tiistai 12. lokakuuta 2010

Intiaviikon parasta satoa: perunaa, pinaattia ja paneeria

pinaattia ja paneeria


Intialainen ruoka ja sen maustaminen on oma taiteenlajinsa, jota minä haluaisin oppia enemmän. Parhaimmillaan myös jokainen intialainen ruoka maistuu lempeälle ja keskenään ihan erilaiselle (yllätys, yllätys). Liian usein sitä vaan kotona sortuu tekemään jotain "geneeristä intiamössöä" kiireessä, samoilla mausteilla. Ja kun kirjahyllyssä olisi jopa opiskelutarkoitukseen ihan hyväksi osoittautunut kirjakin (Husain, Vegetarian indian), jota sen hyvistä resepteistä huolimatta tulen käyttäneeksi aivan liian harvoin.

Toissaviikolla kuitenkin kunnostauduin tämän kirjan ja muidenkin mielessä pyörineiden reseptien kanssa ja me taisimme syödä koko viikon intialaisia ruokia. Niistä parin viikon takaisista tähtiruuista ajattelin pudotella parhaat palat tänne, teidänkin iloksenne!

Olen ostaut tuon mainitsemani kirjan varmaan 10 vuotta sitten, mutta olen kokannut siitä varmaan viisi tai kuusi ohjetta kaikenkaikkiaan. Se on ihan häpeällisen vähän ja muistan sen joka kerta kun päädyn tekemään kirjasta jotain. Mutta jos tätä lähtökitkaa tuon kirjan kanssa pitäisi jotenkin selitellä niin osaltaan se varmasti johtuu siitä, että kirjassa on aivan liian vähän kuvia. Lisäksi vielä nekin kuvat, mitä kirjassa ovat eivät ole kovin inspiroivia. Kun olen väsynyt ja nälkäinen ainakin minä tarvitsen herkullisia tai ainakin mielenkiinnon herättäviä kuvia saadakseni itseni liikkeelle.

peruna

Mutta: kuvien puutteesta huolimatta kirjan ohjeilla tehty ruoka on joka kerta ollut hyvää, jopa ihan loistavaa. Myös hieman yksinkertaistettuina Suomi-versioina. Tämä syntinen pinaattinen, perunainen ja juustoinen ruoka on yksi loistava esimerkki tästä aiheesta: tähän ruokaan olisi nimittäin tarvittu tuoreita sarviapilan lehtiä. :) Noooh, jostain syystä puutarhassani ei nyt sellaisia sattunut kasvamaan (vaikka kirja vinkkaa niiden olevan helppoja kasvatettaviakin!). Mutta sen sijaan minulla oli vielä äidin kasvimaalta pihistettyjä tuoreita ja vahvan makuisia pinaatinlehtiä sekä sarviapilan siemeniä (fenugreek seeds). Näillä mennään, tuumasin ja lähdin soveltamaan.

perunaa ja pinaattia rapeaksi paistettunaPerunat ja juustot paahdetaan ihan kullanruskeiksi, jolloin niistä tulee herkkua.

Minä olen oppinut pitämään sarviapilan siemenistä jo aiemmin; niissä on paahdettuna vähän "sellerinen" maku ja ne sopivat loistavasti melkein mihin tahansa intiaruokaan jossa on munakoisoa. Eiväthän ne varmaan ole yhtään sama kuin tuoreet sarviapilan lehdet, mutta ajattelin kokeilla millaista tästä tulisi siemenillä. Ja niin, tästä tuli ehkä parasta pinaattipaneeria mitä olen kuunaan saanut aikaan. Ja johtui sitten sarviapilan siemenistä tai ei, herkullisuus ei liene varsinaisesti mikään ihme, kun katselette reseptin aineslistaa... :)

voita ja öljyäEi mikään kevytherkku...

Kukapa nyt ei voissa paistetusta tykkäisi? ;)


Oikeastaan ihmettelimme syödessämme V:n kanssa tätä ruokaa: en ole koskaan aiemmin tajunnut, että paneerin voi paistaa voissa ja öljyssä ihan kullanruskeaksi, eikä se sula. Enkä ollut tullut ajatelleeksi sitäkään, että siihen pinaattimössöön voisi sekoittaa rapeaksi paistettuja perunasiivuja... Molemmat tekevät ruokaan ihan uutta ulottuvuutta.

Jos ette ole koskaan asiaa harkinneet, harkitkaapa nyt. Sillä vaikka oikaisin kaikissa kulmissa ja tein omapäisiä ratkaisuja lopputulos oli yksinkertaisesti ihan mahtavaa. Me söimme tätä naanin sekä paahdetulla jeeralla, korianterilla ja punasipulilla maustetun raidan kanssa. Oi, oi oi. :)


Joten pidemmittä puheitta menkäätten etnokauppaan, sarviapilan siementen tykö ja löytäkää niiden pehmeä ja aromaattinen maku. Mitään muuta kovin ihmeellistä tähän ohjeeseen ei tarvita (tuoreen pinaatinkin voinee korvata pakastetulla) ja kaikkia muita mausteita useimmilta köökkijumalolennoilta kaapista varmaan löytyykin.

Eli: näin se meni meikäläisten valtakunnassa.

pinaattia

Perunaa, pinaattia ja paneeria (yksi pannullinen)

n. 200g paketti ingmannin kotijuustoa
3 pientä perunaa viipaleina (alkuperäisessä ohjeessa on vain yksi peruna, mutta minun olivat pieniä ja sitäpaitsi, rapsakka peruna on hyvää...)
1 pieni sipuli
5 rkl rypsi tai auringonkukkaöljyä (jotain mautonta, kuumaa kestävää öljyä)
50g voita
kasa tuoretta pinaattia (olisiko ollut n. 5 dl lehtiä?)
250g pakastepinaattia
1 tl inkivääritahnaa (tai raastettua inkivääriä)
1 tl jauhettuja korianterin siemeniä
1/4 tl kurkumaa
1 tl suolaa (en kyllä tainnut ihan näin paljon laittaa, maun mukaan!)
1 tl chilijauhetta
n. 2-3 tl sarviapilan siemeniä (fenugreek seeds)
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
1 lemondrop + 1/2 aji cristalia (ohjeessa 2 punaista chiliä, muttei ollut silloin!)
n. 1,5 dl turkkilaista jogurttia (ohjeessa 75g, mutta laitoin vaan pari kunnon "dolloppia" a.k.a köntsää lusikalla)

Pese ja siivuta peruna ja kuutioi juusto. Laita sulanut pakastepinaatti valumaan siivilään.

Sulata voi ja öljy kasarissa ja sen jälkeen ruskista juusto kauniiksi ainakin parilta sivulta. edit 11.11.2010: tarkoitus ei siis ole uppopaistaa vaan ruskistaa. Ruskistamista voi helpottaa, jos voi ehtii saada väriä vähän ennenkuin laitat juuston pannulle.

Varo polttamasta itseäsi rasvan roiskeissa. Nosta juustot reikäkauhalla tai vastaavalla valumaan talouspaperin tai sen ollessa loppu - keittiöpyyhkeen päälle.

Juustojen jälkeen paahda perunat voi-öljyseoksessa parissa erässä (yksi pottu varmaan mahtuu kerrallakin... ). Anna perunoiden saada kaunis, kullankeltainen väri, sillä silloin ne muuttuvat myös pinnastaan kivan rapsakoiksi. Nosta myös valmiit perunat valumaan.

Huuhtele tuore pinaatti, poista tarvittaessa kovia lehturuodin osia ja mikäli pinaatti on suurilehtistä, silppua sitä vähän. Kuori ja siivuta sipuli.

Laita pannuun tilkka öljyä ja sarviapilan siemenet. Paahda hetki ja lisää sitten tuore pinaatti ja sipuli. Paista n. 2 minuuttia ennenkuin lisäät muut mausteet.

Vähennä sitten vähän lämpöä ja lisää mausteet ja sekoita hetki, jotta mausteet alkavat tuoksua. Lisää pakastepinaatit ja tuoreet, silputut chilit. Paista vielä hetki, jotta mahdollinen ylimääräinen neste haihtuu ja chili sekoittuu.

Lisää jogurtti ja jatka paistamista kunnes jogurtti on "absorbed into" eli imeytynyt pinaattiin.

Juuri ennen tarjoilua sekoita mukaan paistetut juusto. ja perunapalat ja kuumenna sen verran että seos lämpiää. Tarjoile riisin tai vaikka vaan hyvän naanin ja raidan kanssa.

5 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Kai noitten kehujen jälkeen pakko kokeilla, varsinkinkin kun kaapissa on jopa niitä sarviapilan siemeniä!
Mikä ehkä onni, koska muuten niitä saisi ehkä jonkinverran ettiä näiltä lakeuksilta!

Nelle kirjoitti...

Nanna: me kyllä oikeasti tykättiin, että tämä oli hyvää. Me tehtiin tosin toistakin, tomaattisempaa kasvismömmöä lisäksi samalle aterialle, että tuli kontrastia. Mutta siitä ehkä myöhemmin, nyt tarttee töihin. Toivottavasti ihastut tähän yhtä paljon kuin me!

Katriina, kirjoitti...

Minullakin on yksi intialaisen ruoan keittokirja, jota en muista koskaan edes katsoa. Tulee tehtyä juuri sitä mainitsemaasi yleisintialaista mättöä, mutta tykätään me kyllä siitäkin:)

Palak paneeria näin kerran intialaisen kokin tekevän telkkarissa ja ajattelin, että siinä on juuri ruoka minun makuuni, helppo vielä. Peruna tuo siihen yhden uuden ulottuvuuden ja ruokaisuuden. On varmasti hyvää!

Nanna kirjoitti...

No nyt minä sitä sitten olen tehnyt.
Ei nyt tainnut kaikki mennä ihan putkeen, mutta hyvää oli. kiitos inspiraatiosta!
http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.com/2010/11/hyvaa-intialaista-ja-muutama-ongelma.html

Nelle kirjoitti...

Nanna: juustojen paistossa olit kyllä kokenut harmittavan takaiskun. Idea tosiaan on ruskistaa ne juustot pannulla - ei oikeastaan uppopaistaa öljyssä, tai en ole itse kokeillut miten se sitten onnistuu... Meillä oli tosiaan voita vajaasti puoleen väliin paloja, kuten noista kuvista voi kurkistella ja sillä setupilla juuston ruskistuminen onnistui ihan heittämällä. Voisikohan juustojen rakenteessa olla tuossa jotain eroja...?