torstai 4. maaliskuuta 2010
Se oli minun vuoroni sitten...
Saada se vatsatauti... Joten sitä parannellessa. Pääsimme muuten vielä ihan hyvin kotiin madeiralta, ilmeisesti vasta seuraava lento ei päässyt lähtemään enää. Kotona meitä sitten odotti luminen pihatie, lumen katolta pudottamat palotikkaat, ränni ja palotikkaiden seinästä repimät laudat. A oli unohtanut autoon valon päälle ennen lomalle lähtöä ja akku oli tyhjä, unohtanut mainita äidinkielenkokeestaan, joka olisi seuraavana päivänä, V:n piti lähteä Lontooseen aamulla ja kaikki oli pakkaamatta, AKT lakko - niin ja minulla se vatsatauti, joka valvotti koko ma-ti vastaisen yön. :) Joskus asiat vaan menee putkeen, eikö?
No, ehkä tästä kohta palataan arkeen. Veteen keitetty kaurapuuro, johon sekoittaa yhden rastetun omenan on muuten aika hyvää, kun ei ole saanut syötyä mitään toviin. :) Eilen sentään jo kalaa ja riisiä...
Toivottavasti V ei saa siellä Lontoossa Norovirusta, se nyt oikeastaan enää puuttuisi.
Tunnisteet:
Pohdintoja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voi ei =( Kaikki sympatiat sinne, meidän perheen noro niittasi viikonloppuna. Oma olo alkaa jo kohentua, joten samaa toivon sinnekin! (ja kaurapuuron voimalla meilläkin mentiin alkuviikosta :)
Kiitos, jotenkin tuo nyt tuntuu aika sitkeältä kiusankappaleelta. Mutta eiköhän se siitä jossain vaiheessa...
Lähetä kommentti