Pohdintaa, pari pizzaa ja kenwood - kokemuksia

Mistähän aloittaisin? Juttuja haasteen äänestysaikana kertyi niin paljon, etten oikein tiedä mistä päästä aloittaa. Se on oikeastaan hassu tunne, kun kaikkea kivaa on sattunut ja tapahtunut niin että tekisi mieli kertoa kaikesta yhtaikaa ja välittömästi, mutta kun kaikkea ei saa yhteen postaukseen, jostain on pakko aloittaa.



Tässä äänestyshiljaisuuden aikana on ollut selvästi liikaa aikaa miettiä tätä blogin kirjoittamistakin. Tietysti kirjoitan tätä itselleni, omaksi ilokseni ja harrastuksekseni, mutta välillä keskustelut joita jutuista viriää saavat miettimään sitäkin, miten te näihin juttuihin suhtaudutte. Ennenkaikkea saan itseni välillä kiinni miettimästä sitä, pitäisikö kirjoitusten olla jollain tapaa "toimituksellisempia" ja paremmin loppuun asti mietittyjä.

Mutta aina asiaa pohtiessani sitten lopulta onneksi muistan miksi minä jaksan kirjoitella näitä juttuja tänne. Konkreettisesti minulle muistui mieleen parin itselleni oikein tärkeän, muualle muuttaneen ystäväni sanat, jota aikanaan ehkä liikuttivat minua enemmän kuin heille suoraan osaisin sanoakaan. He molemmat sanoivat minulle puhelimessa kutakuinkin seuraavasti: "Se on hassu juttu, kun sitä blogia lukee, niin tuntuu kuin sinä oikeasti olisit ihan siinä." Jos en silloin älynnyt sitä teille sanoa, minä kaipaan teitä myös välillä, kovasti.

Mutta noissa sanoissa on oikeastaan piilotettuna se, miksi nautin näiden juttujen kirjoittamisesta; että voin kirjoittaa ne niinkun ne nyt tulevat mieleen, kuin hyvälle ystävälleni. Ja ilman sen kummempia paineita.



On palkitsevaa ja oikeasti tosi motivoivaa, että niin moni teistä, joita en oikeassa elämässä edes tunne tulee takaisin, kommentoi ja keskustelee tässä blogissa. Mutta kun tätä kirjoittamista ja sen merkitystä puntaroi syvemmin, en halua menettää tässä samalla sitä spontaaniutta ja iloa innostua ja touhottaa juuri siihen suuntaan kun kulloinkin tuntuu hyvälle. Itse asiassa, jos minulla olisi enemmän aikaa kirjoitella näitä juttuja en varmaan saisi ensimmäistäkään ulos :) Olkoonkin, että jutut ovat ehkä joskus liian pitkiä, joskus taas kauheassa kiireessä rustattuja, olen tyytyväinen, että niitä on tullut ylipäätään kirjoitettua.




Toinen juttu, mitä olen tässä hiljaisuuden aikana miettinyt on perheen tuki. Vaikkei V tänne kirjoitakaan, on sillä, että V tukee minua harrastuksessa, suuri merkitys. Välillä se voi olla ihan konkreettisesti sitäkin, että huudan V:lle kädet taikinassa: "ota tästä (tai tuosta) kuva, jooko?" ja V nappaa kameran ja koskaan valittamatta ottaa sen kuvan siitä taikinasta.



Mutta enimmäkseen se on sitä, että V bongaa työmatkallaan kirppispöydältä sen Porin valun ihanan valurautapannun 8 eurolla, opiskelee Kenwoodin käyttöä manuaalista kun minä selaan laitteen reseptikirjaa, poimii minun kanssani ne syksyn viimeiset kirsikkatomaatit ja järjestää niille kastelua, lohduttaa kun suren kuollutta chiliä ja hankkii kaikessa hiljaisuudessa taas yhden kovalevyn, kun se edellinen, ties-kuinka-monen-gigan-tilaihme on täynnä ruokakuvia. A:sta taas on kehittymässä hyvä sienihaukka ja hän kysyy aina kovin huolestuneena kun maistaa jotain hyvää, että kai tämä menee sitten blogiin - jotta sitä saadaan uudelleenkin.

Vaikka minä tätä kirjoitankin, kyllä "ruokablogaus" on koko perheen harrastus josta se tänne kirjoittelu on vain pieni osa.



Mutta se niistä syvällisistä pohdinnoista. Itse asiassa lähdin kirjoittamaan tätä juttua, koska Tiin4 toivoi twitterissä, että aloittaisin taas kirjoittelua kertomalla käyttökokemuksia Kenwoodista. Joten Tiin4, toiveesi toteutukoon :) Me olemme siis opiskelleet laitteen käyttöä ja toistaiseksi on kokeiltu parin taikinan vaivausta, yhden piiraan tekoa, silppuriosaa ja keittolevyä on ponnistettu omenahillon sekä intialaisen linssiruuan keitossa. Kaikki on sujunut ihan hyvin, vaikka tietysti minua vielä hämmentää muutama asia, kuten miten ihmeessä se naan - leivän teko-ohjeessa oleva nostatus on tarkoitus tapahtua induktiolieden päällä, taikinakoukun kanssa? Hieman V:n varmaan pitää lisäksi säätää sitä silikonivatkainta; kun tein murutaikinaa, silikonivatkain ei ihan joka kohdasta päässut kaapimaan kulhon pohjaa ja sinne jäi vähän kerrostumaa. Tämän pitäisi kuitenkin olla säädettävissä, niin että kaikki aines saadaan mukaan sekoitukseen.

Kokkasimme tosiaan viime viikolla intialaista useampana päivänä (ja laitan kyllä parhaat palaset tänne vielä erikseen). Kokeilin silloin naanin tekoa taikinakoukulla ja eilen leivoimme pizzaa, johon käytin myös konetta vaivausapuna. Hitsi se pizzapohja tuli tosi elastista ja vahvaa! Se taikina vaivaantui niin hyvin, että jos osaisin sitä olisi voinut varmaan heittäen venyttää, kuten ammattilaiset tekevät. Naan ei ollut ihan niin onnistunutta kuin aiemmin. Mutta se ei nyt ollut minusta kenwoodin syy. Se kirjan mukana tulleen reseptivihkon resepti ei vaan ollut yhtä hyvä, kuin aiemmin käyttämäni resepti. Ensi kerralla kokeilen vanhalla reseptillä ja annan koneen hoitaa vaivauksen.




Kuten tuossa jo mainitsin, reseptissä oli kohta, jossa taikinan kohotukseen olisi voinut käyttää apuna induktioliettä matalalla lämmöllä. Vatkaimen pitää kuitenkin olla "päällä", hitaalla vaivauksella jotta levy lämpenee. En tullut kokeilleeksi tätä naanin kanssa, vaan kohotin leivän ihan perinteisesti liinalla peitettynä. Jäin vaan miettimään, mitenköhän se toimii, että taikinakoukku käy sekoittamassa kerran silloin tällöin kohoavaa taikinaa. Kun kokeilin hitaampaa sekoitusta eilisellä pizzataikinalla taikina vaan kiipesi taikinakoukkuun siinä määrin, että otin koukun pois ja jätin taikinan kulhoon lämmitykselle. Kone sitten oli sekoittelevianaan taikinaa pienin välein, mutta koska koukku ei ollut kiinni, mitään ei tietysti tapahtunut. En tiedä miten tuo on tarkoitettu, pitää varmaan ihmetellä vielä.

Sen laitteen mukana tulleen keittokirjan suomennos ei ole kaikin paikoin selvästikaan oikein; siellä on ihan ilmiselviä käännösvirheitä. Olisiko tuossakin jäänyt pois jokin olennainen juttu koukun käytöstä, tyyliin ota koukku pois tai jätä koukku paikalleen?

Ja joo, kuten omenahillonkin kanssa tuli todettua, sillä tosiaan voi keittää ja on aika kivaa kun pitkään hautuvan ruuan voi jättää huoletta siihen sekoiteltavaksi. Tosin se silikonivatkain pitää sitten säätää kuntoon, etteivät helposti palavat ruuat pääse tarttumaan pohjaan kiinni. Me teimme sellaista intialaista linssipataa (kikhernemäinen, hitaammin kypsyvä daal) ja oli mukavaa jättää se pyörimään itsekseen koneeseen sillä aikaa kun pykersin toisenkin, työläämmän intiaruuan illalliselle. No, oli alkuihastusta tai ei, minusta tuo hellatoiminto on ihan kiva, kun en lopulta kumminkaan NIIN paljon lopulta leivo ja vatkaa isoja taikinoita. Se mööpeli puolustaa paremmin paikkansa kun sillä voi tehdä muutakin kuin leipää ja makeaa.

Pizza oli hätäratkaisu illalliselle, mutta näistä tuli loistavia. Etenkin Serranopizza oli tosiherkkua.

Se, että osat kannattaa pestä käsin on tietysti ainakin minun kohdallani hidaste käyttää sitä silppuriosaa. Okei, saahan sillä tehtyä tosi ohutta sipuli- tai kaalisuikaletta vaikka salaattiin, mutta jos nyt yksi sipuli tai selleri tarvii saada suikaleeksi ruokaan en kyllä jaksa sotkea sitä siivutusosaa. Mutta kun puhutaan vaikka varsinaisesta kyynelten ruuasta, sipulikeitosta, tilanne on jo toinen.

Ja eilen sitten tehtiin mökiltä tultuamme illalliseksi pizzaa. Kenwood vaivasi durum - vehnäjauhopussin ohjeella tehdyn pohjataikinan. Noin 10 min annoin sen vaivata taikinaa ja sitten kohoilla parikymmentä minuuttia induktio-osalla jossain 28 asteessa ilman taikinakoukkua (olisi voinut nousta pidenpäänkin, mutta oli nälkä!). Sillä aikaa tein liedellä mökiltä poimituista haljenneista ja tajuttoman makeista kirsikkatomaateista kastikkeen ja suikaloin löytämiämme kantarelleja ja muita täytteitä valmiiksi. Sitten vaan pizzoille päälliset alla olevan ohjeen mukaan, esilämmitetyillä pelleillä paistoa uunissa 250 astetta kiertoilmalla 6 min ja ahh. Todella onnistuneita, vaikka itse sanonkin. Tuo viinilehden hillo on nyt muodostunut omaksi kestosuosikiksi ja sitä laittaa mielellään juuston kuin juuston päälle :)

Ja vaikka tunsinkin pientä pahaa omaatuntoa lopunkin keittiökuntoilun vähentymisestä täytyy sanoa, että kyllä, oli kivaa kun Kenwood teki pizzapohjan vaivauksen.

Durum- venhäjauhopussin pizzapohja (2 isoa pizzaa)

1 ja 1/2 dl vettä
15g tuorehiivaa (käytin n. 1 tl kuivahiivaa)
1/2 tl suolaa
2 rkl öljyä
3 dl myllyn paras - durumvehnäjauhoja.

Mittasin kaikki aineet kenwoodiin ja ajoin taikinakoukulla kunnes taikina oli aivan elastista ja ihanaa. Vähän jouduin lisäämään vettä enemmän kuin ohjeessa, jotta prosessi lähti hyvin käyntiin.

Kohota taikinaa ennen pizzapohjan leipomista.

Kirsikkatomaattikastike (2 pizzaan)
loraus oliiviöljyä (niin että kastikekattilan pohja peittyy)
2 sardellifilettä
1 valkosipulin kynsi, murskana
n. 2 pkt tai 500-600g kirsikkatomaatteja
1 pieni, 40g purkki tomaattipyrettä
loraus, n. 1,5 rkl hyvää balsamico -etikkaa
1/2 tl hunajaa
suolaa
pippuria

Laita kattilaan öljy ja sardellifileet. Kuumenna niin että sardelli sulaa ja lisää valkosipuli. Sekoittele valkosipulia kuumassa öljyssä muutaman kerran ja lisää kirsikkatomaatit ja pyre.

Kiehuta tomaatteja rikki ja painele niitä vähän varovasti puukauhalla, jotta saat muutaman rikki. Osa voi jäädä kokonaiseksikin. Kun soosi alkaa muodostua ja tomaatit ovat pehmeitä, lisää etikka, suola, pippuri ja hunaja. Keitä vielä hetki, jotta etikka höyrystyy ja maista sitten kastiketta. Siirrä se sivuun, odottamaan pizzan täyttämistä.



Nellen serranopizza (1 iso pizza)

n. 3 dl mustaleimaraastetta
1 pkt serranoa (pieni, lidlin paketti ehkä 150g?)
n. 150g smetanaa (purkin pohjat)
n. 100g sinihomejuustoa (jämiä)
1-2 viikunaa
2 oksaa rosmariinia
balsamicoa
hyvää oliiviöljyä
mustaa pippuria

tomaattikastiketta ja pizzapohja

Laita pohjalle ensin tomaattikastiketta ja sitten mustaleimaraaste. Levitä kinkku juuston päälle revittyinä suikaleina (hankalaa leikata, kannattaa repiä siten, että on helppoa leikata pizzaa myöhemmin).

Laikuta pizza nostelemalla smetanaa teelusikalla pohjalle sinne-tänne. Murusta homejuusto ja suikaloi päälle vielä tuoreet viikunat. Pirskota päälle vähän balsamicoa ja laita uuniin.

Paista 250 asteessa, esilämmitetyllä pellillä n. 6 min tai kunnes reunat ovat ruskeat ja pizza kypsä. Minun pizzapohjani oli tosi ohut, joten tuo aika riitti. Paksummalla pohjalla vaaditaan pidempi kypsymisaika.

Ripottele kuuman pizzan päälle rosmariini ja hieman hyvää oliiviöljyä, mausta mustalla pippurilla.




Kantarelli-vuohenjuusto-sellerihillopizza (iso pizza)

n. 3 dl mustaleimaraastetta
n. 200-300g vuohenjuustoa (Saa olla reilusti)
1 punasipuli silppuna (tai renkaina)
3 dl kantarelleja
omena-sellerihilloa maun mukaan
lehtipersiljaa
mustaa pippuria
hyvää oliiviöljyä

Levitä tomaattikastike pohjalle ja päälle juustoraaste. Revi kantarellit sopiviksi suupaloiksi pizzan päälle, ripota pinnalle punasipulisilppu tai -renkaat ja murusta vuohenjuusto.

Paista samaan tapaan (menevät hyvin uuniin yhtäaikaa) kuin serranopizza ja lisää lopuksi kuuman pizzan päälle lehtipersiljasilppu, mustapippuri ja vähän hilloa juustonokareiden päälle. Pirskota lopuksi päälle vielä hyvää oliiviöljyä ja tarjoa heti.