviiniä, konjakkia ja kermaa olla pahaa ? ;)
Olo on jo vahvempi tänään kuin eilen, se että sai eilen syödyksi jotain selvästi auttaa. En silti tiedä uskallanko lähteä mihinkään sukuloimaan, ettei tämä linjojen huoltotauti ota ja tartu esimerkiksi pieniin lapsiin, joita vilisee sukujouluissa. Laitan reseptejä tässä myöhemmin, mutta nyt, kun pysyn jo vähän tolpillani täytynee hetken paneutua tonttupuuhiin, jotka jäivät nekin tekemättä ajallaan...
Sen verran jo tähän reseptin tynkää, että vatsaatudissa yksi vuosien varrella hyväksi havaittu apu on ns. pellavansiemenlima. Se on aivan yhtä kauhean makuista, kuin on kuuloistakin - etenkin jos sen tekee pelkkään veteen. Mutta se toimii. Kaikista parastahan se on vatsan kannalta veteen tehtynä, kun ei ole mitään hapokasta lisänä. Itse olen saanut sen alas tuoremehuun tehtynä. Mustikkakeittoa voisi ehkä myös kokeilla?
Kaikessa yksinkertaisuudessaan siihen tulee puolitoista teelusikallista pellavan siemeniä, 1,5 dl haluttua tuoremehua (mitä vähemmän hapokasta se on, sen vatsaystävällisempää, käytin tropicanan apple-mangoa). Pellavansiemenet jätetään mehussa 3-4h jääkaappiin (tai yön yli, mitä pidempi aika, sen parempi). Tällöin ne muodostavat ns. pellavaliman joka on paitsi runsasravinteista, myös tosi vatsaystävällistä. Se on hyvä apu myös, jos joutuu joskus syömään vahvoja särkylääkkeitä, joita vatsa ei oikein tahdo kestää.
Mutta kaikesta huolimatta ja juuri senkin takia rauhaisaa joulunaikaa kaikille. Palaan resepteihin vähitellen :)
1 kommentti:
Olipa kurja ajankohta vatsataudille, hyvä että olo jo parempi ja toivottavasti loppupyhä sujuu jo vatsan kannalta paremmin.
Pellavansiemenlimaa olen käyttänyt vegaanisessa leivonnassa, jossa se toimii munankorvikkeena,ja keksessiä, en ajatellutkaan, että se on myös vatsataudeissa hyvä lääke, pitää muistaa jos taas menee maha sekaisin. Muistan kyllä miten mummoni joka ilta liotteli pellavansiemeniä,ja sitten sekoitti koko sotkun viiliin muistaakseni...
Lähetä kommentti