Paholaisen fenkolit

Kasviksia jälleen uudella tavalla. Näin joulun syöpöttelyjen jälkeen kaipaa vähän erilaisia makuja - vaikka täytyy tunnustaa että tämä ruoka kävisi kinkun jämän pariksi aivan täydellisesti. Resepti on The Silver Spoon - kirjasta ja tällä kertaa kutakuinkin orjallisesti noudatettuna. Vain valkoviiniä lorautin hieman pannulle veden sijaan - sitä kun oli saatavilla hanapussin lopussa.

Fenkoleista tulee tällä reseptillä aika etikkaisia ja sinappisia, mutta hyviä olivat. Pikkumies hieman protestoi viimeisten palojen kanssa, mutta söi kuitenkin enimmäkseen mitä lautasella oli. Tähän käytetään dijon - sinappia, joka on makunsa puolesta niin vahvaa että pienemmillä voi tosiaan tuntua aika rajulta.

Fenkoleja näyttäisi nyt löytyvän ihan hyvin kaupasta, eikä hintakaan ollut kuin parin euron pinnassa. Niinpä suosittelen kyllä kokeilemaan, etenkin jos kinkkua on vielä ja mietitte miten sitä voisi jollain piristää :)

Paholaisen fenkolit

n. 1 fenkoli per ruokailija, meitä oli neljä aikuista ja yksi lapsi ja tämä oli vain yksi lisäke muiden joukossa niin että tein vaan 3 fenkolista ja se oli aika sopivasti, kun oli salaattiakin toisena lisäkkeenä. Ruokaa ei kyllä jäänyt yhtään.
4 anjovisfilettä (sardellia oikeasti)
1 rkl dijon - sinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
1 sitruunan mehu
mustapippuria
n. 0.5 dl valkoviiniä tai vettä
öljyä
(päälle timjamia)

Pese fenkolit ja ota niistä kova kanta pois leikkaamalla vain muutaman millin siivu pohjasta pois. Lohko fenkoli suuriksi lohkoiksi. Suomessa myytävistä fenkoleista on jo katkottu varret kutakuinkin sopiviksi, niin että latvoja ei tarvitse yleensä trimmata.


Laita huuhdotut sardellifileet pilkottuna öljyyn. Ohjeessa öljyä oli paljon, jopa n. 0.5 dl pannulla. Laitoin kutakuinkin noin paljon ja se toimi hyvin. Sardelleja sulatetaan öljyssä, niin että fileet hajoavat lähes kokonaan hippusiksi öljyyn. Sitten lisätään fenkolit. Fenkolit käännellään öljyssä ja sen jälkeen liesi pienennetään miedolle lämmölle. Fenkoleiden päälle kaadetaan sekoitettu etikka-sinappiseos ja pannulle lorautetaan tarvittaessa hieman vettä tai valkoviiniä. Lorautin sinne hieman viiniä ja laitoin kannen päälle. Fenkoleita kypsennellään miedossa lämmössä välillä sekoitellen kunnes ovat pehmenneitä. Tähän meni n. 30 min... yllättävän pitkään joka tapauksessa.

Nosta fenkolit lämpimälle tarjoiluastialle odottamaan. Purista pannuun sitruunan mehu ja sekoita kasariin jäänyttä kastiketta kunnes se vähän sakenee (1-2 min). Kaada kastike fenkolien päälle, mausta pippurilla ja halutessa koristele timjamin lehdillä.

Nicolas Feuillatte ja taatelit

Pakko raportoida, kun oli niin hyvä kombo. Tuossa joulun jälkimainingeissa kun saime vatsan paranemaan käytiin sitten käsiksi shampanjaan, joka oli kellarissa jo viipyillyt vuoden verran ja odottanut sopivaa hetkeä tulla nautituksi. Itse asiassa kyseessä on miehen veljen perheeltä saatu synttärilahja, joka näin juhlallisesti kulautettiin alas kurkusta :) Kiitokset, oli erinomaista!

Tämä kyseinen shampanaja toimii tosi hyvin makeiden kanssa - kakkuja ja leivoksia on joskus tullut maistettua tämän parina, mutta taateleissa tämä oli eka kerta. Pidän taateleista ja mies oli ostanut niitä joulujuustoja varten - mutta jäivät syömättä ajallaan. Niinpä nappasin pari kuohuvan kaveriksi ja totesin että nam :) Ei siis huonompi idea laittaa vaikka loput taatelit tarjolle uudenvuoden jälkiruokapöytään!

Iloista uudenvuoden juhlintaa kaikille!

Ohrasuurimolisäke sellerillä ja lehtipersiljalla

Ohrasuurimo on lisäkkeenä mielestäni täysin aliarvostettu. Siksipä ajattelin raportoida tämän ihan erikseen, koska tämä lisäke on havaittu hyvin toimivaksi kaikenlaisten ruokein kanssa. Se sopii erinomaisesti vaikka täytettyihin sipuleihin, lampaalle. Yksi onnistuneimmista yhdistämisistä tapahtui joskus nieriän kanssa. Nieriän herkkä maku sopii ohrasuurimon kanssa aivan täydellisen hyvin yhteen ja sain paljon kiitosta vierailta tuosta yhdistelmästä. Näin jälkikäteen mietittynä, taisi olla vielä parempi yhdistelmä kuin tuo reseptissä mainittu risotto...

Ohrasuurimot maistuvatkin mielestäni paljon paremmalle kuin riisi ja hieman tahmea rakenne on minusta vaan hyvä asia. Ohrasuurimoita kannattaa tehdä kerralla vähän isompi erä, ne maistuvat kyllä vielä seuraavanakin päivänä lisäkkeessä. Ne voi myös maustaa uudelleen lisäämällä pannulle erilaisia mausteita ja öljyä sekä paistamalla siinä uudestaan. Mutta asiaan, yksi suosikkilisäkkeeni eli:

Ohrasuurimoita sellerillä ja lehtipersiljalla

n. 1 dl ohraruurimoita per ruokailija + 1 dl kattilalle jos on isompi porukka :)
kasvislientä ohrasuurimoiden keittämiseen (ks. paketin ohje, itse laitan aina vähän summissa... olisiko ollut 3 dl ohraa ja n. 7 dl aikaisemmin tekemääni kalalientä)
2 vartta selleriä
2 kynttä valkosipulia
1 pieni sipuli
lehtipersiljaa
mustapippuria
pieni pala inkivääriä
öljyä
(limeä)
(suolaa)

Keitä ohrasuurimot paketin ohjeen mukaan. Käytin esikeitettyjä ohrasuurimoita ja niillä meni n. 30 min. Jätin suurimot vielä hetkeksi kattilaan imemään loput nesteet itseensä. Olisko ollut jotain 15 min.


Pilko sipuli, valkosipuli, inkivääri ja selleri ja laita ne kasariin tai korkealaitaiseen paistinpannuun öljyyn ja kuullota niitä hieman. kun inkivääristä alkaa irrota tuoksu ja valkosipulit eivät vielä ole ruskeita laita sekaan ohrasuurimot. kääntele hyvin pannulla ja lisää tarvittaessa vähän öljyä, niin että kaikki makuaineet oikein sekoittuvat ohraan. Lisäke käy hyvin myös tällaisenaan, mutta lehtipersilja tuo siihen lisää raikkautta. Lisää halutessa myös hieman limen mehua ja pippuria, tarkista suola ja lisää lehtipersilja. Tarjoile.

Täytetyt sipulit

Tässä helppo, edullinen ja silti juhlavan oloinen arkeen käyvä kierrätyskeittiöruoka, joka sopii kyllä vaikka uudenvuodenjuhliin noutopöytäänkin. Kerran kun tein tätä ruokaa, naapurin nuorimies oli raportoinut silmät pyöreänä kotona, että miten hienoa ruokaa siellä taas oli ;)

Mutta totuus on tarinaa ihmeellisempää, ruoka herkullisuudestaan huolimatta hyvin yksinkertainen ja siihen voi upottaa kaikki juustonkannikat mitä jääkaapista löytyy. Alkuperäinen ohje on kirjasta The Silver Spoon. Siinä täytteeseen laitetaan lisäksi kermassa turvotettuja leivänmurusia ja juustona käytetään gruyere - juustoa, mutta koska lounaalle tuli karppaajia, jätin leivänmurut pois ja laitoin tilalle kuivattuja tatteja. Juustoksi käytin Mustaleiman palasen ja Manchegoa, jota oli jääkaappiin jäänyt.

Kasvissyöjät voivat mielestäni joko korvata jauhelihan soijarouheella tai käyttää leivänmurujen lisäksi sieniä täytteessä. Kun valitsee vahvan juuston, maku tulee kuitenkin siitä ja käytetyistä sienistä. Timjami kuuluu tähän myös hyvin olennaisesti :)

Periaatteessa tässäkin isosta sipulista onnistuu kuorimaan pari ulointa kuorta vielä niin suurena, että ne voi täyttää erikseen. Pienemmistä sipuleista tämä ei onnistu. Lisäksi koska täytteeseen silputaan yli jäänyttä sipulin sisiuta, sitäkin tulee yleensä niin paljon, että en ole saanut sitä kaikkea hukattua mitenkään - vaikka olen isommista sipuleista tehnyt kaksikin täytettävää "kuorta".

Täytetyt sipulit
1 iso sipuli per ruokailija (4-5 sipulia tässä)
juustonkannikoita (n. 2,5-3 dl juustoraastetta)
kourallinen kuivattuja tatteja, olisiko ollut n. 0.5-1 dl
300g jauhelihaa
1 kananmuna
timjamia (n. 3-4 oksaa, lehdet riivittynä)
mustapippuria
1 rkl kapriksia
1 valkosipulin kynsi
hieman hyvää oliiviöljyä
nokare voita jokaisen sipulin päälle uuniin


Kuori sipulit ja laita ne kypsymään kiehuvaan veteen n. 10 minuutiksi, tai kunnes kuori on vähän pehmennyt. Silver spoon sanoo vain "muutamaksi minuutiksi", itse pidin tuon 10 min mutta jokainen voi kokeilla, mikä on vielä hyvä aika, niin että kuoret irtoavat toisistaan hyvin. Kiehuttaminen kannattaa tehdä aika paljon etukäkteen, että voit jättää sipulit jäähtymään leikkuulaudalle ennen täyttöä. Kuumien sipulien kanssa polttaa sormensa ihan varmasti!



Leikkaa jäähtyneet sipulit halki leveyssuunnassa ja lusikkaa apuna käyttäen irrota sipuleista "kuoret" täytettäväksi. Isommista sipuleista voi saada parit kuoret helposti. Pilko yli jäänyt sipulien sisus täytettä varten.

Sekota täyteaineet keskenään mössöksi. Jos käytät leivänmuruja, liota niitä hieman pienessä kermatilkassa, jotta pehmenevät. Sipulisilppua lisätään tarpeen mukaan - yleensä itselleni on jäänyt sisutaa jonkin verran, koska jos sekoitan sen kokonaan jauhelihaan täytettä tulee aivan liian paljon ja/tai siitä tulee liian sipulista.

Täytteen sekoituksen jälkeen sipulit täytetään ja kansi painetaan kukkuralle jätetyn täytteen päälle. Jokaiseen sipuliin tehdään voinokareesta pieni kruunu ja sipulit nostetaan uuniin kypsymään. Kaada vuuan pohjalle hieman kasvislientä, niin että sipulit saavat muhia siinä, eivätkä kuivu. Laitoin lientä n. 0.5 cm kerroksen vuokaan. Lämpöä uunissa oli 180 astetta ja aikaa kypsymiseen meni puolisen tuntia.

Tarjoa täytetyt sipulit perunamuusin, porkkanapyreen tai vaikka hyvän salaatin lisäkkeenä. 1-2 täytettyä sipulia riittää per ruolailija.

edit 23.10.2010: Keitetty speltti sopii täytteeseen hyvin ja "keventää" makua, ellet halua tehdä näistä vähähiilarisia. Tuoreen timjamin käyttö on myös tärkeää, että maku pysyy raikkaana.

Smetanalla silattu "lohitartar" ja linssejä

Kaupassa tuntui, että haluan tehdä kalaa. Tartuin sitten tarjousloheen ja ajattelin, että teen siitä jotain vähän erilaista - en paista sitä uunissa vaan teen kalapihviä. Muistin, että televisiossa joskus tekivät kauniita lohitartareita teräksisellä reunusmuotilla, jolloin pihviä raakakypsytettiin hieman sitruunalla, koottiin se smetanalla ja paistettiin vain pinta tulikuumalla pannulla. No eihän minulla mitään muotteja ollut ja muutenkin näistä tuli enemmän " kevyesti paistettuja lohikuutioita" kuin mikään pihvi :)

Tämän pitäisi kuitenkin onnistua jos käytössä on reunusmuotti; kalamassa laitetaan reunusmuottiin ja laitetaan se jäähtymään ja vetäytymään kylmään ainakin 15-20 min niin, että smetana jähmettää kalan hyvin ja limetti raakakypsentää lohta. Sitten pihvi paistetaan muotteineen vajaa pari minuuttia per leikkauspinta ja muotti otetaan pois vasta lautasella, jolloin kala jää kauniin muotoiseksi. Kokeilen kyllä heti, jos ostan tuollaiset reunukset - ny kun massa oli vetäytynyt se oli selvästi niin jäykkää, että uskoisin sen pysyvän hyvin reunuksen avulla kasassa.



Ihan hyvän makuista tästä tuli, vaikkei ulkomuoto näytä (yhtään) siltä, kuin televiviossa. :) Omaan versioonin laitoin myös jännittävää uutta maustetta, jota ostin kun kävimme jouluostoksilla - se ruohonjuuri kampissa on näppärästi sen lautapelit.fi:n vieressä, kun mies menee sinne... :) Joku on miettinyt... :)

Tämä uutuusmauste oli Sonnentorin kukka- ja mausteseos. Tuoksu oli hauskan aromikas ja mielestäni sopi hyvin lohelle. Taisteluani lohen kanssa en esitä tässä. Se ei mennyt ihan niinkuin piti - ei ihan huonostikaan, mutta selvästi vaatii vielä harjoitusta. Katselkaa mieluummin niitä, joilta se käy. Fileoinnin jälkeen kalasta poistetaan nahka ja nypitään fileestä sormin tunnusteltavissa olevat ruodot ja siitä tehdään pientä kuutiota.


Kalan ruodoista laitoin kiehumaan liemen, jota käytin linsseihin, mutta osan säästin jääkaappiin myöhempää keitostelua varten. Kaikessa yksinkertaisuudessaan liemeen tuli vain kalan ruodot muutama musta- ja valkopippuri sekä yksi linnunsilmächili. En jaksanut pilkkoa sinne mitään vihanneksia, mutten malttanut heittää kalan ruotoja poiskaan.

Tähän reseptiin ei kannata laittaa liikaa smetanaa tai limeä, ettei taikinasta tule liian vetinen. Silloin kalapihvi ei pysy kasassa vaikka tekisit mitä. Omanikin hajosivat, mutta se nyt oli odotettavissa kun tein niistä vain lämpäreitä pannulle, ilman mitään suurempaa hyydyttelyä pihvin muotoon ja ilman reunusta. Kalamassa ehti silti raakakypsyä sen parisen kymmentä minuuttia viileässä ennen paistoa.

Smetanainen kalapihvi (neljälle)

n. 1.3 kg lohen fileet (kirjolohi oli kyseessä tällä kertaa)
½ limen mehu
1 limen kuori
1 kevätsipulin varsi silppuna(tai kaksi jos on kovin pieniä)
n. ½ tl mustapippurirouhetta (tyhjensin vanhan purkinlopun, saattoi olla vähän potkunsa menettänyttä)
1 tl sonnentorin kukka-mausteseosta
1-1,5 dl smetanaa
suolaa

Sekoita kaikki ainekset massaksi ja muotoile siitä haluamasi kokoiset pihvit. Pääruokakokoisia tästä tulee 4 kpl. Nosta pihvit kylmään vetäytymään ennen paistoa.

paista pihvit nopeasti molemmista pinnoistaan, niin että saavat vähän väriä. Sopivat erinomaisesti yhteen aikaisemmin tekemäni laventelimajoneesin kanssa.


Tarjosin lisäksi linssejä. Olisin halunnut tehdä pelkkiä vihreitä linssejä, mutta ne loppuivat vähän kesken, niin jatkoin linssimuhennostani punaisilla linsseillä. Vihreä kardemumma sopi hyvin linssiseokseen.

Vihreitä (ja punaisia) linssejä vihreällä kardemummalla

n. 3-4 dl linssejä
1 dl valkoviiniä
½ sipulia (mulla oli punasipulia)
2 valkosipulin kynttä (suuria)
2 kokonaista vihreää kardemummaa
muutama ripaus caracole - mausteseosta (sekoituksessa on ilmeisesti korianterin siemeniä, mustapippuria, valkopippuria, linnunsilmächiliä ja jotain yrttiä - olisiko jeeraa? voi korvata korianterilla ja chilillä jos haluaa, ne ovat dominantit maussa)
(inkivääriä)
kalalientä
suolaa
pippuria

Laita silputtu sipuli ja valkosipuli pannulle öljyyn ja kuullota yhdessä kardemumman kanssa. Kun tuoksu alkaa irrota laita mukaan myös huuhdotut linssit ja kääntele hetki. Lisää valkoviini ja sen jälkeen pienissä erissä kalalientä. Lisää myös caracole - mauste (tai chili ja korianterin siemenistä murskattu jauhe). En mitannut tarkkaa määrää kalaliemestä, mutta linssejä kuten risottoa - lisäsin aina vähän vettä kerrallaan, sekoittelin ja annoin linssien imeä nestettä. varmaan sitä meni ainakin reilu puoli litraa. Lopetin, kun linssit olivat vielä ehjiä mutta kypsiä ja mukavan pehmeitä. Maustoin suolalla ja pippurilla. Halutessasi voit laittaa mukaan myös jotain yrttiä, esimerkiksi korianteria tai lehtipersiljaa.

Purjo-perunasosekeittoa artisokkapestolla

Tämä on muunnelma ihan tavallisesta purjo-perunasosekeitosta, mutta hieman lisää väriä toin siihen lisäämällä keittoon tuorejuustojen loppuja jääkaapista ja kunnon kimpaleen smetanaa.

Keitto syntyi tapaninpäivänä, kun ei sitten miehenkin sairastuttua lähdettykään sukulaisten ruokiin ja tartuttamaan vatsatautia. Kauppaankaan ei oikein kyennyt, niin etsittiin jääkaapista sitten mitä löytyi. Yleensä olen tehnyt tämän koskenlaskijalla tai muulla sulatejuustolla, mutta nyt ei sellaisia ollut. Hyvää tuli, ja vatsakin kesti keiton ;)

Purjo-perunasosekeitto on muuten yksi suosikeistani jos on kylmä talvipäivä ja ulkoiltu innokkaasti. Myös lapset tuntuvat tykkäävän - ainakin kun laittaa paljon perunaa ja juustoa :)

Tapaninpäivän purjo-perunasosekeittoa

n.4 suurta jauhoista perunaa
1 pieni sipuli
10-13 cm pala purjoa
1 sellerin varsi
0.5-1 dl smetanaa
n. 100g tuorejuustoa (esim. mustapippuri, mitä meillä sattui olemaan, voi laittaa vaikka koko purkin jos tykkää )
1l vettä
1 kasvisliemikuutio
2-3 tl (kukkuraista) artisokkapestoa
muskottia
mustapuppuria
lehtipersiljaa
suolaa (jos on hyvää yrttisuolaa se käy oivallisesti)
öljyä

Pilko sipuli ja selleri kattilan pohjalle ja pehmitä sipuleita hieman öljyssä. Lisää perunat, kasvisliemi ja vesi. keitä kunnes perunat ovat kypsiä, n. 20-30 min. Soseuta keitto ja lisää tarvittaessa vettä, jos keitto on liian sakean oloista. Lisää tuorejuusto, smetana ja mausteet ja kuumenna keitto. Sen jälkeen tarkista maku, lisää lehtipersilja ja tarjoile. Purjo perunasosekeiton kanssa nautimme siivun saaristolaisleipää jota saimme joululahjaksi, oli loistavaa (ja tuli tarpeeseen)... Kiitos!

Ankkaa ja paahdettuja vihanneksia calvados-omenasoseella

Tähän reseptiin olen käyttänyt kaupasta saatavaa ankkasäilykettä, jossa ankanreidet on säilötty ankanrasvaan. Purkki ei ole ihan ilmainen, n. 20 e, mutta siitä riittää 4:lle, ruoka on hyvää ja purkissa on myös paljon kokkauksessa myöhemmin hyödynnettävää ankanrasvaa joka kannattaa säilöä jääkaappiin pieneen rasiaan. Ankanrasva on aromaattista - sopii aivan loistavasti esimerkiksi paistettujen perunoiden tai munakkaiden tekemiseen.

Yksi salaisuus onnistumiseen on, että tähän ruokaan valitsee tarpeeksi suuren, melkien liiankin suurelta tuntuvan uunivuuan, jolle vihannekset ja perunat levitetään. Jos astia on syvä vihannekset vain hautuvat ja kaikki maut sekoittuvat, niin ettei niitä enää juuri erota toisistaan kuin tekstuurin puolesta. Tässä kaikki vihannekset vielä maistuivat itseltään, mutta maustuivat sopivasti yrteillä, ankanrasvalla ja punaviinillä, jota lorautin vähäsen vuuan pohjalle.

Ankan koipia on purkissa n. 4 kpl ja lisäkkeen määrää voi helposti säädellä esimerkiksi perunoiden määrällä. Käytimme joulun kunniaksi tähän rosamundaa ja punasipulia - sekä kauniin värinsä että hyvän makunsa takia.

Ankkaa vihannespedillä

2-4 rosamunda - perunaa pestynä ja kohkottuna suuriksi lohkoiksi - ruokailijoiden määrästä ja nälästä riippuen voit laittaa enemmänkin jos haluat.
1 hapan omena
2 suurta porkkanaa
½ kesäkurpitsaa kuutioina
3 pienehköä punasipulia suurina lohkoina
1-2 mandariinia lohkottuna ja vähän mandariinin kuorta raastettuna
n. 4 rkl tuoretta salviaa silputtuna
3-4 rosmariinin oksaa riivittynä
1 punainen mieto chili silputtuna
2-3 valkosipulin kynttä murskattuna ja silppuna
oliiviöljyä
0.5-1 dl punaviiniä
suolaa
mustapippuria

Sekoita käsin kaikki vihannekset, perunat , yrtit, chili, valkosipuli ja hedelmäpalat sekä mandariinin raaste öljyssä niin, että kaikki maut tarttuvat kunnolla vihanneksiin öljyn välityksellä.


Levittele kaikki vihannekset laakealle uunipellille (siinä on hyvä olla reunoja), kaada mukaan puanviini ja mausta vähän pippurilla ja suolalla. Poista ankoista ylimääräistä rasvaa takaisin purkkiin ja aseta sitten putsattu ankka vihannesten päälle. Huom. laita ankka nahkapuoli ylöspäin, jolloin nahka paahtuu uunissa ihanan makuiseksi.

Paista ankkoja ja vihanneksia uunissa 180 asteessa n. 1h. Purkissa lukee 30 min-1h mutta meillä ankat olivat uunissa sen tunnin kun kävimme joulusaunassa. Liha oli ihanaa ja mureaa ja vihanneksista tuli jotenkin ihan poikkeuksellisen hyviä - myös miehen mielestä joka ei ollut pakkopaastolla ennen jouluateriaa ;) .

Vihannestan osalta voi varmasti käyttää omaa mielikuvitstaan ja tehdä sellaista vihannesseosta kuin haluaa. Lisänä tarjosimme omenasosetta.

Omenasosetta calvadoksella

2 suurta, hapanta omenaa
tilkka vettä (n. 2-3 rkl)
ripaus suolaa
1-1,5 tl rajamäen mausteista etikkaa (se on tosi makeaa)
2-3 rkl calvadosta (eli kunnon tujaus)

Kuori ja pilko omenat kattilaan ja lisää sinne tilkka vettä. peitä kannella ja kuumenna niin että vesi alkaa kiehua. kääntele omenia niin, että alkavat vähän pehmetä ja lisää calvados ja etikka. Kypsennä omenalohkoja vielä, kunnes ovat ihan pehmeitä. Soseuta omenat sauvasekoittimella ja lisää ihan vähän suolaa, niin että maku muuttuu intensiivisemmäksi. Se tarkoittaa että suolaa lisätään vain lusikan kärjellä vähäsen. Kotikotona aina puhuttiin että suola vie veden maun pois ja se on aika osuva ilmaus. Jos tarvitsee, omenoihin voi lisätä vähän makeutta hunajalla tai sokerilla, mutta me emme sitä tehneet. Omenasose oli hyvää sellaisenaan.

laita omenasose tarjolle ankan ja vihannesten kanssa.

Olimme muuten varanneet ankan kanssa Australialaisen Lost Block Pinot Noir - viinin, joka osoittautui kyllä pettymykseksi. En oikein osaa sanoa mikä viinissä oli pielessä, mutta siitä puuttui jotain oleellista. Jotenkin maku oli mehumainen ja terävä. Ei viini meistä nyt mitenkään varsinaisen pilallinen ollut, korkkivikaakaan siinä ei voi olla kun oli kierrekorkki - mutta suoraan sanottuna viini jäi meiltä juomatta. Laitoimme sen umpiokorkkiin ja syrjään, täytyy vielä varmaan maistaa sitä toisen kerran ja ihmetellä mikä siinä tökkäisi.

Punaista ankkakeittoa

Tämä keitto on jälleen inspiroitunut Matthew Drennanin Keitot - kirjasta. Se ei kyllä ole kuin kirjan resepti, koska minulla sattui olemaan valmiiksi paistettu ankan rintafile kaapissa - reseptissä käytetään 2 tuoretta. Lisäksi reseptiin kuului pekonia, herkkusieniä ja punaherkukkahilloa, mitä minulla ei ollut, mustikkasosetta jota en jaksanut tehdä ja muutenkin määrät ovat ohjeellisia ja keittoajat erilaisia kuin reseptissä (1h->30 min koska ankka oli jo kypsää). Mutta hyvää tuli silti.

Joskin täytyy sanoa, että sitruunan kuorella maustettu itse tehty mustikkahilloke olisi voinut sopia tähän ihan loistavasti päälle. Meillä oli vain mustaherukkahilloa, joka oli ihan hyvää muttei juurikaan maistunut enää lopputuloksessa(koska sitä tuli keittoonkin). Täytynee varmaan kokeilla joskus tätä reseptiä ihan by the book. Mutta tässä versio, johon riittivät tarvikkeet ja energia.

Punaista ankkakeittoa

2 porkkanaa (kuutioina)
2 sellerin vartta (suikaloituna)
1 sipuli (lohkoja)
1 valkosipuli pilkottuna
1 kourallinen herkkutatteja (kuiattuja)
1 rkl tomaattipyrettä
1 rkl vehnäjauhoa
3 rkl konjakkia
1 dl portviiniä
3 dl punaviiniä
5 dl kanalientä
1 laakerinlehti
2 oksaa tuoretta timjamia
1 rkl mustaherkukkahyytelöä
1,5 dl kuohukermaa
mustapippuria
suolaa
(tarvittaessa vettä laimennukseen)

laita vihannekset ankanrasvaan (n. 3 rkl) kattilaan ja pehmennä niitä hetki. Lisää tomaattipyre ja sekoita kunnolla. Lisää sienet. Lisää alkoholi vähin erin ja sekoittele keittoa. Lisää sitten kanaliemi ja laakerinlehti sekä timjami.

Alkuperäisessä ohjeessa jauhot oli ripoteltu vihannesten päälle ennen nesteen lisäämistä, mutta minä sekoitin vähän suuremman määrän jauhoa pieneen vesitilkkaan ja kaadoin siitä hyvin liuenneen osan keittoon suurukseksi. Lähinnä näin kävi, koska olin niin tokkurassa, että en huomannut laittaa jauhoja aiemmin. Toisaalta olen aina vähän skeptinen jauhojen lisäyksen suhteen että noinko ne sitten liukenevat kunnolla jne. Kun jauhot sekoittaa nesteeseen ne voi valuttaa mukaan vaikka siivilän läpi, jos tuntuu että paakkuja jää.

Sitten keittelin lientä n. reippaan 30 min ja loppuvaiheessa lisäsin ankan lämpenemään mukaan. Kämmelsin, ja onnistuin viipaloimaan ankan jo ennen keittoon laittoa, joten sen onkiminen pois oli sitten oma projektinsa. Lisäksi ankka tietysti kypsyi läpi lopunkin, kun laitoin sen viipaleina keittoon. Optimaalitilanteessa homma olisi tietysti mennyt näin: Kun liemi oli keittynyt ja ankka lämminnyt kalasetelin pihdeillä ankan pois, viipaloin sen ja siivilöin liemen.

Lisäsin keittoon kerman ja herukkahyytelön ja kuumensin keiton uudelleen puhtaassa kattilassa kuumaksi. Ankkojen pyydystyksen jälkeen otin talteen siivilästä vielä herkkutatteja ja sekoitin ne lopuksi ankkojen kanssa takaisin keittoon. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää koristeet. Tarjoile.

Keitto on vahvaa ja hyvää, sopisi hyvin alkupalaksi vaikka jollekkin riistaruualle - hirvelle tai villisialle, esimerkiksi. Keitto on myös aika tuhtia, en toipilaana sitä uskaltanut syödä kun ihan vähän, mutta ei sitä muutenkaan tarvitse tarjota kovin paljoa per nenu. Tuhtiudensa puolesta sopisi myös pääruuaksi, mutta sitten tarvitsisi parikseen paljon hyvää leipää ja ihan oikeaa voita.

Raksu toi joulukuusen ja imodioumia

Onnistuinpa sitten sairastumaan rajuun vatsatautiin ihan kunnolla juuri ennen jouluaattoa. Siinä jäi sitten monta suunniteltua asiaa tekemättä ja lahjaa leipomatta, mutta onneksi pystyin jo aattoiltana syömään vähän jotain muutakin kuin pellavansiemenlimaa ja tuoremehu-kuplavesiseosta :) Varovasti silti mennään. Jostain syystä myös kaikkiin raajoihin lehahti hurja ihottuma - mistä sekin tähän nyt hyökkäsi. Onneksi oli kortisonivoidetta kotosalla niin, että siitäkin on enimmäkseen toettu.

Vielä ennenkuin sain tämän joulusyömingit kurissa pitävän taudin mietimme kovasti mitä sitä sitten söisi aattona - joulupäivänä ja siitä eteenpäin olisi sitten luvassa ihan taatusti perinteisempää joulusyömistä kun meitä on ahkerasti kutsuttu sukulaisiin. Sitäpaitsi on ensimmäinen kerta kun vettäisimme aaton ihan omassa kotonamme - kahden.

Valinta osoittautui sinänsä vaikeaksi, että ruokaa ei voisi olla kovin paljon, ettei sitä jää älytöntä määrää (ei kinkkua tai lampaan viulua, siis) mutta olisi mukavaa, että siinä olisi jollain tavalla jouluista tunnelmaa. Lisäksi tietyti valinnanvaraakin on.

Selasin sitten hyvältä ystävältäni lahjaksi saamaani Nigel Slaterin Kitchen Diaries - kirjaa. Siellä oli yhtenä joulunpyhistä valmistettu ankaa - ei kylläkään ihan niin, kun minä sitä laitoin, mutta idea omenasoseesta ankan parina tuli sieltä. Muutenkin ankka tuntui sopivan rehelliseltä, yksinkertaiselta ja kuitenkin mehevältä ruualta. Purkki ei ole ihan pieni, mutta jämää ei jää niin paljon, etteikö se mahtuisi fiksusti pakkaseen tarvittaessa.

Tarkoitus oli syödä aamulla perinteistä joulupuuroa, päivällä jokin keitto ja illalla ankkaa ja juustoja. Näin kyllä enemmän ja vähemmän kävikin, mutta aamupuuro jäi osaltani muutamaan varovasti ja puolipakolla syötyyn lusikalliseen, enkä oikein kuumeisena jaksanut panostaa keittoon. Illalla onnistui jo vähän paremmin, mutta ei vatsa ihan ilman kapinaa kiinteää ruokaa vastaan ottanut - juustoa uskalsin vain maistaa ja viinirypäleitä söin muutaman :).

Keitosta tuli kyllä todella hyvän makuista, mutta osastolta kompostikeittiöstä päivää. Olisin halunnut tehdä jotain kalaviritteistä keittoa, mutta kun teimme kauppalistaa olin aika kovassa kuumeessa, enkä jaksanut miettiä yhtään mitään keittoa. Niinpä sanoin miehelle että teemme sitten jotain siitä, mitä löytyy ja mitä jaksan tehdä. Meillä oli se paistettu ankanrinta, josta piti tehdä jotain jo ennen joulua, mutta siellä se nyt köllötti vaativaisena jääkaapissa. Vaikka minusta on vähän tylsää syödä ankkaa lounaaksi ja illalliseksi - niin siinä nyt kuitenkin kävi. Puolustuksekseni voin ehkä sanoa, että tein näistä ruuista hyvin erilaisia. Sitäpaitsi voiko mikään keitto, mihin tulee punaviiniä, portviiniä, konjakkia ja kermaa olla pahaa ? ;)

Olo on jo vahvempi tänään kuin eilen, se että sai eilen syödyksi jotain selvästi auttaa. En silti tiedä uskallanko lähteä mihinkään sukuloimaan, ettei tämä linjojen huoltotauti ota ja tartu esimerkiksi pieniin lapsiin, joita vilisee sukujouluissa. Laitan reseptejä tässä myöhemmin, mutta nyt, kun pysyn jo vähän tolpillani täytynee hetken paneutua tonttupuuhiin, jotka jäivät nekin tekemättä ajallaan...

Sen verran jo tähän reseptin tynkää, että vatsaatudissa yksi vuosien varrella hyväksi havaittu apu on ns. pellavansiemenlima. Se on aivan yhtä kauhean makuista, kuin on kuuloistakin - etenkin jos sen tekee pelkkään veteen. Mutta se toimii. Kaikista parastahan se on vatsan kannalta veteen tehtynä, kun ei ole mitään hapokasta lisänä. Itse olen saanut sen alas tuoremehuun tehtynä. Mustikkakeittoa voisi ehkä myös kokeilla?

Kaikessa yksinkertaisuudessaan siihen tulee puolitoista teelusikallista pellavan siemeniä, 1,5 dl haluttua tuoremehua (mitä vähemmän hapokasta se on, sen vatsaystävällisempää, käytin tropicanan apple-mangoa). Pellavansiemenet jätetään mehussa 3-4h jääkaappiin (tai yön yli, mitä pidempi aika, sen parempi). Tällöin ne muodostavat ns. pellavaliman joka on paitsi runsasravinteista, myös tosi vatsaystävällistä. Se on hyvä apu myös, jos joutuu joskus syömään vahvoja särkylääkkeitä, joita vatsa ei oikein tahdo kestää.

Mutta kaikesta huolimatta ja juuri senkin takia rauhaisaa joulunaikaa kaikille. Palaan resepteihin vähitellen :)

Lampaan paahtopaistia, mandariinisalaattia ja laventelimajoneesia

Yksi meidän perheen kestosuorikki tulee tässä; lampaan paahtopaistit. Näitä on laitettu grillissä kesällä ja pannulla talvella. Tässä niihin yksi, hyvin klassinen tapa valmistaa bää-bää priimakuntoon.

Lampaan paahtopaistit

2-3 paahtopaistia (yleensä 1 kunnollisen kokoinen riittää per ruokailija)
3-4 rkl oliiviöljyä
1 mieto punainen chili
3 valkosipulin kynttä
3 oksaa rosmariinia
2-3 dl punaviiniä marinointiin
mustapippuria
(balsamicosiirappia 3 rkl)



Laita kaikki aineet kulhoon marinadiksi sekoitettuna. Kuivaa lampaat talouspaperilla ja laita marinadiin. Paras on, jos lampaat ehtivät olla marinoitumassa jääkaapissa yön yli, mutta hätätilassa pari-kolme tuntia riittää. Silloin niitä ei kannata enää laittaa jääkaappiin, vaan jättää lillimään marinadissaan keittiöön. Jääkaapissa yön yli uinuvat lampaat on hyvä nostaa heräilemään ja lämpenemään huoneen lämpöön pari tuntia ennen paistoa.

Jos unohdat ottaa lampaat ajoissa ulos, ota ne heti pois liemestä ja anna niiden lämmitä vähintään puoli tuntia leikkuulaudalla ennen paistoa, mieluiten kuitenkin lähemmäs tunnin. Liemi pitää lampaat kylmänä pidempään, joten nopeammin lämpenevät kun otat ne pois liemestä. Liemen muuten voi halutessaan kierrättää ja keittää vaikka punaviinikastikkeeksi.

Lampaat tarvitsevat kuumalla pannulla n. 2 min per puoli ja sen jälkeen laitoimme ne kuumalla pannulla 150 asteiseksi lämmitettyyn uuniin. Uunissa lampaat olivat 13 min. Tällöin niistä tulee roseeta, kun ne leikkaa auki. Jos laitat lampaat kylmään vatiin ja uuniin, tarvittava aika on todennäköisesti aavistuksen pidempi (muutaman minuutin, maksimissaan n. 20 minuuttiin asti). Lampaan pitäisi antaa vielä hetki vetäytyä leikkuulaudalla (tai lautasella) ennenkuin sen leikkaa auki. Jos sen leikkaa heti, lampaan nesteet pääsevät karkaamaan lätäköksi lautaselle...

lisäys 30.3.2010: Huomaathan, että paistimittari on kätevä apu paahtopaistienkin kanssa: paahtopaisteissa on isoja ja pieniä, isommat luonnollisesti vaativat pidempään uunitusta. Sopiva sisälämpö lampaalle on minusta ehkä jotain 63-65 asteen tienoolla, sisälämpö nousee vielä pari astetta sen jälkeen kun otat lampaan uunista pois, vetäytymään joten lammas ulos uunista vähän ennenkuin se on tavoitelämmössä.



Mandariinisalaatti

haluttu määrä perussalaattia
1 mandariini per ruokailija
1 avokado kuutioituna
1,5-2 dl paahdetun sipulin lohkoja, joita jäi aiemmin tehdystä pastasta yli. Lohkoja oli n. yhden pienen sipulin verran.


Tee salaattikastike ensin ohjeen mukaan kulhon pohjalle. Nyt en laittanut täysjyväsinappia - vain (makeaa) etikkaa ja öljyä. Kaada avokadokuutiot salaatinkastikkeeseen ja pyörittele, että ehtivät maustua kulhon pohjalla. Revi päälle salaatinlehdet, ripottele sipulinlohkot (voit lämmittää niitä uunissa, jos ovat jääkaapista - niin minä tein!) ja kuori mandariini lohkoiksi. Sekoita salaatti ennen tarjoilua.

Tarjoa lampaat ja salaatti yhdessä laventelimajoneesin kanssa.

Laventelimajoneesi ja miten majoneesi onnistuu varmasti?

Kesällä penkissäni kasvoi laventelia, jonka kukkasia olen sitten kuivannut ja säilönyt talven varalle. Voi niitä ostaa ihan kaupastakin, esimerkiksi ruohonjuuressa näin niitä joskus. Olen sekoittanut kukkia suolaan, sokeriin ja kuivannut ihan sellaisenaan. Päätin tehdä ruuan oheen majoneesia ja maustaa sen tällä kertaa herkästi laventelilla. Tuli kyllä hyvää.

Majoneesin tekemistä pelätään ihan turhaan. Ainakin minä pelkäsin joskus. Pelko juonsi juurensa siitä, että olin joskus kiireessä vääntänyt majoneesia kun joukko vieraita on saapumassa jo homma vielä aika levällään - ja sitten se majoneesi ei synnykkäään vaan juoksettuu auttamatta...

Olennaisin salaisuus onnistuneeseen majoneesiin on, että kulhoon alussa laitettavat aineet ovat keskenään samanlämpöisiä. En yleensä koskaan laita kananmunia jääkaappiin. Käytän ne kuitenkin pois niin nopeasti, että normaali säilytysaika riittää hyvin ja sitten jos tarvitsee tehdä niistä majoneesia, ne eivät ole jääkylmiä ja majoneesi ei pääse juoksettumaan. (Myöskään oliiviöljyä en pidä jääkaapissa)

Jos kananmunat ovat kuitenkin jääkaapissa, ne kannattaa ottaa huoneen lämpöön jo hyvissä ajoin ennen majoneesin tekoa.

Toinen olennainen asia on, että varaat apuvälineeksi jonkin nekan tai öljypurkin, josta saat aluksi kaadettua öljyä majoneesiin aivan ohuena nauhana. Ennenkuin majoneesi on alkanut saada rakennetta öljy on hyvä valuttaa sekaan vähän kerrallaan. Jos lisäät liikaa öljyä alussa, koko homma voi mennä vielä pieleen, eikä majoneesi lähdekään vaahtoutumaan. Hiljaa hyvä tulee, tässäkin. toinen juttu on riittävän kapea ja alaspäin pienentyvä kulho. Jos laitat majoneesin pohjaan tulevan keltuaisen tosi suureen ja laakeaan kulhoon ei raivokaskaan vatkaus auta ja mukaan valutettana öljy ei ala vaahtoutua kun kananmuna on pitkin kulhon reunoja. Syvä, pieni kippo on hyvä.

Kun majoneesi on lähtenyt vähän vaahtoutumaan, voit lisätä öljyä reippaammin. rakenne kyllä kestää sen. Oikeastaan kun saat majoneesin vaahtoutumaan, voit lisätä siihen jo kylmiäkin aineita, eikä mitään pahaa enää tapahdu. USein teenkin ensin majoneesin ihan minimiaineilla ja maustan vasta sitten. Monesti teen majoneesikastikkeen niin, että lisään majoneesiin n. 1/3 creme fraichea tai turkkilaista jogurttia, joka antaa kastikkeelle raikkautta. Niin tein tälläkin kertaa.

Teen majoneesin yleensä vain silmämääräisesti mitattuna - kulhoon yksi keltuainen, halutessa sinappia ja vajaa ½ rkl etikkaa tai sitruunan mehua ja sitten vatkaimella ja vähin erin öljyä lisäten, kunnes majoneesi on mielestäni sopivaa rakenteeltaan. Mitä enemmän öljyä lisäät - sitä kovempaa majoneesista tulee. Jos kuitenkin pitäisi antaa jokin ohje, käyttäisin Clare Fergusonin kirjan Oliiviöljy ohjetta majoneesin tekoon (siitä tuli hyvää):

Majoneesi - perusohje (Fergusonin mukaan - n. 4 dl majoneesia)

2 huoneenlämpöistä munankeltuaista
2tl Dijon sinappia
½ tl suolaa
2 tl tuoretta sitruunanmehua tai valkoviinietikkaa
2 dl kylmäpuristettua neitsytöljyä
1 ja 3/4 dl kevytöljyä esim. viinirypäleöljyä, saffronöljyä tai auringonkukkaöljyä (toi "kevytöljy" -sana on oikeasti siitä kirjasta ;) Ehkä sillä viitataan makuun... Öljyhän on 100% rasvaa, aina.)

Tässä ohjeessa kulhon pohjalle laitetaan suola, sinappi, keltuaiset ja puolet etikasta tai sitruunan mehusta. Sitten öljyä lisätään ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kun kaikki öljy on käytetty ja majoneesi on kovaa lisätään loppu etikka. Tämän jälkeen majoneesin voi maustaa. Säilyvyydeksi kirjassa sanotaan, että majoneesi säilyy jääkaapissa 3 vuorokautta.

Omaan laventelimajoneesiini tein vähän pienemmän annoksen majoneesia, käytin sitruunanmehua kuten yleensä aiolissa, eikä siihen tullut sinappia lainkaan. Tein koko majoneesin oliiviöljystä - en laittanut auringonkukkaöljyä tällä kertaa. Lisäksi se öljy oli jotain Lidlin kamaa ja aika vahvan makuista - vai oliko se se sitruuna, joka oli tosi ärhäkkää vai molemmat, mutta jotenkin majoneesista tuli tosi terävän makuista. Niinpä laitoin siihen hunajaa 2 tl yhden sijaan(joka yleensä riittää, jos tarvitsee ylipäätään laittaa). Majoneesien kanssa noudatan maista ja lisää aineita - tyyppistä lähestymistapaa, koska maku on hurjasti kiinni siitä öljystä, mitä käytät. Tässä kuitekin suurpiirteinen ohje laventeliselle majoneesikastikkeelle.


Laventeli-majoneesikastike

n. 2½-3 dl majoneesia
n. 1 dl turkkilaista jogurttia (maun mukaan, mutta jos on tosi hyvästä ja herkän makuisesta öljystä tehty majoneesi niin varovasti tätä, se peittää kyllä öljyn makua melko paljon)
½ tl laventelisuolaa (tai tavallista suolaa)
½ tl laventelin kukintoja
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1,5-2 tl hunajaa

Sekoita kaikki makuaineet majoneesiin ja anna maustua vähintään 15-20 min ennen tarjoilua, niin että laventelin kukinnoista ehtii irrota kunnolla makua. Tarjoa vaikka lampaan parina, raikas jogurtti, valkosipuli ja laventeli sopivat lampaalle hyvin.

p.s. jos majoneesi kuitenkin juoksettuu, eikä ala vaahtoutua niin ota puhdas astia, laita sen pohjalle uusi kananmunan keltuainen ja vatkaa sitä ensin hetki vaahdoksi ja sitten kaada sekaan juoksettunutta majoneesiseosta ihan ohuena nauhana, välillä lopettaen kaatamisen ja vaan sekoittaen voimallisesti. Näin tehtynä majoneesin pitäisi alkaa vaahtoutua uudelleen ja saat juoksettuneesta majoneesista vielä majoneesin ja pelastettua koko homman. Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta pari-kolme kertaa tämänkin on joutunut tekemään - yleensä kiireessä :)

Lanttulaatikko ja joulutunnelmia

Hei vaan kaikille! Pitkästä aikaa nyt raportoin vähän joulutunnelmista, tänään teimme äidin kanssa lanttu-, peruna- ja maksalaatikkoa. :)

Olen nyt loistanut poissaolollani muutaman viikon, joku jo minua oli täällä kaipaillutkin ;). Ikävä kyllä en ole ehtinyt juuri kokata, saatika sitten "blogittaa". Joulun taikaa olen ollut luomassa nyt kahdessa paikassa, mummulassa ja "kotokotona". Sitä ennen aikani kului lähinnä tenttikirjojen, opiskelun ja flunssan parissa.

Pieni raportointi tähän väliin aprikoosi-inkivääripikkuleivistä. Tein niitä pelkillä vehnäjauhoilla, vehnäjauhoja laitoin noin 350g. Kekseistä tuli mukavan mehukkaita, varmaankin aika erilaisia kuin maizenalla ja vehnäjauholla tehdyistä.

Tässä nyt reseptiä kaikille (enemmän tai vähemmän:) rakkaaseen joululaatikkoon, äidin omalla reseptillä.

Lanttulaatikko

3 kg lanttuja

vettä

suolaa

3 rkl vehnäjauhoja

2 dl kermaa

1 dl maitoa

1 dl lantun keitinlientä

1,5 tl suolaa

1 kananmuna

4 rkl siirappia

1/2 tl jauhettua valkopippuria

inkivääriä (maun mukaan, mutta vähintäänkin nyt 1/2 tl)

hiukkasen voi laittaa myös hienonnettua muskottia

korppujauhoja pinnalle

voita voiteluun

Keitä kuoritut ja paloitellut lantut suolalla maustetussa vedessä pehmeiksi, keitimme lanttuja n. 45 min. Kaada vesi pois, mutta säästä osa. Soseuta lantut puunuijalla tms. aka. perunamuusitömppä ;) Lisää loput aineet seokseen kun lantut ovat vähän jäähtyneet. Laita seos voideltuihin vuokiin, ripottele pinnalle korppujauhoja ja koristele pinta esimerkiksi lusikalla tai haarukalla. Pinnalle voi laittaa vielä muutaman nokareen voita ennen uuniin laittamista. Laatikot paistetaan n. 200° uunissa vähintään 1h, tai niin kauan, että pinta saa kullanruskean värin.

Tässä muutamia hauskoja otteita äidin "reseptiraamatusta" (Kotiruoka, luultavasti 50-luvulta), piristämään päiväänne:

"Puuroa voi myös kypsyttää uunissa, heinälaatikossa tai isola-kuvussa" -me keitämme puuron puurokeittimellä ;)

"Voi pestään usealla kesälämpimällä vedellä kulhossa puulusikalla, vesi valutetaan pois."

"Punajuuret pestään yksitelle juurisutilla kylmässä vedessä. Juuria ja kuoria ei saa poistaa ennen keittämistä värin säilyttämiseksi."

Tämän reseptin myötä toivotan kaikille lukijoille sekä tietenkin siskolleni oikein hyvää joulua ja herkullista uutta vuotta 2009!

Palaan taas raportoimaan kuulumisia keittiöstä kunhan joulukiireet sekä rakettimyynti (kyllä, myyn raketteja välipäivät keskimäärin 10h/päivä) ovat paremmalla puolella ja kiire hellittää. :)

Bruschettaa kirsikkatomaateista ja lehtipersiljasta

Tämän vuoden yrtti on selvästi ollut lehtipersilja. Viime vuonna se oli selvästi korianteri. Varmaan se johtuu siitä, että mökin penkissä nämä kyseiset rehut innostuivat kasvamaan ihan villinä (em. vuosina) ja kun yrttiä on, sitä alkaa lisätä vähän sinne ja tänne ja yhtäkkiä huomaa etsivänsä ruuista uusia makuja ja luonnetta eri yrttien kautta. Että sori vaan, jos ette tykkää lehtipersijlasta tänä vuonna olen tunkenut sitä vähän joka paikkaan :)

Itse asiassa tämä ajatus laittaa lehtipersiljaa bruchettaan tuli siitä, kun ystäväni tarjosi männä juhannuksena pieniä quesadilloja joihin tehtiin juuston lisäksi täyte tomaattisilpusta, lehtipersiljasta, chilistä, korianterista ja olisiko ollut vielä avokadoakin. Pitää joskus oikein pyytää resepti siitä, koska olivat tosi hyviä. Sitä muistellessa jääkaapin edessä tein meille välipalabruchetan lounaan korvaajaksi.



Meillä oli täällä pieni askasteluprojekti joka lienee pakko raportoida, vaikka teemansa puolesta menee ehkä heikosti ruokablogiin - no, ehkä etäisesti osaston "rasvankerääjät" - kautta... :)

Mutta, se bruchetta. Hyvää oli ja piti nälän poissa askartelujen ajan - sopivasti illalliseen asti.

Bruschettaa lehtipersiljalla

1 siivu maalaisleipätyyppistä leipää tai chapataa - meillä oli rouhechiapon puolikas per nenu
1 iso valkosipulin kynsi pannulle murskattuna
öljyä paistamiseen
reilu ½ pakettia kirsikkatomaatteja lohkottuna tai muuten maun mukaan
1 valkosipulin kynsi täytteeseen hienonnettuna
reilusti lehtipersiljaa - varmaan ainakin 1 dl silppua
hyvää öljyä
mustapippuria
suolaa

Murskaa valkosipuli pannulle reiluun määrään öljyä ja heiluttele paloja kuumassa öljyssä sen verran että leviävät tasaisehkosti pannulle ja öljy maustuu. Laita leivät öljyyn pannulle ja paista hyvällä lämmöllä, kunnes leipä saa väriä.

Käännä leipä ja paista vielä, kunnes toinenkin puoli on saanut väriä ja leipä öljyistynyt ja maustunut valkosipulilla.

Puhdista leipä mahdollisesti mustuneista valkosipulin paloista ja aseta se laitaselle. Sekoita kulhossa tomaatti, lehtipersilja ja valkoipuli ja lorauta mukaan vähän öljyä. Jos et pidä valkosipulista raakana, sen voi jättää pois tästä ihan hyvin. Myös jos et pidä lehtipersiljasta voit sekoittaa sen sijaan pestoa tai vain basilikan lehtiä tomaattiin.



Kasaa tomaatista leivälle hyvä läjä ja pirskota hyvää oliiviöljyä lautasen yllä, lisää suolaa tomaateille ja öljylle (sormisuola on tähän hyvä, ei tule niin helposti liikaa) ja rouhi päälle vielä mustapippuria. Ruoka tarvitsi kattaukseen sormien lisäksi haarukan karanneiden tomaattien metsästykseen :)

Pastaa toiseen kertaan: Fittataa, rucolaa ja punapippurihilloa

Pastaa jäi sen verran (ehkä 3 dl), että ajattelin pyöräyttää siitä aamulla fittatan. Fittata on tavallaan italialainen pyttipannu, johon voi upottaa näppärästi tällaiset edellisen päivän pastanloput. Yleensä pyöräytän fittatan siitä mitä on; tuoreet yritit ja tomaatit käyvät hyvin makua raiakstamaan ja juustonkannikoita voi laittaa tai olla laittamatta pinnalle. ei ole mitään yhtä oikeaa reseptiä. Kananmunia olen yleensä laittanut yhden enemmän kuin ruokailijoita on, paitsi jos ruokalilijoita on paljon ja pöydässä on seitsemän muunkin sortin aamupalakamaa. Fittata on hyvä lisäke myös brunssille.

Koska pastassa oli balsamicosiirappia, ajattelin että makea ja mausteinen punapippurihillo kävisi hyvin frittatan pariksi. Jos nyt ei satu punapippurihilloa olemaan, myös se balsamicosiirappi olisi käynyt tähän hyvin. Joku joskus sanoi että hänestä punapippurihillo maistuu lähes sweet chili - kastikkeelle. Minusta osa sweet chilikastikkeista on niin etikkaisia, etten halua niitä syödä paistamatta. Mutta jos nyt löytää hyvän ja pehmeänmakuisen kastikkeen, niin mikäs siinä - varmaan sekin kävisi! :)



Pannulla oli tukeva kerros ankan rasvaa eilisestä paisto-operaatiosta - valuttelin sen talteen pieneen rasiaan, laitoin jääkaappiin ja pannulle jäi rasvaa, joka ei heti valunut pois. Ehkä sitä oli n. 1-2 tl. Siihen laitoin pastat ja aloin valmistaa :)

Fittata sipulipastasta
n. 3 dl eilistä pastaa lisäkkeineen
3 munaa
2-3 tomaattia kuutioina
n. 2 dl lehtipesiljasilppua
½ chilipalko silppuna
2 kynttä valkosipulia
0.5-1 dl maitoa tai ruokakermaa tai creme fraichea - mitä nyt sattuu olemaan
1,5-2 dl juustoraastetta (laitoin manchegon hieman kuivahtaneen palan raasteeksi)
ankanrasvaa (paistamiseen)

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen ja valitse paistinpannu, jonka voit laittaa uuniin. Itse käytän tässä valurautapannua - se toimii etenkin kun on hyvin rasvattu. Jos uuninkestävää pannua ei ole, unohda uuni ja varaa niin iso kansi, etä saat peitettyä paistinpannun sillä.

Eli kuumensin pannun ja laitoin siihen ankanrasvaan pastat, valkosipulin, chilin sekä tomaattilohkot. Freesasin hetken ja lisäsin persiljasilpun. Sen jälkeen rikoin munat kulhoon ja lisäsin sinne kunnon lorauksen maitoa purkista. Sekoitin haarukalla munaseoksen rikki ja kaadoin sen pastan ja muiden pannulla olevien ainesten sekaan. Sekoitin vähän, keräillen munamössöä keskelle munakasta, jolloin hyytyvä munakasseos tekee munakkaaseen "röyhelöitä". Näin tekstuurista saa vähän mielenkiintoisemman. Lopeta ajoissa (kun munakasmassaa on vielä paljon raakana), niin että ei synny munakokkelia vaan munakas.

kypsennä munakasta n. 2-3 min liedellä. Tarkoitus on saada munakkaaseen kaunis pinta alapuolelle. Sen jälkeen ripottele päälle juustoraaste ja laita munakas uuniin tai peitä se kannella. Anna olla uunissa kunnes juustoraaste on sulaa.



Ota munakas uunista, anna sen hetken vetäytyä ja leikkaa siitä sitten paloja joiden kanssa voit tarjota rucolaa, salaattia tai muuta vihannesta ja punapippurihilloa.

Ankan rintaa ja pastaa paahdetuilla sipulilla sekä balsamicosiirapilla

Pitihän sitä jotain vähän parempaa keksiä kun mieskin tuli kotiin. Ajattelin hemmotella maailmanmatkaajaa ankalla ja cous-cous salaatilla, mutta kun pääsin kotiin, tajusin että sekä cous-cous että quinoa olivat loppu. Sen sijaan pastaa oli runsaasti. Niinpä sitten lennosta vaihdoin suunnitelmaa ja päädyin tekemään pastaa.

Ankkaan päädyin, kun ajattelin että tuolla ameriikan rannikolla varmasti pihvit ja merenelävät ovat olleet ruokalistalla ahkerasti. Valinta olikin onnistunut, mies taisi tyytyväisenä huokaista että ihanan epäamerikkalaista ruokaa :)


Tästä tuli kyllä hyvää - balsamico, sipuli, ankka ja mandariini olivat loistava makuyhdistelmä. Ankan osalta päädyin vaan ostamaan kaupasta valmiiksi yrtti-valkosipulimarinoidun rintafileen. Tai ostin kaksi, mutta toisesta tulee lounasruokaa. Yksi file riittää hyvin meille kahdelle jos kyseessä on yksi ateria ja lisäke on täyttävää.

Rintafile on kypsennetty Jyrki Sukulan keittokirjan ohjeen mukaan, se on onnistunut kyllä joka kerta. Sipulia paahdoin 3, mutta käytin oikeastaan 2-2.5. Säästin vähän paahdettua sipulia aamupalaa ajatellen. Toivottavasti kuvat välittävät makua, tämä oli nam.


Pastaa sipulilla ja balsamicokastikkeella

n. 5 dl täysjyväpastaa
1 valkosipuli
1 iso punasipuli
1 iso tavallinen (keltainen sipuli)
kevätsipulia (n. 10 cm pätkä silputtuna)
½ punaista chiliä (mieto)
1 kukkurainen ruokalusikallinen radicchiotahnaa tai 1-1,5 dl suikaleista radicchiota (engl. laajempi selitys) hieman pehmennettynä (freesattuna) öljyssä kattilan pohjalla. (varmaan voisi käyttää myös artisokkatahnaa tai artisokan sydämiä, jos ei ole radicchiota tai radicchiotahnaa)
2 rkl balsamicosiirappia (minulla oli blaze:n viikunalla maustettua balsamicosiirappia, sopi hyvin)
2-3 oksaa rosmariinia
n. 1 dl parmesanraastetta
mustaa pippuria myllystä
suolaa
1 makea mandariini per ruokailija lohkottuna (laitoin erikseen, mutta voisi varmaan sekoittaakkin)



Paahda kasvikset uunissa; kuori ja halkaise ne ensin pellille ja valele päälle hieman oliiviöljyä. Paahda uunissa n. 20-25 min 200 astetta, kunnes pehmenevät ja sipulien leikkauspinta on kauniin värinen. Valkosipulin paahdoin kuoret päällä, kokonaisena. Itse laitoin kasvikset tefloniselle pellille, johon lika ei niin tartu pysyvästi. Tämä siis ihan perisuomalaista laiskuutta, paljon muuta motiivia tälle ei ollut ;)

Ankka ja pasta pitää tehdä vähän rinnakkain, koska ankka pitää ensin paistaa, sitten uunittaa ja lopuksi kääriä pyyheliinaan tekeytymään. Tällä ohjeella siitä tulee kauniin roseeta ja on ainakin meidän kokemuksen mukaan juuri oikeanlaista - vaikka uunikin on vaihtunut välissä. Yleensä työnjako on ollut se, että mies kellottaa tuota ankkaa ja preparoi sen, minä teen lisäkkeen. Niin ei iske ahistus ajoituksesta. Suosittelen kokeilemaan jos ette ole kokeilleet. Tässä muuten valmismarinadissa olleet yrtit mustuivat paistossa aika lailla. Ne voinee varmasti putsata poiskin ennen paistoa, mutta vaikkei näin tehtykään - hyvää tuli silti :)



Ankasta muten tulee kypsennyksen aikana paljon ihanaa rasvaa. Se voi roiskua kypsennyksen yhteydessä ja on tulikuumaa. Kannattaa varautua pitkähihaisella paidalla tai ainakin olla hyvin varovainen.

Rasva kannattaa säästää ja laittaa pieneen rasiaan jääkaappiin. Se on aivan loistavaa ruuanlaitossa - esimerkiksi paistetut perunat (tai vaikka parempi pyttipannu) tulevat todella hyvää kun siihen laittaa hyvän klimpin ankanrasvaa. Myöskään aamupalamunakkaat eivät tykkää kyttyrää ankanrasvasta :)

Mutta asiaan: anna ankan tulla huoneenlämpöön ennen paistoa (2h ennen paistoa pois jääkaapista). Tämä valmiiksi marinoitu ankka oli myös jo valmiiksi preparoitu; sen "läskipuolelle" oli tehty valmiiksi ristikkäisviillot. Jos tarpeen, ne voi tehdä itsekin. Tarkoitus on viiltää viillot rasvaan, mutta ei ankan lihaan.

Ankka paistetaan kuumalla, kuivalla pannulla ensin nahka (rasvapuolelta) 4 min ja sitten se käännetään toisin päin ja paistetaan 2 min. Ankan rasva irtoaa pannulle ja käännettäessä voi roiskua. Ole varovainen! Laita ankka 175 asteiseen uuniin 12 minuutiksi nahkapuoli ylöspäin. Paiston jälkeen mausta mustapippurilla ja merisuolalla, kääri pyyheliinaan ja anna vetäytyä 2 min. Tästä tulee täydellistä kun tekee juuri näin ja mittaa ajat munakellolla.



Sitten osasto mokat, joita olemme ankan kanssa tehneet: suola ja pippuri joskus unohtuvat laittaa ennen vetäytymistä, jolloin ankan maku jää hieman suolattomaksi. Uuniin laittaessa laitoimme ankat valmiiksi uunissa kuumennettuun kippoon ja ankasta tuli liian kypsää. Vetäytymisen kanssa ei ole mokattu, siitä kirjassa sanotaankin että muista antaa ankan vetäytyä 2 min että nesteet eivät valu pitkin pöytää leikatessa. Pidempikään odottelu pyyheliinassa ei haittaa ankkaa. Pyyheliinan muuten kannattaa olla tumma tai tumman punainen kuten meillä, ankasta irtoaa vielä lihasnesteitä ja valkoinen pyyheliina on aika moisen näköinen kun ankka on odotellut esillepanoa siihen käärittynä.

Anna vihannesten jäähtyä kunnolla ennen kuin alat pilkkoa niitä. Tarvittaesa poista uloin kuori sipuleista, mutta itselläni pinta ei ollut edes vielä mustunut niin ei tarvinnut. Pilkoin sipulit suuriksi lohkoiksi erilliseen kulhoon. Halkaisin valkosipulin leveyssuunnassa ja puristin valkosipulin kynnet leikkuulaudalle. Pari-kolme kynttä oli jotenkin heikomman näköisiä (ituja olivat teetelleet, ulospäin ei huomannut) kun avasin sipulin. Jätin ne laittamatta ruokaan. Pilkoin muun valkosipulin pienemmäksi hakkelukseksi. Samoin pilkoin myös kevätsipulin ja kuorin mandariinin. Raasta parmesan valmiiksi erilleen.



Keitin pastan taas jälleen vähemmän ensin kun pussissa sanottiin ja sitten kyttäsin sitä haukkana kunnes se oli juuri ja juuri kypsää (al dente). Kaadoin pastan siivilään ja laitoin kattilan pohjalle kunnolla hyvää öljyä. siihen kaadoin sipulit, valkosipulit ja yritit. Sitten pasta päälle ja sekoita. Pasta oli lämpimällä levyllä tässä, että jäähtyneet sipulit saisivat vähän lämpöä eivätkä ihan jäähdyttäisi koko pastaa. Samaan aikaan mies preparoi ankkaa tarjolle, niin että pasta sai myös siinä odotella minuutin-kaksi lämpöisessä.

Sekoitin pastaan myös chilisilpun, kevätsipulin, baksamico-siirapin, radicchiotahnan sekä pari hyppysellistä sormisuolaa sekä reilusti mustapippuria.


Kun ankka oli valmis laitoin parmesan - raasteen sekaan. Laitoin sen vasta lopuksi, ettei se ainakaan pala kattilaan jos pasta hetken joutuu odottaa. Lautaselle pilkoin mandariinin - kello oli varmaan lähemmäs 11 yöllä kun söimme niin että en todella jaksanut enää kuoria mandariinilohkoja tai mitään - hyvin maistui näinkin. Laitoin vielä lautaselle vähän balsamico -siirappia lisää ja ripottelin sormisuolaa.

Ankan kanssa kestosuosikki on ollut jo pitkään Montesin Pinot Noir. Se oli taas erittäin onnistunut kaveri tälle, vaikka mietin että onko balsamicosiirappi ja hieman kitkerä radicchiotahna liikaa suht herkälle viinille. Mutta ei, hyvin kävi.

Itse asiassa kun tässä nyt katsoin nuo kellonajat vielä Sukulan keittokirjasta Sukula sanookin, että makeus ja pieni hapokkuus sopivat hyvin rasvaiselle ankalle. Sukula tarjoaa ankkansa kanssa mangosalaattia, mutta tuo radicchio ja balsamicosiirappi sisältää samanlaisia elementtejä kyllä. Tuoreet viikunat olisivat muuten toimineet myös tosi hyvin.

p.s. JOS lämmitätte jonkin uunivuuan tms. johon laitatte ankan uniin, paistoaika on aika tarkkaan 10 minuuttia 12 sijaan. Silloin ankka on vielä kuten pitää. Kuuma kippo nopeuttaa kypsymistä.

Brunssi - aamupalasta suoraan lounaaseen

Välillä on aika kivaa hemmotella itseään ja perhettä aamupalan ja lounaan välimuodolla, brunssilla. Kesällä brunssi tulee pyöräytettyä melko usein, kun ruuanlaittoa optimoidaan heräämisikojen ja esimerkiksi käsitiskin määrän suhteen.

Itsenäisyyspäivänä katoimme pöytään brunssin. Meidän brunssiimme kuului:

Brunssi

1 pkt lidlistä ostettuja nürnberger bratwursteja
tomaattia paksuina siivuina
kananmunia
rusina-kaneli bageleita
smoothieta
philadelphia -tuorejuustoa
lehtipersijlaa
makeahkoa sinappia (esim. weisswurst - sinappia)
hyvää tuoremehua
lempiteetä

Tästä setistä puuttuivat tietysti kalat ja kuohuviini, mutta hyvin se itsenäisyyspäivä lähti käyntiin tälläkin setillä. Smoothieen laitoimme tällä kertaa yhden banaanin ja vähemmän mansikoita jogurtin kaveriksi.


Pannulla paisto kannattaa aloittaa bratwursteista. Pannulle laitetaan kunnon klimppi voita ja makkaroita paistetaan, kunnes ne saavat vähän väriä. Sen jälkeen riko mukaan kananmunat ja kun valkuainen on alkanut asettua, raivaa sielä tilaa paksuille tomaattisiivuille. Tomaatti pehmenee kypsyessään, joten siivujen kannattaa olla paksuja, puolesta sentistä senttiin. tomaatit kannattaa kääntää paiston aikana ja bratwursteja myös pyöritellä, etteivät pala. Itse rakastan noita lämpimiä tomaattisiivuja, ne tuovat mukavasti raikkautta niin makkaroihin, pekoniin kuin munakokkeliinkin. Myös kotona tehtyihin hampurilaisiin saa ihan toisenlaisen maun, jos paistaa tomaatit pannulla...

Homma pannulla alkaa olla valmis, kun valkuainen ei enää ole valuvaa, mutta keltuainen ei ole täysin asettunut. Kuvassa oleva oikeanpuolimmainen muna alkaa olla jo ok, mutta vasemmalla tarvitaan vielä tovi. Kannattaa muuten huomata, että kuuma pannu kypsentää ruokaa vielä senkin jälkeen, kun se on nostettu pois tulelta pöytään. Tällä tavoin paistettuja kananmunia sanotaan ameriikan slangilla jotta "sunny side up". Kananmunien 'päälle ripotellaan tuoretta yrttiä (esim. lehtipersiljaa) ja mustaa pippuria.

Brunssille voi varata myös leikkeleitä ja pientä makeaa, mutta yleensä nuo makkarat ovat aika tömäkkää tavaraa smoothien kanssa. Me ei pystytty kyllä syömään enempää yhdellä brunssilla, itse asiassa loput tarjolla olleet muffinssit jäivät ihan suosiolla myöhempään ajankohtaan... :)

Venäläistyyppinen keitto kapriksilla, linsseillä ja pekonilla

Söin jokin aika sitten Sellon Simply Soppa - "pikaruokalassa" päivän keiton. Se oli myös venäläistyypinen, se tarjoiltiin smetanan kanssa ja siinä oli pekonia. Keitto oli tosi hyvää ja ajattelin että jotain tuollaista teen kyllä kotonakin. Tämä minun versioni on tietysti erilainen - ei havaintoa mitä simply sopassa laittoivat mukaan, ehkä enemmän etikkaa ja koska lissejäei ollut, maku ei pehmentynyt linssien vuoksi. Jonkin verran tämä versioni oli tosiaan pehmeämmän makuinen, mutta oikein hyvää tuli tästäkin sopasta. Bonuksena sain siivota jääkaapista jämiä ja tehdä niistä ruokaa.

Kasvissyöjät voivat jättää pekonin omaan arvoonsa ja paahtaa tähän sipulirenkaita. Idea on, että sipulirenkaat ovat ihan kauniin ruskeita ja hyvin kypsyneitä - tuovat ihanasti makua. Lisäksi linssejä voi laittaa enemmän.

Venäläistyyppinen keitto kapriksilla, linsseillä ja pekonilla

kaalikerän jämät, n. 100-150g käyttökelpoista kaalia
varsisellerin jämät, n. 1,5 varsisellerin vartta
1 paprika
4 porkkanaa (isohkoja)
½ sipuli suikaleina
1 dl punaisia linssejä (huuhdottuna)
paketillinen pekonia (minun oli pari siivua vajaa...) :)
1 litra kasvuslientä
kaprismarjoja 0.5-1 dl
0.5 dl kapristen lientä
1,5 rkl mausteista etikkaa
1 laakerinlehti
1 linnunsilmächili
2 tl täysjyväsinappia
½ sitruunan mehu
muutamia (4-5 ) maustepippureita
ja kolme tomausta cayannea


päälle smetanaa, persiljaa ja jos haluat, vielä vähän sitruunaa

Laita pekonit uuniin kiertoilmalle kysentymään. Voit myös paistaa ne pannulla.

Pilko kaikki vihannekset pieneksi suikaleeksi. Mulla ei ole suikaloivaa raastirautaa, sitäkin voi käyttää jos haluaa. Laita paksupohjaiseen kattilaan öljyä ja paahda sipulia ja porkkanaa sekä kaalia hieman öljyssä.


Lisää loput vihannekset, mausteet ja kasvisliemi. Oikeastaan voit lisätä kaiken muun paitsi pekonit ja sitruunan mehun sekä päälle tulevat koristeet. Laitoin itse pekonit mukaan vähän ennen kuin lopetin keittelyn, mutta voit laittaa pekonit myös ihan lopuksi. Kaadoin sekaan soppaan myös pekonirasvan. Keitä kunnes porkkanat kypsiä, ehkä 15 min. Mausta sitruunalla, suolalla ja halutessa mustapippurilla.

Sitten keittoa lautaselle ja smetanaa päälle. Ihanaa kylmän päivän ruokaa.

Lisää Miso - keittoa ja ruisleipää, nyt raclettejuustolla ja kapriksilla

Tämän viikon suosikkiruokani Miso-keitto on taas kuumana. Mutta sen pariksi ajattelin kierrättää racletesta jääneitä juustonpaloja. Itse asiassa ajatus ruisleivästä ja raclettejuustosta tuli anopilta (tai melkein anopilta), hän kun tarjosi sitä meille joskus alkupalana; ruisleivälle hyvä siivu raclettejuustoa ja koko komeus uuniin kunnes juusto on sulaa. Juuston voi myös vain sulattaa ja kaataa kuumana ruisleivän päälle. Nam. Yksinkertaista ja hyvää.

Päätin kuitenkin hyödyntää myös hapankaalin jämää joka jääkaapissa lojui. Niinpä otin palan ruisleipää, siihen hapankaalia ja yksi siivu raclettejuustoa. Komeus uuniin vartiksi 200 astetta ja päälle kapris. siinä se. Illallinen on tarjolla....

Noniin, nyt on toinen ilta racletteleipää vielä ennen julkaisua! Näin "sinkkuviikoilla" työt selvästi vie ajan kokkaukselta. Tänään racletteleivälle tuli hapankaalin lisäksi myös sipulirenkaita ja juuston päälle kapriksen sijaan viipale pekonia. Misokeiton sijaan lasi punaviiniä - muuten menee ihan terveysintoiluksi koko touhu ;) Leivän kypsennysaika oli pidempi niin, että pekoni sai kunnolla väriä. Onneksi Raksu palaa perjantaina reissultaan, niin ei kuihdu koko blogi ;)

pääruokatagi vaan, koska tää on koko ruoka tänään, sorry - folks.

Pastaa rucolalla, mozzarellalla sitruunalla ja kapriksilla

Päätin sitten tehdä pastaa. Teen usein jotain tämän tyyppistä pastaa, jossa aineita ei mitenkään keitellä soosiksi vaan ne vain sekoitellaan mukaan valmiiseen pastaan. Lopputulos on ihanan raikas ja maut maistuvat hauskasti erikseen ja yhdessä.

Suosin usein runsaita lisäkkeitä ja keitän vähän vähemmän pastaa - vatsa tulee täyteen ja on ainakin etäisesti terveellisempää syödä iso kasa kirsikkatomaatteja kuin vastaava määrä pastaa. Jokainen voi silti tehdä oman makunsa mukaan ja tämä resepti toimii kyllä, vaikka laittaisi vähemmän kirsikkatomaattia ja enemmän pastaa.

Pasta vivace a la Nelle:) (riittää kahdelle)

1 tuore mozzarella (sellainen pieni pussukka mitä kaupat myy täällä, olisiko 150g)
½ sitruunan kuori
n. 10 kaprismarjaa (koosta riippuen voi laittaa enemmän tai vähemmänkin)
1 pkt kirsikkatomaatteja
1-1½ rkl artisokkapestoa
rucolaa
parmesania
hyvää oliiviöljyä
mustapippuria
ripaus suolaa
(rosmariinia) laitoin rosmariiinia, mutta se oli vähän ehkä liikaa... voi jättää pois
3-4 dl kuivaa pastaa - yleensä keitän n. 1½-2 dl pastaa per nenu.



Valmistele kaikki makuaineet ensin johonkin lautaselle yhdeksi kasaksi, koska kun pasta on kypsää se on kypsää ja sitten ei enää kannata viivytellä. Muuten pasta jymähtää ja tarttuu toisiinsa tai kypsyy liikaa. Jos pasta nyt jostain syystä joutuisi odottelemaan pastan päälle kannattaa kaataa vähän öljyä, jolla vältetään pastan tarttuminen yhdeksi isoksi pastaklimpiksi. Mutta oikeasti, kannattaa preparoida kaikki valmiiksi etukäteen.

Pastan keitosta en oikein osaa antaa muuta vinkkiä, kuin että keitä sitä ainakin 2 minuuttia vähemmän kuin pussin ohjeessa sanotaan ja maista pastaa. Jos pasta on vielä liian raakaa, jatka keittämistä mutta vaani pastaa kuin haukka ja maista taas välillä (esim. minuutin päästä) joko pasta olisi ok. Kun pasta on al dente eli tuntuu juuri ja juuri kypsältä valuta pasta ja sekoita kaikki makuaineet kuumaan pastaan kattilassa. Monesti laitan kattilan pohjalle öljyä, kattilan liedelle ja kaadan sinne ensin makuaineet (paitsi parmesan ja suola) ja sitten vasta pastan ja sekoitan sitä liedellä. Sitä ei tarvitse enää keittää, mutta kun öljy ehtii kuumentua ja kaadat sinne yritit ja muut, kuuma öljy irrottaa niistä makua ihan toisella tavalla.

Kun kaikki on kunnolla sekaisin niin jaetaan pasta annoksiksi, raastetaan päälle parmesania, tarvittaessa vielä mustapippuria ja hyvää oliiviöljyä sekä suolaa päälle ja tarjoillaan heti.

p.s. jos pastaa jää, sen voi tehdä vaikka fittataksi aamulla sekoittamalla mukaan 2-3 kananmunaa ja juustoraastetta