Dagen efter, mietteitä juhlien jälkeen

Synttäreiden jälkimainingeissa ja näitä eri puolilla vietettäviä itsenäisyyspäivän kekkereitä ajatellen lähdin listaamaan juttuja jotka tulee aina mokattua, kun järjestää juhlia kotona. Kotiin yleensä kutsutaan tuttuja ihmisiä, ystäviä, kylään eikä se koskaan ole niin formaalia. Onhan se mukavaa kuitenkin hieman valmistautua vieraiden tuloon ja juhlaan - ystävienkin on mukavampi saapua kun kokemus positiivisesta odotuksesta välittyy. Ansa on siinä, että voi lietsoa itselleen positiivisen odotuksen sijasta kunnon stressin - ihan turhaan. Tein tätä listaa sillä ajatuksella, että kun tiedostaa mitä kompastuspaikkoja on, niin voi ihan hyvin päättää että noihin en koske ollenkaan ja välttyä stressiltä. Vai voiko? Taidanpa olla tämmöinen pullantuoksuinen hössö ihan riippumatta siitä kuinka paljon asiaa yritän analysoida ja järkeistää :)

Mutta, tässä se tulee oma top viisi virhettäni juhlien järjestämisessä


1. Kuvittelen omaavani kolme päätä, seitsemän kättä ja kykeneväni olemaan ainakin kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Tämä on selvästi sukuvika. Tunnistan tämän piirteen mummosta ja äidistä. Tosin piirre on päässyt pahasti laimenemaan sukupolvien vaihtuessa, eikä mulle esimerkiksi iske pakottavaa tarvetta pestä ikkunoita, vaihtaa (ja silittää!) verhoja ja puhtaita mattoja kun kutsun ystäviä kylään.

Myöskään minulla ei tarvitse olla täyden aterian ja jälkiruuan lisäksi kuivakakkuja (huom. monikko) , omatekemää pullapitkoa tai kolmen sortin pikkuleipiä tarjolla joka kerta. Mutta taipumusta ylilyönteihin on silti; kuvittelen ehtiväni töiden lisäksi siivoamaan, käymään kaupassa, silittämään, kokkaamaan ja parhaassa tapauksessa leipomaankin parin sortin juttuja juhlia edeltävänä päivänä. Ja kummallisia päähänpistojakin välillä on, eikä siinä sitten auta oikein mikään jos sauna on vaan pestävä tai asunto imuroitava vaikka kahdelta yöllä. Sinänsä olen onneksi oppinut ummistamaan silmäni tietyiltä kokonaisuuksilta kotona ja tunnustamaan tyynesti että äitini on omaa luokkaansa kodinrakennuksen saralla :)

2. Ruoka. Ruoka, ruoka ja ruoka - mutta entäs ne vieraat?

Ainahan sitä haluaisi tarjota vierailleen oivaltavaa, ilahduttavaa ruokaa, josta jokainen voi nauttia niinkuin ei koskaan ennen ;) Mutta olisi tietysti hyvä, että olisi aikaa myös seurustella kutsumiensa vieraiden kanssa, eikä singota jauhopäisenä koko ajan lieden, leikkuulaudan, uunin ja tiskarin väliä silmät sipulimehusta valuen.



Eli usein vähemmän on enemmän. Se, millä olen tätä yrittänyt kampittaa on, että suunnittelen ruokakokonaisuuksia myös niiden valmistamisen kannalta, en pelkästään kunnianhimoisen makunautinnon näkökulmasta. On hyvä jos suurin osa ruokaa voi olla pientä viimeistelyä vaillle valmista. Ainakaan jokainen ruokalaji ei saa sisältää suuria osia, joita tarttee värkätä ja pykertää lennosta kasaan ruokailun aikana.

Kuluuhan se ilta singotessa pöydän ja lieden väliä ja pykertäessä annoksia kasaan. Jälkeen jää mahdollinen voittajan fiilis työsuorituksesta - mutta entäs se ihmisten kohtaaminen?

Ruuan määrä on myös yksi asia. Jos tarjolla on alkukeitto leivällä, pääruoka risotolla ja valtava kakku, jokaista ruokaa ei tarvitse olla kuvun täydeltä. Tosin ruokaa pitää olla niin paljon, että kaikki saavat tarpeekseen ja ainakin miehet haluavat usein santsata. Ruokaa ei tarvitse silti mitata saaveissa ja pesuvadeissa ellei porukkaa ole tulossa yli 50 henkeä.

Määristä puheen ollen... Auttelin äitiä 50 hengen tapahtuman järkkäilyssä ja kuulin kokeneelta lihamestarilta loistavan nyrkkisäännön - jos seisovassa pöydässä on useampaa salaattia, jokaista on varattava n. 100g ruokailijaa kohden. Koska jokainen ottaa yhden kauhallisen kutakin - se yksi kauhallinen on n. 100g. Jos slaatteja ja muuta tarjottavaa on vähän, määrä tietysti kasvaa.

3. Siivoaminen

Jos yleinen siisteystaso kotona on syystä tai toisesta päässyt lipsahtamaan kaaoksen puolelle on ihan hyvä tiedostaa, että sen siistimseen menee aikaa. Tunnissa tai puolessatoista imuroi ja pyyhkäisee kostealla lattiat tärkeimmistä huoneista, mutta entäs ne läjät sitten?

Meillä tällaisia tyypillisiä läjäkerääjiä ovat: eteisen tuolit, tasot ja muut paikat, joihin voi takkeja ja tavaroitaan laskea - samoin kenkäteline, työhuone kokonaisuudessaan, olohuoneen sohva, keittiön pöytä ja ruokaryhmän ekstratuolit, makuuhuoneen tuolit joille on helppo laskea käsistään vaatteita sekä keittiön tasot. Kesällä myös valokatettu terassi on voinut miehittyä tukevasti jos jonkinlaisella projektinpoikasella.

Läjien järjestämiseen menee helposti tunti-pari aikaa, vaikka kaikki tekevät oman osansa. Ai niin. Välillä on tarpeen syödäkin jotain. Jos unohtaa aamupalan jälkeen syödä mitään viimeistään kolmelta iskee hirveä väsymys ja kaikki alkaa tuntua koooovin hankalalta.

4. Projektit...

Piankos sitä nyt tuonkin hoitaa pois jaloista? No ei hoida. Jos kotona on isoja juttuja tekemättä niin niitä ei kannata enää yrittää tehdä juuri ennenkuin vieraat tulevat - metsään menee kuitenkin. Yhtenä tällaisena projektina muistuu mieleen television seinätelineen kiinnitys, jota mieheni aloitti iskuporakoneen kanssa seinää poraten n. 2h ennen vieraiden tuloa. Ja kyllä, kiinnitys oli jo kerran aikaisemmin pettänyt...

Seuraa fiktiota joka vilisti silmissäni samalla, kun peruin pyhiä puheitani siitä, miten se televisio olisi kiva saada paikalleen ennen juhlia:

Näin sieluni silmin, miten 6 minuutin aikaikkuna umpeutuu ja kemiallinen ankkuri kovettuu ennenkuin 10 millin tulpat saadaan kokonaan niihin hieman liian tiukan oloisiin reikiin, muovilevike alkaakin laajentua ennenkuin se on seinän sisällä ja porauksen aikana seinästä tullut stryoksimoska olisi pitänyt olla vahva vihje siitä, ettei seinä olekaan kokonaan lekaharkkoa... Ja aikataulupaineessa sitten tuntuisi kuitenkin siltä, että tie takaisin on suljettu ja pakkohan tässä nyt on edetä... Lopputuloksena kuvittelin puoliksi seinästä törröttävät iloisen punaoranssit pultit ja retkottavan harmaan 20 kilon raudanpalan killumassa näistä pulteista. Homman korjaaminen vaatisi ainakin seinän levytystä tai rappausta sen jälkeen kun pultit on katkaistu jollain powertoolilla joka rouskii metallia kuin pupujussi porkkanaa ja sylkee ulos tulta ja tulikiveä.

Ei. Tällaiset projektit kannattaa jättää tyynen rauhallisesti hetkeen, jolloin ruoka ei ole palamassa hellalla, imuri odottamassa keittiön vieressä ja koko porukka suihkua ja sukimista vaille ilman tuskanhikeäkin.

Sitäpaitsi, kuka sitä telkkaria oli edes tulossa katsomaan.

5. viime hetken valmistelut

Priorisoin aina ruuan. Sitten seison ensimmäisten vieraiden edessä juuri vaatteet päälleeni saaneena, hiukset suihkunraikkaana - ja märkänä, posket punottaen. Tässä lista niistä asioista jotka pitää tehdä vielä sen jälkeen kun kaikki ruokapreparaatio kakunkoristeluineen on valmis:

• Tiskit, jotka eivät mene tiskikoneeseen tarvitsee tiskata. Yleensä ne ovat isoja ja hankalia ja täyttävät koko tiskipöydän. Toinen vaihtoehto on, että ne ovat särkyviä ja kalliita
  
• Tasot pitäisi ehtiä pyyhkiä kaikesta siitä, mitä ruokaa laittaessa on ehtinyt roiskumaan.
  
• Keittiön lattia sotkeentuu aina ruokaa laittaessa, se pitäisi imuroida
• Lapsille, jos niitä sattuu olemaan paikalla tarvitsee etsiä jotain siistimpää vaatetta. Todennäköisesti kynnen aluset ovat myös täynnä jotain mustaa ja kynnet pitkät kuin korpilla. Et vain ole huomannut tätä ennenkuin nyt..
  
• Miehen paita on silittämättä ja vaikka hän silittää (tietysti!) sen itse, on hyvä tajuta että siihenkin menee aikaa. Jos paitaa ei tarvitse siltittää, se on yleensä hukassa. Myös omat vaatteesi voivat olla hukassa.
  
• Käytä esiliinaa jos puet vaatteet päälle jo hyvissä ajoin. Muuten sotket paitasi varmasti.
• Viinit ja juomat kylmään, punaviinin tarvitsee hengittää - avaa pullo ja kaada siitä vähän lasiin. Ihan täysi pullo ei hengitä kunnolla. Kun et kuitenkaan muista avata pulloa tarpeeksi ajoissa, käytä dekanteria.
• Pöytäliina onkin jotenkin mauton, se ei sovikaan ostamiisi paperilautasliinoihin tai se on hukassa. Ainakin se on rypyssä ja tarvitsee silitysrautaa. Jos olet pessyt liinan juuri, siinä on varmasti tahra, joka ei olekaan lähtenyt. Varaa aikaa "sen yhden toisen pöytäliinan" etsimiseen ja silittämiseen.
  
• Kynttilät ovat palaneet loppuun, ne pitää vaihtaa ja sytyttää.
  
• Alkudrinkkiaineet (jos sellaista tarjotaan) ovat vielä jossain kaiken muun kaman seassa. Ruokailu venyy heti puoli tuntia pidemmälle jos näitä juomia aletaan väkertää vasta kun tervehdykset on vaihdettu.
• Pöytäkin tarvitsee kattaa. sitä voi tosin tehdä yhdessä vieraidenkin kanssa, tai samalla kun porukka nauttii vaikka kupposen kuumaa glögiä.
  

Lähinnä kai kertaan näitä tässä itselleni, että joskus osaisin jättää tälle loppusäädölle enemmän kuin puoli tuntia aikaa ja olla valmiina hyvissä ajoin, virittäytymässä juhlatunnelmaan...

Ja laskettuaan rätin kädestään hän ihasteli kiiltävää keittiöä, henkäisi keuhkojen täydeltä vastaleivotun leivän tuoksua ja kaatoi itselleen kupin hyvää teetä. Hän päätti rentoutua pienen hetken ennen kuin juhlien iloinen tunnelma tempaa hänet mukanaan puheensorinaan ja hilpeään seurusteluun. Tämä hetki on täynnä tyytyväisyyttä ja positiivista odotusta; järjestelyt ovat ohi ja juhla voi alkaa.

... että sitä odotellessa ;)