maanantai 4. lokakuuta 2010

Pohdintaa, pari pizzaa ja kenwood - kokemuksia

tomatteja

Mistähän aloittaisin? Juttuja haasteen äänestysaikana kertyi niin paljon, etten oikein tiedä mistä päästä aloittaa. Se on oikeastaan hassu tunne, kun kaikkea kivaa on sattunut ja tapahtunut niin että tekisi mieli kertoa kaikesta yhtaikaa ja välittömästi, mutta kun kaikkea ei saa yhteen postaukseen, jostain on pakko aloittaa.

tomaatteja ja kastetta

Tässä äänestyshiljaisuuden aikana on ollut selvästi liikaa aikaa miettiä tätä blogin kirjoittamistakin. Tietysti kirjoitan tätä itselleni, omaksi ilokseni ja harrastuksekseni, mutta välillä keskustelut joita jutuista viriää saavat miettimään sitäkin, miten te näihin juttuihin suhtaudutte. Ennenkaikkea saan itseni välillä kiinni miettimästä sitä, pitäisikö kirjoitusten olla jollain tapaa "toimituksellisempia" ja paremmin loppuun asti mietittyjä.

Mutta aina asiaa pohtiessani sitten lopulta onneksi muistan miksi minä jaksan kirjoitella näitä juttuja tänne. Konkreettisesti minulle muistui mieleen parin itselleni oikein tärkeän, muualle muuttaneen ystäväni sanat, jota aikanaan ehkä liikuttivat minua enemmän kuin heille suoraan osaisin sanoakaan. He molemmat sanoivat minulle puhelimessa kutakuinkin seuraavasti: "Se on hassu juttu, kun sitä blogia lukee, niin tuntuu kuin sinä oikeasti olisit ihan siinä." Jos en silloin älynnyt sitä teille sanoa, minä kaipaan teitä myös välillä, kovasti.

Mutta noissa sanoissa on oikeastaan piilotettuna se, miksi nautin näiden juttujen kirjoittamisesta; että voin kirjoittaa ne niinkun ne nyt tulevat mieleen, kuin hyvälle ystävälleni. Ja ilman sen kummempia paineita.

kirsikkatomaattisato

On palkitsevaa ja oikeasti tosi motivoivaa, että niin moni teistä, joita en oikeassa elämässä edes tunne tulee takaisin, kommentoi ja keskustelee tässä blogissa. Mutta kun tätä kirjoittamista ja sen merkitystä puntaroi syvemmin, en halua menettää tässä samalla sitä spontaaniutta ja iloa innostua ja touhottaa juuri siihen suuntaan kun kulloinkin tuntuu hyvälle. Itse asiassa, jos minulla olisi enemmän aikaa kirjoitella näitä juttuja en varmaan saisi ensimmäistäkään ulos :) Olkoonkin, että jutut ovat ehkä joskus liian pitkiä, joskus taas kauheassa kiireessä rustattuja, olen tyytyväinen, että niitä on tullut ylipäätään kirjoitettua.


kirsikkatomaatteja

Toinen juttu, mitä olen tässä hiljaisuuden aikana miettinyt on perheen tuki. Vaikkei V tänne kirjoitakaan, on sillä, että V tukee minua harrastuksessa, suuri merkitys. Välillä se voi olla ihan konkreettisesti sitäkin, että huudan V:lle kädet taikinassa: "ota tästä (tai tuosta) kuva, jooko?" ja V nappaa kameran ja koskaan valittamatta ottaa sen kuvan siitä taikinasta.

porin valu

Mutta enimmäkseen se on sitä, että V bongaa työmatkallaan kirppispöydältä sen Porin valun ihanan valurautapannun 8 eurolla, opiskelee Kenwoodin käyttöä manuaalista kun minä selaan laitteen reseptikirjaa, poimii minun kanssani ne syksyn viimeiset kirsikkatomaatit ja järjestää niille kastelua, lohduttaa kun suren kuollutta chiliä ja hankkii kaikessa hiljaisuudessa taas yhden kovalevyn, kun se edellinen, ties-kuinka-monen-gigan-tilaihme on täynnä ruokakuvia. A:sta taas on kehittymässä hyvä sienihaukka ja hän kysyy aina kovin huolestuneena kun maistaa jotain hyvää, että kai tämä menee sitten blogiin - jotta sitä saadaan uudelleenkin.

Vaikka minä tätä kirjoitankin, kyllä "ruokablogaus" on koko perheen harrastus josta se tänne kirjoittelu on vain pieni osa.



Mutta se niistä syvällisistä pohdinnoista. Itse asiassa lähdin kirjoittamaan tätä juttua, koska Tiin4 toivoi twitterissä, että aloittaisin taas kirjoittelua kertomalla käyttökokemuksia Kenwoodista. Joten Tiin4, toiveesi toteutukoon :) Me olemme siis opiskelleet laitteen käyttöä ja toistaiseksi on kokeiltu parin taikinan vaivausta, yhden piiraan tekoa, silppuriosaa ja keittolevyä on ponnistettu omenahillon sekä intialaisen linssiruuan keitossa. Kaikki on sujunut ihan hyvin, vaikka tietysti minua vielä hämmentää muutama asia, kuten miten ihmeessä se naan - leivän teko-ohjeessa oleva nostatus on tarkoitus tapahtua induktiolieden päällä, taikinakoukun kanssa? Hieman V:n varmaan pitää lisäksi säätää sitä silikonivatkainta; kun tein murutaikinaa, silikonivatkain ei ihan joka kohdasta päässut kaapimaan kulhon pohjaa ja sinne jäi vähän kerrostumaa. Tämän pitäisi kuitenkin olla säädettävissä, niin että kaikki aines saadaan mukaan sekoitukseen.

Kokkasimme tosiaan viime viikolla intialaista useampana päivänä (ja laitan kyllä parhaat palaset tänne vielä erikseen). Kokeilin silloin naanin tekoa taikinakoukulla ja eilen leivoimme pizzaa, johon käytin myös konetta vaivausapuna. Hitsi se pizzapohja tuli tosi elastista ja vahvaa! Se taikina vaivaantui niin hyvin, että jos osaisin sitä olisi voinut varmaan heittäen venyttää, kuten ammattilaiset tekevät. Naan ei ollut ihan niin onnistunutta kuin aiemmin. Mutta se ei nyt ollut minusta kenwoodin syy. Se kirjan mukana tulleen reseptivihkon resepti ei vaan ollut yhtä hyvä, kuin aiemmin käyttämäni resepti. Ensi kerralla kokeilen vanhalla reseptillä ja annan koneen hoitaa vaivauksen.




Kuten tuossa jo mainitsin, reseptissä oli kohta, jossa taikinan kohotukseen olisi voinut käyttää apuna induktioliettä matalalla lämmöllä. Vatkaimen pitää kuitenkin olla "päällä", hitaalla vaivauksella jotta levy lämpenee. En tullut kokeilleeksi tätä naanin kanssa, vaan kohotin leivän ihan perinteisesti liinalla peitettynä. Jäin vaan miettimään, mitenköhän se toimii, että taikinakoukku käy sekoittamassa kerran silloin tällöin kohoavaa taikinaa. Kun kokeilin hitaampaa sekoitusta eilisellä pizzataikinalla taikina vaan kiipesi taikinakoukkuun siinä määrin, että otin koukun pois ja jätin taikinan kulhoon lämmitykselle. Kone sitten oli sekoittelevianaan taikinaa pienin välein, mutta koska koukku ei ollut kiinni, mitään ei tietysti tapahtunut. En tiedä miten tuo on tarkoitettu, pitää varmaan ihmetellä vielä.

Sen laitteen mukana tulleen keittokirjan suomennos ei ole kaikin paikoin selvästikaan oikein; siellä on ihan ilmiselviä käännösvirheitä. Olisiko tuossakin jäänyt pois jokin olennainen juttu koukun käytöstä, tyyliin ota koukku pois tai jätä koukku paikalleen?

Ja joo, kuten omenahillonkin kanssa tuli todettua, sillä tosiaan voi keittää ja on aika kivaa kun pitkään hautuvan ruuan voi jättää huoletta siihen sekoiteltavaksi. Tosin se silikonivatkain pitää sitten säätää kuntoon, etteivät helposti palavat ruuat pääse tarttumaan pohjaan kiinni. Me teimme sellaista intialaista linssipataa (kikhernemäinen, hitaammin kypsyvä daal) ja oli mukavaa jättää se pyörimään itsekseen koneeseen sillä aikaa kun pykersin toisenkin, työläämmän intiaruuan illalliselle. No, oli alkuihastusta tai ei, minusta tuo hellatoiminto on ihan kiva, kun en lopulta kumminkaan NIIN paljon lopulta leivo ja vatkaa isoja taikinoita. Se mööpeli puolustaa paremmin paikkansa kun sillä voi tehdä muutakin kuin leipää ja makeaa.

kantarellipizzaPizza oli hätäratkaisu illalliselle, mutta näistä tuli loistavia. Etenkin Serranopizza oli tosiherkkua.

Se, että osat kannattaa pestä käsin on tietysti ainakin minun kohdallani hidaste käyttää sitä silppuriosaa. Okei, saahan sillä tehtyä tosi ohutta sipuli- tai kaalisuikaletta vaikka salaattiin, mutta jos nyt yksi sipuli tai selleri tarvii saada suikaleeksi ruokaan en kyllä jaksa sotkea sitä siivutusosaa. Mutta kun puhutaan vaikka varsinaisesta kyynelten ruuasta, sipulikeitosta, tilanne on jo toinen.

Ja eilen sitten tehtiin mökiltä tultuamme illalliseksi pizzaa. Kenwood vaivasi durum - vehnäjauhopussin ohjeella tehdyn pohjataikinan. Noin 10 min annoin sen vaivata taikinaa ja sitten kohoilla parikymmentä minuuttia induktio-osalla jossain 28 asteessa ilman taikinakoukkua (olisi voinut nousta pidenpäänkin, mutta oli nälkä!). Sillä aikaa tein liedellä mökiltä poimituista haljenneista ja tajuttoman makeista kirsikkatomaateista kastikkeen ja suikaloin löytämiämme kantarelleja ja muita täytteitä valmiiksi. Sitten vaan pizzoille päälliset alla olevan ohjeen mukaan, esilämmitetyillä pelleillä paistoa uunissa 250 astetta kiertoilmalla 6 min ja ahh. Todella onnistuneita, vaikka itse sanonkin. Tuo viinilehden hillo on nyt muodostunut omaksi kestosuosikiksi ja sitä laittaa mielellään juuston kuin juuston päälle :)

Ja vaikka tunsinkin pientä pahaa omaatuntoa lopunkin keittiökuntoilun vähentymisestä täytyy sanoa, että kyllä, oli kivaa kun Kenwood teki pizzapohjan vaivauksen.

Durum- venhäjauhopussin pizzapohja (2 isoa pizzaa)

1 ja 1/2 dl vettä
15g tuorehiivaa (käytin n. 1 tl kuivahiivaa)
1/2 tl suolaa
2 rkl öljyä
3 dl myllyn paras - durumvehnäjauhoja.

Mittasin kaikki aineet kenwoodiin ja ajoin taikinakoukulla kunnes taikina oli aivan elastista ja ihanaa. Vähän jouduin lisäämään vettä enemmän kuin ohjeessa, jotta prosessi lähti hyvin käyntiin.

Kohota taikinaa ennen pizzapohjan leipomista.

Kirsikkatomaattikastike (2 pizzaan)
loraus oliiviöljyä (niin että kastikekattilan pohja peittyy)
2 sardellifilettä
1 valkosipulin kynsi, murskana
n. 2 pkt tai 500-600g kirsikkatomaatteja
1 pieni, 40g purkki tomaattipyrettä
loraus, n. 1,5 rkl hyvää balsamico -etikkaa
1/2 tl hunajaa
suolaa
pippuria

Laita kattilaan öljy ja sardellifileet. Kuumenna niin että sardelli sulaa ja lisää valkosipuli. Sekoittele valkosipulia kuumassa öljyssä muutaman kerran ja lisää kirsikkatomaatit ja pyre.

Kiehuta tomaatteja rikki ja painele niitä vähän varovasti puukauhalla, jotta saat muutaman rikki. Osa voi jäädä kokonaiseksikin. Kun soosi alkaa muodostua ja tomaatit ovat pehmeitä, lisää etikka, suola, pippuri ja hunaja. Keitä vielä hetki, jotta etikka höyrystyy ja maista sitten kastiketta. Siirrä se sivuun, odottamaan pizzan täyttämistä.

serranopizza

Nellen serranopizza (1 iso pizza)

n. 3 dl mustaleimaraastetta
1 pkt serranoa (pieni, lidlin paketti ehkä 150g?)
n. 150g smetanaa (purkin pohjat)
n. 100g sinihomejuustoa (jämiä)
1-2 viikunaa
2 oksaa rosmariinia
balsamicoa
hyvää oliiviöljyä
mustaa pippuria

tomaattikastiketta ja pizzapohja

Laita pohjalle ensin tomaattikastiketta ja sitten mustaleimaraaste. Levitä kinkku juuston päälle revittyinä suikaleina (hankalaa leikata, kannattaa repiä siten, että on helppoa leikata pizzaa myöhemmin).

Laikuta pizza nostelemalla smetanaa teelusikalla pohjalle sinne-tänne. Murusta homejuusto ja suikaloi päälle vielä tuoreet viikunat. Pirskota päälle vähän balsamicoa ja laita uuniin.

Paista 250 asteessa, esilämmitetyllä pellillä n. 6 min tai kunnes reunat ovat ruskeat ja pizza kypsä. Minun pizzapohjani oli tosi ohut, joten tuo aika riitti. Paksummalla pohjalla vaaditaan pidempi kypsymisaika.

Ripottele kuuman pizzan päälle rosmariini ja hieman hyvää oliiviöljyä, mausta mustalla pippurilla.


kantarelli-vuohenjuustopizza

Kantarelli-vuohenjuusto-sellerihillopizza (iso pizza)

n. 3 dl mustaleimaraastetta
n. 200-300g vuohenjuustoa (Saa olla reilusti)
1 punasipuli silppuna (tai renkaina)
3 dl kantarelleja
omena-sellerihilloa maun mukaan
lehtipersiljaa
mustaa pippuria
hyvää oliiviöljyä

Levitä tomaattikastike pohjalle ja päälle juustoraaste. Revi kantarellit sopiviksi suupaloiksi pizzan päälle, ripota pinnalle punasipulisilppu tai -renkaat ja murusta vuohenjuusto.

Paista samaan tapaan (menevät hyvin uuniin yhtäaikaa) kuin serranopizza ja lisää lopuksi kuuman pizzan päälle lehtipersiljasilppu, mustapippuri ja vähän hilloa juustonokareiden päälle. Pirskota lopuksi päälle vielä hyvää oliiviöljyä ja tarjoa heti.

17 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Minä ainakin tykkään blogistasi juuri tällaisena! Ihana tunnelma, koskettavia, välillä kyyneleet silmiin nostattavia tekstejä ja kauniita kuvia. Jos kaipaisin enemmän artikkelimaisia juttuja, ostaisin lehtiä, joista niitä voisi lukea. Eli jatka samaan malliin :)

Chez Jasu kirjoitti...

Kiva lukea pohdistojasi. Tätä kuin kaikkia muitakin. Kyllä blogin pidossa kivaa on juuri se, että sitä voi halutessaan tehdä vain itselleen välittämättä muodosta ja "toimituksellisuudesta".

Se kyllä yllätti, kun sanoit ettei sulla ole kamalan paljoa aikaa päivittää blogiasi. Ehkä vain olet tuottelias ja nopea ;)

Nelle kirjoitti...

Ansku: niin, sitä vaan välillä miettii, että pitäisikö tekstejä editoida paremmin. Mutta tosiaan, sitten en kyllä saisi yhtään tekstiä ulos koskaan, luulen

C. Jasu: no se tahtoo olla vähän semmoista kun pyöritän omaa firmaa,tätä meidän pientä uusioperhettä ja sitten vähän mökkeiläänkin. Ja sitte ne kaikki ruuat pitää tietysti kokatakin! :) Monesti mulla on aamulla aikaa tunti-puolitoista ja kun se loppuu, on vaan pakko painaa send - nappia vaikka kirjoitusvirheitä on jutussa vielä vaikka kuinka. Töihin on vaan pakko lähteä. Mutta jos jätän jutun julkaisematta, en illalla kuitenkaan enää ehdi tai jaksa tai sitten päädyn irjoittamaan sen uudestaan, erilaiseksi;) ja taas tulee ilta ja yö ja uusi päivä.

Kauanko muuten sinä käytät blogin kirjoitukseen suurin piirtein aikaa?

Nelle kirjoitti...

Ja siis sanottakoon nyt, että välillä sitä aikaa ei ole ollenkaan. Päivästä riippuu.

Yaelian kirjoitti...

MInäkin tykkään blogistasi tällaisena.Sinusta saa tämän blogin perusteella tosi sympaattisen ja mukavan ihmisen kuvan.
Blogisi on täynnä kivoja juttuja ja kuvia. Minäkin ihmettelin tuota,että sinulla on ajanpuutetta,koska olet tosi tuottelias blogisi suhteen.
Mielenkiintoista oli lukea uuden Kenwoodisi käytöstä;jännä juttu tosiaankin tuo mukana oleva induktioliesi ja sen käyttö,Mullahan on myös Kenwood;Kenwood KMix ,ja lihamylly siihen,jota en koskaan ole käyttänyt,vielä...Silläkin saa vaivattua tosi hyvät taikinat:-)

Nelle kirjoitti...

Yaelian: mä vaan kirjoitan nopeasti ;) No ei, kai mä olen semmonen ihminen, että olen onnellinen kun on paljon hässäkkää meneillään koko ajan :) Ja pieni aikataulupaniikki vaan piristää. Oikeastaan tämä blogin kirjoittelu on juuri se "hiljentyminen" mulle. :)

Tiina kirjoitti...

Tiina kiittää ja kumartaa Kenwood-jutusta :) Pohdinnassa on ollut jo jonkun aikaa oman laitteen vaihtaminen ja oikeat käyttökokemukset on niin paljon hyödyllisempää tietoa kun valmistajien myyntipuheet. Omastani olisin aikanaan kaivannut enemmän varoitusta juurikin siitä, miten ärsyttävää muutamia osia on puhdistaa (mistä johtuen niiden käyttöä välttelee).

Ja tykkään valtavasti lukea blogiasi juuri tällaisena, se on elämänmakuinen, innostava ja ihana!

Nelle kirjoitti...

Tiina: toinen juttu noissa lisäosissa tietysti on se, että kun keittiössä ei ole tarpeeksi tilaa, olen sijoittanut ne laatikkoon kodinhoitohuoneeseen. Sieltä ylähyllyltä osan hakeminen on aina vähän projekti, joten kannattaa yrittää säilyttää useimmin käytettävät osat keittiössä.

Se blenderiosa saattaa meillä jäädä käyttämättä, kun on erillinen blenderi jonka lasikannun pesen kyllä koneessa -> tosi näppärää.

Ja tosi kiva tietysti kuulla, että tykkäätte tämmöisenään näistä jutuista. Nytkin perhe lähti jo liikkeelle ja pitää singota. Joskus olisi vaan kiva jääsä tähän selaamaan muiden juttuja ja ehkä kirjoittamaan seuraavaa postausta... :)

aleksi kirjoitti...

en kyllä ikinä ite käyttäisi nostamisessa(siis levossa tässä tapauksessa) mitään lämmitystä.. se ylinousee hetkessä eikä siitä ole mitään sellasia hyötyjä kun olisi tarkoitus.. jos se viilentäisi niin se olisi eri juttu, sillon se nousisi hitaasti ja antaisi makua, nyt se vaan heikentää tsikinaa tai ei tee yhtään mitään.

Kermaperse kirjoitti...

Mä ainakin tykkään tästä blogista just tällei.

Joskus sitä miettii, että "onpa pitkä teksti", mutta toisaalta, tämä on sellainen ruokablogi, jonka juttuihin voi syventyä. Istua alas, ottaa lisää kahvia ja lukea rauhassa. Ei yksityiskohtainen kerronta tai esim. kertominen tilaisuuksista, joissa ruokaa tarjotaan, ole pahasta. Nehän on vain tunnelmaan virittäytymistä :) Lukija voi skipata sen yli, mikä ei kiinnosta. Niinkuin esim. minä skippasin äskön Kenwood-kokemukset, koska alkaisin vielä haluamaan sellaista :D

Sinun blogisi on myös niitä, joista käyttäisin sanaa 'innovatiivinen'. Keksit uusia mielenkiintoisia ruokia ja ruoka-aineita ja niiden sovelluksia. Tunnut suhtautuvan ruokaan todella intohimoisesti. Kuvatkin ovat esteettisiä ja tunnelmallisia.

Jatka samaa linjaa!

Nelle kirjoitti...

Aleksi: no kyllä se minusta vhän oudolta tunti, etenkin sekoittelu nousemisen aikana. Lisäksi pizzataikinaa nostaessa en huomannut että se juurikaan olisi auttanut.

Sinänsä lämpimässä nostattaminen tulee joskus mieleen, kun perheessä on lapsi - lapsi pitää saada nukkumaan ajallaan ja siloin ruokakin pitäisi saada pöytään vikkelään - oli sitten maukasta tai ei. :)

Kermaperse: tosi kiva kuulla :) Tuo, että tykkäät istuskella blogin ääressä kahvin kanssa ilahduttaa - minä tykkään itsekin muutamista sellaisista blogeista, joiden kanssa voi vaan istua ja miettiä juttuja. Siksi tuo kehu tuntuu erityisen kivalle:)

Mäkin taistelin vuosia yleiskonetta vastaan, mutta no, tässä sitä ollaan. :) Mutta: ilmankin pärjää!

Chez Jasu kirjoitti...

En ole kellosta seurannut paljonko kirjoittamiseen menee aikaa. Tekstin määrään nähden kuitenkin ihan kamalasti ;) Kokkaamisesta, kuvaamisesta ja kirjoittamisesta viimeisin on mulle ehdottomasti vaikein.

aleksi kirjoitti...

no mutta jos ei ole aikaa niin sillon ei vaan tarvi antaa levätä.. kymmenen minuuttia ja se on siinä, parempi kun kuumassa pilata. lepo pitää olla tuntitolkulla tai sitte se pari minuuttia. blogaan kohta pitsan missä tota käytetään kunnolla.

ja jos pitää kehua niin pisteet erillaisista jutuista ja yrityksestä, ne puuttuu monesta blogista!

Anonyymi kirjoitti...

Jestas miten herkullisia pitsoja! Menee heti kokeiluun, sellerihillo kyllä puuttuu, mutta jospa korvaan sen viikunahillolla...

Vilkutuksia baijerista :)

Nelle kirjoitti...

C. jasu, mulla taas monesti kuvat tuottaa päänvaivaa. Tai ne ovat aina väärässä paikassa:) Pitäisi olla joku "valokuvaserveri", jonne kuvat voisi kamerasta vaan purkaa ja sitten käsitellä kun sattuu sopiva hetki - miltä koneelta tahansa. Mutta sitä Applelta odotellessa mennään vissiin tällä mitä on... :)

aleksi; tein joskus sellaista mozzarellapizzarullaa jossa taikina juurikin seisoi tuntitolkulla viileässä. Siitä tuli kyllä tosi paljon makua. Mutta harmittavan usein on liian kiire semmoiseen touhuun. Jään odottamaan pizzaohjetta mielenkiinnolla!

ja joo, kehua pitää TIETYSTI aina ;)

Baijerilainen: jos sinulla sattuu olemaan punapippurihilloa, niin se menisi tuohon kuin nenä päähän! Myös sweet chili - kastikkeita voisi ehkä kokeilla :) Ja täältä terveiset takaisin kaikissa mahtavissa ruskan väreissä. Ruska on nyt kauneimmillaan ja aurinkoiset päivät saavat sen hohtamaan. Upeaa väriloistoa ennen syksyn sateista harmautta.

ari kirjoitti...

Minäkin pidän tämän blogin tyylistä - enhän minä tätä muuten lukisi. Pisimmät blogaukset jäävät usein odottamaan, mutta siellä RSS-lukijassahan ne odottavat aikaa ja oikeaa tuulta.

Lisäksi tavasta, jolla tuot esiin "pienemmät" jutut oikean reunan kohdassa Pientä puhetta ja sen alapuolella oleva muiden blogien ilmeisestikin julkaisuajankohdan mukaan kiertävä lista muiden blogien uusimmista postauksista on paljon parempi tapa linkata muihin blogeihin kuin pelkkä linkkilista. Olen ajatellut laittaa samanlaiset omaankin blogiini kunhan saan aikaiseksi tutustua miten tuo toimii.

Monet ovat käyttäneet Facebook-sivua lyhyempiin juttuihin ja linkkeihin. Se on tietysti vaihtoehto ja Facebook-käyttäjien on helppo seurata halutessaan postauksia. Omankin blogini laitoin Networked Blogs-sovellukseen, mutta hiukan kaduttaa sillä nyt kommentointi leviää nyt sekä blogiin että naamakirjaan.

Blogi perheprojektina kuulostaa mukavalta - kaipaan kokkausseuraa ja esimerkiksi liekittämisen ja kokkaamisen yhdistäminen on piskuisen vaarallista. Toisaalta päätyessäni treffeille osoittautui, että daami on lukenut blogiani ja se nosti ajatuksen, että mitäpä jos epäsinkkuuntuisin ja blogista tulisikin kahden ihmisen projekti? Pelottava ajatus :)

Nelle kirjoitti...

ari: minä jätin facebookin tekemättä ihan itsekkäästä syystä. Minun aikani ei oikein enää riitä sinne mielekkään sisällön leipomiseen ja toisaalta tiedän, että monet (esim. meidän äippä...) eivät facebookkia käytä. Silti pikkujuttuja, joita olisi kiva jakaa tulee vastaan silloin tällöin. Halusin, että ne pikkujutut joita sitten bongaan olisivat kumminkin kaikkien luettavissa.

Vähän sama tuon tosiaan julkaisuajankohdan mukaan scrollaavan listan kanssa; minusta on itse mukavaa nähdä mitä uutta te muut olette tekneet. :) Tuosta se näkyy näppärästi!

... ja rohkeutta yhteisprojektien pystyttämiseen:) Kuulostaa mukavalta!