Blinit ja mätiä

Joululahjojen perässä on tullut kirmattua ja vähemmän kokattua - ainakaan mitään luovaa. Mutta jotain silti vähän... Arvatkaas mitä eilen kokkailin? Joo, kyllä. Ja hyvää oli - taas. Niinpä raportoidaan jotain, mikä on jäänyt raportoimatta aikaisemmin, eli Blinit.

Bilinit ovat ihan ykkösherkku näin talvella. Mulla on ihan hyvä karppiversiokin bliniletuista, mutta nämä tässä kuvatut olivat kyllä sitä ihan ehtaa kamaa. Resepti tuli napattua aivan pussin kyljestä ja se toimii yllättävän hyvin. Joskus kun oikein muistan niin kaivan kyllä vielä senkin reseptin, missä lettuihin kaadetaan mukaan tummaa olutta. Mutta hyviä ovat nämäki - eli myllyn paras - pussin kyljestä tehdyllä ohjeella niin kun itse ne tein:

Blinit (n. 10 kpl)

4 dl turkkilaista jogurttia
1 pss kuivahiivaa
2 ½ dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1 ½ kuumaa maitoa
1 tl suolaa
1 rkl sulaa voita
1 keltuainen
1 valkuainen kovana vaahtona


Lämmitä jogurtti n. 42 asteiseksi, eli se tuntuu lämpimältä käteen, muttei kuumalta. Sekoita kuivahiiva jogurttiin ja sekoita mukaan jauhot ja sokeri. Anna seisoa pari tuntia huoneen lämmössä ja kohota.

Ennen paistoa sekoita joukkoon kuuma maito, voisula, suola keltuainen ja ihan lopuksi sekoita vatkattu valkuainen, joka kuohkeuttaa taikinan hauskasti. Kovaksi vatkattu valkuainen muuten oikeasti on kovaa, se lohkeaa kun sitä lusikalla ottaa kulhosta, eikä se putoa kulhosta vaikka kulhon kääntää ylösalaisin. Kokeile kuitenkin varovasti ;)

Paista blinit blinipannulla runsaassa voissa. Vanha kansa opetti, että blinit pitäisi paistaa kirkastetussa voissa niin, että pannu on n. puolillaan voisulaa. Tähän en ole kuitenkaan ryhtynyt, vaan laitan yleensä kunnollisen klimpin (1 rkl ) voita pannuun. Kääntämisen kannattaa varata joku kunnollinen ja ohut lasta, metallinen lasta on hyvä - miehellä on oma "lucky spatula" joka oli tosi hyvä tähänkin puuhaan - olen joskus miettinyt mitä ruuanlaitosta sitten tulee kun se menee rikki ;)

Olennaisinta paistossa on, että lieden lämmön saa sopivaksi. usein tähän joutuu uhraamaan ekan letun. Lämpö pitää olla riittävä, että lettu paistuu, muttei liian kuuma ettei se ehdi palaa, enennkuin se on tarpeeksi jähmettynyt kääntyäkseen ehjänä. Tässäkin tähtien asento ja tietysti harjoitus auttaa. Harjoituksestakin voi tosin olla montaa mieltä, viimeksi sähelsin näiden kanssa ihan kunnolla, rikoin monta lettua kun yritin kääntää niitä liian aikaisin ja yhden melkein poltin... että olen vakuuttunut tähtien (ja kaasuhanan) asennon merkitykseen tämän onnistumisessa. Ehkä kaasuhanan jumalaa (tai kokkia) olisi pitänyt voidella jollain hyvällä alkoholilla ennen paistoa - tämä olisi mahdollisesti poistanut stressitekijöitä ;) Mutta - suurin osa blineistä tuli kuitenkin ihan asiallisia ja niistä päästiin nauttimaan tähdistä, jumalista ja humalan puutteesta huolimatta.

Blinien kanssa meillä on yleensä varattu vähän paria laatua mätiä, hienoa punasipulisilppua, paljon smetanaa, kirkastettua voita ja pippuria.

Voin kirkastaminen tarkoittaa maalaistermein sitä, että voita sulatetaan ja valutetaan kirkas, keltainen rasva eri astiaan; behold - kirkastettua voita! Kattilan pohjalle jää silloin laktoosi ja muu raskaampi aines, jolla ei tee mitään.


Sitten seuraa yleinen osuus: lettu laitetaan lautaselle ja siihen pistellään haarukalla reikiä. Päälle valutetaan kirkastettua voita, jolloin se imeytyy reikien avulla syvälle sienimäisen kuohkeaan lettuun. Tässä vaiheessa viimeistään painonvartijat voivat lopettaa lukemisen :) Kaada vielä vähän voita letulle.

Sitten seuraa uskonnolliset erot lettujen syönnissä: osa ihmisistä levittää letulle smetanan ja sen päälle mätiä ja sipulisilppua, mustapippuria ja ripaus suolaa. Toiset taas tekevät kaikista aineista erilliset pinot letun päälle ja sekoittavat aineksia joka suupalaan erikseen. Keon päällekin voi vielä kaataa sulaa voita. :)

Molemmat tavat lienevät yhtä hyviä - molemmissa kaloreita tulee roppakaupalla.

Tuosta taikinasta riittää n. 10 bliniin. Jos tarjoat blinejä alkuruokana, niin 1 blini per nenu on aika maksimi. Jos taas blinit ovat pääruokana on hyvä varata useampia... Oma rajani taitaa olla 2 tai ehkä 3 jos on oikein nälkä, eikä ole ollut alkupalaa tms. Enempää en ole mitenkään kyennyt. Joidenkin miesten tiedetään syöneen 4 :) Että siinä sitä sitten reseptiä.

Mätiä ostaisin neljälle alkuruokalettuilijalle n. 100g per laji eli yhteensä n. 200g (tai 250 ei se koskaan niin tarkkaa ole, mieluummin liikaa kuin liian vähän). Siitä jää vähän, mutta se ei yleensä ole mitenkään haitannut seuraavana aamuna - etenkin jos sattuu olemaan ruisleipää, sipulisilppua ja smetanaakin vielä.

Satojen pikku kalojen muistolle on myös ainakin vieraiden läsnäollessa tavattu kohottaa lasia. Tähän tarkoitukseen käy hyvin näin joulun alla esimerkiksi Linje akvavit jossa on hieman anismainen ja tamminen maku. Anis ei kuitenkaan ole mitenkään hyökkäävä, pikemminkin hento aavistus ja korianteri tainnuttaa sitä hyvin. Minä en nimittäin pidä juurikaan anisviinoista ja tuossa anista on abt sen verran kuin minä koen vielä sivistyneeksi ja hyväksi. :)

Blinin kanssa melkein paras ruokajuoma on hyvä olut. Myös kuohuviini ja valkoviini käyvät, mutta koska blinien teko on aina sellaista sosiaalista sähellystä useamman pannun kanssa, niin rento olut on minusta oivallinen valinta. Oluista puheen ollen tykkäsimme uudenkaupungin talvioluesta ruuan parina. Se ei ollut liian hyökkäävä ja kuitenkin maku oli hauska. Oikeastaan olisin kuvitellut että olut saa paremmat pisteet kuin mitä tuossa olivat antaneet mutta - tämä palaa taas siihen, etten ole mikään suuri juoma-asiantuntija vaan parasta on kun hyvä ruoka ja juoma täydentävät toisiaan. Voihan olla, että ilman ruokaa nautittuna tuo olut sitten kääntyy tylsän puolelle.