tiistai 5. lokakuuta 2010

Uuniomena-mascarponepiirakkaa kauramurulla tai Päivin rahkapiiras

rahka-omenapiiras
Tänään lähdetään liikkeelle vanhasta, ihanasta piirakkareseptistä, joka on kulkenut mukanani vuosia ja taas vuosia. Tyylilleni uskollisena olen olen taas kerran vähän tuunannut perusreseptiä Nellemäiseen malliin, mutta laitoin ohjeeseen mukaan myös alkuperäiset mitat, jotta saatte halutessanne kokeilla tätä mainiota sitruunalla maustettua rahkapiirakkaa sellaisenaankin.

Minä en lopulta leivo hirveän usein makeaa, mutta joskus iskee ihan syntinen makeanhimo. Jos aikaa on vähän, eikä intoa erityisen kokeellisiin viritelmiin juuri silloin löydy, pyrin käyttämään jotain muunnelmaa muutamasta vanhasta luottoreseptistä jotka olen ehtinyt koeponnistaa moneen kertaan. Tämä resepti kulkee pienessä muistikirjassani nimellä "Päivin rahkapiirakka". En tiedä onko tälle tortulle muita, oikeampia nimiä, mutta minä aina muistan sen Päivin, jolta resepti on saatu kun kokkailen tätä piirasta. Semmoinen on minusta myös arvokasta enkä siksi ole oikeasti halunnut edes etsiä piirakalle muuta nimeä.


murutaikinaa

Nerokkaaksi reseptin minusta tekee se, että rakenne on mielenkiintoinen ja kerrosmainen, mutta syntyy tavallaan yhdestä taikinasta ihan kädenkäänteessä. Lopputulos alkuperäisessä muodossaan on ihanan raikas, makea ja hyvin tasapainossa. Täydellistä iltateen kanssa ja mikä parasta, hapan piiras säilyy hyvin jääkaapissa muutaman päivänkin... Tämä on ehdottomasti yksi suosikkini rahkapiiraiden laajassa kirjossa.


uuniomenapiirasMurutaikinan voisi laittaa tähän päälle ehkä ilmankin rahkaa - Mutta omppuja pitäisi silloin olla enemmän.

Me rakastamme paitsi beluga - linssejä ;), myös uuniomenoita. Kyllä, totaalisesti. Tuumasin V:lle tuossa taannoin että JOS minun pitäisi luopua iäksi kaikista paitsi yhdestä makeasta se minun valintani saattaisi hyvinkin olla syntisen siirappiset, kaneliset ja voissa paahdetut uuniomenat kunnollisella paksulla vaniljakastikkeella. V sanoi, että hänellä valinta menisi tiukaksi uuniomppujen ja crème brûléen välillä. Mutta, koska on syksy ja omena-aika olin siis tehnyt Valtavan (tm) uunivuuallisen uuniomenoita.


rahkapiirakka

Ja niitä ihanuuksia oli vielä jäljellä, kun sunnuntaina päätin leipoa piirakkaa. Totesin, että siitä vanhasta rahkapiiraasta voisi saada melko hyvää, kun sekaan laittaisi tuon mascarponepurkin jämän joka jääkaapissa lojuu, lisäisi ihania luomukaurahiutaleita piirakan muruun ja täytteen sekaan voisi laittaa ne tähteeksi jääneet uuniomput. Enkä ollut väärässä. Mascarpone teki rahkasta kermaista ja uuniomenat - no, ne nyt ovat niin taivaallisia, ettei voilla ja sokerilla paahdettu kauramuru mitenkään voi niitä pahentaa. Ja sitten tarjolle joko vaniljakastiketta tai mascarpone-kermavaahtoa. Molemmilla tavoilla tarjottuna piirakka toimi todistetusti tosi hyvin.

Sen verran makeaa piiras on, että tarvitsimme sunnuntain sieniretkellä mukana olleet ystävämme avuksi piiraantuhoamistalkoisiin. Ja siitäkös he olivat TOSI pahoillaan ;)

Ja jos ei nyt satu olemaan ylijääneitä uuniomenoita tämän reseptin voi tehdä ihan yksinkertaisesti pelkästä vehnäjauhosta, sokerista, voista, desistä piimää ja sitruunalla maustetusta rahkatäytteestä á la Päivi.

Ja kivan kompostikeittiöjutun tästä tekee se, että pohjaan käytettävän piimän voi korvata melkein millä vaan happamella maitotuotteella: piiras on onnistunut joka kerta riippumatta siitä, laittaako pohjaan vähäsen piimää, jogurttia vai kermaviiliä - pääasia on, että määrä täsmää aika tarkasti ja tuote on hapanta.


piiraspohjaripotin pohjalle varmuuden vuoksi jauhoa, mutta ei se olisi oikeasti ollut tarpeen.

Ainoa asia nimittäin, millä olen saanut piiraan joskus epäonnistumaan on, että pohjaan laittaa liikaa kosteutta ja se paistuessa kosteuttaa muruosan myös niin, että muru ei pysykään muruna. Koska laitoin mukaan ne uuniomput, pelkäsin vähän, että täytteestä tulee liian kosteaa ja lisäsin siksi kaurahiutaleita ohjeeseen tosi reilusti. Lisäksi vielä ripottelin pohjan päälle ruokalusikallisen-pari vehnäjauhoja, kun olin oikein paranoidi :) mutten usko sen oikeasti olevan tarpeen, etenkin jos vuuan jauhottaa hyvin.

Mutta hyvää tuli ja syvälle meni. Joten tässä omppuiset terveiset täältä meiltä; saisko olla palanen omena-mascarponepiirakkaa kauramurulla? :)

Alkuperäisen rahkapiirakan määrät suluissa.


uuniomenapiiras

Uuniomena-mascarponepiirakkaa kauramurulla (1 iso, korkealaitainen piirasvuuallinen)
muruaineet:
2 dl vehnäjauhoja (alkuperäinen 4 dl vehnäjauhoa)
n. 3 dl kaurahiutaleita (luomu, näitä ei ollut lainkaan alkuperäisessä)
1 dl sokeria (alkuperäisessä 1,5 dl pelkkää vaaleaa sokeria)
0,5 dl fariinisokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
125g sulaa voita

lisäksi toiseen puoleen taikinaa sekoitetaan
1 muna
1 dl piimää/jogurttia, johon olin sekoittanut vähän uuniomppujen lientä

täyte
1 tölkki rahkaa
1/2 prk eli reilu 100g mascarponea (ei kuulu alkuperäiseen)
0,5 dl sokeria (alkuperäinen ohje 1 dl)
1 muna
1 tl vaniljasokeria
5-6 kypsää ja siirappisen makeaa uuniomenaa (näitä ei ollut alkunperin, vaan seokseen lisättiin 1/2 sitruunan mehu)

Pinnalle vielä hieman fariinisokeria ripoteltuna

Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele sekä jauhota suhteellisen korkeareunainen piirasvuoka.

Sulata voi ja mittaa muruaineet vatkaimen kulhoon. Sekoita seosta sitten kunnes rakenne on murumaista, kuin kakkupohjassa. Jaa muruseos suurin piirtein kahtia, ehkä voit ottaa vähän enemmän pohjataikinaa varten erotettavaan osaan.

Sekoita pohjataikinaksi tulevaan muruun piimä ja kananmuna. Levitä pohjataikina piirasvuuan pohjalle, nostele päälle uuniomput. Sekoita muut täyteaineet keskenään. Kaada täyte omppujen päälle ja peitä koko komeus jäljelle jääneellä murulla. Voit ripottaa vielä vähän fariinisokeria pinnalle, jos haluat.

Paista uunissa suhteellisen alhaalla 200 astetta 30 min. Tarjoile jäähtyneenä esimerkiksi mascarpone-kermavaahdon kanssa...

p.s. ensi kerralla kokeilen jättää kermatäytteen kokonaan pois ja tehdä piiraan pelkillä uuniompuilla... Mutta niitä saa olla paljon. Ja lisäksi sitten paksua, kotitekoista vaniljakastiketta!

9 kommenttia:

Omenaminttu kirjoitti...

Olen tehnyt joskus samantapaista raparperista. Tämä vaikuttaa tosi herkulta! Kokeilen, kun kerkiän.
Mukavaa viikkoa teille!

Nelle kirjoitti...

Omenaminttu: laitatko raparperit raakana? Minä mietin, onnistuisiko tämä omenalohkoilla joita ei kypsentäisi etukäteen?

Joka tapauksessa kiva resepti: helppo, lähes pomminvarma ja namia!

Maria @ Scandi Foodie kirjoitti...

Kuulostaa todella hyvalta!

Rva Patalintu kirjoitti...

Sais juu olla! Kuulostaa sellaiselta herkulta jota on pakko kokeilla.

Nelle kirjoitti...

Maria ja rva patalintu: juuri tässä muistelin, että pohjanmaalla tehtiin joskus sellaista "rupikropsuksi" nimettyä, ohutta piirakkaa, jossa oli myös tuommoinen muru päällä. Siihen tuli puolukkaa murujen alle ja siitä piirakan ulkonäöstä varmaan tuo jokseenkin groteski nimi :) Nimestä huolimatta, se oli hyvää.

Omenaminttu kirjoitti...

En ole laittanut raakana raparperia, vaan keittänyt ensin. En usko omenoiden pehmenevän meheviksi ilman esikypsennystä, mutta jotain marjojahan voisi kokeilla.

Nelle kirjoitti...

Omenaminttu: samaa itsekin epäilen. Ja muistelin johonkin toiseen postaukseen tuossa aamulla, että pohjanmaalla samantyyppistä mutta ohuempaa piirasta tehtiin puolukasta. Puolukka kyllä hiehuu ja sulaa - ulkonäkönsä vuoksi sitä kutsuttiin rupikropsuksi :)

Heli kirjoitti...

Onpas herkullisenoloista piirakkaa! Taitaa tällä hetkellä erilaiset muru-jutut olla in, kun niitä on blogeissa ja lehdissä. :) Itsekin olen tehnyt muutaman otoksen, herkullisia kun ovat.

Nelle kirjoitti...

Heli: jaa, en tiedä - tämä on tosiaan ihan ikivanha ohje :) Mutta tulehan muodissakin kaikki aina uudelleen - ehkä se on sama ruuassa:) HArvoin sitä yksin on mielitekojensa kanssa... Etenkin kun nuo murujutut tosiaan ON hyviä.