torstai 23. syyskuuta 2010

Viinilehden omena-sellerihillo

omena-sellerihillo

Kiireisenä viikkona pieni juustosnack on kuin lahja taivaasta. Varmaan omena ja selleri olisivat tikkuina terveellisempää, mutta juustotikkujen kanssa, hilloksi keitettynä ne olivat suorastaan syntistä taivaan mannaa. Mutta ennenkuin tähän tilanteeseen päästään, pitää ensin, jonakin iltana, keitellä hilloa!

Niistä äidin ihanoista omenoista on nimittän saatava jotain aikaan, vaikka olisikin kiire. Niiden ei vaan saa antaa mennä pilalle. Minä sitten aloitin puuhan viikonloppuna valjastamalla Kenwoodin neistytmatkaa seuraavaan tehtäväänsä (siitä neitsytmatkasta toivottavasti myöhemmin lisää).

kenwood ja hilloVarsisellerit ja omenat hillosokerin kanssa kiehumassa... Yleiskoneessa!

Ja hienosti Laite (tm) toimi; ensin siivuttelin kuoritut omenapalat ja sellerinvarret siivutuslaitteella, kippasin kaikki siivut kulhoon ja jätin kenwoodin hämmentelemään hilloa induktioliedelleen samaan aikaan kun minä pykersin ruokaa. Siinä se hillo tuli sitten ihan itsekseen valmiiksi; ei kiehunut yli, ei palanut pohjaan ja valmistuikin ehkä vähän nopeammin kuin kattilassa. Ehkä tuota kenwoodin keittolevyä voi oikeasti käyttää juttuihin. Voisin nimittäin kuvitella, että esimerkiksi joku pitkään hauduteltava sipulikeitto tulisi tuossa ihan itsestään. :)

Hillon ohje on siis äidiltä pihistämästäni viini- lehden näytenumerosta josta uhkasin kokeilla muutaman reseptin. Lehdessä sellerin ja omenan sokerisen suloista liittoa kehuttiin kestäväksi ja meheväksi juuston kumppaniksi, eikä siellä väärässä oltukaan. Tosin lienee paikalla varoittaa, että jos et yhtään tykkää selleristä, jätä tämä väliin. Selleri kyllä pyöristyy ja muuttuu ihanaksi omenan kanssa, mutta maistuu hillosta selvästi. Minua se ei haittaa, selleri on hyvää kypsänä ja toi raikkautta hilloon sopivasti. Ja ennakkoluuloisille tiedoksi, että kypsä selleri on sitten ihan erilaista kuin raaka. :)

Eli hyvä hillo ja sen kanssa viineistä sopii lehden mukaan mineraalinen valkoinen; grüner veltliner, savignon blanc tai riesling. Punaisista hillon kanssa menisi tammeton carmenere, gamay ja dolcetto. Ja tietysti makeat cherryt ja yllättävänä ehdotuksena lämmin, valkoinen portviini!

Meillä mentiin sekalaisella seurakunnalla juuston jämiä ja lasillisella rieslingiä (tuo Alsacelainen Muehlforst Riesling on muuten yksi syksyn löydöistämme). Noista kuvassa olevista juustoista manchego meni ehkä parhaiten sellerihillon kanssa, vaikka muutkin olivat hyviä. Vuohenjuusto on vielä kokeilematta, mutta sopii kyllä tuon hillon seuraan ihan varmasti - näen jo silmissäni paahdetun vuohenjuuston salaattipedillä ja tuota hilloa valumassa salaatin lämpimältä juustokruunulta. Mmm-m..

Reseptillä tulee hilloa aikamoinen määrä - kyllähän sitä nyt varmaan kuluukin, mutta kannattanee pakata se pienehköihin annospurkkeihin jos sellaisia sattuu olemaan. juustojen kanssa kun hilloa ei kerralla niin paljoa kulu. Ja voihan niitä purkkeja antaa myös vaikka juuston ystäville lahjaksikin.

Sokeria olisi ehkä minun makuuni voinut olla vähän vähemmänkin, mutta se taas on makuasia. Ainakin tästä tuli sakeaa ja makeaa:)

omenoita

Varsiselleri-omenahillo (viinilehden ohjeen mukaan, n. 1 ja 1/2 l eli 4-5 isohkoa purkkia tai monta pientä!)
1 kg omenoita
500g varsiselleriä
1 sitruuna
1 appelsiini
2 dl vettä
8 dl hillosokeria

Kuori omenat ja leikkaa omenat ja varsisellerit pieniksi paloiksi. Laita palaset kattilaan, raasta appelsiinin ja sitruunan kuori, purista mehu ja laita kuori ja mehu kattilaan. Lisääs itten vesi.

Keittele miedolla lämmöllä kannen alla n. 20 min kunnes aineet mehustuvat. Lisää hillosokeri ja keitä vielä n. 15 min ilman kantta usein sekoittaen. Hillo on valmista kun se alkaa soseutua. Kuori vaahto tarvittaessa.

Täytä pestyt, kuumennetut tölkit kokonaan hillolla ja sulje ilmatiiviisti. Säilytä viileässä.

7 kommenttia:

Yaelian kirjoitti...

Kuulostaapa mielenkiintoisen hyvältä tuo selleri-omenahillo.Pitääkin joskus kokeilla.
Ja tuo Kenwood taitaa kyllä tosiaankin olla ihanan kätevä,kun sama laite hoitaa noin monet hommat:-)

Nelle kirjoitti...

Yaelian: se selleri ja omena olivat mukavan raikkaita yhdessä. Ja kieltämättä yllättävä makuyhdistelmä.

Ja mitä kenwoodiin tulee, näen kyllä että siitä on tommoisissa vaivaus- sekoittelu ja muissa yhden käsiparin vievissä hommissa ihan hyötyä. Vapauttaa mut puuhaamaan jotain muuta samaan aikaan. :)

kittyfane kirjoitti...

Tästä tuleekin tuliaishillo appivanhemmille vietäväksi. (Etteivät erehdy luulemaan, että meidän keittiö olisi vain valmisruokien lämmittämistä varten :-) Kiitos vinkistä!

Kardemumma kirjoitti...

Kiva kuulla käyttökokemuksia uudesta Kenwoodistanne, hiplailin itsekin kyseistä konetta kaihomielin Stockan keittiötravikeosastolla. Ostettiin perheen kanssa äidille viime keväänä Hullujen päivien tarjouksesta Kenwoodin Major -malli, ei siis tuo induktioliedellä varustettu versio, äitienpäivälahjaksi ja nyt on mamma niin ihastunut laitteeseen, että kukaties joulupukilla on tänä vuonna kontissaan minulle yksi isompi paketti.. Mitä sanot, onko induktioliesitoiminto mielestäsi lisähinnan väärti?

Nelle kirjoitti...

kittyfane: hehe, hillot ovat kyllä niin kivaa syksyistä viemistä, kun on tuoreita, ihania raaka-aineita.

Kardemumma: vaikeahan sitä nyt on tietysti vielä sanoa, miten paljon tulee käytettyä oikeasti. Kyllä se aika kiva on, jos on just hauduteltavaa ruokaa jota pitää hämmennellä vähän väliä. Ja onhan se tavallaan extraliesi sitten kun tekee vaikka isommalle porukalle ruokaa. Aika paljon lienee kiinni siitä, miten osaa laitetta hyödyntää omassa arjessaan.

Merituuli kirjoitti...

täällä tehdään taas settiä tulemaan. ajattelin josko sitä joululahjoja jo ;)

Nelle kirjoitti...

Merituuli: joo, tää on kyl meidän suosikkia. Meko aikaisin jo lahjoja alat tehdä ;) Varo vaan, ettei tule syötyä jouluun mennessä itse! ;)