tiistai 30. maaliskuuta 2010

Omarmuhveleita!

koristeltu muffari

Merituuli kutsui minut sunnuntaikaffeelle extempore viime sunnuntaina. Onneksi kutsui, sillä olin jo tylsistynyt melkein kuoliaaksi sairaslomallani yksin kotona, kun V:kin on reissussa. Vaikka Poirot onkin hyvä, niin silläkin on rajansa, montako niitä jaksaa katsoa. Sitäpaitsi, sain vihdoin viimein loistavan tekosyyn leipoa niitä muffinsseja, joiden perään olen viikolla huokaillut moneen kertaan! Muffinsseja, muffineja, cupcaksesia tai muhveleita - ihan miten haluatte, rakkaalla lapsella on monta nimeä. ;) Päässäni oli viikolla kehittynyt ajatus, että voisin kokeilla uudelleen aikaisemmin tekemiäni Not Quite Nigellan donitsimuffinsseja uudella twistillä ja koristaa ne niillä hempeillä pähkinätäytteisillä M&M - karkeilla, joita sain tuotelahjaksi jo tovi sitten.



M&M's kevätväreissä


Olin jo suunnitellut, että ihan viimeistään saisin leipoa muhveleita tällä viikolla tuliaiseksi eräälle toiselle ystävälleni, jonka kanssa on pitänyt nähdä pitkän aikaa. Kuukausi sitten saimme vihdoin viimein viimein sovittua ja kalenteriin kirjattua, että meillä on treffit vielä tässä ennen pääsiäistä. :) Mutta nyt sainkin jo mahdollisuuden kokeilla ideaani kun Merituuli heitti tämmöisen extempore - kutsun. ..Sillä vaikka olinkin liikkumiskiellossa niin pitäähän sitä nyt olla jotain viemisiä ;) (minä ja olemisen sietämätön keveys)

Käydessäni viikonlopun ruokaostoksilla bongasin Sellossa tuollaista hauskaa huopanauhaa. Pyörittelin sitä käsissäni ja mietin, mihin ihmeeseen se oikeastaan on tarkoitettu. Sitten keksin sille käyttöä... :)



Koska siihen ikean muffinssipeltiin ei ole löytynyt mitään soveltuvia muffarivuokia, suunnittelin, että voitelen pellin sulalla voilla ja sitten laitan jokaisen pikkuvuuan reunoille palasen leivinpaperia. Näin vältän ehkä muffinssin hajoamisen ja jokainen muffinssi saa hauskan tötterön ympärilleen. Koska muffinsseista tulee pellillä aika korkeita, voisin kokeilla jos tuosta huopanauhasta saa kakkusen ympärille koristeellisen pannnan.



En ole mikään taitava leivosten tai kakkujen koristelija, enkä jaksa paneutua siihen tuntitolkulla. Mutta minä tykkään kyllä pienestä askartelusta. Olen aina tykännyt.

askartelua muffinssien parissa

Näistä muffinssien vyötteistä olisi saanut oikein kauniit, jos olisi jaksanut leikata nauhasta sopivan kokoiset pätkät kukkasten reunoja pitkin ja sitten ommellut sauman neulalla ja langalla. Mutta minulla oli kiire, kellojen siirto pääsi ehkä vähän yllättämään ja olin jo myöhässä. Etsin siis työhuoneesta nitojan (let's talk about au brutal...)

Jälkikäteen melkein harmitti, kun Merituuli ideoi, jotta noita koristepantoja voisi käyttää myöhemmin lautasliinapidikkeinä. Hitsi, olisi pitänyt ajatella aikaisemmin ja tehdä vähän siistimpää jälkeä... ;) No, eipä tullut itselleni mieleen noin nerokas uudelleenkäyttöidea koristuksia tehdessäni!

Muffinssien sisään pilkoin omareita, jotka ihanasti hieman sulivat kakkusen sisään uunituksen aikana. Vaikka näistä tulikin ihan hyviä, en ollut täysin tyytyväinen: omareita olisi saanut olla enemmän ja pilkoin ne ehkä liian pieniksi paloiksi. Karkkien puolittaminen olisi varmaan riittänyt ihan hyvin. Toinen juttu, mikä ei ehkä ollut ihan täydellisesti sellainen, kuin oma mielikuvani oli muffarin rakenne. Omenahillon lisääminen teki taikinasta enemmän perinteisen muffinssin oloisen. Taikinasta ei tullut ihan niin murustuvaista kuin toivoin. Kakku murtui ihan hyvin ja oli makeaa ja juuri sopivan kosteaa, mtta kun en kuvitellut sitä sellaiseksi:)

Karkit poimittiin pois ennen haukkausta... ;)

Ajattelin kokeilla tästä toista variaatiota uudelleen ehkä jo tällä viikolla, mutta jätän omenahillon pois taikinasta. Teen taikinan kuten niissä alkuperäisissä donitsimuffinsseissa ja laitan nesteeksi öljyä ja ranskankermaa. Lisäksi ajattelin, että voisin itse keittää vähän kermatoffeeta, jonka palastelisin muffinssin sekaan, saattaisi olla vielä parempaa kuin omar.... Tai sitten ostan niitä fudgetyynyjä irtokarkkihyllystä... Hmm. Katsotaan, mitä keksin:)

Näillä mentiin kumminkin tällä kertaa. Kakkusten päälle sekoitin perinteisen tomusokeri-sitruunakuorrukkeen jota laitoin jokaisen kakun päälle n. reilun 1 tl. Sitten ripottelin kakkusen päälle karkkeja. Valmis!

muffinssit valmiina noitamobiiliin


Omarmuffinssit (Muffinssipellillinen ja muutama yli)

300g jauhoja eli karkeasti n. 5 dl
1,5 dl hienoa ruokosokeria
200g creme fraichea
0.8 dlsulaa voita
1 dl pirkan omena-päärynähilloa
2 rkl öljyä
1 muna
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
80g omareita (olisi voinut olla enemmän sattumia, voit hyvin laittaa vaikka tuplamäärän)

Kuorrutteeseen (joka ei riittänyt ihan kaikkiin kakkusiin, joten kannattanee tehdä puolitoistakertaisena)

100g tomusokeria
1/2 sitruunan mehu
2 tippaa vihreää karamelliväriä
+ lämmintä vettä sen verran, että saat seoksesta leviävää massaa

Sekoita kuivat aineet keskenään toisessa kipossa ja kosteat toisessa. Lisää karkit kosteaan seokseen. Yhdistä sitten seokset mahdollisimman vähällä sekoittelulla.

Jos käytät syvää muffinssipeltiä, vuoraa reunat ohuella leivinpaperisuikaleella ja laita jokaiseen muffinsikuppiin pari ruokalusikallista taikinaa.

Paista 180 asteeseessa (ei kiertoilmaa) n. 16-18 minuuttia, tai kunnes kakkuset ovat kypsiä. Paistoaika riippuu muffinssin koosta.

Sekoita tomusokeri, sitruunan mehu ja karamelliväri keskenään ja lisää teelusikalla seokseen lämmintä vettä, kunnes saat massasta paksua, mutta leviävää massaa. Sipaise sitä jäähtyneen muffinssin päälle, ripottele pintaan karkkeja ja sujauta huopakangasrenkaaseen. Kiikuta kaverille!

p.s. Vaikka A tykkää noista pähkinällä varustetuista m&m's - karkeista, kaikki lapset eivät sitten välttämättä tykkää. ;) Onneksi en sekoittanut niitä varsinaiseen taikinaan...

karkkeja taikinassa

p.p.s: ainiin, kun sitä taikinaa jäi vähän yli, koeilin piruuttaan sekottaa osaan taikinaa karkkeja, nähdäkseni miten ne kestävät paistamista. Tuossa lopputulos, eli kyllä ne hajoavat sinne semmoisen vartin uunituksella. Tulipahan kokeiltua

5 kommenttia:

Merituuli kirjoitti...

turhaan mitään mutiset, hyviä nämä olivat! kysy vaikka meidän lapsilta (ja multa ja Jukalta:). Ja niin nättejäkin.

kiitosta vaan kaikista ihanista tuliaisista ja seurasta. piristi kyllä kummasti minunkin päivääni!

meillä muuten on tuollainen twitterissä mainitsemasi pannunkahvan"patatasku". toisinaan se on tosi kätevä!

Nelle kirjoitti...

Merituuli, myöskään naapurin rouva ei ymmärtänyt, mitä kitisen: eivät ne siis mitenkään huonoja minusta olleet, vain erilaisia kuin toivoin. Naapurin rouva, herra ja masussa kasvava ötökkä saivat kukin yhden pääsiäistervehdyksenä ;) Oli kuulemma maistunut hyvin.

Mulla on siis ollut tuollainen creusetin pannujuttu ja tykkään siitä kovin... tämä nykyinen on vaan hieman päässyt hiiltymään eräässä blipaistelussa... ;)

Yaelian kirjoitti...

Ihanan näköiset nuo huopanauhat,ja niiden käyttö,sekä tietysti muffinit kans!

Nelle kirjoitti...

yaelian: huopajutut pöydässä on selvästi vähintään uusi karpalo ;)

Niina kirjoitti...

Nam nam! Hyviä olivat :) Maxkin sai pienen maistiaisen ;)