Microplane ja syntisiä perunaröstejä

Sorruin viime viikonloppuna. Olimme Isossa Ompussa ja poikkesimme "vaarallisksi" osoittautuneeseen Decanterin myymälään. Olen yrittänyt vastustella uusien keittiötavaroiden ostamista, mutta kun näin kirkkaankeltaisella kahvalla varustetun microplanen... No se seurasi meitä sitten kotiin asti. :)

Ja voi pojat se on terävä! Ihan aikuisten oikeasti olin tyytyväinen, etten yrittänyt ensimmäisellä kertaa raastaa sillä mitään kovin pientä. Se vie yhdellä puuhkäisyllä sitruunan kuoren nätiksi pieneksi raasteeksi. Ei taistelua leivinpaperin ja raastinraudan kassa vaan suih, suih, suih ja sitruunassa ei ole enää kuorta. Mutta varovainen saa olla, tai kädessäkään ei ole enää kohta "kuorta". Microplane on ihan myrkyllisen terävä. Ihana laite!


Meidän piti alunperin mennä illastamaan muualle, mutta streptokokkien mielivallan alla päädyin inspiroimaan ruokaa lähimmän kaupan valikoimista. Kun sain tiedon streptokokkien vallankaappauksesta olimme jo matkalla kotiin päin ja lähin kauppa sattui olemaan lippulaivan Seilori. Eipä ollenkaan pöllömpi kauppa sekään - lihatiski ei ollut ihan Sellon tasoa, mutta palvelu oli ystävällistä ja avuliasta. Myös kaloja oli kiitettävän monipuolisesti ja hedelmähylly oli aivan loistava! Tosi monipuolinen ja paljon sellaisiakin hedelmiä, joista en koskaan ollut kuullutkaan. Passion - hedelmiäkin oli kolmea sorttia...

Innostuin tekemän sitruunalla, oliivilla, valkosipulilla ja chilillä maustettuja perunaröstejä, kun oli se ihan uusi sitruunanriivin ja hesarissakin yllytettiin :) Vaikka kasvissyöntiaikoinani söin tosi paljon perunaa, en muista että olisin koskaan aikaisemmin tehnyt röstiperunaa.


Selailin netistä ohjeita ja olin kieltämättä vähän yllättynyt, ettei röstiperunaan tarvita lainkaan kananmunaa tai muuta sidosainetta. Peruna vaan raastetaan, maustetaan ja siitä valutetaan (tai puristetaan) pois ylimääräinen neste. Sitten raasteesta taputellaan lettusia, jotka paistetaan pannulla. Paistamisessa maltti on valttia: hitaasti, keskilämmöllä ja runsaassa rasvassa. Kypsyessään peruna liimaa raasteen kakuksi. Mutta hosua ei saa, muuten rösti hajoaa. Jos sinulla sattuu olemaan ankanrasvaa, se on tähän ihan täydellistä tavaraa. Ankanrasva ja peruna vaan muuntuvat yhdessä herkuksi.

Ensimmäisten kanssa vähän hosuin ja käänsin osan liian aikaisiisin. No, eivät onneksi menneet rikki..

Ei siis ehkä ihan terveellisin tapa laittaa perunaa, mutta taatusti hyvää. Taikinaan ei ole pakko laitta amitään erityisiä mausteita, mutta kieltämättä sitruuna, valkosipuli ja yrtit sopivat siihen tosi hyvin. Muokkaa oman mielesi mukaan, näin meillä.

Röstiperunaa (n. kolmelle-neljälle)

4-5 suurta perunaa raasteena
1 mieto chili silppuna
2-3 valkosipulin kynttä murskattuna
1 sitruunan kuori raasteena
6-8 kivellistä mustaa oliivia kivi poistettuna ja silputtuna
2-3 rkl silputtua tuoretta timjamia
suolaa
mustaa pippuria
ankanrasvaa tai öljy-voiseosta paistamiseen

Raasta peruna ja valuta sitä siivilässä puoli tuntia. Koska en ehtinyt valuttelemaan, puristin vaan raasteesta nestettä pois kuin vettä tiskirätistä.

Sekoita mausteet ja oliivisilppu sekä sitruunankuori perunaraasteeseen ja muotoile raasteesta sopivia kakkusia. Laita pannulle ankanrasvaa ja paista röstejä hitaasti ensin toiselta puolelta kunnes rösti saa kauniin värin. Kun peruna kypsyy hitaasti se myös "liimaa" raasteen kiinni, niin että saat röstin kääntymään.

Paistoin röstit erissä ja koska kypsytys tehdään hitaasti, laitoin aina valmiit röstit uuniin 150 asteeseen pysymään lämpiminä.

Tarjoa vaikka salaatin, tsatzikin tai raikkaan salsan kanssa lisäkkeenä.