lauantai 20. maaliskuuta 2010

Microplane ja syntisiä perunaröstejä

microplane ja röstitaikina

Sorruin viime viikonloppuna. Olimme Isossa Ompussa ja poikkesimme "vaarallisksi" osoittautuneeseen Decanterin myymälään. Olen yrittänyt vastustella uusien keittiötavaroiden ostamista, mutta kun näin kirkkaankeltaisella kahvalla varustetun microplanen... No se seurasi meitä sitten kotiin asti. :)

Ja voi pojat se on terävä! Ihan aikuisten oikeasti olin tyytyväinen, etten yrittänyt ensimmäisellä kertaa raastaa sillä mitään kovin pientä. Se vie yhdellä puuhkäisyllä sitruunan kuoren nätiksi pieneksi raasteeksi. Ei taistelua leivinpaperin ja raastinraudan kassa vaan suih, suih, suih ja sitruunassa ei ole enää kuorta. Mutta varovainen saa olla, tai kädessäkään ei ole enää kohta "kuorta". Microplane on ihan myrkyllisen terävä. Ihana laite!

kuvellisiä oliiveita ilman kiviään
Meidän piti alunperin mennä illastamaan muualle, mutta streptokokkien mielivallan alla päädyin inspiroimaan ruokaa lähimmän kaupan valikoimista. Kun sain tiedon streptokokkien vallankaappauksesta olimme jo matkalla kotiin päin ja lähin kauppa sattui olemaan lippulaivan Seilori. Eipä ollenkaan pöllömpi kauppa sekään - lihatiski ei ollut ihan Sellon tasoa, mutta palvelu oli ystävällistä ja avuliasta. Myös kaloja oli kiitettävän monipuolisesti ja hedelmähylly oli aivan loistava! Tosi monipuolinen ja paljon sellaisiakin hedelmiä, joista en koskaan ollut kuullutkaan. Passion - hedelmiäkin oli kolmea sorttia...

Innostuin tekemän sitruunalla, oliivilla, valkosipulilla ja chilillä maustettuja perunaröstejä, kun oli se ihan uusi sitruunanriivin ja hesarissakin yllytettiin :) Vaikka kasvissyöntiaikoinani söin tosi paljon perunaa, en muista että olisin koskaan aikaisemmin tehnyt röstiperunaa.

Röstiperunaa ja ankanrasvaa
Selailin netistä ohjeita ja olin kieltämättä vähän yllättynyt, ettei röstiperunaan tarvita lainkaan kananmunaa tai muuta sidosainetta. Peruna vaan raastetaan, maustetaan ja siitä valutetaan (tai puristetaan) pois ylimääräinen neste. Sitten raasteesta taputellaan lettusia, jotka paistetaan pannulla. Paistamisessa maltti on valttia: hitaasti, keskilämmöllä ja runsaassa rasvassa. Kypsyessään peruna liimaa raasteen kakuksi. Mutta hosua ei saa, muuten rösti hajoaa. Jos sinulla sattuu olemaan ankanrasvaa, se on tähän ihan täydellistä tavaraa. Ankanrasva ja peruna vaan muuntuvat yhdessä herkuksi.

käännettyjä röstejäEnsimmäisten kanssa vähän hosuin ja käänsin osan liian aikaisiisin. No, eivät onneksi menneet rikki..

Ei siis ehkä ihan terveellisin tapa laittaa perunaa, mutta taatusti hyvää. Taikinaan ei ole pakko laitta amitään erityisiä mausteita, mutta kieltämättä sitruuna, valkosipuli ja yrtit sopivat siihen tosi hyvin. Muokkaa oman mielesi mukaan, näin meillä.

Röstiperunaa (n. kolmelle-neljälle)

4-5 suurta perunaa raasteena
1 mieto chili silppuna
2-3 valkosipulin kynttä murskattuna
1 sitruunan kuori raasteena
6-8 kivellistä mustaa oliivia kivi poistettuna ja silputtuna
2-3 rkl silputtua tuoretta timjamia
suolaa
mustaa pippuria
ankanrasvaa tai öljy-voiseosta paistamiseen

Raasta peruna ja valuta sitä siivilässä puoli tuntia. Koska en ehtinyt valuttelemaan, puristin vaan raasteesta nestettä pois kuin vettä tiskirätistä.

Sekoita mausteet ja oliivisilppu sekä sitruunankuori perunaraasteeseen ja muotoile raasteesta sopivia kakkusia. Laita pannulle ankanrasvaa ja paista röstejä hitaasti ensin toiselta puolelta kunnes rösti saa kauniin värin. Kun peruna kypsyy hitaasti se myös "liimaa" raasteen kiinni, niin että saat röstin kääntymään.

Paistoin röstit erissä ja koska kypsytys tehdään hitaasti, laitoin aina valmiit röstit uuniin 150 asteeseen pysymään lämpiminä.

Tarjoa vaikka salaatin, tsatzikin tai raikkaan salsan kanssa lisäkkeenä.

4 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Onnea uuden microplanen omistajalle! Mulla on sellainen ollut nyt noin puolitoista vuotta,ja miten tulin sitä ennen toimeen,en tiedä,niin usein sitä käytän kaikkeen. Ihanat röstit! Suomessa asuessani vielä tein röstejä aika usein kun poikaseni niistä niin tykkää,nyt ei ole aikoihin tullut tehtyä..

Nelle kirjoitti...

Yaelian: alkoi vaan tehdä mieli niitä muitakin microplane - kamoja :)

Merituuli kirjoitti...

Seilori oli aika lähellä vanhaa kotiamme. Sieltä löytyi monenmoista kivaa, pakasteesta karhuakin. (jota emme kyllä ikinä ostaneet, iso köntti 120e kilo jos oikein muistan, mutta ajatuksena että kaupan pakasteesta karhua...)

Nelle kirjoitti...

Merituuli: joo, olin yllättynyt että se oli niin hyvä kauppa. Me oltiin saatu jostain päähämme, että illalla syötäisiin Enrecoteta ja ostettiin sitten sieltä korvike. Ei se tarjousentrekotti nyt mitään supergurmettia ollut, mutta saatiin ruokaa. :)

Mutta joo, ihan tosi hyvä valikoima kaikenkaikkiaan.